Vapaa Sana, February 03, 1945

              i
A
% JiHF tra--_r _w ~~ mm~~ j ff II tl Iiii ill iTTTTTTT7iTtoNN Ov l t BtJf' yi V' cil n to rh " ITI SfiMjV
Olipa kerran niinhän kalkki
sadut alkavat olipa kerran pie-nenlai- nen
kaivoskaupunki ja siinä
samaisessa kaupungissa lyhyt leh-musten
varjostama syrjäkatu Ja
sillä kadulla asuivat Tapani ja hä-nen
koiransa Eenokki
Tapani oli sellainen pitkä ja lai-ha
Kiiltävät ril-lit
Istuivat hänen mahtavalla
ja hänen silmissään
asui se sammumaton liekki minkä
vain aniharvat ihmiset säilyttävät
käytyään läpi elämän vastoinkäy-miset
nälät ja janot vaikka
täytyy sanoa että Tapani hyvin
harvoin kärsi janosta! Tapani oi!
kierrellyt Canadan mantereen ris-tiin
rastiin: Isot kaupungit maa-laiskylät
kaivannot jopa
Vuosia har-hailtuaan
oli hän kuin sattumalta
löytänyt tämän pienen kaupungin
asettuen asumaan ahtaaseen niu-kasti
kalustettuun huoneeseen syr-jäkadun
varrelle
Ammatiltaan Tapani Taipale oli
kerrassaan mainio räätäli
Työtä hänellä oli vain silloin
talloin mutta se ei Tapania pal-joakaan
huolettanut Hän kai oli
ottanut sen Intialaisen runoilijan
Ihan sananmukaisesti: elä tänään
huomenna' jo kuolet! Tavallises-ti
Tapani oli puettuna tumman-siniseen
sevlottlpukttun minkä
han oli tuonut Suomesta tulles-saan
mukanaan
Takki ja housut olivat aina tun-nontarkasti
puhtaat ja silitetyt
silta huolimatta että ne kirkkaas-ti
kiiltelivät sieltä ja täältä Eten-kin
sieltä missä ne tulivat tuolin
kanssa eniten kosketuksiin
Kukaan ei varmuudella voinut
sanoa mistä päin Suomea Tapani
oli kotoisin Useat sanoivat että
Helsingistä toiset että Viipuris-ta
Ja loput arvelivat hänen tul-leen
Tampereelta Mutta olipa hän
kotoisin vaikka Kuusamon ölkys-t- ä
kaupungin suomalaiset asuk-kaat
arvelematta sanoivat Tapani
Taipaleen olevan oikean miehen
paikallaan Eikä hän myöskään ol-lut
millään t?l
tyhmyydellä pilattu
Tapanilla oli mainio sanava-rasto
Ja hän aina osasi panna sel-laiset
suursuiset nätisti takaisin
{laikoilleen Kerrankin Tapani oli
juuri palannut K: metsäkämpäl
tä miesten vaatteita palkkaamas-ta
Ja korjaamasta kun sattui sa-maan
suomalaiseen
muuttamaan uusi asukas
Paljon kierrellyt Ja nähnyt dla- -
mond-drllle- rl Sellainen suorasu-kainen
mutta hiukan rlkklvllsas
mies
Han kysäisi Tapanilta noin vain
ylimalkaan Ja sellaisella kalkki
tietavalla aänellt että mltaä oli
Taipale nähnyt siellä metsaa
kämpällä ollessaan1
Tapani katsoi miestä rltllensa yli
ja virkkoi verkaallecn 'Puita
Dtamond-drllle- rl purskahti kai-kuvaan
nauruun
"Vai puita ei mltaan muuta''
No kuinka monta lajia puita sle'
la näkyi'"
Tapani raapaisi korvallistaan
"Jaa lajiako Kahta lajia
vain"
Minkähän lajisia puita ne sU-te- n
mahtoivat oikein olla" kysyi
mies Ivallisena
Tapani väänsi mällin toiseen
poskeensa oikaisi pitkät kolpensa
Ja sanoi: "Vääriä Ja suoria
