Vapaa Sana, January 26, 1935

              i
a
? Il
t
'
V
S
:!
4--1
i' e
3 S
" JS Ai
t:
n£ V ( - "
# 'Aft-ijjy- i !#' " Lauantai-ilfa-n Lukemista
Saavutettu onni
OU sykyinen lauantal-ilt- a Koko
päivän oli oUut kireän kirkas sää
Ja illaksi tuntui Jo hieman pakastu-van
Tummalle taivaalle yltyivät
tuhannet tähdet Ja suuri vakava-JcaUelne- n
kuu kohol verkalleen hil-jaisen
metsän sylistä—
Kyliin Johtavalla maantiellä kul-ki
ripein askelin hyvinpuettu mies
pieni siro matkalaukku kädessään
Hän oli vaarikaan noussut autosta
maksanut kyydin Ja käännyttänyt
auton takaisin vaikka varsinainen
kyll olikin vielä metsäisen mutkan
takana Sinne kylään oli hänellä
matka mutta hän tahtoi tulla sinne
mahdollisimman hiljaa Ja huomiota
herättämättä
Siihen hänellä oli omat syynsä Ja
noita syitä Ja suloisia koston suun-nitelmia
hautoen läheni hän pää-määräänsä
Vllsl vuotta sitten oli hän lähte-nyt
täältä sydän toivoa elämän-usko- a
Ja rakkautta tulvillaan Tällai-sena
samanlaisena syksy-Iltan- a oli
hän silloin painanut sydämelleen
Alatalon vaalean suloisen Ainon Ja
tyttö oli vannonut ikuista uskoll-isuutta
mökin Samulille Jota el Ala-stalon
Isäntä huolinut vävyksccn
Tulevaisuutta hän Samuli silloin
luomaan lahti kannustajanaan Ai-non
suloinen kuva Kuinka hän oli-kaan
taistellut Ja kuinka epätoivoi-sia
olivatkaan epäonnistumisen het-ket
olleet Ensi alussa oli kalkki
toivo näytOiyt turhalta tulevaisuus
harmaalta Ja ikävältä Mutta vii-mein
oli hSn löytänyt pysyväisen
työpalkan Palkka oli kohoamistaan
kohonnut niin että viime aikoina oli
Jo Jäänyt Päästöjäkin Sydän täyn-nä
toivoa oli hän ahertanut saadak-seen
valmiiksi kodin Jonne hän rak
kaan tyttönsä noutaisi tyttönsä Jon-ka
tiesi uskollisena odottavan
kuukausi vain Ja hän saisi lähteä
Alataloon
Mutta Juuri samoihin aikoihin ta-pasi
hän sattumalta Viikon Mirjan
Joka oli tullut kaupunkiin palveluk-seen
Mirja kertoi kotikylän kuulu-miset
Jolta cl Ihmeen paljon ollut-kaan
Sydän jännittyneenä odotti
Samuli kuulevansa jotain Ainosta
mutta Mirja ci maininnut hänestä
sanallakaan
—Kuinka Alatalossa voidaan? ky-syi
Samuli viimein malttamattoma-na
—On kai Aino kotona ja miten
hän voi?
