Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 6, 1948

              Kafseffavaa ja maisfelfavaa eri mäissä
Sain äskettäin käsiini erään erikois­laatuisen
kirjan, jota tuskin voi sanoa
matkakertomukseksi, -mutta joka kui­tenkin
sisälsi sykähdyttävän sarjan ha­vaintoja
eri puolilla maailmaa. Se on
Englannin maantieteellisen seuran jul­kaisema
''Viitteitä tutkimusmatkailijoil­le",
joka on ilmestynj-t kaksiosaisena ja
josta on otettu useita painoksia. Englan­tilaisethan
ovat maailman innokkaimpia
matkailijoita ja seura on katsonut asiai-l'seksi
toimittaa tällaisen käsikirjan.'
jossa useat tunnetut löytöretkeilijät te­kevät
selkoa matkavarusteistaan ja käj-'
tännöllisiksi havaitsemistaan matkus­tustavoista.
Seuran- sihteeri huomaut­taa
alkulauseessa: ''Nämä viitteet saa­nevat
ainakin ihmiset ajattelemaan."'
Mielestäni ne tekevät enemmänkin, ne
saavat innostumaan jokaisen, jolla on
hiukankaan mielikuvitusta.
Kirja esittää värikkään kuvan erilai­sista
matkailumuodoista,.— sen a\*ull3
tutustumme kuormaeläimiin, kulkuneu­voihin,
outoihin ruokiin alkuasukasher-kuista
nykyaikaisen tieteen vitamiinipil­lereihin
asti ja väliaikaisiin asumuksiin
sekä matkavarusteihin. Siinä selite­tään,
mitä eri' maissa on varottava ja
loppupuolella annetaan myös lääkel-Ie-.
teellisiä ohjeita, jotka on etupäässä tar­koitettu
tropiikkia varten. Arktisten
seutujen matkailijat tuntevat varmaan
olonsa tyytyväisiksi siitä, että heidän
kulkuseuduillaan ei tunneta bakteereja
ja basilleja.
Tärkeintä tässä aineellisessa maail­massamme
näyttää olevan ruoka,* jolle
kirjassa on omistettu monia sivuja. Ruo­an
suhteen voi noudattaa kahta eri
periaatetta; joko kuljettaa mukana tar­vittava
ravinto tai elää matkalla saata­vasta
ruoasta, joka usein on alkuasukas­ten
tapaan valmistettua. Edellinen on
ikävystyttävä, hankala mutta 'turvalli­nen
keino, jälkimmäinen mielenkiintoi­nen
ja aikaa kysyvä, mutta voi toisi­naan
olla kohtalokaskin. " Voidakseen
nauttia "alkuasukasruoista"., täytyy olla
ennakkoluuloton ja kokeiluhaluinen ja
uskoa, että maassa yleisesti käytetyt
ruokalajit ehkä sopivat parhaiten ilmas­toon,
vaikka ne ulkonäöltään ja maul­taan
olisivat kuinka outoja tahansa.
Matkailijain kuvaukset tällaisesta al-kuasukasravinnosta
ovat huvittavia.
Peter Fleming kertoo pitkästä Aasian-matkastaan:
''Tärkein ruokalaji "oli
tsampa , jota ei tarvitse edes keittää.
Söimme sitä aamiaiseksi ja päivälliseksi
kolmen kuukauden ajan. Se valmiste­taan
paahdetuista kaurajauhoista, jotka
lloitetaan • teessä — härkiintyneen voin
kanssa!"
Kapteeni Kingdon Ward mainitsee?
'•Mitä vanhemmaksi tulen, sitä helpom­malta
tuntuu elää pelkästään maidolla.
Sitä saa aina Tibetissä.^ Viiäentenä-kymmenentenä
ikävuotenani' elin mel­kein
yhtä paljon maidon turvin kuin
ecsimniäisenä,"
Kamerunissa tavataan vielä oudom­pia
ruokia. Ivan Sanderson sai- siellä
paistettuja valkeita muurahaisia voilla
voidellun paahtoleivän päälle tarjottu­na
ja sisiliskoja currykastikkeessa. 'J.
Vincent kirjoittaa Itä-Afrikasta: "Siel-
Mr. Kaikkitietävä oli istunut vaijeten
koko ajan. Kun auto pysähtyi kuiskasi
hän hiljaa:
. — Olkaa varovainen, madam. Älkää
litkikö liiaksi samppanjaa. Ette kestä
fcitä. Antakaa heidän litkiä, katsokaa,
kuunnelkaa, istukaa paikallenne ja pitä­kää
suunne kiiinni niin paljon kuin
mahdollista,
'— Yes. Mr. Baron, sanoi markfisitar
alistuvasti.
— Mr. Bubblestein, olkaa hyvä. Pa-rooni
on liian jokapäiväinen ilmiö Xew
Yorkissa. Täällä on joka toinen parta-leuka
olevinaan jotain, sanoi Kaikkitie­tävä
tiukasti.
