1943-08-28-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUANT.\INA, E L O K U U N 28 PÄIVÄNX
Sivu r
K i r j . FAARI.
VOI hyväänen aika kuinka viälä-tin
kylömät väreet selekäpiitäni
karmii kun muistan sen seikkailurik-han
kesäyän siälä vanhas maas, kun
mä olin sellaanen poijan kloppi ja
kuinka kalpaten meille siiloon käyy
kunrneolimma ensimmääsen kerran
fiikkamettäs. ^'
Se alakoo niin, että krannin poijat
tuli anne mun makoopdariri oven taa
kolkuthon ja tahtomhaninuakin jouk
hon/tttä — "nouse, n3rtläMrethän
kroäsottelemhan"." Minä väliä pele-^
kasin lähtiä, kun en minä oHu ennenkään
mihinään selLaksflla junhuulla
ollu ja riitelin vähä vasthan, kun niin
kirotusti nukuttikin, ja minä sanoon
niille krannin pöljille:
"Ei mulloo kenkiä eikä takkia eikä
mitään verhoja muuta kun yhyret
rauskat housut, niin kuinka minä ju-lokeesin
sellaasilla kamppeella yän-kulukhun
lähtiä."
Mutta ne olikin sellaasia pöikija
jokka aina osas kaikki asiat koriaksi
maalata, niin arvaahan sen että sel-laaset
viakoottelevat puheet varisteli
unet pois munkin silemistäni ja minä
päätin lähtiä joukhon.
Niin minä alakäsin kiirhun kaupalla
ettimhän makoopuarin nurkas olevasta
lunttuläjästä ittelleni sellaasia
ylepantavia purkhimpia verhoja, ja
onneksi löysinkin sialta sellaasen
tyä, kun haettiin väärästä paikasta.
Penna poika näet istui Loviisassa
puiston'.penkillä ja ihmetteli "vilkkaan
kauppakaupungin"''hiljaisuutta.
Näes pari tuntia puistossa istuttuaan
meni siitä ohi vain vanhahko eukko,
eikä hänkään kovin vilkkaasti, vaan
ontua nilkuttaen, ja toinen elonmerkki
l)li poliisi, joka hiljalleen ja arvokkaana
käveli omaa rataansa edestakaisin.
Niin, ja sitten huomasi Penna että
rahat on vähissä. Vilkas Loviisa ei
ollutkaan vilkas eikä rikas ja ulkomaa
oli kovin kaukana. Siitä hän
lähti Kotkaan ja sai siellä sahalta jotain
työtä. Parisen viikkoa sitä kiertelyä
kesti. Palatessa täytyi vielä
Pennan olla Harvialassa tukinuitossa,
kun rahat loppuivat, mutta tämäkin
ura loppui lyhyeen, kun hän jo
ensimmäisenä päivänä pudota puk-sahti
tukin päältä veteen. Jätkät olivat
kehoittaneet Pennaa laulamaan,
mutta kun ei Penna osanniU muita
lauluja kuin pyhäkoulu- ja kansakou-lulauluja,
olivat he käskeneet pojan
painua kotiin.
Ja niin sitä Penna veli paineli jalkapatikassa
ulkomailta takaisin Hämeenlinnaa
kohti ja ensitöikseen pistäytyi
Isontorin reunassa Vainikaisen
paakariin ja osti viimeisellä rahallaan
Pf" korvapuustia. Eikä siitä enää
PJtkä matka kotiin ollutkaan. Siinä
se loppumatka kului korvapuustia
syödessä ja miettiessä mitä äiti ja isä
^noo, mahtaako olla tuliset tuliaiset
^» pääseekö selviytymään ehjin nahoin.
