Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 20, 1937

              1937
ra
iälle
>tsikkoon
»lys kee-i
keekin
€s jotain
sattuu
äkin nii-niin,
tein
oksi kaa-aina
on
1 tietysti R
'laan.
ittaa hy- M
nahdolli- m
keekini M
20 PÄIVÄNÄ
T oU^VALL halveksi tepastelevaa
iLseDor Ramon Ybarresia.'.
iiola oli sirkustyttö, yksi.,noista^
Inttävistä, nuorista neitosista, jot-' pitämätön Frankiin nähden mutta
valvoivat Playtime-sirkuksen pik- mies ei edes vilkaissutkaan häneen
telttoja. Lolan hipiä oh vaalea ja Mutta Lolan Frank näki, Lolalle hän
p y t puuteri- ja rougekerroksen ai- puhui huolettomasti, käheästi, toises-silmiensä
väri oli yllättä- ta suupielestään.
Oli perjantai-ilta heinäkuun keski­vaiheilla:
Aurinko oli paistanut täy-
Kirj. Mabel MacElliot Clarke yhtä |a toista. Hän saattaa esimer­kiksi
nähdä, mit^ pieni, valkoisiin
puettu olento hiipii khakipukuisen,
sta, niin
siitä tuo
Ei sillä \
M
'n''
RL,
jan erikoinen. Hänen silmänsä pli-
|t kuin veden a l l a loistavat: turma-linit-^
niissä o l i kullanharmaa: väl-
I Senor oli ylimyksellineh^ f vaikka
gnolikin pienikokoinen. •Hänellä oli
jysiiDusta tukka, joka oli ylväästi
pjyiikäisty pois korkealta otsalta,
lanellä oli aina )dlään pitkäHiKai-;
iifli, valkea silkkipusero ja höhtaVäil-a,
mutia ^Sp^eat housut, eikä hän näyttänyt ;
'ksi, että |.^jj,JQn)aavankaan pikku Lok ,
ta todellisuudessa h ä n oli huöniänhujt
lytoD heti ensi hetkestä. Häh tunsi
:t)rtön kirkkaiden silmien arvostfelevät
simäykset l i i a n k i n hyvin.
Joka ilta täsmälleen kello yhdek­sän
Senor Ybarres suoritti näytös-iuineronsa.
H ä n kiipesi ylös huoju­ma
tankoa m y ö t e n , keinui sitten.ke­peästi
köydessä, j o n k a päähän Jdin-iettyä
pientä metallipidiketta piti
iampaittensa välissä, kiipesi Senjal­leen
tuuma tuumalta tangon: ylim-jHän
huippuun, jossa suoritti m,es^
taritemppunsa, seisoi päällään tan-j
JOD huipussa! Alhaalta katsomosta
Wui huudahduksia, kiröukslä>» kir-iajsuja.
V ä k i j o u k k o SjBurasi jänni-herpaisemana,
henkeään pi­stäen
hänen jokaista- liikettään,
litta Lola Wall vain hymyUi hal-fRkavasti.
, .:^o>.
[Mutta l o l a ei halveksinyt- Frank
« o l e y ä . ^ • -
pftank oli sirkuksen yksi järjes-
: ^ valvovista konstaapeleista, kuu-ajalkaa
pitkä ja ruskea aiiia khaki-Ä
i n s a lipasta saappaittensa kiil-
» kärkun s a a k k a , miehekäs, yl-ja
reipas. Sellainen oli Frank.
|itte nähdä hänet, jos viivyttelitte
%ime-kentällä tarpeeksi kauan;
Saattamassa eri rahastajia kassbineen
[fekennukseen. Frankilla oli ase
töolimattomasti pistetty vyöhönsä.
