Vapaa Sana, June 20, 1942

              1:1
18 'm nx-- s -- ~~ ZLLu 'v --V- i &iiGuanJa4
SUMUKORVEN
NUORIEPRA
— Satakuntalainen Kertomus —
Kirjoittanut Kaarle Halme
(Jatkoa)
XIV
— Sooh! No se siitä tuli! Sulia
on kuluneet saappaat lorttl hyvä!
Suutariin vaan! Suutariin! — puheli
Epra Ja oli mielissään kun "Liisan
liukas" näin parahiksi sattui!
— Järjestäkää ajot huomiseksi!
Kulonpalon täytyy sepälle — sanoi
Epra makasiiinipuukhollarille kotia
päästyään
—Oletko tilannut sepän?
— En — mutta joutaahan vaikka
odottelemaan Eipä näytä kiireitä o-le- van
—Eipä niin —
—Ja oli mitä oli! Ei lortin passaa
kontallla!
Niin oli se asia päätetty ja Epra
oli Tauhall Isompi kuin monen moniin
päiviin
Jo aomuhämyssä oli Epra saapunut
pajalle eikä ollut tietääkseenkään
vaikka siellä oli useita odottelijoita
Sanoipa seppä vielä että pormesta-rinkin
hevoset saavat kenkänsä en-nen
TCulonpaloa Eivät olleet perillä
mutta oli tilattu Epra ei välittänyt
siitäkään Saakoot!
Epra asettui Istumaan eräälle rau-doitettavaksi
tuodulle reelle joka so-pivasti
lähellä navetan ovea Siihen
lähettyville hän oli riisunut Kulonpa-lonkin
syömään heiniä omilta vank-kureilta- an
Tästä kai sitä kuljetaan karja-askareil- la
Jahka päivä vähän enemmän
alkaa kunlottaa!
Klkä Epra pettynytkään Prännls-s- ä
näkyi olevan tuli padan alla Siel-lähän
sakkapata jo oli kiehumassa
Askartelija oli ollut liikkeessä Kyl-läpä
kohta palaa Jäljtllecn!
Epra aikoi sytytellä piippuaan
mutta huomasi että tikut olivat
unohtuneet Eikös penteleet! PitääkC
tästä nyt pajaan — ? Jopa Jo! On-han
pränntssäkln tulta!
Olihan siellä tulta Ja on ääressä
oli mukava istuskella Oli parempi
kuin ulkona Ja parempi kuin pajas-sa
Joka oli puolillaan miehiä — Ja
aina yksi hevonenkin vuorossaan
Tiellähän siellä olisi! Kovin monet
syyt puolustelivat Epran "oleilua ko-ta
huoneessa
Niin — Epralle Itselleen mutta —
Nyt tulee! Entä jos onkin Joku
toinen! Epraltft putosi hiili hyppy-sistä
—Kas! Täällä on vieraita! — sa-noi
helakka ääni ovensuusta
—Hyvää huomenta - myhäili
Epra kun onneksi oli se olkea
tulija
— : Huomenta vaan!
—Tulin ottamaan tulta pllpruunl
— Ja kun täällä oli mukavampi
kuin ulkona niin Istahdin
—Istu vaan! Hevosesi tunsin heti
Ja arvasin että sinäkin ole liikkeellä
—Enkä äkkiä lähdekään Saan
odottaa ehkä puolille päiville —
Olenko tiellä?
— VicläkoV Mahdun minä tästt
saaviin klpottelemaan
— Minä sitten kannan saavin El
tarvita apua
Tähän asti oli Juttu käynyt vai-vattomasti
Epra oikein ihmetteli
itseään Hän oli vissistlkln edisty-n- yt
Olipa sitten Jotakin hyötyä täs-täkin
— talikynttilä-kylästä- !
Epra lorusi samaa vauhtia Ja hy-vin
se näkyi luistavan Jo ennen
padan tyhjentymistä sai Epra tie-tää
että tytön nimi oli Alma Ja
ennenkuin sakka oli vähin Jäähdy-tetty
tiesi Epra että Alman vanhem-pi
sisar Leena oli naimisissa Yrjön
kanssa Oli Isällä kisällinä Asuivat
yhdessä Ja heillä oli nelivuotias poi-ka
rikku-Yrj- ö Kaksi lekaria myös
kin oli mutta el piikaa
silta karsittiin Kaisat Ja Elsat ja
muut sellaiset koristukset
—Miten oikein tapahtui se Pahan-Pransu- n
juttu? — kysäisi Alma äk
kiä
Epra vähän nolostui Ja yskähteli
mutta olihan se muutamin sanoin
kerrottava
— Eikös se illastellut Esaa?
