Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 7, 1950

              I
iii
II'
m
m
'h
tl'
Hl U
Iit'
kirjeessään liäii kirjoitti:
" . . . kuitenkin voisin toivoa olevani
!<iiolleena silloin kun tiedän veljeni jou­tuvan
niihin kärsimyksiin, joissa me
olemme" jo olleet. Toivoisin osaavani
sanoa jotain lohduttavaa siellä nyt per-iieeljeni.
sillä tunnen, että teille jäi siellä
3iyt Jäljelle vain kuluttava ikävä . .
!MiUta tuo ikävä ei jäänyt ikuiseksi.
iEnsin tuli viestejä Ti min urhoollisuu­desta,
kunniamerkkien saannista. Se-
Mn sulatti jäätä rinnasta. Sitten ajaa
^varrella alkoi herätä herkkä aavistus
siitä, että sota pian loppuisi. Julmurit
<oli lyöty. Veriuhrit lopetetaan. Ihmi­syys
herää . . . Turhaan ei pyydetty
2<evättä }a kesää.
Leona sai paljon huomiota Timin ur­hoollisuuden
vuoksi milloin liikkui ky­lällä
lai kaupungilla. Kirjeitä tuli. Jo
alkoi kotiutua yksi ja toinen kotipuolen
3iauemman aikaa armeijassa palvellut
auiorukainen.
Leana ei tiennyt, milloin Tim oli läli-lienyi
Etiroopasta, sillä hän oli kirjoitta-aiut
viimeksi vain kotiinsa, mutta erää-
3iä päivänä hän sai Denveristä sähkösa-aioman:
"Rakas isoäiti ,olen matkalla kotiin.
«Olen täällä erään toverini kotona odotel­len
luutnantin takkiani, jonka nyi vasta
erilasin oHakssni asiallinen kun tapaan
isotikylän 'väen. Leonid ei pääse viefö
gjois sotaväestä, mutta kaikki <m hyvin.
INäkemiin. Tim.''
Tini-mukka, jonka luentoon kmiM
IkÖyttää vaununsa aina tähtiin, oli ollut
syrlior.aliin niin köyliä, että vasta vii-
Eneisellä tililJään kykeni ostamaan,pa-iraatitakin
kiinnittääkseen siihen .kun-,
raiamerkkinsä kotikylän väen ihailt^iyak-si.
Turhamaisuutta siinä ei ollut. Se
aostatti vain säälintunteen koko työ­väen
nuorisoa kohtaan. Tämä.nuoriso
cei omistanut edes vaatekertaa, eivät tuu-onaakaan
isänmaaksi kutsuttua, jonka
Lie olrvi^t pelastaneet kärsimyksillään ja
vverellään raakalaisuuden ikeestä.
Nöyränä tunsi Leona mitättömyyten­sä
täällä turvassa pikkutuherteluissa ol-
HeenMä esimerkiksi ^Royn vanhempieii rin-malla.
joille ei koskaan enää koittaisi
iilonpäivät. jotka häntä nyt odottivat,
isaadessaan taas tavata Timin kotona.
•Leoria kulki yhä Johnsonilla kuten en-
•fflenkin, sillä jostain täytyi leipä tulla.
Johnsonin mummu alkoi aika ajoittain
Sulia niin huonovointiseksi, että Esteri
E\atsoi parhaaksi viedä hänet sairaalaan.
Koina aikoina hoiti Leona vain eläimet
ga teki tarpeellisen siivouksen. Omaa
miökkiään hän sonnusti kuin kiireessä,
^vukkamaankin kuokki, lannoitti ja is­tutti.
\'anhallekin valkeni taas kesä.
Xiinpä sitten eräänä iltana, kun Leo-
Eia viimeisteltyään kukkamaansa kaste­lun,
laittoi kukkasen siellä ja täällä
Siuonekukiksi aivan kuin säälien, kuuli
Siän kuinka joku läimäytti mökin ulko-oven
kiinni sisään mennessään. Sisällä
Oiolisteltiin. mutta kukaan ei huudellut
ja Leona arveli siellä olevan Esterin tai
jonkun naapureista, eikä pitäyt tarpeel-
«lisena kiirehtiä sisään ennenkuin oli poi-
3ninut tarpeeksi kukkia.
