Vapaa Sana, December 19, 1940

              1
I
te
We Extend to AU Our Most Heartfelt Xmas Greetings! VAPAA ANA
NO 149—1940
Kirvesmies Gustarson kävellä
köpitteli pikkukaupungin pääkatua
kohti esikaupungissa sijaitsevaa
kotiaan Olallaan hän kantoi ras-kasta
tökalulaatlkkoaan Sataa tl-huut- teli
vettä vaikka oil Jo juu-lunaat- to
Lumesta ja pakkasesta
ei ollut vieli näkynjt merkkiä-kään
Oli aika arnon tuonna litM
Saavuttuaan pienen puistikon kes-kellä
sljaltsetan kirjastotalon koh-dalle
piti raskas laatikko hetkek-si
laskea puiston matalalle kiviai-dalle
— Niin siinä se oli entinen
ryssänklrkko äskettäin kirjastota-loksi
muutettuna Korkeat kupoo-ll- t
Ja kellotorni poistettu Kivat
enää pitkään aikaan olleet sen mo-net
kellot soittaneet tuttua nuot-tiaa- n
jolle kaupungin asukkaat
olivat sepittäneet sanatkin joten-kin
tähän tapaan: "Usakofn Osl-pof- fl
Kostus Kostus Anna mulle
SUOMALAISEN YHTENAISYYSVAEN ÄÄNENKANNATTAJA
TORONTO— TORSTAINA JOULUKUUN 19 P THURSDAY DEC 19
i p ? {11
I W _„ 7 WC -- '' - ' -- flPwv H
T MMr ' _
ryssänraha Joskus Joskus" Kyllä-hä- n
Gustafson muisti ajan jolloin
tuotakin rakennettiin Olihan hän
itse ollut mukana samoin kuin nyt hiljakkoin suorite-tussa
"Päivää mestari! Hauskaa Joulua! Ompa nyt kurja
Ilma Teille muuten näytti tulleen Joulu-vierask- in
Kalle se näk)l tulleen pälväjunalla Onko-han
polkapaha ollut sairaana Näytti niin kalpealta Ei
pitää taas mennä on tässä tätä ainaista kiirettä"
H) Hyvän lihava suulas torimatami Andersonska kii-rehti
vaappuen katua ylös Gustafson pisti puoliksi
ladatun piipun taskuunsa — Piruko se tuonkin siihen
lennätti mutisi hän nostaessaan laatikkoa olalleen
Selvästi oli hän nähnyt irvistyksen
Andersonskan lihavalla naamalla hänen mainitessa
Kallesta Ja varsinkin hänen sairaudestaan Vai on
Kalle tullut kotiin mietiskeli Gustafson Mutta kumma
miten nuo Jalat nyt tuntuvat raskailta Vai on Kalle
tullut kotiin toisti vanhan miehen ajatus koneellisesti
samalla kun kurkkuun nousi karvas pala On ollut
Julkisena alaisuutena että Gustafsonin
Kalle on viimeiset kolme vuotta tlettänyt
Kalle Gustaf sonlen nuorin tesa
vanhoilla päivillään maailmaan saattama Ja helläkäti-sesti
hemmoltellen kasvattama kouluutettu konina nuo-rukainen
El ehkä Kalle luonteeltaan ollut sen pahempi
eikä parempi kuin toisetkaan Ikäisensä Joskin ehkä hi-tie- n
lapsuutensa oli tehty Ja
kuin toisten
polkien Gustafson hyvän Ja säännöl-lisillä
oli saavuttanut pikku varaili- -
suuden Min että kun
Kalle oolttl halua ja tai-pumusta
opintielle päät-tivät
vanhemmat antia
pojan jatkaa ainakin yl-ioppilaaksi
Kauhea oli se ristiaal-lokko
Johon joutui tantia
kirvesmies Gustafson Ka-llen
tulon jäl-keisenä
vuotena Masa
riehui kauhea sisällissota
Gustafsonin perheen koti- -
koulua
Gustafson ja poika
SANALLE KIRJOITTANUT J S
NriZcTIJJJJKIIJJJJJJJJJV i&MflliablJBBHi jUJJJJJJJJJJJJJJJJHbUJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJCh
uudistustyössäkin
Joulunaatoksl
ahln?onilolen
naapuristossa
kurituhuo-nees- a
taihemplena
Jonkunverran helpommaksi
huolettomammaksl eslkaupunklymparlstön
ammattimiehenä
elämäntavoillaan
