Vapaa Sana, August 12, 1944

              lii m
Vs" I '-- 1'--' srmm$Hi # ' lil ll #PiJMl vT 4 k V "7 ILL-T- — — w äxS' " sRjsrn)v N vl
iit nii 'i"H ~" 7 -
? fFmmmL " i ' J
A 7 ' I 1 ' ' S OvXVÄX— " l l ' "S v ' "i ii " ' o Mr
A ''V 'V iuz i "s --- -- l
ct t
' x n ---- vv5 55- - Vi il
_rSB " I m" 777-- : "Jur
AtM r ATAf Jm AI A'rUiGAK JluJ2£Miita
! '
i
! i
j i
'
lT
TESTAMENTTI
Kirjoittanut URHO KARHUMÄKI
Hän muistelee edellisiä kertojansa viivyttyään kasvanut Ja ahtalhln olol- -
ensimmäistäkin Johon kipujen lisäksi
liittyi niin paljon s damen tuskaa
Niiden aiheuttama kipu oli Joka kerta
Ilan unohtunut Ja taaskin tuntui
kuin eivät kivut ulisi ennen olleet
nain ankaran tilität la Ja laajalle ulot-tuvia
Kipujenhan pitäisi käydä kerta
kerralta helpommiksi? Mutta kerrot-tiin
rnyos poikkeustapauksista Joi-loi- n
kuudes Jopa kahdeksas synnytys
!äattyi kuolemaan
Nopeasti etenevä kello Ja hermojen
aavistelevat sävähdykset osoittavat
taas klpuhetken väistämättömän la-hestjml-sen
Tahojen aavistusten pel
ko Ja turvattomuuden tunto pyrkivät
lamauttamaan odottajan mielen Yh-teen
puristetuin käsin ummistetuin
Elimin hän etsii lohtua muistoistansa
lovtäen vihdoin etäisen pienen pälvi-pää- n
Isä Ja äiti ovat Järven takana vas-taks- ia
tekemässä Seitsenvuotias tyt-tönen
vain on ykulnaän kotona Nou-see
yllättäen ankara ukonilma Ja tai-vas
pimenee Pian Jyrähtelee Jo anka-rasti
Ja pitkät häikäisevät salamat
viiltelevät taivaasta maahan asti
Tyttönen cl pelkää mitään muuta niin
paljon kuin ukkosta el pimeän mör-köjä
el talon suurta kimeästi kiljuvaa
härkuakään Kotikallio tarähtelee Tu-vassa
tl uskalla olla Ulos puiden lä-heisyyteen
on kielletty menemättä
Hän Juoksee polkutletä rantaan Ja pii-loutuu
Raunan nurkkaan vanhojen
kylp vihtojen alle Ankara Jumalan-Ilm- a
et lakkaa vaan kiihtyy tie tun-tuu
Iskevän rikki kalkki taivaan Ja
maan ääret katot Ja permannot Tuli-palam- at
lyövät Ja säihkyvät yhtä
mittaa Niiden häikäisevä valo tun
keutuu saunan samean Ikkunaruudun
Ja kylpyvlhtojen lävitse Se on kuin
lohikäärmeen kieli Se on Jumalan
tulineulan kirkl Joka etsii Jotakin
Minua se etsit! välähtää pelosta väri-sevän
pikku tyttösen mieleen Samas-sa
hän muistaa miten Kdlan Vihtori
kuumensi nuppineulan Ja pisti sen
kärkeen Ikkunaruudussa sirisevän
kärpäsen Ja miten mummovalnaja lu-ki
suuresta kirjasta: El kukaan voi
Itseänsä niin salaisesti kätkeä etten
minä häntä näe Vaikka te uppoalsitte
merien s)vy)kslln tai taivasten ää-riin
vaikka vuoret Ja kukkulat lan
keaisivat teidän päällenne Hä-nellä
pienellä tyttöraukalla oli suoja-nansa
vain saunan seinä Ja muutamia
kylpyvihtoja Jos Jumala tahtoisi niin
Iällä hetkellä hän voisi yhdellä tulk-kauksella
pistää tultneulansa kär-keen
koko saunan tyttöineen Ja kyl-pyvlhtoln- en
Ja nostaa niinkuin lul-lan
Vihtori nosti neulan kärkeen kel-likstftmään- sä
kärpästä
H) Vii Jumala ei ole Kdlan Vihtori
Siltä ajatuksesta pikku tvttö sai ih-meellisen
tohkeudeii lian nousi nur-kastansa
vihtojen alta kiipesi saunan
lavoille ja avasi pienen savulkkunan
Kn ole enjä piilossa tässä olen avoi-messa
lkkunasa Herra Jumala!