Siihen se loppui el tullut enem-pää
kysymyksiä
Täytyy kyllä tunnustaa että
toisinaan Tapani unohti itsensä Ja
kallisteli lilan usean olutlasin
Mutta sehän oli anteeksi annetta-vaa
sillä kukapa meistä olisi ihan
täydellinen Kateen tähän nos-taessa
Tapanin mieltä sinne niin-kuin
korkeammalle tasolle hän
lasketteli ulkomuistista otteita Lei-non
Ja Helkavir-sistä
hän opplneestl väitteli Ki
X- - " ' '' ' WVv i # ' ' # ri Mffffiijiiiiiit is ' x avxot i r— lbhhhiiiiiiim
wa rr - w _ jbi %v - i- -- ii i r m " __ a ai x " uii m bww _-- — aar
CenoAUt fduuxei
Atiti
Kirjoittanut SAARA
hongankollstaja
kyö-mynenäll- ään
tuk-klmetsäkämpä- tkin
''
yksinkertaisuudella
n
"täyslholto-laan- "
'"
?
"
Tuullkanteleeta
XSÄb
ven tai Koskenniemen hyvistä tai
huonoista ominaisuuksista ja hei-dän
tuotteidensa kirjallisesta ra-kenteesta
Täytyi rlis todellakin
tunnustaa että Tapani Taipale oli
kerrassaan hyvin viisas ja oppinut
mies! Hänellä el taitanut multa
intohimoja ollakaan kuin kirjat ja
o no niin kirjat
Siltahan sitten syntyi ja kasvoi
se aimo oivallinen ajatus sellaisen
klrjallls-seura- n perustamisesta
Kalkki kaupungin suomalaiset oli-vat
kovin halukkaita mainitun
seuran perustamiseen Niin alkoi
kaivoskaupungin lauantalkerho
Sen Jäsenet kokoontuivat aina lau-antal-ilta- lsln
Tapanin toimiessa
sen kykenevänä puheenjohtajana
Kerhoon kuului kymmenkunta jä-sentä
ja tietysti Tapanin koira
Eenokki! Se ei ollut mikään ta-vallinen
koira Se oli oikein hen-kevä
ja älykäs koira Sitäpaitsi
sillä oli se kuudes aisti mutta
kerron siltä myöhemmin
Lauantai-llfelsi- n Tapanin oikein
Innostuessa ja paukutellessa "l-akelta
jostain henkevästä lemmem-runost- a
niin että katto-orr- et tä-risivät
ja kerholaisten peukaloiden
kohotessa Ihan tahtomattaan hei-dän
korvarumpujaan suojelemaan
Eenokki painoi käpälät kostealle
täplikkäälle kuonolleen Ja alistuva
kärsivä ilme silmissään käpertyi
Isäntänsä Jalkojen juureen Lauan-talkerho
meni suurin askelin e-teen- pain Jäsenluku kasvoi kas-mistä- än
Kalkki meni rauhallises-ti
omaa latuaan kunnes Tapani
Taipaleen elämään tuli suuri tun-nelmallinen
rakkaus Se tuli Miina
Mäntysen muodossa Miina oli hil-jainen
ja toimelias siinä neljissä-kymmenis- sä
oleva vanhapll
tarkoitan neitonen Hän oli tullut
Suomesta vain joku viikko taka-perin
usean nyytin ja kahden rau-tavantel- scn arkun kanssa höyhe-nillä
kukilla ja nauhoilla varas-tettu
olkthattu hauskasti keinuen
tiukasti palmikoidun nutturan
korkeimmalla kohdalla Miina tuli
keittäjäksi Juuri samaiseen "täy-slhottolaa- n"
syrjäkadun varrelle
missä Tapani asuskeli Ja kutsui
kodikseen Tapani el kyllä huo-mannut
Miinassa mitään erityis-tä
mutta olipa yksi Joka
lHMMMiBN~MHMMMBMMMHMMi==- -
Canadan
KotovntoUo&aJG
Kirj Saara
Tuli aikoja vuosia sitten
koskemattomaan Canadaan
korvenraivaaja miehekäs nuori
