Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 3, 1937

              kifj Isoäiti
TRI W. E. OGDEN Torontosta,
tiedoitti viime viikolla Canadan lää­ketieteellisen
yhdistyksen kokouksel­le,
että hän on onnistunut kokeissa,
jö^a iiäti uskoo voivan: ähkäistä
tuberkeliH tai ainakin raj^^^^ äU
kuimsa.
OlfjVORENAemM^k^^
* eespaifi senkid1wkhmveUet hiljaa,
S& hääveissä usem^^
et vtuvofä, vastusta, haavetssä köHm:
Sä haaveilet smiriä toimittaa:
kun vaTtiit vielä jonkun vefraiu
Mute harvoinpa käynee hmveemme toteen,
sen elämä näyttänyt on monelle toteen.
Se useimmin vastusta, varjoa luopi,
harvoin vain hiukkasen onnea tuopi.
Sen hiukkasen onnea usein kalliisti maksat,
sen eestä smt, taistella niin paljon kuin jaksat.
Muu' vähänpä iloa elämä toisi, - ^. j
jos et ees' nuorena onnesta Haaveilla voisi.
Ön nuoruus onnesta haaveitten aikaa
ja nuoruusmuistoissa on vieläkin
(
' m
1
'ARO Parnopoulus oli lö3^änyt
oikean aarteeri> korvaamattoman
palveluspojan. Dick Winston oli itse
tehellisyys ja mikä tärkeintä, hän oli
turmeltumaton maalaispoika, joka
vasta irtuutamiä viikkoja oli ollut
New Yorkissa; Dick jumaloi rikasta
ja viisasta i^ntäähsä ja palveli häntä
puolentoista döUaritt viikkopalfcalla
nöyrästi kuiri koira;
Karo Parnopoulus oli suorastaan
ihastunut löytöönsä. Hän saattoi
huoletta käyttää poikaa kaikissa sala­peräisissä
liikehommissaan pojan aa­vistamatta
vähääkään, millaisia pal­veluksia
hän isännälleen teki. Kun
karo lähetti Dickin noutamaan ukko
Morfuksen sikaarikaupasta tupakka-kääröjä,
Dick toimitti viipymättä ja
huolella tehtävänsä — aavistamatta
laisinkaan, että hän viattoman tu-pakkakäärön
suojassa kuljetti "val­koista
lunta", kokaiinia, joka oli Karo
hän oli vierelläni. — Onnellinen riiies,
joka saa Fränin, ajattelin.
Vilkaisin Frariiiri ja huomasin hä­nen
istuvan siiörana ja jäykkänä kuin
seiväs. Jarrut vinkuivat, kun pysäh­dytin
auton.
— Fran, mikä sinua vaivaa?
— Ei mikään, hän sanoi ilrheettö-mällä
äänellä: Hän ei liikahtanut­kaan.
Käänsin hänet puoleeni, mutta
hän ei kohottanut katsettaan.
— Fran, mikä sinua vaivaa? ky­syin;
—^ Sano, mitä ajattelet!
Hänen päänsä kohosi nopeasti.—
Vain tätä. Taivaan kiitos, että vii­meinkin
heräät huomaamaan sen,
Pete Benson!
Hän oli niin kiihkeä, että minun
täytyi hetkeksi ummistaa silmäni.
Mutta hänoi äänensä oli kuitenkin
vähällä murtua^ En rohjennut aja­tella,
miksi. Jokin heräsi sielussani
siDä hetkellä.
— Fran, «lerkitseekö se jotakin
sinulle?
Fran puhui aina suorasukaisesti
asiansa. — Hyvin paljon, Pete;
En sanonut mitään. Suljin hänet
vain syliini. Ja koko maailma näytti
aivan erilaiselta kuin hetki sitten.
Ensimäisen kerran sen illan jälkeen,
jolloin Jerry vd Alicen nunulta,
kaikki häiriöt ja epäselvyydet olivat
Mvinnieet, ja eläniä tuntui taas hy>
valta. PäreinmalU kuin nuUoinlau^
ennen. '
LOPPU.
Parnopouluksen eräitä pääartikkele­ja.
Tai kun Karo lähetti palvelijansa
asialle jonkun Mr. Smithin tai Mr.
Morganin luo, joilta oli noudettava
kirjoja tai antikvariaattiesineitä —
itse asiassa varastettuja kelloja, hel­minauhoja
ja sormuksia, joiden jäl-leenm5ryjänä
Karo Parnopoulus myös
toimi, — hänen ei lainkaan tarvin­nut
olla peloissaan, että tuo yksin­kertainen
maalaispoika aavistaisi asi­an
todellisen laidan.
Eräs asia kreikkalaista kuitenkin
huolestutti ja tämä oli se, että lähei­sellä
kadulla asuva siirtomaatavara-kauppias
oli alkanut houkutella Dic-kiä
palvelukseensa. Poika oli siitä it­se
kertonut isännälleen. Siirtomaatä-varakaUppias
oli luvannut Dickilte
puolta korkeamtiian palkan ja yhden
kokonaisen vapaapäivän viikossa.
Avomielisyydessään Dick oli puhunut
tästä ediillisesta tarjouksesta KaroUe,
joka tietfenkiri heti oli ryhtynyt toi­menpiteisiin
pitääkseen arvokkaan
palveluspojan itsellään. Hän oli lu­vannut
korottaa Dickin palkan kah­teen
dollariin viikossa ja antaa va*
paapäivän, kuten siirtomaatavara-kauppiaskin.
Aluksi näyttikin siltä;
että Dick oli tähän tyytyväinen, mut­ta
kun Karo sitten taas eräänä päi­vänä
tapasi Dickin juttelemassa- siir-tomaataVarakauppiäan
kanssa, hari
alkoi todenteolla pelätä, että hän
menettäisi arvokkaan apulaisensa.
