1951-03-31-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
tl*
f'
i
il?
suurella osanotolla niitä omaisia, jotka kös vain Amerikasta saada kirjeitä. Faarin kanssa kirjeenvailidossa ^oUeet, lia on ioka.kesäanonetkiB,Tnuttaei,-,^^
odottivat työstäpalaavia^ buoltajiaan ja
saivatkin sellaisen ikävän tiedon. Sitä
tuskaa, jota Idukkaantmieet ja heidän
läheisensä saavat kokea, sitä ei mikään
kykene lohduttamaan. Vain aika yksin
voi haavat parantaa.
Paljon olisi aina muistelmia, mutta
lopetan nyt näihin.
ELIN.
I
Mutta jo nyt myrkyn lykkäsi, kun se
Kyj-hkylän täti aikoo Faarin yksin hy-vinään
pitää. Xilh komiasti sanoo kirjeessään,
että hän se on täti, hän, joka
Faarin xooraa. Mitäs siihen toiset sanotte,
annammeko me niin vain Paariamme
yhdelle tädille, vaikka hän sen
ruhjonsa Faarin rinnalle on tupannut
sinne juhl^reisulle. Ei se silti sitä meinaa,
että täti' väin iiiiin yksinomistusoi-keuden
saa, ja niin kauan me olemime jo
että luulen Faarin itäosakin, itseään .juMaavjtAön Faarilupast tulla ^i"^ Uissa oliN^t-viikot vieri»
p™u.onllu„s.ft.a.v-^ann., eetttteeii nniiiinn vvaamin aannnnaa kaik- ----------"Tl^^sf^^^^
kien tätien itseään viilata. Niin minä
sen käsitän.
Kesän tulosta ei täällä ole vielä toiveita.
Lunta on vahvasti maassa ja i l ma
on kylmä. Sairautta on myöskin
paljon. Minäkin tässä olin jo lähellä
kuolemaa, lääkäri täytyi hakea. Toivoisin
eläväni niin kauan, että näkisin
Faarin täällä juhlissa. Kyllä tääUäjuh-fVSLSLD.
'KyUä täniie p a s ^ tMld K>yl^kyl^^l^^^^ Ivt ja tuulet jatkaneet.M
dinkin apeita kiji^^ katsoi^.!
mutta kaikin pupUnhy-vässä ^ ^ j ,^
hyvässä mielessä. ^ "i ,
Hauskaa kevättä'kaikille Liekiai;
kijoille ja koko perhekunnalle. -< .
On tullut taas kevät tänne lännen
maille. Kirkkaana paistaa aurinko ke-
•väiseltä taivaalta. Kevään ensimmäi- .
set kukat kohottavat tenään kohti aurinkoa.
Tosin vielä yöt huokuvat kyl-mää
routaa. Uhkaa tulla takatalvi ja •
•niin sitten eräänä aamuna herätessäm-me
maa onkin ihan valkoinen. ,
Sinne lumen alle jäivät ensi kukkamme.
Lunta vain tulee lisää kuin.turkin
hihasta ja pakkanenkin kiristyy.
iNäyttää, että vielä näin keväällä saisimme
oikein vanhanaikaisen talven.
Kunpa ei tätä talvea enää kauan kesr
täisi, että saisi nauttia keyäinien; ki^rkr ^
kaista elämää ja virkistystä tuottavista
paivn*stä. 'Töirtiintätarhibä täällä
tarvittaisiin enemmän kuin ehkä milloinkaan
muulloin, sillä sota uhkaa meitä
puristaa rautaisen korkonsa alle.
Rauhantyöntekijöitä siis tarvittaisiin,
sellaisia, jotka ottaisivat rauhanasian
vakavalta kannalta ja antautnisivat rauhan
työhön koko sydämellään ja tarmollaan.
Jokaisen äidin velvollisuus, ainakin
olisi olla rauhantyöntekijäin riveissä.