tuli poikanen Suomen maan
Katsoi kaivaten kunnahalle
sinijärveen salomaan
Muistui mieleen koivuiset kunnaat
jalot järvet ne kotimaan
Nosti kunnaalle kurkihirren
veitsi veneen valkamaan
sauna pienoinen kohosi rantaan
korpi kertoili satujaan
Käsin hellin rakensi kehdot
souti poikansa nukkumaan
riemurinnoin lauleli laulut
pojanpojille Suomen maan
Rautajäntehin aukoi ojat- -
kertoi tarut Väinämön
näki riemut uuden päivän
näki tuskat myös mustan yön
Kourin karkehin kokoili viljat
aina astui vain eteenpäin
Katsoi hikensä kättensä töitä
viimein väsähti syrjähän
Tuli aikoja vuosia sitten
tuntemattomaan Canadaan
korvenraivaaja miehek&s nuori
tuli poikanen Suomen maan
Jätti jälkeensä ikuisen muiston:
viljapellot ne korpimaan
Antoi peruksi raivaajan hengen
mittaamattoman voimakkaan
Jätti jälkeensä kansan nuoren
lujan pohjan perustamaan
syvän rikkaan aarteiden lähteen
toiveet unelmat uuden maan
Se oli Tapanin Eenokki! Eenokki
nimittäin luopui kokonaan rak-kaasta
Isännästään Ja laski uskol-lisuutensa
Ja rakkautensa Miinan
nappikenkien Juureen Miina sai
asuttavakseen keittiön takaisen
suuren kamarin Ja Eenokki uskol-lisesti
vartio Miinan huoneen ovea'
tai livahti sisälle raollaan olevas-ta
ovesta asettuen nukkumaan
Miinan raitaiselle matolle Miina
kyllä kantoi Eenokin yläkertaan
Tapanin huoneeseen mutta vä-hän
ajan perästä koira hiiviskell
alas rappusia ja rauhallisesti a-se- ttul
nukkumaan Juuri samaan
paikkaan Miinan oven eteen! Ot-ti
siitä sitten selvän niinkuin
Tapani sanot! Mutta Eenokilla oli
kuudes aisti jonka sanotaan
vain pienten lasten ja koirien o-ma- avan aistin joka heti tuntee
(Jatkoa neliä sivulla)
Vanha hyvä canadalainen talvi ei ole pahakaan
Vene Vanltaa
MAALAILUJA SAVON MAALTA
Kirj Heikki Välisalmi
(Jatkoa
Tänid oli alta alkaa jona vielä
Savonmaassa kaskensavut nousivat
oka kylässä Siinä juhannuksen edel-lä
oli kasket poltettu palot vlerret-t- y
nokinaamoina tulevalla rulshal-medi- a
myrätty Pahin työ oli takana
Kyllihän vielä oli palohalmeet nu-rin
raavittava puusahralsella aatralla
jossa luotintskaan ollut mutta
ryt ollut pahinta Pian sen pilkko-paltalne-n
kyntömies sitten kaaviskell
u'assa oli leipä muutenkin kivikkoi-sessa
Markkulan pitäjässä Kotitekoi-silla
aatrolla kynnettiin maat risu-Va- i
hilla ajaa sojoteltiin päälle Kyllä-hän
kehuivat niitä välttlaatroja
tolspitälälälset mutta tuoppa heidät
Markku'an kivisiin peltoihin niin eipä
taida mennä sänki nurin kiveen ki-veen
kulahtaa kohta vältti siihen
menevät kalliit rakkineet millaisia
sitten lienevätkin niitä täällä
tunneta eikä tarvitakaan tuntea kou-kit
vaan kivenkoloja näillä van-hoilla
vehkeillä
ollut Ihme että maamies pääs-tyään
kevättöistä heinäntekoa odo-tellessaan
piti Juhannusta tavallista
suurempana juhlana nuoria koivuja
pihamaalleen haki aattoiltoina ko-kolla
