1953-02-28-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
n
fskun lordi Grajion^K.]
«^un hän SO-vuotia^^
«uuaksi samalla U B J '
ispiippu kerrassaan
'foen ja hartaasti s
Kaksi onnellista
ttä käyskenteli^
IJen ja päätti ht^.
^en. Ooh! M i^
envartijansa kuherS^
niinptiöleisen rakSao^f
iiehnyksissään
i ja piippu paloi piialla]
aus oli mennyt hu
nme? Juu.
Cäiroon, lahjoitettuaan^
autuvasta rakkaudesui
ykyäjan ihmisille hiuij
«viisastathackerejia,)
w'isäuteen ja lukko ty
i nuöfempäa ajattelijail
iköön piippo! Se,
nykyajan kiireelle."
Men- Meiään Uh
poltamme sen Hthats]
mme perskat ja pu_.
;n kesken. Piippu eli
; 'kiireiseen aikakautu
ilista ja mfellyttävääj
bolmes-maista mieti
äjien ammattikunta olej
, hauskimmat ja luotL
Qsä piippu leukaperisä]
ahkiera piippmnies.
teille hiukan piipun i
ARiUKSEN VmVii
IH^main on saanut
^asta. HSh'säi
kuningatar ^>rar^ dii
Jii haltijattarensa:
ithaarijat niistä kas\Tjl
in, pureMtim ja
ikkaa siihen aikaan;
tsi nimi nikotiini.
nkin mainittava, ettäj
laskettava paljon
. käydessään V. 14921
van suussaan tuE
juista savua. Mer
yvinhän se sujui,
kotimaahan. Piipo
sillä sekä ajallinen*
enettämisellä tai
taroivaa.
ir Tvalter Raleigh,
bti Pohjois-AmeHy
ivat sinne siirtok
en kunniaksi se riä
kuitenkin pian
i maille. Ja koskaI
rsella suussaan piti
5kin lahjaksi piipiö^
symättä ylistää
ssa seurapiirei^'
ystävilleen ja ^[
stystä runossaantöj
heet olivat tr
lan hyväntekijän,
et teljettiin Tc
si pettämättÖrn^J
isi aamunkoitteesa^
säilynyt ainakin |
tta tätäkään
aveljelleen Franz]
feen kuin huokaus!
iisen lääkärin
ien laitos. m\
onin ajatukset ^
irjat paljon siv^
j-pojat paljon m
keksi nykyään^l
vOonpanta\'an pip
1 ja pian alko»
smme halunneet
anhaa, muistor
VÄI^Ö KAUKÖN^EN:
äevadn ndinen
[Helmikuun 28 päi^v^ on aina Kalelan
päivä. Julkaisemme päivän
jnniaksi tohtori Väinö Kaukosen
rjoittaman pienen tutkielman '*Ka-ralan
naisesta". :
tElLLÄ on kolme "Kalevalaa".
Tällainen väite saattaa tuntua
ettöniältä., mutta kuitenkin se p i -
jaikkansa. Vuonna 193 5 vietettiin
naisen laitoksen, ns. "Vanhan
ralan', 100-vuotisjuhlia ja kaksi
Jta sitten toisen laitoksen, jota usein
itaan "uudeksi" tai "täydelliseksi"
ievalaksi'. Erääksi kevään 1949
iittäväksi tapahtumaksi tuli. kollien
laitoksen ilmestyminen. Sil-tuli
julkisuuteen Petroskoissa O.
Luusisen toimittama laajahko teos,
nimilehdellä on luettavana: "Kalan
runoutta. Valikoima karjalais-laisen
kansaneepoksen runoja,
iittu £h'as Lönnrotin tomuttamah
pohjalla." Täinä teos ön
[ludeltaan noin puolet täydellisestä
Uksesta. 31erkittävien rafeenriemuu-takia
— teoksessa ön yhtenäistä
sta vastaavan "Sankarirunoja"
Iton lisäksi eri osastoma joukko loit-
[, "Syntyjä syviä", ja lyyrillisiä ni-
^'Kalex-alan lyriikkaa" — O. W.
