Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 6, 1948

              markiisitar herasi, ihnoitettiin Cotnl)elt, Fifth Ave. T«lrttehan'päi\'äl-nukkuneen
lähesL yhdeksän tiin- liseUe luokseni klo 7 illaUa? Oh, \'ain
än peseytyi, joi aamukahvinsa ja kolmesataa, ehkä neljäkin sataa Uimis­ta,
tahdomme kaikki syleillä teitä, tu-lettehan?
Olen valmistanut teille yllä­tyksen.
Oh, madam, tulettehanV So-
%dttii, eikö niin?
— Oh, Mrs. . . . \
— Mrs. Cornbelt, kuului puhelimes-eii
radiotarinaä: **!tontöoseen
tava markiisittaremme heräsi klo
ulia ja peseytyi "Ihanne saippu-
;on ja pesun jälkeen iiayttää Ban
varsin pirteän ja tyytyväisen hä-n
. . . Koneemme saapuu täsmal-
-lo 7 aamulla L a Göordia-kentälle.
suhteet erinomaiset. -Markiisitar
asumaan King Midas-hotellissa,
hänelle on varattu huoneusto. Ta­lo
7 aamulla L a Gaurdia-kentälle.
Cornbeltin kekkereissä kunniavie-
. Nyt hän haukottelee, se tapah-istikkaasti.
Hän keskustelee naa-sa
kanssa hiljaa ..
atkustajat katselivat suuttuneina
yksinään puhuvaa miestä. He toi-t
markiisittaren putoavan lento­na.
Itse asiassa hänhän on va|n
uayhtiön agentti, vaikka onkin jo-erttuatar.
"Pyh . . .
nnettiin j o N e w Jerseyn ylitse,
i alkoivat katsella matkatavaroi-mutta
markiisitar, katseli heitä
n rauhallisena, eikä^oUttt huomaa-kanssamatkustajiensa
tyytymät-ilmeitä.
Kone laskeutui kentälle.
• • * ,
"nen tavaransa vietiin autoon. Se
i suoraan, kuuden moottonpoliisin
amana King Midas-hotelliin, jonka
i asipojat(bellhopit) olivat asettu-kunniakujaksi,
ja Vanha ovimies
i kunnia-asennossa. ^
sanoi nmkiisittaren olevan iha­naisen.
Hän oli sujauttanut hänelle
dollaria heti ulostirilessaan autos-kainen
asiapoika, joita oli Itymme-sai
dollarinsa ja hekin -vakuuttivat
ille hotellin asujille, että sellaista
ta kuin On suurherttuatar Dp La
lette ei löydy maailmassa toista,
ing Midaksen johtaja oli onnellinen
essaan näin arvokkaan aristokraa-otellinsa
vieraaksi, ja hän vakuutti
kiisittaren agentille ottavansa Ihan-ippuan
heti käytettäväksi hotellis-atkarasituksct
olivat niin väsyttä-markiisittaren,
että hän meni heti
Ile ja nukkui kauyiisti iltapäivään
Puhelin soi klo 3 ip. Puhelimessa
ui ystävällinen naisääni:
Hyvää huomenta, rakas markiisi-
De La Rochefoucauld. Olen INIrs.
sa.
Mrs. Cornbelt, aivan oikein. Olen
ylen onnellinen kutsustanne. Minkälai­nen
puku on sallittu, madam?
— Haa, kumka sanoitte? Pukuko?
Täysi juhlapuku. Miehet tulevat f ra- " ^a^""» sanan radioon. Vastatkaa vaan:
perästä on kaikki O.K. Näkemiin. Tun­nin
kuluttua saapuu pukijattarenne ja
sillä aikaa syötte pienen välipalan.
— En, en syö niitään, sanoi hän. ^
— Tesyötte-t^idän on syötävä, siliä
sopimuksessamme seisoo, että teidän on
syötävä niin, että kestätte matkan ja
että tehtaamme saa matkastanne kun­niaa
ja etua, madame.
Kyllä, kyllä, minä syön, mutta
enhän ole mikään prja, vai olenko?
— Te olette yhtiön palkkatilillä sii­nä
kaikki. 20,000 dollaria on pitkä raha.
Klo kuusi puhumme taas muutaman
Te, miss, "te olette todellinen «es-tart
alallanne.
