1946-06-29-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1946 inmmnnnaininii) >uw Sivu 7
jx) u- ja „UMt.i>miua"immnnwiWUiu a budburyssa a kaa ensi sunnuntaina Btitimminiinn!imimnHu«miHiini«i.iiii:imuiii»iiimtumHmmiMHuiin»i»Hi!(uutniii.mi«i.i,.:i
uii;i:a:umiiiimtniniii«iiutiniiU!i!iui«iuu>i«mmHimumm»rTOnmtmtnunmaa>>mj«n Ktarn
Kottaraisen oma
Seitieniää päivä syyskuuna — siis
viime vuonna - oli se päivä, joi-
]oin olin päättänyt lähteä kesäloniat-
^ .\sia oli näet siten, että vanha
tuttavani ja ystäväni oli haastanut
^ut vieraakseen «Leikolaansa",
toimeen.
En malttanut enää paljonkaan
nukkua tuona yönä ja senkin vähän
minkä nukuin näin unta kauniista
aaringonpaisteesta, kirkkaasta merivedestä
ja isosta herraskartanosta
South West Marin Draivilla.
Nousin ylös jo viideltä ja heti
leaka akkunaan, (jotta onko todella-tjn
kaunis päivä tulossa. — Mitä
vielä. Vettä tihkui taivas jä lisää oli
luvassa, sillä taivas oli" pilvessä kokonaan
jä paksusti.
Tuli siinä heti mieleen yöllinen
mil.. . Kirkas auringonpaiste tietää
kuolemaa, niin sanoo "räifliat ja niin
sanoi'^unikirjakin, jota rupesin tutkimaani.
Hhuhl Miiiäpäsien uskohan
vanhojen sanoihin enenspää
kuin unikirjaahKaan, vaaii vedän
po\'auskortit esillej jiehan ne ovat
menfern toden sanoneet. ^ Vedän
kortin — patakymppi. Vedan toisen
— pataässä . . . Voi kauhistus I Se-iän
merkitsee varmaa kuoFemaa.
Bussi*vissiin menee ojaan . . .
Aloin ottaa takapakkia koko kesälomalle
lähdöstä. Tuliii kuitenkin
alakertaan, pistin pannun tulelle ja
ajattelin, että kunhan saan kupin
kuumaa niin filosofeeraan uudelleen
sen lähtöni. Samana soi' puhelin.
Se oli ystäväni tytär, joka soitti. Oli
jotain viestiä vietävä mammalle ja
kysyi jos. mipä olisin niin h3rv^ä. Noh,
tottahan minä nyt^sen verran, eihän
siinä vielä tarvitse-oikein hjrväkään
olla.
Viesti ei ollut oikein iloista laatua,
•nratta lupasin -viedä sen perille. Vieritti
se uutinen kuitenkin kiven sy-dämeltäni,
etten se sitten taidakaan
^Da minä . . . jos se uni ja kortit tätä
tiesivätkm . . . .
Kysyin vielä varmuudeksi ystäväni
tyttäreltäy että mikäs '^Ville"
se taas olikaan, jossa--mir.un on jäär
lävä pois bussisla^ ja häh sanoi A-lesville
. -.f^^^ii^,. jees, sehän se öli.
Kyllähän minä sen muistin, muuten
vain turhan takia vaivasin itseäni
•ja toista!
Kahvipannukin kiehua pörisi ja
pian minä hörpin tuota kultaista nestettä.
Tulin siitä niin rohkealle
tuulelle, etten enää" uskonut uniin
enkä kortteihin: Ja pian olin matr
lavalmiina. Aika vain kului hitaasti,
tunnit olivat tavallista pitemmät.
Bussin lähtöön oli vielä runsaasti
iolme tuntia, mutta ajattelin: On
parasta lähteä, etten vaan myöhästy,
Itun voi olla tungosta lippuluukulla.
Ja niinihän se ystävänikin varoitti,
P^""^ jouduttaa jonon alkupäähän,
että saa istuimen bussissa.
Bussiasemalla oli tungos ja lippuluukulla
jono. Pistin itseni jonoon
ja ei viipynyt oikein kauan kun tuli
romunkin vuoroni luukulle. Mutta
auta armias — mikäs "ville" se taas
«likaan! Että sen nyV pitikin u-
^^tua! Aloin hätääntyä yhä cnem-
Vaan jopas kadonnut tuli la-takainen
Alertvilleen."
