Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 20, 1952

              Ita
iv;a^,alastij.viii
sittei ini
mtTO telkille
joaka-Jöial.
iillisef! kap. ;
aitliain ks^<
de T£u;tuussa
'»li
i
anista)' ''''
talaMa'!^-
sanoo eyiki*
ien '^siHJma-a.
opetusl^ ;
iifbfträzilläta .
mm
imattM*
Iin löijjötta-
!at48Vfim«M
tttiyiMiistsB-asainv
tiilisen liik-
. ja Falaisa
Ulisen liäJ-rABK)|
rj^ rantakadulla oli tavallista
r IX «lemtnän väkeä. Kovaääniset kai-
F'^r:;5 maiden kansallisia säveleitä,
f^:^^^^laamme"4auluakin. Pian
Puunsi
voittajiut hötelliyleisön ja henkilökun­nankin
suosion, ei jyrkempiä erimieli­syyksiä
ilmenny t, eikä muistutuksia tul­lut
miltään- taholta, %'aateliasta ruoka-
J sJ^*^^'puolisensataa autokaaria^ salin emäntää lukuunottamatta. Kui-jr;
Ä^^j^gj..|p^ilyjljin osaaottaneis-^ tätäkään liial-
^^^^^^uroopan maista. ; lisesta suvaitsemttömuudesta. Ruoka-
"\^.jjj^^isten joukossa saapui Ru^^ ovien takaa kuului
Siitä astui rantak^ytävälle^^^ tuttturiääni jä hj^'äntuulinen
^"läen ruotsalaisten mukana^^l^^
'"en kirjavassa tunturiptiVTUSsaän. , Ou^^^^- - lapinkävijänä ymmärrän
~5j;f5iivn vetämänä 1^ haUrtä.v h y v i l i j ^ ä ^ k ä tunsi täällä olevansa
^^^^^ ^^^^^^ ^ ^ M
rella' arvonannolla mainiten, meidän
• pohjoisten mätttemn» ranskalaisia, an-
TfetilsÄtin n ^ ^ ei
•^flj«rttf'i^nnoiiia. • • -, = ' -, ^ ,vv»^ajt^i^^ aina "pre-
^ ^ ^ i ' ^ f e k ä eftsimw|lii^ Keirr -tTt^
f -tK^ä^ui Karesiiaim^ <MI tpisin.^^ jlman niuuta: hei,
\i#%MnUjen^^ ; terve: iräan . , .Muuten, Nika Utsilla
-^iäa^'mukajsesi^^ ^l#,Ätys -r^hän^^^ puhui hyviii
^^i?^^ksi^ imefe kieltämme — että
duti varrdle: ^^^^^ \^^w|n' ^t^^
miehen uudelleen. ^ : : : • , < ^ _
=?^;i^-:p0rö}enmi^
parempi.
maa'\-ta^
triäamöi^ •
huudossa. ^
i^itea^^ ^iiiian tup^
s i ^ toträÄainriie <^ /iSfizzah
li femisasä syn ja Jp näjän^ ^ p ä ^ | ^ i m : > ^ pysa
[neUäkymm^llä oleva Nikäbnustä »äititä liöiästattelem^ Radiöreport-
'heiitaäh.Ari^rt nuoretta h ^ —^N*^ ymmärtää jon-aif^
ieleiisa'o^^
^ mtitrten on^fi v a H ^
jakaantuneita lappalaisia yhdistäyä Jä me pohjoista kieltään, lapkij ruotsin ja
kaikkialla heidän kesken yleisestf t a i - - suömen-^No,. puhq sitten ^suomenkie-,
dettu kieli. RuotsinJ6*elenv^en"mo-^^:^^W^
dersmälinsa'' kut«i 3&öka hi^n^^^ Olisiko hänestäkin
peanä:sanoOj:^i Mri^^^ ollut "vähän niinkuin pa-
L(q)Uks|^^^itey^t^n^ikkaafc ^erapi k^eli'^ ; ; • ^ ^
^1^FÄfei$^yleeösä^:^ansäri(^ötö^ - -^NikaUe aimettim^;^ puhtia jieljän--
