Vapaa Sana, August 11, 1945

              m - f: JJ1JLJ& m&£$& Tvyrj i J a7_-M- Xlx
t'1'lk - - # ' 'ffmm Mfcm k Is-- v '''
Pj " _
'ii u iV VJtLf - n- - Ä v ' ' tr--' wmK )'
'S 1 s
-- j- 4ffi
---- Ty v_
ll~ #n7~4_ 7 JJKTm MJ! M A'r-ill-asi
JluJzemtiia
---
%
:
%
i
hi
li
ä'l
t '' a
k"-- l
N iu
m
!
'r-- 1
vvvvvvIVSS)-i-S- S
HENRIK HYYRYLÄISEN
ELAMA
Kirj Väinö Kolkkala
J_ j_n_ri_ri_ri - n rirn i i--n-
-n- --- -''i
Eemtlln tultua nelittä! kauppias
että niin Ja niin ovat nyt asiat Ke-ine- ll
on tästä palvästi alkaen puoti-laiste- n
vanhin Ja saa iltaisin käydä
postimestarin luona oppimaha Mr-Janholt- oa
Kemelln silmissä välähtää
rnutta muuten lun on välinpitämättö-män
Ja äsyneen näköinen katsellen
nillttt vihamielisesti kauppiasperhet-tä
varsinkin Annaa
— Ktkos edes kiitä tästä luotta-muksesta
sinä Juupeli? puhahtaa
kauppias
Karoliina-emänt- ä Joka ymmärtää
nuorii paremmin varoittaa kauppias-ta:
— Malta mielesi Henrik Kyllä Ee-meli
sanomattaankln osaa arvostaa
tekosi sydämessään klittääkln
Kun myöskin Anna tarttuu puhee-seen
onnitellen uutta vanhinta Ja
luoden häneen kauniit silmänsä on
Kemelln ynseys murrettu Han kiittää
Ja sunoo koettavansa parastaan
— Klnnus-Aapel- i Ja Immos-Anshel-- ml
saavat kahden viikon kuluttua
marssia tästä talosta lipettlln virk-kaa
kauppias Kemelln puoleen kään-tyen
— Mene nyt puotiin Ja asetu
palkallesi Klnnus-Aapeli- n lilalle mut-ta
älä hiisku noille kahdelle sanaa-kaan
erottamispäätöksestäni ennen-kuin
minä saavun lakina Ja evanke-liumina
Eemeli astuu puotiin joa Klnnus-Aape- li
Ja Ininios-Anshelm- l supattele-vat
keskenään Puodissa el sillä het-kellä
satu olemaan keitään ostajia
Kemell komentaa miehet työhön toi-sen
Järjestämään hyllyjä toisen siis-timään
tiskiä — nimi katsahtavat
vihaisesti häneen eivätkä näytä ä-littä- iän hinen käskyistään Itse hän
kävelee hiljaa vlhellen varastiJmonee-see- n
pjörtää sieltä takaisin Ja sei-sahtuu
Klnnus-Aapeli- n entiselle pal-kalle
tiskin taakse Jolla kohoaa pl-karlpl- no
— Ettekö kuulleet' kysyy hän —
Alkakaapas pojat jo suoriutua teh-täviinne
jotka äsken määräsin
Klnnus-Aapel- i lähenee uhkaavasti
Kemellä
— Pois siltä minun paikaltani!
