1951-03-31-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
)5LEHTI5ESS-^ sanottim:
p-ä herra, eikö olekiö ihäs-
' Kello 12,20. TeastutteXis-loisteliaaseen
vaimuo^t^nr-aie
tarjotaan kaksi mainiota
a yksi päix^ällinen — ja s i ltana,
hj^-ä herra/ kello 22.25-
pariisiäsa."
1 kohdallamme asia et fcuiten-i
aivan näin mutkaton. En-
,me emme olleet Lissabonissa,
siis voineet nousta loisteliaa-iiuosastoomme,
vaan me olim-an
varrella, Coimbrassa, kolme
»hjoiseeri Lissabonista,
tntaina minä menin Goimbraai
aiikön luo Ja puhuin hänelle
idän Ylhäisyytenne! Voinko
iikori lopulla, perjantaina, saa-i
paikkaa Etelän pikajunaan?
van .varmasti, Teidän Ylhäisyy-irn
vastasi. Portugalissa näet
in kohteliasta kieltä,
iljönko matka maksaa?
itä en tiedä, Teidän Ylhäisyy-
Minun on ensin sähkötettävä
niin. "
iitäftv Teidän rYlhäisyytetttie. ^ - '
:i'mitään syyiä!^ •Stmriri^iioni^
[tää' Teidän Ylhäisyytenne -käs-taina:
ko Teidän Ylhäisyytenne suvain-iiköttää
Lissaboniin?
lyllä, Teidän Korkeutenne!. Pai-varattu
Teille,
'äljonko olen velkaa?
Sitä en tiedä, Teidän Korkeu-
Voitte maksaa junailijalle.
Kiitän, Teidän Ylhäisyytenne.
Ei mitään syytä! Kunnia, että
täälläkään on edessä muuta kuin
i.-virka, tahdon nähdä maailmaa
ttää jotakin muuta. Enkä minä
i siellä ole, tulen pian ainakin käy-mein
äitikin tyyntyi ja erottiin
öisessäkin yhteisymmärryksessä,
istuaan sängyssä nukkuvia sisko-astui
Eero ulos ja lähti vinhasti kä-lään
Aholaa kohti.
tahtonut perille'päästyä uni tulla
Sten kiivaasti askarrellessa, ja
naan ihmisten olevan ylhäällä kii-hän
isännän puheille.
säntä hyvä alkoi Eero, "minä
nyt saanut päähäni sen ajatuksen,
lähden pois näiltä perukoilta, jos
illä ole mitään sitä vastaan."
-ähdetpots —Ja minne?" >
onnekin maailmalle — Johonkin
ninkiin."
Tietävätkö vanhempasi siitä?*' ^ =
)lin heidän puheillaan .yöllä;'^ :
?irhanan; poikaf 'kun. sait senv.pää-
3iston juuri-heinätyön edellä. Mut-litäs
siitä, täytyyhän imifehen mehh^^^
mieli tekee^ vaikka pidänkin sinua
i liian nuorena kauaksi maailmalle
emään. Palkastasi ei ole mitääa so-mutta
sinä olet jo-säaniit vähän
» j a tuon puvun mikä päälläsi ori se-tiatun,
kengät, sukat ja alusvaatteet,
° ne jo oikeastaan vastaisivat tämän
iun renkipojan palkkaa täiiän asti.-
tta täytyyhän jniehellä olla mahalle
lähtiessä vähän rahaakinlV pu-
' isäntä, joka oli tunnettu sopuisana
tumiehenä, ja ojensi Eerolle kahden- .
imenen marinan setelin. . . • •
2ero oli hyyillään,^Uä hän oK pelän-t
että isäntä ennemminkin velkoo hätä
kuiamitään antaa, -Hän'Mtti ja
°si isännälle hyvästiksi kätensä; jol-tämä
sitä. puristaessa sanoi «vaka-
5ti: •.; , • ••; , .' . ; •
^plkoon onni matkassaa Eeco, ja
«Itsesi miehenä; missä vadtanetkin.'^.
