Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 26, 1953

              I i i ,
r l ' i
lilpli
- «s»
im
täisi vielä kmilemma ehtiä 'Wilcox4a^
kelle, siellä kun kuuh»Kt.olevan jotain
tärkeää. ; .
'No, minä kiirehdin ja niin istuinmie
kello.viiden näytöksessä'. Kuva oli to-,
della mainio teknilliseltä kannalta^ mut­ta'sisältö
oH kovin liarpittua/feirjaan.^
verrattuna.
T^vdsiä länneltä
Oli yksi noita kauniita marraskuun Ajattelm kirjoittaa Ystävien pakinoi-päiviä,
joita meillä täällä Torontossa hin täältä \Vebsters\ Cornersistakin.
on ollut tänä syksynä paljon. Marras- Olefh nuoruudessani kirjoitellut ja tyk-kuun
'28,p:nä, lauantaina olin juuri käisin sitä jatkaa. Tämä minun suo-saanut
mökkini siivotuksi, kun tulee meksi kirjoittamiseni ei tosin ole mitään
kaverini ja ehdottaa, että eikö lähdetä sulavaa, mutta täytyyhän sitä koettaa,
ostoksille ja samalla voimme mennä Olen tämän maan syntyinen, enkä osan-
. katsomaan elokuvaa "The Robe", jota nut puhua englantia kuin vasta kouluun
olin halunnut mennä katsomaan jo pit- mentyäni, joten kyllä suomen kieli on
kän aikaa, se kun on aivan viimeistä muistiin jääiiyt.
tekniikkaa elokuvan alalla. Ihmette- Mitään erikoisempaa ei täällä kuulu.
Iin tosin vähän, sillä kaverini ei ole Viime aikoina on satanut niin paljon
ennen ollut niin innostunut ja nyt vettä, että talomme eteen on tullut suu­han
oJkein itse ehdottaa eloJ:uviin me- ri-järvi.- Meillä on joitain jhanhia ja
noa,,pitäisi vielä ehtiä 'viiden näytök- kyirä^ne ^a-t siita nauttineet.
se€n^.j)ääs"fee halvemmalla ja sitten, pl-/ Menen vifelä tähän suomenkielen kir­joittamisen.
'^Se on helppoa kirjoittaa
kun se feusutara Jä kirjoitetaan samalla
tavalla. Miitta englantia' kirjoittaessa
täirtyy ' a ^ ^
tuo isanä on kun se Idrjoitetaan m
lausutäaÄ-iiam. ^ Ai, ai, pahnaan suo-meÄ
kieli kanfsäiöfväliseksi. Idel^l, niin
ei <$leMtään vastnksiav
'Ulos'tultuamme oli niin kirkasta; jaK-irjÄ^Ksistk:'puheen ollen minä olen
näyteikkunat niin kauniita, että hMu^ 'seut-aönutStioto^i^^
sin katsella niitä, mutta kaveriVvetl"^' ky^ap'ne forat^oDeet mielenkiintoisia,
hihasta ja sanoi, että meidän on j ö u / ' T^l4äkin*p^;ön käynyt moiita ihmis-duttava
Wilcox-lakelle. Ehdotin k ^ t ' tä-kä^^pihasä^^^nhyinmaataan. Muis-ville
menoa, mutta ei, kotona saa pkt kun mrs.**~Mihda Katainen kävi
. jon parempaa kahvia. Hän kävi'vain ^ Suomessa 1947 ja kun hänen matka-kiireesti
ostamassa ter^eyspulIia,eUä^^t^
nälkä lähtee, kun sitä valitin ja.hiin- rasmsitämielehkiinM
feotia^' OPiti vielä mennä hakemaan\ha- asti: Häri^fiävrsii&llä myösviime vuon-n<
Mnalehti siinä kiireessä, vaikka sänöln, ^ «a miehensä ja siskonsa kanssa ja Minda
että se tuodaa»! joka ilta kotiin. Sillä oli^Iiivahnut, että siitä matkasita tulee
reissulla merii kyllä enemmän aiksfa myöskui mätkäkertdmus. Tässä minä'
k Ä piti, mutta oli kuulemma lueUävä* olen.sita odottariiot,"miitta ei sitä ole
"cotnics" Vähän etukäteen. /- '\ näkynyt tämän lehden palstoilla ja kuu-a^
ä^tiin sitä kotikadulle. Voi siä ^«^^ sitä ödottavafh toisetkin. No, kär-aiftöjen
paljoutta; Kouliilla, siinä lä-- «tään vielä pitempään, vaikka siitä on
hdlä;' oli nuorten tanssit jä sen 'täkia'' JP Vuosi,, jolloin hän palasi Suomesta,
noita autoja on niin joka paikka täyn- Toivotan kaikille lukijoille onnellista
^ä. jLöytyi se paikka sentään meille- uuttavuotta. Toivokaamme että rauha
kin. ihmettelin, Icun mökki oli .ahfaf^>y^^^^^^^ maissa. Lau-piml^
ä ja muUsin, että miksi eivät ^la- s y ^ ^ ^ . t^^iset .Sointulan Isoäidille
kerran tytöt ole panneet valoa. ior^;;»««-^A;; -^VA —
oven ja silloin alkoi kuulua kauhiud'
lun sahat: "Tiedän paikan armahan,^
rauhallisen, ihanan . . ja" valojen ' ^ ^ *" '
sytyttyä näiii ka^^ialla ihmisiä ja hei- Y
dän silmänsä loistavan niin kirkkaina.-f ^^-^^^^^.
