Vapaa Sana, October 11, 1947

              r
J
:
I C
i
'vvrv--4'- M
- ' _-- # ' i j-- jpaÄ3f -- 4' wfeäfc
V W ~c=-~- t I WWwmm&%JS£ V &ä '
&jjjr JJJ1A -- ' ' _
—
illcvn JfeuheMii&ta
~ — — -- tXv7H - —
-- " Tellervon ja minun mielitiettymme
(Jatkoa
Ilma välillämme alkoi olla yhä
sähkölsempää Kätemme tapailivat
joskus toisiaan erotakseen Jälleen
nopeasti Ja Aarnen katseessa oli
kysymyksiä Joihin en vielä uska-ltanut
antaa hänelle vastausta
lianhan niisi voinut luulla että
minä olin niin hällähtelevälnen
enkä minkään arvoinen Joskus
saatoimme vähäisestäkin syystä
vaieta ja tulla harvapuheisiksi
kun taas toisen kerran saatoimme
olla Iloisia ja riehakkaita kuin
lapset Ehkä olimme moicmmat
selvillä siitä että rakastimme toi-siamme
vaikka emme tunnusta-neetkaan
sitä toisillemme
Eräänä päivänä kun Aarnen ja
minun nti tannnmlspsti fill killu
nut kaksi viikkoa Tauno soitti ml- -
nulle ja pyysi minua tulemaan
Neuvostokasvatti
Kolmas Vankilat
KNS1MMXINKN Yö
Tuli ilta Ja silloin alkoi valtava
nukkuinaanslJoittnniUkampanJa Kak
ki järjestyi hyvin kekseliäästi Hauta-sänkyje- n
päät asetettiin jonkin niat-ka- n
ptinhan toinistaan ja niille ladot-tiin
lautjoa Siten muodostui hiukan
korkeammalla oleva toinen kerros
meitä palvelusajan puoletta nuorem-pia
varten Katja Ja niinä saimme yh-dcnarvol- set
paikat: Jou
duimme toinen lautarakennelman toi-seen
toinen toiseen päähän Minun
vieressäni nukkui - KarnovskaJa Joka'
oli saapunut selliin muutamaa päivää
onnen meitä molempia
Ulin päivällä Käekseni Ihmetellyt
ettet ketään -- ollut kutsuttu kuuluste-luun
Normaaliaikoina oli kuulusteltu
päivällä — sen tiesin — mutta en ol-lut
vlela kuullutkaan että yokuulus-telu- t
oli otettu käytäntöön
Kahdentoista kurvinsa alkoi meno
Vaikka' minua olisi nukuttanut en
sittenkään olisi saanut unta sillä ala-ti
läpi yonjoku vietiin pois tai tuo-tin
takaisin KarnovskaJa vietiin mi-nun
viereltäni Ja un oli sillä tiel-lään
kuutisen tuntia
Mutta minua el nukuttanut Mieltä-ni
kalvoi suunnaton häpeän tunne
Sanotaan Joskus että Joku toivoisi
maan repeävun hänen altaan — mi-nun
kohdaltani se oli kirjaimellisesti
totta Voin kuvitella miten ensiker-talainen
vlela piatumaton rikollinen
häpeää ouduttuaan kiinni Hän saat-ta- a kuitenkin jarkellla kohtaloaan Ja
loytaä teolleen puolustuksia Ja lie-entä- la asianhaaroja mutta sellaisia
el ollut sille joka oli pettänyt Neu-vostoma- an
Olin nähnyt vangitsemi-sia
Ja pitänyt niitä hirmuisena hä-peä- nä
Makasin Jäykkänä kauhusta
kutltellessanl mitä omaiseni Ja ysU
vflnl mahtoivat minusta ajatellakaan
Olihan tosin minulla ollut ystäviä
Jotka oli vangittu Ja päästetty vapaik
