1945-11-24-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
rpÄSSÄ on pieni luku taas, jossa
i telidään miehelle oikeutta. Kerrankin!
_ 1
Kiitos, kiitos vain nyykayttelemi-
.esiä, miehet, — ei nyt hiin kannata
^lla höyli; olemmehan aina tunnus-uneet
oikean, reilun miehen» Ja hei-
.'^ sentään onkin enemmistöj kiitos
isjvaalle. •
Kuuntelin haukkaa .näytelmää, ra-cijsta.
Siinä oli yks' Helmi; joka pisr
li nenänsä joka paikkaan, pani asiat
tiaisin, mutta selvitti rie kanssa. Se
oli palsamia minulle, joka syntymä-,
lahjaksi olen saanut — kuulon. Kuulen
sormenpailläni'kin, olkapääiläni,
riiikallani, jaJallahi.\ Vaatteenikin
iuulevat. Jos noudan palttooni toisesta
huoneesta,- sanoo sen tuoksu,
kjka on huoneessa- käynyt ja mitä
iiellä on puhuttu.. E i , ei, älkääsnyt,.
en -role silti vielä yalmis , hoitolaan. ,
Oikaa nyt kärsivällinen ja lukekaa
;>ppuun tämä- muistelma, jonka sen
vJikkaan Helmin ansiosta muistin. ,
Tämä tapahtui kaukana lapsuii-cessa.
Istuin palli tuolilla ja luin kuivaa
katkismusta. Se ei ole enää
kuiva, mutta silloin, oli, siihen aikaan
kim lapsipoloisia kiusattiin.
Jaa. Mene tiedä. Eipä taitaisi
täiäkään lankeenmusjuttua olla tässä
ilmoitusten seassa, jos silmäni ah-n:;'
ttavana olisi ollut Tuhannen ja yh-cfn
yön tarut; — ehkä kaikki sittenkin
kulkee oikeata latuaan (noo —
kyliä minä kuulen rykaisj^t ja nikah-te>
jt, vastahan tässä oli kuulemisesta
?:he).
Xiin.
Siis Istuin siinä pallituolilla ja luin
puoliääneen kasteen sakramenttia.
Hjoneen, joka oli pitkulainen, toisessa
päässä istui kaksi naista kahvipannun
ääressä ja silmiään pyyhis-kellen
puhuivat hiljaa Eedvart Karl-sonista.
Tvttö hymyili voitoikkaasti. Minä
nvenin kuvan lulkose. Toisinaan, o-liripa
aivan ymmällä. Nyt vasta huo-masirJkin
olevani tekemisissä taiteilijan
kanssa. Sanoin hänelle:
'•Minun käsitykseni mukaan te
olette taiteilijan tasolla. " Oletteko
koskaan asettanut tuotteitanne nävt-leiile?''
Ke^kuselua jatkui pitkän aikaa,
ja läpikäytyämme useita kukkasten
Vesivärimaalauksia, satuin nojaamaan
^yynrpäälläni erään peitetyn jalustan
^snnelle. Silloin .""tyttö säikähtäen
p3uk'isosi hätään.
"Varokaa, herrannimessä! Siinä
on sa^nteos, joka ei ole vielä kuivani''.
' G&raltine kdhotti riepua, jorika
2;:3 paljastui saveen muovatut mie-
Jie.i kasvot. ^
"SalKtteko katsoa?'' kysyin.
"En aikonut sitä vielä' näyttää kel-ieKaan.
Se tekele on ottanut minulla
liian paljon energiaa, enkä u ^o
'^'-^kaan saavani näytettävään ikun-tö-.
n.' Sitä sanoessaan huomasin
kipsatun ilmeen leimahtavan tytön
samissa.
-aveen oli muovattu mieihea kas-
^••^^ ja ne eivät olleet Jackin. Kun
tarkastelin tyttöä ja saareen veistel-
^^•ä kasvoja, tuliti varmaan vakuu-iiJ^^
seen. että taiteilija oli kasvoihin
^^•-^slunut. Ja tämä vakaumus toi
niveleeni rakastaimanl tytöji, joraka ai-
»^^semmin illalla olin San Mateoon
tanut ja josta tullessani sattuma
•Tiinut tähän seiMcailuun saattanut,
Sanoimme hyvää yötä ja minä lähdin,
Kuulin kaikki ilmiömäisellä kuu-lokyvylläni
ja sain selville oman
äitini ja Karlsonin tädin puheesta,
että Eedvart Karlsson oli — langennut.
