Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 22, 1954

              F»YDAN ympärflle oli kerääntynyt
joukJEO naisia. He puhelivat rat-
«Msasti tokeniitt ja ^astä kuului il»i-nen
nauran hdinäkin ikkunasta ulos.
B^ämä naiset olivat kaikki työtovereita-n
i , samoja, kohtalotovereita, jotka työs­kentelimme
yhdessä päivästä toiseen täl­lä
laajalla rakennustyömaa-alueella.
(Mutta tänä päivänä oii järjestetty pie­ni
poikkeus, sellainen yllättäivä hetki jo'
Itapäiväisen työn ja harmaan yksitoik­koisen
elämän ratoksi.
. Tämä kaikki sai alkunsa siitä, että
«työtoverini Suoma ja Anni huomas'ivat
syntymäpäivänsä olevan juuri samana
päivänä. Tytöt olivat edellisenä iltana
työn loputtua jääneet yhtiön leipomoon,
missä he kaikessa hiljaisuudessa leipoi-olla^
kin yksi Koposen veljeksistä, nyt
minä vangitsen sinut, sanoi hän ja veti
(komean mauserin esiin asiansa vahvis­tukseksi.
Aikansa sanailtuaan tulivat miehet
siihen tulokseen, että kumpikaan ei ole
Koponen. 'KyMä tätä suojeluskunta­laista
nolattiin jälkeenpäin, kun asian
oikea laita ti.'li tiedoksi.
Kerran talvella veljekset olivat yö­pyneet
erääseen heinälatoon. Kun aa­mulla
jotkut hucMnasrvat suksenjälkien
johtavan latoon, niin hälytettiin suoje­lijat
kokoon ja täkaa-ajoon. Niityn
laidassa järjestettiin ketju ja alettiin
ampua latoa, •välillä aina huudettiin an-tautumiskehoituksia.
"Mutta kun vel-
Ijeksistä ei alkanut mitään 'kuulua, niin
ajattelivat suojeluskuntalaiset, että kyilä
nyt ovat kuolleet. Kun mentiin kat-fioniaan,
ei ladosta mitään löytynyt.
Suksen jäi jet lähtivät ladon takaa, joh­taen
metsään. Pojat olivat jo aamulla
«varhain jättäneet ladon ja painuneet
omille teilleen. Jotkut koiranleuat oli­vat
naulanneet puihin tien viereen i l ­moituksia,
että suojeluskuntalaiset oli­vat
valloittaneet metsäkaartilaisilta äk-
•kirynnäköllä heinäladon j a saaneet so­tasaaliina
yhdet tuohivirsut, lovilaitai-
6en krvivadin ja kolme puulusrkkaa,
mutta ladun toista päätä ei ole löydetty.
, Kerran taas suojeluskuntalaiset olivat
päässeet poikien jäljille. Yksi veljek­sistä
oli vähän heikossa kunnossa ja
pelkäsi, että hän ei jaksa hiihtää takaa-
<ajajien edellä pafkoon. He hiihtivät
lison kuusimetsän läpi. Heikompi veli
tneni edellä ja nousi isoon kuuseen. Toi-
$ei tulivat perässä ja heittivät hänen
suksensa kauas metsään, sekä tekivät
vielä siinä kuusen juurelle seHaisen toi­mituksen,
jo^-a toisinaan on välttämätön
tehdä. Kyllä suoijelijoille riitti latua.
5*uussa oleva veli oli ajatellut, että jos
ht hänet huomaavat, niin kyllä hän
antaa henkensä mahdollisimman kal­liista.
Hänellä oli hyvä mauseri mu­reanaan.
Mutta suojelijat eivät häntä
huomanneet, vaan painelivat mitään
aavistamatta ohi ja niin olivat pojat
taas illalla niemessä majassaan.
