1937-11-20-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
^ ^ ^ ^ ^ L ^ ^ ^ R A S K U L T N 20 PÄIVÄNÄ Sivu 9
köydet
liähtäen Ä%
terästä m
ipui ta- U§
tarttui-let
me- ^
iänet ja -f'
^nnyrin |4('"
/at hä- | ; r
• hänen
ta me
nsa rai-lyoittu-
11a ver-
':2-VU0-
yyntyi
pinoit-tfa
60
Euol-ii
soti-it
mo-laidan
ain 67
i kuin
O] katson ajikunastain' murhemieliä
.kdink: syöksyn valo kauas lankeaa
ylitse pihaitf ^onkavfuohotieilä
vieV pienokainen viihtyy leikkisillä ^
— ja tnieleenrtulee ankeaa.
Taas kesä väistyi syksyn tieltä,
taas kmvu verhotomia värjöttää ^
ja katsoo suruissansa ylhäältä, sieltä,
kuink' tuitli lehtiönsä lennättää.
Ja kulta^aurinko\on jäänyt pilviseinän taa.
Mutt' lapsukaisen leikkejä ei estä
syysvikurit, ei syksyn sateetkaan.
Hän nythän saapi mielin määrin^ "pestä''
kun yöllä täyttyneet on kuopat määni
Käy naurusuin hän vettädoiskimaän;
Nuttua pientä tuuli villi tempoo,
kuin pois sen aikois* riistää.
Mutta, turha vaivans* on^ siinä lapsi seisoo
naurusuin, kuin tahtois kiistää,
kimpi leikkiin: vnmeiseksi jää.
Niin, tuulikerra ilkeä, säufihoittanetvainen^^
ett' kukkaseni kallis tää
ei olekaan se maineni
Saat vihaisesti ^puhaltaa,
se ruusut poskilleen vain nostattaa.
Sä mahdillasi voitat kesän,
kedon^kukät/valtas' alle taipuu,
myös pikJsUlmnt4t> jättää pesän
ja päivä-yöksi vaihtuu,
kun kesä armas metitähaihtuu.
MuH'ihminen vään seisoo pysty^^
kuin pienokainen tuossa pengermällä.
Hän yksin uhmaa, sua, vaikka rajusäin
sä raivoatkin ympärillä.
Taas kesän .aromaan menneheksl näin,
siksi katson akkunastain murhemieltä.
Mm^ ELIN s.
?asti.
rkeni
yrit- ii
ÖIIJELSINGIN asemaUa on^un*
'^'^gosta. Sieltä lähtee ijuuriusei-taäirtolaisia
Ganadäan. Möttet kyy-nfet.
onnentoivotukset iktiisba;t3ain=
Ajoille kun viimeistä kertaa pu^;
listetaan kättä hyvästiksi.
kertaa on lähtijäin ;j6ukösaa
jstä
ita.
lip-uu-
)ie-oli
jäl-ta-lei-lin.
:en
^
iin
li'
ja
mm. Eva ja Eero, naapurusten lapsia
eräästä syrjäkylästä. He ovat jo kou-luvuotensa
yhdessä kulkeneet ja nyt
yhdessä lähtevät etsimään itselleen
parempaa, tulevaisuutta vieraalta
jnaaita. Kotona olivat ainainen puute
'ja; kurjuus- vieraina. Sukulaisten
I . . avustamana oli «aatu matkarahat ko-
: koön. "Sieltähän ne on pian mak-saakka.
Kaikki o l i i i t i ^^
Uä henkisesti murtuneet. Matka on hauska, sillä vielä ei ole
veneet saavuttivat rannikon "huolta huomisesta". Miitta kun saa-
Mitään yritystä ei tehty, vutaart perille, niin on tämä kysymys
jääneiden .17 hoftgen |>eläsv erisimäinen kova pähkinä. Eero läh-
^ Vasta monen ;.piäivan*v-jäi- tee imetsäkämpäHe ja Eva jää erää-
. ^nuisti kuvernööri^chm^^^tä- seen perheeseen, jossaUupaavatavns-
^saan oli jäänyt kultaa n^^^
^^^narkan arv(»tä jasiHöiÄ^ä-v \ Siinä; sattui eräs huvittavakin ta-
"»»uan kuiihari:^ ftj^l^Hfe pausi Laitettiin'lehteen ilmoitus, joii-haaksirikosta?
