Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 8, 1943

              Sivu 6 LAU.\XTAINA, TOUKOKUUN 8 PÄIVÄNÄ 194-
Tapanin jälkipäivänä matkustivat
•vieraani pois. Eskon ja minun piti
vuorostamme mennä Mailan luo uu-deksi
vuodeksi, mutta sairastuin Ien-suun
juuri lähtöpäivänä, ja kylämat­ka
raukeni. Loppiaisena olin vasta
Erään toisenkin turkkiunelma to­teutui.
Esko-August yllätti minut
oravannahkaturkilla. Olin niin häm­mästynyt,
etten osannut sanoa mi­tään.
Mutta 'toiset sanoivat sitä
enemmän. Sinä, et tunne lankojasi,
Eeva. Ne pojat osaavat kalan ruotia, ensi kerran ylhäällä.
He tietävät, millä kannalla avioliit- Sairastaessani pääsin selvyyteen
toni on ja järjestävät sydämettömästi Eskon tunteista. Hän pitää minusta,
kiusallisia tilanteita sekä Eskolle että ei luonnollisestikaan vuosiakestäväs-minulle.
ti ja ikuisesti, vaan ehkä samoin kuin
Nähtyään turkkini hihkaisi laki- kaikista muistakin hakkailemistaan
lanko toiset miehet kokoon. Koska tytöistä. Ei hän ole siitä mitään
äiti oli näyttänyt kauniin esimerkin, puhunut, mutta sellainenhan taju-miten
turkista oli kiitettävä, oli mi- taan sanoittakin,
nun tehtävä samoin. Liikemies laski Kun lensuni takra"joutfuin
hrtrturkin suukkoarvotf "ja^ s^^^^^ seen, vietti Esko uskollisesti kaikki
musumman. Käteistä piti maksaa v^aa-aikansa luonani. Hänluki mi-heti
kaksikymmentäviisi ja muut sain nulle lehtiä ja kirjaöisuutta, välistä
suorittaa . vähittäismaksuna viiden myös keskustelhnme. Peitteleminen,
Tämä meidän paikkakunta on i- voisivat tehdä, jos vaan olisi h\v:=
sonlamen kaivoskylä, jossa on vähän tahtoa. Kun lukee sanomalehtiä ^
kaikenlaisia "rientoja", kuten eloku- näkee, että melkein joka paikkakt-^
vateatteri, palloruuma, apteekki ja nalla oh jotakin tehty, pidetty ni:-?
parturi y.m. Nyt aivan uusin vä- ja niitä "paarteja" yhteisen asiana
lähdys on kolmenlaiset uniot, joista teen, niin oikein hävettää,
saadaan tärkeimmät päivän uutiset Olen kuullut sanottavan, kun -
ja joista me hameväkikin olenune *
saaneet vaihteeksi vähän pareniman
aiheen kuin jonkun lapsen saannista
tai hirveästä lihomisesta. Tlihän ta­paan"
nyi käy keskustelumme kylä-reisuilla:
•
vuoden jnaksuajalla. Vastustaminen
di turhaa. —
Minä lahjoitin riepuiiiattoja.
"Tällaiset lahjat tulevat huokeik­si'*,
sanoi armeijan edustaja, kun le­vitti
mattonsa auki. "Ensi jouluna
lahjoitan minä vanhoja sotilashousu-janx."
.
"Kirsti on salakavala nainen", ju­listi
maisteri t3rytyväisenä katsellen
kaunista mattoaan. "Hän osaa tai­tavasti
laittaa vanhasta uutta ja kau­nista.
Varo, Eäko, ettei hän sinuakin
valtimonkoettaminen jä kuumeen
mittaaminen häntä erityisesti: miel-
"Ajattele, kun se teidän naapuri­kin
on jointannut itsensä siihen nik-kelisyyiiyyn.
Kyllä siinä kanssa on
työväen; mies."
"Kyllä suomalaiset ^ ovat raukio-lyttivät.
