Vapaa Sana, February 16, 1946

              I!
Li
' ' ' jr X-- t""
Z~ S'''f ! I iIii "1llIlVIlIi ~aix—Av ' --~ —z i -- rrvt'i'-r: — --—
- _7 h 7 Ta 77inv-AV- N: vfh %~i% O — --—
YVSNSi" 4 fÄPi? iii'Y& Xss f w
X-- &tfJjL&
i r% m - ('J Alli V sAv
4 fet 4- -(Igmgsucul-l-ua& JlmzemidJa V _JO s~V v
Me emme lannistu
Kirjoittanut VIENA KORHONEN
Talvisodassa kaatuneitten veljieni muistolle omistettu
Aino-Emilia- n vaarin Heeti Kilpo
nen tajussa Ja himmeissä muistelois-sa
joista kaikkein takimmaiset tun-tuivat
gelvlmmiltä ja klrkkamimllta
käväisi monenlaisia asioita hänen
eisteuän liipertlkkapensaan Juu-lell- a
Ja hän havahtui siihen että Jo-K- u
mies tuli pistämään hänelle kät-tään
Ja sittemmin noita käden anta-jia
ilmaantui useampiakin Häneltä
kysyttiin millaiselta hinen voimansa
tuntui näissä oloissa Millaiselta?
Kaneli mletteensä palasivat Jostakin
kaukaisuudesta ja hau katsoi heihin
nopeilla vanhanmiehen silmillään
Kyllähän tässä paitsi tuota hellettä
— hän pyykkäsi hieman kasvojaan
kankealla hapaixiivajla liikkeellä ja
--Äkkiä virkistyen siltä ystavällisyydes-U- S
Ja huomiostj jota h nielle osol-lettii- n
hän havaitsi että kaikki nui
kätteli ät olivat tuttua vafeea a h m
naapurin mlehla vieltpa sukulaisia-kin
kalkki muut juitsi sotilaspukui-nen
nuori tule joka seisoi melkein
poi täitten läheisyydessä Sitten lian
'iavaits naiset mutta el enai leh-miä
lian katsoi hieman hätäänty-neenä
ja av utonna -- 'hämminkiä tulvil-laan
pihan yli Lehmät? Oliko se ol-lut
vain houretta ja unennäköä? I Iäti
anoi lähinnä seisovalle Isantämie-helle- :
"Oliko tässä äsken lehmiä vai näin-ko
ininä väärin?"
Isäntämies naurahti Ja muut kään-tyivät
katsomaan häneen
"Hilja vie jo tuolla omaansa Ja
Eemelin on tuolla laihassa Onko
se vaari perillä silta asiasta missä
itä on oltu ja minne sitä ollaan me-nossa?"
Vanhuksen kädet alkoivat hieman
avista Ja hänen a mensa hyrähti
Ikäänkuin itkun värinästä hauen vas-- !
f alessaan:
"Olenhan minä tuota Kiko
tuota mentäne kotiin pain niinkuin
hiratlln kansa Kryptistä Kanaanin
maalle Samapa se muuten natn van-halle
miehelle Jolla on iankaikkisiin-ile- n
kotimatka lähellä mihin sitä a-vett- uu
siksi väHajaksi"
Iita joka kumartui siivoamaan
kuopuksensa lullaa viikkoi:
"Kl sille v aln saa sanoa miten Aa-belin
on käynyt"
"Kukapa sen niin varmuudella tie-tää
vaikka oi hl sittenkin jaanyt elä-vien
J Mikkoon Onpa saattanut Joutua
t aneiksi" arveli Männistön Kfralml
Pienlvaaran Jaakko joka seisoi ui-ko-ov- en eileä porntshakolhin tui-jottaen
virkkoi hiljaisella äänellä:
"Kl ole toivomista silta miehestä
On siinä ollut silminnäkijäkin joka
tislasta tietää Sinne kuului nuukah-taneen
koneillaltaan Ja kun el sat
tunut palkalle ahkiota luilla pois (
etä!t sinne Jäi Eipä Ile yksinään
Aapelikaan"
Jaakon sanoja eurasl pitkä hiljai-suus
Ja luin Itse sel-- ol hievahtamat-ta
palkoillaan yhä poirahakoihin
huljuttaen mutta hänen kasvonsa
värähteltvät ikäänkuin lian ollt
jiähnyt koko tapahtuman sisäisten
tiimiensä edesjt Töyryn muori rWtt
"kätensä ja huokaisi:
"Jeesus armahtaknun'"
Hiin ajatteli helta kalkkia jotka
lepäsivät Jossakin korven laidassa
tuntemattomina valtujlua Siellä olt
anvöskin hänen polkan Joku kuis-kasi
hiljaa ettei vaaria sopinut Jät-tää
alasta tietymättömäksi Mitä ne
iellä vanhaa miestä ulkona seisotti-vat?