—Ainoko? —Samuli oli näkevi-nään
varjon leviävän Mirjan kas-voille
—Kyllä hän on kotona mut-ta
pian hänet viedään Järvclään
Niin mistäpä sinä tietäisit että Ai
non ja Järvelän Akun häät ovat tä-män
kuun kahdcntcnnkymmcncntc-näscltscmänten- ä
Kuinka se tleo viilsikään sydän-tä
puukon tavoin Se tuli kuin raju
isku vasten kasvoja Päämäärää
jonka tähden hän oli ponnistellut cl
enää ollutkaan Elämä menetti äk-kiä
kaiken arvonsa—
Akklä Samuli pysähtyi Hänhän
oli Jo keskellä kylää aivan Järvelän
kohdalla Oli tullut kuljettua niin
ajatuksissaan
Järvelän joka akkunasta loisti va-lo
Ja suuren tuvan puolella näkyi
ahkeraa liikehtimistä Siellä jo var-maan
tanssittiin Totta oli siis Mir-ja
puhunut vaikka hän Samuli oli
salaa sydämessään toivonut tytön
valehdelleen
Mcnlsikö hän nyt suoraan tuonne
hlätaloon vai kävisikö ensin äitinsä
luona kotimökillä? Sydän tuntui
niin oudosti pamppailevan linnassa
Hän alkoi Juuri lähteä kun sa-massa
kuulut takaa klrskahtclevia
askelelta Säpsähtäen kääntyi hän
katsomaan Pari Juhla-asuss- a ole-vaa
miestä alkoi sivuuttaa hänet
kun äkkiä toinen heistä pysähtyi
—Mutta — elleivät silmäni va-lehtele
niin on siinä Samuli Ter-ve
mieheen' Tervetuloa h&ihinl
Järvelän Aku ojensi iloisena kä-tensä
Johon Samuli vastenmielisenä
tarttui
—Koska olet tullut kotiin ny sen
Aku yhä iloisena — Un iltana Ja
chl olisit mennyt! Ellei morsiameni
olisi laittanut minua astelle kotiin-sa
Alataloon en luultavasti olisi ta-ann- ut
sinua Tule: Nt en päästä
ohi sinua
Ja Aku tarttui Samulin Väsipuo
icen vetäen tltä mukaansa Mie-luu!
m_minirtioi_ljiais„i ISska-menuylit nriyurkhitlaläi_st__utatlutit--sen- s-l latr Kum seuranmu mukana
TTiH_T™TT m ni toi iiemt — umwmi seksi
Järvelin iso tupa oli täynnä Juk- -
lapukulsia Ihmisiä mutta Samuli el
nähnyt multa kuin akkunan luona
seisovan valkopukuisen Ainon Joka
seisoi syrjlttäln oveen puhellen Jon-kun
kanssa Kaunis oli tyttö sulol-sem- pl
kuin viisi vuotta sitten Laih
tunut ehkä hieman Ja ennen niin
punainen poski oli kenties hiukan
vaaleampi mutta tukka oli yhtä
runsas Ja kultaisen pehmeä Val-kean
puvun rinnassa oli pieni vihko
kukkia mutta huntua el ollut Yk-sinkertainen
morsian siis mutta sen
hurmaavampi —
—Tule tänne Samuli niin saam-me
jotain suuhunpantavaa!
Aku veti häntä läpi Joukon vierei-seen
huoneeseen Jonne oli katettu
pitkä kahvipöytä Siellä häärälllvät
valkoeailiinalset emännät kiiltävien
kahvipannujen kera
—Ole hyvä Ja käy kahville! ke-hol- ttl
Aku kääntyen samassa noin
kymmenvuotisen pojan puoleen
—Missä Ester on Paavo?
—Meni äsken ulos Elsan ja Hel-vin
kanssa
—Entä Aino? Mene Ja hae Aino
tänne —Hei kuulepas! Aku tart-tui
pojan käsipuoleen Ja talutti hä-net
Samulin luo
—Tässä on Alatalon nuorin mi-nun
reipas lankomlehenl esitti hän
hymyillen — Muistat kai pikku
Paavon?
—Muistan toki
—Mutta katsos vain! Aku tuijot-ti
Samulin vasempaan kateen —
Sinähän taidat olla kihloissa
—Niin Onko se ihme sitten?
