Vapaa Sana, June 13, 1942

              !t
m
m
jt
m
m
ff Hiili!
il' ? m fi ii jpjgaitx xmk
' V '
i
rh" W _- -_ 7 HA vJkäI j--Sr
--
ii&i"Tit'ei'CÄ' ff ke 'Si
'a
SILMUKORVEN
NUORI EPRA
— Satakuntalainen Kertomus —
Kirjoittanut Kaarle Halme
(Jatkoa)
XII
Sitten jonakin päivänä laukeaa
rauhan lumous Ilma iclrkaituu niin
että valo huikaisee ihmissielun sy-Vimma- nkin
sopen Talven selkä on
taittunut! Tuuli ryskytlelee Ja rytis-telc- e
sen hartiat ja lantiot ja tukah-duttaa
sen harmaan hengityksen
Talvi korahtaa ja aurinko nylkee
sen valkoisen taljan Lähteeisilmät
kiiluvat ja purot lorisevat Kvät on
tullut!
Ihminen verestyy kuin uudeksi
Imee valoa ja hengittää kirkkautta
Näin alkavat kynnöt ja kjlvot ji
kesä!
Mikä on sydänmaan kesä! Sitä c
osaa sanoa Mikä sana sen osaisi
kertoa Se on ihmevs ja hämmästys
Se on lempeä mahtavuus Se hyppää
Ihmisymmärryksen yli Jos osaat
ottaa omakses olet onnellinen
Mikä on kaupunklrkhjässk tämän
vertaista ?
Tällaisia ajatuksia pueakcll Epra
sanoiksi astellen hitaasti pää ku-marassa
ja katse kaukana Sllmukor-ve- n
saloilla Kl niitä sanoja taninrut
ajatella eikä etsiä Ilman aikojaan
ne pyörähtelivät kielen kärjcUe Jos
vain sai mielen kytketyksi erämaan
yhteyteen Ja siellä Epran aitokset
niin kernaasti askartelivat
—Ei täällä kai ole sellaista —
sanoi Kisa hetken hiljaisuuden Jäl-keen
— Uskon että täällä on ai-noasta- an
vähän sinnepäin
—Mutta el niin kokonaista Ja täyt-t- ä
Eikä niin totta Taalla on kaikki
kuin pientä valheen lipatu9ta Ja puo-linaista
oleilua Eikö nhn? Täällä
oleillaan eikä eletä — pulppusi
Epra
— On kai täällä sentään muka-vampaa
On keveämpiä ansiotöitä ja
seuraa Niin! Täällä on ainakin Ih-misvihoilla
En minä ainakaan vaih
taisi
— Etkö?
—Jolian nyt!
—Ja minä kun ajattelin — ! — pu-jahti
Epran kieleltä huomaamatta
mutta hän saf kuitenkin kiinni lop-pusanoista
— Mitä ajattelit?
Tässä tuli kysymyksille Ja vas-tauksille
niin ahdas paikka että ne
ähän tönivät toisiaan ennenkuin
siitä päästiin väjemmälle tilalle
Vihdoin oli kuitenkin kierretty sellai-seen
kohtaan että Erra aneli voi-vansa
odottaa ji Elsa tunsi olevansa
vastauksen velkaa
—Jos olet ijtellut minua kohtaan
oikein vakavan ystävän ajatuksia
niin — ei minull ole sitä vastaan
Enkä luule että lslllikian Mutta
sinun on ensin hankittapa täällä Jo-kin
toimi —
— Täällä?
— Niin — kaupungissa! Mitä her
ran tähden me korvessa tekllmme
— Etkö sitten —?
—Alä nyt leikkiäkään laske sellai-sesta!
—En! Korpi on minulle aina ollut
täyttä totta
—Ajattele nt sentään niitä etuja
Joita täällä on Joki askelella' Ja isä
voi suttaa meitä alkuun Hänellä
on rahoja —
— Alä hyvä ystävä — !
— Mitä
— Minä menen Silmujärvellc
sanoi Epra alakuloisesti
— Joka tapauksessa?