sl Tietysti olin koettanut ajatella
heistä kaikkea mahdollista hyvää
mutta "niin kauan kuin he olivat ol-leet
pidätettyjä oli Jossakin olemuk-seni
pohjalla piillyt hiljainen epäluulo
heitä kohtaan inska Neuvostoliitossa
ei ketään pidätetä syyttä Ja Jos he
salvat tuomion he olivat tuomittuja
myös meidän silmissämme
v Ajatukseni siirtyivät kotiin Nuk-kuvat
kai hekin: Matti Ja pikku Tel-lenr- o
Miten Matti oli seMttänyt
Tellelle poissaoloni Olikohan hän
pannut Tytin ylle sen punaisen Tilla-paida- n
kävelylle mennessä lapsi kun
sai aina niin helposti yskää Unlngra-dl- n
kosteassa Ilmassa Tänäänhän
meidän piti mennä taas kolmisin Je
Uftlnln saarille
Ajatukset tiatallivät sekavina vyyh-tie- ä
milloin kotoa milloin tui ker-raten
rilaiattta YBorokaaden Järky-ttivät
elämykset
Joakas aaapasjaotalla vaivuin L- -
vottomasn ttnenaorteeatea
luokseen seuraavana iltana Hellii
oli tekeillä Jotakin erikoisen haus-kaa
joka oli vielä salaisuus ja jos-sa
minun ehdottomasti pitäisi olla
kirja
mukana hän sanoi Ulin yritti olla
aivan niinkuin ennenkin mutta
hänen äänensä el tehnyt enää en-tistä
vaikutusta minuun
"Saa nähdä voinko tulla" — sa-noin
välinpitämättömästi ja laa-kin
kuulotorven kjdslstänl
Kun tapasin Aarnen illalla pu-huin
hänelle asiasta Hänen kas-vonsa
synklstyivät Ja kesti hetken
ennenkuin hän sanoi: "Sinun pi
tää mennä Alli Meidän molem-pien
pitää mennä"
"Mutta minä en tahdo Aarne"
— sanoin katsoen rukoilevasti hä-neen
— "Pelkä(an mennä sinne"
Hiivin hiukan lähemmäksi häntä
"Samassa hän oli vetänyt minut
luokseen ja suuteli minua kerta
kerran Jälkeen Kiersin käsivarteni
1'aIVXJXIUKSTYS
Heräsin kauheaan huutoon Kello
oli kuusi etkä ääni ollut en kum-mempi
kuin vartijan aamuherätys
Kalkki Kanttasivat pystyyn ja ru-pesivat
jonottamaan pesuvuoroaan
Setiin kahden ikkunan välissä oli näet
vesihana ia sen alla hyvin kiiltävä
leveäreunalnen kupariallas Sen kili-laittamin- en
oli kahden vuorollaan
palvelevan päivystäjän tehtävä lie
myöskin purkivat vuoderakennelman
hakivat vettä pesivät mustaklvlsen
lattian Ja kuurasivat pöydän
Sillä valin selllnvanhln kävi kah-den
apulaisensa kanssa hakemassa
leipää Se tuotiin suurella puutarjot-llmell- a
Ja kukin sai koko pälvänan-noksens- a
600 grammaa Leipä oli ny
vaä syödä niin kuin venäläinen limp-pu
yleensäkin mutta se oli käyttö-kelpois- ta paljoon muuhunkin rKun
sain päivän sokerlannoksen Hoin tu- - Iltikkulaatlkollisen verran en tietä
nyt mihin sen panna ennen kuin
KarnovskaJa antoi minulle pienen ku-pin
Joka oli leivästä muovailtu Ui
kuivattu Jokaisella oli tällaisia kup-peja
enemmän tai vähemmän kau-nllt- a riippuen omistajan taiteellises-ta