—No tavallaan Minä kun
luulin No onneksi olkoon
Aku puristi lujasti Samulin kättä
Ja tämä puri jälleen salaa hampaan-sa
yhteen "Luulit kai minun ole-van
uskollisen sinun morslamellesl"
ajatteli hän "No siltä sait ensi
aluksi"
Samassa huomasi Samuli ovella
seisovan valkoisen hunnutetun mor-siamen
Ja tämän vlcrelU Ainon
Suurin hämmästynein silmin tuijot-ti
hän noita kahta ajatuksien se-kaantuessa
mahdottamaksi kaaok-seksi
Kuin unen läpi kuuli hän
Akun äänen
—Siinähän sinä oletkin Ester
Tulehan tervehtimään vierastamme
Samuli Alhoa Hän on tullut käy-mään
kotipuolessaan ja sattui para-hiksi
häihlmme
—Tervetuloa! Morsian ojensi kä-tensä
— Tämähän oli hauska yllä
tys
Konemaisesti tarttui Samuli ojen-nettuun
käteen ja samassa hetkessä
valkeni kaikki hänelle Morsian oli
kin Alatalon Ester Ainon sisar Es-ter
Joka silloin hänen lähtiessään
oli vielä ollut pikkutyttö
—Minä onnittelen! Samulin ää-nessä
soi tavaton riemu Ja hänen
katseensa etsi ovella seisovan tytön
katsetta
—Aino! Hetkessä oli hän tytön
luona Ja sulki tämän molemmat kä
det omiinsa —Etkö toivota sinäkin
minua tervetulleeksi?
—Tervetuloa vain! Äitisi onkin
niin kaivannut Ja odottanut sinua
—Onko hän? — Etkö sinä yh-tään
ole odottanut?
tekstiä Emme olleet oikein
huusaiia kuinka monta
tai lakkoa kaliin Jota
avustaa monella murhalla
voimme Muuten meitä
tämä toimittajan vastaan- -
lkäänkun olisi meidän
Tsta harmistuneena otimme mekin
jjuklu lauttaisimme
minkäkikta tofttskaa sltis
"No
—Aino! Alnoo! Tule hiukan
tamaan! fie kutsu pelasti tytön vas
taamasta Nopeasti katosi hän ovel
ta
Ester Ja Aku katsoivat toisiinsa ja
sitten Samulin vasempaan kateen
merkityksellisesti mutta Samuli
huomannut mitään riemu
oli vallannut hänen sydämensä Ja
saanut hänet unohtamaan sormea- -
maan olevan sileän sormuksen —
Vasta jonkun ajan kuluttua kun
oli etsinyt Ainoa Joka huoneesta ul-koa
pihamaalta jä kalkista mahdo-llisista
paikoista heräsi hän kuin
unesta Vihaisena riisti hän sor-muksen
sormestaan Ja pisti sen tas-kuunsa
Se tietystikin oli syynä ty-tön
katoamiseen Aino oli sen huo-mannut
Ja pakeni häntä tahallaan
Oli kenties mennyt kotiinsa Ja
siellä pettymystään Rakas suloi-nen
uskollinen Aino! Jospa
vain saisi selittää ettei sormus
tarkoittanut yhtään mitään —
—Aku tiedätkö missä Aino
Samuli tarttui tuskaisena sulhasen
käsivarteen
—Luulen hänen menneen kotiin-- 1
sillä sinä sammutit tulollasi
sydämestään hääilon Hän oli
uskollinen sinulle nämä pitkät vuo-det
vaikka kostolta oli
Ja sinä sinä olet kihlannut toi-sen
Sanaakaan sanomatta tuohon läh-ti
Smauli Hänellä ollut alkaa
selvittää mitään Akulle Vihurina
riensi kohti Alataloa
Mutta Alatalossa oli pimeää ja
hiljaista Ovet olivat lukitut ja hä-nen
Jyskytykslinsä vastattu Epä-toivoisena
palasi hän tielle ja kään-tyi
vaistomaisesti polulle joka vei
kotimökkiin
Kas vain! Äitihän valvoi koska
akkunasta näkyi valo Syvän liiku-tuksen
vallassa astui Samuli tutulle
pihamaalle Samassa hän muisti
että matklaukku oli jäänyt näätä-loo- n
jossa oli tuomisia äidille Pi-täisikö
hänen palata takaisin
noutaisiko vasta huomenna?
