Vapaa Sana, May 16, 1942

              rrlj%lk
Jhh 'M toa kt h "v r
„ näx- - a '§§ ii siw mU' 4XMJXU?sj4s Am Uw am A€ Jlmli42jsiiwe4PUAiv —Aca~iw r "Ä"—i! i !
IRMA ANDERSIIN:
KeAu Alwena
Olen sietänyt kalajuttuja koko ke-sän
ja syksyn Omasta mielestään
suuret kalamiehet niitä ovat kertoil-leet
ja missä kaksi tai kolme sel-laista
on yhtynyt nolla oi kalavai-heldenvyö- ry
vierinyt eteenpäin pe-loittavana
vauhdilla Kunnes eräänä
päivänä muudan eikalamies hermos-tui
näihin lörpötyksiin ja tokaisi vi-haisesti:
"Miksi et £inä kerro omaa
kalajuttuasi? Se on paljon hauskem- -
pi kuin näiden toisten ja sitä paitsi
se on tosi minkä minä Itse voin
todistaa Eivät vain yleerä ole ot-taneet
uskoakseen kun olen kerto-nut
mutta ehkä nyt uskovat joa
näkevät mustaa valkoisella"
Niinpä niin Olihan ehdotuksessa
ajatusta varsinkin kun kesällä har-mikseni
näin erään päivälehden pal-stoilla
samantapaisen suurena uuti-sena
Ja minulle so jo oli monen vuo-den
vanha juttu
Kuulin kerran kauan aitten ker-rottavan
eräästä ministeristä jonka
oli onnistunut kesyttää kaloja Eläin
kunta yleensä lukuunottamatta
käärmeitä rupikonnia Ja akorpionc
ja on lähellä sydäntäni ji &lksi asia
oitis kiinnosti minua En arvellut
ministerin olevan erikoisasemassa
eläinkuntaan nähden ja siksipä kat
soin oikeudekseni yrittää samanlals
ta kesytystolmlntaa Ministeri oli
vain naputellut laiturin nokassa ja
välillä vähän polskutellut ja ahtä se
oli alkanut Suvisena sunnuntaleh
toona ihailin kuvaltani veden tum
massa kimmeltävässä kalvossa ja
muistin ministerin temput Aloin m- -
putella noin hiljakseen vain Ja
sitten polskuttelin välillä Ei el ml
tään Jatkoin harjoituksia tarmok
kaastt Jopa vilahti siitä läheltä
sellainen keskikokoinen peto Nau-ratti
Kala näkyy olevan utelias
kuin lapsi Naputtelin polskuttelin
Folskuttelin naputtelin Taos vilah-ti
rari kolmekin Näin Jatkoin
useana päivänä ja aina ne tulivat
rohkeammin Ja rohkeammin Iltana
Ihanaisena tarjosin niille leipää hei
tln siihen lähelle pieninä palasina
Ahneina ne hyökkäsivät ottamaan
mutta sylkäisivät ulcs Mietin
Ja menin kalvamaan jonkin lieron
Heitin veteen kuinka ne hyökkäsi-vätkää- n
ja nielaisivat yhtenä sie-mauksena
Huh! Voin melkein pa-hoin
Meistä tuli kalojen kanssa yhä
paremmat ystävät Varsinkin yksi
niistä — alncnalsia ne yleenä olivat
— erottui muista kummallinen pys-tyasentonsa
vuoksi Se tähysti vaki-tuisesti
siinä laiturin nenäs3t Kat-selin
uteliaasti ja odottavasti ylös-päin
ja kun tulin se innoitut niin
että melkein heilutti häntäänsä Ris-tin
sen Pekaksi sen minUUtln Pe-kan
kaimaksi Ja rekka alkoi tulla
kerrassaan leikkisäksi Kun uittelin
Jalkojani laiturilta saapui Pekka
"nuuskimaan" varpaitani # Välillä
oikein haukkasi niitä pllailevasti
Mutta eihän Pekka-ressull- a hampai-ta
ollut Joten sen puraisu el muuta
kuin hiukan kutitti Naukin pistin
etusormeni veteen Ja raaputtelin
Pekkaa kylkeen Nyt oli Teltan vuo-ro
nauraa Yhä veikeämmln se hei-lutteli
häntäänsä ja alkoi leikkiä
piilosillaoloa Hävisi tuon tuostakin
Ja ilmestyi mitä odottamattomiin-mlst- a
paikoista haukkaarnain var-paitani
AI miten hauska Juttu syn-tyikä- än
tästä Pekan Ja minun ystä-vyydestä
Tarjoilin sille turhaan ruo-kaa
leipää keksiä makeisia kerran