Järven nientä, jossa veljesten maja
oli, pitivät torpan lapset ja muut usko­tut
lapset mäenlaskupaikkana, joten se
oli tannerrettu latuja täyteen, joten se
ei kiinnittänyt kenenkään huomiota.
Sirtä aivan sivusta meni vielä hevos­tie
metsään josta toqpan väki ajoi
polttopuita. Tieltä käsin voi pojille
Ijeittää puita ja ruokapaketteja. Pojilla
oli piilopirtissään jonkinlainen öljylänr-mityslaite
ja oli siellä kiuaskin nur­kassa,
että saivat öisin majaansa läm­mittää.
Päivällä eivät uskaltaneet sa­vun
näkymisen takia lämmittää ja tulta
pitää. Niin pojat viettK-ät siellä tal­vensa
kuin oravat pesässään 'ja säilytti-
N-ät henkensä. Seuraa\'ana kesänä he
»ntautunitt vapaaehtoisesti ja yleisen ar­mahduksen
nojalla kaksi pääsi ehdolli-eeen
\'apauteen ja kolmas sai muistaak­seni
kahdentoista vuoden tuomion. Mut­ta
ei hän kovin kauan pitänyt vankila-komennosta
^^lan karkasi ja pääsi Neu­vosto-
Karjalaan. Olen kuullut, että
hän on siellä elossa vielä nvtkin. — ?
vat kahvileipää ja muita leivdcsia. Kai­ken
onnen kuli^uraksi oli Annia suosinut
kohtalon dnni siinä muodossa; että hän
oli hyvään aikaan saanut vastaanottaa
paketin. Se oli tullut kaukaa, vieraal­ta
maalta hänen rakkaalta' enoltaan.
Anni siunasi mielessään paketm lähettä­jää,
joka muisti vähäpätöistä tyttöpolois-ta
kaukana vieraalla maalla kulkiessaan.
Kauniina ja aurinkoisena v ^ e n i päi­vä.
.Kiireesti tekivät Suoma ja Anni
heti aamusta päivin tärkeimmät työnsä.
Edellisenä päivänä he olivat pesseet
saunarakennuksen, jossa nyt yhdessä
työskentelivät. Puhtaina hohtivat sau­nan
lauteet, pesuhuoneen istumalavitsat
ja pukuhuoneen lattia kiilsi välkkyvänä
kilpaa kirkkaitten ikkunalasien kera.
Rakennuksen päädyssä oleva uusi par-turihuone
tuoksui runsaan veden ja
saippuan käytöstä. Nyt oli parturihuo-neen
pitkälle pöydälle levitetty juuri
kaupasta tuotu uusi, valkoinen paperr-liina.
Kalhvipannu asetettiin hiillokselle pu­kuhuoneen
kakluuniuuniin. Suoma jäi
katsomaan pannun perään ja Anni lähti
kutsumaan vieraita saunalle. Hän kier­teli
kaikki parakkirakennulkset ympäri
ja lopulta koputteli emännän ulko-oven
takana, pyjrtäen emäntääkin tulemaan.
^ l ä aikaaoli Suoman kahvi valmistu­nut.
Anni juoksi kiireesti takaisin sau­nalle
vieraita vastaanottamaan. Heitä
alkoikin saapua yksitellen ja parittain,
Hän ohjasi heidät kaJkki pukuhuoneen
puolelle, mistä Suoma oli juuri ehtinyt
viedä kahvipannun parturihuoneen puo­lelle.
Iloinen puheensorina täytti huoneen.
— Jopa tytöillä täällä tuoksuu hyvä
kahvi. Naiset katselivat uteliaina ym­päri
huonetta. Anni huomasi ikkunasta
emännän tulevan saunalle päin ja meni
ulko-ovelle vastaan, Samalla hän ke-hoitti
pukuhuoneessa olevia naisia tu­lemaan
parturihuoneen puolelle.