Ajätelkaahan jokainen, jolla on ollut
pieni, terve ja punaposkinen poika, jota
jokainen äiti on ihaillut ja joka on
ollut äidille kaikki kaikessa. Häneen
äiti on kohdistanut kaikki toiveensa ja
unelmansa ja silloin, kun unelmat ovat
juuri'toteutuimassa, kun poika oh juuri
mieheksi mousemassa, tulee tieto, että
hänen on lähdettävä sotaan, juoksuliau-loihin,
ilmaan,pommeja pudottelemaan,
meriä miinoittamaan. iLuulisi tällöin
jokaisesta äidistä tulevan sodan vastustajan
jö ajatuksestakin lähettää rakkaimpansa
ase kädessä jonkin toisen äidin
poikaa vastaan.
Eikö tämä ole tyrmistyttävää? Nykyiset
sodat ixnmmeineeh hävitettävät
'kokohsusia kaupunkeja asukkaineen.
Onhan rikos hävittää ja loukata rauhallisten
ihmisten työtä, mutta sodassa on
kaikki luvallista. Sodassa laskee poi-kienime
ornoraali myöskin. Kuulin erään
äidin vedet silmissä sano\-an:
"Minulla oli ennen hyviä poikia,
imutta nyt en voi enää sitä heistä sanoa,
sota on muuttanut heidät.**
Miksi tuhlataan rahaa murha\älinei-siin,
kun noilla rahoilla olisi voitii rakentaa
oppilaitoksia, joissa hapsemme
voisivat oppia jotain hyödyllistä. Miksi
ei rakenneta sensijaan, että hävitetään,
eletä onnellista, elämisen riemua
täjTinä olevaa elämää, kehitetä tieteitä
ja taiteita?
Työskennelkäämme rauhan puolesta
kaikkialla. Se olkoon kaikkien, mutta
ensitilassa meidän äitien tunnus.
ELLI MARL\.
r
Pistänpä tuossa jonkun sanan Faarin
kirjeen johdosta koska hän meitä Canadan
tyttäriä muistelee niin suurilukuisena
joukkona ja näyttää, että hänellä
on vielä huka&^kih joku Elssikin täällä.
Koettakaa kaikki kadok^ssa olevat
itsenne ilmaista ajoissa Faarille, ettei
o!e jälesläpäin katumista.
---HFaariirfirjeestä-täy-tyy-^sanoa, että
kyllä se oli romanttinen, pitkä ja kaunis
laulu. Se oU oikein sydäntähivelevä, että
tattis vain Faari minimkin puolestani.
Eipäs Heta voi enää häikistellä, että ei-
IVAN lähipäivinä tulee Canadan
suomalaisille kirjallisuusmark-kinoille
uusi tulokas. Vapauden kustannuksella
ilmestyvä "Hoisia Juttuja",
jonka kansikuvaan jokaisella on
mahdollisuus tutustua silmäämällä
näiden rivien yläpuolelle.
Kirja "Hoisia Juttuja", 176 sivua, on
kokoelma Kaapro Jääskeläisen (A. B.
Mäkelän) kirjoittamia hauskoja ja todella
iloisia juttuja. Huomattavin osa
näistä jutuista on poimittu kirjasta
"Iloisia Juttuja", jonka ensimmäinen
painos ilmestyi v. 1888 ja toinen painos
V. 1908 ja toiset Canadassa ja Yhdysvalloissa
ilmestyneistä aikakauslehdistä
ja kirjasista.
Voimme sanoa, kuten A. B. Mäkelä
itse "Iloisien Juttujen" ensimmäisen
painoksen esipuheessa, ettei tätä kirjaa
ole tarkoitettu minkään erikoisen
puutteen poistajiksi kirjallisuuden
alalla ja että "Suomen kansa tulee
varsin hyvin toimeen ilman näitä
Iloisia Juttujakin*."