—OH kai sillä puhemies
—No niin! Se oli mustankipeä
Kuka käski kävelylle toisen oman
kanssa f
—Mitäpä mikään olkea tyttö
Pransusta — mutisi Epra
—No eipä niinkään
Alma läikytteli vähän kylmää
vettä sakkaan ja työns: sitten vo-imakkaan
kätensä kyynärpäätä myö-ten
saaviin
Oikeata maata on ajatteli Epra
kun katseli Alman sekoitelemista
Työnsä tekee niinkuin pitää
—Nyt sitten korento! — sanoi Al
ma Ja kääntyi etsimään
—Niin — Ja mun mitä tässä tar-vitaan!
— nauroi Epra
—Emme viitsi korvista — läikkyy'
—Eikä läiky! Avaa ovi vaan!
Epra tarttui saavin korviin — Ja
eikös se Alman ihmeeksi kohonnut-kin
kuin kaljatuoppi!
—No jo totisesti
Epra kantoi saavin vierlseen na-vettaan
Ja laski sen varovasti oven
sisäpuolelle kuivikkeille
Alma riemuitsi ja ihmetteli ja
Eprallakln oli lystiä Mukavastihan
se hyörinä kävi tuollaisen tytön
kanssa Kotaankin vielä palattiin
kun Alma meni jälkiään siivoamaan
— Eikös tuo vesisaavikin ole taa?
täytettävä? Eihän siellä ole kuin tip-pa
pohjalla? — kysyi Epra
—Onhan se
—No täytetään!
Epra kantoi kalvolta veden Ja
kantoi samalla hevoselleenkln Sillä
aikaa piipahti Alma sisään
Epra vei ämpärin kotaan Ja Istut
entiselle paikalleen tummuvan hil-lust- an
ääreen Hm! Sen pituinen se!
Kyllähän tyttö tytöstä käy ajat
teli Epra kun kalvoi tuhasta hiilen
kipinää piipulleen Ei visistl Elsaa
häpeä missään pelissä! Ja kastekin
on sillä pakanan haustta — Josku3
oikein lystikkään veitlkkamalnen
AI! Mutta enpäs minä toljake
vaan hoksannut kysyä mitään niistä
häistä! Kuinka se niin äkisti livahtl-ki- n
siitä? Jokohan tuo meni sen si-liän
tien? No menköön! Voihan
mulle tulla kaljan Jano — tai mlks'en
voisi pyytää katalakin keittämään?
Voi kai maksua vastaan senkin teh-dä
Mutta el nyt heti! Antaa ajan
kulua Odotellaan vähän Ehkä täs-sä
kylmäkin yllättää Ja antaa aslata
Voihan tällä leveällä pankolla vaik
ka sääriään oikoa Eihän tässä nyt
enää omin luvin oleilla kun kerran
on nähty Ja yhdessä askarreltu
Epra oikaisi itsensä penkille Ja
laski päänsä tukevan kätensä va-raan
Tässähän on aika mukava ei-kä
ole huolta Kulonpalostakaan Sil
lä on ruokaa Ja loimi selässä
Kauan el Epra ollut loikonut en- -
nenkifcu 'Alma ti(li jakaisin
— MIU täällä kylmässä olkit?
Tule väenpirttiln! — huudahti Almi
ovelta
—Onko teillä semmoinenkin? —
kysyi Epra Ihmeissään Ja nousi pan-kolta
—Tottahan toki! Missäs sepät
asuisivat?
—Kas kun en tuota hoksannut'
Tulenhan minä
Epra lähti nopeasti Alman seuraan
Ja ihmetteli että Alma oli tullut ha-kemaan
Olipa vielä muuttanut pu-kuakin
Ja ihka uudet kengät oli
jalassa Kas vaan miten astui lp
Alma puolestaan sai kuulla Epran paastl Ja tukevasti — Ja nousi no--
tarinan Joka oli hyvin lyhyt kun peasti portaita!
l--uiaa £tude4fuAta
JUHANNUKSENA
Juhannusmuistot kotimaan
mlelessäln säilyy ain'
En unhoittaa voi villoinkaan
muistoja kodlstain
Siellä alla pihapihlajain
päällä vihreen nurmikon
istuimme kera ystäväin
tuoksuissa tuomlkon
Siellä koivut valkokylklset
vlhreenä kukoistaa
Purppurakukat kanervan
kankaita kaunistaa
Latvoissa lehdon lintuset
iloiten visertää
Laulunsa satakiellset
vain Luoja ymmärtää
Juhannuskokot komeat
rannoilla rouhuaa
Ja liput sinivalkoiset
katoilla hulmuaa
Yötöntä yötä lettää saa
vain kansa Pohjolan
Kuunnella käen kukuntaa
kuusikon kuiskivan
Olf Suomiäiti helmolssas
saanko vielä uinahtaa!
