Vapaa Sana, May 30, 1942

              m'
I'
o
rfifi'"ik ' #jP!fiarJ=Ar ri avs
w%Lf I 'VF
K(s Wt H ihjW15T y
i' vy skttst ja v -- k "Ht rr --
r-s&3~
Vi W-l- _s MAU _ V
2 ln n Jf--r % £ ! #Jlj!
L C" ( V M _ _ — V Iriilcm M4dhe4iuita
-- ö
DIPLOMAATTI
(SUOMENNOS)
Eddie tappoi alkainsa alakaupun-gi- n
kirjakaupassa Hän tahtoi ka-iuttaa
täten puolituntia mikä hänel-lä
oli vapaata Ja mennä sitten ta-kaisin
kenkäkauppaan Hän vihasi
tointansa myydä kenkiä mutta 20
dollaria viikossa Ja sen lisäksi vieli
komissioni oli hänelle hyvänä apuna
pitää siinä metallilaatikossa jatku-vasti
voita joka hänellä oli asunto-huoneen- sa
akkunan kynnyksellä
Eddie oli pitkä vaaleaverinen nuo-ri
mies jolla oli vielä viiksetkin
Hänellä oh tehtäväni myöskin tyh-jentää
sentlnkauppalaatlkot Hänen
palkkansa oli komissionln kanssa 25
dollaria viikko Ja vuoden sisällä hän
säästi jo niin paljon etti hän vo
ostaa 26 jalkaa pitkän risteilijän
Sitten sattui että hän eräänä päi-vänä
tuli sairaaksi joien Nonanta-jansa
täytyi tyhjentää nyt Itie nuo
laatikot ja silloin keksi hän häm-mästyttävän
havainnon Seuraus sil-tä
oli taas että Eddie menetti tä-män
työpalkkansa Ja hänen täytyi
luovuttaa risteilijäkin vielä takaisin
pjsyäkseen poissa vankilasta Nyt
hän katseli toista palkkaa missä
voisi aivojaan vaivata
Kirjakaupassa ollessaan oli hän
nyt aivan omissa ajatuksissaan kun-nes
eräs nuori nainen pudotti kirjan
hänen Jalalleen Edde otti kohta kir-jan
ylös lattialta Ja tarjosi tn ta-kaisin
naiselle Nyt alkoi heille seu-raavanlainen
keskustelu:
Haluatteko soodaa?"' kysyi Eddie
Luultavasti''
"Mutta sen täytyy tapahtua no-peaan
sillä minulla on sopimus olla
muualla puolen tunnin kuluttua"
sanoi Eddie
Eddie cl tietänyt Itsekään miksi
hän oli kysynyt naista soodalle
Kieltämättä oli tämä nainen kaunis
Ja miellyttävä mutta hänen pukun-sa
el ollut riittävässä määrin arvos-telun
kestävä Jaloissaan hänellä oli
matalat kesäkenrät Ja päässä pienen
pieni valkoinen hattu
'Oletteko täällä alakuupungllla
työssä?" kysyi Eddie naiselta kun
he olivat Istuutuneet pöytään
'Olen kotonani oleva tyttö" sa
nol nainen Sitten hän kysyi Eddiel-t- ä
hänen tointansa Eddie sanoi
kuuluvansa diplomaattiseen Jouk
koon
Tämä tiedonanto kUnnottl tyttöä
ja sen jälkeen pitikin han puheen
johtamisesta huolta koko ajan kun
Eddie taas aivan kursailematta ar
toi siitä hänelle kunnian Tämäkö
miellytti tjttöä vieläkin enempi
Eddie maksoi laskun ja kiiruhti
takaisin kauppaan jättäen tytön
Istumaan yksin Hän tunsi taskus
saan olevan paperilapun Ja oli tyttö
kirjoittanut nimensä osoitteensa ji
puhelinnumeronsa Hänellä ei ollut
aikomustakaan soittaa hänelle Ja
kun hänellä oli vähän omaa aikaa
Iltapäivällä meinasi Mn h-it- tää ko
ko paperilapun menemään Kuitenkin
hänen vielä uudesaan katsottua sitä
huomasi hän osoitteen Erittäin
muodikkaan hienon osoitteen Hä-nen
nimensä oli Audrey Winston
"Winston Winston" koetti Eddie
muistella Toistohan se olla suuren
tunnetun teräsparoonln osoite ?"