Säästä kuitenkin pikku tyttö Ja isän
Fauna!
Sauna säästyi säästyi pikku tutor-ienkin
avoimessa savulkkunassa
Suuri tulineula lakkasi vtiltelemästä
Jyrinä eteni hiljeni ja pian aurinko
paistoi Kohta kuului rannasta Isän
airojen kolahdus ja äidin hätäilevä
ääni: Kisa missä olet?
lian tunsi itsensä ihmeen levolli-seksi
el kylpyvlhtojen alla värise-väksi
rääsyksi vaan ylös sivuikku-naan
kiipeäväksi rohkeaksi tttoseksl
Hän avasi silmänsä ja katsoi pal-jonko
kello oli Missä poltot viipyi-vät?
Laskuunsa joutunut aurinko oli
ehtinyt Ikkunan kohdalle Ja valais-sut
huoneen — Elsa miten voit?
Kauhan rohkaiseva ääni se olL
Hyvissä ajoin he ennättivät Kisan
ynnytysvuoteen ääreen ennen kuin
ratkaiseva valhe alkoi Rauha totesi
pen Ja puuhaili tottuneesti vuoteen
ympärillä Ja keittiön puolella
Synnytj s Jatkui rajuin koko ruu-ralst- a
vavahduttavin nykäyksin Jota--
Lln hirveätä mykistyttävän raanaa
t vastustamattoman voimakaita sll- - leen
hlnsa tuskastunut Nyt oli puhkaista-va
tie vapauteen kantajaa säälimättä
keinoista välittämättä Katselija tunsi
pelkäävänsä pikku tyrannia Puoli-ääneen
hän pyyteli: Älä ole noin ar-moton!
Tämä sinun majasi on minun
oma vaimoni Hän on minulle rakas
nyt kalliimpi kuin milloinkaan ennen!
Sinä et saa raadella häntä tuolla ta-valla!
Minä pyydän minä kiellän
minä rukoilen sinua!
Mutta myrskyn keskukseen joutu-nut
nainen katseli urhoollisesti kuin
ennen kotisaunansa avoimesta savu-Ikkunas- ta
Jumalan tulineula säihkyi
ja lenteli poltti Ja pisteli Sen oli
valta nen oli voima Se satsi lävistää
hänet jos niin parhaimmaksi katsoi
kunhan vain jättäisi lapsen elävänä
ja vlotttumattomana hänen miehel-leen
Yrjö puristi ja tuki häntä leyhyt-teli
Ja pyyhki hänen kasvojaan Joissa
tuska hlklhelmlnä kihoili Niiden kes-kellä
loistivat äidin siimat tuskan- - Ja
onnentäyteislnä Mutta katselijasta
tuntui tällä hetkellä niinkuin niistä
olisi katsonut irtautuva lentoon
pyrkivä elämä Vapisuttava pelko val
tasi hänen mielensä lian puristi lu-jemmin
värähteleviä käsiä laskeutui
lähemmäksi kirkastuneita silmiä ja
kuiskasi tuskin kuuluvasti: Älä jätä
minua yksin!