S^llä oli ylpeän huoleton käytös,
» e i s t e l t a n K i t t y väitti, että kaik-
| f y t ö t olivat hullaantuneita Fran-
P^oikein pahasti. ^ V .
| % e i itsekään ollut aivan välin-
Ensi vuonna — ehkä kaikki muut- kookkaan iniehen^^^t
tuisi. Kenties Frankilla silloin olisi välkkyvän esinecai
varaa ostaa tuollainen pieni, herttai- <>Jentaa sen kohti^^^^^^^m^^
nen esikaupunkilaistalo. Lola oli seu- tummasilmäistä paista, jonka k ^
rustellut Frankin kanssa nyt kaksi näkyvät hämärinä^ tdtta-adkosta*
viimeistä sirkussesonkia. Ja talvella- Pistooli oli pamahtanut. Ihmisiä
HAUB w ö U " -1 .... . ' ^"n^rank oli saanut erikois- saapui: ju^^
aeiia terältään joka paiva jo kah- työkseen valvoa suurta liikerakennus- vaaleakiharainen, valkopukuinen tyt-den
viikon ajan Hiekkaramiat oli- ta Purehase Roadin varrella, he oli- ^ö tuijotti väkijoukkoa kalpeana, lei-y
^ ^ t ^ ^ ^^^»^^PalJon yhdessä. Lola oli
naisia,>dta,s.a. Vihreitä uimapukuja Frankin tyttö, sen tiesivät jo kaikki
-^raidaUisia telttatuoleja ja suuria - koko kesänä kumpikaan ei ollut
raidal^ia rantapäivänvarjoja.. kertaakaan ollut ulkona kenenkään
• Kello oli kuusi iltapäivällä. Lola ^^'^^ seurassa, he olivat aina yhdes-vapautui
tänään kello seitsemältä Fi l^^Jt^i " i - * - " - « i - - - -
ti
mä kuin
'^c tehty ^
saranat
]os' ette ;:,
htä van- |:
vat pil­kuin
oli-ahertaa
öff kuin
>fl pysy-kotitöit-ikkaille,
mn.
korissa
itäkseen
itakorSti
ei^oUsi^
ääressä
famassa'^-
tömälläi^^
menivät silt
pahaa ^
likinan, Ö
tiennyt M.
ennen-mökin
ml
irin ta- m
i ilman f',
kemiut- ^
Se tai- M
'Mui jd l i
työstään.
kitty, joka oli lopettanut jo kello
kuusi, pysähtyi hetkeksi teltan var­joon
juttelemaan Lolan kanssa.
**Voih, tätä hellettä! Eräs nainen
kuulemma pyörtyi kentällä päivä-konsertin
jälkeen."
"Vai niin", mutisi Lola ottaen esiin
käsilaukkunsa ja vilkaisten peiliin.
Hän otti huulipuikkonsa ja lisäsi hie­man
punaa jo ennestäänkin liian pu­naisille
huuiilleen.
"Niin. Hei,' Lola, missä armolli­nen
herra nyt on?" jatkoi Kitty. "Ar­mollisella
hei-rallä" hän tarkoitti
Frankia.
"Missä lienee. Kuinka niin?"
"Muuten vain. Minusta vain näyt-sä.
Ei, kaikki oli varmasti, niinkuin
olla pitikin, aivan varmasti. Mutta
muavin silmin.
"Hän ryösti minun mieheni! Minä
ammuin hänet I"
Senor syöksähti kentän poikki kuin
valkea välähdys, tunkeutui ihmisjou­kon
läpi vaalean t3^<)n^ri^^
nen voimakas käsivartensa sieppasi
— oh, mitä hän sitten tekisi> jollei "PPeastias^n tytön kädestä.
Frank huolisikaan häntä?
Lolan saapuessa kotiin oli dubletti,
jossa hän asui yhdessä sisariensa Ger-tin
ja Dellan kanssa tyhjä. Gert oli
mennyt elokuviin, ja Della oli puhe­linkeskuksessa
ja oli työssä myöhään
iltaisin.
Lola meni keittiökonieroon ja söi
hieman keksejä ja maitoa. Pikku
huoneet olivat hyvin hiljaiset, ja aika
mateli hitaasti.
Mitä tytöt tekivät, kun mies alkoi
luisua heidän käsistään? Lolan sil­mät
kapenivat. Hänen huulensa pai­nuivat
lujasti yhteen. Jotain oli teh­tävä!