lusikalla piimääkin Kyllä se suuhun-sa
otti mutta varsinkin piimästä se
loukkautul kovasti Kulautti sen näet
suuhunsa Innokkaasti mutta se lie-nee
ollut liian hapanta koskapa voi-malla
Ja väellä sylkäisi sen ulos loi
minuun murhaavan katseen Ja souti
äkäisin nykäyksin pois
Kerran sitten taas pisti päähäni
tarjota Pekalle liero suoraan kädes-tä
Ja e nappasi kuin nappasikln
Ilman muuta kouristi sormistani suu-hunsa
AI Ihme kuinka hauskaa se
minusta ©IL Aloin syöttää Pekkaa
vakituisesti pari kolme kertaa pät-Täs- sä
Ja se söi söi Ja paisui sil-missä
Mutta se sei kilpailijoita
Kerran kun taas kaikessa rauhassa
syöttelin Pekkaa ampuukin laiturin
alta iso peto kuin torpedo konsanaan
ja oli viedä koko käden mennessään
Huh! Olin säikähdyksestä pyllähtää
veteen Tästäkin torpedosta tuli va-kituinen
asiakas Tästä ja monesta
muusta sillä ahmattien luku kasvoi
kasvamistaan Kesän lopulla laskin
niitä olevan jo kokonaista 15 J?
kaikki ne söivät kädestä kuin koirat
Koko laiturin ympärystä oK yhten
kiehuvana kalasoppana Ja Kateelli-sia
kamalan kateellisia ne olivat
toisilleen Isommat hätistellvät Pek
kaa pois Ja Pekka taas pienempiään
Ja lieron nappasivat toistensa suis-ta
niin että lieroparka lopulta kat-kesi
Entä oman talon ja naapurita-lon
ympärystät! Ne oli kuin kranaa-tilla
räjäytetty Istuskelin päiväkau-det
tunkioita kaivellen ja jos vie
raita ylipäänsä uskalsi tulla pako-tin
heidätkin noille tuoksuville lä
jille töihin Sillä kalaiset ystävämme
kiljuivat nälkäänsä ja niiden täytyi
saada Kun oma sekä naapurin tun-kio
oli tyhjäksi tongittu siirryin naa-purin
kanalaan Kanat olivat tästä
oikein innoissaan Ja tarjoutuivat yh-teistyöhön
Raaputtelivat haltiois
saan takajaloillaan ja yllä sieltä
herkullisen mullan syvyyksistä liero
ja ilmestyi Mutta kanat o=klttautui
vat mitä kleroimmlksl tovereiksi Äl-kää
luulkokaan että ne lieion löy-dettyään
tassuttivat tyytyväisenä
luokseni tarjotakseen löytönsä myö
tätuntoisena tervehdyksen! kalays--
täviileni El ollenkaan Kovasti ku
risten ja kotkottaen ne hotkaisivat
herkkupalat suuhunra EivätKä vain
omaansa vaan myöskin sen mitä it-se
onnistuin löytämään Meille syn-t- yl
kanojen kanssa ankara riita Ja
rähinä Ja niin vain kävi että kanat
karkottivat minut tarhastaan
Kerranpa cl Pekka saapunutkaan
El tullut moneen päivään Olin oikein
murheissani Pekka oli Käynyt vält-tämättömäksi
lelkkttovertkseni
Syytä en voinut ymmärtää Eräänä
päivänä se kuitenkin taa ilmestyi
Ja minkä näköisenä Oli kuin olisi
Jyrällä porhallettu r itkin sen pientä
naamataulua Se oli isorckkolsen nä-köinen
mutta tosiasiassa olivat suo
mut sen kuonosta hankautuneet pois
Ja alahuuli roikkui riekaleina Pekka
raukka! Se oli todennäköisesti tehnyt
ongen tuttavuutta Mutta kuinka
sen oli onnistunut livistää ci taru
kerro Minua ihan Itketti Ja entistä
hellemmin sitä hoivailin Hiukan se
alussa aristeli Ja varsinkin oli sn
valkea saada alahuuleltaan syödyksi
Mutta hyvässä hoidossani Ja vahval-la
ruoka- - so llerojärjestelmällänl se
Se Olli oli niin mukava kaveri Mal-Jall- e
Joo-- o
Pikku Olli kasvoo Ja kun se tuli
isoommakst sellaasekst hevoosen
pään kokoosekst rupes OHI tuumaat-bo- n eslkoosensa tulevaasuutta
"Mikä siltä tuloo?"