He astuivat ylös linnan portaita, jon­ka
edessä kultakaluunoin varustettu ovi-keruubi
avasi heille sen kaksoisovet:
toinen kultakoristein ja kenraalikäädyin
varustettu pitkä mieshenkilö avasi heil­le
toisen eteisen sisäoven. He astuivat
päällysvaatteitten vastaanotto-eteiseen.
Kymmenen valkoisiin silkkipukuihia
puettua kaunisvartaloista neitosta ]^ii-rehti
heitä auttamaan. •
— Ei juomarahoja! Mcsityiskoti;
skandaali jos annatte. r
Markiisitar olikin io avannut käsi-~
laukkunsa. Hänet oli vallannut lahjoit-lamisvimma.
Hän olisi halunnut an­taa
miljoonan joka vastaantulijalle, jota
hän luuli köyhäksi. Hän nautti siitä.
Hän tunsi saavansa siitä to<lellisen nau­tinnon.
Olihan hänellä rahaa. Hän oli
amerikatar; hänen tuli näyttää sitä ko­ko
maailmalle. Uusi maailma oli tehnyt
hänestä uuden ihmisen. Köyhä ranska­tarkin
voi olla antelias . . . Hän veli
kuitenkin vain nenäliinansa kukkaros­taan
ja niisti nenänsä neitosten kunni­oittavasti
katsellessa.
Kun markiisitar poistui Kaikkitietä­vän
käsivarteen nojaten .lausui eräs si­nisilmäinen,
vaaleatukkainen «kaunotat:
— Kaikki yhtä kits;uta, kaikki. Mitä
he luulevat olevansa? Olikohan tuolla
kanalla mitään omaa ruumissaan?
Kaikki retkotti hänen päällään kuin
vanhalla ankalla.
(Jatkuu)
"Eiköhän ole paras
että tuut kotiin"
Vuosikymmeniä sitten Alajärvellä oli
isokokoinen mustalaispoika, joka jäi
erääseen taloon rengiksi. Poika oli kul­kiessaan
nähnyt tässä talossa olevan
•'hevosia hyviä, heiniä ja jyviä" ja niin
hän tarjosi itseään taloon työmieheksi.
Asiasta sovittiin, poika jätti joukkonsa
ja ryhtyi talon töihin, etupäässä hevosta
aiamaan ja hoitamaan. Siihen tehtävään
hän olikin aivan ensiluokkainen. Hu­vikseen
sitä katseli kuinka ystävällisesti
hän ajokkiaan kohteli. Isäntä antoikin
hänelle ajokiksi juoksijan kantakirja-tamman,
jonka poika hoiti hyvin. Pidet­tiin
silmällä ja huomattiin ,että metsäl­läkin
kesken kuorman tekoa Erkki kävi
silittämässä hevosta ja kun se pari lähti
metsästä, niin tarkkaan siinä osattiin
kaartaa kivet ja kannot. Mustalaisia
kävi usein talossa ja yllyttivät poikaa
antamaan hevosille ruokaa, kun kerran
talossa on antamista. Isäntää hevoset
kiittää, kun ne keikkuu valjaista pääs­tettäessä
jne. Liekö toisilla maankiertä­jillä
ollut tuota poikaa ikävä, kun niin
usein kä\nvät häntä katsomassa ja ky­selemässä,
minkälainen sinun on olla.
Poika vastasi, että hyvä hänen on olla,
ei kukaan ole paha, tvaan silti on hänellä
aina hiljainen ikävä oman joukon luo.
Silloin sanoivat hänen vanhempansa:
"Eiköhän ole siltäkin paras, että tulet
kotiin ja olet niin kauan kuin isäsi ja
äitisi on hengissä. Kyllä sinulla on sit­tenkin
vielä aikaa olla riikin tiellä kun
vanhempasi kaatuvat ja luopuvat halli­tuksesta.''
Poika hyvästeli talonväen ja asteli
joukon mukana mieron ticile. H>-vänä
\stävänä vielä tapaa entisen i.<.äntänsä
ja juttelee niistä ajoista kun kaurarii-hiä
puitiin pitikn talvea. Oli silloin he­posille
antamisia, ci ollut kaura kortilla
enempää kuin muukaan syötävä.
lä syötiin mitä lihaa tulloinkin sattui
olemaan saatavissa^ vieläpä rottia, hii^
riä, käärmeitä ja koiriakin.'^ Vastakoh­tana
tälle on Marshallin; kuvaus Uiiden
Guinean ruhtinaallisista elintavoista:
"Ruoansaanti ei tuottanut mitään vai­keuksia.
Iltapäivisin tuli aina-sirora­kenteisia
nuoria tyttöjä ja ryppyisiä
vanhoja akkoja tarjoamaan ostettavak­semme
kuocmittain sagohedelmiä, ta-roa,
makeita perunoita ja monenlaisia
nmita vihanneksia jä hedelmiä."
