1943-09-18-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
i:&^>?f^. ^s^^S^V
i i i '
liitoin J-U-:^.
f » - J
Sivu 10 LAUANTAINA, SYYSKUUN 18 PÄIVÄNÄ
veat ja niiden päällä hienoa multamaata.
Penger saattoi olla 8—-14 jalkaa
korkea, 8—75 jalkaa leveä. Yleisiä
crtivat 20 ja 30 pengertä" käsittävät
rinteet. Muutamat, joissa oli 50
"porrasta'', nostivat ylimmät puutarhat
korkeuteen, joka oli yhtä korkealla
ilmassa kuin Washingtonin muistopatsaan
huippu.
Niin tarkasti olivat kivet näissä
"kohottimissa" toisiinsa kiinnitetyt,
että veitsenterää ei saanut rakoon eli
saumaan sopimaan. Usein oli vaikea
erottaa silmälläkään saumaa. Miten
tuo työ suoritettiin, se on vieläkin arvoitus.
Lamaeläimillä on saatettu
vedättää kivet ja savi, missä sellainen
mentelmä oli tarpeen.
Vesi johdettiin alas vuorenrinteiltä
pitkin keinokasteluojia, joista monet
olivat useita maileja pitkiä. Estettiin
tarkasti maankulutus. Pienet o-
.jat-jöhtivat • pengertasanteelta toisel-"
le; voitiin ottaa suihkukylpyjä, niin
ne oli järjestetty hyvin ja erikoisella
tavalla.
Vanhan Perun farmarit, joilla oli
maan puute aina edessään, uhrasivat
maalleen ja viljelykselleen voimansa
ja sydämensä, olivat kaikesta sielustaan
mukana.
Peru oli aikoinaan maailman suurin
villien kasvien kesyttäjä. Ei kuu- •
lunut kulta Inca-kansan suurimpiin
aarteisiin, vaan — peruna.
Muita Inca-kansan tärkeitä maan-tuotteita
olivat intiankoorni, makea
peruna ja kassavava (tapioka). Ke-sytykset
olivat monet ja tärkeät —
peenut, pineapple, lima-pavut, guava,
mainiten vain muutamia.
Incat näjrttävät olleen harrasta
kansaa, uskollista itselleen, uskollisia
jumalilleen ja uskollisia viljelyksilleen.
Erehdys
Tiesitkö mitä aattelin-
Missähän Niilo nyökkää,
varmaan jossain kapakassa
rapulassa yökkää ...
Vastausta halusin —
oi jos sen saada voisin! —
onko juttu juuri noin,
vai onko hiukan toisin.
Tiedon suita saatuani
huomasinkin juuri,
kuinka minun haaveissani
erehdys oli suuri.
Voihan Niilo muutenkin
niin iloisesti laulaa,
ei vain aina suudellessa
olutpullon kaulaa ,
Vastauksen- -ktrjiicscesi
tuo nyt sulle Liekki,
- sitä iltahetkinäsi
lue sekä'mieti.
EN KL
1
Brittiläinen farmari George Casely tyttärensä kanssa täyttämässä
rehusäiliöä (siloa). Casely n perhe, isä, äiti ja kaksoistyttäret, ovat
saaneet kiittävää mainintaa siitä, että ovat tänä ahtaana aikana
hoitaneet farminsa erittäin hyvin, lisänneet maitotatouttaan ja avanneet
viljelykselle uutta maata, kaiken mitä heidän 50 eekkerin maatilallaan
on.
Hiiliristi kuritusta oikein
((Jatkoa kuudennelta sivulta)
Silloin vasta Iso-Iivari huomasi,
että nainen katseli häntä. Oikein
saanut kerrankin
isän kädestä . . .
Muutaman viikon kuintttia; savolainen
rakensi Isolle-Iivarille pärekattoisen
ladon palaneen sijaan. Iso-
Iivari repi ladon ja myi hirret. Vai
päivänä sattui hänen porttiaan lon-kuttelemaan
tyhmällä -kärsällään.
Viertopäivänä Iso-Iiväri särki kaikki
ruoka-astiat, kun rengilleen komentoa
luki. Viertopäivähän oli sekin,
jolloin hän almua anelevan kerjäläisen
piikasi. Kasken sauhu hänet
sokaisi antamaan korvapuustin lauta,
miehelle, kun tämä häntä viertopäivänä
tuli vierasmieheksi manaamaan.