Olin niin hämmästynyt ja yllättynyt^ f ,^Joi|iikuun 14 päivänä 1810 lakkasi
että pelkäsin jalkani pettävän. Palä -Sll^^ Kyröik^ski virtaamasta ja jou-ndusi
kurkkuuni. Ystävät jä toverit, tui joksikin kitaa vallan kuiville. Hmio-ette
voi uskoa, kuioka valtavan tunteeii^rtä ei ole täydellä varmuudella selitetty,
se herätti. Olin alyan sanaton <ja ajät***-%Vjttosina 1645 ja,^ sattui samanlai-teiin,
että onko miihiilla näin päljönr te\tapaus. Ecjellise^^^
ystäviä. Totta se oli, ja alkoi kuulua^^^^:W
huutoja: "Slirprise, surprisej -i-r^Joku kävellä kmvin jaloin uoma^ yli, missä
— se oli varmaankin Mary — otti tk^ /^^esitav^ vauhdilla kii-kin
päältäni ja vei minut kahvipöytään; .tää ete^päi». 3iJlä kertaa ei edes kova
Vöi, kyllä se oli kaunis, en ole mieles- päkkanenkä^nvö^ aiheut-tä^
i nähnyt niin kaunista ja heriuUi-^ tanut^^yaikfei oltiin keskivälissä joulu-sennäköistä
kahvipöytää. Istuiö vain jä . kuuta. ,^S
katselin, en voinut enkä osannut v i e l ä - i KyrösjäfeVell^l näyttää alkujaan ol­kaan
sanoa mitään." . - l Ä toinen>iäskuyäylä, Viljakkalan ja
-Aino, lausuit niin kauniisti Kaleva- '-^anljijäö^
lan sakilla onnittelut omaan kotiini ja '/feltä ^Sär^|ia|» Ahonselkään, .
niin mieleenpainuvasti toit esille työni mutta ei-tunnetäj^^lUoin ja mistä syys-näyttämöllä
ja lausuit kiitokset suuren . täpn syn^3rtny%inen Kyröskoski,
yleisön puolesta. Kaikki mitä sanoit, . *Joulukuim; 14c.päi ms ilmestyi
oli minulle suuri elämys ja parhain' pain6sta-Wnrikki'Stoo^^
palkkio, mitä win koskaan odottaa, imen osa jajälkimmäinen IS^O, täsmäl-
Samaa sanon sinulle, Lennart, laulusta, leen J 2 jniotta myöhemmin. .
jonka itse olit kirjoittanut ja sait ih- ^ V' . - ~
miset nauramaan. Sintiltaj Ahio, oli Huono mies eiole kuin akan pilkka ja
kauniisti, tehty, kun lausuit runon, joi&a leivän h a a ^
myöhin olit itse kiijoittanut tilaisuut- Pahan miehen kanssa on seitsemän
ta varten. Kaikki oli i^iin suurenmois- - perjantaita viikossa.
ta, että en vieläkäänvosaauskoa sen kai-- ^ M. ,. ; ,
ken olleen minulle tarkoitetun; -En voi: r te niin- suuren joukon koolle ja keräsit- -
pAKKANEN oli kiristynyt ja lumi neet äiää totella eikä kannattaa pyy%\
narskui kitisten i«en jalasten alla., vää olemusta.