Tämän kirjan tarkoituksena on ollut
ensikädessä saattaa mahdollisimman
lukuisten suomalaisten käsiin
osa siitä arvokkaasta kirjallisesta perinnöstä
jonka A, B. Mäkelä on jälkeensä
jättänyt. A. B. Mäkelän kirjallinen
työ ei ole suinkaan rajoittunut
näihin "Iloisiin Juttuihin" vaan
on se paljon laajempi, jopa niin laaja
että hänet voidaan katsoa yhdeksi
s u o m a laisen työväenkirjallisuuden
huomattavinmiista kohottajista ja
laajentajista.
Jo ennen vuotia 1885 alkoi A. B,
Mäkelä kirjallisen työnsä, sen jälkeen
hän yhtämittaisesti harrasti sitä joko
työskennellen sanomalehtien toimituksissa
tai kirjoitellen julkaisuihin
sekä kirjoittaen kirjoja. Aikoinaan
ilmestyi hänen "Iloisia Juttuja" kirjastaan"
2 eri painosta Suomessa.
Muut huomattavimmat hänen kirjoistaan
ovat "Ruukin jaloissa* •, "Sankari-kuningas"
ja "Muistoja Sointulösta".
Canadan suomalaiselle väestölle tuli
A. B. Mäkelä ehkä kaikkein enimmän
tunnetuksi ollessäaii Väpaus-lehden
päätoimittajana jonkin aikaa
vuosina 1924-1925 ja taas uudelleen v;
1930. Länsirannikon suomalaisten
keskuudessa hän tuli tunnetuksi jo
-Mal^saarelle. perustetun Kalevalan
Kansan siirtolan rakennusaikana.
Myöskin Yhdysvaltain suomalaisten
keskuudessa hän oli hyvin tunnettu^
lukuisissa julkaisuissa julkaistujen
kirjoitustensa ja Raivaajan ja Toverin
toimituksissa olonsa kautta. Aina ja
kaikkialla, niin Suomessa, Yhdysval»
loissa kuin Canadassakin, käytti Mäkelä
kynäänsä työkansan pyrkimysten
ja vieläpä sen kaikkein, edistys*
mielisimmän osan pyrkimysten edistämiseksi.
Voimmekin siis tervehtiä lämpi-m
«sti tätä Vapaus-kustannusliikkeen
«menpidettä, jolla yksi ösa A.
Mäkelän arvokkaasta kirjallisesta
työstä ^ parhain osa hänen iriehöväs-tä
huumoristaan — saatetaan uudelleen
suomalaisen väestön käden-ulottuville,
sen nautittavaksi ja sen. vaa-littavaksi
"Iloisia Juttuja" sisältää 176 sivua,
33 eri juttua ja esittelyn. Se maltsaa
ainoastaan 1 dollarin nidottuna lujiin
"pesun kestäviin" kansiin. Kun Idr-jan
hinta on niin alhainen voidaankin
sanoa, että "Iloiset Jutut** ovat jokamiehen
käden ulottuvilla. Kirjaa saa
tilata Vapaudesta. — S.
LaM^Bialno. smeallsktiMM SI palvisäi. ISSI -
m
Jleikkiaän sen pienten asi
la ja nurkkauksissa. Mere
f seisoi Hikkumattomana J
' leistämön edustalla-, • 'korb
), joita myrsky mietettcsM
ii tuulisina päivinä. . • -
!'Eiki> mitään uutta Redan
iiin miltei kaikkialla^ imiss
lä kohtasivat tolansa,-ja
% lohduton: — Ei ^ mitääi
^ ^kausiakaan. Redanssia-oi
iinkitin tuhka häviää tmii
äidit, joiden {K>jat olrva
^anssian mukaan,katsdi
Hirnin herra Ädasmsih tai
, '^ät kiihdyksissään Ullan J
jneltä tietoja. Mutta UHa
jtön. melkein pelästynyt
\ isäntänsä olevan «ynka
bihen. ettei uSkahamit e
iv-sellä. Sen vain.tfesi'
iaiyayhtiöltä ollut tullut
Hia tie toja. Se vain toisi
5sia vieläkään oUut- s
Matamaan. Sen oli kai p;
Vmumyrsky, joka -niihin
Imyt hirveätä tuhoaan
olla.
