1937-11-20-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUANTAINA, MARRASKUUN 20 PÄIVÄNÄ Sivii?
William F. Beck, 67-vuotias mies,
Ijoka on kerjäämällä elättänyt itseään
mat viime vuodet, todettiin kohta-
'hisen rikkaaksi mieheksi. Km Mn
mi pyytämään yösijaa NorthPlain-jiddissä,
NJ. linnaan, niin löydettiin
Unen hallustaan rahaa j(t pankkikir-jo,
kaikkiaan $25,193.
KIRJ. P. A. M.; V
Q]El kai kukaan virrestatii
Usehensä ota...
^Mäiiam kun mietiskelen
iiMfjötta^tota. , '
Mmnkista pariskuntaa •
iSmämakin kantaa^ ^ • •
khmöikm avosilmin ^
pktä^ taampaa, ' '
WU^^ä¥ansoma päri^'
^flff^^j^issa, '0- ' - :
mum^ öisin piti: '
^im^ylkosalta ~ kissat.
•fmioparka parkaans* mukaan
H iyössS koitti raataa.
^iituUM:."nyt kotiin tullen
^•viimi-en saakaan :.
K5 « I
^-aukoin sanoi joku^am =
in jos usein saapi,
ymm käy vihdoin viimeinj
-mM vaatii".)
- Mies kun päivät ulkosalla,
Olliloin missä juoksif
fMtt^^ötiapa vaimon tula
•imtänenään tuoksi?
'Toisinaan ukko vailla rahaa
J^itaaka, pari kolme.
M 4 sattunut olemaan,
letukan nyrkkiin solmes*.
M^entään joskus kapakoissa
:^!^ikkroon saapi. ^
0iM hyvää tykkää kukaan
yhlasHn kurkistaa^,
Tän soman miehen aattehet.
$if^fiähnepään vatvoOi
isentään puku. kädes^
^^Uenee soma, pari
^ ilot viettää? • ' • -
% salaisuuden itsellänsä
'Pipari pitää.
. X
i l ;
Kirj. Anna-Iiisa
OJT/^UUSINIEMEN talo sijaitsee
Keski-Suomessa kauniin metsä
järven rannalla, jossa viljavat vai-~
niot kiertäeh kaartavat ympäri järven.
Kesäisin apilapellot tuoksuvat
niin, että seutu on todella kuin paratiisi.
- '
Kerran eräs agronomi kehaisikin
Kuusiniemen isännälle:
"Talosi ympäristöineen on kuin
paratiisi. Miksi et laita tähän järven
ympärille huviloita!"
Syksyllä alkoikin huvilain rakentaminen
ja niitä tuli kuin sieniä sateella.
Seuraavana kesänä hu\alat oli-,
vat täynnä jos jonkinlaista professoria
rouvineen, koulua käyviä oppi-naapurienkin
mielestä, että Kuusiniemi
sai tyttären — eiköhän vam
liene jotain merkillistä pelissä, kuiskailtiin.
Mutta kun tyttö oli kuin
Kuusiniemen isäntä ilmielävänä, niin
kuiskeet lakkasivat.
Nyt oli Kuusiniemessä tytär ja
poika, Salli ja Toivo. Poika kävi
kansakoulua ja jatkokoulua joka kesä
kesävieraitten luona. Oli Sallikin jo
kouluiässä ja Toivo opetti ja neuvoi
^häntä koulutietojen ensisalaisuuksien
perille. Salli menestyi hyvin ja H^vi
pian kansakoulun. Nyt tuli eteen korkeampi
koulu, joka oli kaupungissa,
kaukana kotoa.
Nyt tuli Sällille tenä eteen — ei
Tosikertomus tapahtumasta, josta on
kulunut jo yli 40 vuotta
ottamalla huomioon vastaa-esinelöydöt
Suomessa sekä
!^itt|nmissa Eestissä ja Ruotsissa
J*^ kätkeminen tapahtumit pyörein
1200-luvun allitipuolella.
on hopea-aarre oii nähtä-
^ Kansallismuseon esihistorialli-
**** osastolla.
laita, jne. Siinä sivussa Kuusiniemi
rikastui maantuotteiUa ja lisäksi isäntä
hittoi kaupan, että kesävieraat
saivat mitä jbalusivat.