8rrt<J)Btelta^i«CfTf'Vik^ao mis,^k loaup.umril nlau,'o ijn?o:s hoaoyn^^ifp-^p![jkac, i^k-^-j ;- a.s a,l a.m en, Jh yw..:.:.l a, aja:Hi, Juiu' ltu.X vT NMi•k a
..S:t^:ki£m uv:ävf"c«:Kn.£ jS!£r'vö3i---:nv»^^i*?-c4.^ii a^<s^fdna^i^ ea^tieani-ii aa ^i- shut: muöv.e•hvis•svis te aewi nt ;4oaX 1*ny,!- .-r. ma^ooiti»i »etf ietti atna: :v%w4ia^»^y T ^^lx a^ xk^Vk•.i- l iv-nmtkvd^.e»ee r . mtaysTamiit etm mao .a.lm.^.ikir^.. M ue. .lr vlOnt^e^oy^ nk^i. tn , o ehkmk,a osnii -t fahu aalpshri.uoev area*to n ,lsjk auiapu .upu irali-i lKi-ja anmoairmieiesn^-- poi^^pä^tanja "buugattaAra'Vsanoo Nir . 1^ ^ H • » i„
elämässä suuri osa neuvoista^p^^
puimista. H oli käyty erääs-sä^
yökäM5i^^^ siel-
4?t jtaiy^te^ tuislah kuuli omaa
tuu.,:-';V";^:::.T.:';'"\;"''':^^
Onfcp^n^lia^mpä^^
äkki2^|ept?Wnä^^i^^^
tffliittai-iTuötsalaifen]^
..se!|aj^t»^dle;: • >^-^^ Z--'- i^'-^:
-;j4^oifiöpriee; ää-i
ttotJLseria -sulya- pörröisiä ^
inr Hänen levottömuu-,
asiallinen sjy.
-mteHinemäntä^' —;-Nika tarkoitti
taloudenhoitajatarta ^ ^ *-on antanut
miQulle ankaran iväroituksen: sinä et .
ääntään, ja sieUä haisi niin pahalle . .
HolIannissa-oir^rinQ tiet, parem-
:mat kum missään muualla. Ranskalai­set
kaupungit ja sikäläinen, lapmmie-heile
yhä oudompi elämä eivät pysty-
:neet antamaan hänelle; havaintopitoista
. mielikuvaa näkemästään. Kun kymme­nen
minuuttia. oU kulunut, ämoitti
^r^okasahm^^^
K«lleifää|iöah korota.^
•fapmen^ni-yfi::^
Sam sittertunin tolia lisää hänen ko-
^keimiksistazm
riet oli viety vTioristoon tuhatkuBnzua
Äieirin korkeuteen; l ^ H ä siep pH - i ^ -
hän sellaista kuin meidänikin tuntureil-miota.
Ja kuiteakin Nisa:^fcär^
n^puJ|^öai-tMi tottunut n^am^
pukuleikittdyyn mitäT^jimi^iÄ
teikossa. Arkana änt>staan koetti Ni­ka
silloin tällöin pukuunsa yiitaten sel­vitellä
yleisölle, ettei händlä ollut yllään
"ma^keraadi'' vaan -^lonaalipuk^^
Aivan merkilliseen tilanteeseen vei
tämä loistdias, lähinnä punabissa vä­reissä
hohtava, hj'vin vyötetty lapin-koitti
kantajansa Monte Carlon peli-pankissa.
Häntä ei siihäpä vasta juttu, ,
päästetty sisälle pelisaleihin, £i siksi,
ettei olisi tiedetty häntä pc^olappalaisen
kansanopiston k^'neeijä'ka^^^^
nuhteettomaksi.. Syy jpli -äivan^^^^
peräti yllättävä, llänta juiMiiri komei­ne
punatupsuisirje ' hu^aarihattuineen
puolalaiseksi upseeriksi.
Asiassa oli puoliksi. perääkin. Tuntu-rilappalaisen
puku on todellakin puola-
: laista alkuperää; Nika aivan erehdyt- .
tävästi muistutti korkeata puolalaista,
sotilashenkilöä.
