Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 15, 1947

              Sivu 6
L \ L . \ N T A I X A >L\ALISKUUN 15 PÄIVÄNÄ
,H ^ nmtinn .»•..•^m..u..»mu»uma..uiiwHMiinmmuiMMmnm»mim.pw
1947
myksiin, jotka pyöm^t hänen kielel- nen isänsä kuoleman jälkeen."
lään, mutta joita hän uhdikkaana Tuulan iloinen nauru kuului-ul-henkilönä
ei voinut lausua. Elmira- koa. Hän juoksi sisään, ja Otso nä-neiti
pysähtyi Tokokoo-salin kultako- koiran pitävän hampaillaan kiinni
risteisella ovella ja silmäsi ympäril- hinen hameensa helmasta.
ken.. -Hänen jäänkirkkaissa snmis- ^^-^^ nyt irti, senkin veitik-sään
oli kaukainen katse. Xe näyt- • j , ^ , , , ^^^r^ r -
itivät hymyilevän jollekin menneelle. «Hyvä on. Laske irti!'' nyökkäsi
^'Vuosikymmeniä sitten", sanoi Ehniranneiti, ja koira päästi heti
Vuorokeskustelu osuustoiminnallisia tilaSsii^isia*vaä:t^n,. kirj. \Vm x.
Esittäjät voivat olla koululapsia/ puettima : n i i i i . ^ ä V n ä 3 r ^^
ostokorit mukana. Lavastus kaupungin fcatu-tai puistotie:
- .ja
hän, "olin minäkin kerran täällä. Sil- hameenhelman hampaistaan,
loin olin nuori, sangen nuori, juuri "Se olisi vetänyt hameeni kappa-palannut
ensinunäiseltä matkaltani ]eiksi tai pois päältäni, ellen olisi läh-
Pariisista. Koko talo oli täynnä vie- tenyt sen mukaan", selitti Tuula is-raita;
hienoja, taidetta rakastavia, tuen Ebnira-^eidin tuolin kasino-ylhäisiä.
Muistan vanhan kenraa- j^j^^ "Kun täti lähettää sen hake-lin,
kun hän itse säesti lauluani ja maamninua, eivät, siinä auta laupi-harpunsoittajan
. . ." Elmira-neiti silmät eikä vanhurskas nenä."
käveli klaveerin luokse ja sH^eli pie- Toisetkin krokettipelurit ilmestyi-nellä,
vaikealla kädellään sen mata- ^^^^ paikalle.
laa päätyä. Otsolla oli kummallinen ^^Eimira rakas, jos olisit nähnyt
tunne, että siihen oli nojautunut jo- pelitaidon mitä herra Keronen
ku, jonka vanha neiti myöskin muis- ^^i^.^in^ huudahti rouva Lagerbom
l i . Ehkä oli joku nuori mies siihen dramaattisesti,
nojautuen kuunnellut ja katsellut "Eihän «iinä paljonkaan ollut kat-nuorta
laulajatarta sellaisena kum tunnusti hänen sankarinsa
hän oli eteishallin takan ylla olevassa^ hymvillen ja pyyhkäisi päälakeaan,
maalauksessa. * '-Muistaakseni hän hävisi molem-
-Oi^ ^'aikea uskoa, etitei täällä ^^^t .pelit", sanoi Er5k kuivasti,
asujilla olisi- aina ollut onni muka- .^.^j^^ ..y^ jj,.^», ^^^^ muuta
naan", uskalsi Otso huomauttaa. saattoi odottaakaan? Mielestäniliä-
"Onni", sanoi Elmka-neiti, '-ei m- ^^^j. taipumuksia tulla erinomai-pu
ulkonaisista olosuhteista Se on ^j-gj pelaajaksi", väitti rouva Lager-ihmisen
sisäinen olotila. Mielestäni ^^^^^ arviohniskyky
ihminen on onnellmen vam sillom, ^j^^ekö, kuhika taitavasti hän
kun hän tietää tehneensä jonkun to,- ^j^^^^ ^ .j^^.
sen onnelliseksi.' lette herra Hallan löytävän Hieta-
•'Siinä tapauksessa tiedän, vain yh- j ^ ^ ^ ^^^^^^^^
den onnellisen ihmisen, ja se olette tain luista ja pääkalloista. Kuinka
rämään, "että te olette tehnyt on­nelliseksi
niin inonta ihmistä. Tuu­re,
neiti £lm.ra ^ icamalan -mielenkirntoistal Hui, oi-
Elmira-neiti kääntyi, hänen kat- selkäpiitäni karmii, kun ajatte-seeiisa
oh terava lei&in sellaista I Mutta herra Kero-
-Tarkoitan , knrditi Otso seht- .. , ^. , ^ _.,
nen tulee tietysti mukanamn:». Eiko
niin,-rakas herra Keronen?"