Hän soitti tiedustellen useita suu-ris- ti
liikepaikoista saadakseen epäi-lykselleen
vahvistusta Ja aivan oi-kein:
kyseessä oli Tycoon Winston
teräsparoonl Jolla on tytär Audrey
Eddie löi kädellään lonkkaansa "Mi-kä
sattuma!" huudahti hän
Sinä Iltana soitti Eddie tytölle Ja
he puhuivat kauan alkaa puhelimes-sa
"Mitä näytelmiä olet Jo nähnyt?"
kysyi tyttö
"En yhtään" vastasi Eddie surul-lisena
"Kn ole ehtinyt silli minulla
on ollut lilan paljon tehtäviä"
"Oh mutta sehän on Ihan ääryy'
huudahti tyttö "Tehdä kaikki työt
eikä saada lainkaan aikaa huvitte-luun"
Tiedän sen" sanoi EddU ""Mutta
Jos lähdette kanssani niin voin Jär-jestää
niin että saan aina silloin
tällöin Illan vapaaksi"
"Oh olen Ihan ihastunut siihen
että saan seuralaisekseni jonkun
diplomaattisin joukon jäseniä' sa-noi
hän onnellisena
Niinpä he sopivat seuraavasta koh-tauksestaan
perjantai-iltan- a
Seuraavan seitsemän viikon aika-na
he tapasivat toisensa säännölli-sesti
kerran viikossa Eddie valmisti
itse aamiaisensa ja illallisensa ja oli
syömättä päivällistä Kalkki muu
hänen ansiostaan kului Audreyn
kanssa viikottaisiin yhdessäoloihin
Kaiken aikaa hän oli Audieyllekin
rldätty vainen Ja salaperäinen Ja sel-lainen
Josta on "vaikea saada selvää"
"Kävin sinua tapaamassa Ritz ho-tellissa
ellen illalla" sanoi Audrey
eräänä Iltana "Mutta siellä sanottiin
että he eivät tunne sen nimistä hen-kilöä
Silla heidän kirjoissaan el ole
sitä nimeä"
Eddie naurahti siihen vain hyvin
välinpitämättömästi Ja sanoi että
"hänen ammatissaan täjtyy henkilöllä
olla monta nimeä"
Audrey syleili hänen käslrarslaan
Ja katsoi häntä hyvin ihaiievastl sil-miin
He istuivat rinnan tullpeln
ääressä Wlnstonln kodissa "Ja tääl
tä sinä sitten menet taas johonkin
kauas olen varma siltä" sanoi Aud-ity
"Mutta olethan sinä vielä nuori
Ja sinulla on tärkeä hallituksen pal-velus
tehtävänä"
"Minulle on vakuutettu että aino-astaan
pilvet ovat minulle rajana"
t-an-ol Eddie
Se vaikutti Mitäpä muutakaan voi-si
tyttö vaatia?
Kddle oli pltänvt tyttöä salavihkaa
silmällä Ja nt hän teki sen havain-non
että aika oli kypsä Hän taivutti
tytön syleilyynsä ja suuteli häntä tu-lisesti
Tttd salli sen Ja suuteli ta-kaisin
Eddla Sitten tyttö huokasi Ja
sanot hiljaa: "Jos joskuskaan Joudut
jättämään minut en tiedä mitä sil-loin
tulen tekemään"
"Niin paljon siis todellakin rakastat
minua?" kysjl Eddie "Etkö tahtoisi
mennä kanssani naimisiin?"