.omatta - k e n s U eÄ mmlle aiotaan
mitään lähti .Eero, pieni kää^
malossaan astelemaa» Raahea i:oli-
Jatkuu.
olen saanut palvella Teidän Korkeuttanne^
on pysyvä unohtumattomana
muistona koko elämäni ajan.
Perjantaina:
— Juha kai tulee kello 16.15?
— Aivan niin, Teidän Korkeutenne.
—A^äimöni ja minä voimme siis mat-kustaa.
-^'^
— E^päilemättä, Teidän Korkeutenne,
mikäli sattumalta kaksi paikkaa on
vapaana.
— Mutta Ylhäisyyshän on sähköttänyt!
^- •,v
/ — Toivon Teidän Korkeudellenne
mahdollisimman miellj^ttävää matkaa!
- Pikajuna -jyrisee asemalle. Me hyppäämme
astuimelle. Juna lähtee puhkuen
liikkeelle. Vaimoni 'ja minun toiselta
puolen, toiselta puolen junahenki-lökunnan
välillä syntyy katkera kamppailu.
Siis näin: Hyppy junaan onnistui, ja
me seisoimme hätäisesti kokoon kyha-
'tjm rrntavarustuksen takana (i^atka-
•^tavaranime). Viholliset (Jnnamies, junailija
Ja makuuvaunun siivooja) olivat
yllätyshyökkäyksen hämmentäminä hieman
peraäntjmeet.
Mutta seuraavassa tietke^ssa he jo olivat
tointuneet ja kävivät päälle. Sotahuuto
kajahti kolmella kielellä, portugaliksi,
espanjaksi Ja ranskaksi: ''Abso-luto
impossibel! Absolutamente im-posible!
Absolument impossible! Karkki
paikat on varattu!"
•Minun on tunnustettava, että vaimoni
käyttä5rtyi raukkamaisesti. Hän kalpeni
ja oli vähällä pötkiä pakoon. Jnna-mies,
espanjalainen härTiätaistelija, havaitsi
asiani heikkouden Ja kohdisti
raivoisan hyökkäyksen heikkoa oikeaa
sivustaa vastaan.
Minä en kuitenkaan menettänyt
malttiani. Heilutin punaista viittaani
kääntääkseni espanjalaisen härän huomion
itseeni —^ ei, eihän minulla mitään
punaista viittaa ollut, vaan kymmenen
dollarin seteli . . .
Härkä mörisi tyytyväisenä. — Kaikki
toivomuksenne täytetään. Junamies
katosi palatakseen hetken kuluttua.
— Kas niin matkatavaranne ovat tallessa.
Monsieur ja madamme tyytyi'
nevat tuoleihin Salamancaan asti. Sitten
laitan vuoteen kuntoon. Ja tässä
ovat matkaliput. 1,630 escuadoa, olkaa
hyvä. Ah, 1,700, kiitos!
Minä sain liput ja kuitin—- 1,500
escudosta.
— No niin, vainioni huudahti vapautuneesti,
kävisipä Ranskan rajalla yhtä
hyvin.
— Ranskan rajalla?
'Niirij meillähän iei ole viisumia.
— Miksikä ei ole?
— Yksinkertaisesti siitä syystä, että
konsuiaatissa sanottiin sen olevan tar-
^ peettoman.
En ehtinyt vastata, silla makuuvau--
nun mies ojensi minulle kaksi ruusunpunaista
lippua: — 'Mafcuupaikkaliput
— 212 pesetaa.
— Minidla ei ole pesetoja.
— Herra voiTnaksaa myös dollareissa
— yksi dollari on viisi pesetaa.
— Hävetkää! Kurssin mukaan se
on kahdefean.
•Samassa ihnestyi näköpiiriini minulle
arvoltaan tuntematon herra. Joka vaativiisi
pesetaa matkustusluvasta.
— -Minähän olen Jo suorittanut sen
poliisaiel: Passissani on siitä meMntäi
Se ei kelpaa.