Muutamat naiset piirittivät hä-net
lllpertlkkapetisaan Juurella Ja al-koivat
supattaa hänelle että tulla
li yt tupaan vain Vanhus seurasi hel-lä
1 h) in töksähtelevin askelin Ja
cuutaan massuttaen Ilmeisestä mieli-hyväst- ä
kun hänelle oltiin niin ystä-vällisiä
Vaari sai tehdä seiväs missä
olivat Liina Ja lapset Uinako Hän
cli meanyti kollin jo alkaa sitten
erään etakVosakin mukana Mutta
eikö pihalta seisoskellut fisken Alno-Kmlll- a!
S? tyttö eikö hän tullut Hil
jan mukana? Kaikki olivat miltei
tyystin unohtaneet että Alno-Kmi- -
liakln se tytönhattara Joka yhte-nään
piirqikell koivun varpuja piha-maalla
oli joku jonka myös sekä pi
ti että ei pitänyt tietää Aapelin kaa-tumisesta
AIno-Kmlll- a oli äkkiä hävinnyt
heidän näköpiiristään lian oli rys-- '
lysiään purren hllvlttäytynyt luhdin
'
H-inäma- lle ja sieltä niitylle rantatien
varteen Jossa kieritteli surusta pa-kahtumallll- aan
Kalkki se Jännittä- -
vä jota hän oli kokenut oli haihtu-nut
yhfakklä kuin tuhka tuuleen K- -'
'
lal-e- t maailmat hänen värikkäässä
mielikuvituksessaan upposivat surun
sumuun Hän näki vain harmaan plr- -
tlnseiinn jota vasten äiti itki hän"
täkl vaarin vapisevat kädet Ja pikku
Kallen yksinäisen kehdon Isä ei kos-kaan
enää ulkoll lapikkaitaan pirtin
lieden iiimsfä
"isa i-- ä isä i ix" uikutti Aino--'
mlli i Jo tonki peukalollaan multaa
lunnien Juuresta
Hetkek-- i hän hiljeni itkussaan ja
tuijotti kyynelistä sokeana Järvelle
josa leijaili kesaiiineii usva Sitten
hau yht'äkkiä loi otsansa maahan Ja
ulkil uudelleen nyyhkyttää Hänen
lcinot hartlana vavahtelivat itkun
pulstatuksUta ja hänelle tuotti tus-kallista
nautintoa valittaa ääneen
Oli mahdollista ettei se kuulunut ta-loon
saakka sillä tuuli kuljetti hä-nen
huutonta Järvelle pain eikä AI-iio-1'iiill- li
tuinkaan halunnut että
liiueii ahdistuksestaan olNl kukaan
saiinut tlttää Hän ei voinut kuvitel-la
että iän kaatuminen koskisi hä-neen
näin kipelstl sillä kuu hau ajat-teli
sitä lellä inNsä oli aina uutta
ja uutta Ja kaikenlaista kuhinaa se
luutui niin toi-eiilalsel- tu: Niii kan-nettaisiin
valkoisessa arkussa kirk-koon
ja Suomen lippua pitelevä so-tilas
seNnisI kiikou kuorissa ai kun
valtiona Kuinka ylpeänä hait Atno-- I
nilia selsol-ikaa- n siellä lähellä'
Mutta nyt isä sen sijaan että olisi
maannut sotamiesvartlon ympaiol-inän- ä
mätäni auringonpaisteessa Jos-akl- n
korven poukamasa Ja pilvisl-i- ä
päivinä sadevesi valui hänen
jlltseen Korpit nokkllvat tyhjlk!