"Koska vaan haluat" sanoi tyttö
"Kohta palkalla?" "Ja sitten me
pakenemme?"
"Tarvitsen ensin uudet vaatteet"
sanoi tvttö "Kuinkas passaisi ensi
viikolla?"
"Mainiosti" sanoi Eddie
Seuraavana päivänä soitti Eddie
miehelle Joka oli ostanut hänen ris-teilijänsä
Ja tarjoutui ostamaan sen
takaisin "Annan siitä 200 dollaria
alas ja lopun maksan kahden viikon
sisällä" sanoi Eddie Tarjoin tyydvt-t- l
miestä Ja Eddie lainasi rahan ja lä-hetti
sen alasmaksuksl
Seuraavan kolmen päivän aikana eli
Eddie aivan unelmissa Hän solmisi
aivan automaattisesti Houva Onnen
kengännauhoja ja heitteli hänelle
suukkosta Sitten yhtäkkiä Houva
Onni heitti vastapalkklokst hänen
päälleen tllllklven kaksikin Ne olivat
Audrey ja hänen äitinsä He sattui-vat
tulemaan kenkäkauppaan missä
Eddie oli juuri parhaillaan koetta-mas- a
pientä kenkää erään rouvan
lihavaan jalkaan Kddle kuuli heidän
svvän hengityksensä ja katsoi los
Hänen sydämensä lakkasi sillä ker-taa
hetkeksi toimimasta Sitten se al-koi
jyskyttämään niin että Eddie
luuli kvlkiluittensa murtuvan Hänen
sydämensä hankasi kylkiluita kuin
vlhklormus pyykkilautaa Hän yritti
naurahtaa heille väkinäisesti ja näyt-tää
nätisti hampaitaan Audrey kään-tyi
kohta ympäri ja käveli ulos Rou-va
Winston tuli Eddlä lähemmäksi
Hänkin näytti Eddlelle hampaitaan
mutta aivan eri tavalla kuin Eddie
olt tehnyt "Tämä on kai osa Tain
teidän diplomaattisesta tehtävästän-ne
arvelen" sähisi hän ja katosi slttä
saman tien ulos kadulle
Eddie jäi suu auki katsomaan liha-vajalkals- en
naisen ylimmäistä pääl-lystakin
nappia Siinä hän olisi voinut
olla vaikka kuinka kauan ellet Isän
tänsä olll sattunut tulemaan siihen
ja koVettanut häntä olkapäähän
Onko jotain hullusti Eddie?"
Eddie nousi ylös ja käveli horjuen
peremmälle 'Olen sairas" sanoi hän
Eikä hän sillä kertaa valehdellutkaan
W i
Traktori junteista
lirtzxr"""2" £ ssM ! ' ' LsK sUH H
Z'i+% WP wt?CCrM iijsz m m
äBWBH — m + V ~BBBBMt f~Mi
HKiaiaiBHHBpsVBBTaBVaVBBl kBHlaBiflBVArflBBiaiaiaiBkEV 4"Ah
iC [EBVi SllllllllVrflkBBBVBM lI EP - " --ri)
Otto Kltpptr Chicagosta keräili kokoon kalkki kotoansa löytämänsä romut ja valmisti niistä
ylläkuvatun traktorin" Jota hän tulee käyttämään puutarhatyöstään Vanha pesukoneen moottori
palvelee voimanlähteen Traktorissa Utuu Madelon Crayon Ja perävaunusta Miss B Klepper
SEMUKORVEN
NUORI EPRA
Satakuntalainen Kertomus —
Kirjoittanut Kaarle Halme
(Jatkoa)
—Onko Isännällä kauroja?
Kas kun oikein karanteenia Isän-näksi!
