Vapaa Sana, December 18, 1945

              &
i
Amk
oa Suomal&atm
Saaomafehti
Canada
NO 139— 1945
f9
Kun viimeksi Joulua vietimme oli
se vielä koko maailmassa sotajoulu
Ja suuri pimeys vielä viipyi ihmisten
ajatuksissa ympäri maailman Silloin
toivottiin ennen kaikkea sitä että
seuraava Joulu el enää olisi sotajou-lu
että armeijat saisivat palata ko-teihinsa
Ja että hävitys loppuisi Ja
lääkitseminen Ja uudelleenrakenta-minen
alkaisi
Kaikkivaltiaan armosta nuo toiveet
toteutuivat Ja tänä nyt pian loppuva-na
vuotena 1945 me saamme viettää
ainakin muodollisesti rauhan Joulua
melkeinpä kaikkialla maailmassa Se
on Jumalan suuri Joululahja meille
ihmisille tina vuonna
Katsokaa lukijat ympärillenne Ja
nähkää mitä kaikkea miellyttävää
tämä rauhan vuosi Jo meille toi yh-delle
yhtä hyvää toiselle toista! Se
toi sen että moneen canadansuoma-Iäiseenki- n
kotiin palasi potka ehkä
kaksikin kaukaa merien takaa suu-list- a
vaaroista alkamaan uutta elä-mää
— kuinka paljon valoa se toi-kaa- n
moneen sydämeen! Rauhan vuo-si
toi senkin että monta kipeästi
tarvittavaa tavaraa Ja asiaa alkoi
vähitellen olla helpompi saada Ja
lauhan ansiota oli että postiyhteys-kin
alkoi Canadan Ja Suomen välillä
meille canadansuomalaisille Ja että
tuo entinen kotimaamme el enää ol-lutkaan
meille sellainen tuntematto-muuteen
ja epävarmuuteen kahleh-dittu
palkka Jollainen se oli viimek-si
ollut niin monta pitkää vuotta Tä-nä
vuonna monet meistä ovat saaneet
lähettää Ja mjoskln vastaanottaa elä-mänsä
sisältörikkalmmat kirjeet Si-tä
tulleitten viestien paljoutta Ja mo-ninaisuutta!
Saimmepa syksyn puo-leen
oikeuden lähettää pakettejakin
sinne Suomeen omaisillemme Ja si-ten
koettaa valmistaa heille siellä
Jouluiloa Väkipä tämän kirjoittaja
jo marraskuun puolivalin paikkeilla
Suomesta lähetettyjä sanomalehtiä-ki-n
Ja lukija voi itse jatkaa tätä
luetteloa rauhan meillä nyt Jo tuo-mista
siunauksista Jumalan suurista
Joululahjoitta meille! Jokainen on
niitä tavalla tai toisella kokenut o-ma- ssa
elämässään
Paljon todellakin tuli tänä vuonna
valoa maailmaan ja siitä meidän tu-lisi
Jumalaa suuresti kiittää taas eri-koisesti
jouluna valon juhlana Mut
ta toiselta puolelta kukapa el huo-maisi
että paljon vielä plemeyttäkin
jäi tähän maailmaan ihmisten kes-kuuteen
liiankin paljon jäi pakolai-suutta
työttömyyttä kodittomuutta
nälänhätää murhanhimoa sairautta
sitä Jai vielä niin paljon että tämä-kin
Joulu xielä suurelle osalle Ihmis-kuntaa
on kaikkea muuta kuin on-nellisuuden
joulu
Kukapa el tuntisi että kalkki tuol-laine- n
ulkonainen hyvä on todella
suurta Ja että sillä on Jättiläismäisen
vuuri merkitys Ihmiskunnalle Sitä
kalpaa Ihmiskunta polvesta polveen
Kanat kaipaavat vapautta Ja Itse--t
älsyyttä Ja niillä on siihen oikeus
ia velvollisuuskin Kukapa et mielet-'ää- n
asull kodissa Josa el ole näl-kä
eikä vilu eikä puute etkä sairaus
Siitä hyvästä me oaamme kiittää
Mutta on olemasa valoja vieläpä
♦maailman peruvaloJa elämän läh-eltä
Joista el tahdota oata kiittää
NHta elämin perusvaloja sytyttele-läi-n
saapui Jumalan Potka Jeesus
♦acne maailmaan ensimmäisenä Jou-un- a
Ja kuinka huonosti ne valot pa-datkaan
vielä tänäkin päivin
ruhditakaa Ja valaiskaa sydämenne