• Joutuivatpa täti ja Esko - ja; pelkäävät, että jos en :tuohon yh-vakavaan
riitaan miniin tähteni, kun dy, niin säkätään; ja niin myyden
Esko ei saHtnut tädin mielinmäärin itsensä," .
huseerata roppipuUpineen. , Täti "Ei mun mieheni kyUä ole niin ar-^
väitti, ettei Esko tieniJ3rt sairaanhoi- ka, että ehsiminäisenä on menemässä
dosta hölynpölyä ja etten minä ikinä joka koplaan. Kyllä sitä pitää kat-paranisi,
ellen saisi lääkettä tuntu- soa mihin kuuluu."
vasti. Hartaista py3^.nöistäni salli
Esko tädin antaa minulle mikstuuraa
useammin, mutta muita lääkkeitä
vain lääkärin määräyksen mukaan.
keitä väripadassa ja myy. tai lahjoita Täti ei ymmärtänyt, kuinka lääkäri
uutena jollekin toiselle!"
. "Nim, Esko, varo Kirstiä! Hän on
hirveästi rahanhimoinen. \Nahkasi ei
olelujaissa, jos hän siitä sopiN^an sum­man
saa", naljaili kapteeni.
."Sinä et ole oikea mies kuvailemaan
henkistä kokoomustani", puolustau­duin.
"Mitä rahanhinKK)^ tulee,, voin
näyttää sen kirjallisesti v toteen. - Eri
voi määrätä niin vähän lääkettä ai­kuiselle.
Kolmasti päivässä! Kuka
sen vertaisesta paranee! Luojan
kiitos, että mikstuura kelpasi väliro-piksi!
Kyllä täti minulle sitä syöt­tikin.
Aina kuQ Eskon silmä vältti,
täytyi -minun niellä mikstuurassa lio­teltu
sokeripala.
"Ja siihen syyhyynhän se kuuluu
kuuluvan sekin, joka asuu siinä tei­dän
luona toisella puolella tien."
"Älä nyt. Mutta onhan se oike­astaan
sellainen komppanian mies,
sillä on hyvä työkin, ettei vaatteet­kaan
likaannu juuri ollenkaan. Mi­nä
raukka kun saan-aina hinkata nii­tä
joka viikko kieli pitkällä."
"No jokos sun ukkosi kuuluu, oi­kein,
siihen siiaioohon?"
kaupattu Punaisen Ristin töitä:
"Minulla on kylliksi 'ristiä' ke;:-
na." Tahi; "En minä rupea opete-iemaan
enää toisenlaisfa sukkia L>
tomaan, kun ei sellaiset auta m.zl
ennen olen/kutomaan oppinut I L IU
kutokoot itse." ' .
y^?y^^' se olisi pa- '
ha vaikka - oppisimme uudeniaisestl-kin
kirtöiri^ ojaaii kaa- ^
da, eikä'sitä.ti^ä;mitä saannne'
viedä oppia eM ^
voitettu.-^."'^^^ miöH'
voimme h^y>^lä mielellä.
Totta-Puhuen meillä monella olisi
paljon aikaa- tehdä jotakin; vaikka
kutoa /vain iyksi sukka kuukaudessa
ja toinen .toisessa,-niih sekin olisi pa­rempi
kuin ei mitään. Muistellaan-pa
äitejämme Suomiessa, mitä he en­nen
aikaan' joutivat tekemään suu­ren
lapsilauman keskellä. 'Meillä
täällä kun on kaksi tai kolme lasta ia
pieni kotitaloiis- hoidettava, niin on
niin kauhea kiire, ettei jouda kuin
"poveibnsa sj#:eä". Niin, niin, vaik-.
ka kaikki; on .melkein valmista ja
kannetaan - kotiin. Kaupasta käy­dään
>jofca .aamu kysymässä: *'Mitä
misis ihaliiaa^ tänä päivänä?" Ja st
Jp pari päivää ennen loppiaista mikä siinä puolensa.pitää.".
tunsin itseni tervfeeksi, mutta Esko, Jjjpo,,sittenhän sitä voi yhtyä
. "Ei liän .vielä kuulu mihinkään, . tuodaan. -J^ maitomies tuö maitoa
mutta onhan tässä aikaa vielä katsoa paljon kuiitJialutaan.
ole lukenut yhtään kirjettäsii jossa et . joka oli vkuuraemittarin -.diktaattori, vaikka siiaiool^pn, oikein työläisten, jj^na;
Jos.>bik0in-rajattelemme, niin:^^^
lä on - vieiarlftrfH^^^^^'"^ sota-ai-
"Joo, joo, niin niin.":
*'Kas sinuakin, tule sisään, jninul-pyytäisi
rahaa. Ja naimisiia men- väitti olevan vielä- lievää iämmön- nnioon, kun on ensin kylliksi rohfcei-tyäsi
puhutaan kirjeissäsi, kuinka nousua eikä Jaskenyt ratnua vuotees- ta työläisiä siihen yhtymääiu.ja,
paljon olet onnistunut rahaa'säästä- ta-pois. Onneksi tuli Armi loppiais- niaan sen valtaan." .
mään ja mitä^se ja se esine; maksoi." päivänä jo lomalta ja pyynnöstäni
"Herra kapteeni, jos olisin,^päällöi- han koetti kuumettani omalla mitta-kösi,
en uskoisi haltuusi sotilassalai-. rillaan. Armin "mittari" ' näytti
suuksia." {{S^asta olevan ruumiissani, 35,9".
"Kirsti on liikemies. Hän osaa Eskon varoitukset kaikuiyat kuuroil-muuttaa
kaikki rahaksi. Minulta le korville. Minä jätin vuoteen.
Tänään lähti Esko viemään Ar­mia
hevosella koululle, jossa kahdek­sasluokkalaisilla
oli ensimmäinen
Moni skiöotuskastuneesti: "Koh­taa
saa'mitään, kun kaikki menee '
kortille. '1 Meidän lapset lykkäisivät r
'präiskäteistäVva^ eiole voitat-:
lä paistaa.". Mutta hyvät ystävät,
hän on saanut monta markkaa myy­mällä
suukkoja", yhtyi liikemies jut­tuun.
"Senkin valehtelija. Auioastaan ruotsintuntinsa joululta. Anetti^täti
la on täällä jo vieras ennestäänkin, muistakaapa, mitä--saavat ihmiset
istutaan ja juodaan kahvia oikein jossakin -muualla, e^. Euroopassa
rauhassa, kun on lapsetkin koulus- ja juuri siellä, .vanhassa sjiinyin--
sa." ' maassamme. Mitä sanoisimme, jos
"Ei minulla ole oikein paljon ai- kaikki ne puutteet meitä kohtaisi ja
kaa, mutta pistäysin vain jpikipäin, saisimme vielä "lämpimän asumion
kun kuulin tuolla kylällä käydessä- sijasta värjötellä pommisuojissa,
ni, ettei se teidän naapuri kuulukaan Muistakaamme, mitä meillä oli
yhden suukonolet saanut. Olin pens- meni samalla kertaa ystävänsä hie- komppanian unioon.» emien Suomessa,-varsinkin vaikeim
ka ja hirveässä rahapulassa, eikä äiti rojamummon luo. Kuulemma sä- "Kyllä kai, vaikka ei hän sitä sa- pina aikoina. Muistakaamme Paik­antanut
penniäkään sen Uevittämi- rötti niin ilkeästi vasenta lapaa,
seksi. Silloin ^lupasit satasen, jos Istuin yksin soitellen joululahjaksi
suutelism sinua. Inhosin siihen ai- saamiani kappaleita. .Ajattelin siinä
kaan suutelemista koko sydämestäni, sivussa, miten sukkelasti Eskon huo-mutta
satanen oli myös mielestäni lenpito minusta lakkasi, kun Armi il-hirmu
raha. Karkaisin luontoni ja . mestyi näköpiiriin,
sain satasen." Silloin juuri tuli Esko huoneeseen
Esko katsoi minua tutkivasti. ja nosti itselleen tuolin pianon vie-
Lensin punaiseksi kuin punajuuri, reen.
no.
ii
Tiesihän- Esko ahneutenn. Itse sa­noin
hänelle suoraan ottavani hänet
rahojensa tähden. Mutta hän oli
"Etkö jäänytkään kylään?" ky-syin
tyhmästi.
"En. Tulin seuraksesi, ettei si-tosiaan
niin pahoilkan olevan näköi- nun tafvitse^olla yksin, kun tätikin p^^^i^j ^^^^ „
.tf. fn,v-n»n « i W n . ou poissa. Et näytä oikein terveel- «xäällä puhutaan kanssa niin näi­tä.
Ethän vain liene sittenkin nous-ki
oikein, eikä niin.Jiullunkurisesti,
No niin sen akka sanoi, ettei ai- että siellä oli. perunankuoretkin pa-nakaan
meidän mies siihen yhdy, rempi^.kuin täällä, ^ a ne keltaiset
vaikka kuinka kävisi." . silakat sitten kovan mustan leivän
"Tosiaan^ kyllä, minä sen uskon, kanssa — rauhan päivinäkin . . .
ettei hän siihen kuulu, kun hän oli .Siis älkäämme olko suotta suniis-näyttänyt
punaisen neulansa meidän samme ja nurkuko. Meillä on asiat
äijälle ja.sanonut mihinkä kuuluu." sentään, verrattain hyvin ja paljoa e-
"Vai niin, kylläpä hän ijskaltaa — nenmiän me kukin kohdaltamme voi-ja
minä kun kerroin jo kaupungissa simme auttaa yhteistä asiaamme jo5
käydessäni -että siihen konqjpanian vaan tahtoisimme. — E. S. _
unioon sekin kuuluu: Mutta kun ' , ,, •^ggggg*
cen, että toivoin olleeni vähän hieno­tunteisempi
häntä kohtaan.
Esko oli perheemme \'akavin jä­sen.
Hän. ei osallistunut kepposiin
ja ihmetteli, kun toiset xaitsivät. nii­tä,
tehdä. Hän harrasti, etupäässä
lasten seuraa. Nämä riippuivatkin
hänessä kiinni kuin. takkiaisct.. Mi-,
nusta oli ihan koomillista, miten hän
sut liian aikaisin vuoteena?"
"K3dlä:minä olen jo täysin, terve."
"En oikein usko sitä. Sinun pi­täisi
nauraa, laskea, leikkiä, tai aina­kin
riidellä kanssani, ennenkuin pi­dän
sinua täysin terveenä." Hän
kumartui minua niin. lähelle, että
jon, ettei sitä aina tiedä mikä on tot­ta
ja mikä ei."
Naisen alkuperä
Eräs - suomalainen tyttönen, joka
oli vasta koulussa oppinut englannin
viH^ niiden kanssa päiväkaudet tel- hengityksensä häälytti^hiuksiani. Si- pä ei olekin; ollaan kaikkeen
mia,
**Mies, joka on .hyvä äidilleen ja
pitää lapsista, on ihanteellinen ayio-xnies",
sanoi lakilanko, joka. hämäsi
minua enemmän kuin kukaan muu.
. "l^iin onkin. Esko ei ole minua
kertaakaan lyönyt."
"Vaikka sinä, jos kukaan, kaipaat
selkäsaunaa. Esko-patka,.jaksakoon hiljaisesti,
vain kantaa ristinsä!"
nä siunattuna silmänräpäyksenä tä­räytti
vahva vilunväre ruumistani.
Latva oikeni heti.
"Kirsti, olenko tosiaan sinulle noin
vastenmieUnen?"
"Mitä varten khisaat minua jou­tavilla
kysymyksilläsi? Tiesithän
mieleni jo ottaessasi minut", -vastasin
Niin, tuohon tapaan käy keskus- kielen, Jialusi kertoa vanhemmilleen
telut kyläreisuilla, ja usein on mje- mldenfciintoisenasian, jonka hän o«
suxmuntaikoiilussa oppinut. "Alak­si",
hän sanoi, "ei-kokomaaiimasa
oHut muita kmnyksi.mies. HäneDä
oli ikävä,. k4in <i ^Uut ketään jonka
kanssa hän olisi voinut puhua: Mut­ta
yhtenä -päivänä laittoi Jumala
miehen-nukkumaan ja kun mies
nukkuij otti-Jumala :häneltä po^=^'
vot ja tdtF-siilä.hänelle vaimon." —
hetkin mukana
Mutta minunhan piti puhua vSiän
muustakin, muistakin yhteistoimin­noistamme,
jos niitä on. Vaan niitä-muu-hun
toimintaan nähden vähän hil­jaisia,
niin suomalaiset kuin muun­kielisetkin.
. . .
Jotkut naiset täällä kyllä iutovat
Jatkuu.
ja neulovat hyvinkm ahkeraan Pu- . Tyttönen-oli nähtärästlsekaantonat
naiselle Ristille, mutta ne<jvat vain "rib" ia 5^brain^'sanojen ^ssa. _
niin muutamat, ettei menisi kaikki "gggg ^
sormetkaan niiden, lukuun. Kuiten­kin
täällä on ainakin puoli sataa suo­malaista
perhettä, jotka aina jotain
mun, fä!ä smuUa on kaksi kono^
vaan yksi suu.