Onpa mahtanut pahasti sattua sotaa,
koska Seelia-tädin silmistä ihan
valtoinaan vedet juoksee. Toinen
naisista vain säesti, itki asianharrastuksesta.
Käänsin pääni osaaottavasti heidän
puoleensa, mutta sain kiivaan kehoi-tuksen
hoitaa lukujani. Ja sitä sitten
teinkin — vaikka samalla hoidin
sitä toistakin asiaa, kuuntelemista.
Tunnin päästä, kun Karlsonin rouva
oli lähtenyt, tiesi asian koko suuri
talo porstuakimtineen. Olin kaikille
pihatovereilleni selittänyt Edvart-sedän
lankeemuksen ja juuri niillä sanoilla,
kuin emos^ltani kuulin, kuitenkin
pahasti stköitellen sanat sielu
ja moraali, joista en tiennyt, ovatko
syötävää vai silmänruokaa.
Iltasella tuli itse Karlson meille
hymyillen kuten aina ja punakoilta
kasvoilta hyvinvointi uhkuen. Hän
oli rakkaimpia setiä mitä tiesin, istui
keinotuoliin ja alkoi kaivella tasku-jaan
; niissä oli aina karamellipusseja.
Hivusin itseni lähemmäksi ja sivelin
hihaa:
— Setä.
— No, mitä?
— Onko —• onko — sedän käsivarressa
side?
— Side? • Ei. Miksi pitäisi olla?
— Kun on sattunut. Mihin kävi
kipeästi, kun setä kaatui?
— En minä ole kaatunut.
— On setä kaatunut, kun Seelia-täti
itki ja äiti itki ja — tuliko sedän
päähän haava? Ja tuliko nenästä
niinkö?
— Jaa
On tänä aamuna.
Ja puhunut -lankeemisesta"
hm — hm .
dän.
Sanokaa nyt suorasti A^ain, pyy-
— Kyllä hän kertoi.
~ Ja uskotte kai.^
— Niin — noo -—kvllä hänellä
oli selvää aineistoa. On kovin valitettavaa,
että onnellinen perhe —
— Sanoiko hän, että minun on nähty
sinipukuisen naisen kanssa ajelevan
vossikalla Ruusuntaalille?
—Sanoi! Siis —
— .Älkääs nyt, rouva, minä selitän.
Sehän oli Alma. tyttäreni, joka ei aio
koskaan käydä äitipuolen talossa.
Hän pyysi, että kohtaisimme salassa.
Menimme uionne. metsähatelliin,
mutta sehän on suurmaailman keskeisin
paikka. Almalla sininen kävelypuku
— ja lopun tiedätte. Siinä
onkin meidän Seelialle sitten tarpeeksi
lankeemusta. Jaa — mutta tuo
tyttö — tulepas tänne —- setä maksaa
—•
— Ja minä pyörittelin onnellisena
kul t aista kahdenky mnien^nraarkan
lanttia hyppysissäni. Se ei ollut näitä
himmeitä kolikoita, vaan oikea
raha. Ja hyvin ansaittu, koska See-lia-
täti huomenis tuli meille, ja kasvot
paistoivat kuin tuo kultalantti.
PAULIINA MÄKELÄ.
1
verta? On setä langennut, kun täti
sanoi ja itki,
- — Langennut? Mitä tämä lapsi
puhuu?
' Hän kääntyi huoneessa olijoiden
puoleen ja pari kertaa p\'>'hkäisi komeaa
tukkaansa hajamielisenä ylöspäin.
Tuijotti sitten pöydän jalkaan,
ennenkuin kääntyi arvokkaasti
kahvitarjotinta kantavan emännä.n
puoleen:
— Onko Seelia käynyt täällä?
Taiteilijan lasku
Jokapäiväistä leipää tienatakseen
aherteli yli kolme vuosisataa sitten
muudan maalarikin eräässä Suomen
kirkossa, parannellen rappeutuneita
maalauksia. Niinpä hän sitten t\-ön
päättyttyä saattoikin kirjoittaa seuraavan
laskun, jonka eri erät tarkoittavat
riikin taalereita:
Lasku N:n seurakunnalle sen Kirkon
sisäkalujen maalauksen korjauksesta
siltä 27 päivä heinäkuussa 1618:
Korjannu kaiki ne Kymmenen
Käskyä ja öijynny seitsemän....!:24
Tehnyt uuden nenän Ryövärille
ristillä ja levittänyt hänen
sormiaan - 1:30
Pannut paikallens Pontius Pi-lauxen
ja tehnyt uuden lakin
hänen päähäns sekä maalannut
hänet uudesta edestä ja
takaa - 3:36
Autereen takaa
(Kmj. .1. P, vuömto 3906}
Autereti takaa 4^ toiveiden
uus aika sUmiim ^siintääf
näen ^sten otsiila seppckn
ja rakkaus kansoja kUntää.