Samuli pysähtyi akkunan
jonka puollverho oli Jäänyt hieman
raolleen Siitähän sopi salaa kur-kistaa
mitä puuhalli näin yöllä
Ehkä oli Jo joku nopsajalka talos-ta
käynyt tiedoittamassa pojan
ja ehkä valmisteli tulokah-via
Äkkiä seisojan katse terästyi Ja
hän pyyhkäisi silmiään paremmin
nähdäkseen oliko näky todella-kin
totta Keskellä tupaa vanhassa
keinutuolissa istui harmaantu-neln- e
hiuksineen kyynelet silmis-sään
ja rahilla äidin edessä istui
valkopukuinen tyttö kultakutrinen
pää vanhuksen helmaan painettuna
Hiljaa vapisevin käsin hyväili van
tytön hiuksia —
Hetkisen seisoi kuin maa-han
naulittuna Sitten syöksähti
hän salamana eteiseen Ja repäisi
tuvan selkoselälleen
Molemmat istujat hypähtivät sei-somaan
säikähtäneinä ja vanha nai-nc- n
ojensi molemmat kätensä
kohden
Samuli! Poikani!
—Äiti!
—Vanhus suljettiin suureen sy-liin
mutta vain silmänräpäykseksi
Mihkcänä ojentuivat nyt miehen
kädet kohti loitommas vetäytynyttä
kysymyksessä on lehden ilmesty- -
jmlnen Sanoimme myöskin edusta- - Ivamme eriten salassa luettua suo- -
kosketukseen Mr Benret- -
Un kanssa Kuinkas hurisee
kysyimme heti Haloon Jälkeen Olcm- -
me kuulleet olette punainen
kun kuninkaallisen ratsupoliisin
sellaista löytyy? Eikö ole vaarallis
kansojenliitossa kun Venäjä
on slJlä Joko Vaalit ovat pian?
Hausta taloudellinen poliittinen pe- -
Haastatteluja
Eräänä nurkulscna Vapaa Sanan ' ta saa käsiisi taikka haastatteluja"
ilmestymisen päivän sypästclln suo- - j
raa päätä Ilman asiaa toimittajan! Canadan pääministerin telefooni
huoneeseen Heikun hei! sanoimme soi me olimme toisessa päässä lia-nluiitn
ytolivpeäräinllsiäsestvioikusnanpoamkaklaeshedsetan ttuoli--- 1- lsuaanlosilmmmmee aprukhauilteemllaattaBenneOttdioättakmaae
mitta Jaa tervehtiä Kotvasen alkaa j hetkinen kuului naisen ystävällinen
meitä silmäkulmien alta hypnotlsee- - ääni Mr Bennettin haastatteluaika
rattuaan tluskasec tämä että "Hei-- 1 puoli tuntia päivää kohti ylöso-kurh- ei natlnkla Uutisia Ja paljon tettu jo toukokuun 21 päivään asti
Lehden pitäisi taitettuna ti — - Me rohkaisimme taas itsemme ja ryh-pari- n sisällä Ja vielä puut tai dyimmc välttelyyn nelttn kanssa sil- -
j kuu '
murhaa ryö -
väystä menee
usiariTOiiuKsessa muna
niin kun
vaan Jäi kis- -
mittamaan
otto se syy jos
hä-nen
komeitakin
maailmassa tapahdu mitään kun- - Joko Canada pian
Jonkun toimittajan ralekstä tyy ios _ „
cmbvm Mu?tn ja että_
alet olki
' ota vaikka tilastoja jos et muu
aut
el
Rajaton
Itki
hän
tuo
on?
sa
ei
hän
cl
vai
ne
alle
äiti
hää
tu-losta
äiti
tuo
äiti
hus
Samuli
oven
ovea
lä
netl itse
R B
että rJln
tak-ta
olla
on
olla
sum
ei
tyttö
—Aino! Arma tyttöni!