No, hyvä, minä maksoin sen toista-
-miseen. - ^ • -
' Ja sitten myöskin 14 escudoa,
muuan partaniekka vaati ojentaessaan
minulle^tihertävää paperia. ^Pikajunan
li^maksu Portugalin alueella. Jos
Teidän Armonne haluaa lunastaa myös
boletin del viajero Salamancaan asti
• vanhan .-herran.. |a..rowaa' mimttenmsi
vauEiua... - Ja., es-km .pyrtstelsvät ¥as-
'taan! •"• He ovat.^v^äsasmiikiis hymä_ pa-
•.hpilJaanisaapuessaan • Jimirl^^iiäiSIä' Isst-
•lyKä^Msdridiio — M Ä piti oäet-mat-
Itustaa Pariisiia.
• 18 pesetaa-r minsaatte.keltaiset-Hput,• •'•.inmissa sain lieti'viisiöiia- Raiaskan
— Onko kaikpa sitten lopultalan konsulaatista; ¥aHtettsvasti s i i t ä t ©Miit
maksettu? • . , :>:-:• v;--p|ijon'hyotyä.--^'un'-seii
^ — '^i smxikaan, vossa :senhcmal timnmie Etelää pi&^imalle/se oli
Myöskin matkalta 5alamanca~ M^-^^y^g^ Me etnme frns^t ffnukaa^
dma on Usämsksu, se tskee yhtmm:^M^^ aamiiEte-lol
pesetaa. ^ ^-.v. v^^g^^ pil^naller iJmiaiUjat tuntevat
^ -.Riutta sehän ei ole kahdella ^aol-^^^^^^^v^^^ jo Ja Miittavat kättään:'*^
Imen luku! * ' " ' ' -Täxmnä on! • •
— Sellaisesta pikku ylijäämästä ei ^ ; , ..j . a,- , ^
, • , rS.,.. J, . . Joka vndes paiva harkatatstelija oa
kannata puhua. Teidän Maje&teettmne. X
Itse asiassa hän ei- nrmittänyt minua
^Majesteetiksi', mutta minä kirjoitan
junassa ja^iiän lohduttaa meitä.
Iruri on rakenteellisesti hv^vinnykyai-i.„
nyt, ko s1k.a A^1a vasti.usk1o.r.a-. J' O 1lu n^a staa >k *a i•n: eil. Se on hur«m aavra. k.a-iu. p\inkiT;ä»iI- neein,„i„ ^O ik. eu,jd en.. . t,u o..hV o .n. arvoni.m "e en.. • zvaa nd em elare nco rnasnti.n tualcli,ao .n i.lR„l aa apt.ihtauiosni, ,e oelnla P-p lea^--
Juna jyskv^tti yossa; -M ma istuin * - - *^
tuolissani, sisimmässäni hyvänoloh tunne
siitä, että olin suorittanut kaikki
maksut Pariisiin saakka kaiken pää^ \ 'Herra Alcalde, pormestari, on ihas-.
määrään asti. v - • - '^Huttavä ihminen. Aamusta iltaan nje
räisin 17, vuosisadalta, mutta minä en
usko sitä.
Mutta silloin sinipunaiseen pukeutu- pelaamme hänen kanssaan kahvilassa
nut, sileäksi ajeltu herrasmies kiimartui.vfresilloa, espanjalasta korttipeliä, jon-puoleeni
Ja sanoi:. ^ .vv;.--^. • ol^ h^nel<äL>oj^i^^^
. Hyvä herraj-minä-tiici» t u ^
*siniset-liiput<: ^
— Tummansiniset! Jo n3rt on piru!
Jo täydellisesti.
Vaimoni ainoastaan on hy^in alakuloinen,
sillä Irun on pieni kaupunki.
Asema on vaUtettayasti kaupungin
ulkopuolella, ja siksi joskus tuptuukin
hieman tympeältä lahteä raskaiden
matkatavaroiden kera pyhiinväellusret-kelle
Etelän pikajunalle
joka ikinen aamu.
I
ii nii
•©11
Onko, niitä vaaleansinisiäldn? .
— Vaaleansinisiäkin on; mutta niis-
, tä ei nyt ole kysymys. Tummansiniset
kuuluvat matkalle Lissabonista Por-toon.
— Enhän minä siellä ole-ollutkaan!
— Ettepä tietenkään. Mitä tekemistä
teillä siellä olisi ollut? Mutta meidän
oli pidettävä kaksi paikkaa vapaina
siltä varalta, että te Ja ^ arvoisa
puolisonne suvaitsisitte nousta Junaan
Coimbrassa, , .