Kuului yllättyneitä huudahduksia:
'Mitkä juhlat täällä ovat? Kuka ne
on järjestänyt? Täällä on kaikki lai­tettu
kuin hyvinä, edesmenneinä rauhan
vuosina.
'"Eivätköhän Suoma ja A'nni ole nämä
yhdessä järjestäneet, sillä olen huoman­nut
heidän jääneen leipomoon", virkkoi
emäntä.
Suoma kaatoi kahvia kuppeihin, ke-
'hoittaen naisia nauttimaan pöydän an­timista.
''Oikein 'pniön^kahvia', miten hyvältä
se maistenkaan! Kuuflkaahan tytöt,
mistä te olette oikeaa kahvia saaneet?
Ja sanokaa nyt, mitkä juhlat nämä oi­kein
ovat", tiedustelivat naiset.
Tytöt päättivät lopultakin tyydyttää
toisten tiedonhalun ja sanoivat:
"Nyt on meidän kummankin synty­mäpäivä
ja hyvä. odottamaton henki
suosi Annia siinä muodossa, että hän sai
juuri Amerikasta paketin, jossa oli run­saasti
kahvia ja paljon muutakin hv\ää
siinä o l i ."
' M i t e n ihanaa! Olisipa minullakin jo­ku
läheinen omainen siellä että saisin
edes yhden kilon kahvia", huokasi eräs
vanhempi nainen.
Suoman pannusta näkyi riittävän kah­via
loppumattomiin. 'Ottakaa nyt lei­voksiakin",
hän kehoitti.
- E i . kiitos, tämä kahvi on niin ihanaa,
etteivät nyt leivokset käy kaupaksi",
kieltelix^at naiset hörppiessään jo kolmat­ta
kupillista kahvia.
'Tämä kaikki tuli niin 3-llättäen. et­tä
emme tienneet ostaa mitään syntymä-pä
»\älahjaa", pahoittelivat naiset nous­tessaan
kahvipöydästä. "Toivotamme
vain paljon onnea ja menestystä elämäs­sänne
ja tuhannet kiitokset teille kum­mallekin
tästä mieluisasta hetkestä, jon-
Kirj. AU5NE O.
ka meille järjestitte. "Kaikkien silmis­tä
loisti toveftlinen pilke puristaessaan
päivän sankarien käsiä.
Naisten lähdettyä jäi emäntä vielä
saunalle. Hän kääntyi Annm puoleen
ja sanoi:
"Minulla olisi jotain kysyttävää teil­tä,
Anni-neiti."
Anni jäi odottamaan, mitä asiaa
emännällä olisi ja tämä jatkoi:
"Minun kesälomani alkaa ensi tiis­taina.
Tulisiko Anni minun tilalleni
siksi aikaa. Olen pu-hunut jo työnjoh­tajalle
teistä . .
"Nimkö?"
"Nnn. Onko hän jo puhunut teille
asiasta?"
" E i ole. En ole työnjohtajaa näh­nyt
moneen päivään. Mutta tuolta hän
näyttää tulevan tänne päin."
Emäntä lähti kiireesti omalle puolel­leen,
hän näytti välttävän kohtausta
miehen kanssa. Tiesrnune kaikin, että
heillä kahdella oli ollut monta kovaa
yhteenottoa asioista, jotka koskevat eri
kysymyksiä tällä alueella.
Työnjohtaja tuli saunalle, katseli ym­pärilleen
joka huoneessa. Hän oli tiuk­ka
mies ja jos sattui huomaamaan jos­sain
epäkohtia, niin asianomainen sai
kuulla kunniansa. Mutta ei häntä tar­vinnut
pelätä, jos hän huomasi kaiken
olevan kunnossa j a tyydyttävällä taval­l
a tehdyn. Ei myöskään tarvinnut pe­lätä,
että hän oli aina ympärillä kiekku-imassa.
Tarpeen tullen sai lähteä mies-
»tä hakemaan, jos sattui asiaa tulemaan.
