1946-06-29-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
im.
Sivu 2 LAUANT-AIN^^, K f e ^ U U N 29 PÄIVÄNÄ 1946
(Canadan suomalaisien vtikkolekti)
Publlshed and prlnted by the Vapaus
l^bllshing Company Limited, 100-103
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
aeglstered at the Post Office Dept*
Ottawa, as second class matter:
Tnanshinnat:
1 vuosikerta $250
6 kuukautta 1.40
4 kuukautta .75
Yhdysvaltoihin:
1 vuosikerta . . . . . . . . . . . . . .$3.10
— 6ituukautta 1.8&
Bnomeen Ja manalle oikomaille:
1 vuosikerta .$3.75
6 kuiikauUa . . . . . . . . . . 2.00
Uekld iimei^tyy Jpka|2e% vV&iQn I^iif
antaina la-rsiviiisena, j^l^t^en p^^t^
iuunokU-Jalllsta luettavaa kaiki}t^«doytr
ta.
Aslamiehllle myönnetäftn 20 prosen?
ttn palkkJp.
Pyytäl^ä^ aslamiesv^eitä jo tjl-nään.
Tt.MOITUSHINKAT: Ylelnei? ilmol-;
tushinta 50 senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitii^hinta $2.00. Alin
maksu kUPUnilmoltuksesta $^.00 ynnä
uu senttiä, jokaiselta muistovärsyltä ta|
klitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä niaksu etukate^
^ Kaikki Liekille tarkpite^t maksu-^
osoitukset on ostettava, kustantajan n i*
meen:. Vapaus Pul^Jisl^ing: Company
LIinlted, ' - " "
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pul>-
Ushing Company Liinited, IÖO-IO9 Elin
Street West, Sudbu^, Ontario
Toimittaja A. PälvlQ,
Liekkiin aUotui )c|FJoltukset osolr
tettava:
nmt ostaja
P.O. B o i 69 Sfidbiirr> Out»
Toimituksen fcHtniasta
Tämif on immemen tilaisuus muistuttaa
laulu- ja soit toju Alistamme
sen verran — vaikka ehkä tarpeettomasti
— että vielä niihin ehtii
monien satojen mailien puYistä, kun
viivyttelemättä touhuksi panee. Kuta
enempi kansaa, sitä hauskempi,
sitä suurempi juhlatunne. Ja koska
laulajia, soittajia ja muita^^hjel-manesittäjiä
on ehkä pari sataa^ niin
totta yleisöä itäytyy oUa ainakin
kymmenen kertaa enemmän. Täältä
"laulu syömmen aukaisee", täällä
puheet mielen yleniäviit, täällä
muut esitykset hauskasti virkistävät
ja urheilu antaa penkkiurheilijoillekin
peppiä.' Täällä vanhat tuttavat
ja ystävät kohtaavat toisensa ja tuovat
ja vievät terveisiä niiltä ja niille,
jotka eivät jostakin syystä voineet
tähän retkeen osallistua.
Juhlavieraita on jo saapunutkin
ja saapuu joka päivä, esim. etäisenp-piä
suurkaupunkilaisia, viettääkseen
samalla pienen kesäloman jonkin
tuttavansa luona jonkin järven rannatta,
joita 'tällä ympäristöllä on
niin runsaasti.
Tervetuloa! Tehkäämme näistal
juMista suurimmat juhlat, •mitä
meillä vielä ollut on. Sellaiset, joita
muistetaan vielä i*uosienkin perästä.
% •
Eris Liekin ystävä kirjoittaa toi-
-mittajolle:
**Minua on aina kuvittanut lukea
kesäiooutkertomuksia eli pakinoita,
jcs ne vaan ovat olleet hauskoja ja
somia, kuten esim. oli erSs sellainen
IJekissä toissa tai kolmanna kehänä.
Ikävä kyllä en enää muista tar*
kallceu aikaa enkä kirjoittajan nimeä,
enkä edes ole tilaisuudessa niitä
löytömäkiinkään, kun se lehti
kukkui lainaretkelleen. Muistan
vain, että tuin sen melkeinpä suuremmalla
nautinnolla \kuin jonkiti
romaanin, sillä siinä kuvastui pala
sellaista hauskaa ja aitoa tosielämää,
etta tuntui kuin olisin ollut
mukana niissä toukuissa. Olen taksa
eräitten ystävieni kanssa tuuminut,
että eikö Uekki voisi julistaa
sellaisten kirjoituskilpailua pienistä
Venerefkellä
Kun luonto-äiti lahjoitti meille
muutaman lämpöisen päivän, houkuttelin
ministerini lauantai-illan
kunniaksi kanssani ajelulle.