— Sinulla el täällä ole enää konien
toi aitaa sanoo Eemeli — Minä näh- -
kääs olen nyt puotlliisten vanhin
Teidän eslv aitanne toisin sanoen
Klnnus-Aape- li rähähtää nauruun
jota hiljainen Anshelmi säestää hlhl-t)kellää- n
— Sinä — Nulkkl Hahaa
— Hihlhll
Eemelin mieleen Mahtaa Anna
kauniinne lempelne silmineen Jotka
ovat ponnistelemien arvoiset Ja hän
päättää saattaa häpelän ivaajlen huu-dot
Ja nnuruntlrskeet Ponnistele
ponnistele tyynnyttää hän kuohuvaa
suuttumustaan Ja varastele Jos on
tarvl mutta tästä Kihtien läntäs
hyvÄksl niin Anna Ji kaikkinainen
muukin hyvä ehkä annetaan sinul-le
— PuotltaUten vanhin' Jatkaa Aa-peli
— No mikäs on olIea — lt-tesk-un
Anshelmi Ja minä olemme
pMttln+et erota tät1 talosta — se
kR vanhimpana että nuorimpana ml
ten vain itse tykkäät vaikkapa esi-valUnak-tn
— yksin Mutta kun me
olemme poistuneet Ja kauppias on ot-tanut
uudet miehet tllallemn+e saat
taas ktltlstl venyttlytya hännäahul-puks- l
luä kippura Toistaiseksi ©ln
kni min vanhimpana
— KtkR olo vastaa Eemeli tyyat
— Minäpä
— Sepä nähdään l
Aapeli karkaa pyrynä Eemelin
kimppuun Tikareista putoaa yksi
pertnannoll- - Jauhautuen lasljauheek-- l
taistelevien miesten Jaloissa
Kauppias kuulee tiimellyksen tohi-nan
kamariinsa Ja astuu kulmakarvat
rypvä puotiin
Mikä hiton melske täällä
Tuo Eemeli peijakas anasti mi-nun
palkkani huohittaa Aapeli
— El hän lt tehnyt omin luplnsa
niinkuin te kaksi olette tehneet paljon
omin luplnne paljon semmoista
no kyllähän te ymmärrätte virkkaa
kauppias vilkaisten merkitsevästi
Aapeliin ja Anshelmlln jotka hätkäh-tävät
— Minä käskin Eemelin aset-tua
puotllalsten vanhimman paikalle
Ja hän myös pysyy siinä On parasta
Teille kaikille että annatte hänen
rauhassa hoitaa tehtäviään Ja totte-lette
hänen määräyksiään jos tah-dotte
pysyä talossa marraskuun al-kuun
jolloin olette vapaat palvelak
sestanl Ellette niin tuoss on ovi Ja
vinnlllä riippuu pussinne
Aapeli ja Anshelmi katsahtavat
kauppiaaseen ja sitten toinen toiseen-sa
Hämmästys ja viha kuvastuvat
heidän kasvoillaan Viimeöinen ta-paus
el vielä ole haihtunut heidän
mielistään mutta pelko on väistynyt
Tämän vuoksi uskaltaakin Aapeli vir-kahtaa:
— Me lähdemme kyllä käskemättä-ki- n
— Niin me lähdemme yhtyy Ant-helmik- in
havaittuaan kiertotiet um-peutuneiksi
— Mutta miksi el Eemelille anneta
lähtöpassia? kysyy Aapeli — Varas-telee
seplttääpä vielä pilkkalauluja-kin
Eemeli punehtuu
— Vai niin sanoo kauppias — Nyt
minä alan uskoa kutka kaupungilta
ovat juoruilleet että meillä puotllal-se- t
harjoittavat varkautta varsinkin
tuo Eemeli! Kn olll muuten tiennyt-kään
Hänen sanoissaan on pilkallinen
u y joka kuohuttaa Aapelin sappea
— Varastaa varastea' matkii Aa-peli
melkein huutamalla — Kalkki
tässä talossa varastavat Kysymys on
vain siltä kuka varastaa enemmän
kuka vähemmän Kumpi esimerkiksi
meistä kahdesta kauppiaasta ja mi-nusta
varastaa enemmän Kauppias
sekoltuttaa v tinat kahvit Ja tupakat
varastaen siten ostajilta minä taas
varastan kauppiaalta silloin tällöin
huonon toimeentuloni kartuttamisek-si
— Olet varastanut keskeyttää
kauppias — Et enää varasta
Kun Aapeli Ja Anshelmi ovat pois-tuneet
kysyy kauppias Eemeliltä:
— Oliko totta Aapelin morkkaami-nen?