No, hyvinhän se Pennalle kävi. Äi-
^oli ilosta menettää, järkensä ja isä
mielissään kun siitä jutusta selvisi
r P<>l^"PyöräIlä, ja pistJpä vielä
Jennalle viitosen taskurahoiksi, va-
^'tuksella kuitenkin,octtä «isikmal-
^' kun Pennan tekee midi lähteä u i -
*°J^«He ja LoviisaanV ilmoittaa hä-etta
Jiän tietää vähän matka-takapaka^
oita^paufcuttaa.-• -
pualipitoosen raavhan miähen takin,
jonka panin yleni. Se oli pitkä ja se
oli mun miälheni kun peittyy housuus
nfe rauskat kohorat. Kampraatit
käärii hiakkin viälä lyhemmäksi, niin
että tuli oikeen sormetkin hioosta näky
vihin, ja sanoo vat:
"Nualla verhoolla voiis mennä
vaikka kirkhon."
Ja siinä luulos minä olin ittekin.
Kenkiä oli turha ettiäkkään, kun ei
niitä kerran ollu olemassakaan. Vanahan
riihihatun löin päähäni ja sanoon
~ "nyt sitä menhän", ja niin
sitä lähärethin.
Saapasteluamme komisti pitkä Eelin
tovun Eetun tekemä kolomineu-voonen,
joka pitkän takkini alla as-kelehien
taharissa komiasti pyäräh-teli.
Ja kun päästhin kylän tiälle,
niin laulaa kajahutethin komia Hallin
Jannen laulu, että —
"Piikaflikat ja penninrahat
ovat yhyren arvoosia ..."
"Joo, piikaflikoosta ei hualita, ta-foontyttäriä
ne oUa pitää jota nämä
poijat friijaa", sanoo kampraattini.
"Mutta rae taithin lähtiä vähä liika
pitkälle kylämatkalle", sanoon
minä vähän harmissani. "Mutta
akathan ne on jokka väliltä pyärtää
ja kun päästhän kylähän niin panhan
oma laki käytänthön", minä jatkoon
mahtavana ja silemäälin samalla ko-lomineuvooshen,
joka vasimen lonkkaluun
päällä arvokkaana ja komiasti
pyärähteli. "Ja tuoshan onkin jo
välillä yksinäänen taloo, menhän sinne
ensin. Mutta osaatteko te poijat
niitä kopistussanoja?" minä kyselin,
kim en itte tiänny niistä hölynpölyä.
- Krannin poijat sanoovat mahtavasti
osaavansa kaikkia mitä tarvit-tookin,
kun vaan Hikkojen puarin
ovelle päästhän.
"Kyllä tua taloo näyttää tresuu-selta",
sanoo toinen kampraatti,
"mutta menhän kumminkin kathon,
siälä voi olla pulskiakin tyttäriä."
N i i n sitä lähennythin talua vähän
niinkuin varpheellaan.
"Mutta missä hemmetis täälä Hikat
makaa?"
"Taala nuon, siellon flikkojen hua-nes",
sanoo toinen. "Tulokaahan
tänne poijat, niin heti saarhan nähärä
minkä näköösiä tyttäriä taloos on",
sanoo krannin poika ja viälä lisäs:
" K u n minä poika kopistan, niin kyllä
varmhan ovi aukee."
Niin astelimme ujoostelemata flik-kain
puarin ethen ja mitään orotte-lemata
kopistus alakoo — josta heti
alakookin kuulua liikettä — joo-o, jo
alakas kuulua.
"Siälähän niitä taitaa olla vaikka
joka sormelle", sanoo kopistaja, "ja
taitaavat olla lihaavia, kun niin ras-kahasti
ähkyyvät."