Kitty sanoi nähneensä Frankin
tää, että hän kävelee hämmästyttä- ,^yyji„„^„ tuon tytön kotiin eilen
uuden ennustajattaren
m hiin | |
mWl.
'sta sa- f
äniai-ika
oli
van usem
ohi!" naurahti Kitty.
Lolan turmaliinisilmät kapenivat,
hänen huulensa puristautuivat yh­teen.
"Vai niin. Tyttö taitaa olla aika
itserakas, vai kuinka* Frank sanoi
juuri toissailtana: 'Se uusi nukke sit­ten
vihaa itseään!'"
"Sepä merkillistä", mutisi Kitty.
"Frank kyyditsi hänet kotiin eilen
illalla."
Lolan silmät leimahtivat.
"Mitä sinä höpsit? Frankin äiti
on ollut sairaana. Hän lähti eilen jo
illalla...
Kello oli 8.56, ja soittokunta aloitti
juuri Toreadorien marssin.
Senore Ybarres astui hohtavan vai-,
keissa vaatteissaan vihreän ruoho­kentän
yli tankonsa luo valojen hei­jastuessa
hänen kiiltävänmustasta tu­kastaan.
Frank Gilhooley, kuuden jalan ver­ran
voimaa ja lihaksia, vetelehti pie­nen
valkean teltan suulla, pienen kil­ven
alla, jossa luki: "Madame JVi-ny
ah, Kaikkien aikojen Suurin AstrO'
Sinipunaisessa teltassa makasi Ma­dame
Winyahkylj'ellään, ja kookas,
säikähtänyt kKakip»ukuinen konstaa­peli
kumartiii hänen puoleensa. Sir-kustphtori
tuli juoksujalkaa pieni
laukku kädessään. ^ '
"Pelkkä lihashaava. Huonosti täh­dätty!
" ilmoitti hän tutkittuaan haa­voittuneen.
Madame Winyahin kas­vot
olivat vihreänkalpeat maalauksen
alla. Frank Gilhooley tarttui Lola
Wattin käsivarteen. Hän oli vihai­nen,
suorastaan raivoissaan.
"Pikku narri!» sähisi hän. "Narri!
Hän sieppasi aseeni!"
Senor yksin pysyi rauhallisena kai­ken
hälinän keskellä.
"Se johtui kuumuudesta", toisteli
häh yhä uudelleen hymyillen kuului­saa
valloittajahymyään. "Tyttöparka
oli niin kuumissaan, että meni pyöräl­le
päästään. Se johtui kuumuudes­ta!"'
•
Selvittely poliisiasemalla oli lyhyt.
Lola kuuli sanat * "murhayritys
pantava lukkojen taakse — esimer­kiksi
muille —"
Hän nojautui voimattomana, tam-mitiskiä
vasten, ja jonkun käsi jpti-jottautui
hänen kyynärpääjnsä alle
suojaksi ja tueksi. Hän kohotti vä-u
uuui sctuaaua. x.a.x . ^ , /^^fKatsokaa Tulevaisuuteen — elottomat silmänsä ia näki
aikaisemmm ajaakseen Woodsideen YM^\onr^" !-1^LrtSn!
tuosta
n tasi- lm
äitiään tervehtimään!"
"Ahaa, niinkö?" Kittyn ääni oli Frankin silmät tuijottivat tytön
epäilyttävän ystävällinen. "No, sit- raskasluomisiin, mustiin silmiin,
ten se varmaan oli joku toinen pol­lari.
No niin, näkemiin, Lola!"
Kitty katosi ihmisvilinään
Komisario kuulusteli Lolaa lyhyes-
Lola
KU.
[la
Canto-kulin
vaat- fel
V^ieras
in.
minut
isaa ,
omasi
in. >
iä —
i.fflies I
leiito-listea
snhin
Jaria
nikä
KIRJ. LALLI
tähtönen pidän mä
\, y^tävänäin*
^nmkuin toverini siellä,
'l^m muaelon matkdlain'
'""'^^oistoas^ köykältä kiellä.
^iltaisin sua katselen vaan.
töiltä vain joudan.