asisen teos ei ole vain eepoksemme
laitos. "iKalevalan runoutta'' on
bitettu johdatukseksi täydelliseen
ökseen, jota se ei millään tavein voi
äyttää; se on myös uusi kirjallisuu-ae
merkittävimmän teoksen tulkin-fuhuessamme
"kalevalaisesta naises-taivallisesti
tuskin tarkoitamme °ai-
[takaan "Kalevalan" henkilöhahmoa
mielessä kuin esim. keskustelle
Aleksis Kiven "Seitsemän vel-tt"
tai jonkin muun teoksen henki-
Ajatuksemme suuntautuvat jon-hyvm
kaukaiseen muinaisuuteen
ptaksumme sillom eläneen ^onkinlai-mielestämme
ihanteellisen jiaistyy-joka
kelpaisi huonontuneitten jäl-
• ensä esikuvaksi. Todellisuudessa
ainen "kalevalainen nainen" on vain
|ikuvituksen tuote, sillä muinais-suo-jaisia
naisia on tietenkm ollut mo-
3'ksilöllisistä ominaisuuksis-
' toisistaan suuresti eroavia, hyviä ja
oja, viisaita ja tyhmiä jne. Mmkä-pn
muinais-suomalainen nainen
on ollut, mmkälaisissa oloissa
on elänyt, mihm häh on uskonut
öitä toivonut, mitkä ovat olleet hä-tehtävänsä
ja monet muut saman-et
kysymykset ovat eri tieteiden
historiantutkimuksen, selvitet-
Käsitykset näistä asioista
uttuvat alati, siUä tiede saavuttaa
. ""sia tuloksia. Mutta tieteessä ei
|taaa ihanteellisuudelle, se etsii vain
totuutta. Senvuoksi ihannoidun
fevalaisen naisen» samaistaminen
-suomalaisen naisen kanssa on
f Puolisuutta, joka ei tieteeltä saa vä-tukea.
Nolaulajien esittämät kansanru-ei^-
ät ole muinaisaikoina kcrät-vaan
lähes kokonaisuudessaan
öelta viimeksi kuluneelta vuosisa-
Hyvm monissa niistä, erityises-
^elmarunoissa, runolaulaja kertoo
ja elämänvaiheistaankin, ilois-suniistaan
ja toiveistaan. Kansojen
muistimpanot «valaisevat si-
^"»intten todisteittein rinnalla suu-
«Jäärässä kansanmiesten ja -naisten
elämää viime vuosisatojen ajalta.
Tässä mielessä ne ovat osaksi suorastaan
korvaamaton lähde. Toisaalta runolaulajien
esittämissä, kansanrunoissa,
erityisesti eepillisissä, on naiskuvia mo-nm
verroin enemmän kuin "Kale\'alas-sa"
ja "Kantelettaressa^'. Elias Lönnrot
tunsi niistä hyvin suuren osan, mutta
hänen jälkeensä ovat muistiinpanojen
kokoelmat kasvaneet moninkertaisiksi
ja tutkijain tietoisuuteen tullut ei ainoastaan
uusia piirteitä, vaan myös kokonaan
uusia henkilöhahmojakin. Suhteellisen
har\^at ovat selvillä siitä, miten
paljon kansanrunoutta on kerätty omasta
maastamme ja Neuvosto-Karjalasta
ja niitä rikkauksia siihen sisältyykään.
"Kalevalan" naishahmot ovat Elias
Lönnrotin luomia henkilokmia kansanrunojen
henkilöistä. Jokaisen "Kale-
'v^alan" laitoksen naishahmot eroavat
tietenkin toisistaan. "Vanhan 'Kalevalan"
Ainossa ei ole samanlaista lyyril-lisyyttä'
ja herkkyyttä kuin ^'Utiden
Kal€*valan^' Ainossa, ja "Kalevalan runoutta"
ted^sessa yksinomaan n. s. Ai-no-
itmon eroittaminen varsinaisesta eepoksesta
lyyrillisten runojen joukkoon
sekä Osmoisen vaihtaminen kosijaksi
Väinämöisen tilalle on muiden seikkojen
ohella vaikuttanut oleellisesti myös nei-tokuvaan.
Tärkeinunät ovat "täydellisen"
"Kalevalan" henkilöhahmot ja ne
ovat kansanrunojen pohjalta Elias
Lönnrotin mielikuvituksessa syntyneitä
henkilökuvia.
"Kalevalan" naishahmot eroavat esikuvina
olleista kansanrunojen henkilökuvista
hyvin huomattavassa määrässä.
