1955-08-13-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
mrs. Miller, sanoi hän ystävällisesti. Tri
Ralstonin tuskin tarvitsee teistä enää
huolehtia.
— Se on totta. miss. White. Olen oikein
hyvässä kunnossa.
—- Se on oikein hauskaa.
Miss ^hite oH kahdesti kutsunut
Patrician luokseen sanoakseen hänelle
jotakin rohkaisevaa lääkäriltä ja tiedustellakseen
lääkärin kehoituksesta
ihärten vointiaan. Se olikin rohkaissut
häntä suuresti.
Ei ollut ihme, että miss White oli
huomannut hänen virkistyneen, sillä
siitä illasta lähtien, kun hän oli saanut
isän kirjeen, oli elämä lisääntyvässä
määrässä tuntunut kevyemmältä. Nyt
hän voi ajatella mitä tekee, eikä vain
mitä tekisi jos olisi rahaa. Roddyn kanssa
he olivat iloisesti tehneet tulevaisuuden
suunnitelmia. Mutta Rogerista
he eivät olleet puhuneet enää mitään.
Kun hän saapui huoneen n:o 16 kohdalle,
havaitsi hän olevansa rauhallinen.
Koko viikon hän oli odottanut ja
•pelännyt tätä hetkeä ja kun se nyt tuli,
voi hän aivan rauhallisesti avata oven
ja mennä sisälle. Hän alkoi vuoteesta
A, siirtyen sitten vuoteen B viereen.
Asettaessaan virvokelasia pöydälle hän
'katsoi sairasta ja näki Rogerin makaavan
silmät ummessa. Kasvot olivat laihat
ja kalpeat, mutta muita heikkouden
merkkejä hän ei eroittanut . . . Hän keräsi
käytetyt lasit pöydältä ja poistui.
Samoin tapahtui seuraavana ja vielä
sitä seuraavanakin päivänä. Mutta neljäntenä
päivänä oli Royer kohottautunut
tyynyjen varaan ja kun Patricia lähestyi
vuodetta katsoi hän tätä silmiin.
Kun Patricia asetti lasin pöydälle sanoi
hän
— — Haloo, vihreäsilniäl
Hetkisen tuntui Patriciasta kuin sydän
olisi pysähtynyt, mutta merkkiäkään
siitä osoittamatta hän sanoi keveästi:
— Haloo, kiharapääl
He hymyilivät toisilleen, mutta sa-
-moin he tekivät kaikille tuttavilleen.
— Miten voit, kysyi Patricia kerätessään
astioita. Näin hän kysyi kaikilta.
— Kiitos, joka päivä aina paremmin.
Patricia hymyili ja poistui.
Seuraavana päivänä Roger lepäsi
taas silmät ummessa. Ehkä hän nukkui.
Patricia keräsi lasit äänettömästi
ja oli i,x>istumassa kun sairas silmiään
avaamatta sanoi:
— Pat. etkö voi viipyä ja puhella
kan.^sani?
Patricia kumanui hänen ylitseen ja
sant)i:
— Kn voi. työni on kesken, mutta tulen
seuraavana vapaapäivänäni vieras-tunnilla.
Hiin ei ymmärtänyt miksi lupasi. Kun
hän jatkoi tehtäväänsä ja puheli sairaille,
ihmetteli hän yhä mikä sai hänet
niin menettelemään. Ehkä vain se, että
hän oli tottunut menettelemään sairaiden
mieliksi. Pienikin asia saattoi saada
kuumeen nousemaan ja siksi piti aina
pyrkiä olemaan tasainen ja rauhallinen.
Xiin, Roger oli näyttänyt huonommalta
tänään — siksi hän lupasi.
Kun hän kaksi päivää myöhemmin
saapui vierastunnille aistikkaasti pukeutuneena,
toivoi hän. ettei kukaan
keittiöläisistä häntä näkisi. Mutta mrs.
Ford. joka oli hänen sijaisensa, tuli
käytävällä vastaan. Hän mittaili terävillä
silmillään Patrician pukua ja supisti
suunsa vihellykseen. Patricia näki
hänen odottavan keittiön ovella nähdäkseen
mihin huoneeseen hän meni.