Ajotie, joka paikka paikoin oli kulkenut — Onko isäntä useinkin UyiJi
umpihangessa, parani mäen töyrämälle imarkkinoilla? toinen herroista kysji
noustessa. Ja sitten alkoikin matkan kun Petteri oli jälleen istuutunut.' *
viimeinen taival järven yli.. Ajomiehen
ja virmakkaan raudikon hengitys huu­rusi
pieninä pilvina kuulaassa ilmassa.
Ajomiehen — kutsukaamme häntä
vaikkapa Petteriksi ^ saapuessa torille,
joka sijaitsi aivan Helsingin liepeillä,
markkinatouhut olivat jo täydessä
käynnissä; Petteri ajeli torin läpsilai-fNo,
enpäouuri ushein. Pojatä
jdeenshä^h^ nämä myyhtihoid
mat, mutta kun oli näin vuoden-viiaigj
set maMiiiat, tJuden vuoden max^i
nationiin tulin tällä kertaa^tsHeS
: Jä jälleen vierähti puolituntinen mu.
kavasti.
— 'Muuten.oli isännällekin hyvä asia^ I
dalle, jonne turkiskauppiaat olivat «ttä me tavattiin, toinen herroista \Q:\
kuormineen keskittyneet, riisui raudik- "to»' Vihne aikoina on turkiskaupoissa-konsa
valjaista, kasasi heiniä sen eteen tapahtunut petoksia, jolloin ostajik^j
ja alkoi odottaa ostajia. tekeytyneet lurjukset ovat juottaneet
Petteri ^ i i turkiskauppias, hieman myyjän humalaan ja sitten häipj-neet
pyylevähkö, pienenpuoleineA-jä. vä&rä- «albojen kanssa tietymättömiimnak.
saarinen iikontMas, jotrka pitkät, pak- samatta nahkoja ja ryyppyjä. EhKäiäi
kasen huurruttamat viikset tärisivät isäntäkiA on kuullut
hassun näköisesti ikylniän pnnertasnan —'Ky-kyllä iminä muish-muishtan I
nenän aHa. Siinä hän- seisoi hiukan tyh-^ ' Jota^ shellaista- «kuulleeni. Meidän
. män näköisenä ja taputteli käsiään sil- ^ ^^"^ '-^ meidän 'nimismieshän taisö'
loin tällöin vastakkain;. Pakkanen tun- l^ertoa. Shairoi,'että> paikkakunnalla.(» |
tui pureutuvan paksun pomjppatuikin Jo pi^pitkän aikaa toiminut shel-shd»
läpi luihin ja ythniin saakka. lainen kopla. Mutta — hik - ep^j
Mutta^aika kului eikä ostajia ilmaan- oteta taash . . . ^
tunut. kylmästä huolmiatta ihmisillä JKLun jälleen oli hetkinen turistu }a
ei tuntunut olevan turkiksien tarvetta.- kertoiltu juttuja, toinen herroista^sanoi
Vai olivatko Petterin turkiksistaan pyy- käyvänsä vaihtamassa shekin seliräan
tämät hhmat ehkä liian korkeat, mene ' rahaan, ^ttä^^^oisi maksaa nahkat Pett^,]
ja tiedä Kellon lähetessä kolmea ilta- ^i^^e. Hänellä oli nhnittäin koko suuri
päivällä Petteri yhä seisoi rekensä vie- summa mukanaan, mutta pankin shei-ressä
eikä ollut'saanut yhtään nahkaa kina. Mutta hän vakuutti palaavansa
kaupaksi; Vähitellen koko toriväki ai- tuossa tuokiossa. Muutaman;ininuutiD,|
koi hankkiutua kotimatkalle, niin osta- 'kuluttua toinenkin herroista sanoi;pois-jat
kuin myyjätkin. »Niinpä Petterikin tuvansa, mutta käyvänsä ainoastaan J
viimehi valjasti raudikkonsa, asettautui kä3rmälässä. : ^
mukavasti rekeen ja aikoi juuri nykäis- —Isäntä käyttää vain sillä alkaa
tä (hepöiisä liikkeelle, kun kaksi hyvin y pöydän antimia hyväkseen, hän l u i l ^
pukeutimutta herraa-ilmestyi paikalle, -ovelta Petterille. Tulen silmänräpäyk-
-r-Oravannahkojako isännällä reessä sen kuluttua takaisin,
on? toinen kysyi.