Esimerkiksi "Kalevalan" Louhi — mikä
muuten Pohjolan emäimän nimenä on
kansanrunoissa harvinainen — on voimakas,
ylevä naisvaltias, jossa on tahdottu
nähdä suorastaan "kalevalaisen
naisen" ihannekuva. ^Tätä henkilöhahmoa
luodessaan Elias Lönnrot on joko
jättänyt kokonaan pois tai vain %^häisi-nä
sivupiirteinä esittänyt suunnitelmaansa
soveltumattomia seikkoja. Kansanrunoissa
on enemmän etualalla "tuo
musta Pohjan akka" ja jopa "portto
Kaunotar ja hirviö! TC-lentoUnjan lentoemäntä Patricie
Hayter pitelee kummallista australialmsta pientä muuraJiais-syöjää,
joka tuotiin lentoteitse Australiasta Canaäaan. Tämän
eläimen tuonti Canadaan merkitsee ensimmäistä erää Canadan
ja Australian Yleisradion lasten opetusohjelmassa. Ontarion
koululaiset saivat kilpailla tämän eläimen nimestä ja "Adelaide"
sai enimmän kannatusta. Sen oikea mmi on Echidna.
Pohjolan emäntä".
'Kalevalan naishahmoista kiintyy
huomio lähinnä kolmeen neitoon: Ainoon,
Pohjan neitoon ja Annikkiin, Ilmarisen
sisareen, sekä kolmeen äitiin:
Louheen, Lenuninkäiscn äitiin ja Kullervon
äitiin. Keskeisiä naishahmoja on
£iten eepoksessa varsin monta, sillä
miespuolisia päähenkilöitä on oikeastaan
vaui neljä: Väinämöinen, Ilmarinen,
Lemminkäinen ja Kullervo. "Kale-
. valan" muista suurista eepoksista eroava
lyyrOlinen luonne johtuu suureksi
osaksi juuri näistä monista naiskuvista.
Tältä kannalta ovat erityisen vaikuttavia
syyttömänä surmaan suistuva Aino
ja paljon kärsineet, lapsiaan rajattomasti
rakastavat Lemminkäisen ja Kullervon
äidit: Keskeisimpien naishahmojen
rinnalla on myös muita vaimoja ja äitejä:
Kyllikki kylän kävijä, Ainon ja
Joukahaisen äiti, Lokka, luopuisa emäntä,
Marjatta, suomalainen neits3rt-äiti
ja ruma Ruotuksen emäntä sekä pari
neitoa: Pohjolan toinen tytär ja Kullervon
onneton sisar. Kaikilla heillä on
oma tehtävänsä 'eepoksessa.
"Kalevala" kokonaisuudessaan sekä
\ sen yksityiskohdat, niiden joukos^
naishahmot, ovat innoittaneet luovia
taiteilijoita kirjallisuudeh, kuvataiteen
ja säveltaiteen aloilla saavutuksiin, joista
eräät m^at parhainta, mitä suomalainen
taide on luonut. Epäilemättä "Ka*
levala" edelleenkin tulee olemaan tällaisena
taiteen innoittavana lähtökohta*
na; sehän on tältä kannalta miltei tyh-jentymätön
aarreaitta. Mutta kuitenkin
sen rinnalla myös runolaulajien
meille antama lahja, varsinainen rikas
kansanrunoutemme lukemattomine
naishahmoineen ansaitsee sekin huomiota
osakseen.
"Kyllä kai sitä merelläkin olisi, kun
meret kuivuisivat ja lakkaisi tuulemasta",
sanoi laivan kapteeni.
"Tämä on suuri vääryys, mutta ei tämä
syntiä ole", sanoi Ville, kun teki
molemmat kintaat samaan käteen.
"Jos särjet, niin maksa kans", sanoi
Jooseppi, kun ukkonen torpastaan katon
vei.