yöskln älkääkä ainoastaan ulkonais-ia
maailmaa niin Julistaa Joulun Va-pahtaja
Ja siksi häntä vihataan eikä
hänen Julistustaan läheskään aina
yamlrretl Vääryys on Ihralskun- -
Joulua ja öumUdäa && Vuotia Vapaa Sanan JlukijailU! VAPAA' ANA
f)oulun oakt 45
nalle hauskempaa kuin vanhurskaus
ja laupeus ja sitten ihmetellään mik-si
ulkonaiset olosuhteet eivät ole
hyviä että on sotia onnettomuutta Ja
kurjuutta Henki ihmisparoilla on
altis mutta liha on heikko Alttiisti
juhlapuhujat puhuvat veljesrakkau-dest- a
mutta käytännössä niin aja-tellaan
on ainakin nyt vielä tämä
kerta pantava asla menemään voiman
oikeudella niinkuin aina ennenkin
on pantu Maailmassa on vanha op-pinsa
josta se el uskalla luopua
Kun Joulun Jeesus puhui ihmiselle
niin kyllähän heillä oli sen verran
käytännöllistä Järkeä että he huo-masivat
että verrattuna siihen mi-tä
Abrahamin ja heidän muiden esi-Isien- sä
aikana maailmassa oli tehty
Jeesuksen oppi oli Jotakin aivan uut-ta- (
Mark 1:27) Kaikista säädyistä
Jeesus sai Itselleen jopa useinkin i-halti- joita
jopa sellainenkin korkeas-sa
asemassa oleva henkilö kuin Pi-latus
Jeesuksen nähdessään syvällä
sjdämessään itselleen tunnusti että
sellainen Jokaisen ihmisen oikeas-taan
tulisi olla ja hän keholttl kan-salaisiaan
Jeesuksessa katsomaan
oikeata Ihmistä Ja moni sen ajan työ-läinen
joku kalastajakin Galilean
meren rannalta innostui Jeesuksen
sanoista ja päätteli sydämessään
näin: mitenkähän siinä kävisi jos
minäkin ryhtyisin elämään epältsek-kääst- i
niinkuin Jeesus opettaa ja itse
myöskin tekee Jos minäkin tästä-lahtie- n
tuotakin ammattini vaaralli-sinta
kilpailijaa siinä ja siinä palkas-sa
Järven rantaa vain rakastaisin
sillä oikeastaan minä ymmärrän et-tä
se ata valoisaa elamäa olisi
Niin kaikkina aikoina aivan taval-linenkin
kansalainen on nähnyt Jee-ukses- sa
jotakin pohjattomasti Innos-tuttavaa
Mutta moskln kalkkina ai-koina
uelmmat Ihmiset sydämensä
hiljaisuudessa ovat tehneet sen tur-miolleen
päätöksen että en minä
njt kuitenkaan Itsestäni aiota alka-koon
tämä asla nyt jostakin muualta-päi- n
maailmaa Ja niin kohtuutto-malta
kuin väitteeni lukijoistani eh-kä
tuntuneekln niin se on kuitenkin
totta että Ihmiskunta tykkää siitä
kurjuudestaan Jossa se elää vailla
valoa rauhaa uskoa elämäniloa Ja
uskallusta
Mutta Joulun merkitys Ja arvo el
koskaan katoa Se on tämän onnetto-man
Itseänsä hävittävän ihmiskun-nan
ainoa todellinen valo Ja toivo
ikllhanlna kaikuvat vieläkin Johan-neke- n
evankeliumin ensimmäisen
luvun lauseet! "Hänesä oli elämä
Ja elämä oli ihmisten valo Ja valo
loistaa pimeässä Ja pimeä el sitä kä-rittän- yt
Hän tuli todistamista
varten todltamaan valosta Jotta
kalkki ukolslvat hänen kauttaan
Tämä tosi valo Joka valistaa Jokai-sen
ihmisen oli tulossa maailmaan
Me katselimme hänen kirkkauttaan
kirkkautta sellaista kuin alnosyntyl-rell- ä
pojalla on lältä Ja hän oli
täynnä armoa Ja totuutta"
LT Pikkusaari
FILOSOFIAA
Prepaaattorl (tenttiin menevälle
jlloppllalle Joka ei ole mitään luke-nut
tenttiä varten): "Ja vllmeienä
neuvona sanon sinulle että vastaa
aina päinvastoin kuin sinun terve
JärkesI sanoo"
Tentissä kysyy professori ensim-mäiseksi:
"Onko tuo nurkassa seiso- -
a uuni teidän sitä- - vai ulkopuolella?"
