Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 18, 1955

              |$1.00 $1.00
AJANVIETE­ROMAANEJA
on nyt kirjakaupassamme
suuri valikoima
Zane Grey:
Erämaan kukka
Bomaani — 271 siviia, hinta nid. $1.00
Zane Grey:
Viimeinen ajo
Bomaani — 289 sivua, hinta nid. $1.00
Zane Grey:
Betty Zane
Romaani — 314 sivua, hinta nid. $1.00
Florence Barclay:
Rukousnauha
Bomaani —304 sivua, hinta nid. $1.00
Seldon Truss:
Kadonnut raharuhtinas
Bomaani — 230 sivua, lilnta nid. $1.00
Berta Rudc:
Kevättä ja rakkautta-
Bomaani — 208 ^vua, hinta nid. $1.00
Mika Waltari:
Palava nuoruus
Bomaani — 503 sivua, hinta nid. 1.00
Mika Waltari:
Jättiläiset ovat kuolleet
327 sivua, hinta nid. $1.00
Kristmann Oudmundsson:
Myrskyn mentyä
Bomaani — 317 sivua, hinta nid. $1.00
Kristmann Gudmundsson:
Kaukaina ranta
Bomaani — 288 slvudi hinta sid. $L00
Katri Ingman:
Rohkeat sydämet
Bomaani — 234 sivua, hinta aid. $tM
Katri Ingman:
Virranviemä
Bomaani — 246 sivua, hinOi nid. $1.00
Esti Heiniö:
Viileä suvi
Bomaani — 212 sivua, hinta nid. $1.00
Esti Heiniö:
Ojan takana
Bomaani — 216 sivua, hinta nid. $1.00
Grazia Deledda:
Pako Egyptiin
Bomaani — 237 sivua, hinta nid. $1.00
Elsa Heporauta:
Suuri yö
Bomaani — 336 sivua, liinta nid. $1.00
Elsa Heporauta:
«Saaren juhannus
Bomaani — 267 sivua, hinta nid. $1.00
• Ronald Fangen:
Kaksintaistelu
Romaani — 402 sivua, hinta irid. $1.00
Toivo Pekkanen:
KSauppiaiden lapset
Romaani — 370 ^vua, hinta nid. $1.00
Toivo Pekkanen:
Tie Eedeniin
Romaani — 269 sivua, hintia nid. $1.00
Toivo I^ekkanen:
Ne menneet vuodet
Romaani — 366 sivua, hinta nid. $1.00
Tyyne Maija Salminen:
Elämä jatkuu
Romaani — 241 sivua, hinta nid. $1.00
Tyyne Maija Salminen:
Kolmen naisen talo
Romaani — 176 sivua, hinta nid. $1.00
Hans Fallada:
Oli meilläkin ennen lapsi
Romaani — 586 sivua, hinta nid. $1.00
Hans Fallada:
Lapsuuden kodissa
Romaani — 340 sivua, hinta nid. $1.00
Ernst Wiecheft:
Uskollinen lautturi
Romaani — 266 sivua, hinta nid. Sl.OO
RMRJJEKoooorea m nmrrvvtstamaaattaNi anK4 nLnWn 5 eui8MiAlaa. s ij—Me—äm pieNs—cnvir mivhe 2San aa2usne2eI7u6arajmS ara8 tuk,^mso :s lau s-sihsrlnKai-vpiviiiK:ivuonu ns uouulaUteavllarah,l,a eet, e oh nurhr snhl:u: ni t ivlnrdniavotait.am tatai nt$ sna n1uiea.i0didnt0d .. i . $ S$1I10. 0.0iO00
iisyyttä, vaikka tekcvät metsässä työtä.
Sääntö kuuluu: Mitä jubtamaisemmalla
asteeella voit alkuasukasta pitää, sitä
suurempi on voitto.
Takaisin palatessaan Tumultti vei
lastinsa Lontooseen. Liverpoolin sata­ma-
alue oli nokinen sekä likainen, mut­ta
Lontoon satama-alueeeseen nähden
se oli kuin neitseellinen kukkakenttä
rämeeseen nähden. Nokea, likaa ja ryy-syläisiä
pennyä kerjäämässä joka aske­leella
oli Lontoossa. Kaiho oli kuullut
(kertomuksia sekä lukenutkin Lontoon
itäpään asukkaiden kurjuudesta, mutta
hän ei^ ollut osannut kuvitellakaan sitä
tällaiseksi.