Aloimme hiljaa nauraa tjrskua,
mutta koputtaja huuti kovempaa:
"Tulokaa vaan flikat aukaashon
ovi", jonka jäläkhin kuuluu oikeen
ruma ääni, joUoon kopistaja kysyy:
"Onkos flikat syäny heiluila-veUiä
iltaaseksi kun nuan röyhtelyttää. Tu-
Ibkaa meUle einhelle, niin saatta kerrankin
oikiaa ruakaa . . . ja näjettä
meillä kräätärin tekemät verahat oikeen
kahareksaniitisestä kankahasta
. . . . Onko taloossanna velakaa? Tulokaa
,mentä. bakemhan rahaa, ^ i l o ;
kaupalla, kuivia viitosia . . Äläkäa
Sen johdosta kun hiljattain ilmoi-tettiin,
että Mackenzie joen varrella
Pohjois-Canadassa sijaitsevan
Fort Normanin läheisyydessä on alettu
öljyporauksia tarkoituksella saada
sieltä Alaskassa tarvittava öljy ja ga-soliini,
John W. Sullivan Plain Dealer
lehdessä palauttaa mieliin nämä
Pohjolan öljyrikkaudet. Hän sanoo,
että nämä kivihiili- ja öljyrikkaudet
eivät ole nyt vasta löydetyt, vaan o-vat
olleet ainakin osittain tunnettuja
jo yli ISO vuotta, mutta toistaiseksi
jääneet kä)rttämättä, kun lähempä-näkin
on ollut riittä\^sti. Vasta nyt,
kun öljynkulutus on paisunut näin
suureksi ja kun öljyntarve on siirtynyt
Alaskaankin, asiaan on kiinnitetty
huomiota. Hän kirjoittaa, että
kuuluisa turkisten pyydystäjä Alexander
Mackenzie vuonna 1789 oli
melonnut 1,500 mailia alas ainoaa
pohjoiseen juoksevaa valtavaa jokea,
jolle antoi oman nimensä Mackenzie.
Hän tältä retkeltään kertoo, et'tä hän
hävekkö, aukaaskaa vaan ovi, kyllä
niitä on köyhiä ja hiionoruokaasia
taloja muuallakin . . . Ostittako mei-jerilitviikillä
Ameriikan fläskiä juhlien
varalta? . . . "
Tällaasia lauseeta tuli yhtä mittaa
siihen asti kun kopistaja aukaasi
ovenvintan ja vetääsi oven auki . . .
Mutta voi armias isä kuinka lipoonen
lähtö meille tulikaan, kun kaharen
sarart kilon painoonen emäsika hu-rialla
raivolla ryntäs ylhä suuresta
pehuläjästä karjasten oviäköhorin jä
kymmenkunnan piäntä nassua peräs.
Siiloon näjin jo oman tuhoni olevan
likillä. Muuta en muista ennenkun
löysin itteni sen taloon suuren tun-kfon
takaa olevasta kurakosta, enkä
vähääkään tiänny mihkä mun kampraattini
oli joutunu. Ettimhän en
tohtinu mennä, vaan kun tulin oikeen
tajuihini niin täysi höyry päälle ja
pyhkääshön niin paljo kun ikään käpälästä
lähti — yli kasteesen heinäpellon
ja mäkiä suarhan kotiapäin.
Mutta kun pääsin maantiälle, niin
siällä jo rookasin toisen kampraattini
kivisen kilometritolopan nenäs —
vishin tyttäriä piilos, mutta minä
noukka kiaros kysyn:
"Kumpiakhon ne oli, taloontyttä-riä
vai piikoja?"
"Eikhän siinä ollu kummakkin,
kun siinä oli kerran emäntä joukos",
poika sanoo, mutta silloli kans ilekiä
miäles kun kysyy multa: "Kenenkäs
lakia sielä käytethin?"
Siiloon minä vilkaasin kolomineu-vooshen
ja lähärin heti saapastelem-han
ja sanoon hiljaa mennessäni:
"Emännämpä tiätenkin."
Likomärkänä kun kulukukoira
pääsin viimmeenkin takaasin makoo-puarhin,
että ei kukaan mua rookan-nu.
Vihaasena kun villi leijoona purin
hamphat yhthen samalla kun ir-rootin
lonkallani roikkuvaa kolomi-neuvoosta
ja paiskasin sen ja samoon
takkini siihen lunttuläjään mistä olin
ne iltayällä ottanukkin, ja käret
nyrkhin puristettuna vannoon, että
empä taira toista kertaa lähtiä nua-ren
ykspulttuusten perästä hyppääm-hän,
koska niistä on nuan suuri vas-tus-
Sitte jäliistä kuolin, että tomen
kampraattini oli aamulla viälä ollu
saman taloon kartanolla. Siältä se
oli luurannu kärrylaron nurkasta kot-tikärryjen
takaa Ja sieltä lähteny
pyhkääshön kun taloon trenki kärryr
lathon meni. .Sitte oli aamulla tullu
vänääten kothin. -
virran korkeista penkereistä löysi kivihiiltä,
jota hän matkallaan käytti
polttoaineena. Hän myöskin kertoi
löytäneensä öljyä, jota pursusi maasta.