— Oh, minä olen
can höyrylaivayhtiön laiva '*Mon-a'
ja nosti kannelle. Antakaa mi-lausua
tästä hartaimmat kiitokseni
teeni StornowayIle ja hänen,laiva-hiileen
suuresta ystävällisyydestään,
he osoittivat kun saavuimme Liver-lin
salamaan, josta pääsin "Guion"
alla Xew Yorkiin.
iitä päivästä kun jouQyin sukulais-
' pariin haluan puhua mahdollisim-viihän,
sillä asia on vielä arka.
tta nyt kirjoitan kaikki ihmisille,
kuin ne tapahtuivat, perustamatta
nka paljon minua uskotaan, yksin-taisesti
kirjoitan, sillä keuhkoni heik-
^^•i? i)äivä päivältä ja omatuntoni ei
a rauhaa.
ottakaa Afrikan karttanne. Siinä
IH' Blancon yläpuolella, missit maa
"^^vy pohjoiseen ja etelään lUntisim-
< niemellä, siellä se on missä Scp-u>
(;orinK hallitsee tummia alamai-ellei
kohtalon kiisi ole tehnyt
oikeuden mukaan; ja siellä, mis-vihrcät
laineet hyökkäävät ärjyen
' a - t a hiekkaa vasten, lepäii Harton,
ja muut raukat, jotka oli tuo-kuolemaan
"Marie Celestellä".
keissa ja naiset avokaulaisissa iltapu­vuissa
sekä timanteissa. Jos teillä ei
satu niitä olemaart niin lähetän va­rastostani
täydellisen koruvaraston . . .
— Kiitos, Mrs. Cornbelt.
Onhan luonnollista, että ette kuljeta
timantte^hne matkalla. Olette ne tie­tysti
lähettänyt Lontooseen Pinkertonin
kautta?
— Niin ,tietysti. Hyvin mukava mies
tuo Mr. Pinkerton> eikö totta, ja rehel­linen?
, • '
— Ehdottomasti. Siis tulett^ ja minä
lähetän poliisin mukana jalokiveni teil­le.
Oh, madame, lehdet ovat täynnä
ihania kirjoituksia teistä. Te olette jo
vallanmit New Yorkin. Kuuletteko,
olemme puhuneet radioon koko tämän
jutun ja luulenpa, että olemme pistetty
televisioonkin.
— H>'vä, Mrs. Cornbelt. Paljon, pal­jon
kiitoksia /Teidän täytyy olla —
— Amerikalainen, kute. tekin, ra­kas-
markiisitar, amerikalainen sielultani
ja mieleltäni, vaikka suvussani kulkee
monen, monen aatelissuvun veri.
— Niin, Amerika on ihana maa. Ma­dame,
merci, madame . . . ,
Puhelin kilahti, jälleen. Sirilä oli tuo
'saippuamiös. *
— Oh, madame, älkää huolehtiko pu­vustanne.
Se tulee klo 4:30. Siis tunnin
kuluttua. Tulette olemaan todella ku­ningatar
tänään Mrs. Cornbeltin juh­lassa.
Kiitos, madam . . .
Markiisitar oli pyörtyä. Kuinka tie-sikään
tuo saippuamies kaikki? Oliko
hän noidutussa kehässä? Hän oli kuin
jonkun rautaisen tahdon alla liitävä len-
' tokone.
Yhtäkkiä alkoivat hänen ajatuksen­sa
kulkea tuulen nopeudella. Hän kä­sitti
jotain ihmeellistä tapahtuvan ai­voissaan.
Siellä kulki kuin pikajuna ja
hän kuuli selittävänsä kuin radiokuu-luttaja
jokaisen ajatuksensa. Hän peläs­tyi
ja p3^'örl5-i-permannolle. Hänen he­rätessään
seisoi hänen vieressään tuo
aina lähellä oleva saippuamestari. Hän
kaatoi vettä hänen niskaansa ja .työn­si
jotain nestettä hänen suuhunsa.
— Te oktte väsynyt, -Mrs. Huomen­na
olemme laivassa. Kestäkäämme.
Hän kaasi juomalasillisen \vhiskyä
markiisittaren kurkkuun,
— Oh, jumalani, oliko se — viinaa?
Tietysti, mitäs muuta. Olette heti
terve kuin pukki ja minä niyös. Hän
otti itse myös ryypyn. Nimeni on Geor­ge
Bubblestein. Olen määrätty — teh­taamme
puolesta — teitä varjelemaan
ja suojelemaan. Haha, te olette hyvin
viisas ja sievii nainen, markiisitar. Mi­nulla
oi olisi mitiiän vastaan olla tei-
<län i)ikku markiisinne.