— Kaksi paikkaa vapaina! Näette-hän
te, että me istumme tuoleilla! .
— iMutta teidän olisi pitänyt saada
kaksi paikkaa — näiden tummansinis-ten
lippujen perusteella a 15 escudoa.
— Kunnioitettava sinipunainen herra!
Käyttänette ystävällisesti tilaisuutta
hyväksenne ja esitätte myöskin ne
vaaleansiniset. Minä näet olen nyt
maksutuulella.
— Hyvin mielelläni. Ne kuuluvat
linjalle Madrid — Irun. Toivon teidän
luopuvan vaatimasta^ selitystä siihen,
miksi teiltä vaaditaan tätä maksua,.
vaikka ette oldiaan niatkustaneet tällä
radalla, mutta tämän vaatimuksen oi-,
keutuksen suhteen minä valistan .teitä:
se perustun kuninkaa^n liikenneohje- panoksilla valtioiden
kello kuusi
III! i
Calouste Sarkis Guldbenkian on
ehkä maailman rikkain mies. Hän on
s>-ntynyt Konstantinopolissa 82 vuotta
sitten armenialaisista vanhemmista, saanut
Englannin kansalaisoikeudet, asettunut
asumaan Pariisiin, mutta oleskelee
enimmäkseen eräässä Lissabonin loistohotellissa.
Hänen varallisuutensa sanotaan
nousevan noin 3'00 miljoonaan
puntaan.
Guldbenkian on hankkinut rikkautensa
öljyllä, musta, pahanhajuinen öljy,
Joka milloinkaan ehtymättömänä kumpuaa
feöyhien arabimaiden kuiwsta erämaista.
Yli «viidenkyaranenen vuoden
ajan on Guldbenkian pelannut korkeilla
Ja hallitusten
säännön 329 pykälään. - kanssa tästä öljystä,, pelannut ja voitta-
Minä luovuin Ja maksoin. ; nut. ?
Minulla on jnyt pm^ Koko liiketoimintansa Guldbenkian
Espanjan rautateHle, jopa.seUaKellekin jiallitsee yhden sihteerin ja kahden pi-iinjalle
kuin i>enerandarr-Avila. ^j^pjoittaj^ Mutta Mnelläön
rata on par'aikaa rakenteilla ja.^^^-t^^^ joka
votaan valmistuvan kajiden vuollen, ^"valvoo hänen liike-etirjaaajokai^a
kaiia. ^ ^^^^ . ^m
Vain häriiätaisteUjarenää saapui^l^
semm0^1em|)eästi hymyillen: . Ei kuitenkaan n ä j ^ siltä, että Guld-
— Erehdykscsn vuoksi jäi^ leimavero j^.^^^^^^ olia kovinkaan, suuila; liipvia
perimättä, Teidän Pyhyytenne^ ^ <m
kymmenen escudoa lippua kohti. Te
ehkä väitätte, että iei?nav^roa ei perir
täkään matkalipuista, mutta kokonaan
teidän huolimattomuuttanne> Herra Se-baot,
on, että ette paremiDMn ole ot^^^^^
nut selvää yhtiömme säännötä.. - ,
Olimme Salamaneissa, Ke#iyö. Vili-:
reisestä osasta kuului rähinää — basso
Ja sopraano. Rähinä loppui 5'ähiteUen^^^
Ja me saimme vuoteet.
