Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 4, 1939

              (Jatkoa)
Ja kuin unessa hän eli kqko tämän
omituisen päivän. Olisi ollut ihmeel­listä,
ellei hän jälkeenpäin muistel­lessaan
piisi havainnut tätä päiyää puksi.
"Mitä siihen fiii]ee,;^^«^^er^rtoa $i|Iohi \ ^ d u k ^
sinulle, «ttä-se SS<ft^t#^i^^ M^ t ä L J O ^^
hyttiini tänä aamima^,^^%iy^pyy- Ifönen ajatuksensa olivat yhtä
„^ . .... ^ ' taakseni länmMutäÄa ja k j ä ^ ^ kirkkaat ja levolliset kuin hänen
nen ja nato, että se, joka kumartui Sentähdaisai h-^itavS^Ääa pu- uneksivat silmänsäkin. Hän istui
sitteökin, loppujen lo- <*Sidorife ~ i i u i K ^ Q s i i ^ ^^
ihan erikoiseksi. Häa heräsi sen-va- Pudistaen-merkiffisesö nää*«»„ I. ^^T' ««^ «P^^^i, oliko Crit-
1 .nn kövhänä ia ofDoria ia men\ m.v 1. ^"°JfÄeTl^ilhsesfi paataan ja sanoitte.,.» . ;y tenien todellakin mennyt Suzannelle
u^Jtu^^^^ hy^ai^^^nis^tiGynthia sanoi: ^^Kasnii,*^ sanoi m r t S ^ ^ xZ>^ tapaavansa h^et siellä;
L k X u ^ ^ tolr^^^^ ;Mma eta usko sanda^aan tastäi^^ tavallisesti. «Sinä^ saat i<ÄS^^^ l^enties oli hielläkin ollut niin kiire
saksi; mutta — toism kum useimmat Mrs Savaräii osasi svmvinÄHirtnn ::ii-.rr^' ... ^« ......
sellaiset
ketään
doksensa
väntahtoisen noidan ih^^^^^^^ että hänen-ensiyaikutdmansa oli oi- minä ti^le toimeen ihnan s i t ä Ä t o a , tä paljosla. Olisi kovin hauska saada
sittelyn kum jonkun pr,nssm taita- lut luotettava; mrs Savaranista ei dkä häti ilmait.minuar-ihe-(^^^^ jälleen puhua hänen kanssaan...
ja urhoollisuuden ansioksi, voinut olla pitämättä. Ja vaistomai- olleet liian k^uan-yhdessä. MiÄäan- Hän oli varma siitä, että Critten-imonson
ilmestyi mrs Sava- sm elem, jota seurasi lämpimämpi nan hänen vikansa ai^tfeä^si, ^a hän den oli laivassa. Punainen mies oli
moin luo ja faanen mukanaan koko hymy, Cynthia veti peiton alta mel- kestää minun kiukmipuMskäni, ja sU- epäilemättä värvännyt hänet juuri
joukko palvetaa henkiä laatikkoi- kem olkapäähän asti paljaan, pyö- Jä tavoin me tulemme oikein hyvin tälle salaperäiselle retkelle. Hänen
neen ja pahvirasiomeen, jotka sisälsi- rean ja .valkoisen kätensä, ja silitti > toimeni. Sitäpaitsi hän oli täällä, ja peitetyt vihjauksensa ja puolittain
vät kaiken mita tarvittiin vaatetuk- hyväntekijättärensä kättä. minä tarvitsin häntä; miksi siis en myöntävät vastauksensa heidän kes-seen,
ja viela muutakm. Ja kun mrs -'Kulhka-hyvä te oletreP-sanoi olisi käyttänyt iiäntä Jiyväkseni? kustellessaan, kaikki se viittasi jo-
Savaran oli haettanut Cynthian ta- hän teeskentelemättä ja valloitti si- Tietenkin hän sai kunnollisen läksy- honkin omituiseen, epätavalliseen
varat hänen taysihoitolastaan ja mak- ten kokonaan vanhuksen sydämen, tyksen, ja kun matka on päättynyt, seikkailuun, jollaiseksi tämä matka
Mutta seuraavassa hetkessä häri saa hän mennä — mahdollisesti." ' näytti kehittyvän,
tyli tietoiseksi aistimuksista, jotka ^ ^. ^^^^^^ ^ Mutta ehkä hän oli erehtynyt,
oliva yhta outoja ja yllättäviä kum ^ ^ toimenpiteeseen, siim Rhode oli ehkä aikomit Icäyttää
• hän tiesi, ettei Sidonie katsonut hä- ^^^^"^ johonkin salaperäisempään
vuuden
Mr Simonsen
sanut mitä hän oli sinne velkaa, seu­rasi
muutama tunti kiireellistä pak­kausta.