Tyttö luukulla näytti hj^ätuullsel-ta
ja kysyi pehmoisella äänellään:
•'.Anteeksi, en kuullut . .
Toistin: ^'Edestakainen Alertvil-leen.-'
' Tyttö oli yhä ymmällä ja nyt minä
hoksasin, että ei se taida se ••ville"
ollakaan. Pyysin hänen luettelemaan
kaikki vlllet Vancouverista
Port Moodtyn ja ihan ensimmäiseksi
tyttö sanoi: •^Allesville."
, ''That set!" Se taisi tulla vielä
äänekkäämmäsi kuin edellisillä kerroilla
ja sitten rupesi suupielissä liikkumaan,
Khakset 'samalla tavalla
kuin naurun edellä. Tyttöä näytti
vaivaavan sama tauti kum minuakin,
mutta sainhan minä sen matkalipun
ja sain vieTä rahastakin takaisin.
Sitten- istuin penkille ja katselin
seinässä olevaa tau;ua, jossa käskettiin
istua niin kauan asemahuonees-
S3 kuin kuulee äänenkoventajasta
oman bussinsa nimen.
Istuiii siinä pari tuntia ja teki minun
mieleni olla tottelematon, mutta
muistin tuon lippujutun ja niin päätin
istua paikallani, etten joutuisi
selkkauksiin. Istuin ja odotin. Jo
lähentelee kello 12. Huudetaan kaikenlaisia
nimiä, mutta ei vain minun
bussiani. Mutta sitten sain älyn
"leimauksen, että se onkin vissiin se
— se bussi, missä minun pitää mennä.
Ja sehän se oli, ja oli siellä vielä
yksi tyhjä istuinkin. Olipa se
täpärällä, että jouduin matkaan,
sillä samassa bussi lähti.
Niin sitä sitten mentiin pitkin ja
iporkin katuja ennenkuCn päästiin
Gergian sillalle. Siinä minua taas
raapasi sydämestä, kun näin B.C.E.
kaasusäiliön. Jos se uni sittenkin
tiesi . . . Jos tuo säiliö räjähtää . . .
Ja samassa tunsin kaasun hajun nenässäni
|a ajattelin: Nyt se kuolema
. . : Mutta taas ehti järki avukseni,
että eihän se tankki räjähtänyt ja
kyllähän minä olisin sen kuullutkin.
Kaasuhan tulee kaasutehtaasta, joka
toisella puolella . . . Mi-sitä
pitääkin joskus olla
niin tyhmä viisaasta päästään . . ,
Ja niin taas rohkealla mielellä nähtävyyksiä
tähysteiemään.
Se oli vain yksi huraus kun mentiin
kiinalaisten kaupunginosan läpi,
ja vielä yksi poikkimutka, niin oltiin
Hasting striitillä. Kyllähän sinä
Hastingln tiedät, se on se katu missä
tapaa suomalaisia? Nyt oli suora
tie ja vauhtikin vain parani. Ei ehtinyt
paljon näkemään eikä siinä
tainnut mitään näkemistä ollakaan
ennenkuin tultiin Clintonille. Siinä
on suomalainen haali ja seinällä:
*'Tanssit joka lauantai." Sielläkin
pitäisi käydä. Sitten Casiar St. Senkin
tien varrella asuu tultavia ja
sielläkin pitäisi käydä . . .
Tuskin olin jÄässyt tuosta ajatuksesta,
kun mäen päällä näin katu-kilven
ylösalaisin. En ehtinyt vanhoilla
silmilläni näihdä sanoiko siinä
Dllda vai My Dilda. Hastingin ja
Higfiwayn kulmassa tuskin ehdin
ajatella mitä kaikkea siinä viime
vuosina olin nähnyt kun jo oltiin \Vil-liam
Kosken settlementin kohdalla
ja tuli mieleen monivuotinen ystäväni,
joka asui siellä ja ne monet vierailut
sinne, mutta nyt hän ei enään
asu siellä ja niin ollen siellä ei tarvitse
enään käydä.
Seuraava pysähdys on Alles\'ille ja
siinähän se Henni onkin minua vastassa,
ja suu niin vehnäsellä. Taisi
sanoa minut tervetulkeksikin.