Ylioppilas (arvelematta) "Tietysti
(isäpuolella"
Professori: "Näkee kyllä että olet-te
perehtynyt filosofiseen ijatteluun
hyväksyn teidät"
SUOMALAISEN YHTENÄISYYS VÄEN AANENKANNATTAI
TORONTO — TIISTAINA JOULUKUUN 18 P — TUESDAY DEC 18
1
1
3
ti
1i
i
t
Valonjuhlana
Taas tahi on tullut Pohjolaan
ja vaippa valkoinen joulupuuta pukee
Taas perheet ovat koolla kodeissaan
joku takkavalkean valossa joululehteä lukee
Tavan mukaan on olkia permannolla
kodikast on jouluna näin kotona olla!
Nekin jotka vierahissa kohtaloissa vallan
ovat käyneet elämän ankaraa koulua
muistavat Pohjolaa maata pakkasen ja hallan
jossa viettivät lapsuuden viatonta joulua
Ne muistot saa sydämesi herkät kielet soimaan!
ja antavat ihmisyys-aatoksill- e uutta voimaa
Näitä muistoja armaita — maan pohjoisen —
ei milloinkaan unhoittaa voida
ei vedä vertoja niille maineet maan toisen
ei äänet joulukellojen voi heleämmin soida
missään koko avaralla maailmalla
kuin ne soivat pohjantähden alla
Siellä Suomen saloilla lepäävät joulurauhassaan
muinaiset sulamustat kuusikko-kumm- ut —
Taas muistoina merkitään historiaan
kuinka kankaat kakuivat rämisivät rummut
Oli noustava puoltamaan maata jälcansaay
käytävä vastaan vainoojan ansaa —
Yli aikain on tarmo puolustusvaisto
polttanut Pohjan miehen rintaa —
ja sukukunnasta toiseen on taisto
ain' ollut elämän kallista hintaa
—Sitä on soittaneet huilut ja torvet
sitä on huminoinut Lapinkorvet
Tiedot tuhatvuotiset ovat perinteenä meillä
metsäisiltä runomailta aivan armahilta!
Muistot kultaa kalliimmat elämämme teillä
—vaikk' peräisin poloisilta Pohjan parmahilta
Ne on muinaisuulen pyhät taulut
—korvaamattomat Kotavuoren laulut!
Jostakin ääriltä Kalevalan kaukomaasta
sieltä sinisten salojen ja korpien takaa
mannun helmasta ääni alituinen haastaa
joka on harras ja varsin vakaa:
"Kalevan kummut ain' kuuluvat sulle
varjele niitä jos näyttää uhatulle
Niiden laulun taika on taattojes työtä
Suomen heimon hennot helkavirret —
Aamu valkenee ei aina oo yötä
ja kerran sulavat jäät sekä kirret
Kylvä silloin uusi siemen
maahan armaan Suomenniemen"
Jo päivän hohkapallo nousee mä'issä
on puissa onnen odotuksen valoa —
Nään kuin tcttuin myssyt kantojen päissä
näen monta sinipiikojen pientä taloa —
Voipi kaikki olla vaan joulun satua
kun aatos liitää taattoin latua
Metsän henki pihkapuissa lymyää
lyö kuusen pehmyt naava poskea
ja jossakin salolla sinipiiat hymyää
kun ehtii aamunsäde heihin koskea
Pian päivä koittaa lyhyt joulukuinen
ja aatto-saun- a savuaa karstakiiluinen!
On aatto ja lahjat on laitettu kuusen alle
vietetään vuostuhantista valonjuhlaa
Pian kohoaa päivänkehrä korkeammalle
ja kohta valoaan se meille tuhlaa
Niin taittuu talvenselkä varmaan
ja oomme valovälkkeessä aamun armaan
Valo vuorilta laaksoihin lankee
säteet sattuvat mökin matalan ikkunapieliin
Siitä ihmiset ilostuu vaikk' aika on ankee
tulee uusia toveita usealle mieliin
Valonjuhlan toivehet täyttyvät näin
me katsomme rohkeina päivähän päin
— JAP
tS
I
1
!