"Trenkl?"
Fälttäystä on maan Jusslilla pallon
On Maamlähen kullan ajoo välipä-look- si
Saven ravan ja hlaran ajua
talavella Haloonhakkuuta Tyätä on
vaikka kuinka pallon Mutta sen
maallinen omaisuus el siltä kartu
"Et litä trenklä tuu!"
"Kl mun Ollin trenkää hlkthatus
ahamaasta atcriootanta!"
"Mutta mitäs muuta mä tohorin
tulevaasuurelta sille orottaa?"
Maljan kans siltä "toosathlln" Joka
Ilta encenkun nukkumisesta tuli mi-tään
Se oli niin sopivaa slällä l&m-pööst- en
tällyyjen alla Malja niin lä-hellä
jutella — suunnitella tulevaa-suutt- a
Sitä maallista tulevaasuutta!
El ne huaannu sen enempää!
Tuli niistä jutuusta lopultakl Jota
kin valamista Joo! Kanaata Vlaras
maa slällä jossakl kaukana Isoon
meren takana' Mutta sen rahan pua-lest- a
"se oli unelma Taa" Nllnku lau- -
luskl!
Malja sanoo Ollille että tnee aä
Isännän puheellen ja kysy siltä kuin-ka
rahaa voi saara nimen päälle
Maljan piti sanua sama asla monta
kertaa pälväs kokonaasen viikon ajan
_ - — - " — _ _ - — _ ____ _
Merkki yöksy pommitta jaan
ssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssss
SBBBBBBBBBBHnHSBpSS& BSBBBBBBBBBBBBBBBBBBSSBBBBBBlV
flUsiiiiiiim sX "£lf'fSlmTb Jt IBBHBBiBlBiBiBiBiBiBHBBfBtBiBnBiHBBBiiBiBiBiBiBiBiBiViS I 1r 'Jk 3V- - ' K '!HiW!
l "# w "ST 4fcB9a f m LiiLH
Jk ft SlBP" P - f JK i lräsSSSSSSjl
mk LiiiiiiiiiiiiiiiiiH BV Wl+ M" --Lii-iiiiB
iiiiiiiiiiiiiiiiiM F m iiiiiiH
mk B fäflp Hwv'„ JLliiiiiH
PiiiiiHiLiflk T£&Sstfv &KLtäik iliiiiiiiiiiiiiii& 21 ?Bps ifc--
- Mt-VLiiiiiiiiiiiiiii- iiiH H
VJJJJl kliiiiiiiiiiiiiiiiiiiiVhk ' fillllllllllllllllllllllllllHL "&?& f " ?r rysjjsssMBkiiiiiiiiiiiiiiiBi riavv&AarlMlllkllililililililililililililililililililiHV
~- - '?' hv iirCsiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiBkiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiH
iSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSk sjtb-iJ-- 4' jMBUVMM
Kuvassa Frances McConnell yksi monista nalstyölältista
Vultee Alrcraft Companyllä valmistaa brittiläisen tunnusmerkin
syiSksypommlttajan kylkeen ennenkuin se lähetetään rintamalle
vähitellen alkoi taas parantua ja oli
ennen pitkää niinkuin ei mitään oli-si
tapahtunut Huuli jäi kyllä aika
pahannäköiseksl mutta naama para-ni
asteittain
Eräänä päivänä taas el yltävistäni
tullut yksikään Ei vaikka kuinka
olisin houkutellut ja lieroilla maani-tellut
Polskuttelin polskuttelin Ja
yhtäkkiä porhaltaa siihen kammot
tava peto iso haukkl Ahaa! Siinä
syy! Se kurja konna oli keksinyt
saavansa oivan ja Ilmaisen kalapäi-vällise- n
tästä laiturin nokasta Rai-vostuin!