Turhaan ruotsalaiset niatkatoverlt
vakuuttivat, että Nika oU rauhallinen
siviilimies, turhaan .'Nikakinp
koetti selittää, ettei hän ollut '*maske^
taadi'^-sotilaskaän. Mutta pelipankin
virkailijat^ Varovaisiksi oppineina, sa-noivat
omana jäjatuksenaan, että vaikka
Nika Utsi>: tukka kammattuna, olikin^
täsTsin sääntöjenmukatneQ vieras astu­maan
sisälle pelisaleihin, sikäläinen ylei­sö
sittenkin- >i^inusi häniessäv sotilasheri-kilöä
ja ehkä sanomalehdistö ulkomaille
asti tekisi asiasta koko Monacon ruh­tinaskuntaa
irähingoit^van jutun.,,
' \^.^ika. -tltsiHl?^^ .
.. mästi eliminbitiiha, kasmon ulkopuolel­ta.
Mutta hän oli ottanut oppia virkai­lijan
puheesta. . ^'HcMklcaEauIaiihen, pit­kä
mies" tiesi nyt Olevansa korkea up­seeri.
Ylväänä astui hän kasinon edes­sä
olevaan hienoon ^'Cafe de Paris'iin",
Hänelle "buugattiin", hänen ,ympäril­lään
häärittiin. Hovimestari its6 hä­täisenä
ohjaili tarjoilijalla
ylpeä vieraastaan. Niukkasanaisella,
mutta hyvinäännetyllä engjatihihkielel-lään
kaikkien huomioima husaari tilasi
tunturikansan mielijuoman; kupin kah­via
konjakin kanssa. Ajan täytteeksi
uudistellen tilauksiaan porolqppalai-semme
mieltyi niin tähän korkeaan ase­maansa,
että matkatovereilla oli täysi
työ saada hänet jättämalUi kahvilan ja^^
luopumaan upseerielämäit tottumuksis­ta.
, :
Nika sai sitten muutakin hioraalista
hyvitystä epäonnistuneelfeyrity^
päästä pelisäljfh asiakkaaksiv^^^^^
seurueen ruotsalainen ryhmä-päätti jär-
E^ännih :pai^au^^ ovat
huomanneet, ^ ^ ^ e i d ä n ön* <vaikea elää
palkallaan, mikä on 1,000 puntaa yuo-essa
ja siksi on työväenpuolueen op­positio
esittänyt hallitukselle, että sen
tulisi tehdä jotain asian hyväksi.
^'••'Konservatiivit kannattavat myöskin
työväenpuolueen esitystä palkkojen ko­rottamisesta
ja on ehdotettu 1,250 pun­taa
vuodessa. •Hintojen kohoaminen
vaikuttaa ammattipolitikoitsijainkin ra­hapussiin.
Ei ennen rakkahuresta mitään
tietty ja toimehen yhtä kaikki tul­tiin.
Tieräkkös jotta miin opn sun ku-xanssaajas,.
sanoiiIstan kraatari kun
sai vasikan litännästä kiinni. -
AraUe ja epärmvälle on kaikki »wÄ-dtttontaykosfiaic
sUtä näyttää. Wal­ter
Scott. •
.jestää pienen vastaanoton Reille peräti
ystävällisille. nizzalaisille. Täydellä
luottamuksia matkaseurue pani Nikan
isännäksi maihin .."cocktatt Vkutsuihin.
Valinta osoittautui onnelliseksi. Nizzan
kaunottaret valokuvauttivat kilvan it-.
sehsä Nikan; kanssa, joka "husaarina
«vastoin tahtoaan" osasi kokemuksineen
jo varmaQaxuäyteliä osaansa.
Nika Utsin ulkomaanmatkat tuskin
päättyvät tähän. 'Hänen vanhempi vel­jensä
.on äskettäin, eriloisluvan saatu­aan,
vienyt lentoteitse kahdeksan koti­seutunsa
poroa Skotlannin vuorimaille.
Jos, ne siellä menestyTi^ät, tuodaan sin­ne
lisää poroja vartiokoirineen sekä tar­peellinen
määrä lapinkansaa hoitajiksi,
heidän joukossaan -varmaankin myös
Nika Utsi.
liei liifehet!