• • Ja--vie^rtopäivä... oli. .B^^
YHDYSV. ARMEIJAN Dental
Corps tuottaa noin 60,000 paria tekohampaita
ja paikkaa noin 1,600,-
000 hammasta kuukaudessa.
ENSIKERRAN historiassa lento-voimat
laskeutuivat vihollisen maa-kamaralle
öiseen aikaan äskettäin
liittolaiset Sisiliaan.
hän hämmästyi, miten miellyttävät vielä Savolais-kettu tahtoi pystyttää
muistopatsaan hänen raakuttaan todistamaan!
.
Iso-Iivari kielsi ankarasti perheeltään
kaiken kanssakä3n3iisen Savolaisen
perheen kanssa. Nämä puolestaan
taas eivät tunkeilleet. Iso-Iivari
raatoi sarallaan, savolaiset omallaan,
sanoja ei vaihdettu, vaikka Nelillä
oli vain aita ja kiemurteleva
maantie.
SAKSASSA on äskettäin määrätty
kutsuntaan 55-ikäiset miehet.
aniiiuiiiiiiiiiiitiiiiiiiimuiiiiiiiiitiiiiuiiiiiiiiitiiiuiiiiiinniiiiiiiiiuiiiiiiiiniiiiii'^
I NAISET. HEI! I
ja leppeät kasvot tuon inhoittavan
miehen vaimolla oli.
"Anteeksi", pääsi tahtomatta I-solta-
Iivarilta.
"Kiitä Jumalaa, ettei hän tehnyt
sinusta murhamiestä ja minusta leskeä!"
vastasi vaimo lempeästi.
"Ei tässä .polovrukkoukset auta.
Valjasta hevonen ja käy tohtuor!
Eukon käsivars on lastuina. Se pit-tää
suaha jollai lailla jälleen kok-koo",
jyrähti Hinttu Ison-Iivarin
korvanjuuressa.
Iso-Iivari nousi. Sanaakaan ei
päässyt huulien raosta. Hän kohotti
kangeii harteilleen alkaen astella
kotiin. Vihan sähköä alkoi jälleen
latautua mieleen. Aina piti Savolaisen
päästä voitolle, sen pelkurin, joka
ei edes uskaltanut tapella. Musta
synti ja keltainen kuolema! Sjiutan-sa
se kyllä osasi soittaa, että vaahto
Kuten Iso-Iivari oli ruotsalaisten
johtomies, samoin Savolaisen Hinttu
tuli ympäröivien karjalaisten pomoksi.
EhsitÖLkseen Hinttu hommasi
kansakoulun läheiseen kylään-
Kovin tarpeellinen koulu' ol"^ n.
Tuskin se oli ilmoitettu alkavaksi,
kun tuli oppilaita niin paljon, että
tä3rtyi ottaa toinen opettaja." Ruotsalaisen
koulun oppilaat vähenivät
sensijaan kouralliseksi. Täytyi haa-i
Täällä Sonja Albertassa olisi van- 1
1 ha, yli keski-ijän, tavallisesti toi-1
I meen tuleva leski farmari, joka ha- 1
I luaa päästä tuttavuuteen naisten 1
I kanssa, joita kiinnostaisi omakoti 1 pielistä pärskyi, missä miehen sisua ha kyläläisiä joukkoon, jotta joulu-
1 ja kahden autolla ajelu. Maallista! •o„r: f + ; ; « o;nA;« TJ u^i »••:r
1 omaisuuttakin saisi olla ja lapset! ^arvittnn, sillom . . . Hyi helvetti.r
I kun ovat herran lahjoja, ne vasta | Akkakin sillä oli rohkeampi. Miten
lie saanut pauloihmsa noinkin reiman
I **mukiin" meneviä farmilla.
1 Kirjeet on tervetulleita läheltä ja 1
I kaukaa. Ne kaikki vastataan valo- i
I kuvan kanssa. |
i Osoite: |
1 FARMARI 1
I P. O. Oras Alberta 1
rjiuinniNutimnmtniiinuimmHOiiuiimtuinittnuniiinntnmmiRuiuuiuti^
naisen? Ja miten sikamaisesti hän
sitä kohteli? ^ Aivan kuin olisi ollut
kysymys jonkin elukan katkenneesta
käpälästä. Saakeli sentään, kun
eukko lennähti väliin! OliM mies
Kirjeenvaihtoon Halutaan
Hei, Hei! Tytöt somat! Vanhatpiiat, lesket ja osittain
toisten omat! Täällä aalloilla killuu ja kelluu
kolme kalastajapoikaa, jotka ovat vailla heiluu ja
naisen kaitsevaa hoivaa. Eukko yoi tulla vaikka"
omakseen. Ikä yhteinen on meillä mooseksen.