kävi pyhän sitten koivujen
nila varjossa unta veteli jos sat-tunut
niinkuin kirkolle lähtöä
Tämä Juhannus oli sellainen
iloinen ifiläys niin rikkaan kuin köy-härki- n
elämässä eikä niitä sen puo-lesta
oikeita ""isoja rikkaita tässä
Markkulan pitäjässä siihen aikaan ol-lutkaan
Mikä eli paremmin mikä
huonommin mutta jokaisella talsi
elia omat kiusansa Ainahan joku
vlvästell kun tarvinnut talvella
takkiraudan a'oon lähteä Kourun ruu-kilta
Mömmölänlahteen vaan tuli läpi
vuoden omillaan toimeen siemenek-sikin
riitti mutta eiväthän toki
kalkki Ihmiset ole tehtyjä samalla
lestillä niin jotta suoplhan heille
pienen kopeudenkin ilon kun vaan
kuka sen katsoo niinkuin itseänsä
puettavan
No niin Sukslevan väki oli pannut
lukon oveen lähtenyt suurella
nuottaveneellä soutaa tuikuttelemaan
KSw' sLLm A iaLLLLHLVaaHHHHifl w't1I 'l
BH?i '):%'u 'iijijijijijijijijijH 'Vi :ÄHiiiB
WET vv rropr-- t StttSomäBm htH -- BPlllw LLLLLLLLF
Canadalalsten sotilaitten aotamorsiot Englannista jotka ovat uapunttt Canadaan tykkUvit tttl canadalalntn talvi ttntlln olt niin paha kuin
olivat ajatelleet Vaxmmalta nähdään Jean Ferguson kotoisin kot lannista ottamaa suksilla "raittia" htvoaon vttlmlnä Mr Myillä twan-so- n
otamorslan nllniklän nlhdlln ktiklnrliMtsI kuvissa yrittfltmltsa lumlktngilll kulktmltta ja vääntäytyy parhaillaan aidan yli Oikealla puo-lestaan
nlhdlin korpraali Harold Croas ja hlntn tnglantilainm vaimonu llhdSsU oiktln hyvltU rtklrttktlU
— %1A
I _ I I sMLäV
P"i I I I te ~ä
se
7:
ja
ne
el se
ei
I
ja
ne
ja
he El
an
El se
ja
ja
el
se
se
el
ja
ne
Ja
--'-
jy -
tl
m iti he
Hirvikoskelle josta vielä oli hyrfc
puoleinen huippaus metsätietä Uv
lahen pohjaan kokkopaikalle T
tystl oli ennen lähtöä haettu juhti
uuiiuinu iiiimiic j utuuiapa SlUtl
oltu iltarupeamalla tehtykään
Siihen sopivat yhteen matkaan set
isäntäväki että palvelijat Ja Tie - UafaalUna PAiilllHaMlrU Xtlll „--0- o„„ „„„„ n
nau ne umrusiiuiii uimaan muu f
Isännällä Ja palkollisella kuin n
toinen maksaa palkan ja toinen k
saa yhtä työtähän ne muuten tan
lisesti paiskivat Ja jos nyt toinen ta
telee niin välipä tällä kyllähän k
puolesta veneeseen sopii j !7j
peräkkäin metsäpolulle marsslmac
Sopii niinkin Ja aina oli sopinut ti
sä Sukslevässä ja melkein kaikist jg muissakin taloissa Se on sellaln:
maan tapa
oli hyvä peränpitäjä tix
Tuavetti Tarvainen se taito oli b £
nelle Jäänyt perintönä isältään Joni j"
kanssa olivat ennen isäntä Tuavet: _ ollessa vaan tavallinen Sukslevi
_-Tuak-ko
Ja pahainen vielä slkslkl:
soudelleet Hlrvljänen rlstiin-rastii- i r
Sen piti tämän maalaisen kyetä )
'MH
samaan
Tämä
pienestä pitäen airoille tyynessä Jr r
tuulessakin Ukko Tarvainen jomr
oikeat ristimänimet olivat Helsingit -
horisontin allakasta otetut OpUtu'Z
Ankaarlus ott ollut seutukunnat Z
kovimpia kalamiehiä Kohta kun ]?