Mitä eroa on alkukantaisella, sivisty­mättömällä
afrikkalaisella pakanalla ja
JLontoon sivistyneellä kristityllä? asetti
•Kaiho itselleen vastattavaksi. Edellinen
saa kookospähkinän ja banaanin luon­nosta,
mutta lontoolainen nekin kerjää,
varastaa tai poimii puolimädäntyneitä
laiturilta. Siinä koko eroavaisuus, hän
päätteli.
Tumult lastattiin uudelleen kaiken­laisella
rihkamalla sekä raskaammalla­kin
koneistolla Ssvillaan, Espanjaan,
purjehtimista varten. Sieltä se toisi rau-taa^
kuparia, elohopeaa sekä viinejä ja
hedelmiä. Kajho tiesi verrattain vähän
Espanjasta, mutta otaksui sen lukeutu­van
Euroopan edistyneimpiin maihin.
0'ihan Espanjalla kuuluisa menneisyys.
Madridin yliopisto oli kuuluisa, sinne
riensi opiskelijoita ympäri maailmaa,
mutta se oli menneisyyttä. E-ntä nyt?
Roomalaiskatolisen kirkon ollessa siel­lä
n>äärääjänä nähtiin köyhyyttä, puu­tetta
ja kurjuutta joka askeleella. Aina­kin
mikäli työläiset ovat kysymyksessä.
Bantunaiset Madridissa eivät kau­panneet
Itseään ja alaikäisiä t3rttöjään
merimiehille, kuten tekivät Sevillan työ-läisäidit
vaatien voileivän hinnaksi.
Sevillan-matka oli Kaiholle antoisin
kurjuuden näkemisessä tähän asti. Hän
muisti lopun elämäänsä puolialastomat
repaleisiin pukeutuneet laivanlastaajat,
jotka polttavan Espanjan auringon alla
antoivat isänmaalleen kaikkensa kuin
ruoskan iskuja pelkäävät juhdat, saa­dakseen
palan halpaa kalaa ja muuta­man
lasillisen kehnointa viiniä. Kaiho
muisti myöskin näkemänsä appelsiini-,
oliivi- ja viinirypälerinteet, joista muit­ten
luonnonrikkauksien — raudan, ku­parin,
hopean, lyijyn, elohopean, kivi­hiilen
ym. ohella rikkaudet kasaantui­vat
kirkolle ja muutamille yksilöille.
Näitä näkemiään ajatellessa Kaiho
muisti myöskin Tuiskun usein lausu­mat
sanat: *'Luonto-äidin yltäkylläises­tä
povesta vuotaa hunaja ja herkut
muutamille, mutta me jäämme niistä
vaille, ellemme yhteisvoimin suojele it­seämme
ja - etujamme".
Kaiholla oli jo kokemusta merimies-elämästä,
kokemusta myrskyistä ja sa-tamabordelKenkin^
elämästä. Hän oli
ollut jo pari kertaa humalassakin. Lu­jalla
tahdonvoimallaan ja päättäväisyy­dellään
hän kuitenkin pysytteli erillään
viinaksista, mutta seuraa rakastavana
miehenä hän tietenkin meni satamissa
ollessaan toisten miesten mukana ka-
Henry Bordeaux:
Kuutamosonaatti
Romaani — 217 sivua, liinta nid. $1.00
H. C. Sherriff:
Vihreä veräjä
Romaani — 318 sivua, hinta nid. Sl.OO
Artturi Leinonen:
Keväästä kevääseen
Romaani — 328 sivua, hinta nid. Sl.OO
Artturi Leinonen:
Kati
RomaaniT —il at2k68a as ivousao,i thteineltlaa : nid. Sl.OO
V A P A U S
PUBUSHINQ CO. LTD.