Tästä tuskasta ja pelosta vapautti
hänet pian uusi elämä Se riipaisi it-sensä
esiin Ja Ilmoitti voittonsa kl-meä- llä
kirkaisulla
Niinkuin aurinkoinen taivas olisi
avautunut savulkkunan ääressä katse-levan
tyttösen silmien eteen Pelko
Ja kipu olivat pois pyyhkäistyt Suarl
vapautuksen tunne täytti Kisan sydä
men riemulla Tuntui Kuin ennsiea
kertojen onni olisi näkymättömiä tei-tänsä
pahnnut ja tämä uusi liittynyt
lisäksi Tähän sisältyi nyt monta ver-taa
enemmän kuin ennen Yrjö hä-nen
oma miehensä ja lastensa Isä oli
katsomassa Ja rohkaisemassa omin
käsin heidät elämään ottamassa
Sanattomana kuin pyhän alttarin
edessä seisoen katselee Yrjö lasta Ja
äitiä sammumisen vaarasta pelastu-nutta
luonnon Ihmeellisellä tavalla
Jakamaa elämän liekkiä Kirkastunut
hohde kasvoillaan hän vihdoin on-nellisena
polvistuu alttarinsa ääreen
Ja kuiskailee äidille kiitollisia sanoja
Onnellisena myös äiti katselee Ja
kuuntelee Isän sanoja kuin autuaalli-sessa
unessa Rauha pyyhkii hänen
kasvojaan kostealla kylmällä liinalla
Se virkistää suloisesti Samalla liinal-la
Kuulu naurahtaen sipaisee myös
Yrjön kasvoja Hänen äänensä kuu-luu
Elsan korviin kuin toisesta huo-neesta:
Voi poika parka! Sinähän
olet enemmän hiessä kuin Kisa! Yh-dessäko
te olette hänet synnyttä
neet- - — Yhdessä — siksi Kai tunnu
noin vankka Ja Jämerä mies — Voit-toisa
keskimatkojen juoksija!
Vankka Jämerä mies voittoisa
Juoksija hänelle Herpauttava
raukeus täyttää nuoren äidin sielun
Ja ruumiin Jokin auringon sade leik-kii
vielä katon rajassa Kauha tutee
Ja menee valkea pyyulnlilna hälllh-tele- e
vedet solisevat keväiset
vedet lehtevien metsien vihertävien
niittyjen lävitse Sadat valkoiset
Ja keltaiset päiväperhot nousevat Ja
laskevat kiiltävät sudenkorennot am-puilev- at
salaiset heinäsirkat sirittä-vät
Niittypolkua Juoksee solakka
ruskearlntalnen nuori mies Tämä
on se mle keskimatkojen Juoksija
Joista meillä on puute Meidän po-ikamme
Yrjö Voitto
Kun hän herää on Jo Iltapuhde Ja
huone on hämärtynyt Tuttu huone
tämä on Neliskulmainen herätyskello
nakutelee pöydällä Ja kalkki on enti-sellään
kaikki muu paitsi Se
kalkki on Jo onnellisesti ohitse Mikä
Ihana heräämys! El ole lupa vielä
liikahdella kenenkään sanomatta
hän sen tietää neljän lapsen äiti
Kohta he tulevat herättelemään Ja
tuovat poikani ensimmäiselle aterlal--
Aavisteleva ennakkotuntemu
nä Yrjön mielestä oli Oli kuin pieni ' värähtelee hänen lävitseen- -
olisi peslyty Mistä kattoon noin lämpöistä valoa
äkäinen
nyteäää öiseen Ja siellä kauan 'heijastelee- - Ovat virittäneet uuniin
tulen Mitä? Sieltä kuuluu kuiskaile- -
vaa keskustelua Ja hiljaista liikettä
Hän siirtyy varovasti sängyn reunaa
kohti kunnes näkee korkean päälau-da- n
ohitse avoimesta ovx" vlerel- -
seen huoneeseen Hengitystään pidä-tellen
hän jää katselemaan silmiensä
eteen avautunutta kuvaa j Nestorin muori Istuu lapsi sylis-sään
pienellä Jakkaralla lämpiävän
uunin edessä Hänen sylinsa on kuin
ivoin kätkyt Siinä lepää valkoisella
tyynyllä punaisen peiton alla kapa-- '
loitu lapsi Muori sivelee ryppyisillä !
työn karkeuttamilla kasillansa lap-- '
sen kapalovaattclta Siitä oikean kä-den
sormet hlpuvat hiljaa avointa nis-kaa
ja pientä päätä tunnustelemaan
Hänen uurteisiin Jähmettyneet äidin-kasvons- a
alkavat sulaa Ja liikehtiä
niinkuin pieniä hllrenpoikasla juok
sentelisi poimuisen vaatteen alla Nii-tä
Juoksee Jo pian myös pinnalla he-lel- tä
kyyneleltä vuosien uurtamU
teitä pitkin Muori el voi käsiään lr-roltt- aa
pyyhkiäksensa niitä Vain sen
verran hän päätään kääntää etteivät
kyynelet tipu lapsen päälle Hän pu-helee
sopottaen pienokaiselle Elsa
tyttönen istuu jakkaralla muorin vie-ressä
ja katselee Ihastellen somaa
pikku veljeään Jonka Kauha-tat- l on
tuonut Äiti arvaa mitä isa Juuri on
tyttöselleen kertonut Isa nojaa ulko-nevaan
muurin reunaan ja katselee
myhäillen
— Voi kullanmuruni! Voi västäräk-kln- l
mitä tulit Ja teit! Ettäs kuiten-kin
tulit tähän pahaan maailmaan!