Anni hääri pesuhuoneessa kuumien
vesisäiliöiden kimpussa, kun työnjohta­ja
tuli hänen puheilleen. Hän otti pu­heeksi
saman asian, josta emäntä oli
juuri maininnut. Anni lupautui emän­nän
tilaile tämän loma-aikana.
"!No niin, oli hyvä, että tämä asia
tuli järjestykseen. Saatte sitten yhdessä
emännän kanssa järjestellä ne asiat",
sanoi työnjohtaja lähtien omille teilleen.
Tänä kesänä Anni oli kesälomien
päästäjänä. Heitä oli useita naisia, jot­ka
olivat aina iomallelähtijäin sijaisina
kahden lomaviikon ajan. Emäntä ha­lusi
aina itse valita henkilön tilalleen
j a arpa lankesi nyt tänä kesänä .\nnin
osalle.
Seuraavana maanantaina meni Anni
töihinsä kello kahdelta päiväillä. Silloin
oli emännän vapaapäivä ja tavallaan
Anninkin vapaapäivä. (Mutta silloin oli
monien asiain järjestelyä, joissa emäntä
halusi antaa tietoja omasta työstään ja
samalla hän luovutti tilikirjat, varaston
ja kassan avaimet sekä oviliput Annin
haltuun.
Kun kaikki asiat tulivat selviksi, toi-
. votti A'nni emännälle hauskaa ja iloista
kesälomaa tämän matkalla etelään ja
lähti samalla itsekin viettämään vapaa­päiväänsä.
Seuraavana päivänä alkoi varsinainen
työ kahden jälkeen päivällä ja kesti kel­lo
kymmeneen illalla. Varasto oli ai«)in-na
viiteen saakka ja miehet saivat siitä
mitä tarvitsivat. Viiden jälkeen tuli
mennä saunalle missä tuli myydä ovi-lippuja
saunassa kävijöille. Kassasta
mv-ytiin myöskin virvokejuomia, joka
oli emännän omaa kaupankäyntiä. My>'-
jä sai markan pullolta myyntipalkkiota,
mikä oli nätti sivutulo. Saunassa oli
paljon kävijöitä ja he käyttivät virvo-kejuomia
hyväkseen oltuaan kuumassa
löylyssä.
Tällä ajalla sattui Annille monta hu­paisaa
tapahtumaa, joille sai nauraa jäl­jestä
päin. Eräänä päivänä tuirvaras-toHe
eräs uusi siivooja, joka pyysi uusia/
paperisia ikkunaverhoja. Varastossa ei
silloin sattunut niitä olemaan ja Anni
kehoitti naista tulemaan seuraavana
päK^änä. koska siksi ehtisi uusi tavara-
Juhlaa työn lomassa
naiselle antanut sellaisen « i d l i s ^^
väi», joten hän sanoi, ettei T a r a s j^
oHut seHaista nyt tällä k e r t a a^
vana.
(Nyt nainen kimpaantui. "Tanfi
kirarniallin^n varasto, kun tääSa ei ^
mitään. Olette aivan samanlainen W
emäntäkin." Sadatellen nainen ^
uhaten mennä työnjohtajalle kante^^
maan.
Seuraavana päivänä saapui tavaralä.
hetys. Anni otti piukan paperiverijoU
viedäkseen naiselle tämän pyytämät ver-hot.
Kaikki huoneet olivat puhtaat ja
ikkunoissa olivat aivan uudet verbot
Anni ihmetteli mielessään, mihin nainen
olisi uusia verhoja käyttänyt. "Ehkä
hän . . . ei, en sano sellaista. On pa­rempi
pitää silmänsä auki eräisiin hen.
kiloihin nähden." Anni poistui raken-nuksesta
verhonippu kainalossaan.
Hän järjesteli tavaroita varaston yla-hyllyille.
Ovelle tuli muuan nuorimies.