Napaseuduilla ei v<5i' luottaa kasvi­kunnan
tuotteisiin eikä siellä tietenkääa.
ole k-arjaa, vaan kukin joutuu hankki-,
maan ruokansa ase kädessä. Ruoka on
runsasta ja monipuolista, voi herkutel­la
paistetulla hylkeenmaksalla, joka on
erikoisen vitamiinirikasta, tai. pöytään
tuodaan merilintujen munia, möhkäle
valaanlihaa tai hyljettä, Joka on ääret­tömän
hitaasti ja huolellisesti keitetty
hylkeenrasvalarnpun liekillä. Ruoka­listaan
voi myös kuulya jääkarhua tai
kiirunaa, ja pohjoisista .vesistä saa loh­ta
ongellakin, vaikka djmamiiftipötky
onkin tehokkaampi. ^ Arktisia seutuja
voidaan hyvin nimittää."maidon ja hu­najan
maaksi", hyvin kuvaannollisesti
tietenkin.
Kun nyt tiedämme, mitä eri maissa
saa syödäkseen, voimme tutustua pu­keutumisasioihin.
Sanotaan ihmisen
tuntevan olonsa mukavimmaksi niissä
vaatteissa,'joihin on tottunut, mutta ne
ajat ovat jo ohitse, jolloin tutkimusmat­kailijat
esiintyivät erämaissa tavallises­sa
vierailuasussaan. Nykyajan- tut­kimusmatkailijat
suunnittelevat tarkoin
varusteensa. Toisilla seuduilla on niin
kuuma, että on vaarallista vähentää
vaatteita. Freya Stark kirjoittaa: "Pol­tin
jalkani niin pahoin auringossa ohuit-tettävä
kuumilla ilmoilla
lasukkia". helteisissä
'"^P^^^^v^'^^^^^^^ mukaan
vaatteita kylmj^den varalt^'^
auringon laskettua vot ilma äkife
tua jäätävän kylmäksi.
Eskimot käyttävät kaL
turkiksia — sisemmässä p3
turkis sisäänpäu^ ulommassa a
TäHaisten piikimien pahin vikao»
nc ovat jäykkiä ja niissä tulee S
kuuma, mikä voi napaseudulla olla'
talokasta. Sielläkin on seivuoki
rasta käyttää monta , ohutta \f
vaatekertaa päällekkäin, niin eta
teiden väliin, pääsee runsaasU ilma^
Kylmissä maissa on havaittu ^
kertainen kangas myöskin telto^
hokkaimmaksi, koska seinämien
silloin pääsee ilmakerros. Sellat
asumukset kuin lumimajat voidaan
da hyyin lämpimiksi, jos seinät
sopivan paksut ja ulkona on riitt
kylmä -ilma."^ Sisällä oleva lämpj
kylmyys majan ulkopuolella aikaa
vat silloin vastavaikutuksen, jonka^
dosta seinät eivät silloin sula. V-kainen
esimerkki, jota täytyy ko
uskoakseen, on että vettä voidaan i
tää paperipussissa.
Erittäin mielenkiintoinen luku i
telee kuormaelämiä. Siinä veri
esim. ponien ja koirien hyödyllt^^
napamatkoilla. Kapteeni Oatos sa
simmäisellä Etelänavan matkallaan
dä paljon vaivaa rakentaessaan
valleja palelevien poniensa suo­mutta
koirat kiertyivät kerälle ja*
vät hyvin ankaratkin lumimyrskyt,
malaistg lukijaa jtiinnostaa mainlnti
roista, joita kehutaan erinomaisiksi
toeläimiksi. — A. A. R.
MITÄ HYÖTYÄ OH
lYönöMYYSVAKUUTUKSESTA!
$87,500,000 maksettiin Työttömyysvafcuutusra-hastosta'työttömille
canadalaisille syyskuun 1
p:stä 1945 lokakuun 31 prään 1947.
$31,000,000 maksoi Canadan hallitus tähän ra­hastoon.
500,000 työläistä ja heidän liuoUettavaansa hyö­tyi
näistä maksuista.
EUei näitä maksuja oUsi ollut, olisivat työttömät
monissa tapauksissa kärsineet puutetta. ^
Mitä työtyä on Työttömyysvakuutuksesta? —
Onko sen suhteen olemassa mitään epäilyksiä!
Työttömyysvakuutus auttaa työnantajia hank­kimalla
työttömille ostovoimaa ja se auttaa työ­läisiä
hankkimalla heille toimeentulon työttömyy­den
aikana. Työnantajalla, työläiseUä ja hallituk­sella,
Jcaikilla on siitä hyötyä — Työttömyysvakuu­tus
on suuri tekijä terveessä kansallisessa talou­dessa.
Käytläkää läydoUlsestl hyväkÄonno Kansallisen
Työnvälilyspalvelukson palkallisia konllorianne.
DEPARTMENT OF LABOUR
HUMPHREY MITCHELL, Työministeri
A. MACXAMAR.\, Apulaismimsieri
Sivu 10 LAUANTAINA, MAALISKUUN 6 PÄIVÄNÄ, 1948