Vapaa Sana, June 07, 1941

              '"fe3wF4r
H
w
"?J
i
?:- -
t j ' f
" -
Aikoeaaani juuri nousta Hill
maila Hollvwoodlln menevään
FähkJunan toytäsi han vastaani
lian taruni ritnlllä kätösillään
kiinni hänen tummissa
sllmlaaan oli rukoileva ilme — Ja
vSrajavIn huulin
hln kukkui kiihkeästi:
— Joe sini et saa Jättää minua
nain!
Hellitin otteenl sähköjunan
näin ten kiitävän tiehen-sä
Ilman minua ja käännyin tunte-mattoman
kaunottaren puoleen
Hän oli nuori ja
barrinal-- n
tftlia kaunottarien luvatussa
Ja hlnen suloiset
kasvonsa olivat arveluttavan lähellä
omiani
— Suokaa antekl Mnoln — mut-ta
olette varmaankin erehtynyt --Minä
en todellakaan
_ joe! — llän melkein parkaisi ja
kauniisiin Bllmtin näin ökktl kyynel-ten
kihoavan — Jo sinun täytyy
f ile kuunnella minua!
Hän rusertautul ylu lähemmäksi
Ja i elä ten hinen aurinkoisella ase-malla
kalkkien lhmlite i nähden aiko-van
s leiliä minua tartuin nopeasti
bantä käsivarteen Ja vein hinet
luona olevalle pen-kille
Uin vaipui nyyhkyttäen viereeni
— Kuinka sinä saatoit epäillä mi-nua
Joe? sopersi lian — Olethan
aina tähän asti luottanut minuun o-ma-an
Dollyysi
— Suokaa anteekal yritin niin rau-hallisesti
kuin talsin — Tässä on
varmaankin tapahtunut Jokin ereh-dys
Knliän edes tunne telta!
— Sano mieluummin että et enää
tahdo tuntea minua! —
kävivät yhä ja
hau peitti silmänsä pienellä hajuve-delle
lemahtavalla nenäliinalla —
Joe sinun täytyy kuunnella minua!
— Mutta hyvä neiti huudahdin
— minun nimeni cl
ole Joe! Kiinnehän
ole milloinkaan edes tavanneet toi-siamme!
— Joe!
— Taivaan nimessä lopettakaa Jo
Olen entovleras
No mutta alkaa nyt
toki enää Itkekö!
Huomasin äkkiä kauhukseni kalk-kien
asemalaiturilla odottelevien Ih-misten
pysähtyneen Ja kaikki tuijot-tivat
nyt meihin
ilo kuvittelivat mielessään jo vaikka
mitä!
Nousin penkllU Ja tartuin päättä-väisesti
häntä jälleen käsivarteen
— 'Menkäämme
sanoin rauhoittavasti — Juotte Ire
Cicnmla ja selvitämme tämän ereh-dyksen
Hän nousi empien Ja seuras) minua
hitaasti ravintolaan Vein hänet
olevan pöydän
luo Istumaan Ja vielä
kerran pienellä
hän katsahti ensi-kertaa
hymlllen silmiini
— Kthän ole minulle vihainen Joe?
kuiskasi hän
Tunsin lämpimän allahduksen rin-nassani
Seikkailuni näytti käänty-vän
raremmalle tolalle
Lauantai-illa-n lukemisia
DOLLY
Kirjoittanut Markus Rautio
takin-nnnakB- i
kiralkaapunalsln
main-kitangoat- a
mlellyttävännä-kölne- n
mlellyttävännä-kölnt- n
kaupunglaaakln
sa-nomalehtlklos- kln
Nyyhkytyk-Ke- t
voimakkaammiksi
epätoivoissani
Ymmärrätteko?
vierasmaalai-nenkin
utellaannäkolslnä
asemaravintolaan
ik-kunannurkknu-ksessa
pyyhkälstyain
neiiälltnalappusella
silmänurkkaansa
- En Dolly vastasin naurahtaen '
— Kn ole vihainen eka ole Joe Tu-len
heti takalrtn!
Klensln keventynein mielin kaare-van
tarjollupoydin luo näkemään
meille I:e Creamia Sain jonkin aikaa
odottaa Saatuani vihdoin lasit ja ai-koeas- ani
maksaa tunsin äkkiä kaiken
veren fyökf9hlävän sydämeeni
lompakkoni oli poissa!