Kävin kielimässä naapurin
sedälle Setä pani heti suuren katis-kan
juuri siihen palkkaan missä pe-to
oli näyttäytynyt Tuskin maltoin
yötäni rauhassa nukkua Ja seuraa-vana
aamuna aikaisin rymysin jo
tuloksia tutkimaan Eläköön! Siellä
räpisköi kiukkuinen eläin edellisen
illan hauki joka ystäväni oli pois
karkoittanut Riemuni oli äänekäs Ja
rajaton Ja tyytyväinen oli setäkin
kun näin sat Ilmaisen haukipaistin
Ja heti kohta palasivat kalaiset
ystäväni entisille ruokapalkoilK-e- n
Sopua Ja syöttelyä jatkui Leikimme
yhdessä Uimme yhdessä Hauskaa
oli Otin niitä vuorotellen käteenlkln
Ja nostin ylös Eivätkä ne panneet
pahakseen Kunnes lierot alkoivat
loppua Kaivelin kivien Ja krntocn
alta Tongin rannoilta Ja sammaleis-ta
Löytyihän niitä silloin tällöin
Onneksi tässä tapauksessa loppui
suvikin Syksy ja talvi laskeutui kai
ennenkun Olli sai rohkeuren kartutet-tua
sille asteellen että tohti lakkian-sa
kourls pyäritellen mennä Isännän
kamarhin Sllimät alaas kattoen se
sltte kysyy että Hätääkö Isäntä kuin-ka
mä voisin saara tarpbekst rahaa
Amer-iika- n kyytiä varte
Isäntä oli niitä vanahan alkaasla
rehtiä ralählä joka luattaan Ollhln
"sellini sille kalkki temput ja konstit
Ne tuntuu Ollista sellaasllla Kyllä
s'oll siltte pallon valklampaa ymmär-tää
kun raamattu Isäntä joutuu
anthon monta selitystä ja raamathun
OHI tarrtttl vaan yhyren Mutta sen
Olit tajutkin Ollin raha-asiaa- n Tm
märrys oli takkuunen mutta raama-tun
pasmat oli selevät Olihan Olli
ollu kalkilla ktnkeriillä ja rlpplkou-lu- s
— oli kastettu ja rokotettu t
Se isäntä sanoo JotakL että pitää
mennä pankhln Ja kysyi vekselllo-tnakctt- a
Vekselllomtke Se on niin
ku rautatuin riihinkin Mutta OHI
luattl lsänthän nllnkun karoo suurhln
sarThlnsa ja teki nllnkun k&skethln
Pankts piti sanua oma nimensä Ja
takuumläste nimet Ja mitä Olli rahal-la
teköö Ja kuinka pallon rahaa pt-ti-li
olla Ja koska sitä pltääs olla
ken ylle kaislarantalscn Järven ka
loineen Ja sammaltuneet kivet ja
kannot Iteroineen se peitti VCunncs
tuli toinen armas suvi Ja ystävyyte-ni
Ahdin valtakuntaan Jatkui sinä
Ja monena muuna kesänä
Mutta tulipa kesä Jolloin kalays-tävä- nl eivät saapuneet Ei yksikään
niistä näyttäytynyt Houkuttelin Ja
huhuilin Turhaan Ihmettelin Olin
murheissani Mistä vihat? Olinhan
niitä niin omantunontarkasti syötcl-ly- t
Asla selvisi ajal'aan Nälkäinen
Eero Eeronpolka oli koukkunsa ker-ran
varhalskeväänä laiturin nenästä
veteen heittänyt Ja hämmästynyt Ja
riemastunut oli valtaisaa Pietarin
kalansaalista Eero Eeronpolka tur-posi
kasvot venähti miehen mittai-seksi
Mutta kalaystäväni hävisivät
kerralla Pekkakin Mahtoi rekka