Hän toi makeislaatikon Rogerille. Istuessaan
tuolille vuoteen viereen hän
katsoi ympärilleen ja hymyili kaikille
ja sanoi:
— Tuntuu niin kuin en olisikaan minä,
kun tulen näin teidän luoksenne.
— Xousehan Pat, kuului vuoteesta
elettä oikein näemme sinut omassa puvussasi.
Noissa valkoisissa työpuvuissa
olette kaikki saman näköisiä.
Naurahtaen Patricia nousi, käveli
hiukan ja istuutui jälleen. Pitkä vihellys
kuului kolmesta säng>'stä kiitokseksi,
mutta Roger ei viheltänyt eikä hymyillyt,
katsoi vain ja ajatteli.
Yksi ja toinen sanoi jotakin ja aika
kului. Oli enää vain puoli tuntia jäljellä,
kun he Rogerin kanssa pääsivät kahdenkeskisen
keskustelun alkuun.
^— Kerrohan jotakin itsestäsi, sanoi
mies.
— Asun poikani kanssa pienessä huoneistossa.
Hän käy koulua ja minä olen
täällä työssä.
—Entä miehesi?
— Hän sekä toinen lapseni kuolivat
vuosi sitten t . . Mutta miten sinun elämäsi
on mennyt ?
— Ei ole ketään . . . H3rvä onkin ettei
ole, kun kävi näin että sairastuin.
— Kyllä sinä vielä vahvistut, Roger.
He eh'ät voineet kaikesta puhella,
kun kolme vierasta kuunteli. Kaikki he
olivat lukevinaan, mutta siitä huolimatta
he voivat kuunnella.
— Ehkä minun on parempi lähteä,
sanoi Patricia äänettömyyden jälkeen.
-^Kuinka tahdot . . . Me emme näe
sinua ennenkuin — koska?
— Neljäs viikko,
— Pat, alkoi Roger katsoen Patriciaan,
tahtoisin joskus puhella kanssasi
kahden kesken. Olen usein toivonut tapaamista,
mutta en voinut uskoa sen
toteutuvan. Kun olen ollut sairaana,
olen ajatellut paljon. Nyt minulle on
on käynyt varmaksi, että ainoa suurin
toivomukseni vuosien arkana on ollut
saada puhua sinulle.
— Me /voimme tehdä sen jonakin
päivänä, vastasi nainen, huomaten miehen
alkavan väsyä. Ehkä pian vahvistut
niin paljon, että voit istua nurmikolla
lepotuolissa. Silloin voin tulla vierailemaan
ja voimme puhella toisten
kuulematta.
Kiitollisena sairas katsoi häneen ja
sulki sitten silmänsä.
— Tunsin sinut heti kun tulit, Pat.
Pelkäsin ettet tunne minua, olet unohtanut
— et tahdo tuntea. Sentähden
odotin päiviä ennenkuin tervehdin sinua.
— Lepää nyt, Roger, iminun täytyy
lähteä. Koskettaen kevyesti sairaan
kättä Patricia poistui ^huoneesta.
Illalla hän kertoi Roddylle vierailustaan.
— Miksi halusit nähdä häntä, Pat?
kysyi poika synkkänä. Kunnollinen
mies ei olisi sinua narrannut . . . hän ei
voi olla hyvä mies. Nousten seisomaan
ja työntäen kädet housujen taskuihin
hän katsoi äitiinsä pyytävästi . . . Olisi
parempi jos ajattelisimme, että minun
isiini on kuollut.
—En tiedä, sanoi Patricia, katsoen
tuskaisena eteensä.
Toukokuun loppupuolella alkoi sateet,
joita kesti useamman viikon. Sairaat
eivät päässeet nurmikolle aurinkoa
ottamaan ja niin ollen Patrician ja Rogerin
nurmikolla tapaaminen ei ollut
mahdollista.
Tuli taas viikko, jolloin Patrician
vuoro oli viedä virvokkeita sairaille.
Hän oli huomaavinaan, että Roger oli
heikompi.