j
i entiset juOTut herra j
isjydestä ja siitä johtuv;
jämön kirouksesta saiva
k Jokainen uskoi lukka
jukkia Sannaa. Redanss
Wit istuivat hänen- pimei
ian ja ku-ulivat midelleei
} tuon hänen merkity
i, jonka hän oli nähnyt jo
kuin todellinen huhu Re
\ oli päässyt valioilleen^;
.ta se, johon nämä huhu
jät tepsineet, oH Mathild
: dalvikilaiset pistäytyi*
. mökissään valituksilla
da-muori tojmitteli yhtä-ään
pienen valtakomtai
I ruokkien lehmäänsä ja
helskytellen kesäisiä pi
puissa, eikä hänen jyrkis
la herättä\nssä kasvoisss
bd'stanut että hän olisi c
/ näistä uutisista. — Ja ki
j siellä muassa hänenkin
j jumaloitu poika, hänen
fvansa.
jmallinen Mathilda-mtior
Wt joskus kaataisi : He
anen menneisyyttään, sit
jhän nuorena kapteenin,
lut Dalvikiin erääseen •
Rakennukseen kauniine
\ myötäjäisineen. Hän.
;.aikoihin kaikkien siima
Y ja kadehdittuna,
irsinkin he im uistelivat si
jhänen onnensa kääntyi,
tuin tuhotuuli, joka kaas
Tuli .vain sanoma pa
' ^haaksirikosta, kapteenin
.kuolemasta. 'Mutta k»
' f olisi nähnyt Mathild
f.^-^jyksiin. Hän pukei
ja kulki yhtä pystyin p
silmissä vain vakaampi
•itaän. kantaen sydämc
a^^taan. Ja kuinka tyy
•vikilaiset nähneet häne
pänä kevätpäivänä mite
pitäjän vasaran alla Uuk
-J kotinsa huonekalut
^^^^»n. Ja sitten, r
^f" ^-iiJ^koja myöhemr
i^^rmalla. joka käsitt
f Pela^tiraeet kodin täi
?J>ieni tyttönsä, vierellä
tätä pientä asumi]
'^pa hän n>t kohta pu<
(^"lentä oli raatanut 1
} suoksi.
nen oU- -Mathilda.
inn muoi
«»ttama. joskus vähä
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 31, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-03-31 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki510331 |
Description
| Title | 1951-03-31-08 |
| OCR text | tl* f' i il? suurella osanotolla niitä omaisia, jotka kös vain Amerikasta saada kirjeitä. Faarin kanssa kirjeenvailidossa ^oUeet, lia on ioka.kesäanonetkiB,Tnuttaei,-,^^ odottivat työstäpalaavia^ buoltajiaan ja saivatkin sellaisen ikävän tiedon. Sitä tuskaa, jota Idukkaantmieet ja heidän läheisensä saavat kokea, sitä ei mikään kykene lohduttamaan. Vain aika yksin voi haavat parantaa. Paljon olisi aina muistelmia, mutta lopetan nyt näihin. ELIN. I Mutta jo nyt myrkyn lykkäsi, kun se Kyj-hkylän täti aikoo Faarin yksin hy-vinään pitää. Xilh komiasti sanoo kirjeessään, että hän se on täti, hän, joka Faarin xooraa. Mitäs siihen toiset sanotte, annammeko me niin vain Paariamme yhdelle tädille, vaikka hän sen ruhjonsa Faarin rinnalle on tupannut sinne juhl^reisulle. Ei se silti sitä meinaa, että täti' väin iiiiin yksinomistusoi-keuden saa, ja niin kauan me olemime jo että luulen Faarin itäosakin, itseään .juMaavjtAön Faarilupast tulla ^i"^ Uissa oliN^t-viikot vieri» p™u.onllu„s.ft.a.v-^ann., eetttteeii nniiiinn vvaamin aannnnaa kaik- ----------"Tl^^sf^^^^ kien tätien itseään viilata. Niin minä sen käsitän. Kesän tulosta ei täällä ole vielä toiveita. Lunta on vahvasti maassa ja i l ma on kylmä. Sairautta on myöskin paljon. Minäkin tässä olin jo lähellä kuolemaa, lääkäri täytyi hakea. Toivoisin eläväni niin kauan, että näkisin Faarin täällä juhlissa. Kyllä tääUäjuh-fVSLSLD. 