vielä viime hetkellä miettiä Juuri
hälpyessään Eero Eeronpojan vat-saan
että ihminen nimesi olkoon
Suuri Kiero"
Näin päättyi tämäkin ystävyys
Mutta aate on jatkunut Muudan
naapuri pankinjohtaja kuuli asiasta
ja alkoi hänkin puolestan suuren
kesytystolminnan Taisi alkaa viime
kesän alussa Menestys oli suunna-ton
Kaloja kiehui ranta täynnä ja
pankinjohtaja alkoi pienellä saarel
laan olla helisemässä lieromctsästyk- -
sessään Ja tietystihän iit viimein
loppuivatkin ne lierot Mutta kalat
kiljuivat ankarasti osuuttaan Mikäs
auttoi Kun kerran oli leikkiin ryh- -
Ollin JläHnelL j£äid&
OHI tuumas että yks kysymys puut-tuu
"Palran kauluksen koko" Sai se
Olli sen vekselin meni Isännän tyä
Ja sai nimen Ja kun se nimi oli kir-Jootet- tu
sanoo isäntä että "korkeem-man
omakätisesti Nikolai" Mitä se
sillä meinas? Sen ntml oli Jussi —
sen Isännän
Mutta taitaa se tiätää mitä teköö
— Sltte isäntä sanoo että mee ny
kranhln — sen Tolskan Eemelin tyä
se panoo nimensä tähän kans — mä
sille toimitin siltä kun se toi lehemän
melrän Antua kathon toissa pyhänä
Pani se Eemelikin siihen nimensä Ja
nysslln oli kolome nimiä Mustepottu-k- l
oli kaatunu ja tuhurannu yhyren
nurkan muttei se kuulemma haitan-n-u
Olli meni sen kans pankhln Ja sai
rahaa isoon nipun El osannu eres
rikniti kuinka paljo siinä olL Luattl
kuttenkln herra Johtajaa ntln paljo
ettei puhunu mitään Sanoo vaan
lakki kouras kiitoksensa herra johta-jalle
samalla äänellä kun kerran kä-räjööl- U
olles herra faltesmannllle
Olli oli siiloon ollu vastaamat tappe-lun
seurauksista Oli lyäny haloolla
Latolan Oivaa Sai pikku sakon Mut-ta
ce tapahtua ennen Maljan alkaa ja
Palkinta
Kirjoittanut Jane Harvey
Kevät oli juuri alkanut voittaa tal-ven
vallan Bar-Noe- n ranchlllä Aurin-ko
loi kultaista paistettaan sinlkirk-kaalt- a
taivaalta Palvelustyttömme
Peg?y oli pikku Terryn kanssa ulkona
kävelyllä pikku Terryn nauttiessa
siitä että hänkin on olemassa Pikku
Terryn posket olivat vaaleanpunaiset
ja hänen huulensa punaiset kuin kir-sikat
kun hän Uota potkiskeli pieniä
lihavia jalkojaan hyväksyvästi Bud
meidän nuorin karjapaimen raapi
lunta pois nähdäkseen olivatko hä-nen
mansikkansa säilyneet talven yli
Kaukainen hevosen kavioitten ko-pina
sai meidät yhtäkkiä pysähty-mään
ja paikallamme kuuntelemaan
Muutaman sekunnin päästä tulikin
hevonen näkyviimme Ja sen selässä
näimme olevan nuoren tytön Se tuli
suoraan avoinna olevan portin läpi ja
pysähtyi luoksemme Tyttö jonka
hiukset valuivat pitkinä valloillaan
hänen hartioillaan solui alas hevo-sen
selästä ja sen Jälkeen taputti
ystävällisesti hevostaan sanoen: Glt!