Se oli asemasillalla varastettu sil-lä
muistin varmasti pistäneeni sen
takaisin taskuuni ostettuani kassasta
ilpun Hollyoodiin
Mutta kuka oli sen vienyt Ja ml-u- n
Ja milloin?
Viattoman mieleni täytti äkkiä
kaamea epäilys Käännyin arkaillen
aivan kuin anteeksi pyytäen katso-maan
Ikkunapöydän luo jattimäänl
vlehkeätä tyttöä
Han oli poissa! Dollyä en nähnyt
enää koko ravintolassa!
Kn ymmärrä mutta koko samaisen
päivän oli mieleni halkea Kn kaivan-nut
muutamaa kurttuista dollarlnse-teli- ä
— kaipasin vain jälleen näkevä-ni
nuo tummat siimat ja kirsikanpu-naise- t
huulet
Mutta vahingossakaan en enää stl
temmin Dollyä tavannut
Kuka minä olen?
Minä olen hävittänyt enemmän
kuin kaikki sodat- -
Minä olen surmaavamp! kuin luo
dit Ja olen hävittänyt enemmän ke
lejä kuin maailman suurimmat tykit
Mlrä rosvoan yksinomaan Yhdys-valloissa
puoli biljoonaa dollaria joka
vuosi
Mimi en saasta ketään Ja mlnU
tapaan uhrini samalla taialla rikkai-den
kuin köyhien keskuudessa nuor-ten
yhtähyvin kuin vanhojen vfike-vie- n
samoin kuin heikkojenkin
Minä kasvan niin suureksi ettH
varjoni peittää kaiken työn tahkon
pyörittämisestä alkaen rautatlejuniln
saakka
Minä surmaan tuhansia ja tuhan-sia
työtä tekeviä joka vuosi
Minä hiiviskelen näkymättömlsrii
palkoiisa Ja teen suurimmaksi osaksi
työtäni hiljaisuudessa Jokaista va-roitetaan
minun suhteeni mutta va-roituksia
rl oteta huomioon
Minä olen kaikkialla — sisällä ta-loissa
ulkona kaduilla tehtaissa
rautatlerlstyksessä ja merellä
Minä tuon mukanani sairautta ja
kuolemaa mutta sittenkin vain har-vat
yrittävät karttaa minua
Minä olen teidän suurin ja pahin
vihollisenne
Minä olen HUOLIMATTOMUUS
SOTANÄYTTEtY PETROSKOISSA
Neuvlstollttosta saapuneiden tieto-jen
mukaan on Petroskoissa avattu
v 1939—40 Suomen sodan näyttely
Näytteille on pantu joukko sotasaalis-asett- a
Joista huomattavimpia on Suo-men
armeijaan kuuluneen vänrikki
Saiinollovln miekka jonka kahvassa
on kaiverrus: "Saatu Hänen keisaril-liselta
Majesteetiltaan urhoollisuudes-ta
1902- - (!)