"Isot nokat vetää paljon nuuskaa/'
sanoi Justiina kun osti ukolleen viikon
annosta. ,
"NYT ON NEITI
MORSIAN
OPASTAMINEN"
NEUVOMINEN,
Monenlaiset "asiantuntijat" ovat meidän päivinämme syytäneet markkinoille
käyttäytymisoppaitaan, joita on osoitettu naisille sekä miehille, mutta
eniten kuitenkin neidoille Ja morsiamille. Ne eivät kuitenkaan vetäne vertoja
ohjeille, joita viisas Osmotar antaa Suomen kansalliseepoksessa Kalevalassa
opettaessaan, miten olla "mielevä miehelässä". Osmottaren neuvot lienevät
parasta, mitä tästä asiasta on sanottu. Joten tk. 28 päivänä vietettävän Kale-valanpäivän
merkeissä lainaamme hänen sanoistaan eräitä kohtia:
Osmotar oleva vaimo,
Kalevatar, kaunis impi, sanoo:
Kun lähet talosta tästä,
muista kaikki kalusi.
Ne kolme kotikin heitä:
päivän päälliset unoset,
emon armahan sanaset,
joka kirnun pcttäjdiset!
Ja miehelässä ollessasi:
Piteä sinun pitäisi
pää tarkka, tanea mieli,
iltasella silmät virkut,
valkeata vaalimahan,
aamusella korvat tarkat,
kukon ääntä kuulemahan.
Konsa kukko kerran lauloi,
viel' ei toista virkkanunm,
silloin nuorten nousuaika,
vanhojen lepuuaika.
Kun teet töitä:
Elä läävässä lepeä,
lamo lammaskarsinassa -
tule tuiskutut tupahan,
vaan tupahan tullessasi,
tule neljänä tupahan:
Vesikappanen käessä,
lehtiluuta kainalossa,
tulitikku hampahissa
— itse ollos neljäntenä.
Kun saat pöytien pesohan,
viikon päästä viimeistäki:
pese pöyät, laijat muista
jalkoja elä unoha.
Pese kannut korvinensa,
tuopit uutehuisinensa!
Maljat huuho •— muista laiat,
lusikkaiset — muista varret!
Entä kun ntenet kylälle:
Elä sie kotia moiti,
alenna anoppiasi.
Kysyvät kylän miniät,
tahi muut kyläiset naiset:
^'Antoiko anoppi iioita
kuin ennen emo kotona?"
Ellos konsana sanoko:
"Ei anna anoppi voita!'
Sano aina annettavan,
kapustalla kannettavan,
jos kerran kesässä saanet,
senkin toisentalvellista.
f*
K
4- ^f-f
ii 1
i i l i i
f
V f' I i i i
,,S,,;.-.-.lv...-,i?
VI
f" 1 « 1
uinti
LanuitailUb iMlmUcauB 28 piiTini* 1953 SiTtt 3
im
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 28, 1953 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1953-02-28 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki530228 |
Description
| Title | 1953-02-28-03 |
| OCR text | n fskun lordi Grajion^K.] «^un hän SO-vuotia^^ «uuaksi samalla U B J ' ispiippu kerrassaan 'foen ja hartaasti s Kaksi onnellista ttä käyskenteli^ IJen ja päätti ht^. ^en. Ooh! M i^ envartijansa kuherS^ niinptiöleisen rakSao^f iiehnyksissään i ja piippu paloi piialla] aus oli mennyt hu nme? Juu. Cäiroon, lahjoitettuaan^ autuvasta rakkaudesui ykyäjan ihmisille hiuij «viisastathackerejia,) w'isäuteen ja lukko ty i nuöfempäa ajattelijail iköön piippo! Se, nykyajan kiireelle." Men- Meiään Uh poltamme sen Hthats] mme perskat ja pu_. ;n kesken. Piippu eli ; 'kiireiseen aikakautu ilista ja mfellyttävääj bolmes-maista mieti äjien ammattikunta olej , hauskimmat ja luotL Qsä piippu leukaperisä] ahkiera piippmnies. teille hiukan piipun i ARiUKSEN VmVii IH^main on saanut ^asta. HSh'säi kuningatar ^>rar^ dii Jii haltijattarensa: ithaarijat niistä kas\Tjl in, pureMtim ja ikkaa siihen aikaan; tsi nimi nikotiini. nkin mainittava, ettäj laskettava paljon . käydessään V. 14921 