— Mihiii?
— Ulos luontoon, katsomaan onko
tämä todella kevättä.
'Kumm3, miten helpolla suostui!
Pian hyrräsi rukjii kohti entisiä ko-tHiunnaita
ja vielä siitä sivu aina
järvenrantaan^ asti. Ja että riemuni
mitta tulisi täytetyksi, sattui pa^
rahiksi rannassa olemaan hyvä tuttavamme,
entinen isäntämme niiltä a-joilta
jolloin Maijana tukkijoella touhusin.
Hän kehoitti rpeitä 'kanssaan
veneretkelle.
Emme odottanfeet toista kutsua,
vaan sijoituimme veneeseen ja pian
halkoi kaunis veneemme järven peilikirkasta
pintaa saaden vedeii kohisevana
vaahtona syöksymään pois
tieltämme.
^Oi miten Ijauiiis onJ^a^B t^mi pienoinen
maailipamme! Kaunis tM*-
m^ on äin?, jos vaan osaamme katr?
soa siihen oikeasta kul^iasta, mutt^
n4in keväällä se on verraton. Ku»
ilta^aurinko pukee veden pinnaa
välkkyvään kultaan ja hopeaan, ihailee
rinnan puut uutta, vgalesnvih-reää
pukuaan tuosta luonnon suuresta
taikapeilistä.
Kauniisti kaartaen kiertää veneemme
niemen karjeii saapuert hurmaavan
lahdeii poukamaan". * . i M i -
tä! Jokisuulle? . . . Niin, joki todellakin,
täynnään hiljakseen järveä
kohti lipuvia paperipuita.
Siifhen pysäytti kyytimiehemme
moottorin ja istuimme hiljaisina yhden
unohtumattoman suloisen hetken,
katsellen ja kuunnellen. Tämä
on oikeata ,aitoa kevättä! Juuri (hiirenkorvalle
puhjennut lehti sekoitti
tuoksunsa joessa lipuvista puista
uhovaan pihkan tuoksuun saaden
meidät huomaamatta hengittämään
fa\'allista syvempään^ aivan kuin
tahtoisimme ahmia sen tuoksun
ikuisesti itsellemme. Ja varmaan
tahtoisimmekin, jos se olisi mahdollista.-
'Kaiken kukkuraksi viritti sam-makkokuoro
iltasinfoniansa, jota säesti
ikivaiAa kilpikonnapari kumeilla
kurkkuäänillään . , . Nyt oli mittani
täynnä, en jaksanut enää ääneti
kuunnella, vaan yritin visertää sammakoiden
kanssa kilpaa . . .
Se rikkoi tunnelman. Moottori
palkinnoista. Eikö se innostaisi niitä
kesälomalaisia, joilla on nUden kirjoittamiseen
kykyä.'*
Yhdymme ystäväämme muussa
suhteessa, mutta tuo kilpailun jtHs-taminen
yksinomaan sellaisia kirjoituksia
värien täytyy tällä kertaa sivuuttaa.
Sen sijaan luotamme, ettol
tämä ystävämme toivomus, joka samalla
lienee ylimalkaan lukijaimma
toivomus, otetaan huomioon. Ehkäpä
sen kuomaa hänkin, joka silloin toissa
tai kolmanna kesänä sen hauskan
kesälomakertomuksen kirjoitti.
« « *
Ja lopuksi vielä yksi pieni huomautus:
Etäisimpiä paikkoja lukuunottamatta
Liekin uusi tilaus iaki vanhan
uudistus vielä ektU vankalla hinnalla.
Sitten, nim. 1 p.na heinäkuuta,
astu» voimaan, uusi iaksa. — AP.
käyntiin ja taas viillettämään järvel-.
le. Aurinko oli mennyt mailleen ja
kuu kohonnut valaisemaan tietämme.
On pitkä aika siitä kun viimeksi
kuljin kuun hopeaisella sillalla, silloin
tein sen muistaakseni uiden. Nyt
pirstoimme kuun siltaa virtaviivaisella
veneellämme. Pian olimme
lähtökohdfissa, kannassa jä hyvän
yön sanottuamme, läksimme kotia
kohti.