a, rou\'a Ly agerVbo m, TE:r.i k TBe. c1k , cS aa- ".E st,e r, onkoi her—ra» M Ha<il la -.p yyMtä- ra. kai.k k, i he rak. as' tavat tei.t a... JTa ^te ennsä..mi.s euna .hm.ä. mukma.äa. snt•y san?ee' nk.ä.y . sy"iS mEunak,
ties kuinka monet jnuul ihmiset! . ^ i ^ , i* . . "Nuori. mi.e s, mm. a ol•,e n j.o -van,h a j•o ,k ai ie t .o le .k os•k»a an us•k«al ta.n u•t sinne
nnanianrerenl,.,l a Avmtl.mik "au.aa. \!,l u„u ETl,k.?l1omt ki•ar aan- neviolii. v saannnoei• hjza^al.na. llamsui i. satas„at uk^as e?n i. oal.l ee il-lme a.m to.m isniul^lte siei-i
1 Ml V" ^ -t mitaan."
ankarasti, vaikka hänen silmissään . ^ , . , _ ,
orki.n aavi.s tus h, jrmvsta. "Mutta ..^O h ,.. s'^ncuttl rou\-' a L.aTg erb• om sil-
, . , . / X- 1 ^'^^^ pyorema, "mma otaksuin, etta
tarpeeksi tasta asiasta. Nyt olette . v , ' , „ ! ,..
n.a..h nyi rKu- usinli-n nan' sa1h.t . j.o i•s sa ei• jm^je^jn^r^s unme?» kaikin, mutta ellei han kIe nä iiäs i-lknku k1u ilhua me^nert-titseeinn* l ak1i ash-taui -n ialoan. pit.oAwa tieoi-- .. UTT-i eVty. sti hv ali uan . .t,e ^i- djä-t .„ ik, aikki,' mi­h,
t anvnaatk,, svi• aiiMkh kmai• sevt.a m. t.. a. itaa.. m>a- h.oaks.ain , o.nn.i mn. ivt-- Ota tsosu. uri,m malla im ielih-\- v-. alla",' sanoi
, 1, . • n ' "Kuuletko. Erki? Enkamnäpel-k,
vis,i n autioTn,a . , Tu.o..l.l a, tois,e lla puo-. k, aa mitaan, ,k un ,k erran h, erra Kero-lella
olen Tuulan tähden koettanut , , ^
..... ... .. .„, • , • "^n tulee mukaan. En varmasti-pitaa
elämämme vilkkaana la eloi- , , . , ,
n • ' —1 ^^^^ • vakuutti rouva Lagerbom. ~
A,k.< e\a^ennna. s. a... " mrKuulmnttviaar a, -anvmea.si•ts ii. s ass eunol lk1e ih-t. u ,e otivp eouniMku ad jjs aeell1--- .. ' M..h,. iumoimt• asuat,at i•t terE ^,l mj, ai.t rtaa-an epit toi.. i. s ,"l iOstl,a el,n -
JO luan vanha kompuroimaan pi-
TK- oi.r an 1k vnnet, rapi,s i.v at^ j.o ssai.n m.e..s.s a vu.o.re.n.k olois,s a. . Sit,a p^a rtsi
vasten park, Vet.n a. buten se j•u ok1s i. ei ku,k aan teista lähde m.. in,n ekään en-
, .... , , . . ... nen lounasta. Kas, siinähän Helmi
heidän ohitseen kavtavaan ja pv5;ih- . , ,
' ; \ i ulottavana eräälle ovelle. JO tuleekin kattamaan pöytää!"
-Tämä on Erikin työhuone. Eni-n-.
e nyt ole mcnox^a sinne. Turmase-ni."
He si\-uutlivat oven ja tulivat e-'
telshalliin.
-Turma, voit kävdä hakemassa r„ , ,
T 1 . 1.' . . . . . . varteen. -Te haluatte tietysti nrvöi
rTyunut»la•a sni•-! n opseanasotii- vualIon sh aa vnoei•im tie, sjtaa ukiokiora- peseJyJ tyä. ..jJ a vo-i.s i.t ie eks.v»ä^ ^iul mmaann mimi -
ovesta, - Tuula pelaa krokettia vain
Esterin ja Erikin mieliksi. Eiköhän
peli saisi jo loppua!"
