Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 2, 1957

              litko yksin sinne.
— Siksi en mennyt, että lähdin seu­raamaan
sinua. Tiesin, että se oli mies,
- joka soitti sinulle. Lähdetkö vielä sen
miehen kanssa?
— En.
— Xo niin . ; tästä ei puhuta sen
enempää. Minä en enää myöskään me­ne
niihin kirotun kokouksiin. Jos s'-
nun tekee mielesi tanssimaan, niin se
olen minä, jonka kanssa sinä, menet . . .
Muuten sinä olit niin hiton söpö siellä
ja — rakas,
Anneli hymyili voittajan hymyä. Hän
htiomasi, ettei .Ahti vastannut kaikkein
tärkeimpään kysymykseen, mutta hän
oH saanut takaisin oman rakkaan mie­hensä
ja se riitti.
Ahti ei koskaan tullut tietämään An­nelin
juonesta ja Anneli pysytteli hie­notunteisesti
vaiti tummasta, kauniista
naisesta, vaikka Ahti joskus vuosien
jälkeen pilaili, että se oli siihen aikaan,
kun meidänkin äitee hairahtui.
ETANA.
Klrj. AORrOOLA
(Jatkoa) -
JOHXSÖN ei väHttänyt päivän pituu­desta.
Aamuauringon noususta yön
hämärtävään hetkeen hän lapioi soraa
ruuheen ja etsi nagetit ruuhesta. Bella
oli apuna etsinnässä ja tahdikkaasti
kuin kone, teki samat liikkeet: kumar­rus,
lapion työntö soraan, nOsto ja sora
oli ruuhessa. RuUhen mitalta kun-oli
sannut, niin sitten nopea tarkastus.
Taasen kumarrus, nosto, kumarrus,
nosto. Pykälien pohjalla olevat keltai­set
nagetit juovuttivat lapioitsijan. Hän
ei tajunnut ajan kulua, ei tuskin syö­mään
kerinnyt. Bellan piti kädestäpi-nen
tarkastamaan puron alkulähteitä,
kuilun pohjaa, vuorten seinämiä. Siel­lä
jossain vuorenjuurella täytyy olla se
mother lodge —- pesäke. Siellä yarmaan
on suuremmat nagetitkin, oikeita kim­paleita,
joita vesi ei ole voinut kuljet­taa
tänne alas. Teen valtauksen. Usko
pois minua! kyllä tuoUa vuorien rot­koissa
kultaa on. Tähän takkaani vie­lä
rakenhetaan kaivoskylä. Ehkä isom­pikin
kaupunki. Ja ajattele, me tulem­me
olemaan miljoonien omistajia. Usko
minua rakkaani. . .
Mutta sitten tuli takaisku. Väsy­mys,
tahdon lamaannus. Johnsonin te­räksen
luja terveys petti. Kahdenkym-tunut
sotasankari kuuhruiskiunee.
Iso tuulen heittämä vesipisara ||;.
ti teltan kattoon — useampia. sL
ikäänkuin seinänä sade Iaka*si aluett
Pilvet olivat pudottaneet pohjan^ ;
kaatoivat vetensä juuri tähän rotkooi
rotkon vieriviUe rinteille: Satoi mnaii
karasti, että vettä oU parisen tuumaa ta
saisella maalla. Sellainen kaatosade vo
olla mahdollinen vain vuoristossa
Purokuilua n^öteh alkoi tulla peit
saita, puita, ronttoja ja vieläpä aika-moisia
kiviäkin. Aikojen kuluessa pu.
ron kuljettama sora oli levinnyt tasaiset
le maalle ikään kuin saareksi — sora-kentäksi.
Nyt raju vedensyöksy aukasi
uoman soraan. "Lapioi" sen suurem-maksi
ja kuljetti sOran yli suosilmat
keen Beaver puroon saakka. Samalla
virta vei Johnsonin pesuruuhehkui, et-tei
jättänyt palastakaan paikaUeen.
Eräläisteri' teltta tavaroineen oli
Vaarallinen nainen
nuorille miehille
Griffithstownissa, Walesissa meni vii­me
viikolla viidennen kerran naimisiin
65-vuotias iVIary Gilbert. Mary sanoi,
että kaikkein ensimmäiseksi hän opet­taa
31-vuotiaan miehensä tanss'maan
rock and rollia.