Hetken perästä ilmest\H takaovelle
Tim. syöden sinä päivänä Leonan leipo-i>
ua korvapuusteja. Kumpikaan ei pu­hunut
aluksi mitään. n"!ulta kun Leona
sitten kiirehti kukkineen pojan luo. nos­ti
Tim hänet kainaloista korkealle ko-
3ii>ksj ia virkkoi:
"Sinähän olet pienentynyt ja nuoren-t:;
ni:t! Kukitettuna olet kuin mor­sian/'
"Kun sinä tulitkin jälkeen kuuden,
i^aupat ovat jo kiinni, eikä minulla ole
tuoreita lihaa nujniakaan."
"Tiedätkö, mikä soturille nykyään
parhaiten maistuu? Tuore maito ja mu-siat
. . . paljon niitä ja aivan Biiiä. Ja
minä näin ,että sinulla on kannutettiia
lohta ja peuranlihasj omenasosetta, ker-
ITÄ OLISI elämä ilman naista?
taus: "Tyhjää ilmaa."
Naisen hartioille on luonto asettanut
raskaita velvollisuuksia, synnyttää ja
];asvattaa lapsia, mutta siihen ei pysäh­dy
naisen työ. Ensitilassa mies orjuut­taa
vaimoaan ja huolimatta siitä, miten
raskaan osan vaimon tulee_suorittaa,
oli hän miehen tahdoton orja.
Kasvattaa lapsia, joita köyhässä per­heessä
syntyy, ei ole leikin tekoa, sillä
lapsi tuntuu olevan hyvinkin vaativai­nen
voidakseen elää.
Jos vaimo oli miehensä tahdon alle
annettu, kuten sanotaan siinä "isossa
kirjassa", niin «li hän orja toisellakin
tavalla. Olla- miniänä häijyn anopin
käskettävänä oli välistä vallan kama­laa
nähdä. Anoppi tuhlasi rakkaut­taan
pojalleen, oli kateellinen, jos huo­masi
poikansa hyväilevän vaimoaan ja
se teki tuon avioparin elämän helvetik­si.
Anoppi nautti siitä. Kanteli ja va­lehteli,
kunnes poika alkoi kurittaa vai­moaan.
Ulospääsyä ei tuollaisesta elä­mästä
olliJt, oli vain kärsittä\^ä tuon in­hottavan
lohikäärmeen — anopin sil­män
alla, •
•Synty! lapäiä, imutta mitään hoitoa ei'
saanut'onneton a-aimo. Työssä täytti
• • käydä Ja työmaalla usein tapahtui syn-
••i:2ytyskii^-i'-'Se'^oll anopin mieleen. Pani
sentään savusaunasi lämpfämään ja toi
• olkia''saunan iattialle, jolle sairas vai­mo
asetettili^ lapsensa liera. Toisinaan
' tapahtui • synaytys saunassa, useinkin
' iim^fi •apila; •Aili oH poikansa kanssa
samaa mieltä, että "lehmätkin poikivat
yksin*'.'- Lasein kuolikin vaimo tuskiin-
'sk, kun ei saanut apua. Ja sitä kutsut-itiin
''jumalan sallimukseksi, rangais­tukseksi
synneistä". uEi ajateltu via­tonta
lasta, jonka kuolema jäykisti äidin
kanssa, vaan oli sekin sallimuksen tah­to.
Mitään tutkimuksia ei viranomais­ten
puolelta :tullut, sillä nainen oli lain
ulkopuolella eläfä — ellei suora murha
ollut kysymyksessä, jolloin poliisikin
tarttui asiaan.
Näin kohdeltiin miniää talossa, mut­ta
kuitenkin tyttö oM halukas menemään
isoon taloon miniäksi, sillä pidettiin
kunnia-asiana olla. miniänä isossa ta­lossa.
•.
.o c- o
Itselliset työläiset, joilla ei ollut maa­ta,
olivat niitä kulkureita, jotka kulki­vat
työmaan mukana. Heitä halveksit­tiin
syystä, että olivat kulkureita. :Mut-ota
kulkurikin joskus pysähtyi kuuntele­maan
luonnon kutsumiusta perustaa oma
maa ja näitä korvapuusteja."
Laihtunut oli Tim, mutta kuulosti
Leonan korvissa olevan lapsellisen eloi­sa
kuin poikanakin . . . sotaherra . . .