Puhellessaan muori puristaa hellien
pienokaista niinkuin merien takaa
lennähtäneen "etelän linnun olisi saa-ru- t
hoideltavakseen Ja tahtoisi suo-Jell- a sitä varhaiskevaän kylmiä tuu-lia
vastaan Rauha tulee toisesta huo-neesta
sinisiä pikku vaatteita
— Ettehän vain pudota lasta hän
leikillään on hätäilevlnään
— Minäkö pudottaisin lapsen? Pu
dotinko sinut yhden kerran sanopas!
— Ette kai pudottanut vaikka mis-täpä
minä niin vanhoja asioita muis-taisin
Rauha naurahtelee vaatteita läm-mittäen
mutta muorin kasvoille on
hälvähtänyt loukkautunut ilme Se
kuitenkin vapauttaa hänet poskille
hersyvistä kyyneleistänsä Hän kään-tää
aarretta leveässä sylissään hys-syttelee
Ja tuutii lapsen Isallekin Jo
uskoo murheitansa vastaisen varalle
— Tämä on Niemelän isäntä! Tätä
on taidolla kasvateltava! Ei saa kol-hia
eikä pudotella!
— El toki myöntelee Isä
— Eikä saa lilan alkaisin kävelyt-tä- ä
ettei kasva vääräsäariseksl
— El missään tapauksessa
— Nyt on Jo vietävä syömään El
lasta saa nälässä kiusata
— Älkää äiti turhia hätäilkö Omil-la
eväillään hän tulisi vielä huomi
senkin päivän toimeen
— Etteikö tänään saisi mitään?
Aiotko nälkään näännyttää lapsen?
— El näännytetä! Heti viedään
kelliskelemään ihanimman ruokapöy-tänsä
ääreen Antakaa hänet minulle
että pääsette ylös siitä
Muori cl luovuta aarrettansa 'r-Jo-n
avustamana hän pääsee ketteräs-ti
Jaloilleen Rauha Jaättää heidät
Äiti miksi f - - -- ?
Kirj Saara
Miksi on tähti kuin kynttilä kuusena
Miksi pohjantulet palaa?
Misä on taivaanranta attt
Miksi meren aallot piuhaa?
Asuuko kelju ruusupuussa?
Miksi harmaasta pllvesf sataa?
Miksi on pääskynen muuttolintu
Äiti missä on linnunrata?
Mlki on minulla sielu aitl?
MIki on niityllä kaste?
Misä on koti leppäkertun
Äiti onko kaiku ystävä lasten?
Onko heinäsirkalla viulu äiti?
Miksi on maassa mato?
Korjaako Jumala kypsän viljan
Altl missä on Jumalan lato?
Ja menee sytyttämään lamppua
Äiti on juuri heraavinaan kun he
tulevat hänen vuoteensa luokse Muo-ri
asettelee kalliin kantamuksensa
hellavaroen hänen vierelleen slvellen
iiunaavastl valkeahihaista käsivart-ta
Hän on tullut katsomaan kun
ukolta on asian kuullut Emäntä ke-hohtel- ee hanta Istumaan ja pyytää
Rauhaa keittiön puolelta kahvia toi-mittamaan
Kahvit on Jo Juoid Ja mi-täpä
hän enää istumaan kun on Jo
näin kauan katsellut Ja kaunista las-ta
sylissäankln saanut pltaa Se on
vanvempi Ja suurempi kuin muori
milloinkaan on nähnyt Kuinka pal-jon
se palnolkaan? Että viisi Ja puoli
kiloa ajatella! Miten paljon se tekee
vanhan puntarin mukaan nauloissa ja
luodeissa?