Näen raukan Jtoifttissa ihmiset
ja vainiot uhkuu 'oiljäa,
näen majoin pöydifiäkantefet
ja hymnit k(ukiwat hiljaa.
Käen äitieii kasvot kirkkaina
ja puhtaina neitokaiset
ja miehet reippainay vapaina
.ja uljaina nuprukaiieK
Käen onnea ihmistctt kasvoilla
.ja. iohtaaf
cl ole sortoa, kurjuutta,
nc veljeys voipi tiyt poistaa,
Xäcn kuinka /lyniyten taotaan
nyt miekasta auran terää,
ja verikentillä vanhan maan
taas onnenkukkanen herää.
Tään näät me takana ^uteren, ,
mnty oi, niin paljon on matkaal
Kun pääsisi siiviUä toivojen'
kun voisi nousta ja jatkaa! . . .
Mut kaunis on sentään toivoa
ja toivoa toisen verran,
ja kauniimpi vielä on uskoa
ett' aika se saapuu kerran!
Pannut enkeli Gabrielille uudet
siivet ja puhdistanut muiden
engejten siivet 2:40
Sivellyt ylipapin piikaa kolme
kertaa öljyllä 1:40
Pannut Pyhään Pietarin suuhun
uuden hampaan ja muutenki
korjannu ukkoa 1:80
Laajentanu taivasta ja tehnyt
uusia tähtiä 2:15
Korjannu Helvetin tulia ja pa-rantanu
pirua, joka oli aivan
rappiolla. 5: —
Tehnyt Siveän Susannan päähän
muutamia hiuksia 1:20
Tehnyt maailmanlopun pite-mäxi
ja puhdistanut Punaisen
meren kärpäisen lioista .... 3:17
Tehnyt uudet kengät Eliaan hevoselle
ja valkoisen hameen
. Potifarin vaimolle 2:27
(Jatkuu)
r , Woo'wor,l,i„ (kvmpphctin) ml/oonia, perijätär, jota on kuvailtu sanomalehdissä
Barbara f' A^.^^.ä o..ytconnutvii<,.eisimmäslS v,ichestää„. näyttelijä Cary Grant.sta,
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 24, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-11-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki451124 |
Description
| Title | 1945-11-24-09 |
| OCR text | rpÄSSÄ on pieni luku taas, jossa i telidään miehelle oikeutta. Kerrankin! _ 1 Kiitos, kiitos vain nyykayttelemi- .esiä, miehet, — ei nyt hiin kannata ^lla höyli; olemmehan aina tunnus-uneet oikean, reilun miehen» Ja hei- .'^ sentään onkin enemmistöj kiitos isjvaalle. • Kuuntelin haukkaa .näytelmää, ra-cijsta. Siinä oli yks' Helmi; joka pisr li nenänsä joka paikkaan, pani asiat tiaisin, mutta selvitti rie kanssa. Se oli palsamia minulle, joka syntymä-, lahjaksi olen saanut — kuulon. Kuulen sormenpailläni'kin, olkapääiläni, riiikallani, jaJallahi.\ Vaatteenikin iuulevat. Jos noudan palttooni toisesta huoneesta,- sanoo sen tuoksu, kjka on huoneessa- käynyt ja mitä iiellä on puhuttu.. E i , ei, älkääsnyt,. en -role silti vielä yalmis , hoitolaan. , Oikaa nyt kärsivällinen ja lukekaa ;>ppuun tämä- muistelma, jonka sen vJikkaan Helmin ansiosta muistin. , Tämä tapahtui kaukana lapsuii-cessa. Istuin palli tuolilla ja luin kuivaa katkismusta. Se ei ole enää kuiva, mutta silloin, oli, siihen aikaan kim lapsipoloisia kiusattiin. Jaa. Mene tiedä. Eipä taitaisi täiäkään lankeenmusjuttua olla tässä ilmoitusten seassa, jos silmäni ah-n:;' ttavana olisi ollut Tuhannen ja yh-cfn yön tarut; — ehkä kaikki sittenkin kulkee oikeata latuaan (noo — kyliä minä kuulen rykaisj^t ja nikah-te> jt, vastahan tässä oli kuulemisesta ?:he). Xiin. Siis Istuin siinä pallituolilla ja luin puoliääneen kasteen sakramenttia. Hjoneen, joka oli pitkulainen, toisessa päässä istui kaksi naista kahvipannun ääressä ja silmiään