öli i f e u ^ rouvat saivat käydä
. j kun kuurtaiiii lain^einbin; tärfc^^^ uutta "vanhanmaan
ppBva/ ! l f p a i k a l l e ^ Ääliöt tyttöä^'. Eräs rouva lupasi palkkaa
^ k J * " io miltei •
. ^ ' ^ ^ « a kolme^miestäuöli^
J^^sa. He olivat^^iääottäri^trjäf-jalon
miltei täydelleen^ p t i i i -
? Äaupalla saanrn^öläait^
iSxiollaria ja lupasi sitten lähettää
"herran" hakemaan. Kun kauppa oH
näiir.pitkälle tehty talossa olevan tu-k,
.i.n .v-•ä^Ui:*i,y.!h,.^s!e!l?U; , lähti tulkki asioil-leen
ja sillä aikaa tulikin eräs "herra''
kysymään tyttöä ilmoituksen perus-
Kaksi nä r • • • . teellä. Eva otti faneerilaatikkonsa ja
» K , . . . . '^^^ ^"oli pian Senegaliin aikbi^ muitta mutkitta työntäyiyä
. 'a sianlihahamääraKä; v M t i t i t
kuolleet.
uum toi:paiKÄaä:ja . V M " v — .... ^
n Senegalissa/, a^^^^^^ ti ^hrittää, että rmivalupasr^do^
itemässä.takMsin.Ran^£aanv ria> niin l^erta ihmetteli, eUa^^k^
aa.»et eivät sä. iöieö^t S,Ö ^^ Eva jäi fcuitenkm odottamaan
sitä rouvan "herraa" ja tulihan hän
lopulta ja Eva lähti ensimaiseen
piikapaikkaansa Canadässa.
Raskasta oli työ Ja cmtoa^
mutta ei oUut ^ikaa perääntyä^
auttanut sekään mitään, että hän i l taisin
itki itsensä nukuksiin. Olisi
edes Eero ollut kaupungissa. Vaikeaa
kirjoitti Eerokin olonsa olevan metsässä.
Palkat ovat pienet, riioka huonoa
ja asunnot aivan kurjat. Toisenlaiseksi
he kumpikin Olivat Canadan
olot kuvitelleet.
Näin jatkui useita vuosia. Eva oH
saanut: useita tyttötuttavia ja oppinut
maan kieltä niin, että kykeni jo itse
hakemaan paikkaa^ ja. toimittamaan
muut välttämättömät asiansa. Va-paa-
ajatkin kiduvat nyt Jbyvin, siiliä
Eva on liittynyt paikalliseen nuorisoklubiin,
josta aina annetaan Joitain
tehtäviäj ettei ikavsUle jäänyt aikaa.
Hän alkoi: myöskin kirjoittaarLIEKt
KIIN pieniä kertomuksia, siten ^ ke^
hittäen itseään. Samalla hänelle selveni
monta tärkeää elämänkysymys-»
tä, joista hän usein kirjpitti, Eeroillekin.
Eero ei kuitenkaan ottanut kir^
jeitä opikseen,. vaan moitti niitä.
Kirjoittaessaan työniaatapäliiumis-ta
Evälle, nimitteli Eero halpamaisesti
esimerkiksi iakköa puolustavia
työtovereitaan, vaikka hän oli itsekin
alussa tyytymätön ja jo monasti saanut
vaihtaa työmaata. Mutta tällä
kertaa hän sattui olemaan.paasin.suosiossa
ja ehkä hän luuli itsekin pääsevänsä
joskus tähän. "kunnialliseen"
virkaan. Siinä mielessä hän jo sehdot-ti
Evalle, he pian perustaisivat oman
kodin ja Evan tulisi jättää syrjään
kaikki "poliittiset haaveet" ja alkaa
ajatella väin kodinhoitoa ja muuta
tärkeämpää.
Nyt tuli Evan eteen valinta, jota
hän ei ollut osannut odottaakaan.
Eva oli aina pitänyt Eerosta ja joskus
ehkä kuvitellut tunnettaan rakkaudeksikin,
mutta kun hän nyt ajat-tefryhdyselämää
Eeron kanssa näin
vastakkaisin mielipitein, niin hän tuli
siihen päätökseen, että hän jatkaa
vain tähänkin saakka kulkemaansa
latua: pysyy siinä ruitamassa, joka
taistelee' työtä ja toimeentuloa sekä
vapautta ei: vain yksilöille, vaan jo^
yksuselle. - ^
Eerolle hän kirjoitti "valinnastaan"
seuraavasti:
"Olen miettinyt ehdotustasi tulla
vaimoksesi; Mutta koska tiieillä
on niin eriävät midipiteot elämänkatsomukseen
nähden, niin on pa-rastBj
että jään edelleen tänne ja-:
uhraan elämäni sille toiminnalle,
joka kuuluu jokaiselle rehelliselle
työläiselle velvollisuutena ja jota
sinä et vidä.käsitä. Toivon kuitenkin,
että se vi^lä sulullekin sel^
viäisi» Sitten vasta, me voisimme
aloittaa yhteiselämän ja perustaa
kodin."