Kyllä ne kaupunktlaisU osaa-vat
Mutta mitäpä sille suotte vasta-ta
koska kauroja kyselee
—El — rukiita sanoi äijä sentään
lopuksi päästäkseen rauhaan
Epra oli mieltynyt tuohen äijään
jo ensinäkemältä Sen sanattomuus
puhui enemmän kuin Upein laverte-l- u
Sen hiljainen olemus toi Epralle
lämpöisiä terveisiä kaukaisista met-sistä
ja risuaitaisilta moisioilta
Käpristynyt äijä pienet kärryt
rulssäklt Ja kuihtunut hevonn ker-toivat
Epralle selvempiä tarinoita
kuin kömpelöt sanat Hän tunsi mi
tä ne kertoivat Ne kertoivat kaunH- -
ta asioita paljoista töistä suurista
suruista Ja vaatlmittomistu iloilta
Ne kertoivat elämästä siitä ainoas-ta
oikoisesta ja rikkaasta elämästä
mikä Eprankin mielessä paloi Hän
tunsi olevansa kuin vnha tuttava
kuin sukua tuolle pikkuiselle äijälle
Ja kuinka paljon suurempi häntä oli
tuo pikkuinen äijä kaikessa pienuu-dessaan!
Epra ymmärsi senkin että kauniin
viljansa torilla kauppaaminen oli äi-jälle
karuinta työtä Aikoinaan oli
Epralla siltä ollut aavistus omalta
kohdaltaan — vaikka elhin voima-kas
nuoruus koskaan niin vakavas-ti
—
— Kyllähän sitä ahertellsl — pa-hinta
on kauppaaminen — sanot
Epra ääneen ajatellen
—Niin on — sanoi äijä yksitoik-koisesti
Oli kuin hän olisi seurannut
Epran ajatuksia
—Min ostan rukllnne — jatkoi
Epra
Aljä katsoi epäillen Epraa
—Eihän ole hinnastakaan puhuttu
— etkä ole nähnyt Jyviä
—Markongin määräävät myyjät Ja
ostajat tuolls--
—Niin Uitavat tehdä
—Eikä teillä sekulla ole
—Ei! Mistä arvaat? — kysäisi äijä
vilkastuneemmtn
—Näen sen — kaikesta
—Näe kuitenkin viljasta' Tule kat-somaan!
Aljä hyppäsi kärryltään kiskoi
tehty
säkin pystyyn Ja rupesi aukomaan
suuta
—Näes! Onko kauniimpaa Viljoa
Eikä ainoatakaan torajyvää!
Epra punnitsi Ja hyväili viljaa
kämmenellään
— Hyvin on tehty Siemenestä
säkkiin asti
I — Et taida ollakaan kaupunkil?!- -
nen? — kysyi äijä Ja katseli tutkien
Epraa
—En Olen vain täällä renkeile-mäss- ä
—Onpa se vahinko! Tuollainen
mies!
—Pakenen täältä kcvätlumlen mu-kana
takaisin korpeenl
— Pakene mies pakene! — sanoi
äijä ja sitaisi säkin suun khnnl
— Tynnyrikö on?
— Tynnvri täyteen Kukkui a-kap- -pa
oli viimeinen
— Kauppa on sitten selvä Pankaa-pa
piippuun harjakatsksi
— Mulla onkin vain presuju Ja vä-hän
propeerarla mausteeksi
—Tässä on kasakkaa Ja vaakunaa
sekaisin — sanoi Epra Ja ojtnsl mas-sinsa
äijälle
—Etkö osta enemmän rukiita —
tuolta?
—En Siellä toinen renki ostelee
kauroja Mink ostin vain nämä he-vosjauho- jen
höysteeksi Ajan täältä
suoraan myllyyn
—Tullimyllyynkö?
—Niin
—Sinne minäkin ajan hevoseni
Olen sen myllärin vaimovainajan veli
—Vai niin! Elsan eno!