Timille pidettiin vanhempiensa koti­kaupungissa
tulijaiskemut. Vanhem­mat
suomalaiset emännät olivat otta­neet
sen tavaksi. Vaikka Timiä ei huo­mattu
kyllin arvokkaaksi pitää lähtijäi-siä,
tai oikeastaan ne jäivät pitämättä
siksi, kun hänet kutsuttiin armeijaan
ennen sodan alkua, niin nyt hän sai
osakseen liikaakin huomiota.
Juhlassa pyysi häntä esityspuheen
pitäjä kertomaan vaikka jotain sodasta.
Tim nousi ja kiitti odottamattomasta
kunniasta näin vakavan juhlan muodos-
S.1 ja lahjana saamastaan kultakellosta,
mutta että kertoa sodasta, sitä ei voi
kukaan tehdä. Hän sanoi vain:
-rrhomieUä ei ole, eikä sieltä ole mi­tään
sanomista mikä sopisi tähän tilai­suuteen
loukkaamatta kenenkään soti­laan
yksätyistunteit:i. Jokaisella
«kokemuksensa yksilöllisyytensä
kaan . . •
Jatkuu.
on
mu-koti.
Se pysäytti kulkurin, sillä oman
pesän laitto tuntui somalta. Ensimmäi­set
vuodet olivat onnellisia, kun perhe
oli pieni ja mies pystyi ansaitsemaan
leivän perheelleen ilman 'vaimon apua.
Oli hauskaa tulla kotiin työstä ja saada
sydämellinen vastaanotto toveriltaan,
jota rakasti . . . kunnes ajat muuttui­vat.
Perhe lisääntyi nopeassa tahdissa,
mutta perheen huoltajan palkka pysyi
ennallaan, alhaisena, joka ei ollut roh­kaisevaa.
Miehen mieli meni pilveen,
samoin vaimon. Rakkaus, joka oli läm­mittänyt
pientä pesää, k\^lmeni, sillä
rakkaus pakenee äärimmäisen kurjuu­den
edessä. Asutaan kuitenkin yhdessä
ja^syödään laihaksi käynyttä leipäkan­nikkaa.
Kun vanhin lapsi on jo '*niin suuri",
6—7-vuotias, jätetään nuoremmat hä­nen
hoitoonsa, sillä äidin täytyy lähteä
ansiotyöhön. Nämä äidit työskenteli­vät
yhdessä miestensä karissa, kuten
lautatarhoissa, tiilikentillä, rakennuksil­la
ja "muissa raskaissa töissä ja pienem­mällä
palkalla kuin mies, vaikka suoritti
saman työn ja teki yhtä pitkän päivän.
Kollin tultuaan alkoi äidille uusi työ.
Mies sai levätä, mutta vaimon oH val­mistettava
ruoka, sii'VOtta\'a asunto, jo­ka
oli päivän mittaan likaantunut lasten
pitäessä siitä huolen. Kun perhe oli
saanut Tuokaa, painautui jokainen le­volle
äidin jäädessä edelleen työhön.
Lapsille oli laitettava jotain riiokaa seu­raavaksi
päiväksikin. Kun tuo työ sit­ten
loppui, oli tekijäkin niin uupunut,
ette! jaksanut iciisuutua, vaan paneutui
•nukkumaan mihin sattui paikan löytä­mään,
sillä vuoteita ja vuodevaatteita
oli niukasti.
Vaimo yritti parhaansa perheensä hy­väksi,
mutta mies useinkin väheksyi
vaimonsa työtä, halveksi häntä liian ti­heistä
synnytyksistä, nauroi, kun vaimo
alkoi käydä kumaraiseksi ja vanhan nä­köiseksi,
sanoen joskus piloillaan: "Olisi
mukavaa saada uusi heilu", sillä vanha
oli liiaksi kuluneen näköinen . . .
Tuollainen, sanonta Aiilsi haavan sy­dämeen.
Vaimo itki yksin jäätyään,
sillä muuta lohdun tuojaa ei ollut. Enti­set
ystävätkin olivat hyljänneet nyt, kun
elämä puristi joka puolelta. Teennäiset
ystävät hylkäävät silloin, kun lohdutta­va
sana olisi rohkaiseva.
Sortuu viimein kärsinyt ihminen ja
kaatuu . . .