Tahoistaan, paitsi sitä jännitystä, minkä
Jättiläismäiset liikeyritykset iiänelle tarjoavat.;
Hänen palatsimainen tak>nsa
sijaitsee Pariisin hienoimmassa kaupunginosassa
lähellä Riemnkaaxta, ja siinä
on tällä vanhalla erakolla käyiett&vär-
Dään 106 huonetta. Viisitoista suurta
kristallikruunua valaisee rudiasalia, jossa
vaaiha Ouldbei&ian • istuu • yksinään
suuren pÖ3rtänsä ääressä aterialla; Hänen
suuiessa talv^nnitarhassaan on läpi
Vain teidän vuoksenne; minä järr suoden kuMtivia puita,Mnellä on saun-
Jestm erään herrasväen toiseen vau;> nattoman suuret taidekokoslmat, mutta
nuun, härkätaistelija sanpi. . , , , K ,.han näyttään tätä ihanuutta hyviir Isar-
AamuUa heräämme Irunis^ Ranskast^ voin Kenellekään >ulkopuolisilIe. 'W.nm&
kan rajalla. Silkkaapöityäolij^^^e^^^
muka emme olisi ^t^vinneetRansk^ vain muutamana viikkona vuodessa, Hä^
viisumia. MeidänqU pakko te neliä ei ole ystäviä ja riyjaudestaao liuo-matkanöne;
~. . : - limatta hän on maailman yksinäisin ih-
— Ikävä juttv, härkätaJstelija sanoi mlnen.
erotessamme,----'kun näin kjeii'an kävi, —: — ^ : ^
oli aivan suotta, että. minä pakotin s^n.
y^^fipfajBa^. .TOaalislcaaiaii 31 pilväati. - liSI".
Onko Liekin tilaus uudistettu?
SlVM.S.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 31, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-03-31 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki510331 |
Description
| Title | 1951-03-31-05 |
| OCR text |
)5LEHTI5ESS-^ sanottim:
p-ä herra, eikö olekiö ihäs-
' Kello 12,20. TeastutteXis-loisteliaaseen
vaimuo^t^nr-aie
tarjotaan kaksi mainiota
a yksi päix^ällinen — ja s i ltana,
hj^-ä herra/ kello 22.25-
pariisiäsa."
1 kohdallamme asia et fcuiten-i
aivan näin mutkaton. En-
,me emme olleet Lissabonissa,
siis voineet nousta loisteliaa-iiuosastoomme,
vaan me olim-an
varrella, Coimbrassa, kolme
»hjoiseeri Lissabonista,
tntaina minä menin Goimbraai
aiikön luo Ja puhuin hänelle
idän Ylhäisyytenne! Voinko
iikori lopulla, perjantaina, saa-i
paikkaa Etelän pikajunaan?
van .varmasti, Teidän Ylhäisyy-irn
vastasi. Portugalissa näet
in kohteliasta kieltä,
iljönko matka maksaa?
itä en tiedä, Teidän Ylhäisyy-
Minun on ensin sähkötettävä
niin. "
iitäftv Teidän rYlhäisyytetttie. ^ - '
:i'mitään syyiä!^ •Stmriri^iioni^
[tää' Teidän Ylhäisyytenne -käs-taina:
ko Teidän Ylhäisyytenne suvain-iiköttää
Lissaboniin?
lyllä, Teidän Korkeutenne!. Pai-varattu
Teille,
'äljonko olen velkaa?
Sitä en tiedä, Teidän Korkeu-
Voitte maksaa junailijalle.
Kiitän, Teidän Ylhäisyytenne.
Ei mitään syytä! Kunnia, että
täälläkään on edessä muuta kuin
i.-virka, tahdon nähdä maailmaa
ttää jotakin muuta. Enkä minä
i siellä ole, tulen pian ainakin käy-mein
äitikin tyyntyi ja erottiin
öisessäkin yhteisymmärryksessä,
istuaan sängyssä nukkuvia sisko-astui
Eero ulos ja lähti vinhasti kä-lään
Aholaa kohti.
tahtonut perille'päästyä uni tulla
Sten kiivaasti askarrellessa, ja
naan ihmisten olevan ylhäällä kii-hän
isännän puheille.
säntä hyvä alkoi Eero, "minä
nyt saanut päähäni sen ajatuksen,
lähden pois näiltä perukoilta, jos
illä ole mitään sitä vastaan."
-ähdetpots —Ja minne?" >
onnekin maailmalle — Johonkin
ninkiin."