Myöhemmin päivällä he söivät oi­van
päivällisen — "viimeiset palat
kunnollista ruokaa^ mitä muutamaan
viikkoon saamme" hotelli Mono-
"Hyvä Jumalaa' huudahti hän
nousten. "Me olemme jo matkalla!"
"Luulisinpä melkein", vahvisti mrs
Savaran. "Ja olemme oikeastaan ol­leet
jo aamunkoitosta", lisäsi hän
litbin upeassa ruokasalissa.
Sitten unohtumaton ajomatka lai­varantaan;
vanhat tutut paikat liu- huokaisten puoliksi kateellisena, puo-kuivat
ohi kuin unessa... Nousu lai- liksi tyytyväisenä. "Miten sinä voit
vaan ja tulo heikosti valaistuun sa- nukkua! Se nuoruus, se nuoruus!"
lonkiin, missä Rhode tervehti heitä, "Miitta miksi ette sitten herättä-hämärä
muisto, et^ä hän kulki sih- nyt miiiuä?" kysyi Cynthia. "Minä
taan, pimeän käytävän läpi, JQUtui aioiii nousta niin aikaisin, että piisin
pieneen yalkeaksra^ sahköl- voinut auttaa teitä pukeutumaan."
lä valaistuun ai3^in, otti^ -*3>^bä; en tarvinne s i ^ ^ apuasi, S t ä t täi^niinkuin^^ k ^ ^
kcm pildcutava«)it^ ja sitten ystäväni. Ja sinä Ä i t Ä - m a - — ^
ton, suloisesti unettava pim^s. keasti, et^n hennonut herättää^ muuhun^ s d i a i s ^ ? ] f e e t i ö s , ^ fe
' Vnr - niin kamiiina pieluksenasi! Kas ei ole lainkaan palvdijatarta, kos-
. Drin, ei ^ a ^ a a n f Mma-ölen s^^ t a toä d ole v^rsiH^
"Rakkaani..." vapba, että^mimOla on^ike^^^s^^ tajalaiva. Mmä lähetit hänet juuri
Cynthia avasi epäpien uniset sU- nOtä^aJattden, ja sinä olet siksj yni- yg^amjms^^^^^
neen suopein silmin, ja kun mrs Sa­varan
lopuksi huomautti, kuii^a he
nyt kumpikin voisivat nauttia etu­oikeutta,
että heitä palvdi taitava
kamarineitsyt, ilmaisi Gynthia suo­raan
epäilyksensä.
"Minä olen tottunut pukemaan it­se
itseni, mrs Savaran. Ellei teillä
ole mitään vastaan ~"v
"Tietjrsti sinä saat^Äda niinkum
tahdpt, ystäväni. Mutta eihän sinulla
kai ple md^än sitä vastaan, että
tehtävään ja oli jättänyt hänet mai»
hin.