Eva lähetti kirjeensä Eerolle. Mut^
ta] :täfaän päivään mennessä hän ei
\adä ole saanut vastausta siihen, eikä
iiän^^enää odotakaan. Toisilta metsä-tniehiltä
hän on kuullut, että Eero
oli lakon puhjettua' alentunut raukkamaiseksi
rikkuriksi j alkanut juoda
ja elää huonoa elämää, koska hän oli
ylimielisen käyttäyt3miisensä taki^
vailla-kunnon tovereita ja toverifcuria.
Eva sensijaan nautti - toveriensa
ja käikkieii ihmisten jakamatonta*
suosiota. Hän eli rehellisesti ja
otti osaa innokkaasti taisteluun rauhan
ja vapauden puolesta. .
LONDON, Ont. — Koululautakunta
antoi tä^läjsuperintendentti G.
A. Wheabl6n tehtäväksi tutkia mahdollisuuksia
kaikkien kaupungin koululapsien
vakuuttamiseksi kaikkien
niitten tilanneiden varalta, joista koululautakunta
lapsiin nähden on vastuussa.
———j-o06 •
SANTA I^AULA, Calif. — Mts.
ApoHnar Ortiz; joka vielä 116 vuoden
ikäisenä pesee itse pyykkinsä ja
tekee kaikkea työt^ niinkuin nuori'
ihminen, ajatteli, että kyllä hänellä
on nyt jo ikää, alkaakseen tupakoida.
Hän harjoitteleekin paperossien
polttamista hyvin ahkerasti nykyään*
Ottdomäköisiäkarnemattnaamareita
Papualaiset'käyttävät kamevadeiS' j^^^.^ lintuja. Maina naamariin
saan ylläkuvatunlaisia^ maalta: vieraUevat papualaiset ju^
Naanmtit on tehty himbuft^otsia,^^,^^^^ ^^^^ naapurikylässä!
höyhenistä Ja ^^^^^^^"^"^
...-•.v*-.'i.-'t.'Vir:Ki*^
m W0
'di
i i m
'^1
a
m
.m
m
l i i /A
>
1
".••'fi^.ik
:
• :
ml
uv* !
'Vh
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 20, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-11-20 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki371120 |
Description
| Title | 1937-11-20-09 |
| OCR text | ^ ^ ^ ^ ^ L ^ ^ ^ R A S K U L T N 20 PÄIVÄNÄ Sivu 9 köydet liähtäen Ä% terästä m ipui ta- U§ tarttui-let me- ^ iänet ja -f' ^nnyrin |4('" /at hä- | ; r • hänen ta me nsa rai-lyoittu- 11a ver- ':2-VU0- yyntyi pinoit-tfa 60 Euol-ii soti-it mo-laidan ain 67 i kuin O] katson ajikunastain' murhemieliä .kdink: syöksyn valo kauas lankeaa ylitse pihaitf ^onkavfuohotieilä vieV pienokainen viihtyy leikkisillä ^ — ja tnieleenrtulee ankeaa. Taas kesä väistyi syksyn tieltä, taas kmvu verhotomia värjöttää ^ ja katsoo suruissansa ylhäältä, sieltä, kuink' tuitli lehtiönsä lennättää. Ja kulta^aurinko\on jäänyt pilviseinän taa. Mutt' lapsukaisen leikkejä ei estä syysvikurit, ei syksyn sateetkaan. Hän nythän saapi mielin määrin^ "pestä'' kun yöllä täyttyneet on kuopat määni Käy naurusuin hän vettädoiskimaän; Nuttua pientä tuuli villi tempoo, kuin pois sen aikois* riistää. Mutta, turha vaivans* on^ siinä lapsi seisoo naurusuin, kuin tahtois kiistää, kimpi leikkiin: vnmeiseksi jää. Niin, tuulikerra ilkeä, säufihoittanetvainen^^ ett' kukkaseni kallis tää ei olekaan se maineni Saat vihaisesti ^puhaltaa, se ruusut poskilleen vain nostattaa. Sä mahdillasi voitat kesän, kedon^kukät/valtas' alle taipuu, myös pikJsUlmnt4t> jättää pesän ja päivä-yöksi vaihtuu, kun kesä armas metitähaihtuu. MuH'ihminen vään seisoo pysty^^ kuin pienokainen tuossa pengermällä. Hän yksin uhmaa, sua, vaikka rajusäin sä raivoatkin ympärillä. Taas kesän .aromaan menneheksl