Eemeli vaikenee
— No niin lausuu kauppias kotvan
kuluttua väsyneesti — Annetaan
menneen olla Ja tuumitaan tulevai-sia
Meitä on nt vain kaksi mi-nä
ja sinä meidän on lyötävä tuu-mamme
tukkuun kunnes ehditään
saada uudet miehet lähteneiden tilal-le
Sinähän olet sen kulkukaup-piasvalnaa- n
tyttärenpoika — muistan
sinun kertoneen niin
Eemeliä Ihmetyttää että kauppias
kyselee semmoista Joka on hänelle
samoin kuin koko talolle tuttua Nyö-käyttää
kumminkin myöntävästi
— Tunsin äitisi Isän vaarisi Jat-kaa
kauppias arasti — Hänhän kuoli
snnrfna nälkävuosina?
— Kuulun kuolleen vastaa Eemeli
ynseästi
— Kuoli Tulin hänet tuntemaan
silloisina kaameina päivinä jhdessä
kuljimme
Eemeli tulee tarkaavaksl: kenties
tässä aukeaa sekin salaisuus minne
ovat joutuneet vaarivalnaan säästöt
— Mfnä pelastuin hengissä nälän
kourista nousten arvoon Ja kunniaan
Hän kuoTI niinkuin kuoli moni muu-kin
noina aikoina
Äänettömyys Kauppias on vaipu-nut
tahtomattaan mulstelulhinsa Ee-meli
katselee häntä tarkkaavastl
— En nähnyt koskaan vaarlvalnaa-t- a
virkkaa hän vihdoin — Synnyin
vasta hänen kuoltuaan mutta äiti
kertoili että hänellä oli omaisuutta-kin
Kauppias havahtaa sävahtäen Ee-meli
joka ei huomaa tätä Jatkaa rau-hallisesti:
— Kuitenkin kun hänen ruumiinsa
löydettiin tien varrelta johon oli
kuolla kupsahtanut virstan matkan
päässä kaupun?lsta el häneltä tavat-tu
kopeikkaakaan
— Mistä hänet tunnettiin vaarikse-si?
keskeyttää kauppias käheästi —
Eihän hänellä kai ollut minkäänlaisia
papereita
Eemeliä oudostuttaa kauppiaan
kllhkeys
— Ei ollut vaikka piti olla mutta
r-i-t iiii tunsi luonnollisesti isänsä
— Niin luonnollisesti Entäs slt-Ie- n
Oliko vaarisi ryöstetty?
— Kenties sillä hän käytti omai-suuttaan
aina mukanaan mutta löy-dettäessä
hänellä el ollut mitään Sen
sijaan olivat hänen taskunsa ja rää
synsä auki nurin närin Näytti siltä
ikäänkuin Joku vieras koura olisi ko-peloinut
niitä
Kestää hetkisen ennenkuin kaup-pias
Jakfaa koota rauhansa mutta
silloinpa kuuluukin hänen äänensä le-volliselta
— Joutavia Mlstäpähän ukkorähjäl
lä olisi ollut rahasummia ja kuka
hölmö kopeloisi muuten likaisia rää-syjä
Eemeli kiinnittää k) syvän katseen
kauppiaaseen
— Rahasummia? Tepäs sen sanoit-te
Juuri rahaa hänellä pitikin olla
huomattava summa äitivainaan tietä-män
mukaan
— Akkain Jaaritteluja' virkkaa
kauppias lhyestl — Mutta Jos slrä [
'oskus tapaisit sen miehen Jonka luu-lottelet
tehneen ryöstön niin mitäs
sitten?