—Niin
Keskustelu oli loppunut Sanatto-mina
he pjsähtyiv-ä-t myllärin verä-jälle
— Hyvästi sitten — kuiskasi
Ja tarjosi kätensä
— Hyvästi — Epraktn ojensi kä-tensä
—El kestänyt kauan meidän tä-vyytcm- me
— anoi Elsa aurulaesti
— Meidän' Kjllä minun! Sinun
katkesi!
Hetken viipyi vielä Kisan käsi
Epran isossa kourassa Sitten se ve-täytyi
hitaasti ja epäröiden pois —
irtaantui kokonaan
Elsa kääntyi ja lähti nää kuma-ras- a
astumaan pihaan jonka varjoi-hin
hävisi kokonaan
Epra seisoi synkkänä tlclK e'kä
ajatellut mitään Mitäpä h3n olisi
kaan ajatellut Mutta kyllä hän tun-si
Kipua hän tunsi Kipua svd-lme-s-
sään
Miksi hän tässä seisoi Ei hän
sitä ajatellut Miksi hän nyt kääntyi
astelemaan poispäin Ei hän sitä-kään
ajatellut
Epra vain tunsi niin ääretöntä yk-sinäisyyttä
XIII
Epran rauhaisaan elämään oli äk-kiä
revennyt vihoitteleva Ja terävä-särmäine- n särö Aina oli mielessä
painostavan epämukavuuden tunne
Sitä ci päässyt pakoon linne eikä
tänne
Ensin Epra koetti kartelli lrlet-timis- tä
sillä se tuntu! vastenmieli-seltä
— ehkä vielä enemmän kuin
entisinä aikoina Sitä rivakammin
hän riuhtoi työssä päivät ja Juttusi
illat reisumiesten kanssa Mutta
näistä el tullut apua Musta mieli
odotti kuin hiirtä väijyvä kissa Ji
hypähti heti hiljaisen heUcn tullen
Istumaan hänen päälaelleen Epran
täytyi lopulta antautua Oli ruvetta-va
tuumailemaan mitä tässä oikeas
taan oli tapahtunut Eihän ollut ta-pahtunut
sen kummempaa kuin Kai-anka- an
kanssa Oikeastaan el niin
kään paljoa Valmiimpana se Kaisan
kudos keskeltä katkesi eikä se
tuottanut edes kirpunkaan puremaa
Mikäs tämä nyt sitten oli?
Vaikka Kpra koetti kynsin ham
pain pitää näitä tapauksia toistensa
arvoisina luisui hln kuitenkin lopul-ta
siihen arveluun että Elsa oli eri
asia Ja Kaisa toinen
Pentelekö ne nyt sitten niin erotti
toisistaan Olikohan sittenkin niin
hullusti että hän oli vaTlat toisin
kiintynyt tähän Elsaan? NLn Uisi
olla
Kaisa oli kadonnut samin tien hä
nen njituksistian mutta eiptis tämä
toriin
7eoef Canada!
Kirj Aino Lilja Halkola
Tene Canada — sä valtakunta Kuninkaan
mua keraan kauneudella käyt vastaanottamaan!
Mä käten Sulle annan Ja ukon vahvasti
ett Isan tahto tänne mun tieni Johdatti:
Terve kaupunki sä vilkas suuri kukkiva
sun sulimos Ja tehtaas Jo kuullaan kaukana!
Ja vaikka sodan leima sun vlitsesl en
niin kuulen lasten leikin Ja llntuln laulelon — ! -
Terve kirkkoni sä huone taivaan Kuninkaan
sun palveluksessasi taas uuden voiman saan
kun alttarlllas Jeesus mun sulkee syliinsä
min hengen hehkuvimman aan suureen tjohonsä!
Terve kansani sä Suomen heimon rakkahan
sun isä'n perintöä näen täällä vaalivan
Oi Herra siunaa meitä kuin omaa kansaasi
Ja kutsu kokoo Johda Sun valtakuntaasi!
Terve kotini min perustusta lasketaan —
sun suojaas slunattuhun mä sitten käydä saan
kun rakkaitteni kanssa saan siinä majailla
se Betanlaksemme on jälleen tulera!