Mutta siihen ei päättynyt veneret-kemme.
Kotona, unessa, sai veneemme
siivet kohoteij järven rannasta
kohti korkeuksia. Kiidimme
hirmuvauhdilla kohti kuuta, mutta
aivan lähellä sitä tulikin metsä vastaan,
ja veneemme pirstoutui suuren
kuusen kylkeen. ^ En tiedä mihin
katosi matkatoverini, mutta minä
istuin kuusen latvassa enkä peljännyt.
Mutta kun heräsin, istuin yläkerran
portaiden ylimmässä päässä
plevalla kapealja kaiteella 'ja nyt jo
pelkäsin! Äkkiä siitä alas pääsin
ja hiljaa hiivin takaisin sänky)m ennenkuin
niijaisterini herää ja näkee
öiset seikkailuni,
SIRPA SERKKU.
• oOo —
f-'
Naskaiin hauki
Kerronpa tässä nuoremmalle polvelle
perinnöksi yhden kalajutun,
jonka todenperäisyyttä ei tietenkään
tarvitse epäillä.
Me miehet, tukkipojat, olimme silloin
kruunun puita uittamassa. Se
oli juuri näitä aikoja vuodesta ^ ja
mitä ihanin lauantai-ilta vuonna
1905, kun me tulimme tukkilautan
kanssa Tarkanon järveä alas Kukkura-
koskea kohti. Oli tyven. Linnut
lauloivat puiden oksilla ja "tytöt
järvenrannalla laulelivat ja huutelivat:
"Meneekö souvaripojat sivu kylän.
Tulkaa rannalle tänne, täällä, on
sauna lämmin!"
Silloin-meidän uljas pomomme sanoi:
"Viekää pojat taka-ankkuri rantaan."
Oltiin juuri Naskalin talon kblidal-la.
Pojat tekivät työtä kä^ettyä.
Pistimme kaksi liinaa varppia ankkuriin
ja pojat soutivat ankkurin
rantaa kohti. Vaan heillä oli vielä
noin sata jalkaa varppia veneessä,
kun talon isäntä seisoi rannalla ja airo
pystyssä. Me toiset miehet seisoimme
lautalla ja katsoimme, että
mikä perhana nyt tuli, kun INaska-^
li on rannassa |a airo kädessä pystys-sa.
Vaan pian asia selvisi. Äijä pukkasi
veneen vesille .ja hiipi hiljaa
kuin kissa hiiren niskaan. Otti käteensä
atraimen, joka oli-kuin'heinä*
hanko, mutta piikit terävät ja väkä-päiset.
Kohotti sen ja iski että vesi
heilahti. Me ajattelimme, e t t ä mitähän
se tuolla kummailee, kun on
alusvaatteisilaan ja avopäin. — Hän.
näet oli saunaan menossa ja näki
rannalla h§uen.
Sitten se vasta leikki alkoi, kun
Naskali oli veneen kaulassa ja ponnisti
minkä jaksoi atraimen nuorasta.
Vene meni pohjoista kohti sel-labta
vauhtia että isännän p i t kä
tukka oli suorana. Niin ne mennä
huhkivat aivan meidän lautan vieritse.
Pelkäsimme ja tuumimme, että
piru tuota ukkoa nyt vieneel
'f Menihän se juhannuskin'
taasen vuosiin tuleviin.
Meillä täällä Sudburyssa
kokkoakin poltettiin.
Vanha vene liekit nosti
kesäöiseen pimeyteen
selvemmin kuin kokot-Suomen
yöhön vienohämyiseen.
Mutta ensi sunnuntaina
samat rannat kuulla saa,
kuinka sointuu suomenkieli,
laulut, soitot kajahtaa.
Kuinka raikuu juhlahumu,
ilo kansan, tuhanten,
jotka tuli teitten takaa
hetkiseksi yhtehen.
Nautintoa, muistamista
. kukin matkahcnsa saa,
ettei löydy tuskin yhtään
tämän retken katujaa.
^ POETIIKUS.
Hauen selkä — vaikka emme silloia
tienneet, että se oli hauen selkä —
näkyi kuin hevosen selkä veden pinnalla.
Voi sitä paniikkia mikä pont-tuulla
syntyi niiden aaltojen johdosta,
jotka veneen vauhti sai aikaan.