Eemeli naurahtaa
— Tietysti vaatisin omani takaisin
Jollei hän antaisi sovinnolla rosvol-si- n
hänet rääsy'ään myöten — niin-kuin
hänkin rosvosi vaarivalnaan äi-tivainaan
Ja melkeinpä minutkin
Kauppiasta näkyy puistattavan
— (Näistä asioista el kannata tä-män
pitemmältä puhella Sinä et kui-tenkaan
kohtaa miestä jolta voisit
vaatia Jotakin vaikkapa suonissasi
virtaakin ovela kulkukaupplasverl
— Kukapa sen niin varmaan tietä- -
nee sanoi Eemeli silmät liekehtien I
— Ainakin yritän kohdata
Kauppias muistaa Eemelin silmien
välähdelleen samalla lailla äsken kun
hän kuuli että hänestä tulee puotl-lalsten
vanhin
Nähdessään ostajia saapuvan puo-tiin
lopettaa kauppias hiljaa:
— Teklslnpä oikein Jos ajaisin si-nutkin
pellolle mutta minua miel-lyttää
suorasukaisuutesi ja sen vuok-si
saat jäädä taloon Uskon näet et-tet
halua käyttää asemaasi vatiin-solttaakse- sl
minua niinkuin nuo toi-set
' Eemeli koettaa kauppiaalta udella
enemmän tietoja vaarlvalnaasta mil
loin vain sopii Tunsiko kauppias hä
kuolemastaan tarkemmin?
o kauppias oikein hyvä tuttava hä-nen
kanssaan?
Mutta vastailee ykskan-taan
antautumatta pitkiin puheisiin
Jopa lopulta urahtaa
— suusi! Mistä minä tiedän
muistan kalkkia yksityiskohtia Mutta
sinä muista pitää virastasi vaarin:
älä Joutavia utele vaan palvele liuk-kaasti
ostajia Siten menestyt parem-min
kuin turhia udellen
Canadassa Rakennetun Havitta jälaivan Veaillelaskeminen
Eemeli Joka on vielä nuori ja
unohtavainen tyyntyy vähitellen Hä-nellä
on sitäpaitsi työtä yllinkjllin
kolmen mielien tot silli eihän kaup-pias
eräl Jaksa paljoakaan vanha
mies
1'älvlsln llvahtelee Eemeli puodissa
kuii sukkula Utahin Istuu postimes-tarin
luona koulussa — siinä ei Juuri
ehll paljonkaan omia asioitaan tuu-mailemaan
Jälkoot slltlselleen ajattelee Eeme
I II kun milloin ne juolahtavat mieleen
tottapa selviävät aikoinaan Ja entäs
sitten ellelat selvlälsikään?
Mikäs hätä hiilellä tässä?
Kauppias tuntuu hyvältä — enem-män
kuin — miksi hän vaivaisi
päätään koettamalla ratkaista itsel
et n kauppiaan omituisuuksia
päähänpistoja niinkuin esimerkiksi si- -
äkin etiä minkätähden häntä Joka
el ole toisia parempi ei kauppias ole
arkolttanut talostaan vaan päinvas-toin
pannut hänet paljon päälle niin-kuin
sanassa sanotaan Hän olisi
kllttimätön Jollei palkitsisi luotta-muksella
ja luopuisi omituisista aavis-tuksistaan
Jotka kauppiaan viimeai-kainen
käytös on herättänyt hänen
sieluunsa Kun hän el oikeastaan voi
selvästi sanoa mistä aavistelunsa
ovat syntyneet — hän on vain niin
tuntevinaan — niin han päättää tu-kahduttaa
ne
Hänen onkin helppo päättää sillä
hän on vielä nuori unohtavainen
'a sitäpaitsi hänellä on tässä hyvä
olla
Karoliina-emänt- ä joka ainakin on
ollut hyvä hänelle kohtelee häntä
ryt kuin omaa lastaan Häntä toisi-naan