Terve Canada siis astun varmoin askelin
kun KUNINKAANl työhön saan käydä minäkin!
Taas tunnen kukkalstuoksun ja kevat-eläma- n
vaan mvoskin AJAN MERKIT Ja XXNEN KASKEVN!
Sault Ste Marlessa Ont 7 p toukok„ 1942
Siellä se vain keikkui ja kieppui min-kä
ehti Ja ennätti M'kä sen nyt
sitten saa loppumain — sellaisen
hyörimlsen?
Epra tuumaili ja tuumaili mutia
kun siitä ci lähtenyt apua päätti
miesten Nuokin pojat
taas
Mistä oi
Elsa
on
~ _
kuin kulovalkea ! Kaikki k'ittele
sinua
— Hm
—Min hm! Alä örise! Hy
hän kaikkitietävää:! Vih-pilk- an alaiseksi
mentyä
kerrakseen
hiiskurut koto-naan
Mvllvltä
Epra ei puhunut mitään Saamat- -
— Mitä se Silmujärvl — ?
— Häh Se tappelee sinussa niin
j riivatustl — Elsaa vastaan! Jos et
voi niitä sovittaa niin heitä hiiden
kattilaan se
— Ettäkö —
— Niin Juuri! Nai Elsa!
—Alahan nyt! — älähti Epra ja
vaikeni pitkäksi aikaa
—Sinä et sitä oikein
— uskalsi vihdoin hiljai-sesti
huomautella — Kas kun mini
lantaisin sen korven olla oloillaan ja
Ja — tahtoisin —
Päästä Elsasta?
— Niin — tuota — vaikka
niin se Elsa vain sil
ti häärii minun Eikös
se vinosti sinunkin mielestäsi?
Tälleen se ei voi jäädä Sutä olisi
päästävä
Vihtori rupesi v Ja
naurusilmln tukistelemaan niin että
Epraa ihan tympäisi
— —
— Olenkin — ja sanon sulle että
jos nainen kerran on iskenyt kyn
tensä miehen Ja ime'
tynyt hänen veriinsä niin el m'es
siitä kierroksesta pääse muuten kuin
toisen naisen avuin
—Toisen — miten
— Piklinny Johonkin toiseen!
— Mutta kun en halua kurk- -
käilläkään ketään loista
rähähti nauramaan
—Naura Mutta se on totta
— Sitten sinun on mentävä naimi
siin
kas
Ole
—Ei lähde
—Sitten on Jäätävä kaupun
kiin Muuta keinoa cl ole
Epra el sanonut enää mitään Hän
tunsi Itsensä vallan masennetuksi
Tästähän se vasta oikein alkoi se
ajatusten Heti en
sl-ls- ku vä etU meni matkoihinsa sellainen untua otälisstäehdä tökerötkiosni OU hädän
mies Ei kehdannut kun Joutui !S( tarrautul Jo kurkkuun Oikeinko
turvautua tässä on mies mennäkseen?
Vihtori heitti tallukan ängyn alle
Oli muuten vaikeata näihin alkoi- - tomana vain khnytteli korvallistaan '1a valmistautui läht-ma- an wnrn
hln päästä Vihtorin kanssa rauhaliiiVkahtl- - gille
siln keskusteluihin sillä Vhtorr Vlht°ri vatsi salavihkaa Ja p's-- j _ Minä pakenen — mutisi Epra
kuulutettiin parhaillaan ja hän kito-te-U parsikkaalla tallukan repä-nä- ä __ Xiin ka kärpänenkl:i yi-ittää--
st
Joka Ilta morsiustaloon —Kllä yskän ynnmirrän vaikka kiertää sentään kynttilän
Eräänä iltana sattui sentKän mult- - en taudin taP°Ja liekkiä
ten miesten lähdettyä kyi-l- le etti' —Jojohan? j
( —Hätäkö sinun on puhua kärpä- -
Vihtori Jäi tallukotaan piikkaa-- l — nauroi Vih- - slstä Ja — suutahti
maan Ja rupesivat Ju-- 1 tort- - "~ Viikkomäärln tässä ilhiset Ja Epra
tustelemaan entiseen tapaan I puhiset ja murjotat Ja mökötät J —Ei mikään — kun olen Jo siipeni
—Siltä sinun — '0 kun — on nlin pakanan k i-'kär-ventänyt
Lähde minua saatta- -
_ sitten hölvtään sanoi Vihtori i_1__e__rUa 4Ko!n__x_ a' — muranu at-- -pra ja teki maan #- -l e AieKee s_tinuue nyvaa
— ko-ko
päivän makasiinissa Ja me-nivät
Jatkamaan kylälle Vaikka oli-han
siinä
—Mitäs tvhjää!
