Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 28, 1951

              Tuntui kuin luonto tekisi väär>'yttä elä-'
jiään kohtaan tempaamalla heitä pois
parhaassa miehuusräs5ään.
Frankkimme oli Canadan-syntyinsn,
niitä harvoja toisen polven suomalaisia,
joka omasi laajat tiedot tämän pä'vän
hiökkakysymyksistä, jakaen tietojaan
toisillekin. Paikkakuntamme työläisten
urheilun johdossa hän toimi vuosia. Sa­imoin
itseoppineena musiikkialalla hän
oli kehittynyt korkealle pianonsoittaja-na,
jakaen auliisti apuaan sitä tarvitse­ville.
Kasvaneena intiaanien reservialue^n
syrjässä hän* oppi tuntemaan ja pitä­mään
intiaanejakin tasa-arvoisina ihmi­sin^
auttaen heitäkin, milloin he hä­nen
apuaan tarvitsivat. Siksi nähiJ«n
Frankkimme haudalla toisten joukossa
intiaaneja kunnioittamassa muistoaan
ja katolisina Jdihkeästi tekemässä ristiii
mer^i^jä Frankkimme "sielun" puoies-
Suuten osastoltaupan työläisenä hän
oli .hyvin tunnettu kaikkien kansalli-.
suuksieh keskuudessa. Yhdessä peir-iieesi
kanssa muistamme sinua kauan
kunnofu toverina.
mm imm f]
LieMu liesi Jatlsokertomms
Jatkoa.
Pats oli oppinut keittämään itselleen.
Hän tiesi aivan hyvin, että vaikka hän
istuisi siinä paikallaan kuinka kauan ta­hansa,
ikävöimässä lohtua tuovaa teetä,
ei ollut olemassa pienintäkään mahdolli­suutta,
että joku toisi sitä hänelle, min-kävuoksi
hän jonkun ajan kuluttua ko­kosi
sen verran tarmoa, että jaksoi pestä
maitopullop.
Kj^dun kulmansa sijaitsi muuan pieni
sekatavarakauppa, joka suljettiin-melko
myöhäiseen. Hän voisi sieltä epäile­mättä
ostaa hieman maitoa tahi ainakin
pienen maitotölkin, sillä teetä oli hänen
kaikm mokomin saatava.
Hän laskeutui kadulle ja tuli pieneen
kauppaan juuri silloin, kun sen omistaja
aikoi jo sulkea sen. Hänellä oli vielä
hieman (maitoa jäljellä.
Kiiruhdettuaan kotiin uudelleen täy­tetty
pullo kädessään kompuroi hän hä-
Vaib viikko edellisen jälkeen j^istui "^«'^ P^"^^*^ P » * ^ y?^^
vanha toverimme John Polvenmäki. Ha-nsn
kuolemnansa ei tuUut ylIätyKsei%
siliä heikko sydän kiusasi jo kauan^
säären viimein halA^auskohtauksen, joka
A L I F A X I S T A
Moottorilaiva
iff
lähtee HALIFAXISTA LO­KAKUUN
17 P:NÄ 1951, pur­jehtien
GÖTEPORIIN, Ruot-siin.
• ;
• • S T O C K H O L M * ' on nykyaikaisin
znoottorilaiva, mitä , o n Atlazmin
i i i k e h t e e s s ä . Hienot turistiluokan
h y t i t j a seurustelus^t. Ensiluo­k
a n ruoka j a palvelus.
Toinen h e n k i l ö k o h t a i s e s t i johdettu
"STOCKHOLM".laivalla
TUatkaa hyttipaikkanne nyt!
lopetti-elämän.
Vainaja oli vanhoja veteraaneja, asu­en
paikkakunnalla viimeiset neljäkym­mentä
vuotta.. Entisaikoina,, kun meilr
lä oli toiminnassa CSJ: n osasto, otti hän
sen toimintaan osaa vointinsa mukaan.
Kukapa ei muistaisi häntä näyttämöl­lämme
nähneensä lukemattomia kertoja.
Meille työläisille ei rakenneta jälkeem­me
patsaita, mutta vainaja rakensi elä­essään
impnta asuntotaloa, jotka jä!\'ät
jälkimaailmalle nxonumenteiksi hänen
tekemästään työstä.
iLupsäkkana, soveliaana, iloiseni ja
huumorintajuisena naapurina ja tove­rina
häh jätti kauniin muiston.
Viimeisenä, muutarrta päivä sitten,
saatoimme haudan lepcNon toverittarem­me
Helmi Lehdon. Sydänkohtauksen
saaden hän kaatui työnsä ääreen, kuol­len
seuraavana aamuna paikallisessa
sairaalassa.