.
Alexander Mackenzien löydöt jiii-vät
kuitenkin kokonaan Unohduksiin
sadaksi vuodeksi. Vasta vuonna
18S7 ja 1888 alettiin niitä uudestaan
tutkia ja tutkijat ilmoittivat, että
Mackenzie-joen alueen öljyrikkaudet
olivat niin valtav^it, että ne varmaankin
riittävät täyttämään koko Pohjois-
Amerikan kulutuksen ja ylijäämää
jää vielä ulos vietäväksikin. Tietenkään
tutkijoilla silloin vielä ei ollut
> aavistustakaan öljynkulutuksen
suuruudesta, mutta kaikista huolimatta
Pohjolan öljyrikkaudet käsitettiin
valtaviksi.
Vasta vuannä 1914 New Jerseyn
Standard öljy-yhtiö ja sen canadal^-
nen haara Imperial G i l L t d . teki valtauksia
öljyn kaivamista varten paikalla,
joka nykyään tunnetaan nimellä
Norman \V,elIs ja sijaitsee noin 110
mailia etelään napapiiristä Mackenzie
joen varrella. Ensimmäinen maailmansota,
joka vielä ei ollut niin riippuvainen
öljystä kuin nykyinen, sitävastoin
että se olisi innostanut öl-jynkaivamiseen,
keskeytti sen. Sodan
jälkeen vuonna 1919 Imperial
Oil yhtiön geologit merkitsivät ensimmäisen
öljylähteen, josta alettiin
pumpata öljyä. Se oli vain 85 jalan
syvyydessä Ja siitä otettiin öljyä noin
600. tynnyriä päivässä. Seuraavana
vuonna kaivoa Syvennettiin 800 jalan
syvyyteen. Sitäkään öljykaivoa ei
kuitenkaan kehitetty siitä syystä, ettei
ollut paikallista öljynkysynlääja
kauemmaksi kulettaminen. vaati kustannuksia,
eikä sitä öljyä tarvittu
kauempanakaan. Siitä syystä nykyaikaista
öljynpuhdistuslaitostakaan
ei kannattanut paikalle rakentaa ja
silloisiakin tarpeita tyydyttävän putkilinjan
rakentaminen rannikolle asti
olisi tullut maksamaan noin $40,000-
000. Yhtiö luopuikin öljyn tuottamisesta
ja tyytyi siihen mitä oli löydetty.
Vasta vuonna 1930 Great Bear L a ken
alueella tehdyt rikkaatejadiumi-löydöt
uudestaan kiinnittivät huomiota
Pohjolan mineraalirikkauk-kauksiin
ja siinä yhteydessä ennen
löydettyihin, mutta hyljättyihin öljylähteisiin
ja sen radiumilö)rtö kiihotti
myöskin öljyn tuotantaan. Saadakseen
muutaman unssin radiumia,
joka maksaa $2,000,000 unssi, täytyi
kaivaa ja puhdistaa kymmeniätuhansia
tonneja radiumipitoista maata.
Tässä puhdistuksessa tarvittiin koneita
ja voimaa ja siitä syystä Norman
Wells'in hyjätyUle öljylähteille
rakennettiin ölJ3mpuhdistuslaitos.
Puhdistettu gasoliini ja polttoöljy
voitiin Norman Wellsista kulettaa
proomulla Mackenzien haarajokea
ylös aina Great Bear Lakelle asti ja
samoilla proomulla yli mainitun järven.
Vuonna 1939 mainitulla öljyn-puhdistuslaitoksella
tuotettiin jo i l -
mailugasoliinia Alaskan ilmavoimia
varten sekä tavallista gasoliinia, polttoöljyä
ja diesel, moottoriöljyä.
