Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 28, 1957

              Kalle Kustaan kokemuksia
(Jatkoa)
Siinä on paras kirje koko läbetykses'
$ä! hihkaisi .Matti ja jatkoi: Tuohon
Jcirjeeseen kannatJtaa vastata ja hyvästi,
J&oska tuo tyttö kuufostaa olevan varak'
haasta perheestäkin. Pystytkö sinä Kal­le
Kustaa vastaamaan siihen, vai tarvit­seeko
apua? Kyllä minä autan sinua
tuon kirjeen vastauksessa, että saadaan
siitä syntymään oikein aistikas ja kaunis
kirje tytölle. Nyt sinulla Kalle Kustaa
on h3rvä tilaisuus naimiskaupan avulla
päästä jaloillesi, ettet tarvitse enempi
tehdä tämmöisiä "mokkarin" töitä, in­toili
Matti.
Kalle kustaa, joka loikoili vuoteel­laan,
pyyhkäisi pitkää ja pörröistä tuk­kaansa
ja nauraa hörähyttää Matin esi­tykselle.
Anna-Kaisan Jaakko, joka tunsi naa­purin
poikansa Kalle Kustaan, tiesi
Kustaan pystyvän jos haluaa, vastaa­maan
tuohon kirjeeseen. Olihan hän jo
kansakoulussa kuullut ja nähnyt Kalle
luustaan ainekirjoitukset, joista opettaja
kaikkien oppilaiden ^ a kiitt; häntä.
Siksi Arina-^Kaisan Jaakko huomautti
Porssan Matille: —Minä uskon, että
naapurin poika pystyy vastaamaaiituo-
!hon siinä kuin meistä kuka hyvänsä, jos
hän vaan haluaa sen tehdä.
Kotkan Vikki otti nyt pojilta suun
vuoron ja alkoi selittää omia mielipitei­tään
tuon kirjeen johdosta:
. — Mitä ajattelen tuon kirjeen suh­teen,
että se on suurta "pluffia", jolla
hän yrittää meitä miespoloisia narrata.
>ylvää koittaa, usein takatalvi keskm
' kaiken voimallaan ne voittaa.
^; Vastakohdat donleikin Huldakin jo
nuorena oppi tuntenaaan, s|ksi Kittyi
I joukkciön sorrettujen," kera ^safcsiskoih,^'
^veljein. Lähti tielle taistelujen tulevai­suutta
paremp^aa rakeiitamaan.
On elon tiellä monet pettjrmykset,
sen myllerryksiin monet ovat sortuneet^
/::£hkä elämän kirjassa jo piirretty on
t:uo, että elo harvoille vain omien suo.
Muistojen seppeleen, Hulda, punon
sulle, pitkän elonta^paleen kulkeneelle.
Sen monien toimien jaksoista;, taistelu­jen
vaiheista voimme luoda njrt 75-
vuoti^>äivänäsi eteesi tuoda.
Vuosia monia on moni meistä kans^
sasi kulkenut, yhteiseen kekoon kor­tensa
kantanut. Monet pannulliset kah­via
on Hulda haalillamme keittänyt,
monet kerrat kukkaronsa avannut, jos
. tarve on sitä vaatinut.
Nyt tänä 75-vuotisjuhlanasi sanom­me
kiitokset kaikesta. Me toverit ja
ystävät toivotamme sinulle kaimiita
eloniltapäiviä. Olkoot ne huolista va­paita,
riittäköön terveyttä ja tarmoa,
sekä vielä monia kauniita vuosia lisää!
nut Etelä-Pohjanmaalla, köyhässä ja
puutteellisessa kodissa, jossa perheen
löipävarras on ollut usein hyvinkin
korkealla. Ei siis ole ihme, vaikka
Suomen työmies on useasti katkeroitu­nut
puutteelliseen elämään.
Olen tässä kertonut itsestäni, joBa ei
ole ollut mitä taloudellisia mahdolli­suuksia
kuin teillä Suomessa. Te olet­te
saanut kasvaa tietämättä mitään
puutteesta, mikä köyhän ihmisen elä-
Minus-
Henkilön, olkoonpa hän sitten namen
tai mies ja vielä niinkin nuori, kaiken li­säksi
niinkin varakkaasta perheestä, mi­tä
hän sanoo olevansa, ei tarvitse läh­teä
vieraaseen maahan, kuten meidän
köyhien on täydyt lähteä. Eikä sel­lainen
Jienkilö lähdekään. Jos hän sen
erehdj^ksiessä tekeekin, niin hän p3rytää
vanhuksiltaan matkarahat ja palaa ta­kaisin
J&otiaaii... . On kyllä totta, että
varakkaidenkin perheiden lapsissa-on
niinÄifeija: ^mus^ lampaita", jotka mässä on jokapäiväinen vieras
övat:;iäcMtian<^t elämän huikentele .
sesUr Jmiiä-lcm^^ parempiosaisen per-heen^||
u^ffi|^: vanh
roitiiiiSt; • syitä,
miksi varakkaiden perheiden lapsia on
lähtenyt maaUmalle koettamaan omien
siipiensä kantayuutta Vikki lopetti, au­kaisi
teltan oven, pruiskasi pitkän nuus-kasyljen
nietokseen.