liineii silmäkuoppansa Ja Jonakin
päivänä hänestä olll Jäljellä vain
luukasa avotaivaau alla Kun Aino-riul- Li
ajatteli tätä hauet valtasi
livytivii kauhu Hän kohol istual-leen
ja toivoi ettei olisi ollut yksin
Sumu kierttläytyi järveltä hanta koh-den
ja se olt kuin kuoleman paina-jainen
joka tunkeudtittuaan hauen
sieluunsa mlelltteli myöskin hänen
nimilistaan omakseen
Käa tuijotti sila voimatta liikaut-taa
edes pikku sormeaan ja hänestä
luutui siltä että tasa vatn piti is-tua
ja odottsn kohtalonsa täytty-misiä
Tuo sumu oli värinäänkin kalk-kien
Veteen paiskattujen vainajien'
henkeä kalman usvaa joka luimiste-li
häntä kohden yhtyäkseen hänen
1 enkeensä Ja' vlekoltellakseen hauet-kin
vainajien valtakuntaan Kenties
iäkln oli kevättulvan mukana huuh-toutunut
veteen ja halusi puhutella
Mno-Kmillaan- sa tnollatesa usvas-sa
Mutta Alno-Kinll- la el tahtonut!
Ki sillä tavalla mieluummin unessa
kuin noin! Tois pois! Aino UmlHi
huitaisi känäin ja hänen merkilli-set
vihertMÄriväriset silniana lie-kehtivät
torjuvasti
Misä olivat nyt ktlltaränappiset
sotilaat rumraunpäilstykset Ja mars-- '
silaulut mlisä olivat hulmuavat li-put
Ja köynnökset? Missä ratsasta-jat?
Missä valkoturkklsten Valikoitu
Joukko Jota sanottiin 'ulkolal?iki"
Missä hienot naiset jotka osasivat
njaa autoa? MUsa rautatieveturlen
jännittävä puuske Ja kiljunta? Jos
hän haluaisi maailmalle kuinka hän
voisi Jättää äidin vaarinvaarln Tll-tu- n
Kastin Ja rlkku Kallen nyt kun
hän tiesi etU isä makasi aivan kel-teisillään
Jonkin mättään kolossa tai
Talvikarnevaalit
IJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJ) ' H K Ev VHk L H
k MaiBBQS B BKsBBBB i B
BBBBBBBBBjjfv W vBKpBflflBBkh JJBBPVS9Ava BHHBmmP f Ib JJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJJm vBMsSKVMMMSvfl
k9BBBBBbBEK BVBBBBbmVJ ' Vjk f BBBBBBBBBBBBBBKBBaBBBBBBBBBBBBBBLBJ J BBBBVAVAVAVAVAVAVAVAVXiBVAVAVAVAVAVAVAVAVAVAVA VijH lm 'Ibbbbbbbbbbhl sHH
BBBBBBBBBm BBBT '"Ktjxt-- B BBBBBBBBBBBBBBb ft %&&' BBBBBb
BBBBBB" --- - iVB FJBbVbVbVbVbVbpVbva ty k 'BBBBBBb ilK a il '#-BS-1lBj1 4BBBcBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBAv lBBBmBK v BBBBBBwJ -- 11" — if" V' ?W$- - PRBbBBBBmSBL! B Mkr~" :rt im BBBBBBBBM' PJT 'JM1 --il BBBPIBBBBBi 1 --- t £wt WO-öiiBBBB- k '% 4 f'-'i't- - lv?iBBBBBjk
tit 's iv -
q- - il "BlBBlBBBBBBBBBmi
lv ''-Jfc-
Z Zc &&'
North tlavn majuri WF Stones
talvikarnevaaleina Vsikka pakkasta oli 24 astetta alapuolella nollan
June McFarlane (olk) halusi juodakseen vettä tällaisetta raanasta
nj lehti pitkin virtoja kalmansumti
kintereillään? Hi se kä nyt päinsä
-- iiii hänen Alnolmlllan oli täta
laliln vastattava läheisistään Ja sit-e- n
hän oli näkevinään Km elavana
