Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 29, 1946

              1946 LAUANTAINA, KESÄKUurS^ 29 PÄWÄXÄ
j^aupunkiin on saapunut «nsim-tnäinca
eläväinkuvam -koöe j a sillä
annetaan näytöksiä' -kaksi kertaa
viikossa palokunnan talon salissa.
!• un fflmeissä ei ole tekstejä, Sielpot-taa
juonen ymmärtämistä paljott se,
kun uuden teatterin toinen osakas ja
\-akituinen koneenkäyttäjä • Alpiini
Kainulainen selostaa tapahtumia —
• • « ensimmäinen kummd
Kirj: REINO RAUAXHEIMO
Minä en_ kerro teille mitään siitä,
mitä tuo nainen keksii, mutta sen sa­non
JO ennakolta, jotta hullu oli tuo
l^muiauicu -i^ v ^ ^ » ^^g^ li^kQj^^^ kauppamatkustaja
. . . ^ t v a a n s e n ^ o t o ^ e ^ a ^
kun luotti tuohon naiseen! Ja katso­kaahan
nyt: mies avaa oven ja nai­nen
pyyhkii silmiään aivankuin itki­si,
mies kääntyy takaisin ja . . . "
Eturivin koulupoika: "Sen kap­säkki
meinasi unohtua hah~hahahJ"
"Älkää te pojat virnistelkö tällai­sessa
paikassa. Tämä on surullinen
kohta ja osoittaa, miten kunnon mies
kerlaa. Salissa on
puolillaan, etupenkeissä koululaisia
j3 muualla muuta uteliasta yleisöä,
jopa kauppias Pehkonenkin rouvi­neen.
Kone ei aluksi lähde käyntiin,
jnutia kun se viimein alkaa surista,
on filmi nurinpäin. Kainulainen py-nyi^
dä^ koneen^ kääntää; filmin ja
suuren työn jälkeen saa masinan iju-delleen
käy-ntiin. Siitä hän innos-
' tuu itsekin ja alkaa selittää:
Sinä, Kalle, sanoit äsken, ettei tä­mä
kone käy. Kuulethan itsekin, mi-
Ien se surisee. Jä se käy niin kauan
kuin tiiseirtuolla pihalla puputtaa. Ja
sekin puputtaa aina, jos ei Aholan
Tauno — otin sen koneenkäyttäjäksi
— satu nukkumaan tai lähtemään,
muiden poikasten kanssa mäenlas­kuun.
— No niin, nyt minä heti
"Juu, niinkuin näette, siirtyy rou­va
nyt peilin eteen, tutkii itseään ja
naureskelee. Meinaa kai, jotta oli­pas
tuhma mies, kun ei hoksannut . . .
yyt irieneeyuoim^^
pesee itseään oikein hajusaippualla,
menee takaisin peilin eteen ja pyyh­kii
hajuvettä niinkuin turhamaisten
tapa on. — Xyt se lähtee ja ottaa
polttoon päälleen, mutta minä en sa­no
vielä näin aikaisin, mitä se aikoo
tehdä. Seti vain sanon, että jo on
aika kelju ihmisekseen, pettää toista
ihan aiheettomasti. Katsokaahan,
nyi se menee kadulle. Siellä tuulee.
starttaan, niin että itsekin saatte jo- antajat. Nyt se katsoo ikkunas-luottaa
toiseen ihmiseen eikä tiedä, puiden oksat heiluvat ja vaat-miten
häntä petetään. Tässä jos mis- '^^^ hulmuavat. Naisenkaan palttoo
sä hyvyys palkitaan pahuudella ja ^J tahdo pysyä kiinni ja hame . . .
kieroudella. Tuo nainen — mutta ^'^^^^ ^^'^^ Pojat siellä taas tyrs-nyt
meneekin mies. jo kadulla ja heti Pehkonen ei kuule, kun minä
saatte nähdä, miten rouva seisoo ik- selitän tapahtumaa. Eiköhän tuossa
kunan luona ja katselee hänen jäi- tuollaisessa nyt mitä nauramista ole,
keensä. Nyt, nyt! Ja se avaa vielä jos tuulee . . .
"Katsokaa, poliisi! On kuin mei­dän
Puntinen!"