— Tyhjääko? — nauroi Vihtori-Kaupun- gln
pahin tappeliji!
— ovat saaneetkin! En
sanaakaan kai
—
— Totta kai lrt -
—
vät
juuri —
?
ta-jua
Epra
—
—
onkin rikki
ole
nvt tuossa
Vihtori
vaan!
sinun
uudessa mutk--s Jäädä
mutta
tunne--
—
vähin erin selkoa minki — Odotas! Muutan vähän nursuja
osasi- - Epra lähti kuin Ja saat- - Vihtori kuunteli ja myhäili joskus teli Vihtoria siihen kadu-- v kulmaan
Ja päätään S lohdutti I Josta näkyi mylly Nyt el sitä onnek- - Epraa Hän näki että Vihtcri ym-J- si näkynyt kun oli pimeä
märsi hänet lahti Epra kuiten- -
— Piti Jo arvatakin mikä siitä su- - kin astumaan myllvile päin Saman
kesi? — sanoi Vihtori vlhdcn kal tekee kulkee Katu
—Mikä sitten? kuin katu! Ei ole toinen parempi -- Elsa vetää nyt toistaan Yhtä ilottomia Ja elottomia
kanssa — ja smä oet ovat kaikki
siinä häntänä I ja tällaista se Elsakin
MITEN POSTIME RKIT SYNTYVÄT
korpirakkautesl!
korpiasiaa
ajatuksissani
iheltelemään
huuliharppu!-nesi- !
alvokoppaan
Silmukorpeen!
kieputtelcmlnen
--Vähemmästäkin! talikynttilöistä!
kumppanukset
allikko-neitostas- i!
sotkustaan
vihapälssä
nökäytti
Ajatuksissaan
mlnnepäln
k'ssanhäntää
Silmujtrven
kolinkolla
m mL1 _-_--------- --------P90P_
___________________j ___ b K ________________________________B
H-Kr#-
iM BC1V - H_____________Br V-"1-Vl___-
__n
_________H__K7 ______________________l____________r ____Wr i "Ij
NlIsU kuvissa nJhdJJn miten posttmrklt tyntyvlt VtemmIU nlhdain postimerkkien tuunnittclija tSstlän kiyttäci hyväkMtn valokuvia laadinnassa Reunustat ja kirjaimet ovat kloin tehtyjä Oikealla nlndUn tyttö latkemasu painetut peatlmerklt llpl koneen joka reljittll ne Mllal-sek- sl että merkit voidaan helposti erolttaa toisittaan
'pitää jonkin arv
tyttö!