Uudet poraukset Norman Wens'in
ympärillä ovat osoittaneet, että siellä
olevat öljyvarastot ovat suuret. Geo-bgit
ovat varmoja, että Norman
Wellsin ja Pohjoisen-Jäämeren väliin
lä on öljylähteitä, joiden rikkauksista
ei -vielä olla selvillä, mutta voivat
kokonaan muuttaa- käsitykset siitä,
että- maailman öljyvarastot ovat jo
"loppinnassa. Vasta rakennettu Alas-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 28, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-08-28 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki430828 |
Description
| Title | 1943-08-28-07 |
| OCR text | LAUANT.\INA, E L O K U U N 28 PÄIVÄNX Sivu r K i r j . FAARI. VOI hyväänen aika kuinka viälä-tin kylömät väreet selekäpiitäni karmii kun muistan sen seikkailurik-han kesäyän siälä vanhas maas, kun mä olin sellaanen poijan kloppi ja kuinka kalpaten meille siiloon käyy kunrneolimma ensimmääsen kerran fiikkamettäs. ^' Se alakoo niin, että krannin poijat tuli anne mun makoopdariri oven taa kolkuthon ja tahtomhaninuakin jouk hon/tttä — "nouse, n3rtläMrethän kroäsottelemhan"." Minä väliä pele-^ kasin lähtiä, kun en minä oHu ennenkään mihinään selLaksflla junhuulla ollu ja riitelin vähä vasthan, kun niin kirotusti nukuttikin, ja minä sanoon niille krannin pöljille: "Ei mulloo kenkiä eikä takkia eikä mitään verhoja muuta kun yhyret rauskat housut, niin kuinka minä ju-lokeesin sellaasilla kamppeella yän-kulukhun lähtiä." Mutta ne olikin sellaasia pöikija jokka aina osas kaikki asiat koriaksi maalata, niin arvaahan sen että sel-laaset viakoottelevat puheet varisteli unet pois munkin silemistäni ja minä päätin lähtiä joukhon. Niin minä alakäsin kiirhun kaupalla ettimhän makoopuarin nurkas olevasta lunttuläjästä ittelleni sellaasia ylepantavia purkhimpia verhoja, ja onneksi löysinkin sialta sellaasen tyä, kun haettiin väärästä paikasta. Penna poika näet istui Loviisassa puiston'.penkillä ja ihmetteli "vilkkaan kauppakaupungin"''hiljaisuutta. Näes pari tuntia puistossa istuttuaan meni siitä ohi vain vanhahko eukko, eikä hänkään kovin vilkkaasti, vaan ontua nilkuttaen, ja toinen elonmerkki l)li poliisi, joka hiljalleen ja arvokkaana käveli omaa rataansa edestakaisin. Niin, ja sitten huomasi Penna että rahat on vähissä. Vilkas Loviisa ei ollutkaan vilkas eikä rikas ja ulkomaa oli kovin kaukana. Siitä hän lähti Kotkaan ja sai siellä sahalta jotain työtä. Parisen viikkoa sitä kiertelyä kesti. Palatessa täytyi vielä Pennan olla Harvialassa tukinuitossa, kun rahat loppuivat, mutta tämäkin ura loppui lyhyeen, kun hän jo ensimmäisenä päivänä pudota puk-sahti tukin päältä veteen. Jätkät olivat kehoittaneet Pennaa laulamaan, mutta kun ei Penna osanniU muita lauluja kuin pyhäkoulu- ja kansakou-lulauluja, olivat he käskeneet pojan painua kotiin. Ja niin sitä Penna veli paineli jalkapatikassa ulkomailta takaisin Hämeenlinnaa kohti ja ensitöikseen pistäytyi Isontorin reunassa Vainikaisen paakariin ja osti viimeisellä rahallaan Pf" korvapuustia. Eikä siitä enää PJtkä matka kotiin ollutkaan. Siinä se loppumatka kului korvapuustia syödessä ja miettiessä mitä äiti ja isä ^noo, mahtaako olla tuliset tuliaiset ^» pääseekö selviytymään ehjin nahoin. No, hyvinhän se Pennalle kävi. Äi- ^oli ilosta menettää, järkensä ja isä mielissään kun siitä jutusta selvisi r P<>l^"PyöräIlä, ja pistJpä vielä Jennalle viitosen taskurahoiksi, va- ^'tuksella kuitenkin,octtä «isikmal- ^' kun Pennan tekee midi lähteä u i - *°J^«He ja LoviisaanV ilmoittaa hä-etta Jiän tietää vähän matka-takapaka^ oita^paufcuttaa.