"Konstaapeli siellä menee ja tuol­ta
tulee nvt komea hevonen. Ja nai-ikkunankin,
niinkuin näette. Koreat
ovat ikkunaverhot, niin että kai ne
ovat olleet varakkaita, nuo näytök-kainen
nähdä, miten kuvat liikkuvat.
Ja johan ne kulkivat äsken^ vaikka
olivatkin päälaellaan. — Jahah, Kal­le
puAallapa se lamppu sammuksiin,
ettei se häiritse kuvien näkymistä
tuossa lakanan pinnassa. Jä te po­jat
siellä etupenkissä isiukaa alhaal­la
älkääkä nousko seisomaan, muuten
ei rva Pehkonen näe mitään. No niin,
tähätiyt näette tällaisen kaupungin
ta, ottaa huivin kaulastaan, huiskut- nen kulkee kadun yli puistoon päin.
taa jälkeen ja aukoo suutaan aivan
kuin huutaisi.. Heti se kääntyy ja ot­taa
kirjeen polveltaan ja alkaa lukea
sitä . . . Ohoh, nyt se filmi katkesi!
— Ja pojat, te ette saa kelistä ja häi­ritä
siellä etupenkissä taikka : . !"
Eturivin koulu oi ka: "Eihän me
muuta kuin pannaan tuli lamppuun!"
"Ette te mitään tulta tarvitse. Tä-rakemiuksen.
Tämä teatteri nimit- P^^*^ uudestaan. Ja kyllä
täin tapahtuu juuri tuossa talossa.
Tuo on sen avi. Siitä mennään sisälle
ja tullaan eteiseen.'~Ja niinkuin jokai­nen
näkee, on siellä seisomassa talon
herra palttoo päällä ja kapsäkki kä­dessä.
Se lähtee nyt liikematkalle ja
meinaa sanoa hyvästit rouvalleen.
Naisihmisellä näyttää olevan ikävä,
koskapa se vääntelee käsiään, kulkee
noin hätäisenä edestakaisin ja menee
miehensä luokse ja nojaa päätään
hänen olka päähänsä. Ja katsokaas,
niten rakastuneesti se tuijottaa uk­koonsa!
Mutta nainen on kavala!
Kalle sen tulen sitten panee, jos tar­vitaan.
— Älkää naurako, kyllä tämä
vielä pyörii. Ja kuvat liikkuvat, ettäs
sen uskotte. Niinhän Peltolakin löi
viime viikolla vetoa, etteivät ne mu­ka
liiku, mutta kun tidi tänne, niin
jo uskoi.- Ja nyt se istuu täällä joka
kerta akkoineen ja lapsineen ja hir­nuu
ja häiritsee muita.. — Mihinkä-
Suomessa jaettu kirjalli­suuspalkintoja
Valtion kirjallisuuslautakunta on
jakanut v. 1945 kirjallisuuspalkinnot
»uraavasti: ' ' -
^ Pentti HaanpääUe romaanista
'•"^'^ideksän miehen ^saappaat" 60,000
mk.
Solveig von Schoultzille runoko-
«^oelmasta "Ekö av ett rop" 60,000
mk,
5- ^- Sillanpäälle romaanista *'Ih-
^J^^lon ihanuus ja kurjuus" 6'0,000
mk.
^J^un Viljaselle runokokoelmasta
^""li ja ihminen" 60,000 mk.
Oscar Paarlandille romaanista
^orvandlingar" 30,000 ^mr. ja
, ^ Pennaselle romaanista "Proo-
Ja^htee yöllä" 30,000 mkk. eli yh-
'*^n5a kaikkiaan 300,000 mk.
Katsokaahan, millaista vilskettä on
kadulla. Ja nainen kulkee paha aja­tus
mielessään pitkin puistoa. Jospa
vain sen mies tietäisi, niin pianpa
olisi paikan päällä, mutta katsokaa­han,
mitä nyt rupeaa tulemaan! Kat­sokaahan
tarkkaan, mitä tulee vas­taan
tuolta puiston toiselta puolen,
näettekö — nyt, nyt, nytl"
Kauppias Pehkonen: "Huh, kun
tuli pimeätä! Missä on tulta? Kenellä
on tulitikkuja?"