—Niin — myllärin Elsan eno
Juttu vilkastui aikalailla ja pää-tökseksi
tuli etU äijä lähtisi heti
Ilman muuta Ja veisi rukiit muka-naan
ettei suotU täällä ruvettaisi
toisiin pusseihin kaatelemaan
—Otetaan vain selvä hinnasta niin
minä maksan
—Alä! Voisin karata — myhäili
äijä — Kysyn tuolU ohimennen —
Ja kysy sinäkin
—Tehdään niin! NoisU ruklisU
maksan korkeimman' mukaan
Samassa tuli Vihtori Ja ilmoitti os
uneensa kaurat JoiU myyjät lähti-vät
Jo kuljettamaan myllylle El Ur-vinn- ut
torilla säkelsU säkkeihin
tyhjennellä
—No sitten lähdemme! Tiedätkö
rukiltten hinnasta? Ostin tuosta tyn-nyrin
sekoittamista varten Maksa
korkein hlnU! Minä heiUn säkit
Kulonpalon vedettäviksi Teidän pie-ni
hevosenne pääsee vähemmällä
Aljä Ihmetteli sitä reippautta millä
säkit heitettiin rahat maksettiin ja
lähtö tehtiin Helposti hän sentään
pysyi perässä silli Kulonpalon ar-volle
ei sopinut ainoankaan juoksu-askelen
ottaminen
Päästyään mukavasti istumaan
rulssäkille vilkaisi Vihtori salavih-kaa
Epraan mutta Epran Ilme oli
yhtä totinen kuin tavallisesti Siitä ei
lähtenyt mitään tteioja eilisistä a-sioi- sta eikä apua arveluille MutU
Vihtori oli levoton — hän tahtoi Ju-tella
—Kerklsltkö ehtoolliselle? — kysyi
Vihtori
—Hyvinkin
—Oliko Kaisa tullut takaisin?
—Näkyihän se siellä häärivän
—Mitä sinä mietit niin turkasestl?
Tuskin vastailet
—Onhan siU — yhtä ja toisU
—Kuules! Alä vaivaa aivokoppaa-sl- !
Ratkeavat ne asiat ilmankin Ja
juuri ilman miettimistä ne helposti
ratkeavatkin Turha tuumailu vain
vetää vasUhankaa Jos kesit niin
kosi! Ei se pään pyörittelyttä para-n- e
Vastaus avaa solmun limankin
—En minä aina naimisU ajattele!
— ärähti Epra — Sinun silmissäsi
vain aina hameet heiluvat
Vihtori nauroi ensin makeasti
mutU muuttui sitten vakavaksi kun
näki Epran rypisUvän kulmi?an
— Panehan tuosta piippuusi Ja ole
Järkevä! En minä sinua sulateille
ohjalle Sen olen sulle sanonut Eikä
Töpö-Vihto-ri ole vielä koakaan sa-naansa
syönyt
Epra katsoi tutklvastl Vihtoria
Ensikerran heräsi hänessä luottamus
työkumppaniinsa Taitaa ittenkln
olla olkea miesten mies!
—Sanoitko Töpö-Vihtor- l? — kysyi
Epra pehmeä sävy äänessä
—Miksi en sanoisi? Niin minua
nimiteUän Taloni mukaan Se oli
Töppölä Sen nimen vuoksi kai sen
tiputtelunkin maailmanrannalle — Ja
näitten koipieni ruokit Erotin kal--
makset — kiusallakin
Vihtori naurahti katkerasti
—Alä huoli tuosU enää — ! —
yritti Epra
—No näetkös! — huudahti Vih-tori
iloisesti — Jo annat oman neu-voni
Ukaisin Näet etU se oli oikea-ta
maaU
— HulttlomuutU tämä on sitten-kin!
Ei haittaa pieni ajatuspyörylä
Tuokin äijä käski pakenemaan tääl
tä — puheli Epra alakuloisena
— Sitäkö kääntelet sisussasi?