Lähdimme löntystiimään mäkeä
alas ja Henni alkoi kertoa paikkakuntansa
historiaa. Sanoi joskus
intiaanienkin löntystäneen sitä samaa
tietä..
Ei ehditty kauaskaan kun pensaikon
takaa tuli näkyviin pieni valkoinen
talo. Sehän se sitten oli Hennin
''Loikola". Mutta emme me siellä
loikoilleet, meillä oli muutakin tekemisiä
— me söimme ja joimme . . .
me joimme kahvia .ja panettelimme
pahaa maailmaa . . .
Tuskin, tuskin- didimme High-wavlle
ia bussiin, joka taas tulla porhalsi
samalla vauhdilla kuin aamullakin.
Ja ehdinkö sanoa hyvästiähän,
iaifs i n 3a rohkeutcnikin palasi. Sa-
^in kokolailla äänekkäästi: "Edcs-
. rr £. • "ri^rruUtUn" 220 iolon pituisia runkoa siirretään
kootaan.
kun jo olin menossa.
Nyt olen jo aikaa ollut pois bussista
ja piirielen näitä rivejä kortteerissani.
Niin loppui kesälomani,
joka kesti kokonaista viisi tuntia^
jos ei oteta lukuun niitä pitkiä tunteja,
mitkä vietin bussiasemalla.
'KOTT.^R.AJNEN.
Kiekko 2500-vuoiias
Jokaisen maan muinaismuseossa
saattaa nähdä veistoksia, jotka esittävät
kreikkalaisia ki^konfheittäjiä.
Näissä vanhoissa veistoksissa esiintyvät
liikkeet muistuttavat suuressa
määrin nykyisiä heittotapoja.
Noin 2,500 vuotta sitten oli kiekon
heitto hyvin laajalle levinnyt urheilumuoto.
Erilaisten keramiikien,
veistosten, metallirahojen ja seinämaalauksien
mukaan on voitu joltisellakin
todennäköisyydellä päätellä
silloin käytetjn kiekon tnuoto ja
paino. Vanhassa Kreikassa käytettiin
useita erilaatuisia kiekkoja. Painavin
niistä on ollut n. 34 sm.n läpimittainen
ja 5.707 kg. painava
kiekkole\-y. Pienin löydetty kiekko
oli läpimitaltaan vain 16.5 sm. ja
painoi 1.245 kg. Eripainoisia ja
-suuruisia kiekkoja käytettiin harjoituksissa,
mutta olympialaisissa kisoissa
oli voimassa standardikokoinen
kiekko.
Monet tunnetut heittotulokset ovat
siksi epävarmoja, ettei 'niillä ole
käytännöllistä merkitystä. Erään
tunnetun tarkan tuloksen mukaan
on kreikkalamen Failos heittänyt
kiekkoa 28.17 m., jota tulosta nähtävästi
silloin pidettiin erinomaisena.
Kreikkalaiset käyttivät kiekkoa
nniuhunkin kuin pelkästään kilpailuun,
kiekosta oli muinoin muodostunut
hyvin pidetty rumiin kehittämisväline,
koska se pakottaa varsinkin
yläruumiin monipuolisiin ja voimakkaisiin
liikkeisiin. Entisajan
lääkärit kuuluivat joskus määränneen
liiallisesta verenrunsaudesta
kärsiville potilailleen kiekonheittoa.
_ OOO ;
AjatteJe ensin ja tee sUecn, on viisauden
sääntö, jota monet totcuttä"
vat päinvastaisessa järjestyksessä.
Pisin onni on elämänmittainen,
mutta tähän asti sen omaajat ovat
kuolleet sylUapsina. ' '
Pahimpia rikollisia ci voi millään
rangaista oikeuden mukaisesti, koska
heillä on vain yksi elämä.
Unelmat
Oli kaavect kauniit nuoruudessain.
ElämJ onnea puhtainta on.
Vaan elonpolkua kulkiessain
pettymys peitti tien, kohtalon. ^
Uneksin kukista kauneimmista,
kaipasin hymyä herttaisinta.
Vaan kuihtui, kuihtui kukkaset,
jäi^ silmiin vain surunkyynelet.
Näitä turhaanko ootan yhä.
Näen pilvet harmaat lisääntyvän.