"Mikäs pakana nyt! Jopas tuli
pimeää! — Kuulkaapas, te Penttiä
sen poika, menkääs pihalle katso­maan,
pysähtyikö se tiiseli vai mitä
tämä . . .? Olisikohan se poika pahus
taas mennyt mäenlaskuun? Nijn se
käy, kun ei ymmärrä ottaa tällaista
tulevaisuuden alaa vakavasti, vaan
karkaa ja vetelehtii heti, kun silmä
valttia. Jopas teki taas!"
"Noh, ei mitään hätää, eihän meil­lä
kiirettä.-Pannaan tuli lamppuun
vain ja istutaan."
"Eihän tässä kiirettä, kyllä sieltä
- O-hän
se poika on hohtimet pannut? —
Niin että kyllä minä olen siinä aivan
samaa mieltä asemapäällikön kanssa,
että tämä on sitä ihmeitten vuosisa­taa.
Hän sanoi sen noin osuvasti,
mutta hän onkin itje sellainen mies,
niinkuin minäkin, joka jouhiu teke­misiin
kaikkien näiden keksintöjen nauhasta vielä loppu löytyy,
kanssa ja saa näyttää niiden voiman hah, nyt se alkoi taas! Läksi vähän
epäuskoisille. Olihan tässäkin kyläs- liian nopeasti ja ryykäsi nauhaa rul-sä
vielä muutama vuosikymmen sit- lalle monta metriä, mutta ei^e mi­ten
ihmisiä, jotka luulivat, ettei juna tään. Minä selitän sen, mikä hypät-kulje
itse, vaan Mtä vetävät hevoset. tUn ylitse. — Kas sieltä puiston kul-
Mutta jopa nyt uskovat — ja usko- malta tuli yksi herra, sellainen sip-vat
pian senkin, että nämä meidän suttava ja keikuttava ja punoi viik-teatterin
kuvatkin . . ." siään. Sitten se tarttui rouvan kä-
Kauppias Pehkonen: "Noh, pane. teen ja näytti Puhuvan sille jotakin,
pas ne taas Uikkuinaan. Täällä tulee Arvaahan sen, mitä sellaiset puhuvat
vähän kvlmä ja tuolla meidän emän- — joutavan päiväistä. Sanoi kai, et-nällä
on reumatismi . . tä nyt, kun miehesi, se kauppamat-
"Joo joo, just siUään! Pianhan täs- kustaja, läksi reissulle, niin eikös
tä taas lähdetään. Sanon vain, että spasrerata yhdessä tJssa puistoa ptt-keksintöjä
nämä tällaiset . . . Mutta kirt ja katsella kaupunkia
kuulehpn, sinä Penttisen poika, ei
teatterissa saa tupakoida, ilma pi­laantuu,
ja jos isäsikin s>:n tietäisi,
niin selkääsi saisit! — Valmis on.
Ja
nyt sitten istuvat tuohon penkille.
Mirhrllä on parta kuin pukilla . - -
Alit reksi, herra jejrcilteri, minä m
ynuistamtt, että täJllä oli sotaväkeä
sisällä . . . Pojat, vietävät, kuka siellä
^^ESPERAXTOA opiskellaan Suo-j^^^
aika laajasti ja pannaan toi-
" ^^n^rantokursseja, joissa on
^ast, oppilaita. Esim. Oulussa
^- Mun iiskeltäin kahdet kurssit,
^ oli yhteensä 100 oppUasta.
Tästä n\'t kvllä hiukan hypätään ta- . , , -
pahttnnissa \'li, sen katkopaikan yli sytytti pcn.aahn!^ Jos ette heti sam-Äsken
jäätiin siihen, kuu se rouva v,u a sit • ja ole siivolla nnn min. .o-prtati
koko traltrrm keskm ;j ker­ron
huomenna rrhlnriUr! Vai tänne
jääfm
alkoi lukea sitä kirjettä. Xoh, sr lu­ki
sen ja siirtyv muihin hommiin. —-
Pojat, vietävät, vai koira pommeja
teatterissa! Eikö teillä ole ollut kas­vatusta
. -
"Ala pyörittää!"
te tulette vehkeilemään! Ettekö ym­märrä,
että penf^aalista tulre savua
hunne täyteen ja sitten eivät kuvat
näv selvinä ja kirkkaina. Ja sinä iso
poika siellä toisella penkUlä, siirrä
päätäsi hiukan sivuan, jotta kaup-pias
näkee paremmin. — Nyt tullaan
tärkeisiin tapahtuman ja loppu on
niin jännittävä, etta hetikcä ahdistaa.