—Miksi puhut noin vieläkin?
Ainon ääni vapisi pidätetystä it-kusta
—Rakas salli minun selittää
Ja Samuli tarttui tytön käteen ve-täen
tämän puoliväkisin viereensä
istumaan rahille Sitten kertoi hän
kaiken
Vanha äiti kuunteli myös hartaa-n- a
poikansa kertomusta ja hänen
kurttuiset kasvonsa kirkastuivat het-ki
hetkellä yhä enemmän Onnen
kyynelet silmissään katseli hän nuo-ria
jotka molemmat olivat hänelle
yhtä rakkaat Kuinka onnellista et-tä
kalkki tulikin hyväksi jälleen —
Tuskin oli Samuli lopettanut ker-tomuksensa
kun eteisestä kuului
kopinaa ja sisään ryntäsi Alatalon
pikku Paavo posket punaisina juok-susta
—Arvaslnhan että olet täällä
huohotti hän katsoen kirkkain sil-min
siskoaan
—No mutta Paavo! Kuinka us-kalsit
tulla yksin näin yölli ja min--
kätähden? ihmetteli Aino
—Enhän ole pelännyt ennenkään
Ja sitäpaitsi siellä on nyt kuutamo
selitti pieni mies ylpeänä
Sitten veti hän taskustaan kirjeen
ja ojensi sen Ainolle
—Katsos kun tämä tuli Jo päi-vällä
ja kun sinä juuri silloin ol-lut
kotona pistin sen vuoteeseeni
NwvnvnHqiIIa i atttan llr"thHinU"tn n suna naanumussa royi vasia Kun
aijoin käydä muistin
sen ja juoksin tuomaan jos on kuin
kakin tärkeä
Aino repäisi auki kuoren ja veti
esiin pienen arkin Yhdessä he Sa
mulin kanssa lukivat
"Aino hyvä!
Kun saat tämän ehkä Samuli
jo luonasi En olisi päästänyt hän
mutta en voinut pidättää millään
enkä muuttaa hänen mieltään Tie-dän
että kalkki muuttuu nyt kun
hän saa tietää minun valehdelleen
Mutta tein sen siksi että rakastin
häntä Antakaa minulle anteeksi ja
tulkaa onnellisiksi
Mirja
Luettuaan kirjeen kohtasivat hei
dän katseensa täynnä ymmärtämys-tä
Ja äkkiä sulki Samuli Ainon sy
liinsä painaen hänet lujasti rintaan-sa
vasten Niin seisoivat he kauan
sanaakaan sanomatta silmissään
saavutetun onnen hohde
Mutta vanha äiti kääntyi liikutet
tuna katsomaan akkunasta kuuta
jonka pikku Paavo vältti olevan suu
remman ja kirkkaamman kuin kos-kaan
ennen
Kotiseudulle
Aina haaveilin suuresta maailmas-ta
El tyydyttänyt mua kotini Jos
sa Isäni ikänsä elänyt oli äitini suu
rimman osan elämästään raatanut
Kauas maailmalle mieleni teki
EräUnä päivänä sain vakuutetun
kirjeen enollunl Torontosta Canadas-t- a
Siis kauan toivomani hetki vih-doinkin
on tullut piletti suureen maa-ilmaan
saapunut
Lähtöpäiväni el kumminkaan muo- -
dostunut niin iloiseksi kun sitä mie
lessäni kuvitellut olin sillä äitini ei
oust ainoaa poikaansa maailman uia- -
rutuslaillincn Ja tilastotieteellinen a-se- ma
nykyisin
Weil sanoi hän Ja puhui: Sianliha
nousi kolmella sentillä viime viikolla
sataa paunaa kohden joten farmari
tuli täten auteltua Raavaslihan hin-ta
laski toissapäivänä puolitoista
senttiä paunalta Joten se autti luon-nollisesti
työläistä Ja kuluttajaa Nos-timme
tuontitullia tämän tammikuun
ajaksi Alaskasta importeeratulle
Jääkermalle joka el ole vaikuttamat-ta
oman maan teollisuuden elvyttä-mlsohjelmas- sa
Suomen silakat voi-daan
kieltää kokonaan kierosilmät-syytens- ä
takia Ohjelmamme tulee
ehdottomasti palauttamaan hyvän a-J- an
maahan Hyvä aika on nurkan ta
kana Kieltämättä var-masti
Soitimme loppusoiton ja llmoltlm- -
me sentraaliin että veloittaa tämän
Haimme lisää puhuteltavia
Haloo Onko se Vapau- -
Iden toimitus?