Kuusiniemen vanha isänlä oli huolissaan,
kun nuoreUa isännällä, hänen
pojallaan, ei ollut lapsia. Hän sanoikin
pojalleen:
''Kuulehan, Aatu! Älä anna Kuusiniemen
omaisuuden mennä käräjätupaan
lakimiesten pohdittavaksi. Jos
ette saa lapsia, niin hankkikaa kasvatti,
jdQe voitte tehdä testamen-
Isänsä_ puheen kertoi Aatu-isäntä
Arimolleen ja jatkoi;
"Jos menisimme torppari-Mikon
luo, kun hänen vaimonsa kuuluu pian
saavan yhdeksännen lapsensa, jaotettaisiin
pienokainen sitten tähän meille
kasvatiksi,"
Emäntä teinäsi ensin vastaan:
"Voimmehan me h3rvässä lykyssä saada
itsekin lapsia..."
"Mutta kun tuo vaari sitä haluaa
>— ja voi mennä odotellessa liian
kauan..
"No, mitäpä siinä, voimmehan
käydä torppari-Mikon ja Vapun luona,
jos asia kerran niin välttämätön
on", myönteli emäntä lopuksi.
Torppari-Mikko ja Vappu olivat
iloisia, kun tuleva lapsi pääsee ruuan
ääreen, sillä köyhyys painoi suurta
perhettä.
' Kahden viikon kuluttua nähtiin
Kuusiniemen nuoren isännän ja
emännän menevän nyytti emännän
kainalossa torppari-Mikon mökille.
Palatessaan isännän käsivarrella oli
käärö, jota vähän väliä katsotaan...
Kuusiniemeen oli nyt saatu poika,
jolle suurin juhlallisuuksin annettiin
nimeksi Toivo. Vanha isäntä tuumi,
että }o nyt on ihme, ettei talossa
.saada jotain toimeksi, kun kerran
malli tupUin taloon.
Kun Toivo oli viiden vuoden vanha,
kertoi Amalia-emäntä Aatulle, että
yhän on siunatussa tilassa ja pahoitteli,
että kun tuli kasvattipoika
otetuksi. "Johan sen sanoin, että
voimme itsekin saada lapsia, mutta
sinun mieltäsi täytyi noudattaa..."
"Onhan sitä Kuusiniemessä olemista
vaikka lapsia olisi puolikin tusinaa",
vastasi isäntä iloisesti.
Emäntä el kuitenkaan oikein pitänyt
isännän puheesta, kun vielä oli
käynyt niin, että Toivolle oli jo tehty
testamentti. Olihan tuo meTkUlista
ollut*»Toivo enää opettamassa. Salli
edistyi huonosti koulussa. Kaiken
lisäksi, kuultuaan, että Toivo ei olekaan
hänen oikea veljensä, rupesi hän
entistä enemmän ja kokonaan toisella
tavalla ikävöimään Toivoa.
Toivo oli jo kansakoulua käydessään
saanut kuulla, että hän ei ole
Kuusiniemen poika. Hän ei ollut
kuitenkaan koskaan puhunut siitä
Sällille ei vielä sittenkään, vaikka
huomasi Salhn toisella tavalla kuin
ennen kietovan kätensä hänen kaulaansa
ja itkevän, erotessaan hänes-ÖU
kulunut aikaa. Toivo oli 20-
:ja Salli 15-vuotias. Eräänä aamuna
tuli naapurin isäntä ja sanoi Kuusiniemen
isännälle:
"Tulin puhumaan sinulle pojistamme.
Minusta meidän tulee heitä nuhdella."
. "Mitä sinä tarkoitat?" kysyi Kuusiniemen
isäntä.