I
I
I
ii
'i
%
I
fi
SOUIUH (loulia
Joulu on Jälleen lähestynyt meitä
Merkillisin puoli siinä on jota emme
pysty selittämään Utit miksi se al-lia
saapuu yhtä tervetulleena Ja odo-tettuna
Joululla on sekä ulkonaises-ti
että sisäisesti merkityksensä
Lapset aina hartaasti odottavat Jou-lun
tuloa ja riemuitsevat kun vanha
joulupukki lahjolneen saapuu Jos
emme muuna aikana vuodesta niin
jouluna ainakin haluamme ystäväm-me
Ja rakkaitamme muistaa Joulu-tervehdyksllläm- me
väliäpä sillä
missä ulkonaisessa muodossa ne il
menevätkin "Joulu Juhlista Jaloin"
on täydellisesti sanontatapansa ar-voinen
Mikä sitten tekee tämän Jou-lujuhlan
niin JaloksIT Olemmeko kos-kaan
tulleet sitä lahetnmln ajatel-leeksi?
Mistä Johtuu että Joulun lä-hestyminen
nostaa meidät kun toiset-laisee- n
Ilmapiiriin vie meidät sellai-seen
juhlatunnelmaan jota emme
helposti pysty Itsellemmekään tajua-maan?
Kalkki tiedämme että joulua to-dellisesti
Juhlitaan meidän Vapahta-jamme
Jeesuksen Kristuksen synty-män
muistojuhlana Tolsin sanoen
slti tapahtumaa että Hän Jumalan
Poikana Korkeuksista astui alas tä-hän
maailmaan Se tapahtuma hen-kisella
mittapuulla katsottuna on
niin suuri että tavallisina ihmisinä
ollen emme pysty sitä täydellisesti
käsittämään Itaamattu meidän pyhä
I Irjamme kertoo kauniisti tapahtu-masta
"Taivaan enkeli Herran klrk
I audpssa Ilmestyi paimenilta sanoen:
"Minä Ilmoitan Teille suuren Ilon
joka on tuleva kalkille kansoille
Teille on tänään s)nt)nyt Vi mahta-ja
Joka on Kristus Htrra" Ja yhtä
ckklä oli enkelin kanssa suuri tai-vaallinen
sotajoukko Ja li ) listit at
Jumalaa Ja lauloivat- - "Kunnia ol-koon
Jumalalli? Korkeuksissa ja
naassa rauha ihmisten kesken jol-liin
Hänellä n mielisuosio"
Tämä joulun sanoma ilmentää
meille selvemmin kun mikään muu
joulujuhlan suuruuden Mutta että
—
Aatotenl suurena sunnuntaihetke-nä
sydämeni syvyydestä aina toivova
huudahdus Ilmoille pulpahtaa:
— Valkene suurkaupungin haavoit-tava
pauhina edes hetkiseksi voidak-seni
täältä mietelmissäni siirtyä kal-tatuille
kotltanhuvllle
Ja Ikäänkuin Luojan käden helläs-sä
kosketuksessa häipyy pähän tus-kaisat
äänet Illan tyyntyviin mainin-keihi- n
Ja katseeni hiipii yli kolkk?