-• - pualipitoosen raavhan miähen takin, jonka panin yleni. Se oli pitkä ja se oli mun miälheni kun peittyy housuus nfe rauskat kohorat. Kampraatit käärii hiakkin viälä lyhemmäksi, niin että tuli oikeen sormetkin hioosta näky vihin, ja sanoo vat: "Nualla verhoolla voiis mennä vaikka kirkhon." Ja siinä luulos minä olin ittekin. Kenkiä oli turha ettiäkkään, kun ei niitä kerran ollu olemassakaan. Vanahan riihihatun löin päähäni ja sanoon ~ "nyt sitä menhän", ja niin sitä lähärethin. Saapasteluamme komisti pitkä Eelin tovun Eetun tekemä kolomineu-voonen, joka pitkän takkini alla as-kelehien taharissa komiasti pyäräh-teli. Ja kun päästhin kylän tiälle, niin laulaa kajahutethin komia Hallin Jannen laulu, että — "Piikaflikat ja penninrahat ovat yhyren arvoosia ..." "Joo, piikaflikoosta ei hualita, ta-foontyttäriä ne oUa pitää jota nämä poijat friijaa", sanoo kampraattini. "Mutta rae taithin lähtiä vähä liika pitkälle kylämatkalle", sanoon minä vähän harmissani. "Mutta akathan ne on jokka väliltä pyärtää ja kun päästhän kylähän niin panhan oma laki käytänthön", minä jatkoon mahtavana ja silemäälin samalla ko-lomineuvooshen, joka vasimen lonkkaluun päällä arvokkaana ja komiasti pyärähteli. "Ja tuoshan onkin jo välillä yksinäänen taloo, menhän sinne ensin. Mutta osaatteko te poijat niitä kopistussanoja?" minä kyselin, kim en itte tiänny niistä hölynpölyä. - Krannin poijat sanoovat mahtavasti osaavansa kaikkia mitä tarvit-tookin, kun vaan Hikkojen puarin ovelle päästhän. "Kyllä tua taloo näyttää tresuu-selta", sanoo toinen kampraatti, "mutta menhän kumminkin kathon, siälä voi olla pulskiakin tyttäriä." N i i n sitä lähennythin talua vähän niinkuin varpheellaan. "Mutta missä hemmetis täälä Hikat makaa?" "Taala nuon, siellon flikkojen hua-nes", sanoo toinen. "Tulokaahan tänne poijat, niin heti saarhan nähärä minkä näköösiä tyttäriä taloos on", sanoo krannin poika ja viälä lisäs: " K u n minä poika kopistan, niin kyllä varmhan ovi aukee." Niin astelimme ujoostelemata flik-kain puarin ethen ja mitään orotte-lemata kopistus alakoo — josta heti alakookin kuulua liikettä — joo-o, jo alakas kuulua. "Siälähän niitä taitaa olla vaikka joka sormelle", sanoo kopistaja, "ja taitaavat olla lihaavia, kun niin ras-kahasti ähkyyvät." Aloimme hiljaa nauraa tjrskua, mutta koputtaja huuti kovempaa: "Tulokaa vaan flikat aukaashon ovi", jonka jäläkhin kuuluu oikeen ruma ääni, joUoon kopistaja kysyy: "Onkos flikat syäny heiluila-veUiä iltaaseksi kun nuan röyhtelyttää. Tu- Ibkaa meUle einhelle, niin saatta kerrankin oikiaa ruakaa . . . ja näjettä meillä kräätärin tekemät verahat oikeen kahareksaniitisestä kankahasta . . . . Onko taloossanna velakaa? Tulokaa ,mentä. bakemhan rahaa, ^ i