Kirjeet ja kuvat tervetulleita läheltä ja kaukaa.
Kirjeenne tarkasti luetaan sekä kuviinne kainosti
katsotaan ja 99 pros. vastataan. - '
Siis tyttäret hei! Älkää ylenkatsoko meitä. Me
kiitämme ja kunnioitamme teitä.
MR. S. SIPULI
MR. M. SUOLAKALA
MR. N. POTAATTI
Sointiila British Columbia
kuusen ympärille saatiin piiri pyörimään.
Tavallisesti lapset olivat olleetkin
vuoden tai pari kuuntelijoina,
ennenkuin menivät vakituisiksi oppilaiksi.
Järkinään he nyt ruotsalaisen
koulun hylkäsivät, kun eivät yhtään
opettajan puhetta ymmärtäneet, ja
menivät suomalaiseen kouluun, vaikka
sinne olikin pidempi matka. Tuo
kirveli Ison-Iivarin mieltä kuin suolavesi
verestä haavaa. Savolainen, paholainen,
kaikki tämä oli sinun työtäsi.
Mutta mitä Hinttu kylänsä hyväksi
toimittelikin, joka kevät hän o-maksi
hyväkseen kasken viersi. Täytyi
muka saada kunnollisia laitumia.
Eivät lehmät korvesta kostu. Ahot
ne karjalle herutusheinän antavat.
Miten hyvin Iso-Iivari kaunansa
Hinttua kohtaan vuoden mittaan salasi,
niin joka kevät se kaskenvierron
aikana ilmoille pulpahti, pulpahti
kuin käynyt kalja pullosta,'josta varomaton
sysäys on korkin kohottanut.
Viertopäivänä hän surmasi naapurin
sian, joka tuona kovan onnen
kun hän tyttärensä vaatteet poltti,
Voska Savolaisen poika niihin silmänpä
sokeiksi tuijotti.
Nyt sauhusi seitsemännen kerran
naapurin kaski. Vielä ei ollut mitään
tapahtunut. Taitaisi mennäkin ta»
pahtumitta. Oikein siunattu'asia se
olisi. Jo puolenpäivän rinnassa olivat
viertäjät palolta palanneet. Ka-
: likkaroviot siellä enää vain kjlivät,
savuaan siuhuttivat.
Iso-Iivari seisoi kartanonsa kynnyksellä
pitkänä, hartiakkaana, vihaisena,
^oinen käsi oli n>Tkissa
housuntaskussa, toinen puristi liivin
reunaa. Omenapuut kukkivat. Linnut
lauloivat. Tuores multa tuoksui.
Kasken haju hämmentyi nurmen
tuoksuun. Aurinko läheni lännen
rantaa.
"Kataja on matala,
mut maa on matalampi.
Äiti kyllä rakas on,
vaan sinä rakkahainpi."
Kirkas naisääni lauleli, että hongat
peltoaukean pientarilla heiähtelirät.
Käkikin häkeltyi säännöllisesti tahdistaan
ja ankkasi: ku-kukkuu. \^n-
'hat sanovat, ettei tuollainen kuksu-minen
hyvää tiedä. Mitäpä laulaja
vanhojen sanoista! Ei hän edes
kuullut käen kukunnan onnahtelua.
Häntä eivät hirvittäneet maailman
huolet ja huiverrukset. Sama riemu,
joka saa kukan aukaisemaan kupunsa
aurinkoon, linnun kohoamaan korkeuteen,
sama riemu helisi nuoren
laulajan äänessä. Tyynen kesäillan
kaiho, ennenkokemattomien konta-loiden
onnellinen toivo kietoutui riemuitseviin
säveliin kuin herne kauran
varteen.
Tatkuu.
PARIISISSA oli vielä ennen sota^
tapana järjestää joka vuosi myor salainen
maalaus- ia kuvanveistönayt-
•aihde-lainen
maalaus- ja
tely, jossa näytteillä olevat v
taan sopimuksen mukaan tavaroiöin.