— Aina vain sataa ja se väsyttää, selitti
Roger. ^
— Kyllä pian tutee kirkkaita ilmoja,
lohdutteli Paitricia,
Mies kosketti hänen kättään ja sanoi:
— Ehkä voimistuisin, Pat — jos olisi
syytä, jos olisi jotakin , . . .,,„„.,„„„^
Sairaanhoitaja tuK huoneeseen ja
Patricia poistui kiireesti, mutta hän
ehti huomata kuirtka terävästi hoitaja
katsoi ensin häneen ja sitten Rogeriin.
Hänen poskiaan poltti ajatus, että häntä
voitaisiin epäillä kevytmielisesti rakastelusta.
Violahan piti sen tapaista
siihdatta yhteen ja toiseen potilaaseen.
(Jatkuu)
Kaiho Vilkunan kultalöytö
alliovuorilta ;
(Jatkoa
K.\IHON sieluun ailahti lämmin, hyväilevä
tunne. Sittenkin Kirkassil-mä,
hänen "Minnebahansa", ilmoitti
itävän rakkautensa kilpaveikolleen noin
salaperäisellä tavalla. Niin Kaiho ainakin
lohdutti itseään, .\jatus rauhoitti
sekä hurmasi. -Kirjelapussa muistojen
"Minnehaha" oli se yhdysside, silta, jota
myöten hän kulki ajatuksissaan "erä-prinsessansa"
luokse valloittajana —-
Hiawathana.
Näinkö salaperäisen kieltäytymyksel-lisen
toivovaa on intiaaninaisen houkutteleva
kutsu «miehelle — valkoiselle
miehelle? Onko heidän rotunsa naisten
tapa kasvattaa miestä kiintymään naiseen
ja naisen kiintymistä mieheen alkuvoimaisen
vietin hallinnollisella ohjauksella?
Hitaastiko syttyy intiaaninaisen
riemullinen antautuminen miehelle?
Ja sittenkö säilyy eheänä rakkautena,
suurenmoisena, jumalallisena
luottamuksena läpi vastoinkäymisten,
puutteiden ja elämässä tapahtuvien
muutosten vanhoille päiville saakka,
kunnes poistutaan elämänrajan toiselle
puolen? Hitaastiko rakentuu intiaaninaisen
luottamus pysyväiseen ihailuun
miestä kohtan? Kiintymykseen, rakkauteen,
avioliittoon, jota ei horjuta muu
kuin kuolema? Vai onko Kirkassilmä
rotunsa erikoisuus? Tai siften, onko
epämääräinen, arvosteleva arkuus ja
epäluulo vain valkoista valloittajaa kohtaan?
Näitä kysymyksiä Kaiho ajatteli
iltatulensa ääressä. Ajatteli unta toivoessaan,
katse luotuna avaruuden syvään
titmmuuteen.
UUSIA SUUNNITELMIA
Kullan etsijät ovat ajatuksiltaan sekä
teoiltaan yksilöihmisiä, yksilösieluja,
oman onnensa seppiä. Jos onni sattuu
tällaisia yksilösieluja potkaisemaan, niin
monellakaan ei ole minkäänlaista suunnitelmaa
miten tulee elämänsä järjestämään.
Ne harvat harhailevat erämiehet,
kullan etsijät, jotka ovat onnistuneet
kultalöydön tekemään, rikkauksien
rappusia ylös kiipeämään, ovat
sieltä korkeuksistaan alas pennittöminä
pudonneet, köyhälistön joukkoon uudelleen
häipyneet. Sellaiset yksilösielut ovat
seikkailijoita, jotka omin avuin pyrkivät
eteenpäin, pannen itsensä vaar9ille
ja vastuksille alttiiksi epätoivoisessa etsiskelyssä
joko sortumaan tai onnistumaan.
Karastuneella kullanetsijällä on
koko elämä panoksena kuten pörssikeinottelijalla.
Tällaisten yksilöitten elä-mänteesi
on elää omien nautintojensa
huumassa vaikkapa vain hetkinen. Löytönsä
jälkeen häh unohtaa vaivalloisen,
kuolemaakin uhkaavan korpivaelluksensa
ja nauttii katettujen pöytien
ääresä. tuoksuvien naisten sekä päihdyttävien
juomien huumassa. Elää kuin
muinainen roomalainen ylimystö: Tä-
® KILPAKIRJQTTTTg
# K I R J . AGRICOT.A
nään leipää ja huvitusta, huomenna tulkoon
vedenpaisumus.