l o ; kaupalla, kuivia viitosia . . Äläkäa Sen johdosta kun hiljattain ilmoi-tettiin, että Mackenzie joen varrella Pohjois-Canadassa sijaitsevan Fort Normanin läheisyydessä on alettu öljyporauksia tarkoituksella saada sieltä Alaskassa tarvittava öljy ja ga-soliini, John W. Sullivan Plain Dealer lehdessä palauttaa mieliin nämä Pohjolan öljyrikkaudet. Hän sanoo, että nämä kivihiili- ja öljyrikkaudet eivät ole nyt vasta löydetyt, vaan o-vat olleet ainakin osittain tunnettuja jo yli ISO vuotta, mutta toistaiseksi jääneet kä)rttämättä, kun lähempä-näkin on ollut riittä\^sti. Vasta nyt, kun öljynkulutus on paisunut näin suureksi ja kun öljyntarve on siirtynyt Alaskaankin, asiaan on kiinnitetty huomiota. Hän kirjoittaa, että kuuluisa turkisten pyydystäjä Alexander Mackenzie vuonna 1789 oli melonnut 1,500 mailia alas ainoaa pohjoiseen juoksevaa valtavaa jokea, jolle antoi oman nimensä Mackenzie. Hän tältä retkeltään kertoo, et'tä hän hävekkö, aukaaskaa vaan ovi, kyllä niitä on köyhiä ja hiionoruokaasia taloja muuallakin . . . Ostittako mei-jerilitviikillä Ameriikan fläskiä juhlien varalta? . . . " Tällaasia lauseeta tuli yhtä mittaa siihen asti kun kopistaja aukaasi ovenvintan ja vetääsi oven auki . . . Mutta voi armias isä kuinka lipoonen lähtö meille tulikaan, kun kaharen sarart kilon painoonen emäsika hu-rialla raivolla ryntäs ylhä suuresta pehuläjästä karjasten oviäköhorin jä kymmenkunnan piäntä nassua peräs. Siiloon näjin jo oman tuhoni olevan likillä. Muuta en muista ennenkun löysin itteni sen taloon suuren tun-kfon takaa olevasta kurakosta, enkä vähääkään tiänny mihkä mun kampraattini oli joutunu. Ettimhän en tohtinu mennä, vaan kun tulin oikeen tajuihini niin täysi höyry päälle ja pyhkääshön niin paljo kun ikään käpälästä lähti — yli kasteesen heinäpellon ja mäkiä suarhan kotiapäin. Mutta kun pääsin maantiälle, niin siällä jo rookasin toisen kampraattini kivisen kilometritolopan nenäs — vishin tyttäriä piilos, mutta minä noukka kiaros kysyn: "Kumpiakhon ne oli, taloontyttä-riä vai piikoja?" "Eikhän siinä ollu kummakkin, kun siinä oli kerran emäntä joukos", poika sanoo, mutta silloli kans ilekiä miäles kun kysyy multa: "Kenenkäs lakia sielä käytethin?" Siiloon minä vilkaasin kolomineu-vooshen ja lähärin heti saapastelem-han ja sanoon hiljaa mennessäni: "Emännämpä tiätenkin." Likomärkänä kun kulukukoira pääsin viimmeenkin takaasin makoo-puarhin, että ei kukaan mua rookan-nu. Vihaasena kun villi leijoona purin hamphat yhthen samalla kun ir-rootin lonkallani roikkuvaa kolomi-neuvoosta ja paiskasin sen ja samoon takkini siihen lunttuläjään mistä olin ne iltayällä ottanukkin, ja käret nyrkhin puristettuna vannoon, että empä taira toista kertaa lähtiä nua-ren ykspulttuusten perästä hyppääm-hän, koska niistä on nuan suuri vas-tus- Sitte jäliistä kuolin, että tomen kampraattini oli aamulla viälä ollu saman taloon kartanolla. Siältä se oli luurannu kärrylaron nurkasta kot-tikärryjen takaa Ja sieltä lähteny pyhkääshön kun taloon trenki kärryr lathon meni. .Sitte oli aamulla tullu vänääten kothin. - virran korkeista penkereistä löysi kivihiiltä, jota hän