J-- n kivimuurien ihailemaan tuota
kirkasta tähtitaivasta Jota jo lapse-na
revontulten räiskyessä unelmoi
vin silmin katselin ja jonka kauneut-ta
silloin rakastamaan opin Nyt tuo
kirkkauden rajaton ulappa johtaa
mMteenl Pohjolan maille näyttäen
mikä minulle siellä rakasta ja pyhää
tn
Muistoista muistoon ajatukseni
Ilrtyy Illan hetkenä hiljaise-na
Tähtitaivas! Näen kuinka sinä hil-lityn
valosi annat hellästi kosketella
virran plntu Ja kosken kuohujakin
onka iäinen soitto värisee kuin su-rujen
synkissä sävelissä Ehkä-pä
noissa kosken kuohuissa Jo syn-tylsi- ä
mun on soinut surujen
musiikki — etoustAn miehuuteni
Tha Onljr
Dmocralic Finäiak
Newpaper ia
Canada
VOLUME XIV
'- -i
se on suuri Juhla on se henkisten
aistimusten valossa nähtynä korkea
Ja pyhä juhla Kun joulu niin sala-peralsel- lä
tavalla kiehtoo meidät
pauloihinsa eikä se ole Juuri Joulun
oleva henki Joka meidän tunne-elämämm- e
irroittaa maallisista aslols-t- a
ja huolista Muuna aikana unoh-tuneet
ystävät tulevat nyt mieleen
Meissä ilmenee ns hyvä tahto nyt
enemmän kuin tavallisesti Me saa
vutamme Jos Jaksamme kylliksi u-noh- taa
arkipäiväisen elämämme pon-nistukslne- en
Ja huolineen — Joulu-rauhan
Onnea täällä maailmassa
tavoittelemme Ja toivomme monella
eri tavalla Ja kun pyrklmystemmn
kohteet olemme saaneet täyttymään
emme sittenkään tunne Itseämme ai-na
tyytyväisiksi Ja onnellisiksi Meil-tä
puuttuu Jotain Jota emme Itsek
kuän tiedä Ja ymmärrä meiltä puut-tuu
rauha
Joulusanomassa sanotaan: 'Vlauha
maassa ihmisille Joihin Jumalalla on
mielisuosio" Miten sitten pääsemme
Jumalan mielisuosioon Ja että saa-vuttaisimme
rauhan? Yrittämällä
niiden käskyjen mukaan Jotka
Hän tänään Jouluna syntyneen poi- kansa kautta antoi meille elämämme
ohjeiksi Vapautumalla kalkista elä-mämm- o paheista Jotka nltn paljon
tuovat meille kärsimystä Ja tuskaa
Kita oppisimme toivomaan hyvää
kalkille ihmisille Ja mulllu luoduille
olennoille Kmme tekisi toiselle slta
mitä emme toisen haluaisi tnelllo te-kevän
Kttä muistaisimme Joka het-ki
että pienimmätkin tekomme ai-heuttavat
seurauksia että p)rklslm-m- e unohtamaan kalkki omat Itsek
käät pyyteemme Ja ttä silloin kun
meissä herää sisäinen halu Ja pyrki-mys
hyvää kohden silloin Jo saam-m- e
tuntea sen suuren onnen — My
(Limuin rauhan Siis ulkonaisesta rau-hattomuudesta
huolimatta voimme
omissa kodeissamme Ja sydämissäm-me
ottaa tämänkin Joulun vastaan
suurena rauhan juhlana
— Idurl Alho
PaUfcUaa MuiUan
— Aatosten suurena sunnuntaihetkenä
Kirjoittanut H S
tänä
sama
c-l- ää
mielialoja
Alutta yltiöpäisen ilakoivan tem-mellyksen
näin silloin kun ensiker-toja
leikkiänne katselin Ja kun sy-vemmin
laineiden valittavia säveleltä
opin käsittämään kun päivästä päi-vään
Ja vuodesta vuoteen nain nuo
luonnonvoimat aina vain samanlai-sessa
taistelussa silloin sydämeni
pelokkaassa sykähtelyssä oman mi-näni
pienuuden tunsin Tn kuohut
valkohuntulset silloin Jo opitte mi-nut
soittamaanne säveltä Ihailemaan
ja syvästi rakastamaan
Niin monet lukemattomat kerrat
minä tuosta soitosta lohdun henget
tären hellän kuiskeen kuulin ja sen
kuiskauksen tuudittamana hiljaisina
onnenhetklnä mietin elämän arvoi-tuksia
Pohjolan kuulakkaan Illan kätkös-sä
kohiseva koski' Kuulen vielä nyt-kin
tänä hiljaisena lltahetkenä soit-toasi
Se minut tenhoo minua luok-sensa
houkuttelee Mutta kuulenko
oikein — Olen nyt noissa syvänaa-vlstukselllsls- sä
sävelissä erottavina-ni
yksinäisyyttään Itkevän tuskan
Syksyn kaamea herrakko sitä kahlei-siinsa
puristaa elon nesteen sinusta
fJaUoa 8:UI villa
ff'
I
"H
jtnish
in
taas mut-dust- a
uut-rttyks- U
mennyttä
latailit se-pussi- in
—
Sabatelll '
Minä olen
i te oikein
tlnä tutkin
laan saada
ebän on jo
useita bll- -
Joo mutta
ie maksaisi
koon uudes- -
M
1
a
1