Epra astui Ja ti
hoja ympyröitä
Elsaa oli mukava
sta msutitaisit—ten i xa
„uvul rasarviit:! kin asia solmas
tuauji epra Kaai v
aas OU jr
vai niini Elsa Ja S
lHe_nVt_itf r:
Ja:
i
hiie--
KOXJ rJ
VM 1 f f n _ 11 - r" -- -
t t
_: _
-- a
a'T
-- la
-- I
ajiTY) rea--
jv sinne laji v____l
— una raan onsi kurjai' P--11
1 ' tl ii iicr-ui- nj l UUSI a__t_A Hä_!s iässä on Kysymys Mj
noin rptinitpltaf__ — „„_ nare_-_o- ni nanen iässä on h„ittara
K-n-k
cd
uuin
epra tunsi ensix rraa jotakin taistelnv at - !_ tunIn1et1ta Näh-- tä_vUät ti aiwol_i nt____-- =J ij jiiuyiiavau otieiuui! Oh UistfJJ
oino luseiia ja silla puolelle w hänen sydäntään lä _-
-j
"
#'
Mikä puoli 8e oli OteharsiJ
tl! Siinä ehkä Duie f_ 1J
sen salaisuus Ei menra mit-kf- cl e tenua lynmyjksiä' Koti Tlt
XIV
ajoLlälahipäJoivsinähänoli päEvpärllaä v_p_ia„ f- -£J
lc mjiiyue nim illan tullnlij
peruutti — ja j0s han raitti r-- leÖhVtoSolknlnsa reisupirtlssä niin tn te it-tPn9- d l-I- M-_-_ -- „ v"VHrUlTJJ JJ
7 omi reruie asU ei n mennyt Aina palasi puolitien n voimat töntelnät Ecru
edestakaisin Hän tu-u- i Vn kuin syöstävä kutojan käsid
loin heitti oikea milloin vasen klr
Joskus välähti kuin IrrurfJ
vuoksi hänen aatoksiinsa rnuuaaaJ
nen Joka seisoi kädet laateiCi
huojui hiljaisesti sinne U-- je Sj
oli Jakaus toisen silmän koticj
Kukahan se mahto! olla Vkei)
olisi ollut jos Elsaa ci oi ii- -1 Olisi ehkä muitakin - mutta : pyyhkii kaikki tieltä - lain
nurkkaan kuin varsiluuta — ma i kin sepän tyttären Ei pvsty h_!
seisomaan palkallaan Joskai kepilJ
taa aatosten kynnykselle mutu l
loin astuu Elsa keskilattialle -- 1 sepän tytär lupsahtaa - tie i Se on sentään vääryys sepän t tä kohtaan! Sillä on rehevä ole
tanakampi kuin Elsalla — vaikka i
yhtä näppärä — Ja pakrx rakJ
palmikko sillä on kirkkaat i-- d ja punaiset posket Suotta utärcJ
na kynnykseltä kv Utä Joa nyt Jtfc
nen sana tuli vaihdettua sepä fii
maalla kun olin hevosia kerrs
mässä Ja hän askareissaan fclil
Karjahommia näkyi olevan- -Ji (I
lavasti kävi kalkki - Iiuklu
liikkui
Kohta kai pajalle en mesUvi:
delleen Nyt vielä läy mutta ia
kun tulee suojaisen p On piieäi
säätä silmällä On ehdttävl e=s
"Liisin liukkaita Ja Kaisaa kalci
Hm
Kaisa on sentääi _ a ysarl-=- s
El ole niinä mie1 &in esMÄj
Se on oikein Kaisa n mukautti
Minkälainen sitt i nahtu t-- tl" On kai mJi i VJstona
'mentävä ensi pj hai i xun iLtJ
muistuttaa Sanot k "i e-rt-anl
ta ettei kutsu mutt i -
'sille lutulle useasi" ' iU Vi
' sellaisista - pie" sk Se oo
'nainen mies! To - tJt l
hyvää — vaikka ttääfcn
kuin orpopirun kfjsci oksaUt v
kun sitten täällä k i vaivuc
tikun nenässä YksLi a m cSa jl
ja illat — Ja yk n klydi F '
myllyt
Entä Jos kävisi pajalla ttza i
phlr h_ t„ra_ FS12 2'
llllllIM ! t "H 31
'innV l(aTult!( nn _ 1a '"
"niin eikö voisi yri_~i tJosU i
f tvttlrpstii — ♦
Tällaiset aatoröryät JJ
myötäänsä kiertele" --a E?--3'
g TiTniÄ v !ifs_a nrstta k
1 V -t- r-rlHl
1l_ ]_1l_ ~
sa — t Niinkuin rjtk " - "
I edellisenä torstaina i"-- a _
'-
-! :z_::„n t_ ltkl3 "
at
la 4_ iÄ--rv-
-a
H vihin k!Ctt- - J
Eikös? Tuossahan Jo KuÄ'
etujalka luiskahti
(Jatkuu
I