Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 22, 1954

              Mamtoban Urje
Oikein kyyneleet tiHivat silnmni lu­kiessani
Spokanen Kallen kirjoituksen
"Myöhiistyneet ruusut".
Täällä näyttää, ettei kesää tulee ol­lenkaan.
Xyt on jo toukokuun 2 x»*vä
ja aua on lumesta valkoisena. Lisää
lunta tulee ja mikä pahinta, kaikki mer­kit
»viittaavat siihen, että tätä kylmää
yhä vain jatkuu. Ei ole vielä tietoa,
koska pääsee peltotöihin. Taitaa tulla
liian myöhäinen ennenkuin maa kurvaa.
Tuo meidän *Pää" tahtoo olla niin
pahalla tuulella, että jos mina olisin
Jehovan todistaja, niin varmasti uskoi­sin
maailmanlopun^ olevan lähellä. Leh­mienkään
ei tarvitse muuta kuin vähän
häntäänsä heilauttaa, niin jo tulee tuo­mio
oikein Teuvaksi: "Senkin ruokotto­man
roisto, Winnipekkihin sinä meet
ensi syks3mä!"
Ei meitä suomalaisia tällä perukalla
ole enää monta jäljellä. Viime elokuus­sa
kuoli Matti Kaartinen sairastettuaan
sokeritautia. Hän oli asunut tällä pe­rukalla
yli 40 vuotta. Kaipauksella
muistelemme entistä hyvää naapuriam­me.
Täällä Canadassa näyttää aika aina
vain huononevan. Farmarien tuotteiden
hinnat laskevat, mutta kaikesta osta­mastamme
on maiksetlava korkea hinta.
Kerman hinnan laskusta farmarit saa­vat
tosin syyttää itseään, sillalle syövät
margariinia, eivätkä sano häpeävänsä-kään.
Tässä kylässä-on ainoastaan kick-si
farmaria, jotka eivät osta margarii­nia^
Pitäisi kirjoittaa jotain vak>isan^)aa>
kin, muttfr jätän sen ensi kertaan, ko^a
nyt en näe mitään muuta valkoista kuin
lunta, lunta.
Emme tuHeet Niemen perhettä enää
näkemään, vaikka odotiimne teitä käy­mään
niinkuin oli puhe. Puolinenkin oli
valmistettu teitä varten. Kirjoittakaa
joskus Liekkiin, kuinka siellä menee.
TeryTe^iä teiivalaisrJle ja kaikille toi­sille
tutuille ja tuntemattomille, jotka
viitsivät tämän lukea. Halloo Valma
ja perhe, toivomme teidän voivan hyvin 1
Koetan yrittää tämän valmiiksi tänä
iltana. Jos sattuu vaikka huomenna jo
aurinko paistaa, niin asiat ovat silloin
jo aivan toisin. Ei se sentään niin paha
ole, kun on oma tupa ja oma lupa. Koko
perhdun on taas koolla jä vielä k^nteer^
pienen äänen oven.takana huutavan
''grammaa". Siinä on tarpeeksi huvia
vanhalle paarille. On meillä vielä lisäksi
CS'orrbacfcan soittamia levyjä, joita kel­paa
kuunnella.
ÄITEE. .
.K' ' v
JMmuam! Mtimamd
Kaikkia suomaJaisia ja aivan vierasmaalaisi-to, kutsonane t.k. 30 i»ii;Väna
tänne Azildaan juhlimaan kevätjuhlaamme. Tulla saa jo aivan aamiÄa, mutta
kello 12 päivällä alkaa oikein virallinen juUa. Juhlan nimeksi on pantu EMÄN­TIEN
KUTSUT ja tulot luovutetaan sairaskomitealle ;a lasten ke^leirille. Lahja-voittolippuja
myydään joka puolella ja voittona on lattiamatto <£ekä muita pie­nempiä.
Kaikenlaista 'h«via on kaikilile. Pienellä maksulla saa ruokaa, kahvia ja
virvokkeita. Iloa saa pjtää ilmadsdcsi aivan selvin päin. Siispä saapukaa joukoHa
läheltä ja kaukaa, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja* etelästä. Tulkaa ja tuokaa
sukulaisenne ja tuttavanne, sukulaisten tuttavat ja tuttavien sukulaiset.
(Myöskin on Liekin muurahaisiHa tilaisuus tulla Marjatan vieraiksi. Kaikille
Liekin piirtäjille tarjoaa Marjatta flmaisct kahvit ja onpa vielä pieni salaisuus
meidänkin kesken. Tulkaa siis toimittaja ja kaikki piirtäjät mukaan! TUattu
on kaunis ihnakin — jos ei satoaan satu.