— Mitä le sanotte? Tunsitteko Ale­cin?
Mieheni. Olen neljäkymmentä
vuolta ollut leskenä ja ai(m olla py-py-pyha
loppuun asti.
Hän nousi luoliltaan, mutta horjahti
takaisin.
— Mikä minussa on? hiin kysyi.
— Oi, lääke vain vaikuttaa. Hetken
'^kyllä ja kiitos", ja siinä kaikki tällä
kertaa.
•George livahti tiehensä. Mutta jäl­leen
purskahti markiisitar hurjaan nau­ruun.
Hän suorastaan huusi. Hän ei
voinut sitä estää. George palasi~ovelle.
Ryyppy lisää?
— Ei kiitos, ei enempää, vaan —
jii taas hän nauroi niin että tunsi kuin-keuhkonsa
olisivat pullistuneet ulos si­joiltaan,
ja hän lysähti tuolilleen veltto-r^
a ja avuttomana.
Hyvä on: ILääke vaikuttaa. Tunnissa
olette uusi. ihminen, sanoi George kat­soen
häntä miettivän näköisenä ja hä­visi
taas huoneesta.
. Tarjoilija toi ruokatarjottimen pöy­dälle,
asetti pöydän hänen eteensä ja
poistui* sanaakaan sanomatta.
Markiisitar lepäsi tuolillaan: hän ei
jaksanut avata silmiään. Nyt olisi iha­naa
olla kotona omassa vuoteessaan.
Taas tuli hänelle tuo ajatus: palata ta­kaisin
Blue Beachille. Hänen korvis­saan
soi nuo Billyn sanat seitsemästä
. hämähäkistä. Niistä \^annaankin George
oli yksi, tuo Bingovillen pormestari toi­nen,
Mrs. Cornbelt kolmas ja hän itse . .
Hän oli näkevinään jokaisen ennen l5oh-taamansa
ihmisen. Ne kulkivat hänen
ohitseen ja kaikki kumarsivat hänelle.
Siinä oli Billy, pastori mitehead, pos­timies,
kaikki seurakunnan jäsenet. Alec,
Bingovillen ihmiset . . . kaikki, kaikki,
ja niitten johtajana marssi tuo George
heiluttaen marssipuikkoaan kuin paraa-dineitonen.
Ne lauloivatkin. Mitä . . . ?
— Se on tuo viina, sanoi hän ääneen.
Viina ori vaarallista juotavaa näin van­halle.
Hän puristi notlsevan nyyhkytyk­sen,
nielaisi sen , . .
Hän huomasi olevansa hyvin nälis­sään,
ja hän söi pöydällä olevan hienon
paistin viimeiseen luupalaan asti. Hän
joi Hemilautasenkin tyhjäksi ja pian tun­si
hän olevansa hyvin hyvässä Kun­nossa
jäleen. Hän rallatteli iloisesti:
'•Wedding bells \vill ring so nierrily,
every tear will be a memory . . ."
George ilmestyi ovelle.
Suurenmoista, madame! Lauluanne
kuunteli koko Amerika. Kaikki radio­asemat
lähettivät sen kautta maan ja
maailman . . . Te olette mestari, suo­rastaan
hurmaava työtoveri, madame.
Kiitos!
Ja hän katosi jälleen.
Markiisitar päätti olla hiljaa. Hän
ymmärsi jonkun seuraavan hänen pie­nintäkin
liikettään. Tuo ''pikkumarkii-sinne
. . Hän tiesi naurunpuuskan
tulevan jiilleen, mutta hän rykäisi koko
tahdon voimallaan ja voitti purkauk­sen
uhkan.
* Hän heräsi, kun joku kosketti hiintä
olkapäiihiin.
- - Hyviiä iltaa, leidi. Klo on viisi,
niimui oiv puettava leiflät. Laiteltava
hiuksenne - • ah, madam, ne ovat kau­heassa
kunnossa - ja lehtävii kasvon­ne
sopiviksi kaupunkimme hienoim-paan
taloon. Oh, te olette onnellinen,
madam markiisitar, kun pääsette ku-nink.
iallisiin häihin tuonne Lontooseen.