Vuodet vierii ja unhoon jää.
Hiukset harmaatko viilentäS? —
Vaikka olen jo harmaahapsi,
haaveilen yhä, oon ihmislapsi.
Unelmat kauniit seuraa mua.
Ei koskaan voisi ne vieraantua.
ESTER.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 29, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-06-29 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki460629 |
Description
| Title | 1946-06-29-07 |
| OCR text | 1946 inmmnnnaininii) >uw Sivu 7 jx) u- ja „UMt.i>miua"immnnwiWUiu a budburyssa a kaa ensi sunnuntaina Btitimminiinn!imimnHu«miHiini«i.iiii:imuiii»iiimtumHmmiMHuiin»i»Hi!(uutniii.mi«i.i,.:i uii;i:a:umiiiimtniniii«iiutiniiU!i!iui«iuu>i«mmHimumm»rTOnmtmtnunmaa>>mj«n Ktarn Kottaraisen oma Seitieniää päivä syyskuuna — siis viime vuonna - oli se päivä, joi- ]oin olin päättänyt lähteä kesäloniat- ^ .\sia oli näet siten, että vanha tuttavani ja ystäväni oli haastanut ^ut vieraakseen «Leikolaansa", toimeen. En malttanut enää paljonkaan nukkua tuona yönä ja senkin vähän minkä nukuin näin unta kauniista aaringonpaisteesta, kirkkaasta merivedestä ja isosta herraskartanosta South West Marin Draivilla. Nousin ylös jo viideltä ja heti leaka akkunaan, (jotta onko todella-tjn kaunis päivä tulossa. — Mitä vielä. Vettä tihkui taivas jä lisää oli luvassa, sillä taivas oli" pilvessä kokonaan jä paksusti. Tuli siinä heti mieleen yöllinen mil.. . Kirkas auringonpaiste tietää kuolemaa, niin sanoo "räifliat ja niin sanoi'^unikirjakin, jota rupesin tutkimaani. Hhuhl Miiiäpäsien uskohan vanhojen sanoihin enenspää kuin unikirjaahKaan, vaaii vedän po\'auskortit esillej jiehan ne ovat menfern toden sanoneet. ^ Vedän kortin — patakymppi. Vedan toisen — pataässä . . . Voi kauhistus I Se-iän merkitsee varmaa kuoFemaa. Bussi*vissiin menee ojaan . . . Aloin ottaa takapakkia koko kesälomalle lähdöstä. Tuliii kuitenkin alakertaan, pistin pannun tulelle ja ajattelin, että kunhan saan kupin kuumaa niin filosofeeraan uudelleen sen lähtöni. Samana soi' puhelin. Se oli ystäväni tytär, joka soitti. Oli jotain viestiä vietävä mammalle ja kysyi jos. mipä olisin niin h3rv^ä. Noh, tottahan minä nyt^sen verran, eihän siinä vielä tarvitse-oikein hjrväkään olla. Viesti ei ollut oikein iloista laatua, •nratta lupasin -viedä sen perille. Vieritti se uutinen kuitenkin kiven sy-dämeltäni, etten se sitten taidakaan ^Da minä . . . jos se uni ja kortit tätä tiesivätkm . . . . Kysyin vielä varmuudeksi ystäväni tyttäreltäy että mikäs '^Ville" se taas olikaan, jossa--mir.un on jäär lävä pois bussisla^ ja häh sanoi A-lesville . -.f^^^ii^,. jees, sehän se öli. Kyllähän minä sen muistin, muuten vain turhan takia vaivasin itseäni •ja toista! Kahvipannukin kiehua pörisi ja pian minä hörpin tuota kultaista nestettä. Tulin siitä niin rohkealle tuulelle, etten enää" uskonut uniin enkä kortteihin: Ja pian olin matr lavalmiina. Aika vain kului hitaasti, tunnit olivat tavallista pitemmät. Bussin lähtöön oli vielä runsaasti iolme tuntia, mutta ajattelin: On parasta lähteä, etten vaan myöhästy, Itun voi olla tungosta lippuluukulla. Ja niinihän se ystävänikin varoitti, P^""^ jouduttaa jonon alkupäähän, että saa istuimen bussissa. Bussiasemalla oli tungos ja lippuluukulla jono. Pistin itseni jonoon ja ei viipynyt oikein kauan kun tuli romunkin vuoroni luukulle. Mutta auta armias — mikäs "ville" se taas «likaan! Että sen nyV pitikin u- ^^tua! Aloin hätääntyä yhä cnem- Vaan jopas kadonnut tuli la-takainen Alertvilleen." Tyttö luukulla näytti hj^ätuullsel-ta ja kysyi pehmoisella äänellään: •'.Anteeksi, en kuullut . . Toistin: ^'Edestakainen Alertvil-leen.