edessään täysissä tamlneissauu aina
uiskeavartlsla piksuaappalta myö-ten
Ja hä oli aivan yhtä elavannä-kidne- n
kuin sotaan lihties-aa- n pait-- i
ettei hän puhutellut sanallakaan
katsoin vain vtoavastl Silta Klno-K-mili- a
jmmäisl että hauen oli jätet-tävä
mielestään kalkki maailman
turhuus ja liuu nurmikolla pientä-lolilessaa- n
hän huoaten luopui kai-kesta
niik'i voisi tehdä elämän haus-kik- l
seikkailuksi lian luopui unel-mastaan
päästä pilvelemaan suurta
sitaherraa joka olisi melkein kulti
Mannerheim!" Se oli hänen mieles-tään
taskas ulul mutta nhii jota el
voinut kiertää en ha n ymmärsi
Mutta knn hän oli päättänyt sen an-taa
hänen tuli helpompi olla Ja hän
Jaksoi nousta Jaloilleen jotka olivat
kankeat pitkästä kävelemisestä Hän
oli avojaloin sitä paitsi silla han oli
riisunut Jalkineensa heti taloon tul-lii- n
Ja nyt kun hän käveli pitkin
niityn tttrua pUtelvät kävyt Ja
korret hänen Jalkapohjiaan niin että
piti kulkea eteenpäin varpaat Jalka-MhJa- n
alle koukistettuina Hiilien
luona fll hevonen liekakoynessä Se
keskeytti syömisensä Ja katsoi hä-neen
ni)ö'ätuntolsestI Aino-Kmlll- a
pysähiyl sen kohdalle Ja katoi ta-kaisin
sen yvtin tummiin silmiin
jotka Ilmaisivat että sekin oli koke-nut
jotakin raskasta ja unoatumaton-t- i
kuluneena talvena Alno-Kmlli- a
tuumi mitä se mahtoi ajatella ihnil-est- i
kaiken Jälkeen Tyttö sanoi hll-laisel- la
äänellä- - "Suk suk" ja he-vonen
otti pari askelta lahestyäk-see- n
häntä mutta liekakoysl oli kier-tynyt
liian lyhyelle kanien ympäri
kteli sen II pakko jäädä etäämmäl-le
Ja sieltä se katsoi yhtä paljon
maisemaan kuin Atno-Kmlllaak-ln
Sen katse oli inhimillisen mietteliäs
Ikäänkuin se olisi ymmärtänyt ol-leensa
yntenä osallisena puolusta-massa
nälta ahopeltoja anastajaa
vastaan
Alno-Klmtll- a hiipi rlrttiln Jonka
lattlalli oli makuutiloja seinävierillä
Sotilas Jonka tyttö oli nähnyt piha-i-aall- a
oli vetänyt mantelinsa kär-pästen
suojaksi Ja kuorsasi aänek-Vääs- tl
sen alla Vaari oli kyyliähtä-ny- t
nurkkaan mutta han et var-maankaan
nukkunut koska hinen
taholtaan kuului hiljaista ykslnkes-kutel- u
Ja pitkiä huokaukita Vlh- -
North Havsä
BBBBBBBBBBjBgiBL
(vas) suojelee va rpaiUan hyvin
ioin Aino-Kmlli- a tajiui että vaaii
Uil Isämelää ulkomuistista "— ja
niia meille tänä päivänä meidän Jo-- r
n päivä hien leipämme Ja anna ineil-- 1
anteeksi mehän syntimme niin-kuin
mekin annamme anteeksi vei
villi Hiemme äläkä Johdata meitä
1 iusauksctn vaan päästä meitä pa-hasta
sillä sinun on valtakunta voi-ma
Ja kunnia iankaikkisesti auien"
Pirtin ovi avautui Ja Ilta pistäytyi
isiäu alusliameisillaun
"lapsikulta taalla ko sinä olet"
sanoi hän "Minä luulin sinun men-aeei- i