kyvystä Olenpa myöhemmin saa- vuttanut Jonkinlaista mainetta leivän
sisuksesta muovailemillani shakki-nappuloill- a
Sellissä olj viisi lokeroihin Jaettua
hyllyä Sain oman lokeroni Jossa
säilyttää sokerin alumllnlkupln
mukin ja puuluslkan Vuorollani pää-sl- n pesytymaän minäkin Ja kun tee
oli Juotu Ja selli asettunut pälväjär-Jestykse- n kannalle rupesin Jo esiin-tymaä- n kyselijänä
Kaikki se nrtta minulle kerrottiin
SOnl f-AVntf"n'm""tn" tjlw_h uiiini en mna o-- Un lukenut vapaana ollessani Epä-- '
luuloni heräsivät Jälleen Klpeäottel-- i set päivystäjät kaksi 18-19-v- uotlasta tjttostä Jotka pöydän ääressä puh- distivat happamella leipätaikinalla I-s-oja
kuparisia teekannuja kertoivat
olleensa Osoavlahlmin palveluksessa
sellaisessa ryhmässä Jonka tehtävinä
on myrkyttää tuhohyönteisiä Lehfils-s- a aivan äskettäin oli kerrottu että
tuollaisen ryhmän Ihmiset olivat Jos- sakin myrkyttäneet viljasäiliöltä
Noin yksinkertaisista tyttöMiupakoista
oli sellaista vaikeata uskoa mutta
kyllä kai NKVD tiesi asian parem-mi- n Kun klltlnnäkölnen KarnovskaJa
kertoi minulle mikrobiologiasta labo-ratoriosta
Jossa hänellä oli laslput-kll- n suljettuja ruttoja ja kulkutaute-ja
niin hänkin sijoittui silmissäni
tuollaiseen tuholaiiryhmään — huo-limatta
siitä äidillisestä ystävällisyy-destä
jolla hän otti minut siipiensä
suojaan Fridaa — starostaa — yy
tettlln osanotosta olkelsto-opposl-tioo- n
Seliimme oli kiinteä pienoisyhteis-kunta
ja sellaisena m Jakaantui o
mita suljettuihin pUrtlhiaaA Morat
IS— ro-vuatia- at tytöt muodostivat o
maa tyttöporukkansa puoluetolmiUI- -
W —- 'St JfV"j
hänen kaulaansa ja väristen pai
noin pääni hänen takinkauluk-seensa
Mutta seuraavassa hetkes-sä
hän oli jo päästänyt minut ja
vetätynyt kauemmaksi minusta
"Meidän täytyy Joka tapauksessa
mennä Aili" — hän sanoi omitui-sen
särkyneellä äänellä — "Mei-dän
on tehtävä se sekä sinun vuok-sesi
ettft minun vuokseni Meidän
täytyy tietää miten asia Jatkuu"
Sillä hetkellä kun astuin Aarnen
rinnalla huoneeseen mihin vie-raat
olivat kerääntyneet Ja näin
Taunon Ja Aarnen vierekkäin tie-sin
kumpaa heistä rakastan Sy
dämessäni el ollut enää minkään
laista epäilyä Minä rakastin Aar- -
i nca uiiin laiuuuui sanoa sen na-nel- le
heti mutta sillä hetkellä en
voinut tehdä sitä enkä sitten enää
löytänyt häntä Vasta muutaman
minuutin kuluttua näin hänet jut-telemassa
Tellervon kanssa Ja sa-massa
vanha epällvnl palasi Oliko
Aarne ehkä tarkoittanut Tellervoa
sanoessaan: "Meidän täytyy tietää
kuinka asla jatkuu sekä sinun
vuokseni että minun vuokseni"
Samassa Tauno tuli pyytämään
minua tanssiin ja me lähdimme
yhdessä lattialle Hänen hengityk-sestään