'KyUä täniie p a s ^ tMld K>yl^kyl^^l^^^^ Ivt ja tuulet jatkaneet.M dinkin apeita kiji^^ katsoi^.! mutta kaikin pupUnhy-vässä ^ ^ j ,^ hyvässä mielessä. ^ "i , Hauskaa kevättä'kaikille Liekiai; kijoille ja koko perhekunnalle. -< . On tullut taas kevät tänne lännen maille. Kirkkaana paistaa aurinko ke- •väiseltä taivaalta. Kevään ensimmäi- . set kukat kohottavat tenään kohti aurinkoa. Tosin vielä yöt huokuvat kyl-mää routaa. Uhkaa tulla takatalvi ja • •niin sitten eräänä aamuna herätessäm-me maa onkin ihan valkoinen. , Sinne lumen alle jäivät ensi kukkamme. Lunta vain tulee lisää kuin.turkin hihasta ja pakkanenkin kiristyy. iNäyttää, että vielä näin keväällä saisimme oikein vanhanaikaisen talven. Kunpa ei tätä talvea enää kauan kesr täisi, että saisi nauttia keyäinien; ki^rkr ^ kaista elämää ja virkistystä tuottavista paivn*stä. 'Töirtiintätarhibä täällä tarvittaisiin enemmän kuin ehkä milloinkaan muulloin, sillä sota uhkaa meitä puristaa rautaisen korkonsa alle. Rauhantyöntekijöitä siis tarvittaisiin, sellaisia, jotka ottaisivat rauhanasian vakavalta kannalta ja antautnisivat rauhan työhön koko sydämellään ja tarmollaan. Jokaisen äidin velvollisuus, ainakin olisi olla rauhantyöntekijäin riveissä. Ajätelkaahan jokainen, jolla on ollut pieni, terve ja punaposkinen poika, jota jokainen äiti on ihaillut ja joka on ollut äidille kaikki kaikessa. Häneen äiti on kohdistanut kaikki toiveensa ja unelmansa ja silloin, kun unelmat ovat juuri'toteutuimassa, kun poika oh juuri mieheksi mousemassa, tulee tieto, että hänen on lähdettävä sotaan, juoksuliau-loihin, ilmaan,pommeja pudottelemaan, meriä miinoittamaan. iLuulisi tällöin jokaisesta äidistä tulevan sodan vastustajan jö ajatuksestakin lähettää rakkaimpansa ase kädessä jonkin toisen äidin poikaa vastaan. Eikö tämä ole tyrmistyttävää? Nykyiset sodat ixnmmeineeh hävitettävät 'kokohsusia kaupunkeja asukkaineen. Onhan rikos hävittää ja loukata rauhallisten ihmisten työtä, mutta sodassa on kaikki luvallista. Sodassa laskee poi-kienime ornoraali myöskin. Kuulin erään äidin vedet silmissä sano\-an: "Minulla oli ennen hyviä poikia, imutta nyt en voi enää sitä heistä sanoa, sota on muuttanut heidät.** Miksi tuhlataan rahaa murha\älinei-siin, kun noilla rahoilla olisi voitii rakentaa oppilaitoksia, joissa hapsemme voisivat oppia jotain hyödyllistä. Miksi ei rakenneta sensijaan, että hävitetään, eletä onnellista, elämisen riemua täjTinä olevaa elämää, kehitetä tieteitä ja taiteita? Työskennelkäämme rauhan puolesta kaikkialla. Se olkoon kaikkien, mutta ensitilassa meidän äitien tunnus. ELLI MARL\. r Pistänpä tuossa jonkun sanan Faarin kirjeen