Kaiho ei ollut sellainen rotkolta rotkolle,
purolta purolle vuosien kypsyttä-mä
ammattikullanetsijä, eikä myöskään
yksilösielu, joka oman minänsä pyyteet
asettaa ensimmäisdcsi ja .viimeiseksi.
Hän ei asettanut elämän 'hyvinvoinnin
alttarille omaa minäänsä, välittämättä
ihmiskunnan kohtalosta. 'Hän, Kaiho,
oli elämän ankarassa koulussa tullut tajuamaan
joukkojen yhteinen "ylösnousemuksen"
tarpeellisuuden — elämän onnen
kaikille!
Nyt onnen suosikkina, miljoonamie-henä,
hänellä oli tilaisuus kokeilla jouk-kotoiminnan
menestymistä joukkojen
hyväksi. Innoittaa olemassaolon kamppailussa
epätoivon vimmalla taistelevaa
yksilöä, työläistä, tajuamaan järjestel-mällSen
yhteistyöskentelyn paremmuuden.
Mahdollisuuksista *'ajan hengen" mukaan'
hän, Kaiho, raharuhtinaana olisi
voinut muitten kuponginleik'l5aajien tavalla
tehdä rahalla rahaa, miljoonilla
miljoonia. Sijoittaa miljoona sotapontei-hin
ja saada kolmekymmentätuhatta
dollaria vuodessa ilmaista rahaa. Tai
ostaa luotettavia osakkeita ja saada huikeita
osakevoittoja. Elää koroillaeläjän
laiskuudessa huoletonta elämää. Siinä
ei tarvita tietoja eikä taitoja. Dollarit
munivat lisää dollareita. Elää herroiksi!
Matkustella! Elää ainaista kesää kuin
muuttolinnut. Elämänkylläinen pöytä'
ön aina katettuna, mene minne kulloinkin
haluat. iLakeijat palvelevat dollareitten
edestä kuin^ kuning^ta. Eikö
elämä olekin silloin ihanaa?
Kaiho oli onnen suosima eränkävijä,
mutta sielultaan silti sosiaalisen yhteiskunnan
ihminen. 'Hän oli työn tasavallan
yhteiskunnalliseksi ihmiseksi kasvanut
nuoruutensa päivistä saakka. Sosiaaliset
ihmisoikeuksien idut alkoivat
orastamaan jo silloin kun isä toi niukan
leivän "veljesparven keskuuteen jaettavaksi
ja kun kartanossa juoksenteli
karjan perässä sekä "paratiisin'" asukasten
kä&kyläisenä. Ja ennenkaikkea,
seppä Tuiskun istuttamat ihmisoikeuksien
idut olivat versonneet ja kypsyneet
Kaihon sielussa.
Myöhemmin Kaiho oli osallistimut
joukkotuotantoon. Oli ollut yhteistyön
suorittajana tehtaissa, kaivoksissa, metsissä,
aavikolla viljan korjuussa sekä
monessa muussa joukkotyösuoritukses-sa.
Näillä työmailla oli syvään syöpynyt
hänen sieluunsa työläisten joukkotoi-minnan
tarpeellisuus sekä välttämättömyys
omien asioittensa järjestelemises-
-sä. Elämänsä varrella sellaiset mahdottomuudet,
joita meille us'kotellaan. että
kaikilla ihmisillä, työläisilläkin, ovat samat
mahdollisuudet nykyisin kohota
vaikka presidentiksi, rakentaa oman taloutensa
kuten haluaa ja päästä kiipeämään
hyvinvoinnin rappusia yltäkylläi-
VillTAMME RAHM SUOMEEN
MAKSAMME PÄIVÄN KORKEIMMAN KURSSIN
Pienin summa 5.000 Smk. $17.50 ynnä lähetyskulut $1.15.