pyyhis-kellen puhuivat hiljaa Eedvart Karl-sonista. Tvttö hymyili voitoikkaasti. Minä nvenin kuvan lulkose. Toisinaan, o-liripa aivan ymmällä. Nyt vasta huo-masirJkin olevani tekemisissä taiteilijan kanssa. Sanoin hänelle: '•Minun käsitykseni mukaan te olette taiteilijan tasolla. " Oletteko koskaan asettanut tuotteitanne nävt-leiile?'' Ke^kuselua jatkui pitkän aikaa, ja läpikäytyämme useita kukkasten Vesivärimaalauksia, satuin nojaamaan ^yynrpäälläni erään peitetyn jalustan ^snnelle. Silloin .""tyttö säikähtäen p3uk'isosi hätään. "Varokaa, herrannimessä! Siinä on sa^nteos, joka ei ole vielä kuivani''. ' G&raltine kdhotti riepua, jorika 2;:3 paljastui saveen muovatut mie- Jie.i kasvot. ^ "SalKtteko katsoa?'' kysyin. "En aikonut sitä vielä' näyttää kel-ieKaan. Se tekele on ottanut minulla liian paljon energiaa, enkä u ^o '^'-^kaan saavani näytettävään ikun-tö-. n.' Sitä sanoessaan huomasin kipsatun ilmeen leimahtavan tytön samissa. -aveen oli muovattu mieihea kas- ^••^^ ja ne eivät olleet Jackin. Kun tarkastelin tyttöä ja saareen veistel- ^^•ä kasvoja, tuliti varmaan vakuu-iiJ^^ seen. että taiteilija oli kasvoihin ^^•-^slunut. Ja tämä vakaumus toi niveleeni rakastaimanl tytöji, joraka ai- »^^semmin illalla olin San Mateoon tanut ja josta tullessani sattuma •Tiinut tähän seiMcailuun saattanut, Sanoimme hyvää yötä ja minä lähdin, Kuulin kaikki ilmiömäisellä kuu-lokyvylläni ja sain selville oman äitini ja Karlsonin tädin puheesta, että Eedvart Karlsson oli — langennut. Onpa mahtanut pahasti sattua sotaa, koska Seelia-tädin silmistä ihan valtoinaan vedet juoksee. Toinen naisista vain säesti, itki asianharrastuksesta. Käänsin pääni osaaottavasti heidän puoleensa, mutta sain kiivaan kehoi-tuksen hoitaa lukujani. Ja sitä sitten teinkin — vaikka samalla hoidin sitä toistakin asiaa, kuuntelemista. Tunnin päästä, kun Karlsonin rouva oli lähtenyt, tiesi asian koko suuri talo porstuakimtineen. Olin kaikille pihatovereilleni selittänyt Edvart-sedän lankeemuksen ja juuri niillä sanoilla, kuin emos^ltani kuulin, kuitenkin pahasti stköitellen sanat sielu ja moraali, joista en tiennyt, ovatko syötävää vai silmänruokaa. Iltasella tuli itse Karlson meille hymyillen kuten aina ja punakoilta kasvoilta hyvinvointi uhkuen. Hän oli rakkaimpia setiä mitä tiesin, istui keinotuoliin ja alkoi kaivella tasku-jaan ; niissä oli aina karamellipusseja. Hivusin itseni lähemmäksi ja sivelin hihaa: — Setä. — No, mitä? — Onko —• onko — sedän käsivarressa side? — Side? • Ei. Miksi pitäisi olla? — Kun on sattunut. Mihin kävi kipeästi, kun setä kaatui? — En minä ole kaatunut. — On setä kaatunut, kun Seelia-täti itki ja äiti itki ja — tuliko sedän päähän haava? Ja tuliko nenästä niinkö? — Jaa On tänä aamuna. Ja puhunut -lankeemisesta" hm — hm . dän. Sanokaa nyt suorasti A^ain, pyy- — Kyllä hän kertoi. ~ Ja uskotte kai.^ — Niin — noo -—kvllä hänellä oli selvää aineistoa. On kovin valitettavaa, että onnellinen perhe — — Sanoiko hän, että minun on nähty sinipukuisen naisen kanssa ajelevan vossikalla Ruusuntaalille? —Sanoi! Siis — — .