hävettää miltei itkettääkin
kun Karoliina-emänt- ä puhelee hänel-le
äidillisesti
— Kuuleppas Eemeli sanoo —
Ole hyvä Ja se Ja se
Hän päättää palkita Karoliina-emännä- n
vaivat jahka hän kerran
pääsee omille jaloilleen Hänen on-kin
helppo päättää sillä hän on vielä
nuori Ja unohtavainen sitäpaitsi
hänellä on aina edessään Anna niin
net kauankin? Tleslkö kauppias hä kuin Jaakopilla oli Raakkellnsa Jonka
nen Ja oli
kauppias
Pidä Ja
Ja
ennen
ja
nuo
Ja
tee
ja
puolesta kannattaa ponnistella ja
kieltäytyä ja unohtaakin
Hänestä tuntuu ikäänkuin Anna
olisi tullut hänelle läheisemmäksi —
kaikki kesäinen on kuin polspyyhttty
hänen mielestään Kun Anna katsoo
häneen surumielisesti hymyillen pai-suu
hänen sydämensä onnesta ja rie-musta
Kun Anna haastelee hänelle
ystävälliseen tapaansa tahtoisi Eeme-li
syleillä häntä jos vain uskaltaisi
omalta liikutukseltaan tahtoisi kuls--
sIT' IkFt? f 4ärWfW&r ~ ~ LIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIVEnlvLIIIIIIIIIIIIIIH
JiO" fTHiri TvlTBiT "q aillllllllllllllllllliaillllllllllHMlVailllllllllllH
jfc? J t-0&--
V äaailllllllllllllllllVaaillllllllllllikaLjUKlLj maMiliflaail aillllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllll
t4flaiiiiiiaiiHiaHH aiaiiiiiiiiiiiiiiiiiHailiiiHiaiHKtV'
kiiiiiiBSaaiiiiiiiiffiaailailHffiUHaiH BtsaiHP - "' 4 I
aaSaTaaaaaaaaaaaaanKBti 1 HaiiiiVVK ' " -- (?! ' t'i
HIaiiaaiiiiiiiiiiiii0njaiiiiiiiiiiiiiiiiiiiHE --J2 HBCMk aili ÄÄ
#V ZiiiiiBiHaaaaaaaaaaaaaaslLaaaaaaa ärBI JKBL J aaaaaaEaaäiillBK a# Vatt W t UfAl
laiiliiiiiiiiiiiiiiiHaaiiiiiHKSiH VaTitl A BdiiBiB MJiiiiiHSBIaVsiaillllBaHaaH ' X--V aiiiiiiiKflalaHH1
maBVmiAi£"-U- r EM ~ aWl läillllMfcaillllllllllllllllllllllllllllMiailllliaillllllJ 1m v Bar LilllllllllllllllllHaH Uh JLillllllHailllllllHäailllllH Kr+&ma[BKR MHBä J jHr aillllllllllllllllllllHPWaaillllHaailllH
9uaBrabiaaaaTaaaalMW NllilllllllllllMäMM11 T§Ur aaaaaaaaaaaaLH
affBPHPJTPBnl if f liiiiiiiilr I" aV ailBllaillllllllllH
HMC3 Cayuga en kolmannekal CanadaiM raktnnettu hlvlttJI laiva St latkettlln Itkettiin vesille Hatifaxln Ulvatelakalla Rlttlml
n 'suoritti Mr R J R NaUon OikapuolinM kuvssu Cy kskoniltuudettssn Kun lt vslmlituu UydtllUtttl niin tul
tt etumaan omi Tyyntnmtrtn sotaan
s-- ! r
Kirje ystävälle
Tuhansia terveisia uju lr
vien vetten rannoilta rantakaU
kaunoisten Joidenka ril-a- a i
saan syliin heitän itnl Kaikki pBk nuoiei nenän unhon katkoihin & rään voimia talven tulevan van! armaan auringon sätehistä Kuilta
onkaan ihana olla päivän huoliin
paana! Vaan pilkku piil on ijU
meiia surua - yhtä säälin ma yri
vää kova on kohtalo halle suotn w
kesän kirkkaan Ja valoisan hän mj- -
vain kankaita kasata huva-- ' herra:
ja rikkaiden Vaan ällos huoli vti-- i
pieni minä aatokslsaln mukanasi