^ Jokainen seuraava LOOO markkaa $3.50.
e Rahalähetyksenne toimitetaan vastaanottaJaUe 10—14 päivän ^sisällä. Jokaiselle
lähettäjälle lähetetään vastaanottajan allekirjoittama kuittL
VAPAUS TRAVEL AGENCY
P.O. BOX 69 SUDBURY. ONTARIO
Sivu 8 Lauantaina* elokuun 13 päivänä. 1955
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 13, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-08-13 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki550813 |
Description
| Title | 1955-08-13-08 |
| OCR text | mrs. Miller, sanoi hän ystävällisesti. Tri Ralstonin tuskin tarvitsee teistä enää huolehtia. — Se on totta. miss. White. Olen oikein hyvässä kunnossa. —- Se on oikein hauskaa. Miss ^hite oH kahdesti kutsunut Patrician luokseen sanoakseen hänelle jotakin rohkaisevaa lääkäriltä ja tiedustellakseen lääkärin kehoituksesta ihärten vointiaan. Se olikin rohkaissut häntä suuresti. Ei ollut ihme, että miss White oli huomannut hänen virkistyneen, sillä siitä illasta lähtien, kun hän oli saanut isän kirjeen, oli elämä lisääntyvässä määrässä tuntunut kevyemmältä. Nyt hän voi ajatella mitä tekee, eikä vain mitä tekisi jos olisi rahaa. Roddyn kanssa he olivat iloisesti tehneet tulevaisuuden suunnitelmia. Mutta Rogerista he eivät olleet puhuneet enää mitään. Kun hän saapui huoneen n:o 16 kohdalle, havaitsi hän olevansa rauhallinen. Koko viikon hän oli odottanut ja •pelännyt tätä hetkeä ja kun se nyt tuli, voi hän aivan rauhallisesti avata oven ja mennä sisälle. Hän alkoi vuoteesta A, siirtyen sitten vuoteen B viereen. Asettaessaan virvokelasia pöydälle hän 'katsoi sairasta ja näki Rogerin makaavan silmät ummessa. Kasvot olivat laihat ja kalpeat, mutta muita heikkouden merkkejä hän ei eroittanut . . . Hän keräsi käytetyt lasit pöydältä ja poistui. Samoin tapahtui seuraavana ja vielä sitä seuraavanakin päivänä. Mutta neljäntenä päivänä oli Royer kohottautunut tyynyjen varaan ja kun Patricia lähestyi vuodetta katsoi hän tätä silmiin. Kun Patricia asetti lasin pöydälle sanoi hän — — Haloo, vihreäsilniäl Hetkisen tuntui Patriciasta kuin sydän olisi pysähtynyt, mutta merkkiäkään siitä osoittamatta hän sanoi keveästi: — Haloo, kiharapääl He hymyilivät toisilleen, mutta sa- -moin he tekivät kaikille tuttavilleen. — Miten voit, kysyi Patricia kerätessään astioita. Näin hän kysyi kaikilta. — Kiitos, joka päivä aina paremmin. Patricia hymyili ja poistui. Seuraavana päivänä Roger lepäsi taas silmät ummessa. Ehkä hän nukkui. Patricia keräsi lasit äänettömästi ja oli i,x>istumassa kun sairas silmiään avaamatta sanoi: — Pat. etkö voi viipyä ja puhella kan.^sani? Patricia kumanui hänen ylitseen ja sant)i: — Kn voi. työni on kesken, mutta tulen seuraavana vapaapäivänäni vieras-tunnilla. Hiin ei ymmärtänyt miksi lupasi. Kun hän jatkoi tehtäväänsä ja puheli sairaille, ihmetteli hän yhä mikä sai hänet niin menettelemään. Ehkä vain se, että hän oli tottunut menettelemään sairaiden mieliksi. Pienikin asia saattoi saada kuumeen nousemaan ja siksi piti aina pyrkiä olemaan tasainen ja rauhallinen. Xiin, Roger oli näyttänyt huonommalta tänään — siksi hän lupasi. Kun hän kaksi päivää myöhemmin