Unohtaa myrskyt maailman
suojassa synnyinmaan
Siellä slnlvetten rannoilla
on kukat kauneimmat
Ja armaan kodin tanhuilla
ktvetkin rakkaimmat
Torontossa — Hilma Heikkinen
i_ I iman tvtKn no I rtarvoui na jkiiuiiu — —
rässä sattuu astuskelemaan
Portaan Juurella Epra vilkaisi vie
lä Kulonpaloa Lorttl oli hyä poju
kun meinasi langeta Sehän se tänne
toi
XV J
Ennenkuin hämy oli oikein pälväk- -
ikään vaihtunut oli Epra jo vallan
kotiutuneena sepän pirtissä Sen oli
ensl-otteel- la saanut aikaan pieni
YrW-Dolkan- en joka hett o!l vallan--
nut Epran leikkltoverlkseen Harvoin
sellaista onnea sattui Yrjölle TKs-- n
vain sai Jutella ja touhuta savikuk
konsa porukottlnsa ja Karjansa
kanssa
Äiti omneli pumpulikankaista kai
ket päivät yhtä Ja toista "alhaisem
malle" kansalle Ja täti askarteli o-ml- aan
He olivat hyvin Ikäviä! Mut
ta tuolla Isolla miehellä el näkynyt
olevan mitään tekemistä Yrjö is-tutti
Epran lattialle Ja teki vilk-kaasti
selkoa Jokaisen kapineen tär-keistä
ominaisuuksista
Palion niillä niitä olikin mutta
Epran oli kalkki eptttava Yksi kär
ryn pyörä el kiertänyt yksi hevo
nen seisoi vain sängyn Jalan nojassa
yksi lehmä makasi aina eikä ke-tulla
ollut häntää Kanat olivat aina
nokka maassa Ja kukko kierähti
heti pyllylleen kun siitä kätensä hel-litti
Sellaisia ne ominaisuudet oli-vat!
Mutta sitä enemmän niistä oli
touhua Ja huolta kun niitä laitumille
holvattiin
— Kanat Jäävät aina kotia kun
ammut menevät! Eikös niin? — ky-syi
Yrjö taas kerran kun piha oli
tyhjennetty
—Mutta miten niitten käy? Kat-seitaanp- a!
Kas tuossa on vtlja-altt- a!
Sen permannon alla on kanoilla lys-tiä
— Mitä lystiä?
— Sieltä löytyy sillein tällöin pie-ni
Jyvä Joka on tipahtanut perman-non
raosta
—AJetaanko ne sinne?
Nvt siellä ei ole Jyviä Kalkki on
noukittu Mutta siellä on hyvä piilo
jos haukka yllättäisi
—Onko se peto?
—On Se on karavaras joka len
tää Sitä varten on kukko että se
varoittaisi haukasta Kukko Istuu
aidalla — tuossa — Ja täällä lentelee
haukka
Epran käsi leijaili korkealla il-massa
—Mitä kanat nyt tekeät?
—Ne ovat pellolla Ja etsivät pieniä
toukkia Ja Juttelevat: kraa kraa
kraa kraa!
—Ne eivät huomaa kun niillä on
pää maassa! — sanot Yrjö jännit-tyneenä
—Ei! Ne eivät huomaa! Mutta kuk-ko
Joka vartioi aidalla huomaa hau-kan
Ja huutaa Joreen ääneen:
haukka tul-le-- el Mutta mitäs
Ne ovat niin olevinaan eivätkä vill
itä ukkelin Jutuista Kanat ovat aina
JUHANNUS
On Juhla suuri keskikesän
on meillä Juhannus
Juhla valon juhla kesän
huolten unhoitus
Tuotiin pirtin lattialle
lehdet tuoksuvat
Juhannuskoivut kaikkialla
tuoreena nuokkuvat
Kesäillan auteereeseen
laskee juhlasaunan savut
Tuo nuorten silmiin autualsen
muistaa juhla} ön tarut
Saarissa ja vuorilla kokot roihuu
Ja nuoret karkeloivat
Vanhemmatkin yhtyy touhuun
kalkille juhlallot soivat
Juhannusyönä kalkki valvoo
juhlayöstä nauttien
Neidot katsoo lähteen kalvoon
kuvaa kullan varttoen
Luojan suuren temppelissä
haihtuu Pohjolan yötön yö
Unhoittuu pois klsaelles&a
arkihuolet ja työ
Jo malmikellon ääni kaikuu
tornista temppelin
Se mahtavana kauas raikuu
kutsuvl Juhlihln
KirJ Suomen poika
semmoisia Ne vain lörpöttelevät
omia asioitaan: kraa kraa kraa
kraa!