näin, siksi katson akkunastain murhemieltä. Mm^ ELIN s. ?asti. rkeni yrit- ii ÖIIJELSINGIN asemaUa on^un* '^'^gosta. Sieltä lähtee ijuuriusei-taäirtolaisia Ganadäan. Möttet kyy-nfet. onnentoivotukset iktiisba;t3ain= Ajoille kun viimeistä kertaa pu^; listetaan kättä hyvästiksi. kertaa on lähtijäin ;j6ukösaa jstä ita. lip-uu- )ie-oli jäl-ta-lei-lin. :en ^ iin li' ja mm. Eva ja Eero, naapurusten lapsia eräästä syrjäkylästä. He ovat jo kou-luvuotensa yhdessä kulkeneet ja nyt yhdessä lähtevät etsimään itselleen parempaa, tulevaisuutta vieraalta jnaaita. Kotona olivat ainainen puute 'ja; kurjuus- vieraina. Sukulaisten I . . avustamana oli «aatu matkarahat ko- : koön. "Sieltähän ne on pian mak-saakka. Kaikki o l i i i t i ^^ Uä henkisesti murtuneet. Matka on hauska, sillä vielä ei ole veneet saavuttivat rannikon "huolta huomisesta". Miitta kun saa- Mitään yritystä ei tehty, vutaart perille, niin on tämä kysymys jääneiden .17 hoftgen |>eläsv erisimäinen kova pähkinä. Eero läh- ^ Vasta monen ;.piäivan*v-jäi- tee imetsäkämpäHe ja Eva jää erää- . ^nuisti kuvernööri^chm^^^tä- seen perheeseen, jossaUupaavatavns- ^saan oli jäänyt kultaa n^^^ ^^^narkan arv(»tä jasiHöiÄ^ä-v \ Siinä; sattui eräs huvittavakin ta- "»»uan kuiihari:^ ftj^l^Hfe pausi Laitettiin'lehteen ilmoitus, joii-haaksirikosta? öli i f e u ^ rouvat saivat käydä . j kun kuurtaiiii lain^einbin; tärfc^^^ uutta "vanhanmaan ppBva/ ! l f p a i k a l l e ^ Ääliöt tyttöä^'. Eräs rouva lupasi palkkaa ^ k J * " io miltei • . ^ ' ^ ^ « a kolme^miestäuöli^ J^^sa. He olivat^^iääottäri^trjäf-jalon miltei täydelleen^ p t i i i - ? Äaupalla saanrn^öläait^ iSxiollaria ja lupasi sitten lähettää "herran" hakemaan. Kun kauppa oH näiir.pitkälle tehty talossa olevan tu-k, .i.n .v-•ä^Ui:*i,y.!h,.^s!e!l?U; , lähti tulkki asioil-leen ja sillä aikaa tulikin eräs "herra'' kysymään tyttöä ilmoituksen perus- Kaksi nä r • • • . teellä. Eva otti faneerilaatikkonsa ja » K , . . . . '^^^ ^"oli pian Senegaliin aikbi^ muitta mutkitta työntäyiyä . 'a sianlihahamääraKä; v M t i t i t kuolleet. uum toi:paiKÄaä:ja . V M " v — .... ^ n Senegalissa/, a^^^^^^ ti ^hrittää, että rmivalupasr^do^ itemässä.takMsin.Ran^£aanv ria> niin l^erta ihmetteli, eUa^^k^ aa.»et eivät sä. iöieö^t S,Ö ^^ Eva jäi fcuitenkm odottamaan sitä rouvan "herraa" ja tulihan hän lopulta ja Eva lähti ensimaiseen piikapaikkaansa Canadässa. Raskasta oli työ Ja cmtoa^ mutta ei oUut ^ikaa perääntyä^ auttanut sekään mitään, että hän i l taisin itki itsensä nukuksiin. Olisi edes Eero ollut kaupungissa. Vaikeaa kirjoitti Eerokin olonsa olevan metsässä. Palkat ovat pienet, riioka huonoa ja asunnot aivan kurjat. Toisenlaiseksi he kumpikin Olivat Canadan olot kuvitelleet. Näin jatkui useita vuosia. Eva oH saanut: useita tyttötuttavia ja oppinut maan kieltä niin, että kykeni jo itse hakemaan paikkaa^ ja. toimittamaan muut välttämättömät asiansa. Va-paa- ajatkin kiduvat nyt Jbyvin, siiliä Eva on liittynyt paikalliseen nuorisoklubiin, josta aina annetaan Joitain tehtäviäj ettei ikavsUle jäänyt aikaa. Hän alkoi: myöskin kirjoittaarLIEKt KIIN pieniä kertomuksia, siten ^ ke^ hittäen