"Te rakastatte suuresti Tuulaa,
oii^ö totta?"
-'Tuula*\ sanoi Elmira-neiti peh­meästi.
-Tuula on koko elämäni." .
"Kuinka onndlista. että satuitte "^^^T""^"'^' ^
olemaan paikalla hiinen svnt^es5ään.•• f' ^ " ^ ^ luultavasti neuvottaisi-
"Mitä tiediitie te hänen svnty- ^ ' ' ^ , f
niästään?" . ' Lagerbomm taholta.
Jatkuu.
' 'Tuula on kertonut siitä minulle. --«---«-««-«--..«»««.«««.«....«..^
Samoin kuin siitäkin, c:tä olette ollut
hniann^elli#i»e s<c*Klfäa isa etta aHuiit.i " DieE nrKimlinmcoä iiHieanu semriuktotcinr enU -jnirakiesvteiin lephcrti-
"Olen koettanut parhaani — ha- laSam^v^ni?"*^^^ Nurenbursissa
-Eikö pesullekaan, täti kulta?"
Tuula painoi huulensa Elmira-neidin
lumivalkoisille hiuksille ja juoksi ylä­kertaan.
Erik seurasi häntä.
--Tulkaa, herra Keronen!" Ester
Lagerbom tarttui sankarinsa käsi-nua.
"Joutukaa takaisin, .sillä ateria on
heti tarjolla!" \-aroitti Elmira-neiti.
"Kyllä joudumme. Tuli-duu!"
iiuikkasi rouva Lagerbom rappusista.
Otso hymyili itsekseen. Herra
Kerosellakin oli siis ollut pelkonsa
Helen: Halloo, Mary. Oletko tul- paljon i f ^ ^
]utostok»He? minä: olen;
Mary: Halloo, Helen. Niin, me varoja o s ^ i ^ ^
ajomraie Jussin kanssa launantaios- ^ Mar3r:/C)n iyim
toksille. * osuusliike .pei^stettim^
Helen: Minä myös olen ostoksilla, ostivat osayieita^^^
Eikö olekin kauheaa kun pitää juos- pääse aJkiiuii ilmän/paäomia. Mutta
ta kaupasta toiseen ennenkuin saa suuri jouK^.on itufli^ osakkeenoimV
ostoksensa tehdyksi. Varmaan olen tajiksi siten, että.kun ovat ostaneet
taas aivan näännyksissä ennenkuin osuusliikkeestä ja;Iheidän ostopalau-ilta
on käsillä. tuksensa on heille hyvitetty, niin
Mary: Minulla ei ole minkään- ovat saaneet asokkeen ja montakin,
laisia vaikeuksia ostoksia tehdessä. Helene Ostopalautus, mitä se on?
Minä ostan kaikki osuuskaupasta. Minä olen .ostanut K . & B kaupasta
Helen: Niinkö. ^Minä en ole siel- kauan eikä mistään palautuksista ole
tä koskaan ostanut, vaikka kyllä os- puhuttukaan, ei edes käntipussia an-tan
useammasta kaupasta. Useimmi- nettu.
ten teen ostokseni K&B kaupasta Mary: Sehän on selvää. Heidän
ne kun ilmoittavat niitä alennumyyn- tarkoituksensa- on suurien liikevoit-tejä.
Mutta kylFä sieHa saa pitää tojen kerääminen omistajilleen ja
silmänsä auki, jos mielii kun-non sinä ostajana autat 'heitä siihen,
tavaraa saada. Pistävät mitä sattuu. * Helen: Tosiaankin, huomaan nyt.
Ja jos et kysy juuri niitä tavaroita Mutta eikö sieHä osuuspaukassa ole
mitä ne ilmoittavat, niin antavat hinnat korkeammat kuin muualla?
kyllä mielellään parempaakin tava- Mary: Eivät ole, ottaen huomioon
raa, mutta hj^vin korl^ealla hinnalla, tavaran laadun. :
Mary: Minun ei tarvitse mitään Helen: Sini iiäytät tietävän aika
sellaista peljätä osuuskaupassa. Jokm paljon ja kyllä minä;3iyt u^kon, että
erehdys voi sattua, mutta se korja- olet yksi kaupan omistajista,
taan-mutisematta. " Mary: Enhän minä'kovin paljon
Helen: ^Minkälainen paikka se o- tiedä. Me valitsemme isännän Ja
suuskauppa sitten on, minusta se johtokunnan ja jös ne eivät tyydytä,
nä>'ttää samanlaiselta kuin muut- nim valitsemme uudet,
kin kaupat? * . Helen: Kyllä mmä haluaisin.pan-iMary:
Minun osuuskauppani näyt- na pois ainakin yhden apulaisen siitä
t ä ä . samalta kuin. muutkin kaupat, K & B kaupasta, se* !kun pakkaa-mi-mutta
kyllä siinä ero on. nua aina pettämän .panemalla pi-
Helen: Sinun osuuskaupasi? Hyvä laantuneita hedelmiä hyvien jouk-
Mary, niinhän sinä puhut kuin omis- koon.