Kului tunti ja hiukan toistakin. Tuo
kiitos — eks^
pertti tällä alalla.* Kiitos, madam. Ja
nyi pukunne! Se ön kuin unelma Pa­riisista.
Emeraldia, timantteja ja espan^
jälaista harsoa. Tulette valloittamaan
koko New Yorkin hienoston hän
kuiskasi — saippuallemme tänä iltana.
Hän sieppasi marl^isittaren yltä yk­sinkertaisen
tumman puvun, kääri hä­net
nopeasti ihanaan iltapukuun, joka
sopi kuin valettu.
— Te, te olette kaunis, madj^m, hy­vin
kaunis . . . kuin Goyan kuva tai
oliko se Mona Liisan. Te kai tunnette
hänet? Hyx^ä maalari ja maalasi vain
kauniita naisia, tuo naisvintiö.
— Minä tunsin Miss Liisan. Hän eli
Pariisissa vuonna . . .
— Jaa niin, mainiota, mainiota, ma­dam.
Kas niin, nyt voi managerlnae
tulla vartioimaan aarrettaan.
Markiisitar liikahti.
— Ei, madam, ei juomarahoja. M i ­nulla
on osakkeita yhtiössämme ja teeii
tämän liikkeeni reklaamiksi. So-long,
madam. Olen onnellinen saadessani ta­vata
teidät. - . .
T - Samoin, Miss Jeanette . . .
— von Puffelstein. •
— Oh, pardon, mademobelle barones-se.
— Merci, madame mffl*chionese. Ja
Ix kumartelivat toisilleen ylen ylev^ti.
Markiisitar sai hovitapojen yle^^yden
heti kun tämä ihana emeraldipuku tuli
hänen ylleen. * • *
Ovelle kolkutettin. Sisään astui Mr.
Kaikkitietävä puettuna frakkiin ja silk-kfhattuun.
— Oletteko te — parooni, kysyi mar­kiisitar
hämmästyneenä?
— Isoisäni oli kreikkalainen kreivi,
huokasi Mr. Kaikkitietävä. Hän menet­ti
omaisuutensa Kreikan ikuisissa sisäl­lissodissa.
Toin kuitenkin palasen mui-
^ naiskreikkalaista saippuaa. Aristoteleen
aikaista ja sain sillä tämän vi>an. Aa-^
noimme sille nimen -\spasia, mutta veti
vain aikansa. No, kun Kreikka taas tu­lee
muotiin, tulee -Aspianikin. Mutta nyt
madam, lähtekäämme suorittamaan vii­meinen
taistelumme .\merikan mante­reella.
Mrs. Cornbelt on soittanut jo kah­desti;
kysyy, onko kaikki kunnossa?
Häri^ vanha kana, luulee ettemmkö olisi
kunnossa, vaikka- minä olen matkassa.
Kas tässä chinchillaturkkinne. Sen on
lahjoittanut Bichsin turkkiliike .Tekee
ilmaista reklaamia tuolla turkilla mil­joonien
edestä. Kettu, suuri kettu, mut­ta
turkki on aika hyvä näöltään kuin
aivoin oikea chinchilla.
Hotellin suuri loistava eteisaula oli
täynnä uteliaita ihmisiä. Markiisitar
käveli hitaasti joukon lävitse autoonsa.
.Aulassa oli hiljaista. Olisi voinut kuulla
nuppineulan putoavan.
Kellopojatkin vaikenivat. Yleinen
kunnioitus oli vallannut koko King M i ^
das — hotellin — alakerrasta pääjoh­tajan
konttoriin asti. Markiisitar hy­myili
suloisesti näille rivissä .seisoville
nuorille kellomiehille.
. — Näyttää siedettävältä, tuo mar­kiisitar,
sanoi paksu Charlcy,
— Vanha mätä aatelinen, vastaisi
Frcddy ylpeänä amerikalaisesta veri-puhtaudestaan,
.Son of a — ei nyt antanutkaan juo­marahaa,
kurja varis. Kuin muutkin eu­rooppalaiset,
hänkin, lausui nukkemai­nen
Francois, jota hotclliss^i kutsuttiin
nAdiksi.
— Xuo kurjat eurooppalaiset p . . ,t
- , sanoi Freddy,
• • *
Muutamassa minuutissa .saapui mar­kiisittaren
auto Mrs, CornMtin linnaan.
V
!
LAUANTAINA, MAALISKUUN 6 PÄIVÄNÄ, 1948 Sivu 9
tfi..