Kaikkia lähiseudun farmareitakin pyydämme saapumaan katsomaan oikein
kaunista seutua. Järvestä saa käydä vaikka onkimassa samalla ja. kalamojakkaa
saa jo valmiina — jos sattuu k^a Oton koukkuun — ja sattuuhan se.
Jos joku vaivautuisi tuomaan mukanaan pienen bingovoiton, otettaisiin kaiMci
sellaiset lahjoitukset kiitollisuudella vastaan.
Täällä Azildassa siis tavataan tX 30 päivänä.
RIIKKA JA M.\RJATTA.
Jutustelua Vmhuus
Tulipunaiset ruusut
Ainoai^ poikani pieni ja herttainen
Lynne-tyttö tuli arkana ja erittäin asial­lisen
näköisenä luokseni s>'li täynnä pu­naisia
ruusuja, huudahtaen: "Tässä on
mummuHe äidinpäiväruusuja ja aivan
tulisenpänaisia. Baddy, mami ja Dick
ja minä ne annamme, onhail kaikkien
äitien suuri juhlapäivä! ' Kortista näin,
•että torravat äiti^^ummuHe vielä mon­ta
samanlaisu punabten ruusujen juhla­päivää.
Olen s>'dämestäni onncBinen omis-taessani
pojan perheineen, joka ci ole
unohtanut vanhaa äitiään, vaan haluaa
tehdä äiti-mummun harmajan ^ n eh­toon
mahdcrflisinmian hupaisaksi.
Moni x^anha äiti kaipaa unohdettuna
rakkaiu lapsiaan, jotka maaihnan mark­kinoita
matkatessaan ovat unohtaneet
vanhan ja ryppyisen äidin yksin itke­mään
ja ik|lvöimään. Äidinrakkaus ei
sammu koskaan, se on jaloin tunne
ihmiselämässä ja vain yksin äiti voi sen
täydellisesti käsittää.
Kiitoksia lapseni kun muistitte äiti-mummoa
tulipunaisella ruusukimpulla!
ELLI-T.5VTI.
Olen lukenut Liekkiä 15 vuotta ja se
on tervetullut vieras perjantaisin. Vii­me
vuosina siinä on ollut havaittavissa
nousua arvokkaammaksi monessa eri
suhteessa. Uusin juuri tilaukseni vuo­deksi
ja yritän samalla kirjoittaa siihen
ensi kerran. Pidän savolaisten jutuista,
niin saisi vain <^a enemmän. Mur­teessa
jo itsessään on huumoria ja huu­mori
on piristävää, ihmiselle on nauru
terveellistä.
Suomesta kirjoitetut tapaukset ovat
olleet Liekissä hyvin siihen malliin, mitä
siellä ennen oli. Tullessani Canadaan,
olin 17-vuotlas. Mummoni sanoi, et­tei
hän olisi uskonut minun tänne läh­tevän,
sanoi uskoneensa minun kuole-
.van nuorena. "Seitsemän vuotta pidin
valkoista lakanaa lähettyvillä ja käskin
sen naulata seinään, jos tyttö yöllä kuo­lisi",
sanoi hän.
JMummon asunto oli puolen kilomet­rin
matkan päässä kotoani. Oltuani
kolmen vuoden ikäinen, kuoli äitini.
Aina kello yhdeksän aikaan mummo
tuli meille ja sanoi jo viiden aikana
aamulla tähyiHeensä ulkona, onko la­kana
naulattr seinään. Hän tuli vuo­teeni
viereen ja^ sanoi yöllä rukoilleensa,
että Jumala tulisi hs^emaan minut tai-vaasedi,
jossa ott äitinikin. Neljä vuo­den
vanhan lapsen ymmärrys ei ollut
vielä suuri^.i^oin, että kuolema tu-^
(ce minut noutamaan; EUtmänhsduni
oli siiuri. Itk*n taivaaseen lähtöäni usein.
.Kerran olin kuumeessa. Mummo oli
meillä ja l^iessään kotiinsa hibi en­nusti,
että ensiyönä minut haetaan tai­vaaseen
ja, hän jätti nunut hyvästi. Jäin
itkmään ja pelkäämään noutajaani.