Tekemällä torpasta talo tulee
KUUSELAN ERKKI
§ Kuvauksia viime vuosisadan jälkipuoliskolta jj
~ Suomessa ja Amerikassakin
Kirjoittanut Werner Ruusunen
iftBJ [BJ'B [BJ £BBJBjaj2BJBJ 'BJ pj BJ BJ UBJ u BJ dBJ l BJ BJ JBJBJ BJ HiBIbibV
(Jatkoa viime lauantain numeroon)
ENSIMMÄINEN OSA
""fs" Kuuselan Erkin lapsuuden aika
I LUKU — SUOMUSSALMEN TAKAMAILLA
Tulee talven ensimmäiset lumisateet Kuuselan torppaan saapuu eräänä
iltana muuan Vuokkiniemen mies joka Joskus ennenkin oli torpassa
käynyt Hän Isäntää kyseli ja tiedusteli Saatuaan kuulla että isäntä on
viimetalvisella matkallaan ihmetteli hän kovin Yhdessä olivat viime
talven sanailleet ja puheena oli ollut kesällä yhdessä uitolla käydä mutta
sairauden sattuen oli Vuokkiniemen mies ollut estetty uitolle pääsemästä
mutta nyt talvitöihin mentäessä olisi taas yhdytty yhdessä sanailemaan
Nyt tuli mies kumppaniaan hakemaan ja sitten taasen metsiin mentäisi
Erkin kanssa olivat jo Maarian päivänä lähteneet kotimatkalle työ-palkaltaan
etelästä että olisi vähän alkaa taas kotitöillekin ennen kuin
aukeaa tittohommat Vuokatissa olivat tehneet lauttojen lasku-uraka- n
Ja siinä eronneet Erkki lähtien taivaltamaan kymmenpenlkulmalsta tai-valta- an
kotiinsa Ja Vuokkiniemen mies viisitoista pnikulmalselle mat-kalle
kotiinsa
Enempiä el vieras tiennyt Erkistä mutta nekin tiedot riittivät selittä-mään
Loviisalle että hän saisi jättää toiveet miehensä palaamisesta
ainaiseksi
TURVASSA SODALTA aiiiHMBiiiiMHt
aLaLE- -
LLbLbLb LLLbLLbLbE St
aaaaHmJaialliAaBHaHP' aaaViiaiaiaiaHiaiH alaEL JPHB "PrlB W4alalalalalaH 1 --VTr! V fe__ _m laKak7?Miaiaiaial
aBHajEgC § bbb- - "vsf -i- h y aj Haaaaaaaaaaaaaa 1
LLL- - tK PSHHttHHl! JILhbV LH~JP 'LaLaB I jxmmf 'JMIilaLaLaLaLaLaLaKrHv r'laLH I
- LaK & BfVaaaaaaaaaaaaaaBB g'7f9 flh- BaBaV - Ht- ' - £ aLaHGCar SK- - Jk mT&v fA3Jm % BlaaA_a1alK ZSIaT VMv KKm£? $2~iBKMrk '
aaraVaalbabVllalbablbabbLbkvlaHlaliaaKr bIbbbbbbbVbViIabaababaabalBHa
- iVttk# Vf aBBBBBBBBBBBMt aaiiiiH
BiiiiiiiiiiiiiiiiHr'f3&SarJHHiiB3BKBBiiiKiiVP--' --l"'aiH i
1 I BiiiiiiiiiiHSBBiBiBK BiBiBVW9iBiBiiiiiv:U--dl- B
t y 1
" baLLILILILLILLIILLILLIILLHLLLLBVHIFHP!IanKHlKaiHPIfbLVlBSWV!Bii!vyIHLLIBIrLIi'RBLIsLLBbLLfILBLKLLfbLBLHLWwHIiIi
i HHHIIbK'-- ' " ' VafalBvafk 5riHaMBBjjaatfBBMHBBBBBBBBBBBBBBBBBBBB i i
l £jMitfMMHiB9LBB'''' 'HLMIBiVPRLLH
BaBBBMBaBaBaBpaBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBp aaBBBBBaj£MljaaMaBaBaBajBajBBBBaBaBaBaBaBaBaBaBaBaB
--r iv " v 'v % -- BBaaaaaaaaaaaaBax jaaBaBaajaBBBaBaBaBaBaBaBaBaBaaaMMHiVi y 'a
L m J' ii ~aMaaaaaTaam — — —" ' '- -
Nämä lapset ovat lVtontoosta evakuoituja lapiia Joista eräi englantilainen itien yhdistyt pitää
huolta EucklnQhamklress? yrjässä natsien pommltuskohtellt Kun aika
tulee
Kirj Naima Kalliokoski
"Kyllä täällä Hämeessä on Jay!-inct- 'ä rakkaak3l käyneellä Likolam- -
kää väkel tuokin auto ajoi shu ettämln Pysäkillä Aina vaan pommit
hurahti lumi vaan helmoissamme to-- i 'rjaaaunklkuuettäminsiäeltkäuitp?oniksinpäkäiistiänn LAuol-ti- dlstia että hidas hämäläinen osaa
„ rukin ne surmanlinnut tappoivat
ajaa KjvanKin imuin lusmi iaa
simme alta pois Jos esimerkiksi
Karjalassa olisi autonajuri tavannut
tiellä tyttöjä tai vaikka mummoja
olisi hän ottanut heidät kyytiin vaik-ka
el muuten niin ainakin puhekump
panlkseen sillä karjalainen osaa pu-hua
vaikka silmä seuraakin tietä"
Alä sinä Ida joka käänteessä an-na
huomata että olet karjalainen ja
minä puoleksi hämäläinen J03 sinä