Tällöin äiti Ja täti purskahtivat
nauramaan Ja pudottivat Yrjön kes
keltä jännitystä Oli lepyteltävä Yr- -
jöä ennenkuin saatiin rauha maa
han
—No! — käski Yrjö nyrpeänä
— Niin — Jatkoi Epra — Vaikka
kukko oli varoittanut niin kanat
vain omaansa sopersivat: kraa kraa'
— Silloin kukko näki että haukka
leijaili jo matalammalla Kuko ve-nytti
kurkkunsa ja huusi suureen
ääneen minkä jaksoi: haukka tul-le- e-ee-
e- e! — Mutta kanat eivät välit-täneet
OH niin lystiä olla välittä-mättä
Rupattelivat vain kilvan:
kraa kraa kraa kraa! KukKo-ukk- e
Iin el auttanut muu kuin jättää ka-nat
omalle onnelleen Ja pelastaa o-- ma
nahkansa Kukko pakeni aitan
alle — noin — Ja oli kovin suuttu
nut Silloin tuli haukka ja varasti
yhden kanan — noin! Toiset peläs-tyivät
kauheasti ja pakenivat aitan
alle Ja parkuivat: lit-k- ot kot kot!
iit-k- ot kot kot! — Kukko oli vihai-nen
Ja torui: enkö Jo sanonut —
mut mut mut! Enkö Jo sanonut —
mut mut mut!
Yijö oli vallan haltioissaan tästä
jännittävästä tapahtumasta ja nai
set katselivat Epraa ystävällisin sil-mäyksin
Heidän mielestään Epra oli
kohonnut tavallisen kaupunkilaisren-gi- n
yläpuolelle Eprassa oli jotakin
outoa Joka samalla tuntui niin hy-väilevän
tutunomaiselta Sen he
tunsivat vaikka eivät sitä yrittä-neet
sen syvemmin pohtia Pakasia
oli että Epra oli heidän mlele3tään
toista maata kuin heidän arkinen
ympäristönsä
— Jahka sulia on kerran poika
niin arvaan että se saa kuulla pal-jon
tarinoita — anoi Leena Ja ru-pesi
kokoilemaan ompeleitaan
Alma el sancnut mitään mutta
vilkaisi silloin tällöin Epraan Ja aset-teli
kahvipannua tulelle
Yrjö katseli uteliaana Epran sul-jettua
kouraa Olikohan se haukan
viemä kana kokonaan hukkunut
—Nyt on näin vähän — sanoi Yr
jö Jonka mielestä tuo yksi oli teh-nyt
hirmuisen loven kanaparveen
— Luetaanpa! — sanoi Epra Ja-pc-- nl
kourassaan olevan kanan toistan
Joukkoon
—Kymmenen! — huusi Yrjö ihas-tuneena
—Yrjö ei osaa pitemmälle kuin
kymmeneen — selitti äiti
— Koetetaanpa — sanoi Epra Ja
valmistautui noukkimaan kanoja
—Yksi! — tokaisi Yrjö
—Odotahan vähän! Kuuntelehan
sanoja! Nippis nappls naula tuoli
satula selkä saapas Jalka jollet
usko tule kattoon tästäs löydät
viistoista! Noin! Kukko on viides-toista
Tim oli Yrjölle lysti palkka! Piti
1 lukea yhä uudelleen Ja uudelleen Lo- -
LAIVALLA
Kirjoittanut Tauno Korpisuo
Eivät kalkki Ihmiset voineet viet-tää
juhannusta Järvien rannoilla Ja
kokkojen äärillä Eivät tietysti kalk-ki
voineet riemulta juhannuksena
Eivät luonnollisesti Tällä yleispäte-vällä
totuudella lohduttaa Satu itse-ään
ja juhannusaattona puolenpäivän
aikaan nousee valkeaan slsävesilai-vaa- n