Karkpittaakseen ajatuksistaan
Crittendenin, jpka hänen mielestään
otti niissä aivan liian paljon tilaa,
katsoen hddän lyhytaikaiseen tutta­vuuteensa,
Cynthia kohdisti huo­mionsa
tarjoilijaan, joka seisoi rau­hallisena
odottaen hänen lähtöään,
jotta saisi korjata pöydästä.
Mies huomasi, että Gynthia tahtoi
puhua hänen kanssaan, ja tuli heti
luo.
"Haluatteko jotakin?"
"Voittdtohan ^noa, onko laivalla
eräs Kmr Crittenden?"
kyllä. Häri on tällä jnatkalla
muOnamestarina."
"Kiitos", vastasi Cynthia, leyotto-maiia
sen johdosta, että oli saattanut
"Ystäväni, keUp on yli kahdeksan, kohtÄsuudet voi Äemmpitella sinua ^ukÄi kuuluiiCynthi^^^^ ilostua niin suunnattomasti sellaisesta
ja,mitensiuä^etnulduiriut!---'pe- p H Ä Sinä:olet*aunis---senitiedät jj^ytys ja Sidonie ttiedoitti pikkMseiHasta. Hän pyörähdytti Mio-dätkös,
siiä me^ Ä 1 ^ ^ i n minäMn^ py^t^i^mk^^ ^ ^^^^^^^^^^ u... «~«o_
m m «ttä ummistaa sil- Ett* i ^ n | a ^J^ijasessä tilasi
niän# tpsia$iPitta!" x)H kankea «^uutaiuin^^^
-Miitta^ vmtti tyttö hämiHään ja ^ - ^ tayallisessa me^i^^ses-
<<*A{<iön..ai /«iiei niinä ----- • • * _ .
lesi. Sinä piit .niih ^^ynyt,
raukka, ,että>sinä tuhkin arasit sil­miäsi,
kun n i i M sain sinut riisuutu-maa^
ja menemään: yupteeseen."
lia kuuU mrs Sayaränin ää-puifa^
tiien, " t d d ä n d olisi.
aipin^pddlakm nousta .
sin itselleen.
Martinissa piili paljon harkintaky-k>'
ä ja pohjimmaltaan oli hän hyvin
helläsydäminen. Päo alkoi huomata
Sylvian surkastuneen, kärsivän olen­non
ja tunsi siltikin tuon naisen ole­van
hänelle rakkaimman mitään
muuta. Hänkö oli hyljätä tuon olen­non
turvattoman pienokaisen takiaj
joka jo oli vaatia hengen äidiltään.
.'\le.x oli nyt myinkin naimisissa
kylän rikkairiimaksi luultiin tytön
kanssa, joka oli myös kouluja käy-njt
aina yloppilaaksi asti. Hän pii
ensin ollut hyvin ylpeä vaipiostaaft
Hazd oli tiuskarinut: "Luuletlco sinä
että olen sinun kanssasi sen takia
naimisiin mennyt että rupean sinun
haisevia lehmiäsi lypsämään.
Siihen oli Alex saanut tyytyä. Itse
oli riennettävä joka paikkaan ja vidä
haettava perunat ja keittiökasvitkin
emännälleen valmiiksi, jos mieli jos­kus
ruokaa suuhunsa saada.
Näiden kahden talon väliä oli
kaksi mailia ja Alexin oli usein pak­ko
kulkea entisen piikansa tilan ohi
säi s«i nupri joainen näki samassa het­kessä
kuin .lähti b y t i ^ n mc^mäk-se^
kam^Mldtsyen saattajana kyl­pemään.
Käytäessä ja hjrtöiSM jpi-den
pM he Itu&iyat, pii j p ^ n käyt­tämätöntä
ja autiota. JLuukut oli
väännetty alas, ruudut olivat him­meät
tomusta ja liasta^ ja käytävästä,
jonka läpi kulki, oli matot otettu
pois
Hiukan myöhemmin Cynthia söi
yksinään aamiaista aluksen pienessä
ruokasalissa. Siinäkin oli käyttämät­tömyyden
tuntu, ja se näytti A^hän
rojuiselta. Siellä oli kolme pÖ34ää,
Iin yiripäri ja valmistautui nouse­maan.