"^'pyydän, tule kanssani
^Uistelemaan
'"'ö orjuuden, maisen roudan.
mä tuikettas nähdä saa,
ft^ ^^^^ mieleni valloiHaa,
' tuijotti pitkän aikaa hänen jälkeensä
näkemättä yhtään mitään.
Kello seitsemän hän laskeutui kor­kealta
tuoliltaan ja sanoi sijaiselleen:
_ "Olen kuolemanväsynyt!"
Hän katseli ympärilleen, Frankia
ei näkynyt missään. Horoskooppi-teltan
uusi tyttö oli juuri saapunut
"Kuulkaahan", virkkoi Frank kä­heästi
toisesta suupielestään. "Kuul­kaa!
Saanko kyyditä teidät kotiin
taas tänä iltana?"
"Ajattelen asiaa", vasaasi nainen,
mutta hänen silmänsä vastasivat
myönteisesti.
Senor kiipesi reippaasti tangon-huippua
kohti, ja hänen leveät, ho­peanhohtoiset
silkkipuserorisa hihat
liehuivat tuulessa. Tanko huojui.
Elinalle,
Hän oli kokonaan valkoisiin puettu Madame Winyah selaili te^^^
hänen ei tarvinnut käyttää Play- roskooppikortteja, ja Frank sormeili
time-univormua — ja hän näytti vii­leältä
ja raikkaalta tumma, sileä tuk­kansa
päänmukaisesti kammattuna.
Kitty oli aivan mieletön, siinä koko
vyössään olevaa pistoolia. Senor suo­ristautui
mestarinäytettään varten.
Rummut pärisivät rat-a-ta-tara-rat-ta-
rarra hänen uhkarohkeutensa ylis-iuttu
Frank ei lainkaan pitänyt tykseksi.
C y y S i s t ä tytöistä. Frank oli Sekunnin murto^sassa
sanonut — hän oli sanonut sen Lo­lalle
satoja kertoja, että piti pienist^,
vaaleatukkaisista, naisellisen peh-se
tapah­tui
— joku kirkaisi — nainen. ^
Senor Ramoniltä kului tavallisesti
puoli minuuttia alas laskeutumiseen
- mietentvaimttaa, ~. . .. ' - . • ^„.•n Tnla' pnäääällläääännsseeiissoommiisseennbsaa jälykxeue^^n^.. Tänä
sieluuni heitm. • "^^'^"l^ZZ^^^ mana hän liukui alas tankoa myöten
<, "Mrt n i i n fjjnä iltana
nancu laj' j . . . . . « ^„r,'A
^ ^ ^ ^
\U,T ""''"^ raskaina painaa,
''^oleton, iloinen saa olla am'?
No niin, tänä ajaa kotiin autobussilla. Se ei ollut
lainkaan hauskaa. Vallan toista oli
ajaa kotiin Frankin pikku autossa,
Frankin olkapäähän nojaten!
silmänräpäyksessä, kymmenessä se­kunnissa.
Seisoessaan päällään kah­densadan
jalan korkeudessa väkijouk­kojen
yläpuolella mies saattaa nähdä
UUPUMATTOMALLE NAISTO-
^ VERILLE HÄNEN 3S-VUOTIS-HÄÄPÄIVÄNSÄ
JOHDOSTA
TÄMÄ päivä on suuri sun muistossas'.
Askel taakse: Oli nuoruus -
mitä ihaninta —
vaan nyt alkaa hiukset jo harmahtaa,
Sä muistat kai vielä kun kehtoa
heilutit
ja nuorempaa polvea kasvatit
valmiiksi astumaan rivikin,
jonka itse alotit.
Sä itse olet päivistä nuorista,
astunut työn rivissä, edessä.
, Sitä kaikin toivomme jatkuvan,
vaikka tunnetkin voimasi uupuvan^
Tämä päivä on suuri, siksi onnea
toivomme juuri, '-^
että tämä kolmekymmentäviisi'
vuotisjuhla
sun päiviä f sulpstuttqis'.
Hilma.
mi
mm
1
-m
^^1
• 'A1
1
?
1
m
i
i
m.
. -j
'm
^
" 7;*