tunsin että hän cli naut-tinut
väkijuomia Hän piti minusta
lujasti kiinni Ja katsoi minua sil-miin
"Sinä olet tänä Iltana suloisem-pi
kuin koskaan Alli" — kuiskasi
hän — "Et aavista mltenölen
kaivannut sinua Paljon enemmän
kuin uskoinkaan sinä Iltana jol-loin
käyttäydyin niin typerästi si-nua
kohtaan Voitko antaa minulle
anteeksi? Olen kaivannut sinua
niin Ja olen monta kertaa soitta
jat eristyivät omaksi ryhmäkseen
toiset liittyivät yhteen harrastuksien
sa ja kansallisuuksiensa mukaan
— Lapset kouluun! keskeytti tut-kirnukse- ni ilotttetrhaoto Jota säesti
puulustkalla alumllnlaitlarr- - pohjaan
kopautettu gong-gon- g Ja luokseni
tuli hieno pieni vanha nainen Joka
muistutti kirjan välissä kuivatettua
orvokkia Ja tiedusteli haluaslnko
liittyä englannin kielen piiriin Hän
esitteli Itsensä Nadezhda 1'avlovnak-s- l
— englannlnptlrin vanhimmaksi
Suostuin mielelläni osaksi koska yli-opistossa
oppimani englanti oli var-sin
hataraa — osaksi koska kutsuja
oli "niin vastustamattoman herttainen
Istuimme pöydän ääreen minä kovin
uteliaana koska tiesin että kynät Ja
paperit olivat ankarasti kiellettyjä
eikä kirjoja ollut
1'lan sain nähdä miten opiskelu ta-pahtui
Nadezhda 1'avlovna veti esille
pahvilaatikon Josta hän kaatoi pöy- dälle suuren kokelman mitä erllalslm-pl- a lelvänslsuksesta muovailtuja kir-Jaim- ia
Ja niistä oppilaat tottuneesti
alkoivat muodostella sanoja
Itse opetusta Johti kokonainen o-pettajak- olletfo 'kateederin Johtajana
Ja yliopettajana Vaslllsa Kajeva Poh- - JOen kansojen yliopiston professori
(usa uitaiuNarooudoovpisSkeevlleurta) —Hsaämnean
harvinaisen kaunis tukkansa oli niin
Pitkä että hän saattoi istua lettinsä
päällä
Tämä piiri oli syntynyt Joskus am-moisi- na aikoina Ja perinteenä silrty
nyi aina uusille oppilaille Ja onetta
Jille sittenkin kun muisto sen perus
lajista on jo kokonaan unohtanut
Sellissä oli aina Jokusia Jotka osasi!
vat englantia Ja heistä muodostui tuo
opettajakotleglo Joka keräsi muistiin
kalkki ulkoa osatut laulut Ja runot laatien opetusohjelman sanaston nii- den mukaan Vaslllsa Ivanovna opetti
eitnsgelahnätnia eel roääsannlaniuset nsaitäylheylsvfilnlolmoauinttaa
opettaa osasi sillä kieliopista Ja fo-neilika- sta häneltä oli hyvä tiedot
Uutena tulokkaana Jouduin pian
professorin silmälasien takaa vilku
levän hyvin lapselllienslnUen slfcna
parin kohteeksi: sanavarastoa oli tly
dennettävä
— Ettekö osaa ulkoa mitään laulu- janut rJuankosajan?utkysypialhauatntaa nlsleeal
mnuta kuin amerikkalaisilta tytöiltä p'trok kuulemani Jaiilnpltkin:
f
nut sinulle mutta sinä et ole ny-kyisin
koskaan kotona Emmekö
voisi antaa kaiken olla ennallaan
rakas?"