Kalle Kustaa kuuntelee tarkkaavai­sena
Vikin selitystä nyt kuten niin mon­ta
kertaa ennenkin. Hän oli saanut V i ­kistä
sellaisen käsityksen, että hän tie­tää
asioita, joista toiset eivät tienneet
yhtään mitään. Hän uskoi Vikin ole­van
asioista melko oikeassa. Kalle Kus­taa
ajatteli: £n minäkään olisi lähtenyt
tänne Canadaan, jos siellä Suomessa oli­si
oUut se toimeentulo vähänkään pa­rempi.
Ennen maiata menoa pojat kehoittivat
Kalle Kustaata: vastaamaan tytön kir­jeeseen
yhtä mehevästi kuin tyttökin oli
kirjoittanut. Vielä kauan vuoteellaan
ajatteli Kalle Kustaa miten hän vastai­si,
että toiset pojat hyväksyisivät —• ai­nakin
Kotkan Vikki.
Seuraavana iltana heti ponnin jäi­k
i n alkoi ^ Kustaa sepittää vasta­usta.
^ Kun kirje oli valmis, luki hän
sett Vikin i a naapurinsa pojan Jaakon
arvpstelta\'aksi.
Heb€(rtyine, Que, hehnife 25 p. 1928.
Tuntematon Helli Hellevi!
Kiitos kirjeestänne, jonka sain Teil­tä
vastauksena meidän kirjeenvaihtoil­moitukseemme.
Panimme tuon ilmoi­tuksen
toivossa saada sen avulla kukin
itsellemme kirjeenvaihtotoverin, jotta *
voisimme saada kulumaan hupaisam-masti
nämät pitkät ja yksitoikkoiset
vapaa-aikämme täällä Pohjois-Canadan
erämaassa, jossa rakennamme sähkölin­jaa.
Täältä on yli sata mailia lähim­mälle
rautatieasemalle. ^
Olen oUut Canadassa vasta viime ke-sästö
lähtien,/jöUoin tulin Suomesta ja
koko ajan pien oUut täällä korvessa.
Kesä oli Suomessa kauenimmillaan, kun
jätin kotitahhuat j ^ pyyhin jaloistani
syhnyinmaan tomut. Vasta täällä olen
tullut huomaamaan, miten rakas ihmi­selle
on oma synn3rinmaa . . . Täällä on
ta ainakin nyt tuntuu, että täaflif^
dassa meillä:siirtolaisUIaonkai^
mat taloudelliset mahdollisti^
han vaan pysymme terveenä. Xgi
ja^aidat'V xnitkä Suomessa oH *
an «väiaiä, eivät
laiset täällä, » e siirtolaiset <^
kaikki melkeinpä saman arvoiäaT
Pj^^tte valoktÄa^"^
tä m koska minulla ei cfc '
sahi yhtä^vkuypa itsestäni ja
mainitsin, pii täältä hankala meni
mään^^^ts^läqrHin^^^ ^
kin itsestäni minl^lainen olenlettä
te jonkinlaisen käsityben kirjeeaj
Tätä kaikkea me toivotamme ja täs- nyt täysi talvi, samanlainen kyhnä ja l u -
sä mielessä pienen muistolahjan ojen­namme.
Se on kuin side suuren toveruu­den
ja ystävyyden, sekä kaunis muisto
tämän suuren tilaisuuden.
. r : : • TYYNE;
K I I T O S
Toien hakumme lausua kau­neimmat
kiitoksemme teäle, suku­ja
tvttaiiat, kun Järjestitte
tosiyttatyksen uuteen kotiimme
syyskmm 1 p:nä
Erikoiset kiitokseinme atkmm-famjoilieja
kerää^.
Kiitos myös suuresta rahasum­masta,
lahjasta ja kauniista kahvi­pöydästä*
Kiitos kaikiUe jotka ot-^
tivat osaa, vaan eivät voineet saa-
Kiittäen^
EILA J A WM. BAKER
m otto Street INirt Arthur. Ont.
minen kuin Suomenkin talyi. Mutta
talven perästä tulee aina kesä. Se Suo­men
kesä — mitenkä ihana se onkaan.
Koko Suomen luonto valvoo silloin viik­kokausia
utuisessa kesän vihreydessä.
^Mitcsikä ihanaa silloin onkaan nauttia
luonnosta synn3rinseudulla, jossa kaikki
on niin tutim kodikasta ja kaunista.