Ponttuu nousi ja laski niin että pari
miestä jö tuli merikipeäksi. Isäntä
vain meni ympäri järven että vaahto
4ensi veneen nokasta, ja mies oli
märkä kuin uitettu koira. Niin
. mentiin kolmasti järven ympäri.
(En voi sanoa järven mittaa, vaan
kyllä sen parkanolaiset tietävät.)
Kolmannella kerralla hauki suuntasi
matkansa- suoraan Kukkura-koskea
koliti. Nyt oli äijän pakko katkaista
nuora ja hauki meni suoraan koskesta
alas.
, Kolme vuotta jälkeenpäin oli ehkä
sen saman hauen saanut Maja-
Esa Kyrön järvestä, joka oh isompi
kuin Parkanon järvi. Kolme atrainta
oli ollut pedolla niskassa. Itse
en ollut enää Suomessa enkä ole
saanut tietooni mitä hauki on painanut,
mutta uskon ja voin vannoakin,
että suuri se on ollut.
Mutta puhutaanpa Canadasta ja
iTian kotiperukoiltakin. Pari viikkoa
sitten sai eräs puolalainen farmari
Rock-järvestä, keski-.\lbertas-ta,
hauen joka painoi 84 paunaa.
Ja se on tosi.
YANHA TUKKIPOrKA _
JOE U)UirSIN ja Billy Connin
välinen nyrkkeilyottelu maailmaa-mestaruudesta
suoritettiin äsken
New: Yorkin Yankee Stadiumilla ja
Louis, jäi edelleen ammattinyrkkeilyn
maailmanmestariksi. Se oli "mil-joonaottelu",
sillä jo kesäk. 10 päivään
mennessä oli sisäänpääsylippuja
myyty lähes kahden miljoona
doUarin arvosta. Yankee Stadiumis-sa
on. nykyään tilaa 80.00Ö katsojalle,
. "Ring side seatsMssä", 15,000
istumia, istuminen maksoi $100 hengeltä.
Halvimmat liput olivat $6.
HARVINAISEN hauskaa poimintaa
saivat Libertyvillen, Hl-, asukkaat-
harjoittaa joku päivä sitten,
kun postrjunasta heitettu rahasäkki,
jossa oli $44,000 arvosta eri kokoisia
paperirahoja, oli mennyt rikki
tuuli lennättänyt seteleitä pitkm rautatien'
vartta. Rahalähet^-s oli tarkoitettu
Lake County National pan-kiUe.
\
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 29, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-06-29 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki460629 |
Description
| Title | 1946-06-29-02 |
| OCR text | im. Sivu 2 LAUANT-AIN^^, K f e ^ U U N 29 PÄIVÄNÄ 1946 (Canadan suomalaisien vtikkolekti) Publlshed and prlnted by the Vapaus l^bllshing Company Limited, 100-103 Elm Street West, Sudbury, Ontario. aeglstered at the Post Office Dept* Ottawa, as second class matter: Tnanshinnat: 1 vuosikerta $250 6 kuukautta 1.40 4 kuukautta .75 Yhdysvaltoihin: 1 vuosikerta . . . . . . . . . . . . . .$3.10 — 6ituukautta 1.8& Bnomeen Ja manalle oikomaille: 1 vuosikerta .$3.75 6 kuiikauUa . . . . . . . . . . 2.00 Uekld iimei^tyy Jpka|2e% vV&iQn I^iif antaina la-rsiviiisena, j^l^t^en p^^t^ iuunokU-Jalllsta luettavaa kaiki}t^«doytr ta. Aslamiehllle myönnetäftn 20 prosen? ttn palkkJp. Pyytäl^ä^ aslamiesv^eitä jo tjl-nään. Tt.MOITUSHINKAT: Ylelnei? ilmol-; tushinta 50 senttiä palstatuumalta ja kerralta. Alin ilmoitii^hinta $2.00. Alin maksu kUPUnilmoltuksesta $^.00 ynnä uu senttiä, jokaiselta muistovärsyltä ta| klitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä niaksu etukate^ ^ Kaikki Liekille tarkpite^t maksu-^ osoitukset on ostettava, kustantajan n i* meen:. Vapaus Pul^Jisl^ing: Company LIinlted, ' - " " Kustantaja ja painaja: Vapaus Pul>- Ushing Company Liinited, IÖO-IO9 Elin Street West, Sudbu^, Ontario Toimittaja A. PälvlQ, Liekkiin aUotui )c|FJoltukset