Box 09 Sndbmr, Ontario
Tuhannet sydämettiset kiitokset
Teille toverit ja ystävät jotka val­mistitte
minulle yhden elämäni
iloisimman yllätyksen täytettyäni
75 ikävuottanL Paitsi sitä, että olin
juuri joku viikko sitten istimut
touko- ja kesäkuussa syntyneitten
herkullisessa ju!hlapöydässä,/'joka
oli kaimein kevätkukkasin koristet­tu
ja h^ikisin mieliin]painuvin oh­jelmin
jalostettu, allekirjoittaneel­le
syntymäpäiväjuhlat yllätykselli­sinä
jatkuivat kesäk. 1 pnä, joka
oli syntymäpäiväni aatto, saapui
Kirklandista, Lake Sammami^ta
ja Medinasta useita autokuormia
parhaita tovereita heinkullisine
eväineen, joiUä pöydät kattoivat.
Syntymäpäivä onnittelukortteja ja
pari sähkösanomaakin, oli pöytä
kukkuroilleen. Mutta erikoinen oli
se kortti jonka joukko toi tulles­saan.
Hymyilemään se pani meidät
kaikki ja kun siteeraan sitä tässä,
niin sattuu että tekin hymyilette.
Kortissa oli kuva jossa Pyhä Pietari
seisoi "Taivaan portilla" suuri pu­nainen
kirja kädessään ja vyöllään
riippui kaksi isoa avainta. Pietari
on minun kaimani, vaikka minusta
ei kyllä tulisi niin juhlavaa kuvaa,
sillä minulta puuttuu sädekehä
päänpäältä ja puuttupa myös sellai­nen
suuri rellukkavatsakin, joka
oli kuvatuMa Pietarilla.
Kortissa oli teksti:
"Saint Peter on guard at the
golden gate, so only-the good get
thru." Sitten Pietari osoittaa sitä
leveää mutkaista 13th Avenue, joka
johtaa sinne.alinmiaiseen. Kuvassa
leimuaa liekit ja liäkyy hurjaa sak­kia,
jota^Pietari osoittaa ja lausuu:
"That place below is always jam-med,
there is no% room for you. So
enjoy your birthday and hang
around. Hang aroimd for a century
and a half and be a good boy, then
Saint Peter may let you in." Sitten
pakkaan ottamaan pehmeitä juomia,
vaikkakin kaverit kiusailivat "vesipo-jaksi"
ja "mamman vauvaksi". Kerran
kuitenkin ihanat ranskattaret ja hel­meilevä
viini pettivät, "rikasivat pur­jeet
päälle", kuten merimiehet sanovat
ja tuskin Kaiho oli tietoinen miten
laivalleen palasi.
Toinen samansuuntainen tapaus sat­tui
Kaihon viimeisellä merimatkalla ol­lessaan
Tumultin mukana Kreikassa.
Vain sillä eroituksella, että menetti
kaikki mukana olleet rahansa. Kreikat­taret
olivat ranskattaria ovelampia pi­tämään
hyvää huolta konemiehestä.
Kaiho teki tiliä elämästään, merimat­koistaan
sekä tulevaisuudestaan. Hän
muisti Tuiskun e\'ästykset: "Meri, me-rimieselämä,
tekee miehestä rauhatto­man,
mistään mitään välittämättömän
tusinafielun . .
Kaiho jätti Tumultin Liverpoolissa.
Sattumalta hän tapasi Naantalin pojan,
Karlssonin, joka oli seilannut maailman
suuret ja pienet meret ristiin rastiin.
Karlsson oli nuoruutensa päivinä ollut
Turun ruotsalaisen lyseon etevimpiä
oppilaita, mutta nuoruuden haaveelli­set
mielikuvitukset ja merimiesroman­tiikka
cli trimmannut hänet mukaansa,
rurjehduksen^ alkuaikoina hän, Karls­son,
oli harrastanut^erenkulkutiedet-tä.
Oli kuvitellut itseTleen tulevaisuutta
merellä, joskus olevansa laivan kaptee­ni
tai joku merenkulkuneuvos, niinkuin
hän kertoi. Mutta sitten satamabordel-lien
rentoileva, riemullinen elämä oli
pitänyt hänet omanaan. Xyt hänellä oli
vakava aikomus maakravuksi Amerik­kaan.
Oli hän ollut ennenkuin Ameri­kassa,
montakin kertaa satamakaupun­geissa,
mutta rahat olivat aina loppu­neet
"kesken*' ja niin oli jatkettava
merimieselämää.
(Jatkuu)
Pyhä Pietari raottaa taivaan port-tia,
josta näkyy suuri herran välit-tujen
riemuitseva joukko; "Please
step in and give us ali a big laugh."