"Näyttää siltä kuin vieraamme olisi
tullut tänne pysyvälsesU" sanoi leg- -
sy
"Hän todellakin näyttää poltta
neen sillat takanaan"'vastasln minä
Tyttö tuli luoksemme Ikäänkuin
hoippuen Hänen kasvonsa näytti
kuin taikinapala ennen Jäsllä Hänen
silmänsä näyttivät ainoastaan kahdet- -
ta mustalta reijältä "Missä minä o-len- ?"
kysyi hän
"Olette Bar None ranchlllä" sanoi
Peggy "Mitä haluatte ?'
"Olen paennut Isäni antoi minua
selkään — yhden kerran liikaa"
"Eikö hevosenne pääse Irti taikka
näe nälkää?" kysyi Peggy
"Sen kaurapussi on täynnä kauro-ja
Ja se menee kyllä kotia Joka el
ole tästä kovin kaukana"
"Oletteko nälissänne?" kysyi Peg-B-y
"Hiukan"
"Kuinka satuitte tulemaan Juuri
tänne?" kysyin minä
"El muuta kuin ratsasti vain Oh"
Jatkoi hän samalla "mikä kaunis
lapsi"
Se miellytti Peggyä "Tulkaa kans-sani"
sanoi hän kävellen Itse edellä
taloa kohti
"Noh" sanoi Bud "el hän ole hul-lummankaan
näköinen Luulempa et--
dytty Alettiin ostaa makkaraa kau-pungista
Se viillettiin epäilyttävästl
lieron näköisiin suikaleisiin Ja täy-destä
se kelpasi ja kädestä nämäkin
kalat söivät kuin koirat konsanaan
Uskokaa tai älkää Kaloista ystä
vinä voi olla tavattoman paljon seu
raa kesäisin
Maijan slalun rauhan tähären olthtn
siitä hiljaa
Nyt OUil oli rahat Osti faneeriloo-ra- n
eli kapsekin Ja plttl sinne pan
juustua takkavalaklalla paistettuja
pari kovaa leipää klmpalhen voita ja
hyvän kokoosen palan fläsklä Ja se
fläski olikin hyvää Isännällä oli aina
ollu hyvää fläski kalkki liha oli va-lakoos- ta
011 slälä sukat ja kaulahlnen
Ja alushousut olkeen hyvästä flanel-list- a
Maijan neulomat Ja flanelllnen
paita Siinä sifoll tarpheksl töpeskää
Lähties olt valkia Jättää pikku Ollia
Ja Maljaa Muttei passannu orottaa
tolshen pätvhän Fallesmannl oli hom-mann- u
passit Ja piletin ja sanonu
koska pitää lähtiä
Outua Ollitta s'oll tua lähtö Kun
kontuktöörl puhalsi piihin niin Ollille
nousi pala kurkhun Ja Malja itki El
ne tiänny näitä uurenalkaasia temp-puja
vllren minuutin pusuja ja multa
sellaasla Eikä siihen olis ollu aikaa-kaan
— Juna rislas Malja rupes
huiskuthon kättänsä Ja Olli Joka sei-soo
junan trapuulla teki samoon —
Juna lähti
Kyllä s'oll outua Oli se OHI Jätti
Maijan Ja Ollin Ja lähti puuvelttellä
kultaa rualemhan
— Junan vauhti eneni Ja Malja Ja
asema ja kaikki kotoonen Jäi mutkan
taa
011 se outua Ollista mutta olihan
se melrän ystävä Olli Outo
tä nyt varmastikin saimme -
ui e joiaKin
''Hän ei sanonut r je jus nanen Uansä ollsrkla häntä kve1cm„„ä„äun t~uvijuaa Moil-- J wuui sanoa tuntevamme te-- ia zieuen päästä aloimme
häntä Carroliksi Ja sen tttda
vm un nauiiis laumaani jc0J nousia puntaana korkeaksi hjj