"jps tahdotte puhua hänen kans­saan,
löydätte hänet kpnttpristaan.
Minä ypin ji3rvin ilmpittaa hänelle,
että te—"
"Oh, d tarvitse", riensi Cyntiiia
keskeyttämään. "Minä tapaan hänet
kyllä jpskus myöhemmin päiyällä."
Hän npusl ja lisäsi ys^yäUisesti:
*^Tpiypn, etten olp tupttanut teille
kpvin paljpn vaivaa tulernalla näin
myöhään."
"Ette ollenkaan", vakuutti mies.
"Ja jps plisittekih, kprvaa sen kpkp-naan
se seikka, että kamarineitsyt
siiypaa teidän ja mrs Savaranin hy-tdssä."
'•Onko teidän huolehdittava hyt­tien
siivouksestakin?"
(Jatkuu)
ta hän oli osaton. Ja olipa hän op-
(joka ei kylläkään ollut kauneud* pinut jo yriunärtäniään senkin, ettei
pilattu, mutjta-^ei p t ä huolimato taisteluissa kouluuntundtten sydän-käyttänyt
mitääfi %umstiis^ ^ kultaa, vai korvata rikkaus eika
jonka hän oli liiuUut yidä tuovan
^sää rikl^utta. Mutta tödd^
sa d hauen vvaimpusa kptpria pU^^
kaikenkaikkiaan muuta kuin velkaa,
jota vidä ynte^^
ieen s ä l y t t ä ä ' i ö a z d ^ j^
tahrainen niinkuin myös p^hmpstus
pöydän )miipärille niuyatuissa tup-leissa
Toisilla ppydillädpUtt^
Keskimmäisen pöydän tpiseen pää­kaulutie^
pt. hän oli levi.t ^t.y vajk.p in^c^„ liina,> ja.
Sylvia puplestaan pii pundlinen sinne Gynthia istuutui.
myöskin siitaketta hänen harhaa että kaikki muut olivat jo ateripineet,
keleensa seuraus PH poika. Jos hän sUlä koko sinä aikana, minkä hän
olisi tyttö, joutuisi hän kerran ku- istui sidlä, ^ i kukaan muu näyttäy-taties
saman kohtalon uhriksi, jos- tynyt kuin tarjoilija, Vaitelias, kar-v
a i m o n ^ ' ^ ; ; ! ; ^ ^ ^ kin häimidiensä tietoisuuden pe- keapiirtdnen mies, joka^^^^
^tua v a l t a a n k > ^ # ^ oli oppimit ymmärtämään runsaasti n i o l ^ jos l u A^
lossaan. Nytkin i i ^ e x Ä i u t sen p o i k i e ^ oHut koym monta.
»Sn hartaasti kokea, kun oU Ifaze- taappjaUeenkin,etteikmkkixJema^
liUe sanpnut: "Etkö sinä vpisi nyt Umassa kultaa, mika kultaa, eika
kevättöiden aikana auttaa minua Idi- hupeata nukä hphtaa, vaan kdlemta
»»en lypsyssä^ |un herran fanna- PU vilpitpn ihmisyys.
^ tyttärenä sen tai^pn osaat% jpHpn LOPPU
Hän söi hyvällä ntpkahalulla ja
katseU samalla Idkldyia 4^
teitä, jptka iiujähtii^t Pf^U*
nahiukuista^ loisinaan
sönttiviiva aukpt kahtia, ja hän näki
'^o neuloit]^ sinä sen n ^ i n minun
\takititoir'• •"
^^mi Kun en min^ l^uyfc ^
naiqpia, niin niin| nei]toln iiaixinieiftii
umpeen."