Mitä määräyksiä olette saaneet yl-häältä
Moskovasta? Onko Klrojeffiä
ollut murhaamassa kolmesataa hen-kilöä?
Kuinka yhteisrintamat rotl-see- ?
Tobri dielal komirstcrukhvitch
Hausta rakas kallis byhä Johtaja?
mittaa toimittajat käyttävät lehti- -' menkielistä lehteä Viimeksimainittu puhelun liittohallituksen vajaustllll-mlttan- a tavallisen maallikon sotke- -' asia sai stn aikaan että naisimme I tä
päätimme
kl uloapäln? lilt-nollls- ta kolmanteen kansainväliseen
__ — 1
et
nukkumaan
on
tä
ehdottoman
Sudbury?
palle laskenut ei sen runneltavaksi
suonut Valkeaksi kivi myös eron-het- ki
silloin kun Vilmalle kasvi-kumppanille- ni
hyvästit Jättelln
Vuosia Canadassa kuljeskelin On
neani omaani haeskelin El omaksen-sa
mua tunnustanut vieras maa ei
veljeksensä sanonut outo kansa Muu-kalaisena
vieraana kuljin Koti-Ikäv- ät
sydämeeni suljin Usein Ikävis-säni
Istuin ja Itkin kun äitiäni muis-telin
Hän katsoi jälkeen lapseen lähte-vään
niin syvästi kun äiti yksin voi
Ja sydämissä meidän kummankin
niin herkkä kummallinen sävel
soi
Ah äidin katse teillä maailman
sä seuraat lasta missä liekin hän
Sä olet hälle niinkuin majakka
harhaajalle yössä elämän
Sain Suomesta kirjeen Tunsin kä-sialasta
että se oli Vilmalta häneltä
jota niin sydämestäni kaipasin Luin
sen useampaan kertaan Silloin tein
päätökseni lähteä takaisin kotiin Jo-ta
ennen nyljin jota niin pieneksi
moitin ahtaaksi arvostelin Tiesin et-tä
el löydy toista palkkaa maailmas-sa
joka tällä kertaa olisi sen kalliim-pi
kun entinen syntymäkotlni
Juna Ilmoitti että saavumme ase-malle
Viimeiselle pysähdyspaikalle
ajattelin Itsekseni sillä olin eaanut
suuresta maailmasta tarpeeksi Kuin
ka pientä tuttua ja sydäntä lämmit-tävää
olivat kotitanhueet Sen har-maat
kivetkln joita halveksin ennen
ovat nyt niin rakkaita ja ikäänkuin
tervehtisivät minua Ilmassa on jo-tain
rauhoittavaa tyydyttävää maa-Ilma- n
pauhinaan väsyneelle matka-miehell- e
Kuljin kapeaa korpipolkua ajatuk-siini
vaipuneena Hiljainen tuuli lau-lattaa
korpikuusta joitten havinassa
ja suloisessa huminassa on jotain
koskemattoman rauhan tuntua Se
laulaa maailman meluun kyllästyneel-le
kulkijasydämelleni sulolslnta loh-tua
On niin hyvä olla Ei vieraan
silmä tarkkaa Voi olla oma itsensä
ja pyhittää hetken kerrankin täysin
tuntein suurimmalle sisäiselle nautin-nolle
Itsellensä Mietin elämän suu-ria
kysymyksiä kaikessa rauhassa
Tässä kcrplpolulla on hiljainen hä
märä Ystävällisesti aurinko silloin
tällöin pilkistää puiden tuuheiden ok-sien
välistä kulkijan polulle Tuo va-lon
ja varjon jatkuva leikki kuvastaa