Tavan mukaisesti saapui isän kotiin
illan hämärässä. Huomattuaan kuu­meeni
hän sHitteli päätäni ja alkoi kä­vellä
edestakaisin mietteissään. :Mel-kein
yijtkin hän teki sitä. En tiedä,
kuinka hän jaksoi. Kerran lääkäri ky­syi
minulta, mitä haluaisin. Vastasin,
että tahdon leikkiä puuhevosella ja
kärryillä, enkä halua lähteä taivaaseen
äidin luo, vaan haluan olla kotona. Hän
kysyi, kuka minulle on sellaista puhu­nut.
Sanoin mumnmn puhuneen.
Muistan, kuinka jo suurenakin tyt­tönä
tähyilin taivaalle, odottaen äidin
tuloa. Tuolla isolla pilvellä äi|i saapuu
kotiin, ajattelin.
Lämmin kevätterv-ehdykseni kaikille
Liekin lukijoille- Tulisi pian suloinen
ja virkistävä- kesä ja muuttuisivat huo­non
ajan merkit, jotka nykv-ään ovat
näkeissä.
L . \ U R L \ .
Ei pidä lukea ahmien vaan miettien,
mikä meitä hyödyttäiki.
Olen jo kohta kuusi vuotta ollut yk­sin.
Ensimmäiset vuodet olivat kovia
hyvän elämäntoverin kadotettuani,
mutta nyt menee a&a oikein hyvin. Ei
yksinäisyys^ niin pahaa ole kuin sitä
nuorena, elinvoimaisena kuvittelee, mut­ta
vanhus kaipaa lepoa ja rauÄaa. Si­tä
voi seurustella itsensäkin kanssa,
muistella 'mennyttä elämää, löytää-siel-tä
monta'turhanpäiväistä'kuohahtelua,
joka tu»tuu nykyisin turhaita- Sellat-nen
touhun ihminenr kuin minäkin, löy­tää
sitä elämän varrelta paljon.
Ja yksi asia: olcsi vanhana ja yksinäi­senä
oppinut näkemään kaikissa kanssa-ibmissäni
enemmän hyvää kuin ennen.
On aikaa lukea ja tutustua enemmän
ihmiskohtaloihin ja maailman nykyiseen
kuumeiseen elämäntahtiin, joka tekee
ihmisestä sellaisen, ettei voi aina hallita
hermojaan ja se saa useinkin ihmisen
näyttämään pahenunalta kuin hän to­della
on. Karkissa on hyvää^ kunhan
sen osaa vain tuoda esille. Tavat ja
muodit ovat tehneet elämän sellaiseksi,
joka kuluttaa heraiostoa.
Tupakanpoltto on yksi, joka on nai­sillekin
tullut niin yleiseksi. Se kulut­taa
naisten hermoja enenmiän tuin
miesten, siHi naisilla on usein enem­män
aikaa tupakoida. Kun tuntee her-mostuvansa,
ottaa ti:^>akan. Se rau­hoittaa
hetkeksi, mutta samaHa pilaa ja
taas tä3rt3;y tupakalla rauhoittaa. Sit­ten,
kun sen turmiollisuuden huomaa,
ei ole enää voimaa siitä luopua. Kaik­kein
vaikein seikka elämässä onkin voit­taa
itsensä. Ken oman minänsä voittaa,
häA^oittaa jo maailman. En usko, että
keneiläkään on tupakkaan himoa, kun
sitä ei ole käyttänyt. Mutta ihminen
on laiHnaeläin, hänen pitää yrittää olla
niinkuin muutkin ja tupakkayhtiöille se
on eduksi- Mikä hätä niillä onkaan,
kun lääkärit ovat alkaneet julistaa, että
t u p a ^ aiheuttaa keuhkosyöpää. Syö- '
pä nykypänien kauhistuttavin tauti.
Se ehkä panee taistelemaan tupakän-hioK
» vastaan. Raha se on, j » ^ jo­tain
"kauntaa". Ihmiselämä on ama
ollut halpaa. Usko, että täytyy olla
niinkmn muutkm, teettää kaikkea. Ei
ole rohkeutta olla alainen, oikein oma
itsensä, se kysyy roh&eutta- Luulee,
että täytyy ottaa r^rypyn, kun sitä seu­rassa
tarjocaan ja kim sitä usein seuran
vuoksi tekee, niin ^vihitellcn siitä tulee
tapa, turmif^inai tapa.
Ihmiselle olisi aina enemmän eduksi
olla oma itsensä eikä niinkuin muut.
Se kyllä -vaatii rohkeutta. Olen aina
ollutkin erilainen kuin nmut ja siksi
säälinkin niitä, joiden täytyy yleisen
muodin vuoksi turmella jopa terveyten-säkin.