Hiljan mukana Aholaan'
Hän lähetyt likuni penkillä istu-vaa
tyttöä Ja lnskl lämpimän kätensä
hänen hartioilleen Silloin hennot
hartiat rupesivat tariemaan litan
Uden alla Ja Alno-Kmill- a alkoi
nyyhkyttää vasten tahtoaan
"Älä Itke älä Itke" hoki Iita inut-l- a
hänen ouatkln huulensa tekivät
väänteitä Ja silmistä pusertui kyynel-Uarpal- o
toieiiw Jälkeen kunnes hä-nen
tä:tvl enlmpn nllsta pyyhkäistä
karheaan kädenselkäänsä
Sitten hä'i alkoi supattaa tytön
korvani että tämä tulisi nukkumaan
häiien vlerena keittiön lattialle
hssa makasi vaimoja tiheään sullo-tussa
laverissa pitkin pituuttaan Ja
nurkassa kyyköttl litan tytöt risai-nen
takki peittonaan Kun Alno-Kmi-!l- a
litan kuljettamana pysähtyi keit-tiön
kynnykselle hanta vastaan tun-kille
raskas jollina Joka tuoksui leh-mältä
Ja hieltä Vaimot nukkuivat si-keästi
kovalla vuoteellaan suu puo-liavoimena
Ja liMdän kurkkunsa nak-ahteliv- at
henaityksestä Silloin täl-löin
joku heistä kääntyi ja valitti
hiljaa unissaan Ilta heitti lattialle
lonkin risaisen hameenkutaleen Jon-ka
päälle Alno-Kmlll- a kyyksthtl Itse
hän laskeutui vaivalloisesti tytön
viereen luoden viipyvän silmäyksen
Upsiinsa jotka lepäsivät kaulatuk-si- n
vaaleat hiukset pörröisiksi nuo-Laantunel- na
Hän rlstt kätensä rin-tansa
päälle Ja„ huokaisi raskaasti
Sitten tuli hiljaisuus Paitsi kuor-sausta
joka enimmiltään kuului pir-tin
puolelta hiljaisuutta häiritsi ai-roasta- an
kärpästen surina niitten et-siessä
paljasta Ihoa laitumekseen
Silloin tällöin Jokin suontkas rus-keak- sl
paahtunut valmonkasl Jonka
sormessa kimalteli kaksi kultasor-musta
kohosi laimeasti hatlstääk-see- n
pol kärpäsen Jääden sen Jäl-keen
liikkumattomaan aJentoon ot-salle
tai lantiolle Ja koukistuneet
sormet näyttivät odottavilta Ikään-kuin
ne olisivat toivoneet että Joku
antaisi niille jotakin ehkapa apua Ja
halonhakkuukllpailutsj North Bayn
niin voitanee uskoa että 14-vuot- ia
rohkaisua Jota niitten omistaja ki-peimmin
tarvitsi
Keäo seisoi liikkumattomana Ik-kunan
takana tuijottaen mietteliäästi
uneen vaipuneita Kika se voinut olla
huomaamatta talon apulaista Mlly-lanna- n
Iltlmiä joka kirjavaan raa-miini
kääriytyneenä ltui aitan por-ailla
ja himmeässä valossa tihrusti
'Irjettä reservissä olevalle sulhasel-- 1
-- en Pihamain nurmi alkoi saada
yökatetta Psva pyrki rantaniityiltä
lähemmä taloa ryhtyen piirittämään
aitan portailla Istuvaa tyttöä joka
heiä! mietteistään vilun puistatuk-seen
Hän nousi seisomaan kankein
äsenin malttamatta silti siirtyä alt-taaiis- a
samoilla askelillaan Suuret
tummat silmät joissa läheltä saattoi ]
nähdä salaperäistä hehkua harhaili-vat
pitkin taivaan rantaa kunnes ne
kohtasivat etäältä välkkyvän järven