'Mutta 4ca]]u^ ei ole mahdollisuutta
elää ja olla ^mnyinseuduillaan, jossa
on lapsuusvuotensa elänyt ja leikkinyt.
Elämän mahdol%iudet kaikilla ihmi­sillä
eivät ole samanlaiset. Usean ihmi­seni
täytyy omaa tahtoaan vastaan jät­tää
kauniit, lapsuusmuistoja täjmnä ole­vat
rakkaat seudiit ja lähteä vieraisiin
olosuhteisiin. Ainakin minun kohdalta­ni
elämä bn oUut niin tylyn ankara. M i ­nulla,
köyhällä maalaismökin pojalla,
ei oUut Suomessa suuriakaan taloudelli­sia
mahdollisuuksia, siksi lähdin koetta­maan
onneani täitme vieraaseen ja ou­toon
maahan. Olen syntynyt ja kasva-
MEIDÄN KAIKKIEN
SYDÄMELLISET ONNtTTELUMME
SINULLE, HYVÄ YSTÄVÄ JA TOVERI
uiaa L.antmeiY
t ä y t t ä e S ^ TiS^ päivänä 1957
Tyyne ja Herman
Martha ja Väinö
Onni ja Nelmi NaUi
Martha, Elmeri ja lapset
Liisa Luoto
Gunilla ja JValter
E|ma ja-,Wm. Berglxmd
Lyydi Tuomi
Martha ja Toivo Kärkkäinen
Mr. ja mfs. E. Kokko -
Katri ja Oskar Mäkiin
Eddy. Pirkko ja Kittel Hbstikka
Emmi Airola
E.Ja E. Salminen
Heimo Kivinen
Ivar Seppä .
Jack Karjalainen
Antti Rapo
Velma ja Ed. Karikka
Ella McLeod
Anna Lehto
Sylvi ja Helmi Vehmas
Saima Forsell .
Elvi Jä. Arnold Beck
Alexander Beck
Otto Heino ^
Mr, ja mrs. (Pred Cullick
Sandra ja J . Järvinen
Sofia Siren
Laina ja Bill Katainen
"Vilho Katainen,
Websters Comers, B. C.
Rita Kast^elmi ja Paul Thota
Kelen ja GRinvald Espeland
Voitto Pelto
Mr. jä mrs. E. Seppälä
Oeor«re Saivo
Mr. ja mrs. Bill HiU
K. Siljander
P. Voutilainen
Lydia Mäki
Kusti Pdrkkunen
Mr. ja nuB. Walter Jarva ,
Ida Ahlgren
Mrs. Annie Kauhanen
Hanna Mekkonen
Lyyli ja Toivo Koivikko
Aira,-Auli. ja Sam Pukicala ^
Mrs. Lydia Tuomi
Aino Heisholt
Sanni Haataja
Sara Tuomi
Hannah Anderson
Bertha Hillberg
Mr. ja mrs. J. Ranta
Hanna Paananen —
Ida ja Lauri Mäki
Ida Niemi
Lempi Nieminen
Hanna-ja Antti Pitkänea--
P. Väänänen -
Lauri H. Puittinen
Hj. Laziu>i —i:.,^
Mr. ja mrs. John Hämäläinen
Mr. ja mrs. J. Saari
K. Honkimaa
Albert Ruuska .
Salme ja Ahti Vesterback;;.
Jenny ja Urho Salmi .
Mr. ja mrs-MUka KosM.
Sharon ja Ricky ^ -
HugoEkroos _v {/
Tyyne Burstrom
Toivo Laurila
Hmi Syrjä
A. T. Hm
K I I T O S
Sydämelliset kiitokseni sUtä -toslyllätyks^tä jonka Järjestitte «M^^^^. täesasni 75 vuotta; OU iloni ««rdellinen tavatcssianl niin paljon y«a
pärillänL Kiittäen ei vaivan näkönne ole palkittu;- mutta ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^
Suuri rahalahja on~~lEbdistus siitä, että monen talon ovi: on avan»
kuin tämä summa on kertynyt. t.^.
KUtos kukkasin kaunistetusta kahvipöydästä;'' yksitylsistö l^hgB»^;,
korteista, mrs. SUImanille t.AVow^<ffflsn jfttott^mftjttftiitn runosta, v ^ "^
loUe soitosta, CSJ:n osastolle haalista Ja teilfetyömuurahaiset, joO*
järjestitte ja koko illan saitte t^dä työtä, että kaikki vieraat oli*
tyydytetyksi ' f
KUtos niille jotka^ ottivat osaa, vaan dvät voineet saapua^ i
Syksy on. mutta Uitos on lanuninl
PORT ARTHUR
HULDA LAHTINEa^
Sim 10
i i e.: i r f 5 j T. r