osolr tettava: nmt ostaja P.O. B o i 69 Sfidbiirr> Out» Toimituksen fcHtniasta Tämif on immemen tilaisuus muistuttaa laulu- ja soit toju Alistamme sen verran — vaikka ehkä tarpeettomasti — että vielä niihin ehtii monien satojen mailien puYistä, kun viivyttelemättä touhuksi panee. Kuta enempi kansaa, sitä hauskempi, sitä suurempi juhlatunne. Ja koska laulajia, soittajia ja muita^^hjel-manesittäjiä on ehkä pari sataa^ niin totta yleisöä itäytyy oUa ainakin kymmenen kertaa enemmän. Täältä "laulu syömmen aukaisee", täällä puheet mielen yleniäviit, täällä muut esitykset hauskasti virkistävät ja urheilu antaa penkkiurheilijoillekin peppiä.' Täällä vanhat tuttavat ja ystävät kohtaavat toisensa ja tuovat ja vievät terveisiä niiltä ja niille, jotka eivät jostakin syystä voineet tähän retkeen osallistua. Juhlavieraita on jo saapunutkin ja saapuu joka päivä, esim. etäisenp-piä suurkaupunkilaisia, viettääkseen samalla pienen kesäloman jonkin tuttavansa luona jonkin järven rannatta, joita 'tällä ympäristöllä on niin runsaasti. Tervetuloa! Tehkäämme näistal juMista suurimmat juhlat, •mitä meillä vielä ollut on. Sellaiset, joita muistetaan vielä i*uosienkin perästä. % • Eris Liekin ystävä kirjoittaa toi- -mittajolle: **Minua on aina kuvittanut lukea kesäiooutkertomuksia eli pakinoita, jcs ne vaan ovat olleet hauskoja ja somia, kuten esim. oli erSs sellainen IJekissä toissa tai kolmanna kehänä. Ikävä kyllä en enää muista tar* kallceu aikaa enkä kirjoittajan nimeä, enkä edes ole tilaisuudessa niitä löytömäkiinkään, kun se lehti kukkui lainaretkelleen. Muistan vain, että tuin sen melkeinpä suuremmalla nautinnolla \kuin jonkiti romaanin, sillä siinä kuvastui pala sellaista hauskaa ja aitoa tosielämää, etta tuntui kuin olisin ollut mukana niissä toukuissa. Olen taksa eräitten ystävieni kanssa tuuminut, että eikö Uekki voisi julistaa sellaisten kirjoituskilpailua pienistä Venerefkellä Kun luonto-äiti lahjoitti meille muutaman lämpöisen päivän, houkuttelin ministerini lauantai-illan kunniaksi kanssani ajelulle. — Mihiii? — Ulos luontoon, katsomaan onko tämä todella kevättä. 'Kumm3, miten helpolla suostui! Pian hyrräsi rukjii kohti entisiä ko-tHiunnaita ja vielä siitä sivu aina järvenrantaan^ asti. Ja että riemuni mitta tulisi täytetyksi, sattui pa^ rahiksi rannassa olemaan hyvä tuttavamme, entinen isäntämme niiltä a-joilta jolloin Maijana tukkijoella touhusin. Hän kehoitti rpeitä 'kanssaan veneretkelle. Emme odottanfeet toista kutsua, vaan sijoituimme veneeseen ja pian halkoi kaunis veneemme järven peilikirkasta pintaa saaden vedeii kohisevana vaahtona syöksymään pois tieltämme. ^Oi miten Ijauiiis onJ^a^B t^mi pienoinen maailipamme! Kaunis tM*- m^ on äin?, jos vaan osaamme katr? soa siihen oikeasta kul^iasta, mutt^ n4in keväällä se on verraton. Ku» ilta^aurinko pukee veden pinnaa välkkyvään kultaan ja hopeaan, ihailee rinnan puut uutta, vgalesnvih-reää pukuaan tuosta luonnon suuresta taikapeilistä. Kauniisti kaartaen kiertää veneemme niemen karjeii saapuert hurmaavan lahdeii poukamaan". * . i M i - tä! Jokisuulle? . . . Niin, joki todellakin, täynnään hiljakseen järveä kohti lipuvia paperipuita. Siifhen pysäytti kyytimiehemme moottorin ja istuimme hiljaisina yhden unohtumattoman suloisen hetken, katsellen ja kuunnellen. Tämä on oikeata ,aitoa kevättä! Juuri (hiirenkorvalle puhjennut lehti sekoitti tuoksunsa joessa lipuvista puista uhovaan pihkan tuoksuun saaden meidät huomaamatta hengittämään fa\'allista syvempään^ aivan kuin tahtoisimme ahmia sen tuoksun ikuisesti itsellemme. Ja varmaan tahtoisimmekin, jos se olisi mahdollista.