— Niitähän nämä, Petteri vastasi.
Olisiko isäntä ehkä halukas kaup-
— Joo, ky-kyllä minä hyvin täsE..
pä-pärjään, Petteri koetti sammallellen
. A^m'.^^iäitpj^ön "^^^^ vielä uudestaan.
' TUOLIKKI.
poihin?
— 'No;, sitä vartenhan tänne ikai on
tultukin, Petteri vastasi;'
— Katsellaanpas sitten hiukan tava-men
historiaa raa, minkälaista se on,.toifaen herrois­ta
jatkoi. Jos nahkat miellyttävät, saa-, terästyi.; Ummistuneet silmät remahti-vakuutella;
Hän istui tuolillaan puolit­tain
retkottaen pöytää vasten. -Silmät
olivat'sirrillään, melkein kiinni. ^Olisi
saattanut luulla hänen nukahtaneen.
Mutta tuskin olivat molemmat herrat
kadonneet huoneesta/kun Petteri äkkiäJ
tamme ostaa kaikkikin.
Mikäpä siinä, tavaraa ryhdyttiin tut­kiskelemaan.^
Ja täisi se herroja miel­lyttää,
koskapa viimein, tosin puolisen
tunnin tinknnisen. jälkeen, lupautuivat
ostamaan Jcoko Petterin varaston, mikä
hänellä oli mukanaan,
— Matta kun me nyt teemme tässä
näinkin suuren kaupan, niin eikö sopisi
pitää pitää vaikka pienet harjakaiset,
toinen herroista^ehdotti. Ja samalla
voisimme maksaa ostomme, sillä kuka­pa
sitä näin kovassa pakkasessa . . .
Mikäpä siinä,. Petter4 yastasi.
3ä sovittiinkin, että poikettaisiin
torin, laidassa olevaan pieneen kahvi-vät
auki, sitten hän kumartui ja vetäisi
saappaan jalastaan, tirkistell varren si-.J
sään jakäänsi sitten saappaan ylösaiai-sin
Saappaasta juoksi kirkasta nestet­tä
lattialle, johon pian muodostui pieni
- lammikko. Ja lammikosta nousi
konjal^in tuoksu.^ Todettuaan, että saa­pas
oli-tyhjä tarpeettomista aineista,
Petteri kiskaisi sen jälleen jalkaansa,
neusi^ja astiii reippaasti kahvilan puo­lelle;
Eikä Petterin kieli sammalleUut
-enää minkään vertaa, kun hän siellä
hetkistä myöhenunin tarttui puheli­meen.-'
Senjälkeen hän maksoi laskun ja
.astui ulos. ; .
Päivä oli .käähtynyt illaksi ja oli ]0
muuta kuin kiittää teit$;kaildciä ja toi-
^•xmi että näen teidät.uudeUeen kodis­sani,
oktte aina terx^etulleita ^ tarkoi­tan
myös kaikkia, jotka - eivät voineet
tällä keralla saapua.
Ja te illa** emännät, kuinka paljon
teille ja olitte tehneet työtä, kun nait­te
suuren «rahalahjan ja m^la ehditte -
kaikiUe kahvia ja. pöydän antimia tar--
joilemaan.
Siis vidä kerran kiitos teille kaikille!
Säil3rtän aina tuon illan unohtumatto­mana
jnidessäui, .
HELGA, r <-
laan. Siellä M l e järjestettiin tuotapi- ' miltei pimeä. Mutta siitä huolimatta;
kaa pieni .yksityinen sivuhuone. Petteri eroitti selvästi, että paikka^ d-
" * * - * l.hin hän oli-sitonut raudikkonsa, oli nyt
Aika ktdui rattoisasti. Herrat olivat ^ tyhjä.= \Hevonen oli kadonnut rekineen
mukavia ja kohteliaita seuramiehiä. ja 'reessä^ olwine. oravannahkoineen.