niin elämää Noin elämässäkin vaih-tuvat
valot ja varjot nopeaan Elä-mä
on valojen Ja varjojen leikkiä
jokaisen kohdalla Onnenhetket pil
kistävät harmaan arkipäivän läpi
kuin auringonsäteet puitten latvaln
takaa silloin tällöin
Matkani lähnce loppuaan Tuolla
on kotini Johon niin kauan olen toi-vonut
Siellä tapaan ne Jolta niin kai-vannut
olen
Maailmalta kotiin palajaminen te-ki
neljä Ihmistä onnelliseksi Korpi-vaaras- sa
joksi kotitaloani kutsu-taan
Se neljäs olin luonnollisesti mi-nä
Varttunut oli uskollisesti Vilma
joka nyt on vaimoni takaisinpaluu-tani
Maailma oli opettanut minulle
i yhden läksyn: Rakastaa Uotia Kuin
ka monta kulkijaa voisikaan kertoa
samaa Jcs heillä olisi rohkeutta peit- -
[telcmättä tuota kertomuksensa Julki
Enempää emme saaneet kyseltyä sil
lä naapurimme toisessa päässä joutui
hermokohtauksen alaiseksi Ja se
längvitsl Jota sieltä lähetettiin mei-dän
korvaamme sulatti langat
Emme ehtineet sclviintyä äskeises-tä
kun meillä oli langan päässä Kur-Jala- n
teknillinen apu Haloo Joutaja
sanoimme me Tämä el ole johtaja
eikä Johtajan vastaanottotuntl Ha-luaisimme
kaikessa tapauksessa pääs
tä ylhäältä piin kosketukseen Ja ve-toslm- me
toveruuteen sekä siihen että
kysymyksessä on sanomalchtihaas-tattel- u
Meille annettiin lopuksi kak-si
puhelinnumeroa kahteen Johtajan
omistamaan taloon cttliiä Kurjalan
uhrien taloja Mr on saunassa eikä
oie tavattavissa kahteen tuntiin
saimme vastaukseksi toisesta nume-rosta
Voitteko antaa puhclinnume-lo- n
sinne saunaan sillä asia olisi kii-reellinen
Weil hän on omassa pri-vate-saunass- aan
eikä halua tulla
häirityksi kuulimme naisäänen sano-van
joka kaikesta päättäen oli pal-velija
— Siis onhan se busines ollut
Jollekin tuottavaa sanoimme itsek-semm- e
Ja suljimme puhelimen Kol-me
tuntia myöhemmin näimme tek-nillisen
avun ajamassa Karjalaan
menneen autolla pitkin Yong-katu- a
Sanclmme itsemme epäonnistuneeksi
Dta
Vaalenee jo rusko illan
päivän viime säteet haipuu
Hiljaisuus on ympärilläin
Rinnan täyttää outo kaipuu
Minkätähden ihmislapset
kohtaloaan kapinolpl
kunnes harmaana on hapset
kunnes kuolonkellot soipi?
Ihminen el tyydy muruun
Joita hälle heitetään
Sortua ei nälkään suruun
Pystys sorretun on pää
Ihmislasten ikäväss' on
ljäisyyden alkujuurta
Siks' ne eivät tyydy pieneen
siks' ne toivoo kaipaa suurta
Hämärä Jo hiipii maille
päivän viime säde haipuu
Hiljaisuus on ympärilläin
Tyyntyy rinnan outo kaipuu
Hardacren meri-hirvi- ö
Kun afääreistä tulee puhe nia
olenko kertonut teille Juttua Bill Har-dacres- ta ja golf -- palloista ?