Tietävätkö vanhempasi siitä?*' ^ =
)lin heidän puheillaan .yöllä;'^ :
?irhanan; poikaf 'kun. sait senv.pää-
3iston juuri-heinätyön edellä. Mut-litäs
siitä, täytyyhän imifehen mehh^^^
mieli tekee^ vaikka pidänkin sinua
i liian nuorena kauaksi maailmalle
emään. Palkastasi ei ole mitääa so-mutta
sinä olet jo-säaniit vähän
» j a tuon puvun mikä päälläsi ori se-tiatun,
kengät, sukat ja alusvaatteet,
° ne jo oikeastaan vastaisivat tämän
iun renkipojan palkkaa täiiän asti.-
tta täytyyhän jniehellä olla mahalle
lähtiessä vähän rahaakinlV pu-
' isäntä, joka oli tunnettu sopuisana
tumiehenä, ja ojensi Eerolle kahden- .
imenen marinan setelin. . . • •
2ero oli hyyillään,^Uä hän oK pelän-t
että isäntä ennemminkin velkoo hätä
kuiamitään antaa, -Hän'Mtti ja
°si isännälle hyvästiksi kätensä; jol-tämä
sitä. puristaessa sanoi «vaka-
5ti: •.; , • ••; , .' . ; •
^plkoon onni matkassaa Eeco, ja
«Itsesi miehenä; missä vadtanetkin.'^.
.omatta - k e n s U eÄ mmlle aiotaan
mitään lähti .Eero, pieni kää^
malossaan astelemaa» Raahea i:oli-
Jatkuu.
olen saanut palvella Teidän Korkeuttanne^
on pysyvä unohtumattomana
muistona koko elämäni ajan.
Perjantaina:
— Juha kai tulee kello 16.15?
— Aivan niin, Teidän Korkeutenne.
—A^äimöni ja minä voimme siis mat-kustaa.
-^'^
— E^päilemättä, Teidän Korkeutenne,
mikäli sattumalta kaksi paikkaa on
vapaana.
— Mutta Ylhäisyyshän on sähköttänyt!
^- •,v
/ — Toivon Teidän Korkeudellenne
mahdollisimman miellj^ttävää matkaa!
- Pikajuna -jyrisee asemalle. Me hyppäämme
astuimelle. Juna lähtee puhkuen
liikkeelle. Vaimoni 'ja minun toiselta
puolen, toiselta puolen junahenki-lökunnan
välillä syntyy katkera kamppailu.
Siis näin: Hyppy junaan onnistui, ja
me seisoimme hätäisesti kokoon kyha-
'tjm rrntavarustuksen takana (i^atka-
•^tavaranime). Viholliset (Jnnamies, junailija
Ja makuuvaunun siivooja) olivat
yllätyshyökkäyksen hämmentäminä hieman
peraäntjmeet.
Mutta seuraavassa tietke^ssa he jo olivat
tointuneet ja kävivät päälle. Sotahuuto
kajahti kolmella kielellä, portugaliksi,
espanjaksi Ja ranskaksi: ''Abso-luto
impossibel! Absolutamente im-posible!
Absolument impossible! Karkki
paikat on varattu!"
•Minun on tunnustettava, että vaimoni
käyttä5rtyi raukkamaisesti. Hän kalpeni
ja oli vähällä pötkiä pakoon. Jnna-mies,
espanjalainen härTiätaistelija, havaitsi
asiani heikkouden Ja kohdisti
raivoisan hyökkäyksen heikkoa oikeaa
sivustaa vastaan.
Minä en kuitenkaan menettänyt
malttiani. Heilutin punaista viittaani
kääntääkseni espanjalaisen härän huomion
itseeni —^ ei, eihän minulla mitään
punaista viittaa ollut, vaan kymmenen
dollarin seteli . . .
Härkä mörisi tyytyväisenä. — Kaikki
toivomuksenne täytetään. Junamies
katosi palatakseen hetken kuluttua.
— Kas niin matkatavaranne ovat tallessa.
Monsieur ja madamme tyytyi'
nevat tuoleihin Salamancaan asti. Sitten
laitan vuoteen kuntoon. Ja tässä
ovat matkaliput. 1,630 escuadoa, olkaa
hyvä. Ah, 1,700, kiitos!
Minä sain liput ja kuitin—- 1,500
escudosta.
— No niin, vainioni huudahti vapautuneesti,
kävisipä Ranskan rajalla yhtä
hyvin.
— Ranskan rajalla?
'Niirij meillähän iei ole viisumia.
— Miksikä ei ole?
— Yksinkertaisesti siitä syystä, että
konsuiaatissa sanottiin sen olevan tar-
^ peettoman.
En ehtinyt vastata, silla makuuvau--
nun mies ojensi minulle kaksi ruusunpunaista
lippua: — 'Mafcuupaikkaliput
— 212 pesetaa.
— Minidla ei ole pesetoja.
— Herra voiTnaksaa myös dollareissa
— yksi dollari on viisi pesetaa.
— Hävetkää! Kurssin mukaan se
on kahdefean.
•Samassa ihnestyi näköpiiriini minulle
arvoltaan tuntematon herra. Joka vaativiisi
pesetaa matkustusluvasta.
— -Minähän olen Jo suorittanut sen
poliisaiel: Passissani on siitä meMntäi
Se ei kelpaa.
No, hyvä, minä maksoin sen toista-
-miseen. - ^ • -
' Ja sitten myöskin 14 escudoa,
muuan partaniekka vaati ojentaessaan
minulle^tihertävää paperia. ^Pikajunan
li^maksu Portugalin alueella. Jos
Teidän Armonne haluaa lunastaa myös
boletin del viajero Salamancaan asti
• vanhan .-herran.. |a..rowaa' mimttenmsi
vauEiua... - Ja., es-km .pyrtstelsvät ¥as-
'taan! •"• He ovat.^v^äsasmiikiis hymä_ pa-
•.hpilJaanisaapuessaan • Jimirl^^iiäiSIä' Isst-
•lyKä^Msdridiio — M Ä piti oäet-mat-
Itustaa Pariisiia.
• 18 pesetaa-r minsaatte.keltaiset-Hput,• •'•.inmissa sain lieti'viisiöiia- Raiaskan
— Onko kaikpa sitten lopultalan konsulaatista; ¥aHtettsvasti s i i t ä t ©Miit
maksettu? • . , :>:-:• v;--p|ijon'hyotyä.--^'un'-seii
^ — '^i smxikaan, vossa :senhcmal timnmie Etelää pi&^imalle/se oli
Myöskin matkalta 5alamanca~ M^-^^y^g^ Me etnme frns^t ffnukaa^
dma on Usämsksu, se tskee yhtmm:^M^^ aamiiEte-lol
pesetaa. ^ ^-.v. v^^g^^ pil^naller iJmiaiUjat tuntevat
^ -.Riutta sehän ei ole kahdella ^aol-^^^^^^^v^^^ jo Ja Miittavat kättään:'*^
Imen luku! * ' " ' ' -Täxmnä on! • •
— Sellaisesta pikku ylijäämästä ei ^ ; , ..j . a,- , ^
, • , rS.,.. J, . . Joka vndes paiva harkatatstelija oa
kannata puhua. Teidän Maje&teettmne. X
Itse asiassa hän ei- nrmittänyt minua
^Majesteetiksi', mutta minä kirjoitan
junassa ja^iiän lohduttaa meitä.
Iruri on rakenteellisesti hv^vinnykyai-i.„
nyt, ko s1k.a A^1a vasti.usk1o.r.a-. J' O 1lu n^a staa >k *a i•n: eil. Se on hur«m aavra. k.a-iu. p\inkiT;ä»iI- neein,„i„ ^O ik. eu,jd en.. . t,u o..hV o .n. arvoni.m "e en.. • zvaa nd em elare nco rnasnti.n tualcli,ao .n i.lR„l aa apt.ihtauiosni, ,e oelnla P-p lea^--
Juna jyskv^tti yossa; -M ma istuin * - - *^
tuolissani, sisimmässäni hyvänoloh tunne
siitä, että olin suorittanut kaikki
maksut Pariisiin saakka kaiken pää^ \ 'Herra Alcalde, pormestari, on ihas-.
määrään asti. v - • - '^Huttavä ihminen. Aamusta iltaan nje
räisin 17, vuosisadalta, mutta minä en
usko sitä.
