Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 24, 1953

              .{ Dick"MaracUj^^^p^^ meni ongella
viimeisen edellisenä päivänä jouoin
bassin kalastus oli luvallista, sai
Pöint Annessa, Ont,, näin komean
s kalan, joka painoi 8 paunaa 12 uns.
lun loputtua oli Esko pistevoittaja kai­killa
tuomariäänillä.
'•peritikin selvisi sarjassaan askeleen
ylemmäksi voittamalla jo nimeä saa­neen
kymenlaaksolaisen Saarenf Hä­nellä
oli juuri kolmas ottelu menossa,
kun Esko pukubuoheesta tuli verrytte­lypuvussa
seuraamaan toverinsa kamp­pailua.
Hyvää työtä näytti Pmtileke-vänkin.
'Hän oli vikkelä kuin kärppä
ja tuon tuostakin hän noukki pisteitä
tuomareilta nopeilla ja tarkoilla isku­sarjoillaan.
Kolmas voitto Pertille.
Eskbn piti vielä otella yksi ottelu ja
KUINKA VÄLIMERI säihkyikään
Lidon hiekkojen edustalla, syvänsi­ninen
taivas kaartui yllämme knin silk­kinen
telttakatos ja Aurinko oli poltta­vaa
rakkauttammekin tulisempi. Muis­tatko
vielä, Rachela!
^ Lepäsimme hietikolla. En voinut ir-roittaa
katsettani sinusta, solakasta,
voinuötkaasta vartalostasi, jonka pinta
hohti hunmeän oliivinruskeana ja kyp­sänä.
Saatoin hyvin aavistaa kaiken
sitten olisi tämän illan työ tehty. Ei
siitä kovaa ottelua tullutkaan, sillä jo
ensimmäisen erän jälkeen, Eskon saatua
muutaman hyvän iskun sisään, vastus­taja
luovutti.
Hyvin oli mennyt toverusten ensim­mäinen
kilpailupäivä, sillä olihan mo-lemilla
kolme voittoa, mutta ei iloittu
sentään liian aikaisin, sillä huomenna
vasta olisivat kovimmat vastustajat ja
ratkaisuottelut jäljellä..
Esko nukkui pitkään seuraavana päi­vänä
ja äiti koetti olla hiljaa, ettei häi­ritsisi
poikansa unta. - Iltapäivällä pitt
kuitenkin taas olla kehäneliössä ja roh­kein
- mielin Esko astuikin seuraavaa
vastustajaansa kohti; Kuusi nyrkkeili­jää
oli vielä jäljellä tässä sarjassa ja jos
Esko voittaisi vastustajansa, olisi
proiissiniitali Jo hänen. Kovasti siinä
sai otella, mutta voitto tuli kun tulikin
taas •'kotiin" ja nyt hän pääisisi illalla
ottelemaan sarjan mestaruudesta. Per­tillekin
kävi vielä yhtä hyvin, silfö hä­nen
vastustajansa^ luovutti. Hänkin ot-telee"
illalla mestaruudesta.
':• - Jatkuu • -
viii. ^ •• • ' s f ^ • •
MUSTEKALA
sen, ininkä sininen raQtapukusi kätki
kaikilta katseilta, ja tunsin aaltona tul­vahtavan
ylitseni onnen tunteen. Olit-han
lupautunut minulle, sinä, ihana!
Olit katsonut minut itsesi arvoiseksi,
Rachela!
Emme nähneet ihmisiä ympärilläm­me.
Iloiset lomanviettäjät, kaukaa saa­puneet
turistit jä paikkakunnan melui­sat
ihmiset, kaikki he saivat elää omis­sa
oloissaan meidän puolestamme. He
saivat rauhassa iloita kalpeita ilojaan
meidän suuren onnemme ja riemumme
varjossa. Soimme sen heille mieleUäm-me,
kunhan vain saimme olla toisemme
läheisyydessä ja tuijottaa toisiamme
silmiin, polttavasti, kaivaten.