Hän vei minut kuistille jonne
johti ovi suoraan oleskeluhuo- -
neesta Katseeni etsivät Aarnea
mutta hän Ja Tellervo olivat ka-donneet
Kuisti oli suurten kastan-- J
öitten varjossa Ja aivan pimeä
Tauno alkoi vetää minut luokseen
mutta kun minä pyysin häntä ole-maan
tekemättä sitä hän kuiska-si:
"Aili sinä teet minut hulluksi
tyttö" Ja vastaväitteistäni väli-ttämättä
hän tarttui minuun tai-vutti
minua taaksepäin Ja suuteli
minua rajusti ja Intohimoisesti
— Aioin huutaa apua mutta sit-ten
ajattelin ettei minun sentään
pitäisi panna toimeen minkään-laista
kohtausta Oli parempi et-tei
Aarne saanut tietää mitään a-sl- asta
Minun täytyi yrittää pääs-tä
eroon Taunosta puolittaisella
myöntymisellä
"Kuulehan Tauno" — sanein
malrittelevasti — "Minäkin olen
rkaatikvaainsntaut täsitnäuaJutmtuauttatäneämmiletanvaclnälll nänPn knmnm' J „„„r
Lupaan tulla tänne huomeniltana
yksin Jos tahdot"
"Ethän vain sano sitä päästäk-sesi
eroon minusta?" — hän epäili
'"Uskotko nyt sitten?" kysyin
suudellen häntä oma-alottelse- sti
Hän nyökkäsi ja me palasimme
sisään Malja riensi meltfr vastaan
tiedustellen Joko luvattu yllätys
pian tulisi'
"Kyllä heti" — vastasi Tauno Ja
katosi
Minä ryhdyin etsimään Aarnea
Kaipasin häntä Ja halusin sanoa
että hän oli ainoa joka merkitsi
minulle jotakin Mutta en löytänyt
häntä mistään Palasin oleskelu-huoneesee- n hän Ja Tellervo seisoi-vat
kuistille johtavalla avoimella
ovella Juoksin Aarnen luokse:
♦ "Aarne" — sanoin — "en tahdo
Jäädä enää tänne Menkäämme
kotiin"
Hänen kasvonsa olivat niin ou
dostl muuttuneet ja aivan kalpeat
ja hän vältti katsettani vastates-saan:
"Niin menijämme"
Kotimatkalla hän oli aivan ää-neti
mutta minä itse olin niin
poissa tolaltani etten tullut kiin-nittäneeksi
huomiota siihen Nyt
vasta jälkeenpäin muistan sen sa-moin
kuin senkin miten onnetto-man
näköinen hän olt Ja miten
katkera oli Tellervon silmissä mi-nun
tullessani heidän luokseen
kuistin ovelle
"Aarne" — sanoin tarttuen hä-nen
käteensä — "sinua minä ra-kastan
Tauno el merkitse-- enää
minulle Oi rakas olen niin onnel-linen
kun olen päässyt selvyyteen siltä"
Hän antoi minun puhua keskey-ttämättä
Mutta sitten hän äkkiä
käsivarteeni a na
in kotiin en- - _
11? Sehän on aikaista Etkö tah-toisi
tulla vilkaisemaan minun
asuntoani?"
Minä olisin seurannut häntä
"Show me the ay to go home
lm tlred and 1 ant to go to bed
i had a llttle drlnk about an hour ago
And It Ts-e- nt rlght throug my head"
—Jonka nauraen hänelle lauloin
—Show- - tlred about Ja varsinkin
rlRht through Erinomaista sanoja!