"Meidän ja teidän poika pelaavat
korttia, oikein rahapeliä."
"Se on vale, sillä ei ainakaan Toivolla
ole rahaa kortilla pelata!" sanoi
Aatu-isäntä, lyöden n3Tkillä pÖytaän.
"Toivo on kuulemma hyvä voittamaan.
Ensin hän lainaa rahaa meidän
pojilta ja sitten maksaa velkansa.
Lopuksi kuuluvat rahat olevan
kaikki Toivon taskussa. Mutta
kuulehan, naapuri, käytä järkeäsi
neuvoessasi poikaasi."
"Minä kyllä otan asiasta selvän
ja jos siiliä on perää, niin . . ."
"Kyllä siinä on, sillä tapasin pojat
meidän riihestä pelaamasta", sanoi
naapuri.
Naapurin lähdettyä tuli emäntä
sisaan.
"Mikä sinun on, kun olet hiin tulisen
näköinen? Samoin näkyi olevan
naapurin isäntäkin."
"Missä Toivo on?" kysyi isäntä*
"Tallissa näkyi olevan."
"Käske hänet sisään ja joutuin!"
"No mutta mitä nyt on tapahtunut?"
kysyi emäntä tuskaisesti.
"Käske Toivo sisäUe!" kivahti isän-tä
uudelleen.
Toivo tuli sisään ja näki, että nyt
oli jotain erikoista ihnassa.
"Vai sellainen lurjus sinä öleikinl"
alkoi isäntä pauhato. "Sitä iwtenko
minä olen ottanut sinut, kasvattanut
ja kouluuttanut sinua! Sano, oletko
sinä ollut pelaamassa korttia naapurin
riihessä ja käyttänyt rahaa pelissä?"
Magda Fontages, rattskalainen tans^
sijatar, jonka piti tulla Yhdysvaltoihin
kiertueelle^ tuli hiljattain kuuluisaksi
siitä, kunMn ampui entistä
Ranskan Italian lähettilästä siksi, kun
tämä oli paljastanut macUimen mk-kausseikkailut
Mussolinin kanssa.
Hänen maihinpääsynsa kiellettiin
"moraalisien syiden** takia.
Syhy
KIRJ.INAM...N
q]KYLMYYS kuni kuolon varjo
ve^haö autioksi, käyneen maan.
Tutäee, sataa, valittaapiluontp,
kuJ^at kuihtuvaiset itkee kaihoaan.
Loppui .kesän sulo aika
riutuu aamurusko alkaissaan.
Sammuu päivän heh sumu-usvaan,
niinkuin ei enää falais^ milloinkaan
Syksy sateen kera sammui toivehet,
mutt* syksyn kera turhaan itkenet,
Kaikk' mi katoaa -r- vapahana vaan
on kahlehista aine maailman.
Siis syksysateen kera turhaan itkenet
kun syksyn kera eivät
sammu toivehet.
^'Olen, isä."
"Mistä olet saanut rahaa?" -
"Olen lainannut naapurin pojilta
ja sitten maksanut kun olen voitta*
nut", tunnusti Toivo rehellisesti.
"Sinä kelvoton penikka! En iia«
lua kauemmin sinua nähää, mene heti
ulos!" 7~
Emäntä d i aivan pyörtymäisillään.
Ei Toivo ollut koskaan ennen pahoittanut
kasvatusisänsä mieltä.
"Laita Toivon kapsäkl^i valmiiksi'',
sanoi isäntä. "En halua enempää
kuunnella torppari«Mikon pojan pe*
lirötöksistä. Olen häntä halien kasvattanut
ja tehnytiiänestä perilliseni^
mutta n3rt on testamentti rikkiy Toivo
saa lähteä meiltä!"