— Sinun silmäsi ovat ihmeelliset, sa­noit
sinä minulle, — En ole koskaan
nähnyt noin vaaleita, ne ovat kiiin jää
vuorten-korkeilla huipuilla.
— Ne ovat tulleet kaukaa saadakseen
uppoutua sinun tmnmiin, syviin siln^M-si,
jotka ovat kuin kaukaisen kotimaani
metsälammet, syvät ja arvoitukselliset,
vastasin kuin ufaessa.
Sillä tavoin kului päfvämme ödottaes-sammie
iltaia. Elämäni ihanin ja tuskai­sin
päivä, Rachela >
Mutta yhtäkkiä katkaisi voimfikas
huuto lineimiemme kudoksen. Se oli .
niin verta hyytävä ja kauhistunut, että
mekin heräsimme lumouksestamme. .
Kaikki ihmiset rannjalla-ryntäsivät ve- -
teen- jööta vedettiin turvaanfiw
leefesi säikähtynyt nuori poika.
Koko:hänen olemuksensa n j t ^
kauhusta, itkunsekaisella äanellE ^
-toisti toistamistaan: — l>yha itfaS
Sehän oli mustekala! Ynmiärrätteknt
Inhoittava nuistekala! Voi, Pyhä
malan äiti! \
_ Poika oli niin säikähtynyt, ettähänft
piti miesvoimaUa kuljettaa raatarava.
tolaan toipumaan, mutta vielä kaiiai^
jälkeen päin kuuluivat hänen tuskaiset
valituksensa rannalle asti.
Aurmkö oli jo painunut matalammal.
le, kun kul jiinme käsi kädessä pitkin ve­den
raja^. Sinä olit vetänyt yllesi kau.
niin valkean liinapuvun ja kannoilla
dessäsi korkkipohjaisia kenkiäsi, jotia
jalassa ollessaan ihmeellisellä tavalla
koristivat nilkkasi sorjuytta. Näetkö
kuinka tarkkaan muistan, kaiken, mitä
tuona päivänä tapahtui! Olihan se elä­mäni
onnellisin ja tuskaisin päi\ä •
Oluhme edenneet jo etäämmälle la
;^yanomaisista1cylpypaiköista, kun näim.
me. sen omin sijmih — mustekalan.
"Nuori, jäntevä kalastaja, jonka ihon
meren aurinko oli paahtanut melkeia
kahvinruskeaksi, oli pyydystänyt sen
verkkoonsa ja vetänyt sen maihin. Va­rovaisesti
hän nyt veti sitä yhä etääm­mälle
turvaan rantakallioitten taakse,
hiin ettei inhoittava lokeroeläin tm.
pääsisi pakenemaan takaisin omaan ele­menttiini^^
Mutta otus taisteli voimak­kaasti
vastaan ^yttäen ulkomattoman
y«<innHnilmwMHUumnmriinunHmnm»ninuimMiinmmuniiimumtmMiiM^ tiinhnpnMHiHiff iiiiniiinnnaiimiiiitiinninBmmmiHnniuwHHmnniii»inasiB'*
TEILLE
ÄVIOLIItTONNE SOLMIAMISEN JOHDOSTA TOIVOTTAVAT
ALLAMAINITUT SUKULAISET i A YSTÄVÄT:
c
s
Isai Saari
: Harvey, Sadie ja Charles Pajala
, Julia ja Emil Mattson,
Sudbury, Ont.
Bertha ja Eli Mattson,
Toronto, Ont.