proressori jäsentäen heti lau-lun
kevytmieliset sanat kieliopillisiin
alkutekijöihinsä Pian olivat Nadezh-da
ravlornan näppärät kädet hän
knn olt piirin hartalmpla oppilaita
'latomon kirjaslnvaras-tost- a laulun pöydälle Ja huvittuneena
seurasin miten vanha rouva vakava-na
tavaili — 1 had a llttle drlnk about
n hour ago —sain ryypyn
noin tunti sitten
Intoa ei englannlnkielenptlrilU
puuttunutkaan Ja oppilaat edistyivät
nopeasti Kaikkein kauimmin oli opis-kellut
Frida selllnvanhln Joka oli is-tunut
tässä vanklkoplssa Jo
kuukautta Kukaan el vielä ol-lut
Joutunut Istumaan tutkintovanki
na niin kauan missään sellissä: hä-nellä
oli ansaitta sädekehä
(Jätkin
minne tahansa vaikka maailman
ääriin Ja niin hymyilin hänelle ja
suostuin lähtemään
Saavuttuamme hänen ovelleen
hän avasi sen Ja työnsi minut en-simmäisenä
pimeään huoneeseen
Suljettuaan oven hän veti minut
syllllnsä ja painoi huulensa minun
huulilleni Pelästyin hiukan sillä
hän el ollut se Aarne jonka olin
aikaisemmin tuntenut Mutta mi-tli- pä siltä päättelin itsekseni Mi-nähän
rakastin häntä niin rajatto-masti
Hiivin lähemmäksi häntä Ja
hän vei minut pimeän huoneen
läpi Ikkunan ääreen Jostakuu ku-motti
sisään Siinä hän suuteli
minua vielä kerran ennenkuin
päästi minut "Sytytän valon" —
sanoi hän vetäessään klerrekaih-dint- a
alas Ja mennessään kirjoi-tuspöydällä
olevan lampun luo
Halusin nähdä hänen kasvonsa ja
käännyin liäneen päin Ensin valo
häikäisi niin että tuskin näin mi-tään
mutta se mitä sitten näin
herätti minussa sellaista kauhua
että aivan Jäykistyin Se mitä
rakkautta vaan tntin ™„t„
en voinut käsittää jotasin hirvit-tävää
'En lifullut sinua niin turmeltu-neeksi
Alli" — sanoi hän hitaasti
— "niin läpeensä turmeltuneeksi
Olisihan minua pitänyt tietää se
kun tapasin sinut noitten ihmis-ten
luona Mutta en käsitä vielä-kään
kuinka sinä voit sanoa ra-kastavasi
minua heti senjälkeen
kun olet luvannut Taunolle men-nä
huomenna yksin hänen luok-seen"
Aarne mies Jota rakastin hän
se puhui minulle näin!
'Aarne Aarne" — huusin epä-toivoisena
— 'et tiedä mitä puhut f
Sinä olet ymmärtänyt kaikenali
van väärin rakas" '
Menin hänen luokseen mutta
hän työnsi minut pois
SUOMEN
tarttui Ja sanoi: 'Tah„ T luu-tnuo-dotk-o
toden mennä "anut esl-lsam- me
Ihastui
muodostaneet
pienen
kolme
silloin
— 49 LUKU —
nam enemMmmSän p„uJamaan oman
maan etuja silmällä Jä herättänyt
heissä käsitystä siltä että Suo-menmaa
oli aivan erityinen val
takunnan osa Jolla oli omat eri-tyiset
olonsa Ja tarpeensa Tämä
käsitys sitten niinkuin olemme
nähneet Ilmeni monella muotoa
Jalompana Ja se
esiintyi siinä miehessä Josta nyt
aiomme punua
Henrik Oabriel Porthan syntyi
Viitasaaren pappilassa v 17S9
marraskuun 8 p
Ja kun oli tuli hän
Jo 15-vuoti- aana Jat-kettua- an sitten yhä opintojaan
nimitettiin hänet v 1777 Turun
yliopiston professoriksi Niihin ai-koihin
alkoi Porthanin suuri
vaikutus Hän oli
Jo lapsena kansan keskuudessa
oleskellut Ja sen elämää rakasta
nut sen tapoja tuntenut Yliopis
ton opettajana hän nyt etupäässä
ryntyi tutumaan tämän kanaan
entisyyttä ja teki sen aemmoiseU la aerolla että hintft syytti on
nimitetty Suomen historian laäkii Taala yhteydessä kansamme rik- kaat runo-aarte- et en
uskonto Ja tointuva kieli
oik"eOinle"n — sanoi hän kkayiklmenästialvaa
"Olin kuistin toisessa päässä il
kuulin kalkki mitä te puhuitte
Mene vain takaisin hänen luok
seen Kun hän on kyllästynyt s- inuun hän tulee heittämään slnu speonisjälkkeueinn skiänyäteJtyoundutrukkkaadsuellne "j
"Aarne" — nyyhkytin minun ainakin seliratjutsäti-ä"an"-' na
Samassa kajahti korvapuusti
poskelleni
"Tässä el tarvita mitään sel-ityksiä
I" — sanoi hän tylysti ja sysäsi minut ovesta ulos
Kuinka läpäisin seuraavat pä-ivät
en voi sanoa mutta sen tie- dän että minusta tuli aivan to-inen
tyttö katkera Ja pettynyt! Elämä oli antanut minulle op-etuksen
Jota en niinkään pian tu- lisi unohtamaan Millainen hupsu
olin ollut! Mutta nyt muuttuisin
toisenlaiseksi Miksi kieltäytyisin
mistään mitä elämä tarjosi m-inulle?