H<^mi oli myöskin vanhoja Salmon
Armin asukkaita, asuen yhtämittaisesti
täällä kolmekymmentäviisi vuo tta.
Hänkin kuului parempina päivinään €S-J:
n osastoon. Hän oli innokas Liekin
ystävä, tilaaja ja kannattaja. Hänet
tunsivat monet ahkerana Liekin avus­tajana
"Erakko"-nimiiserkillä kirjoi­tuksistaan.
Yksin jäi puoliso muistelemaan pois-n^
ö?^yttä ja taloustehtäviä hoitelemaan;
Käsitämme kaikin, kuinka katkeraa on
jäädä yksin menettämällä elämänkump­paninsa
noin äkkiä. Omaisilla ja jäl­keenjääneillä
on vain yksi lohdutus:
yrittäkäämme kestää puolison ja tove-riemme
menet}^. Jatkakaamme heiltä
kesken jäänyttä työtä paremman elä­män
ja rauhan saavuttamiseksi.
Toveriemme elämänkirja on iäksi sul­jettu.
Siellä*he lepäävät kauniin Moimt
Idan hautausmaan mullassa. Suomme
levon väsähtäneille.
HAUTAL.^!N JÄKKL
FAEHM^imT HIHMAT M HWÄ PALVELUS
UiHETTÄKÄIl
(Fl UN Lisa
' Saosltotest ralst^: Say^ras^ C!aKacllaia"BaPk' CesBBO^rcm '
vielä vauhtiaan Harrisin huoneiston
kohdalla, jonka oven takaa kuului pa-hanenteisiä
äämä. Siellä luultavasti k i ­nasteltiin
tahi tapeltiin eikä hän halun­nut
sekautua^ siihen maitopulloineen.
Hän keitti teen ja joi tyytyväisenä
ensimmäisen herkullisen kupillisen.
Kunpa vain kaikki hänen vaikeutensa
voitaisim lieventää yhtä helposti kuin
hänen janonsa teellä! Sitten keskitti
hän ajatuksensa mahdollisuuksiinsa saa­da
jonkinlaista työtä niin pian kuin
suinkin. Hän yritti kovasti haihduttaa
Paul Martindalen muistoa mielestään,
mutta hänen ajatuksensa palasivat yhä
uudestaan häneen ja silloin tällöin suun­tautui
hänen katseensakin uuninreuhus-talle,
jossa hänen kuvansa oli ollut.
Oli jo aivan pimeän ja melko myöhäi­nenkin,
ja juuri kun Pats harkitsi me­nisikö
hän jo vuoteeseen, uudistui näh­tävästi
tuo äskeinen riita alakerrassa,
koska huudot ja kiljaisut, jotka olivat
lakanneet joksikin ajaksi,,alkoivat jäl­leen
kuulua, koyemmasti kuin milloin^
kaanennen.
Tappelut eivät olleet mitään harvinai­suuksia
Brennanin vuokrakasaimissa ja
Pats oli aikoja sitten oppinutfhuomaa-maan,
että niistä on parasta pysyä eril­lään,
mutta tällä kertaa hän sentääni
tunsi, ettei hän voi hillitä kiihtyvää
uteliaisuuttaan. Alakerrasta kuuluva
rähinä Mihtyi hirvittäväksi meluksi.
Kuulosti aivan siltä kuin siihen olisi liit­tynyt
muitakin asukkaita. Mutta mitä
tuo kadulta kuuluva huuto tarkoitti-kaan?
Hyväinen aika, tappelu oli näh­tävästi
siirtyn3rt kadulle!
Pats tunsi olonsa kuumaksi ja tuka­laksi
eikä hän vohiut sietää' sitä; sen
pitempää aikaa. Hänen täytjd nähdä,
mitä siellä oikeastaan tapahtui, ja teh­tyään
tämän päätöksen meni hän ovelle,
työnsi sen auki ja tirkisti porraskäj^-
vään.
Siellä oli aivan pilkkopimeä ja tuossa
tuokiossa oli hän joutunut paksun savu­pilven
keskelle. Hän räpytteli silmiään,
huohotti ja paiskasi sitten äkkiä oven
kiinni. Vanha rakennus öli syttynyt
palamaan.