Emäntä koetti itkien puhua ToU
von puolesta. ''Neuvo häntä kauniisti
ja hän pyytää anteeksi ja lakkaa pe*
laamasta. Kuka tietää, vaikka naa*
purin pojat olisivat häntä ensin houkutelleet:
Älär aja häntä pois! Anna
hänelle anteeksi; Muista, kuinka pieni
raukka hän oli kun hänet haimme
^ kotoaan...";
(Jatkuu)
-mmk
ai^A^4K -"«iii
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 20, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-11-20 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki371120 |
Description
| Title | 1937-11-20-07 |
| OCR text | LAUANTAINA, MARRASKUUN 20 PÄIVÄNÄ Sivii? William F. Beck, 67-vuotias mies, Ijoka on kerjäämällä elättänyt itseään mat viime vuodet, todettiin kohta- 'hisen rikkaaksi mieheksi. Km Mn mi pyytämään yösijaa NorthPlain-jiddissä, NJ. linnaan, niin löydettiin Unen hallustaan rahaa j(t pankkikir-jo, kaikkiaan $25,193. KIRJ. P. A. M.; V Q]El kai kukaan virrestatii Usehensä ota... ^Mäiiam kun mietiskelen iiMfjötta^tota. , ' Mmnkista pariskuntaa • iSmämakin kantaa^ ^ • • khmöikm avosilmin ^ pktä^ taampaa, ' ' WU^^ä¥ansoma päri^' ^flff^^j^issa, '0- ' - : mum^ öisin piti: ' ^im^ylkosalta ~ kissat. •fmioparka parkaans* mukaan H iyössS koitti raataa. ^iituUM:."nyt kotiin tullen ^•viimi-en saakaan :. K5 « I ^-aukoin sanoi joku^am = in jos usein saapi, ymm käy vihdoin viimeinj -mM vaatii".) - Mies kun päivät ulkosalla, Olliloin missä juoksif fMtt^^ötiapa vaimon tula •imtänenään tuoksi? 'Toisinaan ukko vailla rahaa J^itaaka, pari kolme. M 4 sattunut olemaan, letukan nyrkkiin solmes*. M^entään joskus kapakoissa :^!^ikkroon saapi. ^ 0iM hyvää tykkää kukaan yhlasHn kurkistaa^, Tän soman miehen aattehet. $if^fiähnepään vatvoOi isentään puku. kädes^ ^^Uenee soma, pari ^ ilot viettää? • ' • - % salaisuuden itsellänsä 'Pipari pitää. . X i l ; Kirj. Anna-Iiisa OJT/^UUSINIEMEN talo sijaitsee Keski-Suomessa kauniin metsä järven rannalla, jossa viljavat vai-~ niot kiertäeh kaartavat ympäri järven. Kesäisin apilapellot tuoksuvat niin, että seutu on todella kuin paratiisi. - ' Kerran eräs agronomi kehaisikin Kuusiniemen isännälle: "Talosi ympäristöineen on kuin paratiisi. Miksi et laita tähän järven ympärille huviloita!" Syksyllä alkoikin huvilain rakentaminen ja niitä tuli kuin sieniä sateella. Seuraavana kesänä hu\alat oli-, vat täynnä jos jonkinlaista professoria rouvineen, koulua käyviä oppi-naapurienkin mielestä, että Kuusiniemi sai tyttären — eiköhän vam liene jotain merkillistä pelissä, kuiskailtiin. Mutta kun tyttö oli kuin Kuusiniemen isäntä ilmielävänä, niin kuiskeet lakkasivat. Nyt oli Kuusiniemessä tytär ja poika, Salli ja Toivo. Poika kävi kansakoulua ja jatkokoulua joka kesä kesävieraitten luona. Oli Sallikin jo kouluiässä ja Toivo opetti ja neuvoi ^häntä koulutietojen ensisalaisuuksien perille. Salli menestyi hyvin ja H^vi pian kansakoulun. Nyt tuli eteen korkeampi koulu, joka oli kaupungissa, kaukana kotoa. Nyt tuli Sällille tenä eteen — ei Tosikertomus tapahtumasta, josta on kulunut jo yli 40 vuotta ottamalla huomioon vastaa-esinelöydöt Suomessa sekä !