Niinpä saattoi taiteilija vaihtaa p^-
kukkamaljakkoa esittävän maalau
"sensa viinitynnyriin.
tyy suolavesi nc
si, joUoto on ti
...lai^ijaunaa jo
paunalle.. Nöiii
vielä suolavesi 1
läkin liian hei
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 18, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-09-18 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki430918 |
Description
| Title | 1943-09-18-10 |
| OCR text | i:&^>?f^. ^s^^S^V i i i ' liitoin J-U-:^. f » - J Sivu 10 LAUANTAINA, SYYSKUUN 18 PÄIVÄNÄ veat ja niiden päällä hienoa multamaata. Penger saattoi olla 8—-14 jalkaa korkea, 8—75 jalkaa leveä. Yleisiä crtivat 20 ja 30 pengertä" käsittävät rinteet. Muutamat, joissa oli 50 "porrasta'', nostivat ylimmät puutarhat korkeuteen, joka oli yhtä korkealla ilmassa kuin Washingtonin muistopatsaan huippu. Niin tarkasti olivat kivet näissä "kohottimissa" toisiinsa kiinnitetyt, että veitsenterää ei saanut rakoon eli saumaan sopimaan. Usein oli vaikea erottaa silmälläkään saumaa. Miten tuo työ suoritettiin, se on vieläkin arvoitus. Lamaeläimillä on saatettu vedättää kivet ja savi, missä sellainen mentelmä oli tarpeen. Vesi johdettiin alas vuorenrinteiltä pitkin keinokasteluojia, joista monet olivat useita maileja pitkiä. Estettiin tarkasti maankulutus. Pienet o- .jat-jöhtivat • pengertasanteelta toisel-" le; voitiin ottaa suihkukylpyjä, niin ne oli järjestetty hyvin ja erikoisella tavalla. Vanhan Perun farmarit, joilla oli maan puute aina edessään, uhrasivat maalleen ja viljelykselleen voimansa ja sydämensä, olivat kaikesta sielustaan mukana. Peru oli aikoinaan maailman suurin villien kasvien kesyttäjä. Ei kuu- • lunut kulta Inca-kansan suurimpiin aarteisiin, vaan — peruna. Muita Inca-kansan tärkeitä maan-tuotteita olivat intiankoorni, makea peruna ja kassavava (tapioka). Ke-sytykset olivat monet ja tärkeät — peenut, pineapple, lima-pavut, guava, mainiten vain muutamia. Incat näjrttävät olleen harrasta kansaa, uskollista itselleen, uskollisia jumalilleen ja uskollisia viljelyksilleen. Erehdys Tiesitkö mitä aattelin- Missähän Niilo nyökkää, varmaan jossain kapakassa rapulassa yökkää ... Vastausta halusin — oi jos sen saada voisin! — onko juttu juuri noin, vai onko hiukan toisin. Tiedon suita saatuani huomasinkin juuri, kuinka minun haaveissani erehdys oli suuri. Voihan Niilo muutenkin niin iloisesti laulaa, ei vain aina suudellessa olutpullon kaulaa , Vastauksen- -ktrjiicscesi tuo nyt sulle Liekki, - sitä iltahetkinäsi lue sekä'mieti. EN KL 1 Brittiläinen farmari George Casely tyttärensä kanssa täyttämässä rehusäiliöä (siloa). Casely n perhe, isä, äiti ja kaksoistyttäret, ovat saaneet kiittävää mainintaa siitä, että ovat tänä ahtaana aikana hoitaneet farminsa erittäin hyvin, lisänneet maitotatouttaan ja avanneet viljelykselle uutta maata, kaiken mitä heidän 50 eekkerin maatilallaan on. Hiiliristi kuritusta oikein ((Jatkoa kuudennelta sivulta) Silloin vasta Iso-Iivari huomasi, että nainen katseli häntä. Oikein saanut kerrankin isän kädestä . . . Muutaman viikon kuintttia; savolainen rakensi Isolle-Iivarille pärekattoisen ladon palaneen sijaan. Iso- Iivari repi ladon ja myi hirret. Vai päivänä sattui hänen porttiaan lon-kuttelemaan tyhmällä -kärsällään. Viertopäivänä Iso-Iiväri särki kaikki ruoka-astiat, kun rengilleen komentoa luki. Viertopäivähän oli sekin, jolloin hän almua anelevan kerjäläisen piikasi. Kasken sauhu hänet sokaisi antamaan korvapuustin lauta, miehelle, kun tämä häntä viertopäivänä tuli vierasmieheksi manaamaan. • • Ja--vie^rtopäivä... oli. .B^^ YHDYSV. ARMEIJAN Dental Corps tuottaa noin 60,000 paria tekohampaita ja paikkaa noin 1,600,- 000 hammasta kuukaudessa. ENSIKERRAN historiassa lento-voimat laskeutuivat vihollisen maa-kamaralle öiseen aikaan äskettäin liittolaiset Sisiliaan. hän hämmästyi, miten miellyttävät vielä Savolais-kettu tahtoi pystyttää muistopatsaan hänen raakuttaan todistamaan! . Iso-Iivari kielsi ankarasti perheeltään kaiken kanssakä3n3iisen Savolaisen perheen kanssa. Nämä puolestaan taas eivät tunkeilleet. Iso-Iivari raatoi sarallaan, savolaiset omallaan, sanoja ei vaihdettu, vaikka Nelillä oli vain aita ja kiemurteleva maantie. SAKSASSA on äskettäin määrätty kutsuntaan 55-ikäiset miehet. aniiiuiiiiiiiiiiitiiiiiiiimuiiiiiiiiitiiiiuiiiiiiiiitiiiuiiiiiinniiiiiiiiiuiiiiiiiiniiiiii'^ I NAISET. HEI! I ja leppeät kasvot tuon inhoittavan miehen vaimolla oli. "Anteeksi", pääsi tahtomatta I-solta- Iivarilta. "Kiitä Jumalaa, ettei hän tehnyt sinusta murhamiestä ja minusta leskeä!" vastasi vaimo lempeästi. "Ei tässä .polovrukkoukset auta. Valjasta hevonen ja käy tohtuor! Eukon käsivars on lastuina. Se pit-tää suaha jollai lailla jälleen kok-koo", jyrähti Hinttu Ison-Iivarin korvanjuuressa. Iso-Iivari nousi. Sanaakaan ei päässyt huulien raosta. Hän kohotti kangeii harteilleen alkaen astella kotiin. Vihan sähköä alkoi jälleen latautua mieleen. Aina piti Savolaisen päästä voitolle, sen pelkurin, joka ei edes uskaltanut tapella. Musta synti ja keltainen kuolema! Sjiutan-sa se kyllä osasi soittaa, että vaahto Kuten Iso-Iivari oli ruotsalaisten johtomies, samoin Savolaisen Hinttu tuli ympäröivien karjalaisten pomoksi. EhsitÖLkseen Hinttu hommasi kansakoulun läheiseen kylään- Kovin tarpeellinen koulu' ol"^ n. Tuskin se oli ilmoitettu alkavaksi, kun tuli oppilaita niin paljon, että tä3rtyi ottaa toinen opettaja." Ruotsalaisen koulun oppilaat vähenivät sensijaan kouralliseksi. Täytyi haa-i Täällä Sonja Albertassa olisi van- 1 1 ha, yli keski-ijän, tavallisesti toi-1 I meen tuleva leski farmari, joka ha- 1 I luaa päästä tuttavuuteen naisten 1 I kanssa, joita kiinnostaisi omakoti 1 pielistä pärskyi, missä miehen sisua ha kyläläisiä joukkoon, jotta joulu- 1 ja kahden autolla ajelu. Maallista! •o„r: f + ; ; « o;nA;« TJ u^i »••:r 1 omaisuuttakin saisi olla ja lapset! ^arvittnn, sillom . . . Hyi helvetti.r I kun ovat herran lahjoja, ne vasta | Akkakin sillä oli rohkeampi. Miten lie saanut pauloihmsa noinkin reiman I **mukiin" meneviä farmilla. 