- 'Kaiken kukkuraksi viritti sam-makkokuoro iltasinfoniansa, jota säesti ikivaiAa kilpikonnapari kumeilla kurkkuäänillään . , . Nyt oli mittani täynnä, en jaksanut enää ääneti kuunnella, vaan yritin visertää sammakoiden kanssa kilpaa . . . Se rikkoi tunnelman. Moottori palkinnoista. Eikö se innostaisi niitä kesälomalaisia, joilla on nUden kirjoittamiseen kykyä.'* Yhdymme ystäväämme muussa suhteessa, mutta tuo kilpailun jtHs-taminen yksinomaan sellaisia kirjoituksia värien täytyy tällä kertaa sivuuttaa. Sen sijaan luotamme, ettol tämä ystävämme toivomus, joka samalla lienee ylimalkaan lukijaimma toivomus, otetaan huomioon. Ehkäpä sen kuomaa hänkin, joka silloin toissa tai kolmanna kesänä sen hauskan kesälomakertomuksen kirjoitti. « « * Ja lopuksi vielä yksi pieni huomautus: Etäisimpiä paikkoja lukuunottamatta Liekin uusi tilaus iaki vanhan uudistus vielä ektU vankalla hinnalla. Sitten, nim. 1 p.na heinäkuuta, astu» voimaan, uusi iaksa. — AP. käyntiin ja taas viillettämään järvel-. le. Aurinko oli mennyt mailleen ja kuu kohonnut valaisemaan tietämme. On pitkä aika siitä kun viimeksi kuljin kuun hopeaisella sillalla, silloin tein sen muistaakseni uiden. Nyt pirstoimme kuun siltaa virtaviivaisella veneellämme. Pian olimme lähtökohdfissa, kannassa jä hyvän yön sanottuamme, läksimme kotia kohti. Mutta siihen ei päättynyt veneret-kemme. Kotona, unessa, sai veneemme siivet kohoteij järven rannasta kohti korkeuksia. Kiidimme hirmuvauhdilla kohti kuuta, mutta aivan lähellä sitä tulikin metsä vastaan, ja veneemme pirstoutui suuren kuusen kylkeen. ^ En tiedä mihin katosi matkatoverini, mutta minä istuin kuusen latvassa enkä peljännyt. Mutta kun heräsin, istuin yläkerran portaiden ylimmässä päässä plevalla kapealja kaiteella 'ja nyt jo pelkäsin! Äkkiä siitä alas pääsin ja hiljaa hiivin takaisin sänky)m ennenkuin niijaisterini herää ja näkee öiset seikkailuni, SIRPA SERKKU. • oOo — f-' Naskaiin hauki Kerronpa tässä nuoremmalle polvelle perinnöksi yhden kalajutun, jonka todenperäisyyttä ei tietenkään tarvitse epäillä. Me miehet, tukkipojat, olimme silloin kruunun puita uittamassa. Se oli juuri näitä aikoja vuodesta ^ ja mitä ihanin lauantai-ilta vuonna 1905, kun me tulimme tukkilautan kanssa Tarkanon järveä alas Kukkura- koskea kohti. Oli tyven. Linnut lauloivat puiden oksilla ja "tytöt järvenrannalla laulelivat ja huutelivat: "Meneekö souvaripojat sivu kylän. Tulkaa rannalle tänne, täällä, on sauna lämmin!" Silloin-meidän uljas pomomme sanoi: "Viekää pojat taka-ankkuri rantaan." Oltiin juuri Naskalin talon kblidal-la. Pojat tekivät työtä kä^ettyä. Pistimme kaksi liinaa varppia ankkuriin ja pojat soutivat ankkurin rantaa kohti. Vaan heillä oli vielä noin sata jalkaa varppia veneessä, kun talon isäntä seisoi rannalla ja airo pystyssä. Me toiset miehet seisoimme lautalla ja katsoimme, että mikä perhana nyt tuli, kun