ylioppilaaksi
VAPAA
wM tokln f ' v- - k! ""
MkJUs
dalta piti kirjaimelleen palkkansa sanonta: "Veli nousi
veljeään vastaan" (Justaf sotiin vanhimmat pojat Anton Ja
Eemeli liittyivät punakaartin riveihin Kun taas tiedot
kulkeutuivat kotiin että ensimmäistä tuotta teknillisessa
korkeakoulussa opiskeleva Kalle oli liittynyt alkolseen
armeijaan Kumaraan painui Gustafsontn selkä Ja har-maata
alkoi ilmestyä ohimoille Mutta raskaimman taakan
joutui kantamaan polkien äiti Anna Gustafson yksinker-tainen
hiljainen nainen Hän el tiennyt mitkä olivat ne
tekijät jotka nostivat hänen poikansa toisiaan vastaan
Hän rakasti heitä kalkkia joskin Kalle kuopuksena ehkä
oli lähinnä sydäntä kun taas Anton jo perheellisenä oli
Ikäänkuin jonkun verran vieraantunut Mutta sensijaan
Antonin kaksoistytöt oi h at valloittaneet kalkkein suurim-man
tilan hänen hellässä sydämessään Sensijaan el äiti
milloinkaan ollut lolnut täysin ymmärtää keskimmäistä
poikaansa kilvasluontoista Eemeliä leviten tuo Juopa ky-seessä
olevana talvena Eemelin tultua kotiin lievästi haa-tolttunee- na
oli huolehtiva äiti mm kysynyt oliko lian
Eemeli siellä kuullut mitään Kallosta Silloin oli Eemeli
raholsaan isken) t nyrkillä pöytään ja ärjäissyt: "r-- n
ole kuullut ja enkä haluakaan kuulla Ja jos sen Jolloinkin
tapaan niin läpi päästän palkalla" — Pian sen Jälkeen
lahti Eemeli uudelleen rintamalle Ja se oli viimeinen
kerta kun vanhukset näkhät hänet Viestit kertoivat hä-tien
kadonneen Jäljettömiin tiedustelumatkalla
Peurasi sitten se kamala kevät ja kesä Anton oli vanki-leirillä
ja perheensä muutti Gustafsonllle Kalle saapui
kotiin jonkinlaisena aliupseerina Elrät olleet vanhukset
tuntea nuoiJnta poikaansa Poissa oli tuo valoisa huoleton
hymy Tilalle oli tullut jotakin ylimielistä ja halveksivaa
Pää tännä pilviä hipovia suunnitelmia Varoitti silloin
Isä poikaansa että paras on pitää pää kylmänä Ja koettaa
pysytellä maan kamaralta Ennenkaikkea koettaa Jatkaa
kesken jääneitä lukuja Ui ainakin koettaa hankkia joku
totml Mutta kuuroille korvlllo kaikuivat isän neuvot Yli-mMlse- stl
vihellellen lähti poika kotoa palaten nyt kuuden
vuoden kuluttua Josta ajasta rraotet oli vietetty kuritus-huoneess- a
häpeällisesti rikoksesta
Mietteissään saapui Gustafson kotiin Siinä se oli val-keaksi
maalattu talvlhuvlla monen monituisen vuoden
aherruksen ja säästämisen tulos Portti narahti hiukan
tunne sellaista
joulu-pahnoil- la
fcldli
joulupuuroa
IX VUOSIK _ VOL IX
Oli saranoiden voitele-minen
Vloljäln tjokalulaatlkkon-x- a
tajuan Ji luklttuaan sen Huole-llisesti
astui hän sisälle Kclttlossi
haaiälll Anua hiljaisena Ja Itseen-sä
sulkeutuneena kuten
Ainoastaan Gustatsui Itse nä-ki
että hän oli itkeskellyt
Kallea naknt ainoastaan tie-ra- s
päällystakki hattu olivat
ovensuunaulukossa "Meille on tul-J- ut vieraita" Anna tii-mein
pyyhkäisten silmänurkkaan-a- a
— "Kuulin Jo kaupungi-lla"
vastasi Gustafson
tilsuen tyotamlneltaan Peseytyi-tyää- n
ja vaihdettuaan vaatteita
astui hn Poydai ääres-sä
pää käsien varassa Istui kalpea
hoikka mies Oven ko-hottautui
hän seisomaan lausuen
epävarmasti: "Hyvää palvaa!