tuolla mielellä clet kanssani lähte-nyt
niin ikävä meidän tulee Ja mis-tä
tuo mies iesl että me olemme kä-velleet
lähes kaksikymmentä kilo-metriä
tänään Ja täällähän ei nly- -
tä olevan vaarallista kävellä koka
ei Forssassakaan MclotolTIn linnut
iel ole tuhoa tuottaneet ja Tam-melassa
oli kaikki ehjänä samMn
Mustialassa Mutta toista on koti-palkallam- me
Vilrurlssa Ja siellä pie- -
S
sa
malla kun kotini murskasivat
Turhaan kai näistä puhun mutta yh-tä
usein alan puhua niistä kun sinä
vaan moitit Hämeeseen tuloimme
Surut nurkkaan mehän olemme
seikkailemaan lähteneitä Karjalan
tyttöjä ollaan iloisella mielellä Ja
pistetään lauluksi niin matka kuluu
relpipimTiastl "1 nauramme
laulamme aoitamme vaan vaikku
oomme niin paljoa vailla"
"No mutta katso Ida tuolla tien-mutkassa
on auto el lauleta erää
etteivät kuule"
Tytöt ast-Uv- at hilaa hetken
Minusta tuntuu että sama samalla äidinkin
Jika kunhai isä Ja
fltime Joutuisi sitä lykkäämään pois
lumihangesta lykätäänkö vai mitä
tuumit Inkeri?" "Tietysti lykätään
jos sille vahinko 'hetken että
Toinen Luku
Kadonnut mies
Maaliskuun lopulla hiihteli Vuokatin Järven jäätä nuori jänterä mies
Vinhasti polkee jalka suksella Ja sauvat avustavat eteenpäin pääsemistä
Säkki selässään ei tunnu mitään painavan Mitäs olisi painanutkaan
kun matkan määränä on kotoinen onni
Talven työt ovat tehdyt Ja ansiot ansaitut Tukun uusia seteleitä saa
hän taasen liittää entisten säästöjensä lisäksi ja silloin saattaa hän jo
pian toteuttaa unelmansa Ja ostaa palan raivattua maata asuakseen
Silloin el enää tarvitse ansiotöihin mennä pois perheensä parista Tama
mies on Erkki Kuusela Kaksi vlrstalnen taival on katkaistu ja manner-maa
en tarsen Jalkojen alla El täällä ole enää hiihtämisestä mitään
apua sillä lumi on ja upottaa Talvitiekin Kupukkavaaralta
Ulstljärvelle on ollut niin huonosti ajettra että senkään poh'a el enaa
pidä jääkaltoaan vaan sulia paikkoja ontiheässä Ja paikat missä
matala petäjikkö on suojaamassa tietä ovat huonossa kunnossa suksilla
kulkea Slkslrä hän päättääkin Jättää suksensa Kupukkavaaraan Ja kä-vel- iä
sen kolmepenlkulmalsen talraleen RlstlJärvclle Ja sieltä ottaa
Jos Joen Jää olisi vielä kulkn kuntoista Juho 1-uo-man
talxn Jättää
hän suksensa talteen Jos sattuisi Joskus tarvitsemaan ja Ulan tullen
hankkiutuu jatkamaan matkaansa Kleltelee Luoman väki miestä lähte-mästä
öiselle taipaleelle mutta turhaan Aika on hänelle kallista Ja hän
päättää Jatkaa matkaansa kielloista huolimatta Talvitie on huonoudes-taan
huolimatta siksi näkyvä että hän uskoo sillä pysyvänsä yön aika-naki- n
Ja ompa Salosuon torppa tuolla puolivälillä että sjpii rlstäytya
sinne levähtämään
Mitäpä miehiselle miehelle voisikaan taipaleella tapahtua? Pedoista
pahin hallava karhu makaa vielä pesässään Ja sudetkaan el näin sulan
tullen enää IhmlsU hätvvtä Jos tule uutmmus niin sopii tehdä nuotta
metsään sen vierellä levähtää Turvalliselta näytti kalkki Ja nila
Erkki aloitti yöllisen vaelluksensa
taivalta katkennut virstamääriä Tie oli selvästi näkyvissä kun-nes
saapui kankaalta laskien Suursuolle Tämä suo on riisi
virstaa pitkä Ja kapea Komman kangas sen keskeltä katkaisee veslpe- -
lee mies autosta Hyvänen aika
kuinka hän on komea ja suora"
'Ist ole nyt Inkeri kulta hil-jaa
hän voi kuulla
"Päivää minnekkäpäin tytöt ovat
matkalla menettekö suoraa tietä
eteenpäin vai poikkeetteko tälle si
vutielle :"
'Jaa siitä emme me tiedä mutta
vcittekos anoa kumpaa' tietä pitkin
pitää lähteä Jos mielii KanajärveUe?'