Joka kymmenen minuutin ku-luttua
lähtee kyntämään pohjoiseen
Hän vie pienen matkalaukkunsa
hyttiin Ja valitsee sitten perällä mu-kavan
korituolin Johon heittäytyy
Hän tuntee helpoitusta saadessaan
olla rauhassa omaisten tutkivilta kat-seilta
ja tunkeilevilta kysymyksiltä
Hetkellistä päähänpistoaan noudat-taen
hän oli päättänyt lähteä juhan-nukseksi
pienelle matkalle Olisi sie-tämätöntä
olla juhannus kotona nyt
kun Johanneksen ja hänen kihlauk-sestaan
ei tullutkaan mitään vaik-ka
koko perhe oli varustautunut sii-hen
Se oli ollut julkinen salaisuus
vapusta lähtien Mutta sitten oli tul-lutkin
tuo tyttö ulkomailta Tyttö
Joka aikoinaan oli merkinnyt Johan-nekselle
kaikkea Niin ainakin Ellen
oli Sadulle kertonut Ellen oli myös
tiennyt sen että tuo tyttö Joka oli
ollut vuoden Hanskassa oli samana
Iltana jolloin oli tullut kotimaahan
käynyt tervehtimässä Johannesta Se
oli toissa Iltana Juhannusaaton puo-lipäivään
mennessä el Johannes ol-lut
vielä soittanut tai näyttäytynyt
Sadulle ja epätoivoisena oli Satu
rynnännyt laivaan Sirkka-siskoll- e
oli hän hätäisesti kuiskannut mat-kastaan
ja kieltänyt häntä sanomas-ta
mitään ennenkuin Illalla
Hän silmäilee ympärilleen Lala
on koristettu koivuilla jotka somasti
suhisevat tuulessa Niistä leviää rai-kasta
tuoksua laivaan Tuoksu sekoit-tuu
lämpimän veden tuoksuun Tai-taa
on korkealla Ja vaaleansininen
Sadun sydäntä puristaa kipeästi Ml
ten mielellään olisi onnellinen tällai-sena
päivänä kun vain volst Mutta
Satu el voi Tänään hänen on kestet-tävä
elämänsä raskain suru Se el ole
helppoa kun on uskonut niin täydelli-sesti
Ja sitten pettynyt Mihinkään
puita Jätettiin kanat Ja luettiin sor-min
kaksin äänin Ja suuressa
Naisia jo rupesi naurattamaan kun
el lukemisesta tullut loppua ollen
kaan
—Altl lähtee nyt sitten yksin vie-mään
näitä vaatteita koska Yrjö
vain lukee — sanoi Leena
Yrjö pysähtyi miettimään Katsoi
äitiä ja katsoi Epraa Sovittelun
jälkeen päästin lopulta siihen että
Yrjö lähtee Jos Epra Jää odottamaan
palaamista
—Kyllä vieras setä odottaa —
selitti äiti — Emme viivy puolta-kaan
tuntia
— Lupaatkos? — tutki Yrjö
—Kyllä odotan — vakuutti Epra
ja nousi permannolta -
Yrjö katseli Ihmeissään miten kor-kealle
Epran pää kohosi
—Nosta Ilmaan! — komensi Yrjö
Epra otti poikaa kainaloista Ja ko-hotti
hänet niin korkealle että Yrjö
ylettyi hipaista kattoa Se vasta oli
riemua! Uudestaan! Ja vielä!
—Tule nyt mies ottamaan takki
yllesi tai saat Jäädä! — yritti äiti
vakavissaan vaikka silmät hymysi-vät-
Meluten Ja nippls-nappis- ta lukien
pääsivät vihdoin lähtemään- -
—Kahvi on valmista 3iksi kun pa-laatte
— nauroi Alma — Tuo paa-karin
pullaa tullessasi!