johdosta koska hän meitä Canadan tyttäriä muistelee niin suurilukuisena joukkona ja näyttää, että hänellä on vielä huka&^kih joku Elssikin täällä. Koettakaa kaikki kadok^ssa olevat itsenne ilmaista ajoissa Faarille, ettei o!e jälesläpäin katumista. ---HFaariirfirjeestä-täy-tyy-^sanoa, että kyllä se oli romanttinen, pitkä ja kaunis laulu. Se oU oikein sydäntähivelevä, että tattis vain Faari minimkin puolestani. Eipäs Heta voi enää häikistellä, että ei- IVAN lähipäivinä tulee Canadan suomalaisille kirjallisuusmark-kinoille uusi tulokas. Vapauden kustannuksella ilmestyvä "Hoisia Juttuja", jonka kansikuvaan jokaisella on mahdollisuus tutustua silmäämällä näiden rivien yläpuolelle. Kirja "Hoisia Juttuja", 176 sivua, on kokoelma Kaapro Jääskeläisen (A. B. Mäkelän) kirjoittamia hauskoja ja todella iloisia juttuja. Huomattavin osa näistä jutuista on poimittu kirjasta "Iloisia Juttuja", jonka ensimmäinen painos ilmestyi v. 1888 ja toinen painos V. 1908 ja toiset Canadassa ja Yhdysvalloissa ilmestyneistä aikakauslehdistä ja kirjasista. Voimme sanoa, kuten A. B. Mäkelä itse "Iloisien Juttujen" ensimmäisen painoksen esipuheessa, ettei tätä kirjaa ole tarkoitettu minkään erikoisen puutteen poistajiksi kirjallisuuden alalla ja että "Suomen kansa tulee varsin hyvin toimeen ilman näitä Iloisia Juttujakin*." Tämän kirjan tarkoituksena on ollut ensikädessä saattaa mahdollisimman lukuisten suomalaisten käsiin osa siitä arvokkaasta kirjallisesta perinnöstä jonka A, B. Mäkelä on jälkeensä jättänyt. A. B. Mäkelän kirjallinen työ ei ole suinkaan rajoittunut näihin "Iloisiin Juttuihin" vaan on se paljon laajempi, jopa niin laaja että hänet voidaan katsoa yhdeksi s u o m a laisen työväenkirjallisuuden huomattavinmiista kohottajista ja laajentajista. Jo ennen vuotia 1885 alkoi A. B, Mäkelä kirjallisen työnsä, sen jälkeen hän yhtämittaisesti harrasti sitä joko työskennellen sanomalehtien toimituksissa tai kirjoitellen julkaisuihin sekä kirjoittaen kirjoja. Aikoinaan ilmestyi hänen "Iloisia Juttuja" kirjastaan" 2 eri painosta Suomessa. Muut huomattavimmat hänen kirjoistaan ovat "Ruukin jaloissa* •, "Sankari-kuningas" ja "Muistoja Sointulösta". Canadan suomalaiselle väestölle tuli A. B. Mäkelä ehkä kaikkein enimmän tunnetuksi ollessäaii Väpaus-lehden päätoimittajana jonkin aikaa vuosina 1924-1925 ja taas uudelleen v; 1930. Länsirannikon suomalaisten keskuudessa hän tuli tunnetuksi jo -Mal^saarelle. perustetun Kalevalan Kansan siirtolan rakennusaikana. Myöskin Yhdysvaltain suomalaisten keskuudessa hän oli hyvin tunnettu^ lukuisissa julkaisuissa julkaistujen kirjoitustensa ja Raivaajan ja Toverin toimituksissa olonsa kautta. Aina ja kaikkialla, niin Suomessa, Yhdysval» loissa kuin Canadassakin, käytti Mäkelä kynäänsä työkansan pyrkimysten ja vieläpä sen kaikkein, edistys* mielisimmän osan pyrkimysten edistämiseksi. Voimmekin siis tervehtiä