Sänsyn päälautaan nojaten hän jää
sitä miettimään niin kauaksi että nä-kisi
vain miten Niemelän nuori isän
tä aloittaa ensimmäisen ateriansa
Kukapa hennoisi Isoäidiltä ja kah-deksan
lapsen äidiltä tätä nautintoa
kieltää el tytär eikä lapsen äiti Isä
kalkkein vähimmin Mutta kuivin sil-min
ei muori kauankaan voi katsella
sitä toimitusta Se on niin kaunista
Ja samalla niin haikeaa Halkeaa on
tietää Ja tuntea että Itse on Jo ty-rehtynyt
haalistunut tällaiseksi kei-tetyksi
lipeäkalaksi Josta el heru
muuta kuin suolaista vettä Hyvästi
nyt vain lähdenkin Jo tästä! Siunat-koon
Ja varjelkoon sitä pikkuista pot-kaa
ja äitiä hänen kanssaan!
Rauha vie pikku Elsan nukkumaan
la lähtee saattelemaan äitiänsä vain
Isä Jää pikkumiehen aterian ulkopuo
liseksi tarkkailijaksi Hän katsoo vuo- -'
roin uutterasti ahkeroitsevaa poikaan-sa
Ja vuoroin vaimoaan joka nopeasti
jälleen on elämään virkistymässä
Kalvakas on vielä poika ja ruumis
raasittu mutta silmistä loistaa on-nellisen
äidin elämänilo joka nopeasti
lääkitsee myrskyn vauriot ja haavat
Parhaillaan mies Itse Jo parantanee
mitä luonnon pakosta elämänsä anta-jaa
vastaan äsken on rikkonut Hän
imee häiriytyneet elämänvirrat pal-koilleen
sen näkee äidin silmistä
Yro siirtyy lähemmäksi tarttuen vai-monsa
kateen
— Kiitos sinulle tästä päivästä kii-tos
kalksta! Olen usein ollut sinua
Autinqoa ja Raitti
Joka vuosi tähän aikaan meillä
on kesäiset ongelmat Ja ykl niis-tä
on ruskettumlskysymys
Ennen vanhaan kun äitimme
olivat nuoria el kukaan halun-nut
millään ehdolla päivettyä
Siihen aikaan naiset lomalle läh-tiessään
parhaansa mukaan ver-nosl- vat ruumiinsa suojelevilla
vaatekappaleilla niin ettei ainoa-kaan
paivansade päässyt kosket-tamaan
heidän ihoaan Ja kasvo-ja
suojeli tavallisesti levcareu-naine- n
harsolla varustettu hat-tu
Jonka Iisaksi arvon naiset vie-lä
ahkerasti käyttivät palvanvar-Jojaa- n!
Mutta nykyisin Jokainen tyttö
tletaa että aurinko on luonnon
ihmeellinen kaunistus- - Ja paran-nuskeino
Me koetamme kalkki
ahmia aurinkoa niin paljon kuin
suinkin saatamme mutta aurin
ko kohtelee meitä puolueellisesti
toisten hipiä ruskettuu Ihanan
kullanruskeaksi kun taas toiset
kayvat punaisiksi kuin keitetty
rapu!
Miten siis niiden Joilla luon-nostaan
on rapumalseen punastu-miseen
taipuva iho on menetel-tävä
saadakseen sen ruskettumaan
tasaisen kauniisti?
Muun ruumiin suhteen on asla
melko yksinkertainen mutta kai-vot
ovat tämän ongelman valkein
puoli Kasvojen hipiä on siksi
kohtaan kiittämätön nyt huomaan
sen
— Älä sellaista puhu!
— Lilan vähän olen sinulle puhunut
Ja tunnustusta antanut Itse olen
usein rikkonut elämän lakeja vastaan
sinun keilaakaan niistä moittimatta
Kymmenkertaisesti olet sinä ainoan
erehdyksesi sovittanut En ole osan-nu- t
aavistaa miten raskaan uhrin
nainen jokaisessa lapsessansa elämäl-le
antaa
— Etkä vieläkään aavista mitä
mies vaimollensa silloin antaa kun
tämä saa tuntea miehensä rakkauden
sellaisina hetkinä Sinun voimasi vir-tasi
minuun Ja teki tuskani nautin-noksi
En milloinkaan unohda tätä
päivää!