Hauskaa joulua — Isä! -- - Sa-moin
sinulle'" vastasi Isa 'tahto-mattaan
siirtyi vanhan miehen
katse seinällä olevaan suurennet-tuun
valokuvaan joka esitti valkotakkista hymyilevää
nuorukaista Tahtomattaan hän vertasi sitä tuohon
pöydän ääressä seisovaan mieheen katse
seuratessaan Isänsä katsetta sattui kuvaan Oli kuin
isku olisi vavauttanut nuorempaa mlesti Il-mein
lian alkoi puhua Ja vanha mies pani merkille
hänen äänensä teräksisen soinnun "NMln Isä! Olen
tuottanut teille vain häpeää kalkkien uhraustenne palk-kioksi
Olen ollut retku Ja hamppari Ja - väärentäjä
tai seltälli kielellä sanoen taras En syytä ketään
Tohon vain saavani Jotakin työtä eläilsenl Mitä tain
kunhan se on kunniallista Mutta luulen etu kaiken
tämän Jälkeen en voi viihtyä Tahtoisin päas-t- ä
pois merien taakse Siellä Jossakin kaivantojen pi
inennossa ehkä voisin unohtaa sen mitä on ollut Ja
koettaa alkaa elämäni alusta" — Kallen t Ilmeinen lau-seen
aikana oli äiti saapunut huoneeseen Hänen kat-seensa
pysähtyi kysyvänä miehensä vakavaan olemuk-seen
Tulemmeko me menettämään hänet lopulllsestir
tuntui katse Isä ymmärsi Gustafsonlt olivat
pitkän avioliittonsa aikana oppineet ymmärtämään toi-sensa
Ilman sanoja Siksi tanhempl alkoi vaka-vasti
puhua- - "Eihän sitä tartitse vteralhln maihin Jos
mies tahtoo Itsensä miehenä pitää toi hän sen tehdä
maassaan"
Myöhään yöhön Istuivat nuo kolme Ulkona sataa
tihuutti mutia slslia kamarissa oli tllhtylsää ja
Viimein asetettuaan letolle e uni tullut van-halle
miehelle Hän makasi valveilla Ja ajatteli Sitä
mukaa kun yön hiljaiset
tunnit kuluivat suli hänen
rinnastaan sinne vuosien
kuluessa kasaantunut kat
keruuden Jää Ja tilalle hii-pi
miellyttävä hyvänolon
Jotakli
jota hän el ollut tuntenut
kuin pienenä poikana ket-tiessä- än
kotlplrtln
vatsa täynnä
makeaa tekemään
unohtunut
tahallises-ti
salaa
el
ja
virkahti
siltä
ykskantaan
kamariin
käydessä
Tämänkin
tolmakas
Suomessa
kysyvän
mies
omassakin
läm-mintä
=!B5P IL
_-- -_ A A a V w AtAftsttiP rari Msv mj%s niBnKlSlKKilAlfeilfiBAuBHA 'AsAÄÄShTÄ — T
w£rLtHBJT
ffviML'ltl
r-- s "iriffA wm