väällä oli rantaan vähän rakoa llm
tynyt oli ukko Anskaarlus siellä rj
slään panemassa Ja niihin kun aju J_
tui haukia ja Jotta hirvitti
jos oli sattunut jokin sären-sorrit- ti y
uteliaisuudessaan tai ahven joka ot
niitä kalojen vählmpiä tuon Järkensi
puolesta menemään rysään lsomple:
kalojen Joukkoon niin Järveen takai- -
sln heittää hujauttl ukko semmoisen
Sanoi että kun ajikset hylyt sopi
tilattomaan seuraan eivätkä edes M
peä helverölsyyttään Vaikka el k
ukko muulloin särkeäkään ylenkatso
nut el toki Keväällä se niille tokeiti
teki ja mertojaan asetteli ja särk:--
keittoon sai Sukselvän pere tyytyi
kaiket keväät parhaat kalansa utta
kuljetti Kourun ja Jyvännlemen m
kille herrojen särpimeksi Mitenkipi
se muuten tämä vähävarainen talollt
nen pennin syrjään kiinni pääsee ktu
veen viljasta ja aallon anttmeiti
Parempi on syöttää Kourun herroill
kaloja kuin niitten takkirautoja talv-ikaudet
rahdata kun ei kultenkau
pelto perettä elätä Näin haastet
ukko ja oikeassa se mahtoi ollakla
Siitä pitäen on nyt maakin Jo ruven
nut tuntuvammin tuottamaan rautu
sillä oli ukolla omat meininkinsä U
kun oli kalamies mieleltään niin V
lasta puhui
Ja sitten se oli kesäkauden m)öba
seen syksyyn saakka tuhrannut a rt
kojensa kanssa eikä ollut unohtanut
ft
k
x
lahnaa Ji
f
il
Mm
a
M
JR
ita
la
L
M
V
td
vi
a
JI
vk
aIe
h
hk
V
h
edes salakan kutuakaan Niitä oli &
na kolme kesässä ja nyt taltall Juar fl
otla toinen tässä juhannuksen k
dussa mutta el ollut Isäntä TuaTH
iiiul_a iuiiui nina seuraiuKs__i ?e_ vr-?- Spj
on nuottapell nykyisin pääasianne]
pana pyyntlkeinona ja sillä lähte
aina kukkokalaa Joshan suolattava
kln EI tullut Tuavetlsta Isänsä laista
pyyntimlestä Ainoa mikä lie täyst
Isältä periytynyt oli matikan Vudet
tamlnen talvella Liekö tuo siksi nln
veriin Jäänyt kun se oli kalkista rat
kelnta Kuta pahempi pyry itä vi
kelämpänä ukko Anskaarlus oli
lunut matikanrysllläln Ja timU
Tuavetti Tarvaisen luonto on rnro0
semmoinen Jotta se aina rakasU
ankaraa työtä 8e se vasta on folk
Taavetin mielestä kun tammlpakk
sessa Ja pyry rt raB£
tnatlkanry sille Silloin pursuaa kH
irlta IIKIII niksin llln VOiB i
ja uhallakin hän vlsa rukkaset hl
tetle ja huitelee paljain käpälin [[
leuen jona onio sinusis im-"- —
taW edes miehen katUle kärljl