— Enkd? kyllä se on kertomisen
arvoinen mutta se el ole puoleks-ikaan
niin hyvä kuin Juttu hänestä
Ja merihirviöstä
—Kukako Bill Hardacre on? Et-tekö
te sitä tiedä? Vai ette No Bill
Hardacre on tämän pitäjän papin
vanhin poika ja niin viisas että saisi
olla kolme Kreugerlä Ja neljä Mo-rgania
Ja yksi Rockfeller ennenkuin
he riittäisivät hänelle kun on kysy-mykses- sä rahan tekeminen
—Ettäkö mitä tekemistä liike-asioilla
on golf-palloj- en ja merihir-viöiden
kanssa? Paljonkin tekemisti
—Otetaan nyt esimerkiksi ne golf-peli- n
pallot Hän osti niitä tuhannes
kappaletta neljällä pensillä kappale
Sitten hän kietaisi niiden ympärille
messlnkirenkaan ja pisti niihin raut-alangan
pätkän maalasi ne panssaj
lalvaharmaaksl Ja myi ne eräälle
laperälselle ostajalle joka lähetti u
Amerikaan Hän sai niistä kaksi do-llaria
kappaleelta ja mitään ci kysy-tty
—Eitä mitä? Pommeiksi re riiti
luulivat pieniksi Millsin murakisi-granaateik- si
Olisipa hauska nähdä
niitä Amerikan pankkirosvoja kun
ne heittävät niitä pommeja ja re
pomppivat katua pitkin eivätkä aio-kaa- n
räjähtää
—Niin naurakaa vaan Kyllä se
tosi Juttu on Hardacre on sellainen
kauppamies että hän myisi vaikka
ranskalaiselle keittiömestarille ka-nanpoik- asia
kaurapuuroaineeksi se-llainen
puhelahja hänellä on
—Mutta tämä merihlrviöjuttu se
se kaikkein parasta oli Odottakaap-pa- s
kun kastan kurkkuani
—Kuten minä jo sanoin niin Bill
koetteli onneaan kaikenlaisella rahan
teolla Hänellä oli Intohimona kulkea
kaikenlaisissa huutokaupoissa etsi-mässä
jotain sopivaa ostettavaa Var
sinkin tulllhuutokaupat olivat hänen
saada puhutella ylhäältäpäin
Vielä puhuttelimme Finnish Social
Clubin näytelmäseuran johtaja v
Hausta busines siellä teidän näytti-möllä- ?
Se oli kylliksi saadakseen
Johtajan suuvarkin runnaamaan W
h p pm Ensi sunnuntain Häitten jo-keen
uunin takana kauhu lai lau
lintusia lapseksi jälleen mutta el cl
vielä päätetty Jos on ollut naisten
narreina — Olimme aivan vanrA
että Jommassakummassa päässä 02
vika Ja panimme kuulotorvcn nau-laan
Saadaksemme yhJen kalin täyteen
puhuttelimme vielä kahta kuuromyk-kää
Ja kolmea Juutalaista sekä yl6
toimitukseen mennessä hissImlestA
joka sanoi että hänen businekscst
el ole mitään taikaa se menee '1M
Ja alas kaiken päivää Toimittaja-- 1
silmät suurenivat kun näki mti3
tuovan topcskaa ruiskuun mutta m-inun
suurenivat vasta sitten kun r&
hänen heittävän koko moskan P4"
perikoriin Josta tiedän hänen s3]
kyllä onkivan ylös siltä här-- W
i
puuttuu kokonainen kali joka lato
arvelun mukaan ottaisi kolme hy
murhaa tai yhden avioerojutun Uy
teeksi Siis huonokin kertomus 8
pälsee kun stn antaa oikealla aik
i toimitulleen —Asikainen
f
ti
#4
a: