1940-12-28-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
poika jo pyysi äitiä kertomaan isästä.
Poika oli kuullut tovereiltaan,
että hänellä niinkuin muillakin oli
isä. . • •.. -
''Oliko isäni huono mies, äiti?"
hän kysyi ja katsahti äitiinsä.
Kyyneleet nousivat Annen silmiin.
Hän veti pojan luokseen.
; "Kerron sinulle isästäsi", hän sanoi
hiljaa. "Isäsi' oli hyvin urhoollinen
mies. ' Hän oli kätevin mies monen
peninkulman alalla. Hän oli nopein
hiihtäjä, jä niin suuri, että häii
oli päätään pitempi kylän pisintä
miestä."
Suurin silmin J[)ick katseli äidään,
"Kerro minuUe~viää isästä: (Mikö
hän yhtä voimakas kuin Gorjat?"
"Kyllä melkein", Ann h3rm3ali
kyynelten läpi. Kysymj^siä sateli,
ja vastauksia tuli. Vihdöia Dickin
'mielessä oli yalmiina kuva siitä sadunomaisesta
sa)ikarista,, joka oli halien
isänsä.
Iltaisiri ennen uneen vaipumistaan
Dick halusi aina kuulla jotakin
isästään. Silloin Ann saattoi sanoa:
"Isäsi oli erämaan- mies. Hän ia-kasti
lumikenttiä ja metsiä. Metsien
helmasta hän tuli eräänäyÖnä.myrskyn
raivotessa ja sakean lumen täyttäessä,
ilman. \ Ja metsien helmaan
hän palasi eräänä päivänä, kun elämä
täällä tuvassa tuntui hänestä
liian yksitoikkoiselta ja seikkailuista
köyhältä . . ."
Siihen Dick nukahti. -
Redin katoamisesta oli kulunut
viisi vuotta. Mutta Ann ei koskaan
lakannut kaipaamasta eikä toivomasta.
Hän katseli nukkuvaa lastaan ja
kuunteli nurkissa kohisevaa myrskyä.
Sitten hän meni toiseen huoneeseen.
Mutta tuskin hän oli päässyt sinne,
kun ovi aukeni ja kookas mies astui
tupaan. Mies vilkuili ympärilleen pimeässä
huoneessa, missä Dick makasi
vuoteessaan.
Red Nelson oli palannut — tullut
myrskyisenä yönä kuten silloin, kun
Ann oli nähnyt hänet ensi kerran . . .
Ann tuijotti häneen niinkuin olisi
nähnyt näkyjä. Mutta mies ei nähnyt
pimeässä .Annea. Ann oli jäykkänä
kauhusta ajatellessaan, että
mies tekisi pahaa < pojalle, mutta samalla
hän sisimmässään riemuitsi.
Red oli tullut takaisin! Red oli taas
hänen luonaan!
Red meni Dickin vuoteen luo ja
tarkasteli nukkuvaa lasta. Sitten hän
herätti Dickin, ja heidän välilleien
sukeutui keskustelu. Ann kuuli
Dickin .sanovan lapsekkaan kimeällä
äänellään:
, "Isä oli yhtä suuri kuin sinä. Äiti
sanoo, että hän oli paras metsästäjä
.monon peninkulman alalla. Ei kukaan
osannut hiihtää^ niinkuin hän.
Eikä hän pelännyt mitään . .•."
Dickillä ei ollut aavistustakaan,
kuka vieras oli. Hän jatkoi juttuaan:
"Minä olen suuri ikäisekseni, ja
kerran minusta tulee yhtä suuri ja
voimakas kuin isä . .
Redin silmiin tuli hellä ilme^ ilme,
jota Ann ei ollut koskaan aikaisemmin
nähnyt niissä. Ann asteli hiljaa
hänen luokseen.
''Tervetuloa takaisin, Red'-, hän
sanoi koruttomasti, ja mies tarttui
hänen käteensä.
Red oli siis palannut, ehkä vieläkin
sulkeutuneempana kuin aikaisemmin,
mutta samalla nöyrempänä^ Hellempänä
j ystävällisemiMUQä. Hän ei
juonut enää. Ami koetti voittaa hänen
luottamustan, mutta ei täysin on-nistumifaina,
' •
Ktm faeiciman olivat kylässa;^^^^
mie? pysähdytti Redin tarttumalla monsa rakkautta. Kuta kovemniintenhdpotokseen isän pyydystys-
.... Mies oli she- hänen käsivarteensa. hän sai ponnistella miehensä vuoksi, JipnMnaa. Ann huusi. Turhaan, poi.
•riffi.- ^ /•:>,'•...•,-
"Sinä olet Red Nelson, eikö totta?"
hän kysyi. Silmänräpäyksen Red-vii- /
vytteli vastausta ikäänkuin^isi epäröinyt.
"Kyllä", hän sanoi sitten yksikantaan.
Väkeä oli alkäni^L k^eraäii^
pitkän miehen ja hänen tVaimohsaym-kutä
enempi hän sai kärsiä nälkää, ka oli jo kaukana menossa. Hän
kuta hurjemmin he pakenivat
ta toiseen, sitä suurempi oli hänen
rakkautensa. >
Eräänä päivänä Red kertoi hänelle
menneisyydestään.
; Hyvin nuorena ,;jou
seuraan
oU
parille. Sheriffin läsnäolo oli merkki -Lj^^
siitä, että jotakin jänmttävääpli^ kotikj^lässäni
lossa. ^'4 -^^^ ?
: *^inut oh pidätetty^^shfenlfesk-noi
lyhyesti^ Revolvei^^i-^^
libä vastaus.^ : Ä f m- * ^ - ^ V ^ ^ ^ i ^ ä ä ; ^^
.seuraavassa sekimhisäavähei^fi^t^^
pertui maahan. Häiiien^rötsäst^'^/^^^
hengenvaarassa. Red ei tiennyt mitään
po^aii läsnäolosta. Siinä tapa-uksessa
hän olisi varmasti ampunut
heti. Vihdbin hän ampui. Samalla
hetkellä^ kun laukaus kajahti, Red
varastämmei Jfcarhuäa^v^ Ja huiji§tu-
5iitä h e f e s t ä laitieh meitä-ori ^ ;
P;^]^tä3^ ma^nl''
-vSitte^tlÄi^ ja:po.
3 2 u ^ ^ ö n v - - ^ taistelu dä-
^n^tä-J^Jk^^em^
i Ö p i ^ ^ A i k e ^
^IR^t^aEn^F^nrtit^ samassa sit
virtaava veri pimasi toiBferij^^; :f
Red tempasi Annen-ji'^j|te
fcaansa ja - pakeni kaiihji^
JoutiuieenVäk^rtikon; säläni
Ja^ jouduin fjäljeen :^haan setH^^-r^ j £ a a s t a 5 a ^ ^ karhu tuupertui
:;Ja i^Tt -r---nyt^ - v ^
t iAm^ vhäjjtä ^jä ^
hdttäytsd rekeen ja'^jsiv%i^:föjiiiä ^;r^t^sii fcyimästäfcä: v^ ^
rpiiskällaan. :=Niin alkoLmäfaÄval- ^ i
- k d t t e n . l u n p k ö i t t i m p ö j & i l ' inen; että
\Kun he pääsivät: ktrtiiö^ . :;rSitähäh
sähdytti-reen ja :i^lk3isi/:Ärtpeeh^^^ hän oltkaivannutfhiin jrionena- Ann.
"Hyvästi, Ami, Minun} täytyy^^läh^
saanut palkan odotuksestaan. ;Huhjaä;väiihti^ ajoi-
. 7 He' olivat matkustanecit koko- päi- >at clumifcenttien yli. Haavoittunut
vän. Dick ja Ann torkkuivat r^ssä..ni^^ He saapuivat
Silloin, he äkkiä; kTjulivat. Redin
•äänen: '
: "Jääkarhu!'^ •
; Amflaölih^ luokse: Dick
^«spi vkätihusta^^ Jci\^tty^
^rani- suuruutta: ;:Red. makasi maassa
- ja liMisfcasiV^lja^
.; '^Kaan^^pttiut:^ aja^penin-
Minulla.on
teä täältä . . .Olen päiinäanjuiistettu
mies, jonka täytyy aina ^härhailla^
Maailma on tupminnut.minut.>. M^
nun täytyy paeta rangäistasta. Mutta
. sinä:. .'. " : ...--V . • ;
•'Tulen mukaasi, Red"- Anit^ sapoi
päättäväisesti. "Vaildca m ^ pitäi^ - :^Hän pysähdytti koirat, jottei tuo
si seurata .sinua maaihnan' ääriin, ..valkea peto säikähtäisi. Sitten hän
Red, niin en koskaan,- te tarttui kivääriinsä ja lähti, tavoitta-sinua."
Viinieiset sanät;Ankkuivat nsaan kaxhiia^ joka ei ollutvielähuo-nyyhkytykseen.
. ; r "^r : : iv vmanmit heitä. : Red tahtoi päästä
Alkoi levoton vaellutlalkeuksien ja mahdollisimman läheile^^
lumikenttien yli. Takaafäjettiiina he .puisi harhaan.
kulkivat talosta taloon. -Lumi oli kasaantunut valtaviksi
"Etkö ole Red Nelson^ joka . ; .?^' kinoksisksi. Välistä Red katosi ko-
Tämä kysymys kohtasi heitä aina,
kun he yrittivät saada syötävää ja
kattoa päänsä päälle yöksi. Red oli
-kohaan lumimuurin taakse. Ann ei
e5kimöfcylääii. L Eskimot olivat Redin
ystäviä; 1 Ete majaan
ja sitoivat harien haavansa. Hänen
selkänsä ölr; taittunut ja molemmat
käsivarret olivat murskautuneet.
Kun aVtrliaat eskimot olivat jättäneet
Aiineri ja Redin kahdenkesken: Red
kuiskasi hiljaa, käheällä . äänellä:
; ^'Näin^oIi:parästäVAnn. Me emme
olisi kauan kestäneet tällaista elämää.
^ Njrt sinä ja poika olette turvassa
. . . "
Kyynelkarpalot vierähtivät Annen
huomannut, miten Dick innosta säih- poskille..
k3rvin silmin seurasi asiainkulkua.
maankuulu rikollinen kaikkialla, Dick hypähti reestä ja kiiruhti kar-mutta
se ei vähentänyt hänen vai- hua kohti sulkeakseen siltä tien ja si-
"En ole ollut hyvä mies sinulle.
Ann", Red jatkoi. "Ja olen tappanut
ihmisen." — Sitten hän sanoi matalalla
äänellä ikäänkuin olisi puhunut
itsekseen: "Mutta olen myös pelastanut
ihmishengen."
Hckatsahrivat Dickiin, joka nukkui
taijalla päivän vaivoista väsyneenä.
''Niin, olet pelastanut oman poikasi
hengen", Ann sanoi kuiskaten...
"Elämäni ainoa hyvä teko. Olen
Ollut sinulle kehno mies, Ann."
"Älä sano niin", Ann nyyhkylti.
"Olen rakastanut sinua. Voi, kunpa
tietäisit,' niiten paljon olen rakastanut
sinua!" Hän painoi päänsä miehensä
rinnalle.
' "Dick orfiliyvä, poika", Red kuiskasi
hetken kuluttua. "Hänestä sii»
saat hyvän tuen^ paremman kuin mitä
minä. olen koskaan ollut. Ann,
anna hänen.airia ajatella isästään samoin:
kuiii hän ajatteli^ silloin, kun
palasin kotiin . . Anna hänen muistella
minua: rakkaudella.'
"Kyllä; Aina, Red."
V
Red: on haudattu valkean lumipeit-teen
alle. Ann istutti haudan merkiksi
pienen kuusen kummulle. J»
Dick asetti haudalle kyhmyisen ja vinon
puuristin, jonka hän itse oli
vuollut tuppiveitsellään.
Sellaista voi rakkaus olla erämaassa.—
julmaa ja.karua, mutta voimakasta,
kuolemaakin voimakkaampaa
A IJ-R^INGONPILKKU JAKSOT,
joiden mukaan ilmoja myöskin
riustctaait.Vk^taVät .vähän
Taas ott maaUma rUiastunui yhdeUä keksinnoUä, mikä yllä nähdään Näet
clevelandiiainen Joseph l^Kritz-j^^ onoUut lasten vaatetusten sommiite-ii}<
ma jo vmoista vuotia^^^^^ vuodeir - ^ ^ - ^
smitmvat 1952 jJtc
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 28, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-12-28 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki401228 |
Description
| Title | 1940-12-28-10 |
| OCR text | poika jo pyysi äitiä kertomaan isästä. Poika oli kuullut tovereiltaan, että hänellä niinkuin muillakin oli isä. . • •.. - ''Oliko isäni huono mies, äiti?" hän kysyi ja katsahti äitiinsä. Kyyneleet nousivat Annen silmiin. Hän veti pojan luokseen. ; "Kerron sinulle isästäsi", hän sanoi hiljaa. "Isäsi' oli hyvin urhoollinen mies. ' Hän oli kätevin mies monen peninkulman alalla. Hän oli nopein hiihtäjä, jä niin suuri, että häii oli päätään pitempi kylän pisintä miestä." Suurin silmin J[)ick katseli äidään, "Kerro minuUe~viää isästä: (Mikö hän yhtä voimakas kuin Gorjat?" "Kyllä melkein", Ann h3rm3ali kyynelten läpi. Kysymj^siä sateli, ja vastauksia tuli. Vihdöia Dickin 'mielessä oli yalmiina kuva siitä sadunomaisesta sa)ikarista,, joka oli halien isänsä. Iltaisiri ennen uneen vaipumistaan Dick halusi aina kuulla jotakin isästään. Silloin Ann saattoi sanoa: "Isäsi oli erämaan- mies. Hän ia-kasti lumikenttiä ja metsiä. Metsien helmasta hän tuli eräänäyÖnä.myrskyn raivotessa ja sakean lumen täyttäessä, ilman. \ Ja metsien helmaan hän palasi eräänä päivänä, kun elämä täällä tuvassa tuntui hänestä liian yksitoikkoiselta ja seikkailuista köyhältä . . ." Siihen Dick nukahti. - Redin katoamisesta oli kulunut viisi vuotta. Mutta Ann ei koskaan lakannut kaipaamasta eikä toivomasta. Hän katseli nukkuvaa lastaan ja kuunteli nurkissa kohisevaa myrskyä. Sitten hän meni toiseen huoneeseen. Mutta tuskin hän oli päässyt sinne, kun ovi aukeni ja kookas mies astui tupaan. Mies vilkuili ympärilleen pimeässä huoneessa, missä Dick makasi vuoteessaan. Red Nelson oli palannut — tullut myrskyisenä yönä kuten silloin, kun Ann oli nähnyt hänet ensi kerran . . . Ann tuijotti häneen niinkuin olisi nähnyt näkyjä. Mutta mies ei nähnyt pimeässä .Annea. Ann oli jäykkänä kauhusta ajatellessaan, että mies tekisi pahaa < pojalle, mutta samalla hän sisimmässään riemuitsi. Red oli tullut takaisin! Red oli taas hänen luonaan! Red meni Dickin vuoteen luo ja tarkasteli nukkuvaa lasta. Sitten hän herätti Dickin, ja heidän välilleien sukeutui keskustelu. Ann kuuli Dickin .sanovan lapsekkaan kimeällä äänellään: , "Isä oli yhtä suuri kuin sinä. Äiti sanoo, että hän oli paras metsästäjä .monon peninkulman alalla. Ei kukaan osannut hiihtää^ niinkuin hän. Eikä hän pelännyt mitään . .•." Dickillä ei ollut aavistustakaan, kuka vieras oli. Hän jatkoi juttuaan: "Minä olen suuri ikäisekseni, ja kerran minusta tulee yhtä suuri ja voimakas kuin isä . . Redin silmiin tuli hellä ilme^ ilme, jota Ann ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt niissä. Ann asteli hiljaa hänen luokseen. ''Tervetuloa takaisin, Red'-, hän sanoi koruttomasti, ja mies tarttui hänen käteensä. Red oli siis palannut, ehkä vieläkin sulkeutuneempana kuin aikaisemmin, mutta samalla nöyrempänä^ Hellempänä j ystävällisemiMUQä. Hän ei juonut enää. Ami koetti voittaa hänen luottamustan, mutta ei täysin on-nistumifaina, ' • Ktm faeiciman olivat kylässa;^^^^ mie? pysähdytti Redin tarttumalla monsa rakkautta. Kuta kovemniintenhdpotokseen isän pyydystys- .... Mies oli she- hänen käsivarteensa. hän sai ponnistella miehensä vuoksi, JipnMnaa. Ann huusi. Turhaan, poi. •riffi.- ^ /•:>,'•...•,- "Sinä olet Red Nelson, eikö totta?" hän kysyi. Silmänräpäyksen Red-vii- / vytteli vastausta ikäänkuin^isi epäröinyt. "Kyllä", hän sanoi sitten yksikantaan. Väkeä oli alkäni^L k^eraäii^ pitkän miehen ja hänen tVaimohsaym-kutä enempi hän sai kärsiä nälkää, ka oli jo kaukana menossa. Hän kuta hurjemmin he pakenivat ta toiseen, sitä suurempi oli hänen rakkautensa. > Eräänä päivänä Red kertoi hänelle menneisyydestään. ; Hyvin nuorena ,;jou seuraan oU parille. Sheriffin läsnäolo oli merkki -Lj^^ siitä, että jotakin jänmttävääpli^ kotikj^lässäni lossa. ^'4 -^^^ ? : *^inut oh pidätetty^^shfenlfesk-noi lyhyesti^ Revolvei^^i-^^ libä vastaus.^ : Ä f m- * ^ - ^ V ^ ^ ^ i ^ ä ä ; ^^ .seuraavassa sekimhisäavähei^fi^t^^ pertui maahan. Häiiien^rötsäst^'^/^^^ hengenvaarassa. Red ei tiennyt mitään po^aii läsnäolosta. Siinä tapa-uksessa hän olisi varmasti ampunut heti. Vihdbin hän ampui. Samalla hetkellä^ kun laukaus kajahti, Red varastämmei Jfcarhuäa^v^ Ja huiji§tu- 5iitä h e f e s t ä laitieh meitä-ori ^ ; P;^]^tä3^ ma^nl'' -vSitte^tlÄi^ ja:po. 3 2 u ^ ^ ö n v - - ^ taistelu dä- ^n^tä-J^Jk^^em^ i Ö p i ^ ^ A i k e ^ ^IR^t^aEn^F^nrtit^ samassa sit virtaava veri pimasi toiBferij^^; :f Red tempasi Annen-ji'^j|te fcaansa ja - pakeni kaiihji^ JoutiuieenVäk^rtikon; säläni Ja^ jouduin fjäljeen :^haan setH^^-r^ j £ a a s t a 5 a ^ ^ karhu tuupertui :;Ja i^Tt -r---nyt^ - v ^ t iAm^ vhäjjtä ^jä ^ hdttäytsd rekeen ja'^jsiv%i^:föjiiiä ^;r^t^sii fcyimästäfcä: v^ ^ rpiiskällaan. :=Niin alkoLmäfaÄval- ^ i - k d t t e n . l u n p k ö i t t i m p ö j & i l ' inen; että \Kun he pääsivät: ktrtiiö^ . :;rSitähäh sähdytti-reen ja :i^lk3isi/:Ärtpeeh^^^ hän oltkaivannutfhiin jrionena- Ann. "Hyvästi, Ami, Minun} täytyy^^läh^ saanut palkan odotuksestaan. ;Huhjaä;väiihti^ ajoi- . 7 He' olivat matkustanecit koko- päi- >at clumifcenttien yli. Haavoittunut vän. Dick ja Ann torkkuivat r^ssä..ni^^ He saapuivat Silloin, he äkkiä; kTjulivat. Redin •äänen: ' : "Jääkarhu!'^ • ; Amflaölih^ luokse: Dick ^«spi vkätihusta^^ Jci\^tty^ ^rani- suuruutta: ;:Red. makasi maassa - ja liMisfcasiV^lja^ .; '^Kaan^^pttiut:^ aja^penin- Minulla.on teä täältä . . .Olen päiinäanjuiistettu mies, jonka täytyy aina ^härhailla^ Maailma on tupminnut.minut.