Epra harppasi Leenan perästä
porstuaan- -
—Jos mullekln annatte kahvitipan
niin on oikeuteni panna pullat —
sanoi Epra ja työnsi markan Leenan
kouraan -
Leena esteli mutta Epra pakeni
pirttiin Ja veti oven kiinni Istui sit-ten
akkunapleleen Ja rupesi täytte-lemää- n
piippuaan
Hiljaisuus oli äkkiä yllättänyt pir
tin- - Ei kuulunut muuta kuin seinä
kellon naksutus Ja kaukaista kllka
tusta pajalta
(Jatkua)
hän el nl iiiVnm
paljon kuin Johann kseen ja £
neksen rakkauteen Mikään t ei ole lyönyt häntä niin tato kuin tämä Hän ei edes tMiJJ
kmiueieuteunsilsmeleävinKiäsäaänokjjaaaiaknensotajSaiautänsapttäätäunsHäbbiKJj
iu imua Karxaaminen
I-al-va
slen äänthäuuJtaaapuKhueutlauu Photäk&ann b
käydä Laita kääntää keulansa H--
1'uiijuiMa ja Kaupunki Jäi j
nes jää Sadun juhannus iii
Joku on Istuutunut viereisen fc kriätuänotläinä jpaäärnaspäisuttJaaa kloehhtteaäa tc&ic nerran ystävälliset silmät Viila le ra nyökkää kuin tervehdyksen 1 sanoo:
—Mikä Ihana Juhannnsilma &J
nilmpaa tuskin osaa toivoa
Hän katsoo odottarastl his
Tämä nyökkää — En ole mrfarJ
nut kymmeneen vuoteen sisälsi
laivassa sanoo herra — Nautia iJ
dätnenl pohjasta kaikesta tästä
Satu ymmärtää häntä autti
voi yhtyä iloon El parhaimmilla tili
dollaankaan Mutta hänestä tircJ
kuin hänen täytyisi sanoa Joulu isJ
ralle ettei tämä luulisi häntä i£u
mykäksi
— Luulen että laivassa juhissl
tunnelma voi kohota yhtä kortajJ
kuin kokon ääressä sanoo Sata vA
läästl
Mutta herra innostuu rakan
maan että asia on varmasti Mia Te
sln hän ei itse aio olla koko jri
laivassa sillä Illalla siinä yhdki
tienoissa hän jää pois Hän new
veljensä vieraaksi maalle Kri
neen vuoteen hän el ole nähzyt flä-jeää- n
eikä saanut nauttia multi!
män Idyllisyydestä Nyt hän luota
kuvaamaan Sadulle lähellä deui
hannustaan Lennokkain sanoli li
loihtii Sadun nenään savusaunat
peän tuoksun nuoret kolrontstl
tahohtelsen ruohon Saunai se
vat viltit Ja rieskat ja kalketta
muut maalalsherkut Sitten kokko
tenhoisa suviyö
Toisen viaton riemu raatelee &s
rikklrevittyä sydäntä Hänellä ot :
tilaisuus ns Itsensä voittimisea
eläytymiseen toisen iloon Kato
min hän koettaa elia Uni nska
Jota vanha kiltti herra hänelle Ki
tunein sanoin kuvaa
— Osaatte runornestl kana
tnvllef Satu
— Pidän luonnepa ja mailia
mästä tunnustaa b -- ra TUta
mastl Hänellä t In on virki k
punsissa Ja huvila kaupungin 1P
lä Joten hänellä hyvin hirvoä 8
lähdettyä oikein maalle mi c
suuret viljavainiot tuoksavit
pellot ja hlljalsuut 1 väreiletit e
sät Mutta sitä valt-ammaks-ilai
tinto muodostuu kuta harvennu 'f
kokee Ja hymyili n tunnusta resm
herra olevansa emamalnen ter- -i
Ja Sadusta tuntuu kuin n1
olla hauskaa ellc Sadan "
nlUI li raltpllfrn vini 4itr muntUa-- !
= _ slttlmarj "' Kanna nau ii' - — ji
ta Sadullekin ma toverille j mi n fan a laimea
Sis„-- ViertiiWfc1 !- - n
4 V nuolla la ot a y'Ö T "vl
lauksla Sadulla e' le ci:llS3
=~„ atinr — TaTT J1
matkalla hyvin S tl rl
mieiiaiaKin n- - tavaa Ja Jos on tä!k tW rt _ 1
rysyä hyvällä tuulela M - Niinkö? Sitten lyön I-- !
sanoo Satu Ja he- - a hien
tenä käsiään onni :neet
taan — Te nkya-- a
krllä mtnä tunnen dit
_ LolbUon k_ Sa
aA nnftfarnp £l£4~n
Älkäähän 'rl Kalpeat ovat r'--
män
Päivällisen Jilkeci
päillysteisene
selittää
031
kep
taoret- -'
pitää syödä
JUJ
JU'
—- nt x e- -
on
Kan ram- - -- 7— (e~M
n- -j - vlfiSrtW - — ! IU115 J ""- - - lii" "I
suu- -
MAttntina Ut Yfi~~ s wt '
UiauMM"- - -- - _v w
_ vtVMti " _
osaa K
tist