Mrs. Gilbert sanoi, että kaikki hänen
miehensä ovat kuolleet ja että "jos tämä
viideskin mies kuolee, niin paljon on
nuoria miehiä velä häntä varten'".
taen hakea Johnson syömään. Syöty-, menentuiinin työpäivät kuluttivat mie- ylempänä viertävällä maalla. Niin oI~
ään heti lähti uudelleen työhön. Veden jj^n voimat loppuun. Hänen tarmonsa Ien he säilyttivät telttansa, tavaransa se^
tulo ei kestä montaa viikkoa, ellei jat- lamaantui. Hän Oli paindaankin me- kä itsensä.
kuvasti satele. Nyt on minun heinäai- nettänyt parikymmentä paunaa. Mies- Heikkouden lamaannuttama Johnson
KHni ja hejiä on silloin korjattava, kun poloinen melkein horjui. Hän ei ollut makaili; teltassaan viikkokauden mis-
SO or kuivaa, hän ruokapöydästä läh- varsinaisesti sairas, tunsi Vain puutu- tään välttämättä. Tuskin kävi ulkona
mistä käsissään ja selässään, sekä heik­koutta
yleensä. Ei ollut sanottavasti
ruokahalujakaan. Hän, Johnson ei ha­lunnut
ensin myöntää, että kaksikym-mentuntisilla
päivän ponnistuksilla oli
-teissään tuumi.
Johnsonilla oli lennokkaita ajatuksia
tulevaisuuteen nähden. Usein hän kat-soi
vuorille ja nyökäytti päätään: Ödot-takaal
Tulen tervehtimään teitä! Bel-lallekin
jutteli:
— Huuhtelen tuon soran tuosta en-s*
mmäiseksi. Ehkä saan sen huuhdel­tua
enrienkuih vesi vähenee purossa. Ar­vaapas
rakkaani mitä sitten teen? Me-.
kaan. Kaikki oli hänelle saman teke^
vää, kunhan vain sai tarpeekseen maa-,
ta, lepääniäilä palauttaa menetetyt voi­mansa.
.
Bella soveltui tilanteen mukaisesti.
mitään tekemistä hänen terveytensä ja sairaanhoitajaksi. Hän keräiU kuk-l
•... o 3136 Pt. Grey Rd.
Vancouver 8, B..C.
(MR. H . GOMEZ)
Puhelimet: BAyTiew 0580 — 7584
Z o
o
•
J O U L U T A R J O y s %
Lähettäl^ää terveisenne kotimaahan LAAJA-SOINTI (Hi-Fi) levityk­sellä.'
2- sivuinen, 6 tuuman särkymäton levy ainoastaan $1.00. o
• VUOTUISET SUURET •
CI^INTON-HAALILL A
2605 East Pender Street, Vancouver, B.
Lamntaina, marraskttttn 9 pnä klo 8-12
Soittaa R. PAJALAN ORKESTERI
Sisäänirääsy $1.00, johon sisältyy Isahvi hyvien lohivoUeipten kera
*1
Ruotsin Amerikan Linjan taholta on ilmoitettu, että sen
uusi moottorilaiva Gripsholm tulee lähtemään New Yor­kista
toukokuun 24 päivänä 1958 ja saapumaan Helsinkiin
kesäkuun 5 päivänä. Matkalla laiva pistäytyy vain
Gothenburgissa, Ruotsissa.
Keholtamme Suomeen ensi keväänä aikovia kääntjrmään V
matkailutoimistomme puoleen, ja varaamaan paikkansa
tässä aivan uudessa ja loistavassa linjalaivassa mahdolli­simman
aikaisin.
BOX 69 StTDBUBY, ONT.
tarmonsa menettämisen kanssa. Hän
oli aina kuvitellut olevansa jonkinlai­nen
kestävä kone. Kone, joUe annetaan
polttoainetta, niin se pyörii. Kun hän
popsii tarpeeksi venissionia, niin kyllä
lapio heiluu.
. Johnsonn aivosolutkin olivat niin la­massa,
ettei hänellä ollut juuri min­käänlaisia
ajatuksiakaan Hän ei välit­tänyt
terveydestään, peseytymisestä, ei
Bellan läheisyydestäkään, ei kerrassaan
kia, keltakukän juuria, vieläpä kataja-marjojakin
ja niistä rotunsa viäakäreil-le"
tiettyyn • tapaan valmisti lääkettä,
voimakasta juomaa. Antoi potilaalle
ensin tipottain ja sitten ryypyttäin. Vei,
houkutteli, armaansa purolle kylmiä
pyyhekylpyjä ottamaan ja lopuksi pu-lahtarhaan
veteenkin. Syötti tuoretta
venison'a, banickää-sekä edellis kesäDä:
varastoitua benrunlkaa. Parannuskuuri
olikin tehoisa. Potilas toipui. Voimat-mistään
ulkopuolella soran huuhtelun, palautuivat hiljalleen ja toimihnanhalu
Hänen kehonsa jokainen solu oli yli sen mukana.
kuormitettu ja niin se lakkasi toimin­nasta.