saapui vierastunnille aistikkaasti pukeutuneena, toivoi hän. ettei kukaan keittiöläisistä häntä näkisi. Mutta mrs. Ford. joka oli hänen sijaisensa, tuli käytävällä vastaan. Hän mittaili terävillä silmillään Patrician pukua ja supisti suunsa vihellykseen. Patricia näki hänen odottavan keittiön ovella nähdäkseen mihin huoneeseen hän meni. Hän toi makeislaatikon Rogerille. Istuessaan tuolille vuoteen viereen hän katsoi ympärilleen ja hymyili kaikille ja sanoi: — Tuntuu niin kuin en olisikaan minä, kun tulen näin teidän luoksenne. — Xousehan Pat, kuului vuoteesta elettä oikein näemme sinut omassa puvussasi. Noissa valkoisissa työpuvuissa olette kaikki saman näköisiä. Naurahtaen Patricia nousi, käveli hiukan ja istuutui jälleen. Pitkä vihellys kuului kolmesta säng>'stä kiitokseksi, mutta Roger ei viheltänyt eikä hymyillyt, katsoi vain ja ajatteli. Yksi ja toinen sanoi jotakin ja aika kului. Oli enää vain puoli tuntia jäljellä, kun he Rogerin kanssa pääsivät kahdenkeskisen keskustelun alkuun. ^— Kerrohan jotakin itsestäsi, sanoi mies. — Asun poikani kanssa pienessä huoneistossa. Hän käy koulua ja minä olen täällä työssä. —Entä miehesi? — Hän sekä toinen lapseni kuolivat vuosi sitten t . . Mutta miten sinun elämäsi on mennyt ? — Ei ole ketään . . . H3rvä onkin ettei ole, kun kävi näin että sairastuin. — Kyllä sinä vielä vahvistut, Roger. He eh'ät voineet kaikesta puhella, kun kolme vierasta kuunteli. Kaikki he olivat lukevinaan, mutta siitä huolimatta he voivat kuunnella. — Ehkä minun on parempi lähteä, sanoi Patricia äänettömyyden jälkeen. -^Kuinka tahdot . . . Me emme näe sinua ennenkuin — koska? — Neljäs viikko, — Pat, alkoi Roger katsoen Patriciaan, tahtoisin joskus puhella kanssasi kahden kesken. Olen usein toivonut tapaamista, mutta en voinut uskoa sen toteutuvan. Kun olen ollut sairaana, olen ajatellut paljon. Nyt minulle on on käynyt varmaksi, että ainoa suurin toivomukseni vuosien arkana on ollut saada puhua sinulle. — Me /voimme tehdä sen jonakin päivänä, vastasi nainen, huomaten miehen alkavan väsyä. Ehkä pian vahvistut niin paljon, että voit istua nurmikolla lepotuolissa. Silloin voin tulla vierailemaan ja voimme puhella toisten kuulematta. Kiitollisena sairas katsoi häneen ja sulki sitten silmänsä. — Tunsin sinut heti kun tulit, Pat. Pelkäsin ettet tunne minua, olet unohtanut — et tahdo tuntea. Sentähden odotin päiviä ennenkuin tervehdin sinua. — Lepää nyt, Roger, iminun täytyy lähteä. Koskettaen kevyesti sairaan kättä Patricia poistui ^huoneesta. Illalla hän kertoi Roddylle vierailustaan. — Miksi halusit nähdä häntä, Pat? kysyi poika synkkänä. Kunnollinen mies ei olisi sinua narrannut . . . hän ei voi olla hyvä mies. Nousten seisomaan ja työntäen kädet housujen taskuihin hän katsoi äitiinsä pyytävästi . . . Olisi parempi jos ajattelisimme, että minun isiini on kuollut. —En tiedä, sanoi Patricia, katsoen tuskaisena eteensä. Toukokuun loppupuolella alkoi sateet, joita kesti useamman viikon. Sairaat eivät päässeet nurmikolle aurinkoa ottamaan ja niin ollen Patrician ja Rogerin nurmikolla tapaaminen ei ollut mahdollista. Tuli taas viikko, jolloin