matkallaan käytti polttoaineena. Hän myöskin kertoi löytäneensä öljyä, jota pursusi maasta. . Alexander Mackenzien löydöt jiii-vät kuitenkin kokonaan Unohduksiin sadaksi vuodeksi. Vasta vuonna 18S7 ja 1888 alettiin niitä uudestaan tutkia ja tutkijat ilmoittivat, että Mackenzie-joen alueen öljyrikkaudet olivat niin valtav^it, että ne varmaankin riittävät täyttämään koko Pohjois- Amerikan kulutuksen ja ylijäämää jää vielä ulos vietäväksikin. Tietenkään tutkijoilla silloin vielä ei ollut > aavistustakaan öljynkulutuksen suuruudesta, mutta kaikista huolimatta Pohjolan öljyrikkaudet käsitettiin valtaviksi. Vasta vuannä 1914 New Jerseyn Standard öljy-yhtiö ja sen canadal^- nen haara Imperial G i l L t d . teki valtauksia öljyn kaivamista varten paikalla, joka nykyään tunnetaan nimellä Norman \V,elIs ja sijaitsee noin 110 mailia etelään napapiiristä Mackenzie joen varrella. Ensimmäinen maailmansota, joka vielä ei ollut niin riippuvainen öljystä kuin nykyinen, sitävastoin että se olisi innostanut öl-jynkaivamiseen, keskeytti sen. Sodan jälkeen vuonna 1919 Imperial Oil yhtiön geologit merkitsivät ensimmäisen öljylähteen, josta alettiin pumpata öljyä. Se oli vain 85 jalan syvyydessä Ja siitä otettiin öljyä noin 600. tynnyriä päivässä. Seuraavana vuonna kaivoa Syvennettiin 800 jalan syvyyteen. Sitäkään öljykaivoa ei kuitenkaan kehitetty siitä syystä, ettei ollut paikallista öljynkysynlääja kauemmaksi kulettaminen. vaati kustannuksia, eikä sitä öljyä tarvittu kauempanakaan. Siitä syystä nykyaikaista öljynpuhdistuslaitostakaan ei kannattanut paikalle rakentaa ja silloisiakin tarpeita tyydyttävän putkilinjan rakentaminen rannikolle asti olisi tullut maksamaan noin $40,000- 000. Yhtiö luopuikin öljyn tuottamisesta ja tyytyi siihen mitä oli löydetty. Vasta vuonna 1930 Great Bear L a ken alueella tehdyt rikkaatejadiumi-löydöt uudestaan kiinnittivät huomiota Pohjolan mineraalirikkauk-kauksiin ja siinä yhteydessä ennen löydettyihin, mutta hyljättyihin öljylähteisiin ja sen radiumilö)rtö kiihotti myöskin öljyn tuotantaan. Saadakseen muutaman unssin radiumia, joka maksaa $2,000,000 unssi, täytyi kaivaa ja puhdistaa kymmeniätuhansia tonneja radiumipitoista maata. Tässä puhdistuksessa tarvittiin koneita ja voimaa ja siitä syystä Norman Wells'in hyjätyUle öljylähteille rakennettiin ölJ3mpuhdistuslaitos. Puhdistettu gasoliini ja polttoöljy voitiin Norman Wellsista kulettaa proomulla Mackenzien haarajokea ylös aina Great Bear Lakelle asti ja samoilla proomulla yli mainitun järven. Vuonna 1939 mainitulla öljyn-puhdistuslaitoksella tuotettiin jo i l - mailugasoliinia Alaskan ilmavoimia varten sekä tavallista gasoliinia, polttoöljyä ja diesel, moottoriöljyä. Uudet poraukset Norman Wens'in ympärillä ovat osoittaneet, että siellä olevat öljyvarastot ovat suuret. Geo-bgit ovat varmoja, että Norman Wellsin ja Pohjoisen-Jäämeren väliin lä on öljylähteitä, joiden rikkauksista ei -vielä olla selvillä, mutta voivat kokonaan muuttaa- käsitykset siitä, että- maailman öljyvarastot ovat jo "loppinnassa. Vasta rakennettu Alas- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-08-28-07