Ja kauniistihan tämä lopptmkin, hy­vin
kauniisti. Viime kerrallakin oli
postineiti jäälU ja puuhasi itkua,
kun näki sen kauniin lopun. —- Ja-
~-heky f.yt ne sitten istuivat siinä ~pen^
kiliä ja katselevat toisiaan silmiin
ja sirkuttavat. Mitäftqn mahtanevat
jutella? Mutta vaikka ei kuulekaan
mitään, niin kuitenkin sen melkein
arvaa. Arvaahan sen, eikä paljon
puutu. Ja nyt tuo pukin partainen
herra tarttuu naista käteen taas ja
— ohos . .
"Taas se katkesi! Käydään välillä
tupakalla."
''Niin, kyllä te Kalle ja Oskari
voitte vjlillä käydä tupakalla tuossa
portailla. Kestää tämä nyt hiukan
aikaa. — Ei, älkää tuoko tulta lähel­le,
tämä on syttyvää ainetta, tämä
jilminau/tfi. Viime viikolla syttyi ja
paloi toistakymmentä inetriä kallista
tavaraa. Ja tulihan siihen tapahtu­miinkin
aukko, kun sattui vielä järt'
eittävältä paikalta syttymäLft.'*
"Eikö se pidä, jos siihen sylkäisee
ja panee uudestaan pyörimään?"
"Ei, eihän toki. Liimaahan siihen
pitää olla, mutta mihinkäs minä sen
lUmapullon panin äsken, kun pimeäs­sä
oltiin. — 'A'Ö voi sun . . ! Nyt se
on kaatunut ja . . .Noh, otetaanpa
tuosta lattialta vain tuohon peukalon
päähUn ja sipaistaan nauhan päälle.
— Pianhan tämä kävikin taas. Afitt-ta
odottakaahan hiukan, niin sanon
niille Kallelle ja Oskarille. — Hoi,
nyt me lähdetään taas, niin että jou­tukaa
pa sisään katsomaan! No niin,
siinä ne istuivat penkillä kauan ai­kaa
ja siitä kulki ohi ihmisiä jos
jonkinnäköisiä. Mutta se piti nyt
leikata pois taas se katkonainen koh­ta.
— Mutta niinkuin hyvät teatte­rissa
kävijät näkevät itse, niin nyt
ne nousevat siitä penkiltä ja lähtevät
liikkeelle. Mies katselee mukamas
ihastuneen näköisenä rouvaa ja pu­helee
edelleen. Selkään pitäisiluom-moiselle
miehelle antaa, kovin on e-pärehelUsen
näköinen. Ja nyt ne taas
kulkevat katua pitkin ja niinkuin
huomaatte ja havaitsette, koettaa
mies ottaa rouvaa käsipuolesta kiinni
aivankuin se oUsi hänen oma avio­vaimonsa.
Siinä näkyy viittailevan
jotakin, että mennäänpäs nyt tuon­nepäin.
Ja vaimo on joutunut viette^
li jän pauloihin. Eipä silti, voi muu­ten
olla hyvä ja kunnon ihminen,
mutta turhamainen se on ollut koko
ajan f. siitä ei päästä mihinkään. Ja
sen saman turhamaisuuden seurauk­sena
se nyt lähteeki»tuon pukinpar-taisen,
tuon itse kehnon mukaan. Ja
nyt ne pysähtyvät ison oven eteen.
Se on kai sellainen ravintola tai kah­vila
ja mies koettaa houkutella hän-t.'.\
mutta tämä vain pudistaa pää­tään
ja sanoo koi, ettei se passaa. —
Ja nyt, hyvät katsojat, nyt tullaafi
jännittävään paikkaan! Tässä sa­massa
kohdassa viime kerralla pelkä­si
muuan koulutyttö niin, että huu­to
pääsi. Ka'sokaahan, katsokaahan,
tunVa tulee katua pitkin nyt sen
rouvan oma mies. .Sr on luultavasti
myöhästynyt iunosta ja tulee pahalla
tuulrUa takaisin kotiin päin. kun Ui-kemalka
meni myttyyn. Ja nyt se
pian näkee nuo toiset. — Tässä se
koulutyttö pelkäsi miesten rupeavan
(Jatkoa 6:nnella sLvuIla)
\
<;
i
.5-
• -J,
-m