^itt|nmissa Eestissä ja Ruotsissa J*^ kätkeminen tapahtumit pyörein 1200-luvun allitipuolella. on hopea-aarre oii nähtä- ^ Kansallismuseon esihistorialli- **** osastolla. laita, jne. Siinä sivussa Kuusiniemi rikastui maantuotteiUa ja lisäksi isäntä hittoi kaupan, että kesävieraat saivat mitä jbalusivat. Kuusiniemen vanha isänlä oli huolissaan, kun nuoreUa isännällä, hänen pojallaan, ei ollut lapsia. Hän sanoikin pojalleen: ''Kuulehan, Aatu! Älä anna Kuusiniemen omaisuuden mennä käräjätupaan lakimiesten pohdittavaksi. Jos ette saa lapsia, niin hankkikaa kasvatti, jdQe voitte tehdä testamen- Isänsä_ puheen kertoi Aatu-isäntä Arimolleen ja jatkoi; "Jos menisimme torppari-Mikon luo, kun hänen vaimonsa kuuluu pian saavan yhdeksännen lapsensa, jaotettaisiin pienokainen sitten tähän meille kasvatiksi," Emäntä teinäsi ensin vastaan: "Voimmehan me h3rvässä lykyssä saada itsekin lapsia..." "Mutta kun tuo vaari sitä haluaa >— ja voi mennä odotellessa liian kauan.. "No, mitäpä siinä, voimmehan käydä torppari-Mikon ja Vapun luona, jos asia kerran niin välttämätön on", myönteli emäntä lopuksi. Torppari-Mikko ja Vappu olivat iloisia, kun tuleva lapsi pääsee ruuan ääreen, sillä köyhyys painoi suurta perhettä. ' Kahden viikon kuluttua nähtiin Kuusiniemen nuoren isännän ja emännän menevän nyytti emännän kainalossa torppari-Mikon mökille. Palatessaan isännän käsivarrella oli käärö, jota vähän väliä katsotaan... Kuusiniemeen oli nyt saatu poika, jolle suurin juhlallisuuksin annettiin nimeksi Toivo. Vanha isäntä tuumi, että }o nyt on ihme, ettei talossa .saada jotain toimeksi, kun kerran malli tupUin taloon. Kun Toivo oli viiden vuoden vanha, kertoi Amalia-emäntä Aatulle, että yhän on siunatussa tilassa ja pahoitteli, että kun tuli kasvattipoika otetuksi. "Johan sen sanoin, että voimme itsekin saada lapsia, mutta sinun mieltäsi täytyi noudattaa..." "Onhan sitä Kuusiniemessä olemista vaikka lapsia olisi puolikin tusinaa", vastasi isäntä iloisesti. Emäntä el kuitenkaan oikein pitänyt isännän puheesta, kun vielä oli käynyt niin, että Toivolle oli jo tehty testamentti. Olihan tuo meTkUlista ollut*»Toivo enää opettamassa. Salli edistyi huonosti koulussa. Kaiken lisäksi, kuultuaan, että Toivo ei olekaan hänen oikea veljensä, rupesi hän entistä enemmän ja kokonaan toisella tavalla ikävöimään Toivoa. Toivo oli jo kansakoulua käydessään saanut kuulla, että hän ei ole Kuusiniemen poika. Hän ei ollut kuitenkaan koskaan puhunut siitä Sällille ei vielä sittenkään, vaikka huomasi Salhn toisella tavalla kuin ennen kietovan kätensä hänen kaulaansa ja itkevän, erotessaan hänes-ÖU kulunut aikaa. Toivo oli 20- :ja Salli 15-vuotias. Eräänä aamuna tuli naapurin isäntä ja sanoi Kuusiniemen isännälle: "Tulin puhumaan sinulle pojistamme. Minusta meidän tulee heitä nuhdella." . "Mitä sinä tarkoitat?" kysyi