1 Kirjeet on tervetulleita läheltä ja 1 I kaukaa. Ne kaikki vastataan valo- i I kuvan kanssa. | i Osoite: | 1 FARMARI 1 I P. O. Oras Alberta 1 rjiuinniNutimnmtniiinuimmHOiiuiimtuinittnuniiinntnmmiRuiuuiuti^ naisen? Ja miten sikamaisesti hän sitä kohteli? ^ Aivan kuin olisi ollut kysymys jonkin elukan katkenneesta käpälästä. Saakeli sentään, kun eukko lennähti väliin! OliM mies Kirjeenvaihtoon Halutaan Hei, Hei! Tytöt somat! Vanhatpiiat, lesket ja osittain toisten omat! Täällä aalloilla killuu ja kelluu kolme kalastajapoikaa, jotka ovat vailla heiluu ja naisen kaitsevaa hoivaa. Eukko yoi tulla vaikka" omakseen. Ikä yhteinen on meillä mooseksen. Kirjeet ja kuvat tervetulleita läheltä ja kaukaa. Kirjeenne tarkasti luetaan sekä kuviinne kainosti katsotaan ja 99 pros. vastataan. - ' Siis tyttäret hei! Älkää ylenkatsoko meitä. Me kiitämme ja kunnioitamme teitä. MR. S. SIPULI MR. M. SUOLAKALA MR. N. POTAATTI Sointiila British Columbia kuusen ympärille saatiin piiri pyörimään. Tavallisesti lapset olivat olleetkin vuoden tai pari kuuntelijoina, ennenkuin menivät vakituisiksi oppilaiksi. Järkinään he nyt ruotsalaisen koulun hylkäsivät, kun eivät yhtään opettajan puhetta ymmärtäneet, ja menivät suomalaiseen kouluun, vaikka sinne olikin pidempi matka. Tuo kirveli Ison-Iivarin mieltä kuin suolavesi verestä haavaa. Savolainen, paholainen, kaikki tämä oli sinun työtäsi. Mutta mitä Hinttu kylänsä hyväksi toimittelikin, joka kevät hän o-maksi hyväkseen kasken viersi. Täytyi muka saada kunnollisia laitumia. Eivät lehmät korvesta kostu. Ahot ne karjalle herutusheinän antavat. Miten hyvin Iso-Iivari kaunansa Hinttua kohtaan vuoden mittaan salasi, niin joka kevät se kaskenvierron aikana ilmoille pulpahti, pulpahti kuin käynyt kalja pullosta,'josta varomaton sysäys on korkin kohottanut. Viertopäivänä hän surmasi naapurin sian, joka tuona kovan onnen kun hän tyttärensä vaatteet poltti, Voska Savolaisen poika niihin silmänpä sokeiksi tuijotti. Nyt sauhusi seitsemännen kerran naapurin kaski. Vielä ei ollut mitään tapahtunut. Taitaisi mennäkin ta» pahtumitta. Oikein siunattu'asia se olisi. Jo puolenpäivän rinnassa olivat viertäjät palolta palanneet. Ka- : likkaroviot siellä enää vain kjlivät, savuaan siuhuttivat. Iso-Iivari seisoi kartanonsa kynnyksellä pitkänä, hartiakkaana, vihaisena, ^oinen käsi oli n>Tkissa housuntaskussa, toinen puristi liivin reunaa. Omenapuut kukkivat. Linnut lauloivat. Tuores multa tuoksui. Kasken haju hämmentyi nurmen tuoksuun. Aurinko läheni lännen rantaa. "Kataja on matala, mut maa on matalampi. Äiti kyllä rakas on, vaan sinä rakkahainpi." Kirkas naisääni lauleli, että hongat peltoaukean pientarilla heiähtelirät. Käkikin häkeltyi säännöllisesti tahdistaan ja ankkasi: ku-kukkuu. \^n- 'hat sanovat, ettei tuollainen kuksu-minen hyvää tiedä. Mitäpä laulaja vanhojen sanoista! Ei hän edes kuullut käen kukunnan onnahtelua. Häntä eivät hirvittäneet maailman huolet ja huiverrukset. Sama riemu, joka saa kukan aukaisemaan kupunsa aurinkoon, linnun kohoamaan korkeuteen, sama riemu helisi nuoren laulajan äänessä. Tyynen kesäillan kaiho, ennenkokemattomien konta-loiden onnellinen toivo kietoutui riemuitseviin säveliin kuin herne kauran varteen. Tatkuu. PARIISISSA oli vielä ennen sota^ tapana järjestää joka vuosi myor salainen maalaus- ia kuvanveistönayt- •aihde-lainen maalaus- ja tely, jossa näytteillä olevat v taan sopimuksen mukaan tavaroiöin. Niinpä saattoi taiteilija vaihtaa p^- kukkamaljakkoa esittävän maalau "sensa viinitynnyriin. tyy suolavesi nc si, joUoto on ti ...lai^ijaunaa jo paunalle.. Nöiii vielä suolavesi 1 läkin liian hei |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-09-18-10