kuljen Vlel tulee vuosi tolaa
silloin mukaan sa lähdet myös ia in
loinpa vasta me täysin rinnoin ni
tlmme suvesta suloisesta
El meille kumarra kukaan niin nör
rästi että Jäämään taivumme van
nauraen työnnämme luota aikeen ia
Ja kuljemme kuiskien: kesä tullut os
meille kesä kaunis ja armalnen'
Se muistot mieleen tuopl missä koti
kallis oi' kunnaalla —
Kun katson ma kuutamon kultaa
veden välkkyvän pinnalla
Ma tunnen kyynelen kirkkaan
poskille vierivän
Kun muistan rannat rakkaat ja
selän siintävän
On rannalla nuottamökkl ja mökls
vieressä valkama
Ja aalloilla keinuu venhe
"Vellamo" veljen valmistama
Tutunomainen on se näky ta
venho siinä kesän kirkkaana aamasU
vänä hiljaa keinuu On kuin se kuis
kien kutsuisi: tule kanssani re::
vilpoisaan leikkiin Kauniisti laulu
luonnon snfonla Xäln unelminani
kotirantaan kuljen Syvä tuotan
nousee rinnasta Oi sa armas kotoi
nen ranta verraton! Sun luonasi ko
tiranta ma unelmlssaln viihdyn T!1
ve teille kotltuoml Ja valkosireetl
jotka rinnan kasvoitte kauniina koti--
mökkini vierellä kuin toMaan sykli
Ien Niin monasti ltuln yksin kukki
van tuomen luona Ja aatokset matti:
kaukaisiin kulki joka outona tus'
mattomana kaukaNena kaneastell- -
Tutuksl on tuo kalkki Jo tullut Xjt
unelmlssaln usein rannoille rakkain
muistojen maille mieli palaa Sai
kotltuomenl kerran vielä tihtols':
kaihoni Ja kaipaukseni kaikesta kr
toella — 2S-7-4- 5 - Helmi
kata jhden ainoan sanan Joka i sil
taa kaiken:
— Rakas rakas
Kaikki kesäinen sorasolntu en M-vlnn- yt
heidän väliltään EemeUct
unohtanut sen Ja Annakin — W
on unohdettu Ja anteeksiannettu
Min ainakin Eemelistä tuntua
Ja kun Anna loskus l!taella Jolto
Eemelillä el ole työtä ehdottaa U-reli-o
— "eiköhän mentäisi kilT
le" riln hän on aina valmU j ci
nelllnen
Porm Starista el kumpikaan hiiM
sanaakann
Anna karttaa ilmai-ma- sta tas
taan kasvattiveljelle ka taas n
ta kohdastaan koettaa f ''a Mmi --
karttamista
He aavistavat että " 'u'a n
pelsl koskettelemaan Tr" s'ari-- '
nä olisi soraointu h-- n ah-1- 14
Sentähden Eemelikin ni '
WT -- t - hiiskumasta normesta- -
näet poikaparka Annan vaMten
nohtavan pormostaim Kjn e
häntä muuten kuin ik-- i !'"
Kun Aapeli Klnnun i a An
Immonen myöhemmin V--- -1U vat kirkon vierellä s v-va- n '
tuvan Jonka yhteytr aai
tavarakaupan savahtaa km "
ryläinen 4
Hänellä näet on nr r i a
siitä mistä noiden ml s r ™™
kotoisin mutta viisaana m VMj
on vaiti käsittäen tu ' k V
keensä mainetta vhirpMttavaKs
___ reta ajaiUKSiaau inii"i'q—vs' nuo
Tulee vielä muutak n oi
tpila i'l3 '
&e Kauppaus „ "-- - ix !- - nkemeen -- — M j - vrBU- -
lantekoaan Ja niinkuin -- —
heimoa tunteva tleua fj
pakostakin leiam i -- -
rasti kuin eslmerxu-- '
- -- piin- - (n
-- ihiff
KUKKO ll ri "- - '" Mttt
Kun kurpneuTO fX
tcrrannni im —