— En minäkään! En saata enää
käsittää miten edes ajatuksissani
olen voinut olla katkera sinulle siltä
minkä raskain kärsimyksin olet meil-le
lahjoittanut Tänään nln tullut
kahden lapsen isäksi
Elsa el puhu enää mitään hymyi-lee
vain Hänen syvät säteilevät sil-mänsä
pysähtyivät Yrjön silmiin
Mutta voitollisesti ensimmäisen päi
vänsä aloittanut keskimatkojen Juok-sija
on kellahtanut pehmeälle pään-aluelselle- en
Äidin rintaan on pääte-tyn
aterian merkiksi kihonnut pieni
valkoinen pisara — (Jatkuu)
mmmm N? - -- g X iv Alv VAij - $ - i
MBRSa-- VJ 4' :" -
' I :wWt£&sAw ' mWmJ
KflHBHr-Kr-iLKtijBBBsNJlBlBf- t
Kaunit Katseltava on Betty Ward Calgaryn Harjoitusleirillä
1 —jr— "H
91+naa
arka ettei
Ja paistatte
rlngossa eivu'kä liiaksi pb-- hw Kasvat ie mielestä
saavat uxn jmitulsen hij
aKaainlamvjavaanmeen JpoeksaecsaatoyJ
KaiKKein tarkoltukstn
on ssada kärjen hipit kpj
uuungon sun:eiemaksi niin
se st mtuu yiteen syväsa raj
iurte-- T ruumiinne kansi
sen vuoksi teidän on
suojelemaan kasvo!am
auringolta Kun otatte ii
kylpyjä niin käjUikäa Ira
rista rantahattua kasvo]e---i
Jana — se on seki eriaicii
pukeva että kaytanno!lirtl j takaa rasvat nta päiväni
puuterinne alla älkääkä
ko sitä ennen kistutUa hipat
voimakkaalla kasvovedräi
sulkee hyvin huokosenne
Jotta saisitte niumiinzs a
kettumaan kauniisi fliasi
ehdottomasti kaytetUva
hyvää aurinko-öljy- ä Jollaia
kaupassa monia Jollette kd
tyydy vanhaan luotettavaan i
vi- - tai manteliöljyyn Ranfl
hipiänne huolellisesti enne:
asetutte aurinkoon Ja ai
taaskin totutella aurinkoon '
telien! Ensimmäiseni piin
vain viiden minuutin aurinkoil
teen Ja saman verran selkai:]
Ja sitten vähitellen päivä pti
tä hieman enemmän Liikr-- i
rannalla keveästi verhottuna:
ta älkää lojuko hiekalla heti!
päivinä tuntikausia au
Jollette halua pahoin polttaa!
seänne ja turmella monen
päivän nautintoa!
Ja muistakaa selkää paitt
lessanne laskea uimapuvun
met alas niin ettei olkapäfltl
valkeata juovaa ja selkäänne i
koista ristiä I
Älkää kuluttako koko alkda
lomanne odotuksessa Taan
tafcaa aurinko- - Ja llautftf
kotonanne Voimistelkaa M
men ikkunan ääressä ja
telkaa Däivaä kun teSli
suinkin on siihen
Kesä on kaiken kalkklaanta 'A
surkean lyhyt Ottakaa ti
Jokaisesta aurlngonsateesU
tiellenne osuu Ja
terveyttä pitkän pisa "
varalle I
Ovella kohtalon
Yön sylissä satumme Wl
Ja onnen ovelle veL
Meitä elämin orpoa k--Jo-tka
onnesta lenneet et
Pois kuljetti pimein teCi
pyhän päivin po'olil L
Me tunsimme men ja tklS
ja ovella kohta' on
käsi kädessä esaMiao
pyhän hlljai-- T tuokion
Me mletlmm clti on JiW'
mitä outoa edesä on'
TIU kohtalot
teot menneet
hymyhuulin aristane
Vitsoimme ♦'vaan
syvä pyyntö c
olis onnea ika'n
SYOaMEN
Elämä kiltaa
tänään mlehuut'
olet vanhu-Kaike- n
vaihtu '
syvin sydän --
dämen elämä '
aikaa alitui
nutta Ja sr
mänlaki on ' ]
en ruosituhar -
elää vain
Tämä
kaan'
Suokaa
toiseen -- ka
vt testi
h n
ia
JSUESt
hi
na
aa
se h- --
Ia
— s r '
— an - ?
IHMISTÄ
-- i py t "fa —
:rr
„ jsuntu k
-- Ttti
-- TiW
Jfl
BS3'
kt
Be
VT
af4