Heiliä näkyi olevan hyvää ulkolaista Mutta se ei.näyttänyt lainkaan suretta-väkijuomaakin
mukana ja niinpä he sit-.. van (Petteriäf Hän. kaivoi taskustaan
ten huolehtrvatkin,^ että ^Petterä^ lasi \ salaiyhdyn ja valaisi sillä paikkaa, jos»
pysyi Ja&uvasti täytenä, ja Petteri ku- , hepo' oli > seis6hut. -Pieni naur^difi
mosi ryypyn toisensa jälkeen. Moni- _ pääsi^-iiäneii -hiiulfltaan hänen |
tuntinen-seisominen ulkona pakkasessa . sään lyhtynsä-valokeilassa valkeise^ *
vaati 'kai lujasti f'lämmikettä", tunnin - h a n g ^ pänafeeh läiskän ja läidtä^
kuluttua .I»etterin kieli -alkoi samm^. . jolitäväii- k^ieän punaisen viirun, jo^»
la eikä hän. näkynyt huomaavah, että... hävisi fflan ptoyteen. , ^
hänenseuratavennsa-vain^harvöinlmäis-. mä^fM-^Ouxyt olla ulkosalla
telivat laseistaan. Aina kun Ifetterin - viitikn^mitittuttia, iun paikaUe saJ^
katse vältti, herrat iskivät sqmäätoi^- lit^öaaii^ - HääcUe' Petteri oli^ä^P
' : soittanutpubdiniella. Hetkeäläansl^
Kun puolentoista tuimin verran, oli käileöiätta Petteri hypähti ^^^J^
istuskeltu, Petteri -sanoi käyvänsä piki- valaisi Myhdidlään paikalta }ot^
päin ulkona eikä hän moixta minuuttia punaista viintä. *
viipynytkään. -Jakt vain eivät tahto- -~ Seurataan iuoU, hän sanoi aj
^YLÄ alkoi p£
ibämärään. ^
v-anhanpuoleme
^ auttama n.
.uluvahnisteluj
jettaa auttaa misi
«käynyt 3okum«
Viime viikolla oi.
je kaukaisesta J
^Jaakolta, talon ^
Ita joka oli siellä
loitti, että hän tl
1. Ja niin sitten
^dä paras mahdc
ieny.m. valmistui
jisia saadessaan
,nen vuoden p<
a päässyt työ.
alömalle. Harv
joitti vanhemmi.
bellCi ja hetkistä r
rja oli jälleen
Puolisen kilometri
öudattii-etelään joi
itta kääntyi kylän
Been pudi kijometr
kästiisuoraan mets
iallei polulle, jossa
jalasten jättämä
Kilonietrin liinahar
kolkuisella metsä
> äkkiä havaitsivat«
uiden Iön(utse.,Pett
ja tarttui ajom
-^Me pysähd3rtääi
otaan hevonen pu
matka jalan. -
Hetkistä myöhemi
toippapahaise:
kurkistelivat' sisä
joita oli^kaksi-olivat 1
^'ikkunaverhot tiiv:
[Petterille jäi kapei
Katsohan; että
IniintavähnJV,' • jP^tter
^jonuehelle. 'Samall
irkkinsa taskusta ai
oisti varmistimen ja
seuraamaan m
avasi äbkinäiseil
ella:-
—Mitä perh . . ,
— Ei mitään;-Pettc
lolijain huudahduksen
|täan muuta, kuih ett
'kiltisti pienet sie^
kohi. 'Herrat ki
[pistoolin? Kas noin,
— Mu-mutta misti
losasitte? toinen heri
Itunti sitten oli istunut
hvilan sivuhuoneesi
-Herrat eivät kai-teet,
että oravannahk
l^i ja säkissä reikä.
i punamulta virtasi
[suihkuna maahan, B
pt,.että minäkin ikäv
p No, silloin minä
[säkkiin sopivan -suun
pjnultasäkin minä bl
phtiessäni varanriu^
Mkojen alle. Oli^
jvoinut pidättää herrat
lialla, mutta halusin" s.
[paikkanne. .Ja;mikä
rvarastöitukm" kuni
jJiahkaja. Mutta valil
jtamä alkutalvea jat
jonkin7iyt sitten l^p^
J^*meidän liette siti
jKahkavarastonne :to
[•ayohemmfai oikeille c
•Vielä nmuänksi;
[jatkoi.. Kuka teoikf
Minäkö? *kasj
r^Xo, se virhehän
jJai vielä puhuessaan 1
m uhkeisiin viiksiir
pealla liikkeeUä irti
p r s i kevyesti jä jitk
I komisario <Älpe
pospoliisista. .