Ei ottaisin vastaan kalkea
mitä minulle tarjottaisiin Ja nau-ttisin
elämästä niin paljon kuin
mahdollista — Palasin Taunon
luo En välittänyt vähääkään hä-nestä
mutta hänen Ihailunsa oli
lääkettä sydämel-len- l
Tauno huomasi tämän pian etten minä ollut enää sama viaton
tyhmelllni mikä olin ollut Nyttem
min en antanut mitään otin vain
vastaan sen mikä sopi minulle -j- os opi Ehkä Juuri tämä aiheutti
sen että Tauno Joutui yhä enem-män
minun pauloihini Hän yritti
kaikin keinoin voittaa minut mu-tta
turhaan Lopulta hän meni niin
pitkälle että kosi minua: "Sinä
olet ensimmäinen nainen jota olen
pyytänyt vaimokseni" sanoi hän
— "Ja sinä -- tiedät mitä se me-rkitsee
minulle Mutta sinä olet
saanut minut aivan Järjlltänl Alli
Sinun täytyy tulla omakseni"
(Jatkuu)
HISTORIAA P
tulivat hänen tutkimustensa e-M-ne-lksl
Vieläpä Suomen maantie-dekin
sai hänen tutkivaa huomio t
taan osakseen Mutta samalla hän )
oli oppilaittensa isällinen ystävä
heidän esikuvansa heidän ohjaa-jansa
ja nautti heidän puoleltaan
rajatonta luottamusta Senpätah-de- n
olikin surunpäivä koko maal
lemme kun tieto saapui Portha-nin
kuolemasta 16 päivä maali-kuu- ta
1804 Porthanin kirjallinen
työ tapahtui enimmäkseen lati-naksi
niin että suurelle yleisölle
te pysyi vieraana Mutta ulkomai-den
Ja olletikin oman maan opp-ineet
tulivat hänen
entistä selvemmin käsittä
mään että "oli maailmassa 'erityi-nen
Suomen kansa Jolla Jo am-moisista
ajoista oli ollut oma
maansa oma kielensä Ja oma
suomalainen elämänsä Suomen
sivistyneissä timt käsitys sai he-reille
aavistuksen sUt-- 1 että hekin
olivat tahJLn kantaan kuultavfe
Näin suomalaisen kansallistunnon
ensimmäinen Ura oli Porthanin
työn tuloksena Suo-men
kansa on sentähden aina
alilyttävä suuren opettajana
nimen kiitollisessa muistossa
Saamen
Uskoapuhdlsttatoen aikana lie-nee
suurin oas Suomea
T:asBa sivalla)
Signe
Ruotiin vapaudenajan vaikutu suomalaisiin
Henrik Gabriel Porthan ja hänen elämän- - työnsä kansansa hyväksi
Ai?oIan
puhtalmpana
Tiedonhaluinen
teräväpälneti
ylioppilaaksi
isänmaallinen
alkukan-tainen
ymmärtänyt
haavoittuneelle
tutkimuksis-taan
tärkeimpänä
motaalahtaastae
kaapnn-(Jatk- oa
vKirj Prattis