Sitä näkyi ainoastaan pieni knltale
sumun käärinliinojen valista mutta
se pystyt pidättämään katsetta vlela
kauan senkin jälkeen kun Jo tyttö
oli asettanut toIen jalkansa aivan
portaan ylimmälle askelmalle l'ust
vilunpuistatus pakotti hänet vihdoin
lilstnytymään unelmistaan Aitan ovi
narahti surunvolttolsestl hauen hii-piessään
slään
4
Kun Hilja seuraavan palvan Ilta-viileäl- lä
pysähtyi Jehmlmeeu Kaunis-to- n
pihamaalle hän havaittuaan ly-hyellä
ylelsfllmäyksclla talon vau-i- a
uden ei voinut olla sydämessään
huudahtamatta: Miksi en sittenkään
'ullut emännäk-- l tänne! Hän muisti
Saunalehdon harmaan tuparakennuk-sen
ja siltä uudesta joka oli ollut hä-nen
unelmansa Ja ylpeyunsa vain
rauniot Antti el ollut ehtinyt kun-nostaa
kamareltaau Jotka olivat
välkkyneet Hiljan unelmissa aina
siltä saakka kun hän oli muuttanut
Töyryltä Saunalehtoon mukanaan ne
punaraitalset uudet matot Jotta hän
oli kutonut Juuri "lähuonerta" var-ten
Tätä Kaunltoa el ollut sota pi-dellyt
Se oli aivan entisen näköinen
palti että se tuntui hiljaisemmalta
kuin nnen Olikohan Aame kotona?
KmäntV muutoin yre Ja hiljainen
otti vilkkaan ystävällisesti matkalai-set
holviinsa Isännän kertoi olevan
itylvntouhuissa rantapellolla Kvakot-t- a
istuskeli pirtin penkillä ja he
haastelivat hiljakseen Heidän kas-voillaan
asui huoli Osa heistä oli
Jäänyt tänne rala vilvytelläkseen
Jossakin silli he elvat olleet setrillä
Ilta milli lkaHvat kun heidän
laita oli sekavaa Tuntui puuttuvan
varaa rohkeutta ja uskoa uuden elä
män alkamieen kun koti ]j0a lunut He istuivat alallaan a
pain kääntynein ajatuksin t ste lm itseään ja vaikkakin r--r ♦ 0 hetkeksi vallannut uupumu- - ti-slv-at
että yrittämisen halu iSl
tuikin jäljellä eivätkä he M koneetkaan lannistua Mutu uuttu
flltä että heidän oli pakko il Tab
odottaa määräyksiä Isaltapa $t
tä syvältä olemuksen uumem a jon
ka läpi oli myrsky käynyt f -- j ty-rmistyksen
ohi mentyä he -- sItj:
voivansa rynnistää Joskin vi- - a taa
tui suussa menetysten sape karr
maku kämmenpuolia Jo k elaS
Pitäisi saada alkaa! Jospa hei a vai:
olisi lehmänsä silloin kalkki tuntui
fi paljon toiveikkaammalta siTJ
lehmä jos mahdollista Juuri heldii
mtlnen oma lehmänsä oli iViia-kui- n yhdysside entisyyden ja nykyi-syyd- n välillä oli pohja Jo c voIm
kaiken peruslaa Ilman sitä tunto
maakin olevan vailla tarkoitiuaan
Kanniston tytöt Martta Ja Hana
olivat myös kotona Oskarikin aiot
nuorempi poika pistuytyi Mpaas
Hän oli ollut vapaaehtoisena ilnt
maila ja saanut Jonkin pienen vam-i- n
n olkapäähänsä niin ettei haneita
ilut kyntäjäksi Hiljan teki mieli
kysyä Aarnesta mutta el voinutkaan
Kamarin ovi oli auki Ja lipaston
päältä näkyi Aarnen valokuva ?