.'\jat ovat muuttuneet, sillä elämme
nykyajassa. Nainenkin tunnustetaan
ihmiseksi yhteiskunnallisesti, mutta ko-tiorjuus
sitoo yhä. Ison työläisperheen
äiti sen hvn^in tuntee. Täyt>y käydä
ansiotyössä silloin kun se on mahdollis­ta,
sillä perheen huoltajan ansiot eivät
riitä. ^\aimo joutuu suorittamaan pal­jon
ylimääräistä työtä kotona työstä
tultuaan.
Kotona saattaa olla 15—16 vuotiaita
poikia ja tyttöjä, jotka voisivat hj.-^in-kin
tehdä kotityöt sillä aikaa, kun äiti
on hankkimassa heille elämäntarvikkei-ta.
Mutta niin ei useinkaan ole asian­laita,
että autettaisiin äitiä, joka tulee
kotiin väsyneenä työstä. Ei, kädet tu­lee
pitää valkoisina, jotta tanssihaalissa
ei naurettaisi työn kovettamille kasille.
^L-iinitsemani nuoret ovat saaneet käy­dä
koulua. He vetoavat siihen, ettei
koulua käyvän ole pakko tehdä talous­töitä
kotona. He ovat sivistyneitä
(muka) ja odottavat valmista vanhem­piensa
käsistä.
Työnteko on kunniamme. Sillä voi
rehellisesti elää ja olla sivistynyt. Joiut­ta
läiies aikuinen tyttö ei viitsi pestä
edes puseroa päälleen, vaan jää se äiti-
Tallähelta näyttää- miss Saksa.
1949, oll&ssmn matkalla Saksaan
Baden Badeniin, jnissä hänet
kn:2tmtean taas tämän vuoden
miss Saksaksi. Hänen nimensä on
Inge Lmensteiu ja hän työsken- '
telee emän ihmiiuyhtiön toimis­tossa
New Yorkksa.
paran tehtäväksi. Konttorityötä ei voi
riittää kaikille korkeanldn koulun käy­neille,
joten tavalliseen työhön on tar­tuttava,
voidakseen elä^ttää itsensä re­hellisesti.
Nykyaika tarjoaa myöskin omia tuot­teitaan
nuorisolle,.useinlvin rikosromaa­nien
avulla. Ne ovat haluttua lukemis­ta,
niistä oppii tekemään rikoksia, joil­la
voi helpommin elättää itsensä.
Niin. Naisen asema ei ole suuresti­kaan
muuttunut sitten entisajan, vaan
hän on tavallaan orja, kodin orja nyky­äänkin.
Mutta muuten aivan välttä­mätön
taloudessa on nainen .
Kuule mies! Kunnioita elämäntove-riasi,
vaikka hän näyttääkin raihnaisel­ta,
sillä työ ja elämän kova taistelu on
hänet muovannut kaltaisekseen. Äiti
on kasvattanut poikansa ja tj^ttärensä
aikuisiksi. Arvaamattoman paljon on
hän tehnj^t työtä lastensa hjTsksi, työ­tä.
Jota ei voi -palkita.
Nuoret! Koettakaa tehdä äidin elä­mä
helpommaksi. Suokaa hänelle -vir­kistävä
kesäloma ja kunnioittakaa hän­tä,
niin olette tehneet jotain äidin hy­väksi.
kalakaisnais keliitykseeE
Yhdysvaltalainen Smithsonian Insti­tuutti
on todennut, että atomipommin
kokeilu Bikinissä on muuttanut kala­kantaa
huomattavasti ja tiedemiehet o-
• vat löytäneet kokonaan uusia kalalajeja,
joiden uskotaan kehittyneen atoniira-jähdyksen
seurauksena.
Yksi uusia kalalajeja, joita ei o!e
aikaisemmin havaittu, on 15 mill'"^et-rin
pituinen ja se kuuluu maailmaa
pienimpien kalojen joukkoon. Yksi W
on taas hyvin suuri ja pelottavan nsko:-
nen. Erikoisin on lattcapäisten kalo­jen
laji, jonka edustajat elävät mata­lassa
vedessä kokonaan santaan ^
tautuneina. Eräällä uudella kalalajilla
on hopeanvärinen raita alapiiolelto
ulottuen leuasta pyrstön päähän saa^-
ta.
i il
S|"<
'ii
'1;*;
i i
Ford-autossa on kaikkiaan 5.CCÖ en
osaa, niu\it ia mutterit mukaanluettu.'
na.
ISIVU 6 LÄI'ANT.A1NA, LOKAKUL"N 7 PÄIVÄNÄ, 1950
1