Aina toivon ja odotan tulevan
Kjm Uio Liekin-kilpaleiöii..
rossa: 19-, on anUnut mu
^pa»bv»wa, niin pdjon, etti._
xnit «piffii-atoauräjähdystai ag-j
^jJAgLjdatrklrijk Jtirtehneep fr^^
kfl9a,^niMbsft ne ovat tehneet
-autojen^ tuiäläase^iiinkin.
KatsÄaas, vfe^n minä olen
muiit Liekin kilpatehtävät saan«l
selville, vaikka en ole viitsinyt _^
tuloksia tpmutukseen lähettää, aHi |^
voittaja siellä määritellään arvan
ta, eikä minulla ole koskaan oflut ^
minkäänlaisissa arpajaisissa, 1%
sen homman jättänyt kekonaan p,%
laskuistani. Mutta nyt tämä
nen kilpatehtävä ei ota sehit
vaikka sitä kuinka vatkaisin puoyj
toiselle sekä ympäri. Olen.njtsSs
' uskossa, että Liekin toimittaja «j t».
hallaan antanut ijieille sellaisen tdtävä
että meistä ei kukaan saa sitä sehifc
— ellei minun järjessäni ole tixMi
reikiä.
Ensin, kim olin sitä hetken {4*.
rannut, nim sanoin itsekseni, ettäiiint.
laisia ne ovat \ ja B ja sitten toisÄi
kerralla sain ^tulokseksi, että ha ova4ii
mulatteja. Sitten kysyin itseltäni, « 4
mistä minä sen tiedän, kumpiäto k
ovaX. Kiinalaiset puhuvat totta ja nm.
lätit valehtelevat. Mutta mistä mi
tiedän, kumpi B tai C on kiinalainen
tai mulatti?.; Ajattelin jo niinkin, elti
kyliä. C.on kiinalainen ja siis puhua tot­ta,
koska hän uskalsi väittää -V.n iTmoit..
taneen olevansa mulatti. CHen nimt*
täin siinä uskossa, ettei valheenpul».
jalla ole^rohkeutta väittää asiansa »
keudcsta. Mutta sitten taas tuli 00^
leeni, ettit tuokaan teoria pidä «äl
paikkaansa,- koska tänä päivänä, aini»
kin täällä Valtojen puolella suurifttnat
valehtelijart väittävät puhuvan» iotö.
Jouduin kokonaan ymmälle, jospi
vain olisi edes vihjattu, kumpi B.Ctä
A oli rodultaan, niin tehtävän olisi saa­nut
helposti selville. Ajattelin niiukin,
että kun kiinalaiset mainittiin ensin ja
mulatit jälkeen, nin ehkä A ja B olivat
kiinalaisia, mutta eihän sekään vannia
ole.
Kyllä nyt olisi tarpeen Faarin ja
. Alpertin sakpoliisitarto. Minä en pys­ty
tätä selittämään, joten jään »>1 jäa-
-nhyk^eUä «döftaHiaan, .liuinka Mp^
toiset ovat:sen'saaneet selville. - Ssim
sevain oli ; :
. : .KURIK-\N FLIKALLE.
Komisario
• Jaa,-te elätte vielä ja mutustetettt
Mimmin kanssa aina vain sarnaa Jeika-
•leivän syrjää. Se on hauska kuulla,
sillä minä jä ehkä moni muu s}Titiä
itse langennut ajattelin, että jokohaa
se Vappu-Klaara työnsi Alpertin sinne
ropessin kärkeen, ettei siitä tulisi flät-taa.
Kun meidän lasten isä luki, että Ai-pertti
on kaikella kunnialla nostanut
ajatustensa, ankkurin ja lähren>1 seilaa­maan
Liekm valtavassa ja suurtssa me­ressä
päämäärää tietämättä, nin säoA
ett» Alpettti ajoi kariHe ja muu ci häntä
pelasU kuin yksi. Se on lupaus äoaa
arpaa, että komisario Alpertti on l)^
ja kirjoittaa ofla olevan nimimerkin ^t.
salia joka viikko pienen pienen hu>:
tavan ja Liekin lukijoille ^"^^JT
leen herra komisarion aina omaksi es­seen
toimivan .\lpertin k>hä>ksen.^'
jeetv-astataan.kifjeiHä ilman muotoku­vaa.
,^
sukupolven.vaoksi, jota on m n n ^
jo suuri joukko kasvamasi, ^ ^
mässä tulisi sellainen muuton. i<*a ^
vittäisi tunnioHiset tavat ^ ^ ^ ^
kai se niin kauan muutu kum nta
ihmi^unnan jumala. ^:^rn
SiTU 6