lämpi-m «sti tätä Vapaus-kustannusliikkeen «menpidettä, jolla yksi ösa A. Mäkelän arvokkaasta kirjallisesta työstä ^ parhain osa hänen iriehöväs-tä huumoristaan — saatetaan uudelleen suomalaisen väestön käden-ulottuville, sen nautittavaksi ja sen. vaa-littavaksi "Iloisia Juttuja" sisältää 176 sivua, 33 eri juttua ja esittelyn. Se maltsaa ainoastaan 1 dollarin nidottuna lujiin "pesun kestäviin" kansiin. Kun Idr-jan hinta on niin alhainen voidaankin sanoa, että "Iloiset Jutut** ovat jokamiehen käden ulottuvilla. Kirjaa saa tilata Vapaudesta. — S. LaM^Bialno. smeallsktiMM SI palvisäi. ISSI - m Jleikkiaän sen pienten asi la ja nurkkauksissa. Mere f seisoi Hikkumattomana J ' leistämön edustalla-, • 'korb ), joita myrsky mietettcsM ii tuulisina päivinä. . • - !'Eiki> mitään uutta Redan iiin miltei kaikkialla^ imiss lä kohtasivat tolansa,-ja % lohduton: — Ei ^ mitääi ^ ^kausiakaan. Redanssia-oi iinkitin tuhka häviää tmii äidit, joiden {K>jat olrva ^anssian mukaan,katsdi Hirnin herra Ädasmsih tai , '^ät kiihdyksissään Ullan J jneltä tietoja. Mutta UHa jtön. melkein pelästynyt \ isäntänsä olevan «ynka bihen. ettei uSkahamit e iv-sellä. Sen vain.tfesi' iaiyayhtiöltä ollut tullut Hia tie toja. Se vain toisi 5sia vieläkään oUut- s Matamaan. Sen oli kai p; Vmumyrsky, joka -niihin Imyt hirveätä tuhoaan olla. j i entiset juOTut herra j isjydestä ja siitä johtuv; jämön kirouksesta saiva k Jokainen uskoi lukka jukkia Sannaa. Redanss Wit istuivat hänen- pimei ian ja ku-ulivat midelleei } tuon hänen merkity i, jonka hän oli nähnyt jo kuin todellinen huhu Re \ oli päässyt valioilleen^; .ta se, johon nämä huhu jät tepsineet, oH Mathild : dalvikilaiset pistäytyi* . mökissään valituksilla da-muori tojmitteli yhtä-ään pienen valtakomtai I ruokkien lehmäänsä ja helskytellen kesäisiä pi puissa, eikä hänen jyrkis la herättä\nssä kasvoisss bd'stanut että hän olisi c / näistä uutisista. — Ja ki j siellä muassa hänenkin j jumaloitu poika, hänen fvansa. jmallinen Mathilda-mtior Wt joskus kaataisi : He anen menneisyyttään, sit jhän nuorena kapteenin, lut Dalvikiin erääseen • Rakennukseen kauniine \ myötäjäisineen. Hän. ;.aikoihin kaikkien siima Y ja kadehdittuna, irsinkin he im uistelivat si jhänen onnensa kääntyi, tuin tuhotuuli, joka kaas Tuli .vain sanoma pa ' ^haaksirikosta, kapteenin .kuolemasta. 'Mutta k» ' f olisi nähnyt Mathild f.^-^jyksiin. Hän pukei ja kulki yhtä pystyin p silmissä vain vakaampi •itaän. kantaen sydämc a^^taan. Ja kuinka tyy •vikilaiset nähneet häne pänä kevätpäivänä mite pitäjän vasaran alla Uuk -J kotinsa huonekalut ^^^^»n. Ja sitten, r ^f" ^-iiJ^koja myöhemr i^^rmalla. joka käsitt f Pela^tiraeet kodin täi ?J>ieni tyttönsä, vierellä tätä pientä asumi] '^pa hän n>t kohta pu< (^"lentä oli raatanut 1 } suoksi. nen oU- -Mathilda. inn muoi «»ttama. joskus vähä |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-03-31-08