van suussaan tuE juista savua. Mer yvinhän se sujui, kotimaahan. Piipo sillä sekä ajallinen* enettämisellä tai taroivaa. ir Tvalter Raleigh, bti Pohjois-AmeHy ivat sinne siirtok en kunniaksi se riä kuitenkin pian i maille. Ja koskaI rsella suussaan piti 5kin lahjaksi piipiö^ symättä ylistää ssa seurapiirei^' ystävilleen ja ^[ stystä runossaantöj heet olivat tr lan hyväntekijän, et teljettiin Tc si pettämättÖrn^J isi aamunkoitteesa^ säilynyt ainakin | tta tätäkään aveljelleen Franz] feen kuin huokaus! iisen lääkärin ien laitos. m\ onin ajatukset ^ irjat paljon siv^ j-pojat paljon m keksi nykyään^l vOonpanta\'an pip 1 ja pian alko» smme halunneet anhaa, muistor VÄI^Ö KAUKÖN^EN: äevadn ndinen [Helmikuun 28 päi^v^ on aina Kalelan päivä. Julkaisemme päivän jnniaksi tohtori Väinö Kaukosen rjoittaman pienen tutkielman '*Ka-ralan naisesta". : tElLLÄ on kolme "Kalevalaa". Tällainen väite saattaa tuntua ettöniältä., mutta kuitenkin se p i - jaikkansa. Vuonna 193 5 vietettiin naisen laitoksen, ns. "Vanhan ralan', 100-vuotisjuhlia ja kaksi Jta sitten toisen laitoksen, jota usein itaan "uudeksi" tai "täydelliseksi" ievalaksi'. Erääksi kevään 1949 iittäväksi tapahtumaksi tuli. kollien laitoksen ilmestyminen. Sil-tuli julkisuuteen Petroskoissa O. Luusisen toimittama laajahko teos, nimilehdellä on luettavana: "Kalan runoutta. Valikoima karjalais-laisen kansaneepoksen runoja, iittu £h'as Lönnrotin tomuttamah pohjalla." Täinä teos ön [ludeltaan noin puolet täydellisestä Uksesta. 31erkittävien rafeenriemuu-takia — teoksessa ön yhtenäistä sta vastaavan "Sankarirunoja" Iton lisäksi eri osastoma joukko loit- [, "Syntyjä syviä", ja lyyrillisiä ni- ^'Kalex-alan lyriikkaa" — O. W. asisen teos ei ole vain eepoksemme laitos. "iKalevalan runoutta'' on bitettu johdatukseksi täydelliseen ökseen, jota se ei millään tavein voi äyttää; se on myös uusi kirjallisuu-ae merkittävimmän teoksen tulkin-fuhuessamme "kalevalaisesta naises-taivallisesti tuskin tarkoitamme °ai- [takaan "Kalevalan" henkilöhahmoa mielessä kuin esim. keskustelle Aleksis Kiven "Seitsemän vel-tt" tai jonkin muun teoksen henki- Ajatuksemme suuntautuvat jon-hyvm kaukaiseen muinaisuuteen ptaksumme sillom eläneen ^onkinlai-mielestämme ihanteellisen jiaistyy-joka kelpaisi huonontuneitten jäl- • ensä esikuvaksi. Todellisuudessa ainen "kalevalainen nainen" on vain |ikuvituksen tuote, sillä muinais-suo-jaisia naisia on tietenkm ollut mo- 3'ksilöllisistä ominaisuuksis- ' toisistaan suuresti eroavia, hyviä ja oja, viisaita ja tyhmiä jne. Mmkä-pn muinais-suomalainen nainen on ollut, mmkälaisissa oloissa on elänyt, mihm häh on uskonut öitä toivonut, mitkä ovat olleet hä-tehtävänsä ja monet muut saman-et kysymykset ovat eri tieteiden historiantutkimuksen, selvitet- Käsitykset näistä asioista uttuvat alati, siUä tiede saavuttaa . ""sia tuloksia. Mutta tieteessä ei |taaa ihanteellisuudelle, se etsii vain totuutta. Senvuoksi ihannoidun fevalaisen naisen» samaistaminen -suomalaisen naisen kanssa on f Puolisuutta, joka ei tieteeltä saa vä-tukea. Nolaulajien esittämät kansanru-ei^- ät ole muinaisaikoina kcrät-vaan lähes kokonaisuudessaan öelta viimeksi kuluneelta vuosisa- Hyvm monissa niistä, erityises- ^elmarunoissa, runolaulaja