-' ' Tyttö oli yhä ymmällä ja nyt minä hoksasin, että ei se taida se ••ville" ollakaan. Pyysin hänen luettelemaan kaikki vlllet Vancouverista Port Moodtyn ja ihan ensimmäiseksi tyttö sanoi: •^Allesville." , ''That set!" Se taisi tulla vielä äänekkäämmäsi kuin edellisillä kerroilla ja sitten rupesi suupielissä liikkumaan, Khakset 'samalla tavalla kuin naurun edellä. Tyttöä näytti vaivaavan sama tauti kum minuakin, mutta sainhan minä sen matkalipun ja sain vieTä rahastakin takaisin. Sitten- istuin penkille ja katselin seinässä olevaa tau;ua, jossa käskettiin istua niin kauan asemahuonees- S3 kuin kuulee äänenkoventajasta oman bussinsa nimen. Istuiii siinä pari tuntia ja teki minun mieleni olla tottelematon, mutta muistin tuon lippujutun ja niin päätin istua paikallani, etten joutuisi selkkauksiin. Istuin ja odotin. Jo lähentelee kello 12. Huudetaan kaikenlaisia nimiä, mutta ei vain minun bussiani. Mutta sitten sain älyn "leimauksen, että se onkin vissiin se — se bussi, missä minun pitää mennä. Ja sehän se oli, ja oli siellä vielä yksi tyhjä istuinkin. Olipa se täpärällä, että jouduin matkaan, sillä samassa bussi lähti. Niin sitä sitten mentiin pitkin ja iporkin katuja ennenkuCn päästiin Gergian sillalle. Siinä minua taas raapasi sydämestä, kun näin B.C.E. kaasusäiliön. Jos se uni sittenkin tiesi . . . Jos tuo säiliö räjähtää . . . Ja samassa tunsin kaasun hajun nenässäni |a ajattelin: Nyt se kuolema . . : Mutta taas ehti järki avukseni, että eihän se tankki räjähtänyt ja kyllähän minä olisin sen kuullutkin. Kaasuhan tulee kaasutehtaasta, joka toisella puolella . . . Mi-sitä pitääkin joskus olla niin tyhmä viisaasta päästään . . , Ja niin taas rohkealla mielellä nähtävyyksiä tähysteiemään. Se oli vain yksi huraus kun mentiin kiinalaisten kaupunginosan läpi, ja vielä yksi poikkimutka, niin oltiin Hasting striitillä. Kyllähän sinä Hastingln tiedät, se on se katu missä tapaa suomalaisia? Nyt oli suora tie ja vauhtikin vain parani. Ei ehtinyt paljon näkemään eikä siinä tainnut mitään näkemistä ollakaan ennenkuin tultiin Clintonille. Siinä on suomalainen haali ja seinällä: *'Tanssit joka lauantai." Sielläkin pitäisi käydä. Sitten Casiar St. Senkin tien varrella asuu tultavia ja sielläkin pitäisi käydä . . . Tuskin olin jÄässyt tuosta ajatuksesta, kun mäen päällä näin katu-kilven ylösalaisin. En ehtinyt vanhoilla silmilläni näihdä sanoiko siinä Dllda vai My Dilda. Hastingin ja Higfiwayn kulmassa tuskin ehdin ajatella mitä kaikkea siinä viime vuosina olin nähnyt kun jo oltiin \Vil-liam Kosken settlementin kohdalla ja tuli mieleen monivuotinen ystäväni, joka asui siellä ja ne monet vierailut sinne, mutta nyt hän ei enään asu siellä ja niin ollen siellä ei tarvitse enään käydä. Seuraava pysähdys on Alles\'ille ja siinähän se Henni onkin minua vastassa, ja suu niin vehnäsellä. Taisi sanoa minut tervetulkeksikin. Lähdimme