Patrician vuoro oli viedä virvokkeita sairaille. Hän oli huomaavinaan, että Roger oli heikompi. — Aina vain sataa ja se väsyttää, selitti Roger. ^ — Kyllä pian tutee kirkkaita ilmoja, lohdutteli Paitricia, Mies kosketti hänen kättään ja sanoi: — Ehkä voimistuisin, Pat — jos olisi syytä, jos olisi jotakin , . . .,,„„.,„„„^ Sairaanhoitaja tuK huoneeseen ja Patricia poistui kiireesti, mutta hän ehti huomata kuirtka terävästi hoitaja katsoi ensin häneen ja sitten Rogeriin. Hänen poskiaan poltti ajatus, että häntä voitaisiin epäillä kevytmielisesti rakastelusta. Violahan piti sen tapaista siihdatta yhteen ja toiseen potilaaseen. (Jatkuu) Kaiho Vilkunan kultalöytö alliovuorilta ; (Jatkoa K.\IHON sieluun ailahti lämmin, hyväilevä tunne. Sittenkin Kirkassil-mä, hänen "Minnebahansa", ilmoitti itävän rakkautensa kilpaveikolleen noin salaperäisellä tavalla. Niin Kaiho ainakin lohdutti itseään, .\jatus rauhoitti sekä hurmasi. -Kirjelapussa muistojen "Minnehaha" oli se yhdysside, silta, jota myöten hän kulki ajatuksissaan "erä-prinsessansa" luokse valloittajana —- Hiawathana. Näinkö salaperäisen kieltäytymyksel-lisen toivovaa on intiaaninaisen houkutteleva kutsu «miehelle — valkoiselle miehelle? Onko heidän rotunsa naisten tapa kasvattaa miestä kiintymään naiseen ja naisen kiintymistä mieheen alkuvoimaisen vietin hallinnollisella ohjauksella? Hitaastiko syttyy intiaaninaisen riemullinen antautuminen miehelle? Ja sittenkö säilyy eheänä rakkautena, suurenmoisena, jumalallisena luottamuksena läpi vastoinkäymisten, puutteiden ja elämässä tapahtuvien muutosten vanhoille päiville saakka, kunnes poistutaan elämänrajan toiselle puolen? Hitaastiko rakentuu intiaaninaisen luottamus pysyväiseen ihailuun miestä kohtan? Kiintymykseen, rakkauteen, avioliittoon, jota ei horjuta muu kuin kuolema? Vai onko Kirkassilmä rotunsa erikoisuus? Tai siften, onko epämääräinen, arvosteleva arkuus ja epäluulo vain valkoista valloittajaa kohtaan? Näitä kysymyksiä Kaiho ajatteli iltatulensa ääressä. Ajatteli unta toivoessaan, katse luotuna avaruuden syvään titmmuuteen. UUSIA SUUNNITELMIA Kullan etsijät ovat ajatuksiltaan sekä teoiltaan yksilöihmisiä, yksilösieluja, oman onnensa seppiä. Jos onni sattuu tällaisia yksilösieluja potkaisemaan, niin monellakaan ei ole minkäänlaista suunnitelmaa miten tulee elämänsä järjestämään. Ne harvat harhailevat erämiehet, kullan etsijät, jotka ovat onnistuneet kultalöydön tekemään, rikkauksien rappusia ylös kiipeämään, ovat sieltä korkeuksistaan alas pennittöminä pudonneet, köyhälistön joukkoon uudelleen häipyneet. Sellaiset yksilösielut ovat seikkailijoita, jotka omin avuin pyrkivät eteenpäin, pannen itsensä vaar9ille ja vastuksille alttiiksi epätoivoisessa etsiskelyssä joko sortumaan tai onnistumaan. Karastuneella kullanetsijällä on koko elämä panoksena kuten pörssikeinottelijalla. Tällaisten yksilöitten elä-mänteesi on elää omien nautintojensa huumassa vaikkapa vain hetkinen. Löytönsä jälkeen häh unohtaa vaivalloisen, kuolemaakin uhkaavan korpivaelluksensa ja nauttii katettujen pöytien ääresä. tuoksuvien naisten sekä päihdyttävien juomien huumassa. Elää kuin muinainen roomalainen ylimystö: Tä- ® KILPAKIRJQTTTTg # K I R J . AGRICOT.A nään leipää ja huvitusta, huomenna tulkoon vedenpaisumus. Kaiho ei ollut sellainen rotkolta rotkolle, purolta purolle vuosien kypsyttä-mä ammattikullanetsijä, eikä myöskään yksilösielu, joka oman minänsä pyyteet asettaa ensimmäisdcsi ja .viimeiseksi. Hän ei asettanut elämän 'hyvinvoinnin alttarille omaa minäänsä, välittämättä ihmiskunnan kohtalosta. 