itseään. Samalla hänelle selveni monta tärkeää elämänkysymys-» tä, joista hän usein kirjpitti, Eeroillekin. Eero ei kuitenkaan ottanut kir^ jeitä opikseen,. vaan moitti niitä. Kirjoittaessaan työniaatapäliiumis-ta Evälle, nimitteli Eero halpamaisesti esimerkiksi iakköa puolustavia työtovereitaan, vaikka hän oli itsekin alussa tyytymätön ja jo monasti saanut vaihtaa työmaata. Mutta tällä kertaa hän sattui olemaan.paasin.suosiossa ja ehkä hän luuli itsekin pääsevänsä joskus tähän. "kunnialliseen" virkaan. Siinä mielessä hän jo sehdot-ti Evalle, he pian perustaisivat oman kodin ja Evan tulisi jättää syrjään kaikki "poliittiset haaveet" ja alkaa ajatella väin kodinhoitoa ja muuta tärkeämpää. Nyt tuli Evan eteen valinta, jota hän ei ollut osannut odottaakaan. Eva oli aina pitänyt Eerosta ja joskus ehkä kuvitellut tunnettaan rakkaudeksikin, mutta kun hän nyt ajat-tefryhdyselämää Eeron kanssa näin vastakkaisin mielipitein, niin hän tuli siihen päätökseen, että hän jatkaa vain tähänkin saakka kulkemaansa latua: pysyy siinä ruitamassa, joka taistelee' työtä ja toimeentuloa sekä vapautta ei: vain yksilöille, vaan jo^ yksuselle. - ^ Eerolle hän kirjoitti "valinnastaan" seuraavasti: "Olen miettinyt ehdotustasi tulla vaimoksesi; Mutta koska tiieillä on niin eriävät midipiteot elämänkatsomukseen nähden, niin on pa-rastBj että jään edelleen tänne ja-: uhraan elämäni sille toiminnalle, joka kuuluu jokaiselle rehelliselle työläiselle velvollisuutena ja jota sinä et vidä.käsitä. Toivon kuitenkin, että se vi^lä sulullekin sel^ viäisi» Sitten vasta, me voisimme aloittaa yhteiselämän ja perustaa kodin." Eva lähetti kirjeensä Eerolle. Mut^ ta] :täfaän päivään mennessä hän ei \adä ole saanut vastausta siihen, eikä iiän^^enää odotakaan. Toisilta metsä-tniehiltä hän on kuullut, että Eero oli lakon puhjettua' alentunut raukkamaiseksi rikkuriksi j alkanut juoda ja elää huonoa elämää, koska hän oli ylimielisen käyttäyt3miisensä taki^ vailla-kunnon tovereita ja toverifcuria. Eva sensijaan nautti - toveriensa ja käikkieii ihmisten jakamatonta* suosiota. Hän eli rehellisesti ja otti osaa innokkaasti taisteluun rauhan ja vapauden puolesta. . LONDON, Ont. — Koululautakunta antoi tä^läjsuperintendentti G. A. Wheabl6n tehtäväksi tutkia mahdollisuuksia kaikkien kaupungin koululapsien vakuuttamiseksi kaikkien niitten tilanneiden varalta, joista koululautakunta lapsiin nähden on vastuussa. ———j-o06 • SANTA I^AULA, Calif. — Mts. ApoHnar Ortiz; joka vielä 116 vuoden ikäisenä pesee itse pyykkinsä ja tekee kaikkea työt^ niinkuin nuori' ihminen, ajatteli, että kyllä hänellä on nyt jo ikää, alkaakseen tupakoida. Hän harjoitteleekin paperossien polttamista hyvin ahkerasti nykyään* Ottdomäköisiäkarnemattnaamareita Papualaiset'käyttävät kamevadeiS' j^^^.^ lintuja. Maina naamariin saan ylläkuvatunlaisia^ maalta: vieraUevat papualaiset ju^ Naanmtit on tehty himbuft^otsia,^^,^^^^ ^^^^ naapurikylässä! höyhenistä Ja ^^^^^^^"^"^ ...-•.v*-.'i.-'t.'Vir:Ki*^ m W0 'di i i m '^1 a m .m m l i i /A > 1 ".••'fi^.ik : • : ml uv* ! 'Vh |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-11-20-09