kertoo ja elämänvaiheistaankin, ilois-suniistaan ja toiveistaan. Kansojen muistimpanot «valaisevat si- ^"»intten todisteittein rinnalla suu- «Jäärässä kansanmiesten ja -naisten elämää viime vuosisatojen ajalta. Tässä mielessä ne ovat osaksi suorastaan korvaamaton lähde. Toisaalta runolaulajien esittämissä, kansanrunoissa, erityisesti eepillisissä, on naiskuvia mo-nm verroin enemmän kuin "Kale\'alas-sa" ja "Kantelettaressa^'. Elias Lönnrot tunsi niistä hyvin suuren osan, mutta hänen jälkeensä ovat muistiinpanojen kokoelmat kasvaneet moninkertaisiksi ja tutkijain tietoisuuteen tullut ei ainoastaan uusia piirteitä, vaan myös kokonaan uusia henkilöhahmojakin. Suhteellisen har\^at ovat selvillä siitä, miten paljon kansanrunoutta on kerätty omasta maastamme ja Neuvosto-Karjalasta ja niitä rikkauksia siihen sisältyykään. "Kalevalan" naishahmot ovat Elias Lönnrotin luomia henkilokmia kansanrunojen henkilöistä. Jokaisen "Kale- 'v^alan" laitoksen naishahmot eroavat tietenkin toisistaan. "Vanhan 'Kalevalan" Ainossa ei ole samanlaista lyyril-lisyyttä' ja herkkyyttä kuin ^'Utiden Kal€*valan^' Ainossa, ja "Kalevalan runoutta" ted^sessa yksinomaan n. s. Ai-no- itmon eroittaminen varsinaisesta eepoksesta lyyrillisten runojen joukkoon sekä Osmoisen vaihtaminen kosijaksi Väinämöisen tilalle on muiden seikkojen ohella vaikuttanut oleellisesti myös nei-tokuvaan. Tärkeinunät ovat "täydellisen" "Kalevalan" henkilöhahmot ja ne ovat kansanrunojen pohjalta Elias Lönnrotin mielikuvituksessa syntyneitä henkilökuvia. "Kalevalan" naishahmot eroavat esikuvina olleista kansanrunojen henkilökuvista hyvin huomattavassa määrässä. Esimerkiksi "Kalevalan" Louhi — mikä muuten Pohjolan emäimän nimenä on kansanrunoissa harvinainen — on voimakas, ylevä naisvaltias, jossa on tahdottu nähdä suorastaan "kalevalaisen naisen" ihannekuva. ^Tätä henkilöhahmoa luodessaan Elias Lönnrot on joko jättänyt kokonaan pois tai vain %^häisi-nä sivupiirteinä esittänyt suunnitelmaansa soveltumattomia seikkoja. Kansanrunoissa on enemmän etualalla "tuo musta Pohjan akka" ja jopa "portto Kaunotar ja hirviö! TC-lentoUnjan lentoemäntä Patricie Hayter pitelee kummallista australialmsta pientä muuraJiais-syöjää, joka tuotiin lentoteitse Australiasta Canaäaan. Tämän eläimen tuonti Canadaan merkitsee ensimmäistä erää Canadan ja Australian Yleisradion lasten opetusohjelmassa. Ontarion koululaiset saivat kilpailla tämän eläimen nimestä ja "Adelaide" sai enimmän kannatusta. Sen oikea mmi on Echidna. Pohjolan emäntä". 'Kalevalan naishahmoista kiintyy huomio lähinnä kolmeen neitoon: Ainoon, Pohjan neitoon ja Annikkiin, Ilmarisen sisareen, sekä kolmeen äitiin: Louheen, Lenuninkäiscn äitiin ja Kullervon äitiin. Keskeisiä naishahmoja on £iten eepoksessa varsin monta, sillä miespuolisia päähenkilöitä on oikeastaan vaui neljä: Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen ja Kullervo. "Kale- . valan" muista suurista eepoksista eroava lyyrOlinen luonne johtuu suureksi osaksi juuri näistä monista naiskuvista. Tältä kannalta ovat erityisen vaikuttavia syyttömänä surmaan suistuva Aino ja paljon kärsineet, lapsiaan rajattomasti rakastavat Lemminkäisen ja Kullervon äidit: Keskeisimpien