'Hän, Kaiho, oli elämän ankarassa koulussa tullut tajuamaan joukkojen yhteinen "ylösnousemuksen" tarpeellisuuden — elämän onnen kaikille! Nyt onnen suosikkina, miljoonamie-henä, hänellä oli tilaisuus kokeilla jouk-kotoiminnan menestymistä joukkojen hyväksi. Innoittaa olemassaolon kamppailussa epätoivon vimmalla taistelevaa yksilöä, työläistä, tajuamaan järjestel-mällSen yhteistyöskentelyn paremmuuden. Mahdollisuuksista *'ajan hengen" mukaan' hän, Kaiho, raharuhtinaana olisi voinut muitten kuponginleik'l5aajien tavalla tehdä rahalla rahaa, miljoonilla miljoonia. Sijoittaa miljoona sotapontei-hin ja saada kolmekymmentätuhatta dollaria vuodessa ilmaista rahaa. Tai ostaa luotettavia osakkeita ja saada huikeita osakevoittoja. Elää koroillaeläjän laiskuudessa huoletonta elämää. Siinä ei tarvita tietoja eikä taitoja. Dollarit munivat lisää dollareita. Elää herroiksi! Matkustella! Elää ainaista kesää kuin muuttolinnut. Elämänkylläinen pöytä' ön aina katettuna, mene minne kulloinkin haluat. iLakeijat palvelevat dollareitten edestä kuin^ kuning^ta. Eikö elämä olekin silloin ihanaa? Kaiho oli onnen suosima eränkävijä, mutta sielultaan silti sosiaalisen yhteiskunnan ihminen. 'Hän oli työn tasavallan yhteiskunnalliseksi ihmiseksi kasvanut nuoruutensa päivistä saakka. Sosiaaliset ihmisoikeuksien idut alkoivat orastamaan jo silloin kun isä toi niukan leivän "veljesparven keskuuteen jaettavaksi ja kun kartanossa juoksenteli karjan perässä sekä "paratiisin'" asukasten kä&kyläisenä. Ja ennenkaikkea, seppä Tuiskun istuttamat ihmisoikeuksien idut olivat versonneet ja kypsyneet Kaihon sielussa. Myöhemmin Kaiho oli osallistimut joukkotuotantoon. Oli ollut yhteistyön suorittajana tehtaissa, kaivoksissa, metsissä, aavikolla viljan korjuussa sekä monessa muussa joukkotyösuoritukses-sa. Näillä työmailla oli syvään syöpynyt hänen sieluunsa työläisten joukkotoi-minnan tarpeellisuus sekä välttämättömyys omien asioittensa järjestelemises- -sä. Elämänsä varrella sellaiset mahdottomuudet, joita meille us'kotellaan. että kaikilla ihmisillä, työläisilläkin, ovat samat mahdollisuudet nykyisin kohota vaikka presidentiksi, rakentaa oman taloutensa kuten haluaa ja päästä kiipeämään hyvinvoinnin rappusia yltäkylläi- VillTAMME RAHM SUOMEEN MAKSAMME PÄIVÄN KORKEIMMAN KURSSIN Pienin summa 5.000 Smk. $17.50 ynnä lähetyskulut $1.15. ^ Jokainen seuraava LOOO markkaa $3.50. e Rahalähetyksenne toimitetaan vastaanottaJaUe 10—14 päivän ^sisällä. Jokaiselle lähettäjälle lähetetään vastaanottajan allekirjoittama kuittL VAPAUS TRAVEL AGENCY P.O. BOX 69 SUDBURY. ONTARIO Sivu 8 Lauantaina* elokuun 13 päivänä. 1955 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-08-13-08