INaska-^ li on rannassa |a airo kädessä pystys-sa. Vaan pian asia selvisi. Äijä pukkasi veneen vesille .ja hiipi hiljaa kuin kissa hiiren niskaan. Otti käteensä atraimen, joka oli-kuin'heinä* hanko, mutta piikit terävät ja väkä-päiset. Kohotti sen ja iski että vesi heilahti. Me ajattelimme, e t t ä mitähän se tuolla kummailee, kun on alusvaatteisilaan ja avopäin. — Hän. näet oli saunaan menossa ja näki rannalla h§uen. Sitten se vasta leikki alkoi, kun Naskali oli veneen kaulassa ja ponnisti minkä jaksoi atraimen nuorasta. Vene meni pohjoista kohti sel-labta vauhtia että isännän p i t kä tukka oli suorana. Niin ne mennä huhkivat aivan meidän lautan vieritse. Pelkäsimme ja tuumimme, että piru tuota ukkoa nyt vieneel 'f Menihän se juhannuskin' taasen vuosiin tuleviin. Meillä täällä Sudburyssa kokkoakin poltettiin. Vanha vene liekit nosti kesäöiseen pimeyteen selvemmin kuin kokot-Suomen yöhön vienohämyiseen. Mutta ensi sunnuntaina samat rannat kuulla saa, kuinka sointuu suomenkieli, laulut, soitot kajahtaa. Kuinka raikuu juhlahumu, ilo kansan, tuhanten, jotka tuli teitten takaa hetkiseksi yhtehen. Nautintoa, muistamista . kukin matkahcnsa saa, ettei löydy tuskin yhtään tämän retken katujaa. ^ POETIIKUS. Hauen selkä — vaikka emme silloia tienneet, että se oli hauen selkä — näkyi kuin hevosen selkä veden pinnalla. Voi sitä paniikkia mikä pont-tuulla syntyi niiden aaltojen johdosta, jotka veneen vauhti sai aikaan. Ponttuu nousi ja laski niin että pari miestä jö tuli merikipeäksi. Isäntä vain meni ympäri järven että vaahto 4ensi veneen nokasta, ja mies oli märkä kuin uitettu koira. Niin . mentiin kolmasti järven ympäri. (En voi sanoa järven mittaa, vaan kyllä sen parkanolaiset tietävät.) Kolmannella kerralla hauki suuntasi matkansa- suoraan Kukkura-koskea koliti. Nyt oli äijän pakko katkaista nuora ja hauki meni suoraan koskesta alas. , Kolme vuotta jälkeenpäin oli ehkä sen saman hauen saanut Maja- Esa Kyrön järvestä, joka oh isompi kuin Parkanon järvi. Kolme atrainta oli ollut pedolla niskassa. Itse en ollut enää Suomessa enkä ole saanut tietooni mitä hauki on painanut, mutta uskon ja voin vannoakin, että suuri se on ollut. Mutta puhutaanpa Canadasta ja iTian kotiperukoiltakin. Pari viikkoa sitten sai eräs puolalainen farmari Rock-järvestä, keski-.\lbertas-ta, hauen joka painoi 84 paunaa. Ja se on tosi. YANHA TUKKIPOrKA _ JOE U)UirSIN ja Billy Connin välinen nyrkkeilyottelu maailmaa-mestaruudesta suoritettiin äsken New: Yorkin Yankee Stadiumilla ja Louis, jäi edelleen ammattinyrkkeilyn maailmanmestariksi. Se oli "mil-joonaottelu", sillä jo kesäk. 10 päivään mennessä oli sisäänpääsylippuja myyty lähes kahden miljoona doUarin arvosta. Yankee Stadiumis-sa on. nykyään tilaa 80.00Ö katsojalle, . "Ring side seatsMssä", 15,000 istumia, istuminen maksoi $100 hengeltä. Halvimmat liput olivat $6. HARVINAISEN hauskaa poimintaa saivat Libertyvillen, Hl-, asukkaat- harjoittaa joku päivä sitten, kun postrjunasta heitettu rahasäkki, jossa oli $44,000 arvosta eri kokoisia paperirahoja, oli mennyt rikki tuuli lennättänyt seteleitä pitkm rautatien' vartta. Rahalähet^-s oli tarkoitettu Lake County National pan-kiUe. \ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-06-29-02