Täällä olisi yksi vanhem­manpuoleinen
leskinainen, jo­ka
haluaisi saada seuralaisen
itselleen kurmon miehestä,
vanhastapojasta tai leskimie-hestä.
Nimimerkki:
OMAKOTI
J». «O. iööe 89.
9
^glS^*^SS'*^Ä^ fa"-hita tarkoitti kai kiUAas^»isuu^ .
tä -^miittä "ei se ollut niinkuin sa-m
Kuoli Salm Armissa, B. C ,
syscskaun 23 p. 1949
muistan tähtien välbkj^essä,
ne sullekin loistivat iUoin.
Ja aatos niin moni kaihoisa
tuhat tuntein herääpi siUoin.
«un aamu hohtavi yli vuorien
ri^Jr^" ^^^yyn hetket vaihtuu,
;D«n mennet muistot ain mieleeni
"^oja kun yhdessä elettiin,
^iä^^.fämeni yhäti kaipaa,
y W 5 t häinyvi uniiolaÄn.
muistosi ei mmoinkaan.
TaimosL
N i ^ u isä untas r&iÄaisaa,
J^een raskaian raadannan.
«nu: ?U,o,i*ö^ka^a'n«. ' u ^ unlioittea voi
„. Lapset.
maa'. Välimeren äären viuhkapää pal­muista
hän sanoi vaatimattomana:
"tuollaisia'puita ei kasva meillä"
iKäyskennellessämme Promenade des
; Anglaisillä Nika kolmentähden juoman
vilkastamana alkoi joikata ja joikata
niin vapaasti kuin olisimme astelleet
Karesuannon jäätyneillä jängillä. Ker­ran
alkuun päästyään hänen oli vaikea
, lopettaa. Siinä tuli — vastoin lappa­laista
sbpivaisuuskäsitystä — lauletuk­si
oma joikukin. Nikan joiku ylvästele-vine
sanoineen: pitkä mies, hoikka kau­la,
nenä piirtää pilviä . . . Nika on
isälisä puolelta karasjokelaista sukua.
Tämän Norjan lapinkylän asujamet
ovat poikkeuksellisesti pitkäkasvuista,
solakkaa väkeä-
- Kulkiessa Nika Utsin seurassa Niz­zan
kaduUla herätti tämä outo, ihmeel­lisesti
puettu matkailija melkoista huo-
KIITOS:
•kaiiciUe; Jot?ka tavalla, tai toisella autoitte minuasveljenl Matti Sitesalön -Jcuoleman
iotaNäfca; ^^'^t^^^ erikseen
KUtos kantaiffl€,J. Kuuluvaiselle ja M. PuklUe kulÄa*eräyksestä ja samoin
ra2uft^IaliJoitta^iUe. JariBWen««stoa-^arton- Äiitos A. «ffovtUe laulusta. »Mr. Kolvu-
;koskelle hyvästä ja ystävällisestä, palveluksesta, pastori >Pa4alalIe >i»uniista
pubeesta, .Uhdon .Taxi-liikkeelle autoista. ^ „ ' ,
• Smtos.kaikille ystaviilemme.sauresta huoctnaayalsuudesta tämän odottamatto-.
man xiaiskaan surumme aikana.
KiitolUsuuddla,
lA^ smso
:33 liAnsoik Ave; Iftaet Afthni; Ontario
KIITOS
P3rydän lausua mitä parhaat kiitokseni v.- ja u.-seura Iskun
jäsenille ja kaikille ystäville, jotka yllätitte minut syyskuun J5
p:n iltana, Iskun järjestämien tanssien yhtej^
dessä komealla kahvipöydällä ja rahalahjalla,
täyttäessäni 53 vuotta.
Paras kiitos teille, Lyyli ja Sanni sekä
kaikille teille, jotka tämän homman takana
olitte.
Kiitollisuudella muistaen,
GEORGE SAIVO
210 Robertson St.
Fort William, Ontario
Laiia&taiiiA. syysia^ 1952 Sbrn 11