—Sitä — Minä näin että onni
kurkisti hänen silmistään läpi -- sisäi
sen sieluni Ei täällä kukaan niin
katsele Ja ts r_T"
"kultaisen viljansa päiia Cli
I Epra olt puhunut hjw [lkeaaratikiao1noa1ulimasnetseetinenne—nri-k-0jitinonMa—--k"—o--rvifa t - - - 'Uit "' fcj tL
sene larKouettuna olisi osa- ---
ViEhltonElpUra yhsutoävmäatnnisuetn evtu k
sen katseen
—&e on kyllä keäti M~J ' ounme t uuttaa j
menoa että vaihdamme Eäy
iarin Kanssa Hän ottaa xa parasU viljaa ihmisravinnot t sille on huonompi yhti jya1
ipra nyoKkäsi mutta ei mitään
—Kyllä se nyt on päittt
ma lanaei Keväänä Et lovv
—En Tämä on kuin seula]
siihen ajaa vetää Se vain &£ lävitseen
Epra jo hymyili 1a naortssa
taukselleen Oliskin seula' Vu
pakana on kuin virran pyCrt'
vain kiertää Ja kokoo rcU(
päästä irralleen
—Ei! Irralleen ei päästi
vain pohjaa kohti - raurcskdj
tori — MutU sinne mini ea ! aio painua vaikka jaintei
kieppumaan Nyt se on 1jj-j- J
paaieuy — sekin aMa
— Olemmeko talven jli vi
—Emme Eroan jouluksi
—Soo!
—Niin näes — sielumed i nenl pälvintnl olen tatl krlUi
taan Mutta iittenKm JSIi
kiusalla
—Alä hassuttele!
— Minä uskon että onni ot :
alla Melkein tiedänkin m isi k
Mutta näes sulle sopii tartta i hen — el mullc Kun kerran c'ci
luotani ajanut niin pysykfiöa! C
jo ikämies — enkä reistailuin
— Mitä meinaat?
— Aion tulla rikkaaksi sj
rytisee!
—SanoUanhan sitäkin oma
— Sanokoon — ketä Ix
Sille annan palttua Tojen'iXil
onni Kyllä sinäkin sen tie&
omasta työstään Ja onnensa 1
tä kasaa jonkin lantin — cac i
MutU minä tulen rikkaaks teet
ilman mitään meininkiä nii-J- rl
tapana näin kaupunkipalkoja
Epraa rupesi raurattaxm
Vihtorikin nauroi vedet lilsil
— MisU noin rohkeat tiun!)
kotoisin? — kysyi Epra
— Näes — minä menin te
Avilnalle niinkuin lupasi" Et
valmis Ja minä olin vatsa ji
oli valmis — Ja mmä jnJiiaM
kielU — Ja AI viina itki ri'-r-t-sitten
vedin asian solmuu- n- )l
pullon olutta — Ja ensi pyhU
luteUan
—Olisinpa minä mini ana :
—nauroi Epra
—Alä helkkarissa' SirJotMM
tl ensimmäisen — eikä seHoei
saa — Näes minä olin Alvol
kaarrellut kautU rantain -- A:
ja tonttia Oh veikkoseni' &'
Ellei se ole minun kuolemani i
trf~ n- i- '
sitten Matti olla
—Minä toivotan sulle onrxi
puolin
billHmni
—ToivoU vaan — ntfä
— xtntta en minä sinua ai13'
su Olen melkein kuin ryoyjtfl
nun osasi
Vihtori naureskeli Js '
Ja kehui rauhoittuneensa k
purkaa sydämensä tp'
edessä Joka Upauksessi V~
män muutos vaikk el nn —
r-n- alta nnneakaaH kCtu- -
Akkiä Vihtori njkli Ef"j'
veen
—Näetkö tuon mietea j"
tn-tt- Jl vasUan — J
kuiskaten
—Näen ni Utii sen r1 —rauta """- - - _ - _i- -t — 101 naama ja euu - t
lampun Konuana — v&
tekemisiin Pahan-Pns3- 3
1
—Sekö tuo on' jl
On käskenyt Kusax-- 7~
Uan myllärille
—Miisa asia- - j --Ah! Ole vx "J
maavmast