>. M^ nun täytyy paeta rangäistasta. Mutta . sinä:. .'. " : ...--V . • ; •'Tulen mukaasi, Red"- Anit^ sapoi päättäväisesti. "Vaildca m ^ pitäi^ - :^Hän pysähdytti koirat, jottei tuo si seurata .sinua maaihnan' ääriin, ..valkea peto säikähtäisi. Sitten hän Red, niin en koskaan,- te tarttui kivääriinsä ja lähti, tavoitta-sinua." Viinieiset sanät;Ankkuivat nsaan kaxhiia^ joka ei ollutvielähuo-nyyhkytykseen. . ; r "^r : : iv vmanmit heitä. : Red tahtoi päästä Alkoi levoton vaellutlalkeuksien ja mahdollisimman läheile^^ lumikenttien yli. Takaafäjettiiina he .puisi harhaan. kulkivat talosta taloon. -Lumi oli kasaantunut valtaviksi "Etkö ole Red Nelson^ joka . ; .?^' kinoksisksi. Välistä Red katosi ko- Tämä kysymys kohtasi heitä aina, kun he yrittivät saada syötävää ja kattoa päänsä päälle yöksi. Red oli -kohaan lumimuurin taakse. Ann ei e5kimöfcylääii. L Eskimot olivat Redin ystäviä; 1 Ete majaan ja sitoivat harien haavansa. Hänen selkänsä ölr; taittunut ja molemmat käsivarret olivat murskautuneet. Kun aVtrliaat eskimot olivat jättäneet Aiineri ja Redin kahdenkesken: Red kuiskasi hiljaa, käheällä . äänellä: ; ^'Näin^oIi:parästäVAnn. Me emme olisi kauan kestäneet tällaista elämää. ^ Njrt sinä ja poika olette turvassa . . . " Kyynelkarpalot vierähtivät Annen huomannut, miten Dick innosta säih- poskille.. k3rvin silmin seurasi asiainkulkua. maankuulu rikollinen kaikkialla, Dick hypähti reestä ja kiiruhti kar-mutta se ei vähentänyt hänen vai- hua kohti sulkeakseen siltä tien ja si- "En ole ollut hyvä mies sinulle. Ann", Red jatkoi. "Ja olen tappanut ihmisen." — Sitten hän sanoi matalalla äänellä ikäänkuin olisi puhunut itsekseen: "Mutta olen myös pelastanut ihmishengen." Hckatsahrivat Dickiin, joka nukkui taijalla päivän vaivoista väsyneenä. ''Niin, olet pelastanut oman poikasi hengen", Ann sanoi kuiskaten... "Elämäni ainoa hyvä teko. Olen Ollut sinulle kehno mies, Ann." "Älä sano niin", Ann nyyhkylti. "Olen rakastanut sinua. Voi, kunpa tietäisit,' niiten paljon olen rakastanut sinua!" Hän painoi päänsä miehensä rinnalle. ' "Dick orfiliyvä, poika", Red kuiskasi hetken kuluttua. "Hänestä sii» saat hyvän tuen^ paremman kuin mitä minä. olen koskaan ollut. Ann, anna hänen.airia ajatella isästään samoin: kuiii hän ajatteli^ silloin, kun palasin kotiin . . Anna hänen muistella minua: rakkaudella.' "Kyllä; Aina, Red." V Red: on haudattu valkean lumipeit-teen alle. Ann istutti haudan merkiksi pienen kuusen kummulle. J» Dick asetti haudalle kyhmyisen ja vinon puuristin, jonka hän itse oli vuollut tuppiveitsellään. Sellaista voi rakkaus olla erämaassa.— julmaa ja.karua, mutta voimakasta, kuolemaakin voimakkaampaa A IJ-R^INGONPILKKU JAKSOT, joiden mukaan ilmoja myöskin riustctaait.Vk^taVät .vähän Taas ott maaUma rUiastunui yhdeUä keksinnoUä, mikä yllä nähdään Näet clevelandiiainen Joseph l^Kritz-j^^ onoUut lasten vaatetusten sommiite-ii}< ma jo vmoista vuotia^^^^^ vuodeir - ^ ^ - ^ smitmvat 1952 jJtc |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-12-28-10