Mutta silloin sinipunaiseen pukeutu- pelaamme hänen kanssaan kahvilassa
nut, sileäksi ajeltu herrasmies kiimartui.vfresilloa, espanjalasta korttipeliä, jon-puoleeni
Ja sanoi:. ^ .vv;.--^. • ol^ h^nel<äL>oj^i^^^
. Hyvä herraj-minä-tiici» t u ^
*siniset-liiput<: ^
— Tummansiniset! Jo n3rt on piru!
Jo täydellisesti.
Vaimoni ainoastaan on hy^in alakuloinen,
sillä Irun on pieni kaupunki.
Asema on vaUtettayasti kaupungin
ulkopuolella, ja siksi joskus tuptuukin
hieman tympeältä lahteä raskaiden
matkatavaroiden kera pyhiinväellusret-kelle
Etelän pikajunalle
joka ikinen aamu.
I
ii nii
•©11
Onko, niitä vaaleansinisiäldn? .
— Vaaleansinisiäkin on; mutta niis-
, tä ei nyt ole kysymys. Tummansiniset
kuuluvat matkalle Lissabonista Por-toon.
— Enhän minä siellä ole-ollutkaan!
— Ettepä tietenkään. Mitä tekemistä
teillä siellä olisi ollut? Mutta meidän
oli pidettävä kaksi paikkaa vapaina
siltä varalta, että te Ja ^ arvoisa
puolisonne suvaitsisitte nousta Junaan
Coimbrassa, , .
— Kaksi paikkaa vapaina! Näette-hän
te, että me istumme tuoleilla! .
— iMutta teidän olisi pitänyt saada
kaksi paikkaa — näiden tummansinis-ten
lippujen perusteella a 15 escudoa.
— Kunnioitettava sinipunainen herra!
Käyttänette ystävällisesti tilaisuutta
hyväksenne ja esitätte myöskin ne
vaaleansiniset. Minä näet olen nyt
maksutuulella.
— Hyvin mielelläni. Ne kuuluvat
linjalle Madrid — Irun. Toivon teidän
luopuvan vaatimasta^ selitystä siihen,
miksi teiltä vaaditaan tätä maksua,.
vaikka ette oldiaan niatkustaneet tällä
radalla, mutta tämän vaatimuksen oi-,
keutuksen suhteen minä valistan .teitä:
se perustun kuninkaa^n liikenneohje- panoksilla valtioiden
kello kuusi
III! i
Calouste Sarkis Guldbenkian on
ehkä maailman rikkain mies. Hän on
s>-ntynyt Konstantinopolissa 82 vuotta
sitten armenialaisista vanhemmista, saanut
Englannin kansalaisoikeudet, asettunut
asumaan Pariisiin, mutta oleskelee
enimmäkseen eräässä Lissabonin loistohotellissa.
Hänen varallisuutensa sanotaan
nousevan noin 3'00 miljoonaan
puntaan.
Guldbenkian on hankkinut rikkautensa
öljyllä, musta, pahanhajuinen öljy,
Joka milloinkaan ehtymättömänä kumpuaa
feöyhien arabimaiden kuiwsta erämaista.
Yli «viidenkyaranenen vuoden
ajan on Guldbenkian pelannut korkeilla
Ja hallitusten
säännön 329 pykälään. - kanssa tästä öljystä,, pelannut ja voitta-
Minä luovuin Ja maksoin. ; nut. ?
Minulla on jnyt pm^ Koko liiketoimintansa Guldbenkian
Espanjan rautateHle, jopa.seUaKellekin jiallitsee yhden sihteerin ja kahden pi-iinjalle
kuin i>enerandarr-Avila. ^j^pjoittaj^ Mutta Mnelläön
rata on par'aikaa rakenteilla ja.^^^-t^^^ joka
votaan valmistuvan kajiden vuollen, ^"valvoo hänen liike-etirjaaajokai^a
kaiia. ^ ^^^^ . ^m
Vain häriiätaisteUjarenää saapui^l^
semm0^1em|)eästi hymyillen: . Ei kuitenkaan n ä j ^ siltä, että Guld-
— Erehdykscsn vuoksi jäi^ leimavero j^.^^^^^^ olia kovinkaan, suuila; liipvia
perimättä, Teidän Pyhyytenne^ ^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-03-31-05