'^Allce ja Albert Mäntysaari,
Azilda, Ontario. ~
Aili ja Sulo Koskela
Hilda ja A. Aaltonen
Siiri ja Lauri Järvi
Bertha ja Herman Mäki
Irja ja Anton Passi
Hilja jä Alex Koskela
Hulda ja Ilmar Sivunen
Anita, Hilda ja Lauri Kartio
Helen ja Frank Ranta
Ida ja Matti Luhta
Aino ja Eeli Ritola
Antti Haaranen, Sudbmry, Ont,
Fiina Lelitimäki
Mimmi Knuuttila
Lydia Hill
Mary ja Otto Wusch
Fiina Nelson
Anna Kinnunen
Linda. Hilma ja Vikki Tapaai
Martha ja Antti Siipola
Unto Hautanen
Roy, Kaino ja Nick Ranta
; Kay ja Hugo Mattson
Marjatta ja Franklin Mäki
Jenny ja Frank Mäki
F. TuUilan perhe
Marline, Linda, K. ja Ed. Pasanen
Bertha Pelmas
Helmi PanltUa
Kenny, Nora! ja G. Mäki
Lyyli ja Vilho Kimpisalo
A. ja Y. Santaharju
Nestor/Järvi • '
Sylvi ia Toivo Tegelberg
Mary ja Öeli Niemem
Alva ja Ily Korri ja lajaset
EUen ja Heikki Väyrynen
Mary, Tyyne ja Wm.TJärvi
Aune ja Eino Kemppainen ja tsrtöt
Aino Kemppainen
^ter ja Matti Dltch
Lily, T^imi ja Reino Järvi
Olga ja AkseU Eerola
Pirkko Puska
Lillian ja Matti Tyynelä.
Tyyne ja Väinö Kallio
- Kay, Jermy ja Eero Kallio
Martha'ja John Saloranta * :
MARIA, KIRSTI JA JOHN RÄ-ISEP.
Mary ja Kalle Laine •
Aili ^.Veikko Tasanko
Saima ja Mätti Rintanen
Anna-Liisa, Vieno ja Yrjö Oja
Hilda ja Matti Koveronkoski
Aili ja Simo Ahonen
mida ja Lenni Laitinen
Anna ja Verner Käiysmaa
Sylvia ja Eino Leino ja lapset;
Helen ja Wilfred Toppari
Eila ja Allan Laine
Lyyli ja Rudolf Hiltunen ja
^ Pikku-Ricky
Anni ja Toivo Kanerva
Amanda HarjiUa, ja Marline
JKIITOS
; Pyydämme lausua monet sydämelliset kiitoksemme teille kaikille
jotka jarjesUtte meille tuon mielessämme säilyvän yllätyksen avio­liittomme
muistoksi, j j
^ Monet kiitokset^ naisillev jotka vaivojanne säästämättä uhrasitte
kallista aikaanne tämän iUan järjestämiseksi.
Kiltamme myöskin niistä arvokkaista lahjoista, joita saimme vas-
Erikoinen kiitos homman alkuunpanijoille ja illan emäimille moni­puolisesta
ravintolatarjoilusta. Kiitokset soittajille.
Tetä kaikkia kiitollisuudellaonuistaeh,
IRJA JA GORDON LUROSS
m Second Street North YoAton, Saskatcheiran
Joanne, BiUy, Alleen ja Charlie
Laamanen
Lorne, Hazel ja Eino Luhta
Gerry, Toimi ja Mauno Forsell
Mirjam, Anni ja Eino Väisänen
Hilma Salo
Sylvia ja Armas Väänänen
Aino ja Isak Luoina ja lapset
Toini ja Hanna Korrela
Martha jä Eino Nykäsenoja
Norma, Lyyli ja Yr39 Linna
' Aini ja Nick Paalanen
Eva ja Bill Adamo
Ataia Hovi
Peggy, Patsy ja Irja Salo
Maiy, Armie ja Leo Aro
Hihna W'aldon :
Esther ja Garth Teeple
Miina Härsiiä
Douglas, EUa ja Senja Ko^ela
Erkki Munnukka
Sanfrid Bergman _
Helga Laaksonen
Alina ja Antton Mattson
Venla ja VUi Kyyriäinen,
Niagara Falls, Ont.
Allan, Aino ja Otto Korkola
Aadi Joensuu
Felix Seppä
Kusti Rönkö
Paul Norrback
Laurie E, Laine
Anita, Milga ja Lauri Mikkola
Milja ja Kusti Penttilä ja pojat
Helen, Kyllikki ja Emil Hankila
CSJm South Porcupinen osaston haaUUa, lokakuan 12 päivänä, 1953
Sivu 10 ^ X i*> 4c 1953