Älkääs nyt, rouva, minä selitän. Sehän oli Alma. tyttäreni, joka ei aio koskaan käydä äitipuolen talossa. Hän pyysi, että kohtaisimme salassa. Menimme uionne. metsähatelliin, mutta sehän on suurmaailman keskeisin paikka. Almalla sininen kävelypuku — ja lopun tiedätte. Siinä onkin meidän Seelialle sitten tarpeeksi lankeemusta. Jaa — mutta tuo tyttö — tulepas tänne —- setä maksaa —• — Ja minä pyörittelin onnellisena kul t aista kahdenky mnien^nraarkan lanttia hyppysissäni. Se ei ollut näitä himmeitä kolikoita, vaan oikea raha. Ja hyvin ansaittu, koska See-lia- täti huomenis tuli meille, ja kasvot paistoivat kuin tuo kultalantti. PAULIINA MÄKELÄ. 1 verta? On setä langennut, kun täti sanoi ja itki, - — Langennut? Mitä tämä lapsi puhuu? ' Hän kääntyi huoneessa olijoiden puoleen ja pari kertaa p\'>'hkäisi komeaa tukkaansa hajamielisenä ylöspäin. Tuijotti sitten pöydän jalkaan, ennenkuin kääntyi arvokkaasti kahvitarjotinta kantavan emännä.n puoleen: — Onko Seelia käynyt täällä? Taiteilijan lasku Jokapäiväistä leipää tienatakseen aherteli yli kolme vuosisataa sitten muudan maalarikin eräässä Suomen kirkossa, parannellen rappeutuneita maalauksia. Niinpä hän sitten t\-ön päättyttyä saattoikin kirjoittaa seuraavan laskun, jonka eri erät tarkoittavat riikin taalereita: Lasku N:n seurakunnalle sen Kirkon sisäkalujen maalauksen korjauksesta siltä 27 päivä heinäkuussa 1618: Korjannu kaiki ne Kymmenen Käskyä ja öijynny seitsemän....!:24 Tehnyt uuden nenän Ryövärille ristillä ja levittänyt hänen sormiaan - 1:30 Pannut paikallens Pontius Pi-lauxen ja tehnyt uuden lakin hänen päähäns sekä maalannut hänet uudesta edestä ja takaa - 3:36 Autereen takaa (Kmj. .1. P, vuömto 3906} Autereti takaa 4^ toiveiden uus aika sUmiim ^siintääf näen ^sten otsiila seppckn ja rakkaus kansoja kUntää. Näen raukan Jtoifttissa ihmiset ja vainiot uhkuu 'oiljäa, näen majoin pöydifiäkantefet ja hymnit k(ukiwat hiljaa. Käen äitieii kasvot kirkkaina ja puhtaina neitokaiset ja miehet reippainay vapaina .ja uljaina nuprukaiieK Käen onnea ihmistctt kasvoilla .ja. iohtaaf cl ole sortoa, kurjuutta, nc veljeys voipi tiyt poistaa, Xäcn kuinka /lyniyten taotaan nyt miekasta auran terää, ja verikentillä vanhan maan taas onnenkukkanen herää. Tään näät me takana ^uteren, , mnty oi, niin paljon on matkaal Kun pääsisi siiviUä toivojen' kun voisi nousta ja jatkaa! . . . Mut kaunis on sentään toivoa ja toivoa toisen verran, ja kauniimpi vielä on uskoa ett' aika se saapuu kerran! Pannut enkeli Gabrielille uudet siivet ja puhdistanut muiden engejten siivet 2:40 Sivellyt ylipapin piikaa kolme kertaa öljyllä 1:40 Pannut Pyhään Pietarin suuhun uuden hampaan ja muutenki korjannu ukkoa 1:80 Laajentanu taivasta ja tehnyt uusia tähtiä 2:15 Korjannu Helvetin tulia ja pa-rantanu pirua, joka oli aivan rappiolla. 5: — Tehnyt Siveän Susannan päähän muutamia hiuksia 1:20 Tehnyt maailmanlopun pite-mäxi ja puhdistanut Punaisen meren kärpäisen lioista .... 3:17 Tehnyt uudet kengät Eliaan hevoselle ja valkoisen hameen . Potifarin vaimolle 2:27 (Jatkuu) r , Woo'wor,l,i„ (kvmpphctin) ml/oonia, perijätär, jota on kuvailtu sanomalehdissä Barbara f' A^.^^.ä o..ytconnutvii<,.eisimmäslS v,ichestää„. näyttelijä Cary Grant.sta, |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-11-24-09