nun aani hnslmmaiselti tali ääni vaikuttaa sen häneen enll
nen nuuiutaan pakeni väri koi
Ja hänen silmänsä voivat k&
muuttua mustemmaksi TaHalnl
Kaa el kuitenkaan kestänyt
Hän unohti pian lopulta pelUtäi
konaan Ja hänen naurunsa oJl
kirkas aanl kauniissa sireh
Ja Jos olette koskaan ollut
dessa näkemään kukannupua ij
van kukkaansa auringon paiste niin silloin voitte saada Jonkiiu
käsityksen siitä kuinka Carroli
kukoistamaan Peggyn hoidot
Hän saattoi Carroliln lihaa
mään kalkki kulmikkuudet
hiuksensa olivat pehmeät Ja i vät Käytökseltään voi hanoHii
va kuin vanha Soi itse taikka i iloinen kuin pieni Iloinen Terrjj
aivan jumaloi häntä
Ensimmäisen seikan minki
me merkille tässä kukolstaksesa J
nuori rakkaus Bud aina hiljual
kovasti työtä tekevä auttajaan [
muuttunut puhellaammak-- l Ja
tulsammakst Bud Ja Carrol uji usein laulaa yhdessä Ja se oli k nelnta mitä koskaan olen
Työnsä päätyttyä lähtivät he --mJ
kävelylle Kävelyllä ollessaan]
vat he yhdessä viheltelivät jii
Ja kävivät toistensa luona hi: k
sl iloista harakkaa Bud alkoi 1
paamaan hiuksiaan oikein kisa
sen sijaan kun ennen vain
baralsta sormillaan lian tlil
keutua parhaimpiinsa Joka
ilta ja sunnuntaisin Carrolilli il
lut multa vaatteita kuin ainoi
ne samat jotka olirat tulleesi
paitsi mitä Peggy korjaili hin&l
tain Yhdessä he aina korjiSi
Carrolln vaatteita Iltaisin tai
keen kun oli ensin pikku Terrji
nukkumaan
Ja niinpä meidän pieni
ranchlmme saikin uutta eloa
ottivat kaikki osaa tehden tt
vielä kirkkaammaksi Bud W
lään kerran viikossa hakemia '
tla Kun Carrol oli ollut rneCli
kuukauden päivät ulin Bud tod
li häntä mukaansa tälle porc
reissulle "Olet niin paljon
nut täällä ollessasi että en
kään ei enää tuntisi stan''
Bud siksi kunnes viimein kF
oli pääsiäisen jälkeen kohu e
kirkkaana kevätpäivinä ai1
Budin kanssa Yhdessä lihtiT: -
keelle meidän vanhoilla tt- -
kuin kaksi iloista leiroa hff]
noi Budille kun te olirat
etU "älä jätä Carrolla M
minuutiksikaan Budd"
r ta minunn" vastasi Ea
Saman nälvän iltana etu
rtiHin vanhan takin Ja alkoi l
maan rikkinäistä napinreikU
hän löysi takin taskusta w
tuksen Jossa luki: 1MM
annetaan sille Joka voi aiJI#
( nniii9 Po in terin ollnpait5-- 1
Jälkeen seurasi yksltylskoJ
Inln Parmllttfttnnie S"- -
hän olt meille tullessaan PefPJ
i Vnht inoksenl heUatu i tiis ¥!'' huasl ta
sohan! Minä töysin tlala Bs t_ suisia imu i'i nunaas --— gjji
Umil Ajateua piu"—
matalamielisin ja hiUria
rilkassa tämä Jake PttWf
"Bud el tule eitä tekestt
lusunmiu 01'
"Mittapa sen miu —
Snna trnln Tlllvlsti"
"Carrol mahtoi lyki1 Jj
tinoin uju u" — -
noi että hän el asu -
vastustin edelleen J