"Kanajärvtlle! Keitä te slttt o- -
lette?"
Tämä on minun toverini Ida
Alanen Ja minä olen Inkeri Kallio
olemme nimittäin Karjalan tyttö)?
Asumme Ida Viipurissa Ja mirä
Llkolimmilla"
"No minä lähden samaa tietä kun
tekin minä nimittäin menen myös
Kanajärvelle mutta minä poikkean
ensin matkalla tulkaa autoon pää-sette
parikymmentä kilometriä ca-m- aa
matkaa saatte mennä taakse
toinen "Minä tulen eteen minä ha-luan
puhella Tunnetteko te Kana-järve- n
vanhaa Isäntää Ja emäntää Ja
Erkki-setä- ä — mikä nyt kun auto
meinasi mennä tiensivuun?"
"Niin kuin katson teitä Mutta
kertokaahan tarkemmin haluatteko
mennä Kanajärven taloon vai torp-paan
molemmissa on Erkki nimi-nen
vanhapoika?"
'Kn minä tiedä mutta isäni oli
Llko1an-Tialamm- e
se on 11 kotiimme ja vei
auto meidät meni vapaaehtoisena ml
pehmeää
ja
Jo oli
tai
nä olen tässä siinä kaikki
Auto oli pysäytetty kertomuksen
aikana on parempi että auto seisoa
on tullut Nyt ti saamme puhella Te
se
ne
sus-se- t
Himolan
menette Kanajän-e- n Uw —vaw -- iiUilU!7
setää ottavafK
ovatko vielä
i Kyllä minä '
eivät he ole
vihaisia kur t
toon Ja sitt-mää- n Ja k'
synä kirjoit:
hin karjalais
tl isä hdnej
kutsui poikia
sl vastannut
mukaan isä i- - tl ole riviäkö
vaikka minäk
tanut"
I Tunsittek
j vinkin nau r
telmimme yht
I kahdeksan vu ♦
"Tulkaahan
tä saamme p
ta ettii setäru
"Ei suinka
mempi ole '
i Inkeri ci Vl t
to oli alkaa jn
päin- - "Olittek '
njol meidän
lumannäköuv n
"Kyllä se
oli vastamä!
ajoin tähän t
"Ja me kun i'j
te takertunut
Eaktuti
tötkln siihen yhyUt
Tuuleeko
mummulaanne'
kauaksi pjjJ
palvelukseen Tuletteko
lypsäi navetassa tpl
naimisiin
palvelustyttöä
mutta saanut
somassa"
"Tulenhan mfcaj
Juurtajaksain
karjaa hoiUnut
'Olipa cnnenpSui
läksimme ForssiSa
tuntui hyvitti
ennusti
minua
Ojajärvclle
Jalkasin ptnllä
"Osaammeko
"Kyllä kävelette
matkaa
järven rantaa pitkin
polkua myöden Kyllähän
ldmetrln mutkan JLTed
pitkin kävelette panssak]
minutissa
kävelemme
autolla mummulaan'
"Minä laukkunne
kanUa"
"Varatkaa paljon
"Kyllä varmasti ruttoa
loppuu
Jäivät
ensimäinen
laukkuihin
hirveän
Jalmari kävellä
pysäkillä oikeastaan asulm- - Jaksaahan
Molotofiln Uysiosuma perillä ruokaa
sivuutti sotaan
jäivät
Tytöillä puhetta
'MutU
tuleva IsänUsi
olimme hulluja
nimeään kysynyt
"Kyllähän nieini"?!