naishahmojen rinnalla on myös muita vaimoja ja äitejä: Kyllikki kylän kävijä, Ainon ja Joukahaisen äiti, Lokka, luopuisa emäntä, Marjatta, suomalainen neits3rt-äiti ja ruma Ruotuksen emäntä sekä pari neitoa: Pohjolan toinen tytär ja Kullervon onneton sisar. Kaikilla heillä on oma tehtävänsä 'eepoksessa. "Kalevala" kokonaisuudessaan sekä \ sen yksityiskohdat, niiden joukos^ naishahmot, ovat innoittaneet luovia taiteilijoita kirjallisuudeh, kuvataiteen ja säveltaiteen aloilla saavutuksiin, joista eräät m^at parhainta, mitä suomalainen taide on luonut. Epäilemättä "Ka* levala" edelleenkin tulee olemaan tällaisena taiteen innoittavana lähtökohta* na; sehän on tältä kannalta miltei tyh-jentymätön aarreaitta. Mutta kuitenkin sen rinnalla myös runolaulajien meille antama lahja, varsinainen rikas kansanrunoutemme lukemattomine naishahmoineen ansaitsee sekin huomiota osakseen. "Kyllä kai sitä merelläkin olisi, kun meret kuivuisivat ja lakkaisi tuulemasta", sanoi laivan kapteeni. "Tämä on suuri vääryys, mutta ei tämä syntiä ole", sanoi Ville, kun teki molemmat kintaat samaan käteen. "Jos särjet, niin maksa kans", sanoi Jooseppi, kun ukkonen torpastaan katon vei. "Isot nokat vetää paljon nuuskaa/' sanoi Justiina kun osti ukolleen viikon annosta. , "NYT ON NEITI MORSIAN OPASTAMINEN" NEUVOMINEN, Monenlaiset "asiantuntijat" ovat meidän päivinämme syytäneet markkinoille käyttäytymisoppaitaan, joita on osoitettu naisille sekä miehille, mutta eniten kuitenkin neidoille Ja morsiamille. Ne eivät kuitenkaan vetäne vertoja ohjeille, joita viisas Osmotar antaa Suomen kansalliseepoksessa Kalevalassa opettaessaan, miten olla "mielevä miehelässä". Osmottaren neuvot lienevät parasta, mitä tästä asiasta on sanottu. Joten tk. 28 päivänä vietettävän Kale-valanpäivän merkeissä lainaamme hänen sanoistaan eräitä kohtia: Osmotar oleva vaimo, Kalevatar, kaunis impi, sanoo: Kun lähet talosta tästä, muista kaikki kalusi. Ne kolme kotikin heitä: päivän päälliset unoset, emon armahan sanaset, joka kirnun pcttäjdiset! Ja miehelässä ollessasi: Piteä sinun pitäisi pää tarkka, tanea mieli, iltasella silmät virkut, valkeata vaalimahan, aamusella korvat tarkat, kukon ääntä kuulemahan. Konsa kukko kerran lauloi, viel' ei toista virkkanunm, silloin nuorten nousuaika, vanhojen lepuuaika. Kun teet töitä: Elä läävässä lepeä, lamo lammaskarsinassa - tule tuiskutut tupahan, vaan tupahan tullessasi, tule neljänä tupahan: Vesikappanen käessä, lehtiluuta kainalossa, tulitikku hampahissa — itse ollos neljäntenä. Kun saat pöytien pesohan, viikon päästä viimeistäki: pese pöyät, laijat muista jalkoja elä unoha. Pese kannut korvinensa, tuopit uutehuisinensa! Maljat huuho •— muista laiat, lusikkaiset — muista varret! Entä kun ntenet kylälle: Elä sie kotia moiti, alenna anoppiasi. Kysyvät kylän miniät, tahi muut kyläiset naiset: ^'Antoiko anoppi iioita kuin ennen emo kotona?" Ellos konsana sanoko: "Ei anna anoppi voita!' Sano aina annettavan, kapustalla kannettavan, jos kerran kesässä saanet, senkin toisentalvellista. f* K 4- ^f-f ii 1 i i l i i f V f' I i i i ,,S,,;.-.-.lv...-,i? VI f" 1 « 1 uinti LanuitailUb iMlmUcauB 28 piiTini* 1953 SiTtt 3 im |
Tags
Comments
Post a Comment for 1953-02-28-03