Bella tiesi syyn Kaarlonsa sairaaloi-seen
tylsyyteen. Usein hän pyyteli lo­pettamaan
työn kohtuaikaan vitsik­käästi
veistellen: — Olisinpa minä Joo­sua
niin liittoutuisin valkoisen miehen
kaikkivoimaisen jumalan kanssa, että
hän pysäyttäisi nytkin aurinkonsa kol­meksi
vuorokaudeksi, ei kuitenkaan
päivän vaan yön puolelle, samaten ku-
Useampi vikko toipilaalta: kuitenkin"
kului^ ennenkuin oli entisellään. Niin
Johnson oli kuluttanut itsensä; että oli
jo kertakaikkiaan 'toivoton terveytensä
palaamisesta. — Toivottomuudessani jo
ajatter.n vapautumista turhista ponnis­tuksista
ja seurari tekemistä edelliselle
kullanhuuhtojalle, hän voimistuttuaan •
tunnusti Bellalle.
Työhön erämies ei enää käynyt kä­siksi,
vaikka tunsi voimansa melkoisesti
ten hän teki Joosuan tapellessa. Silloin palautuneen. Bella huomioi tilanteen,
sinun olisi pakko levähtää.
Oli kuuma helteinen päivä. Aurinko
oikein tuhlailemalla ampui säteitään.
Tuulen henkäyskään ei viileyttä tuonut.
Maan kamara-huokui tuskallisen lämpi­mästi.
Sora, jota Johnson nosteli pesu-ruuheen
melkein kihisi kuumuudesta.
havaitsi jonkunlaista rauhattomuutta,
epämääräistä ja tarkotuksetonta touhui­lua,
ikäänkuin vaihteluhalun painetta'
Kjaarlon olemuksessa. Ei^ kuitenkaan,
päässyt,selvyyteen mitä se oli., Bella
selvensi tilannetta. Rakkaanv ^än
aloitti, meidän on tehtävä heUraiten
Hänen paljasta selkäänsä m*ltei kirveli, päätöksemme^ jäämmekö tänne talveksi
mutta hän jatkuvasti kumartui, työnsi
lapionsa soraan^ suoristui, kumartui,
suoristui. Ja sitten hänen näkönsä tum­mui.
Hän näki tulisia kipinöitä kuten
Vö*mäkkaan iskun saaijeeiia. Tiedottö-trtanä
hän jysähti soran päälle pitkäl­leen.
• . ' •
Bella oli jotain sellaista odottanutkin,
seurasi lakkaamatta Johnsonin työnte­koa
ja huomani tapahtuman. Hän kii­rehti
paikalle jä puron kyhnällä vedellä
tai lähdemmekö kun tie on vielä- avoin­na?
Jonkun viikon kuluttua pohjan
vihurit sulkevat tienune ^ joen, Entäs
sitten? . . ;
>--Töinerikin^^
mioon; i^eötu? ;el; >
koisen ; nisi^ii^aalta,; JeH^
myöhemniin V tule tänne. Jos' jä^^^e.:;
t a l v ^ i n i i i kuka vorennustaa^seura^
set? Peuroihin ja muuseaiin % '^m^;,
kään ole liiottarnista, lihan saan^
virvoitteli miestä. Virottuaan Johnson puu etupäässä cariboolaumantulem^^^
Bellan avustamana hoippui telttaansa, sesta. Ellei n'itä sattuisi tulemaan, nnn.
- Vuorilta kuului hiljainen jylinä; kuin' talvi nujertaisi meidät.
jonkun räjähdyspanoksen loppusointu. ^Ajatuksurisa-^vaipuneenä Johnson is-.
Jo jylinä kuului selvemmin, lähempää, tui imeskellen piippuaan jä nyökytteU
Tuulen tuhahdus kulki laaksoa pjtkin, päätään. * "
huojutti-puita, mutta samassa tyyntyi. — Vielä eräs hyvin tärkeä seikka,
Salamat välähtelivät kuin vilkkuma ja- Bella jatkoi. Arvaapas rakkaani? Ta­kan
valot. Taasen ja taasen. Repäise- män painostavan työtauon aikana en
västi vuoriin iskevien valoviirujen jäi- ole halunnut sinulle, kultapoika, ilmoit-keen
ääni ei ollut enää jylinää. Se oli taa salaisuuttani. Me saamme papoo-kuin
jättiläiset olisivat repineet vUöret sen ensi keväänä.
Erakko kohotti päätään ja katsoi
Tuuli levitti suutaan ja puhalti suurin sihnin rakastettuaan. Hänen a-puustai
latvan, vanhan puukärnäkkään jatuksensa kirkastuivat. Ajatusten tur-kaatoi
kumoon. Seutu oli yhtenä tuli- tuneisuus hä*j>yi kuin aamekaste. Sa-merenä.
Salamat ja lakkaamaton räis- dehtivät ilme sUmissä hän nultei buu-ke
täytti vuorten kuilut kuin huilaan- dahti: ~ J
Sivu 8 l>«iiantainn. marraskunii 2 i>aivana« 1957