löntystiimään mäkeä alas ja Henni alkoi kertoa paikkakuntansa historiaa. Sanoi joskus intiaanienkin löntystäneen sitä samaa tietä.. Ei ehditty kauaskaan kun pensaikon takaa tuli näkyviin pieni valkoinen talo. Sehän se sitten oli Hennin ''Loikola". Mutta emme me siellä loikoilleet, meillä oli muutakin tekemisiä — me söimme ja joimme . . . me joimme kahvia .ja panettelimme pahaa maailmaa . . . Tuskin, tuskin- didimme High-wavlle ia bussiin, joka taas tulla porhalsi samalla vauhdilla kuin aamullakin. Ja ehdinkö sanoa hyvästiähän, iaifs i n 3a rohkeutcnikin palasi. Sa- ^in kokolailla äänekkäästi: "Edcs- . rr £. • "ri^rruUtUn" 220 iolon pituisia runkoa siirretään kootaan. kun jo olin menossa. Nyt olen jo aikaa ollut pois bussista ja piirielen näitä rivejä kortteerissani. Niin loppui kesälomani, joka kesti kokonaista viisi tuntia^ jos ei oteta lukuun niitä pitkiä tunteja, mitkä vietin bussiasemalla. 'KOTT.^R.AJNEN. Kiekko 2500-vuoiias Jokaisen maan muinaismuseossa saattaa nähdä veistoksia, jotka esittävät kreikkalaisia ki^konfheittäjiä. Näissä vanhoissa veistoksissa esiintyvät liikkeet muistuttavat suuressa määrin nykyisiä heittotapoja. Noin 2,500 vuotta sitten oli kiekon heitto hyvin laajalle levinnyt urheilumuoto. Erilaisten keramiikien, veistosten, metallirahojen ja seinämaalauksien mukaan on voitu joltisellakin todennäköisyydellä päätellä silloin käytetjn kiekon tnuoto ja paino. Vanhassa Kreikassa käytettiin useita erilaatuisia kiekkoja. Painavin niistä on ollut n. 34 sm.n läpimittainen ja 5.707 kg. painava kiekkole\-y. Pienin löydetty kiekko oli läpimitaltaan vain 16.5 sm. ja painoi 1.245 kg. Eripainoisia ja -suuruisia kiekkoja käytettiin harjoituksissa, mutta olympialaisissa kisoissa oli voimassa standardikokoinen kiekko. Monet tunnetut heittotulokset ovat siksi epävarmoja, ettei 'niillä ole käytännöllistä merkitystä. Erään tunnetun tarkan tuloksen mukaan on kreikkalamen Failos heittänyt kiekkoa 28.17 m., jota tulosta nähtävästi silloin pidettiin erinomaisena. Kreikkalaiset käyttivät kiekkoa nniuhunkin kuin pelkästään kilpailuun, kiekosta oli muinoin muodostunut hyvin pidetty rumiin kehittämisväline, koska se pakottaa varsinkin yläruumiin monipuolisiin ja voimakkaisiin liikkeisiin. Entisajan lääkärit kuuluivat joskus määränneen liiallisesta verenrunsaudesta kärsiville potilailleen kiekonheittoa. _ OOO ; AjatteJe ensin ja tee sUecn, on viisauden sääntö, jota monet totcuttä" vat päinvastaisessa järjestyksessä. Pisin onni on elämänmittainen, mutta tähän asti sen omaajat ovat kuolleet sylUapsina. ' ' Pahimpia rikollisia ci voi millään rangaista oikeuden mukaisesti, koska heillä on vain yksi elämä. Unelmat Oli kaavect kauniit nuoruudessain. ElämJ onnea puhtainta on. Vaan elonpolkua kulkiessain pettymys peitti tien, kohtalon. ^ Uneksin kukista kauneimmista, kaipasin hymyä herttaisinta. Vaan kuihtui, kuihtui kukkaset, jäi^ silmiin vain surunkyynelet. Näitä turhaanko ootan yhä. Näen pilvet harmaat lisääntyvän. Vuodet vierii ja unhoon jää. Hiukset harmaatko viilentäS? — Vaikka olen jo harmaahapsi, haaveilen yhä, oon ihmislapsi. Unelmat kauniit seuraa mua. Ei koskaan voisi ne vieraantua. ESTER. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-06-29-07