Hän aukaisi oven jälleen aikoen paeta
pois huoheestaan niin äkkiä kuin suin­kin,
mutta käytävästä yälah-televät
tummanpunaiset liekit ilmoitti­vat
hänelle, ettei pako enää siHH, tietä
pitkin ollut imitenfeääh^^^^i^
Hän sulki ovensa 'Serrä^^^^^ mutta
nyt oli jo huone aivan täynnä savua ja
yskien ja kompastellen^uuntasi h ä h ä
kunsa ikkunaa k-tAti, siepaten mennes­sään
mukaansa hattunsa ja käsilauk­kunsa,
JuniaJäh kiitos, ikkuna ^^^a^^
katolle päin! Hän voisi vieläkin pel^^^^
tua, mutta hänen piti toimia nopeasti,
koska hänen päätään alkoi jo huimata.
' Ja kiiveten työpöydälleen työnsi hän
ikkunan auki ja ryömi katolle.
Kylmä raitis ilma virkisti hänet heti.
Hän kurkisti rintasuojan yli kadulle ja
näki suuren ihmisjoukon kokoontuneen
sinne. Höyryruiskiit suuntasivat voi­makkaat
vesisuihkunsa palavaan raken­nukseen.
Hänen takaansa kuuluva rä­tinä
ilmaisi hänelle, että liekit olivat nyt
tunkeutuneet hänen huoneeseensa, min-kävuoksi
hän koetti haalautua vasem­malle
liuskoja pitkin.
Se oli hyvin uskallettua. Häntä pe-loitti
ajatus, että hän äkkiä luiskahtaa
ja syöksyy rintasuojan yli kadulle, ja
hän s ä p ^ t i kovasti ja oli melkein me­nettää
tasapainonsa, kun muuan käheä
ääni karjaisi melkein hänen korvaansa:
— Eteenpäin vain Prinsessa! Tätä
tietä! Kohta olette turvassa. Näytän
teille tien.
Hänen säikähtyn}^ katseensa kohdis­tui
erääseen eriskummaisctn läaQ •
käan päällystakkiin pukeutune^l'
olentoon, joka häämötti hänen ede-?
Spiderhän siinä oUkin. ,
— No, tuldian pois vain! toUti ^n!
der ja tarttui Pätsin ranteeseen ]Z,
vallä kourallaan.
Kiitollisena saUi Pats hänea opastaa
kattoa pitkin. Hän oli kyUä varas ja
hyvin halveksittava olento, mutta ta4
ei ollut mikään sopiva arvostelemisen
hetki. Hän oli inhimillinen olento kai.
kissa tapauksissa j a opastaisi hänet nvi
turvaan.
— iCas täällä me nyt ollaan! Mei&aa
tuosta sisälle, hiiskautti hänen oppaansa
vihdoin.
Pats kohotti katseensa. He olhiit nyi
erään ulläÄiikkunan vieressä libnen
rakennukseh päässä siitä talosta josta
han <^ p o i s t ^ Ullakkokamarissä
pcdöi piehi tilli.
— Hyppää väin sinne! komensi Spi-der.
— Sinä olet siellä täydellisessä
turvassa, lisäsi hän sitten Ja Pätsistä
kuulosti aivan silta kuin häiien ään^
sään olisi hieman vahingoniloa.
Pats pisti päänsä avoimesta ikkunasta
huoneeseen ja katsoi ympärilleen. Se
oli vaillinaisesti kalustettu, mutta näyt­ti
sentään melko kodikkaalta hiinmeästi
palavan kääsuliekin valossa. Hän aikoi
juuri kiivetä sisään, kun hän sattui vil­kaisemaan
ikkunan vasemmaspuoldsen
nui-kkäah. Sieltä näkyivät häniarästf
erään makaavan miehen äärivii\-at ]ä
i S
o il
telkee jokaisen päivän
JPKllLÄiCSI
siikulaisiUeBiie'
' mOTÄ $10.80
4 paunaa kahvia
2 paunaa valk. r ö s iä
2 p a k e t t i a kuiv, hedelmiä
1 p a u n a kuiv. iuumuja
4-4 oz. pa,k. Sweet Chocöla.2
paunaa Baker*s Kaakaota
2 p a k e t t i a savukkeita
i pari Nylon sukkia
Sölsoiaalsi»aino 14 pauraa.
HIOTA $7.60
4 paunaa kahvia
2 paunaa valk. r i i s iä
1 p a k e t t i kuivattuja hedeln:^
1 p a u n a kuivattuja lutimujä
11^ unssia kaneelia
K d c o n ä i s p a i n o 11 paocaa
^^^^ **FC"
BOTTA $5.95
4 paunaa kahvia
MokoEmBspaixio 7 paistaa
H i n n a t j a s i s ä l t ö nouutcksea
. . alaisia.
T i l a t k a a pakettiime meiltä tär^än:
rs
••. -EISIOTK S U K S I
V a l t u u t e t t u asianues
Siadbuxy. Oat