Mutta sinne taivaanportin taakse
oli ystäväni piiloittaneet useita
Setä Samin dollareita, tarkoituk-sella,
öttä lähettäisin tämän juhlani
kunniaksi työtätekcFVien ihmisten
tosiystäville. Täytän toivomuk-senne,
postitan ne Naisten Viirille
ja Canadan Liekille.
Tämän 75:nen syntymäpäivän
juhlahumu toi vielä lisäyllätyksen
kun Vancouverista B. C. saapui
suuri joukko lauantaina kesäk. 4 p.
He toivat tullessaan vancouverilais-ten
yhteisen loistavan, muistolah­jan,
kaksi korkokuvataulua. Ne
kuuluvat olleen Canadan viimeisin­tä
taidetyötä. Vierashuoneemme
seinällä nuo, tyttö ja poika, tanssi-]
vat iloksenmie. Niitä katsellessa
maailman ponuniherrain synnyttä­mä
kauhukin häviää;
Parhaimmilla sydämellisillä kii-toksillanikaan
en voi palkita teille 1
toverit niitä onnittelukortteja, säh-|
keitä, arvokkaita lahjojanne ja I
herkkujanne, sekä ystävällisiä vie-1
railujanne. Kirjoitan Application |
Pyhälle Pietarille elämän kontrah-j
tini jatkamiseiksi siksi, että voisin I
saavuttaa kortissanne toivotimf
"Gentury and a.half * iän. Puolihan 1
siitä nyt onkin jo eletty. Samalla f
pyydän että hän ylemmaltään pyy-täisi
minulle lisää hengenvoimaani
jotta voisin puhaltaa voimakkaam*
min siihen yhteiseen hehkuvaan
hiileen, jonka tarkoitus on valaista |
ja lämmittää koko ihmiskuntaa.
SETÄ PAUKKUNEN,
(Ilmoitus)
SHAKESPEARE
OLI BULVAANI?
Oliko William Shakespeare tosiasias­sa
bulvaani, kolmannen luokan näyt­telijä
ja ensiluokan petkuttaja? .^me-j
rikkalainen teatterikriitikko Calvin |
Hoffman kallistuu tähän käsitykseen
ja on nyt saanut Englannin viranomai-j
silta luvan toimittaa haudan avauk-|
sen saadakseen selvyyttä asiaan.
300 vuotta sitten kuolleen Sir Tho-j
mas Walsinghamin arkusta Chislehurs-tissa
Hoffman toivoo nimittäin löytä­vänsä
kaikkien arkistometsästäjien
toiveunelman: tavallisessa puheessa
Shakespearen näytelmiksi sanottujen
ensimmäisten folio-painosten 36 käsi­kirjoitusta.
Hoffman on vakuuttunut,
että suuri elisabetilainen Christopher
Marlowe kirjoitti nämä näytelmät. Tar­mokas
amesikkalainen d nimittäin us]co,
että Marlowe pistettiin kuoliaaksi ka­pakkatappelussa
V , 1593 kolmik>-minen-vuotiaana,
vaan että tämä ovela miesj
pakeni Espanjaan ^välttääkseen keretti-|
läisrovion. Espanjassa hän jatkoi iiäy-telmien
kirjoittamista mesenaattin.^
Sir Thomas Walshinghamin taloudelli­sen
avun turvin. Käsikirjoitukset lähe­tettiin
Sir Thomasille, joka vuorostaan
sai kimmeltävän kullan avulla komel­janttari
Bill Shakespearen esiintymään
Alarlow3n taosten kirjoittajana, -^l^r-lovvehan
oH virallisesti kuollut —
pakkatappelu oli taitava petkutus.
Hoffman on palkannut kivenhakkaa­jan
aujiaisemaan Walsinghamin arkun,
ja hän aikoo kirjoittaa kirjan tutki­muksistaan.
Jo perjantaina hi'n katsoi
A'oivansa ilmoittaa lehdistölle:
'^Shakespeare oli bulvaani ja
maksun siitä, että esuntyi näytelmien
kirjoittajana."
Vanhapoika on mies joka miettii fl
pelkän miettimisen vuoksi ei voi vullo^
kaan tehdä päätöstä, — Danny Kave.
^uuitftliuu i D S s i l n Hm 18 peviai. 19SS