Anni oli miehen nähnyt jo ennemminljn
ja tiesi miehen olevan syntyisin pääkau-pungista.
Nyt oli hänen tiensä johu-nut
työmahdollisuuksien sattuessa tänne
pohjoiseen rakennustyömaalle.
"Olisiko emännällä antaa 'Täystnio'.
pakkaus?" kysyi mies.
Anni antoi miehelle pari pakfciusta
"Täystuhoa" j a kääntyi omiin töihinä
Siinä järjestellessään tavaroita hyllylle
hän huomasi miehen vielä seisovan va­rastohuoneen
ovella selkä Anniin päin
kääntyneenä. Mies o l i avannut yhden
pakkauksen ja tupsutteli siitä annoksen
housujensa sisään.
Jopa nyt. Annin nauruhermoja ku­t
i t t i , mutta eiväthän emännän sibiät
mitään näe eivätkä korvat kuule, vaikika
kyyhkyset kuhertelisivat. Miksi ei mies
ole mennyt sitä varten laitettuun täisau-naan?
Kyllä siellä sadan asteen kuu-niuudessa
pöksyistä syöpäläiset lähtisi­vät.
Anni istui kassaluukun takana. Lat­tialla
on useita tyhjiä virvokejuomalaa-tikoita.
Kova tuntuu miehillä olevan
jano. iSaunan puolelta kuuluu puheen­sorinaa.
Tuolilla i s t u j a ei kiinnitä sii­hen
huomiotaan. Rannekellon viisari
osoittaa kahde5csaa, vielä pari tuntia
tässä istumista. Oli lauantai ja silloin
sai istua kahdeksan pitkää tuntia sa­malla
istuimella. Selkää pakottaa ko­valla
tuolilla istuminen.
Anni katsoo sivumennen myymiänsä
ovilippujen kantoja. Niitä on tullut tä­män
päivän osalle yhdeksän. Siis tänä
päivänä on käynyt saunassa 4 SO ihmistä
j a lisää näyttää tulevan. Iltapäi\Tiin
työskentelevä mie'het tulevat kahdeban
jälkeen saunaan saadakseen puhtaan
kylvyn työnsä jälkeen. O l i h a n nyt laij-antai-
ilta, mikä tietää rnonelle juhlaa .ia
tanssin suomaa iloa. :Mutta hän, Anni,
istui yhä paikofllaan. Tänä iltana hän
ei kadehtinut emäntää — t a i lieneekö
hän koskaan kadehtinut. Tuskinpa h i i
lienee ennen kiinnittänyt huomiotaan
emäntään, mutta nyt hän t u l i huomaa­maan,
k u i n k a emännän työ o n ik:i\ aa -
a i n a v a i n samaa, ei mitään vaihtelua •
' • O n k o m i n u l l a sulhanen?' Täroi-^
k y s y m y k s e n sai A n n i tehdä itselleen
eräänä iltana. Annista t u n t u i hullun­kuriselta,
m u t t a ehkä o n parasta kertoa
kaikki järjestyksessä j a sillä \älin sehi-teliä
m o n i a pulmallisia kysymyksiä, etta
pääsee tasapuoliseen k ä s i t y k s e e n tapat-tumien
meressä.
Pari viikkoa kului pian ja Anni oii
vapaa emännän tehtävistä. Hän ihmet­teli
vain työhön mennessään, että min­nekähän
hullun m y l l y y n hänet taas si­joitetaan.
Mutta järjestyihin sekin '
man suurempia kahinoita j a nun
o l i jäHeen uudella p a i k a l l a a n parin
kon ajan.
Eräänä aamuna A n n i tallusteli varas­tohuoneelle
emännän puheille. Pit' -
da pesupulveria ja uur=ia lattiaharja t}0-
Siru 4 Lauantaina, toukokuun 22 päivinä. 1954
' ' !^ i <' *. . - i» t i : . J