taisit tuon liikkeen. ' Mary: Osuuskaupassa ei tule pe-
Mary: Niin minä omistankin, ai- tos kysymyfkseenkään, sehän olisi
van niin. aivan järjetöntä.
Hden: Hyvä Mary ha ha Helen; Kuulostaa hyvältä. Mutta
haa! Sinä saat minut nauramaan, onko se totta ettei sieltä anneta
Seuraavalla keralla kun tapaamme mitään luotolla, kuten monista yksi-sinä
voit santaa olevasi Mrs. John D. tyiskaupoistä?
Rockefeller. Se sopii, miehesi nimihän . Mary: K>^lä se on totta,
on Jussi tai John. Älä ole" lapselli- Helen: Mutta hyyänen aika. Jos-kushan
ihmisellä ei ole rahaa, mitä
Mary: Naura vain, en minä suutu, hän silloin tekee?
mutta kyllä asia on niinkuin sanoin. Mary: On helppo velkaantua, mut-
Siinähän se ero juuri onkin yksityi- ta voi olla \-elkaantumattakin, kun
sen ja osuuskaupan välillä. Osuus- suunnittelee asiansa eteenpäin. Ja
liikkeen omistavat kuluttajat, jois- velaita saa aina maksaa korkoa eli
ta toiset ovat osakkeen-omistajia, ja sakkoa. " '
niillä kuluttajilla, jotka eivät sitä-^ Helen:-Sitä minä en ole koskaan
vielä ole. on tilaisuus sellaiseksi tulla. • maksanut, vaikka olen velaksi o:ta-
Minä olen sekä osakkeenomi;!'aja mit. - • . '
että kuluttaja ja siksi minä puhun :Mary: Kvilä olet, vaikka et sitä
omasta kaupastani, tunnen sen kuin huomaa. Kun liike m\y velaksi, on
omakseni. ^j^^ olemassa se vaara, että osta-
Helen: No, seuraavalla kerralla jat eivät halua tai eivät voi maksaa
kun tapaamme sinä tietysti ajat lois- velkojaan ja ne täytyy kiskoa toi-toautolla!
gjjj^ ostajilta korkeampien hintojen
Mary: Sina teet minusta vieläkin muodossa tai mvymällä huonoa ta-pilaa.
Mutta minä sanon sinulle, varaa hyvän hinnalla. '
etta meillä tuskin olisi minkäänlaista Helen: Tuota minä en ole koskaan
karrya jos emme olisi yhtyneet osuus- ajatellut. Mutta mistä sinä liedät
liikkeeseen ja säästäneet. ^^i^^^ j^^^p
Helen: Mmä alan tulla uteliaaksi. Mary: Meillä keskustellaan näis-
Ehka sma kerrot, mikä salaisuus tä asioista liikkeemme kokouksissa,
sima osuus.i.kkeessä on. Kerro vain, Helen: Mutta eikö ^-ohl sattua
en mina naura. ^y,^^^^^^ ^ ^ ^ ^ tyh-^
Mary: Sima on se salaisuus, että memmät ja ottavat koko liikken
kun osuusliikkeen omistavat kulut- omiin käsiinsä?
tajat, mm se raha, minkä yksityis- l^iarv: Se on ehdotonta. Onhan
kauppiaat pistävät taskuihinsa lii- säännöt ja laki.-Sitä paitsi jokaisella
koyo.tona, osuusliikkeestä jaetaan «osakkaalla, • omi§takoonpa - kuinka '
kuluttajrHe ostopalautuksien muo- monta<>saketta tahansa, on vain yksi
fvv^' Ar -t" " " f ^ - ^ ^>'«- äänJ. Mutta-«vt ininun täytyy meo-t
» k . n . Minakm sam hiljattain kak- nä, on vähän kiire.
s.kyn,mentavnsi dollaria puolen vuo- Helen: Mihin sinulla nyt sellainen
VoCT^^l": T - hoppu, haluaisin päästä kaikesta sel-
Helen: Mutta cikö siihen tarvita ville.