iii vannaankli juuil nlita samoja
alokuvla joista Aarne oli yhden la-!t:än-yt
Hiljallekin ollessaan soU
palvelustaan suorittamassa Tuo ki-va
oli silloin meiklnnyt hyvin paljoa
Nyt se pystyi heiättänidän Hll-ass- a
vain hivenen mielenkiintoa sen ver-ran
että olisi halunnut onimennen
kysäistä missä Aaine oli Ki hän
varmani ollut kaatunutkaan Lienee-kö
ollut rintamallakaan
Hilja nousi penkiltä josa hän
oli mietteissään istunut kuunnellen
(uolella korvallaan toisten keskuste-lua
Hän vilkal'1 Alno-Kmlliaa- n Joka
istui Ikkunau lähellä tuijottaen ulos
Tyttö näytti väsyneeltä
"Paneudu slna pitkaksel tuohon
penkille" sanoi Hilja "Minä kävn
pesemässä jalkani rannassa
Tyttö katsoi Hiljaan suurin mi-etiskelevin
silmin ' työnsi vahaisen
nyyttiiisä kauemmaksi itsestään
päänalalsekseen Ja pitkäkseen hei-ttäytyen
kääntyi seinään pain Hänen
teiävät kantapi'än-- ä Joita likajuovat
reunustivat olivat somasti paaVeV
käin Hilja katrelt tiiltä myötätunto-isesti
Useat evakoistakin olivat aja
tuksettomasti pysähtyneet tuijotta-maan
niihin Kmäntä Joka ammensi
kauhalla perunakelttoa padasta lau-tasille
virkkoi vaisusti:
"Tyttö taitaa olla väsynyt'
"Niinhän se rololnen" sanoi Hilja
oviaukossa ulos mennessään
Hänellä oli nyrkissään pieni salp-ruannupur- a
Jota hän mennessään
paineli peukalollaan seuraten katseel-laan
tervapa! skysiä Jotka lentelivät
edestakaisin hänen paansa yläpuo-lella
Xurml vilvoitti hänen Jalkojaan
Ja tuuli hiveli otsaa Jostakin syvsta
Hiljasta tuntui niin onnelliselta Hi
ttn Jäsenensä eivät ollet pitkästi
kävelemisestä vähääkään Jäykisty-neet
Ne tuntuivat nuorilta Ja vet-reilt- ä
Oli Ilo ojennella ja nost-il- a
tlltä Hän otti pitkiä a-kele- ita Ja
kulki tahallaan kivien yli Sitten ha-uen
feki mieli Juosta Ja hai tuh hy-pellen
rantaan Istuuduttuaan kivll
hän tuumi vettä katsellen: Pian ole
kotona palaan sinne lannisturrj"
mana Mitä he meille voivat v Hol-li
set!
Salppitapala putosi hänen k e-tä- än
veteen Ja hänen oli kahla"3v
Itä hakemaan Juuri kun hän seisot
polviaan myöten vedesa" kolahti
takin nuottakodan seinään Se H
totllaspuvun vyön solki mikä vr
mukana vedettiin nopeasti takaili
Joku oli ollut uimassa Ja pukeutui
parhaillaan nuottakodan takana Hil-la
oli alkeissa rerääntya kun mi
tuli esille napittaen puseroaan Se on
Aarne Veri hulmahti Hiljan kasvel
le Ja hän laski hameensa alas Elin
että helmat viistivät vettä Sit- -
hän katsoi miestä suoraan silmiin la
naurahti Jo tunsi toinenkin Aarnen
kasvoilla kuvastui hämmästys Kide
pysähtyivät sotllasvyon reunaan Hä-nen
kasvonsa jotka äsken o™1
mietiskelyn rypyissä silisivät hive
nen uanuui