rälseksi notkoksi Jatkuakseen Salosuon nimellä edelleen
rajamailla tulevat taasen korkeat vastaan
muutaman hiiuKaaui3tu
muodostama metsäpensas pohja vetinen
peittämä mitään kasvullisuutta Talvitien poW"
kottain tehty siltoja muualta tuoduista puista useasti
häneen uhkuva nnkatitiinur hffiUtien
ohuen Jääkermln nelttämä kuoDna keskelli
Suursuo -- k_Sillkl3-
aikana melkein kulkematon Ainoastaan marjo poimi?
poimivat mehukkaita lakkoja Salosuon
kirkolla uskaltavat polkea kamaraa
kovimpia saarekkeita myöten
laskeutuu hyräilee virrenpä
talvitietä Palkottaln
petollinen talvitien tilalla Kuluu matka kultert
petollisuuden liikkuu
lähellä Himolan kaneas huomaa
saareke eksyttänyt palkalta
sadan päästä kovalta maalta
koetella petollista pohjaa
Jalkojen
Muutaman askelta turvassa
saaliin himolta Silloin pettää Jalkojen
tajoaa suohon Hädissään koettaa Jos'ai
mitään kestävää kätensä
syvemmälle 'koettaa kalkin voimin huuUakin
matkan päässä olevan torpan huomioU
nukkumassa Vanha huudon
muoria kylkeen murahtaa: "Kylläpä huuhkaja
painautuu taasen nukkumaan
Vähitellen vaimenee huutaian Hitaasti vajoaa
-- — vm —-- —
a Tn
''Jt
Na k
-- -
t A
i1 r
"-- a
---
'-
e
1 K
3 k
r i r --J
S 11
3- - US
h K
dotan teistä autt aa r j
hän ja nauol n 1 ea
Ui a Ida Tedis
nanne tv-- I
niin kun saa
No minä prs-a- n hiset
at
20 ää Ja
nee minun pitika i uä sama3 tj
en sitä nuti o- -l
minä mutta
tt a en i
tämä rJ
nään heti
nusta nun &J
mulla Ja se täti jjJ
keri No nyt te saatte
pari tunfa tai meri
sin tästä asti ecl
le Jos niirJahs
mc
ensin M
niin alkaa nikyi pfA
kiy pja 5
tffcl
ne menee mutta se tekee tri
Ja
sen
nessä
"Me en
nä
tuon efel
vltse
aikaan cJ
että Jo puh?
Kun tytöt kahden
kerin sana " ji M
ne ji
nllki Kica
Kallio Ja asuu nyt sinne £
min tai siU kun netU
ne mutta tu- - saa
riitti tt"
kaksi kyllä oli koci
sinun — J
kun emu 1
nen
minä
kunnes K
ven maat
i— 1 a_ ol-l- fa vii! t_ l- -n tnlrnTll t
--juu un ouncaia oiena laaua
Suon on a rinta I
ravan ilman
mutta jU- -
länl mnitan 13mnA rn nr tK
Jan niin että vaa ta"
kin on siksi luuri lasmn rnlkka talven r
on se c
suolta ja vik
katin suon kic
Tälle suolle Erkki Hän
min seuraa on lälkl selvä nu
muta
kla Erkki tietää suon Ja senta
on kun Erkki tien hä'
on hänet tien Ja nyt on hi
laman sylen El ole pu
Jolla voisi mutta yhä vielä
alla
sata vielä niin olisi hän e
maa alta Ja kar
hän saada
et tapaa Ja suo aina vaan lm"
Hän he' a'
väen mutta r
väki vaari vaan herää ä
se nyt k
Ja
lini
iai uijunu
au
-- M
jjta--
Ui
JU
op
jcki
v&&
dl
nln kova
Ca
mies
tui
Väyde"13
i j si
„ajlUlÖ'
vanmru3t' l
n varor rreta
ksksi!
kan i! j e '
n M'0
ia s--"
a V&-- ' aii:
k
s-- a i '?°1
aw
'M
Syvemmille T1hmSSn Vantaan f_V _ illstnnillllil " aa s'3
T'4
lätäkkö lonka reunalta nn l-trn- t4 -- Aton näVrrl5Sä S1- -
— — — ?u
:
"- -
-
_n
:
i
j : -- -
ii