Kuusiniemen isäntä. "Meidän ja teidän poika pelaavat korttia, oikein rahapeliä." "Se on vale, sillä ei ainakaan Toivolla ole rahaa kortilla pelata!" sanoi Aatu-isäntä, lyöden n3Tkillä pÖytaän. "Toivo on kuulemma hyvä voittamaan. Ensin hän lainaa rahaa meidän pojilta ja sitten maksaa velkansa. Lopuksi kuuluvat rahat olevan kaikki Toivon taskussa. Mutta kuulehan, naapuri, käytä järkeäsi neuvoessasi poikaasi." "Minä kyllä otan asiasta selvän ja jos siiliä on perää, niin . . ." "Kyllä siinä on, sillä tapasin pojat meidän riihestä pelaamasta", sanoi naapuri. Naapurin lähdettyä tuli emäntä sisaan. "Mikä sinun on, kun olet hiin tulisen näköinen? Samoin näkyi olevan naapurin isäntäkin." "Missä Toivo on?" kysyi isäntä* "Tallissa näkyi olevan." "Käske hänet sisään ja joutuin!" "No mutta mitä nyt on tapahtunut?" kysyi emäntä tuskaisesti. "Käske Toivo sisäUe!" kivahti isän-tä uudelleen. Toivo tuli sisään ja näki, että nyt oli jotain erikoista ihnassa. "Vai sellainen lurjus sinä öleikinl" alkoi isäntä pauhato. "Sitä iwtenko minä olen ottanut sinut, kasvattanut ja kouluuttanut sinua! Sano, oletko sinä ollut pelaamassa korttia naapurin riihessä ja käyttänyt rahaa pelissä?" Magda Fontages, rattskalainen tans^ sijatar, jonka piti tulla Yhdysvaltoihin kiertueelle^ tuli hiljattain kuuluisaksi siitä, kunMn ampui entistä Ranskan Italian lähettilästä siksi, kun tämä oli paljastanut macUimen mk-kausseikkailut Mussolinin kanssa. Hänen maihinpääsynsa kiellettiin "moraalisien syiden** takia. Syhy KIRJ.INAM...N q]KYLMYYS kuni kuolon varjo ve^haö autioksi, käyneen maan. Tutäee, sataa, valittaapiluontp, kuJ^at kuihtuvaiset itkee kaihoaan. Loppui .kesän sulo aika riutuu aamurusko alkaissaan. Sammuu päivän heh sumu-usvaan, niinkuin ei enää falais^ milloinkaan Syksy sateen kera sammui toivehet, mutt* syksyn kera turhaan itkenet, Kaikk' mi katoaa -r- vapahana vaan on kahlehista aine maailman. Siis syksysateen kera turhaan itkenet kun syksyn kera eivät sammu toivehet. ^'Olen, isä." "Mistä olet saanut rahaa?" - "Olen lainannut naapurin pojilta ja sitten maksanut kun olen voitta* nut", tunnusti Toivo rehellisesti. "Sinä kelvoton penikka! En iia« lua kauemmin sinua nähää, mene heti ulos!" 7~ Emäntä d i aivan pyörtymäisillään. Ei Toivo ollut koskaan ennen pahoittanut kasvatusisänsä mieltä. "Laita Toivon kapsäkl^i valmiiksi'', sanoi isäntä. "En halua enempää kuunnella torppari«Mikon pojan pe* lirötöksistä. Olen häntä halien kasvattanut ja tehnytiiänestä perilliseni^ mutta n3rt on testamentti rikkiy Toivo saa lähteä meiltä!" Emäntä koetti itkien puhua ToU von puolesta. ''Neuvo häntä kauniisti ja hän pyytää anteeksi ja lakkaa pe* laamasta. Kuka tietää, vaikka naa* purin pojat olisivat häntä ensin houkutelleet: Älär aja häntä pois! Anna hänelle anteeksi; Muista, kuinka pieni raukka hän oli kun hänet haimme ^ kotoaan..."; (Jatkuu) -mmk ai^A^4K -"«iii |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-11-20-07