Siksi ryht5nlkin kreikkalainen keksi­mään
juonia, millä saisi pojan mah­dollisimman
halvoilla kustannuksilla
pysytetyksi luonaan.
Tutkiessaan eräänä aamuna saapu­nutta
postia Karo huomasi, että hä­nen
kirjeittensä joukossa oli Dickille
osoitettu kirje.
Kreikkalainen säpsähti. Mitä kir­jeenvaihtoa
mahtoi pojalla olla hänen
tietämättään... Oliko Dick ehkä sit­tenkin
joku nuuskija, vai oliko kirje
siirtomaatavarakauppiaalta... ?
Pitkän aikaa hypisteli kreikkalai­nen
kii-jekiiörta käsissään, kuori oli
tavallinen, harmaa, halpahintainen
kiiori ja osoite oli kirjoitettu koneella.
Postilamastä näkyi, että kirje oli pos­titettu
New Yorkissa edellisenä päi­vänä.
Mietittyään tuokion asiaa, jmätti
Kairo ottaa kirjeestä tarkemman se^
lon. Hän axasi kuoren varöi'aisesti
paperiveitsai kärjellä ja veti esille
vihr^papieriarkin, johon oli koneel­la
kirjöiiettu useita kappaleita.
Luettuaan ensimmäiset rivit, hy­mähti
kreikkalainen partaansa. Hän
ei kuitenkaan voinut olla lukematta
kirjettä loppuun saakka. Se oli seu­raava
sisältöinen:
Parahin Herra!
Lähettämänne käsialanäytteen
perusteella olemme täten laatineet
teille alustavan horoskoopin ja
saamme ilmoittaa seuraavaa:
Käsialasta päättäen olette te
, erikoisen taitava liikeasioissa ja
osaatte käyttää toisten ihmisten
herkkäuskoisuutta hyväksenne. M-kirjaimen
koukeroinen alaosa il­maisee,
että olette syntynyt liike­mieheksi
ja tulette erinenpitkään
saavuttamaan suurenmoisen me-nestyksen
alalla, jolle olette antau­tuva.
K-kirjaimen omalaatuinen
painostus kertoo, että olette pysty­vä
monelle alalle ja onnistuva kai­kessa,
mitä yritätte. Teitä odottaa
rikkaus ja aineellisesti hyvä toi­meentulo,
joskin tiellänne väijyy
paljon vaaroja.
* Omalaatuinen on V-kirjaimen
jyrkkä taive, joka kertoo teissä
piilevistä suurista kyvyistä et yk­sistään
vain liikeaialla, vaan myös
kaikilla elämänaloilla. Teidän oti
vain osattava valita oikea ura, SUIQ
jos joudutte väärälle uralle, vie se
teidät kyvyistänne huolimatta tur­mioon.
Teidän olisi paras kaikesta huo­limatta
aloittaa liikealalla, ettette
jo ennestään sillä alalla toimi. Va­rottava
on kuitenkin skorpiqonin
merkkiä, sillä se on seurahhut tei­tä
Syntymästänne saakka.
Lähettämällä kaksi dollaria tu­lemme
toimittamaan teille täydel­lisen
horoskoopin, joka ilmaisee
koko elämänne taipaleen. Toivom­me,
että käytätte tätä ainutlaa­tuista
tilaisuutta hyväksenne mah­dollisimman
nopeasti.
Kunnioittaen:
Studio JupiteK
Karö oli jö heittämäisiiiään kirjeen
pois, kuri hän yhfäkkiä keksi ovelan
idean. Istiiutiien kirjoituskoneensa
ääreen kirjoitti hän seuraavanlaisen
sri: •'
Parahin herra!
Olemme tutustuneet ISJteti^
maanne käsialanäytteeseen jä
saamme seri pemsteella ilinoitiaa
seuraavaa: .
Oleile ensiksikin han^^
saamaton ja kykeneiiiäBn henkii^
niutta siitä huolimattalittdetteit.
sestäme suuria, teissä ^ike €*g.
reheUtsia taipumuksia jd t^te
epäkutomen kanssaikmhiäntie
kohtaan,
l<^äiett€l:ol€0
f^0iä^äleini^
:tykm:
>jiy^ tdaspmesta6ft^pi^
ÄiiJ^Ä^^ luonteestam^ja
todistaa ^ mieletöntä itsekk^^^
Jos kaikesta huolimatta kävitte.
• lette pystyvänne liikealalle, jou^
dutte turmioon ja lainankarakm
oti ennenpitkää tarttuva teihin.
A-kirjain on omalaattiisen pyö.
reä ja todistaa, etta olette pohjcU
tänne heikko luonne, ja teissä on
: rikollista verta. Haudotte kavala
salaSuunnitelmia kanssaihmisiänne
kohtaan ja koetatte hyötyä heidän
i Mdttätmiksestaan vain itsekkm-
' Jos kaiken tämän lisäksi Mu-attB
saada täydellisen horoskoop-pinne,
niin pyydäninie teitä lähet­tämään
10 dollaria stttdioommel
- Kunnioittaen:
Studio Jupiter.
Luettuaan kirjeen Karon kasvoille
levisi t3r^tyväinen ilme.
"Luulenpa, etta poika saa tästä
tarpeeksi opetusta, eikä halua muut­taa
paikkaa", hän jupisi itsekseen,
sulkien huolellisesti kirjoittamansa
kirjeen kuoreen, jonka hän liimasi
jälleen kiinni. Sen tehtyään Karo
iähti työhuoneesta, huutaen Dickin
luokseen.
"Tässä ori sinulle kirje, poikani",
häh virkkoi teennäisen ystaväUiselia
äänellä. "Se tiili juuri aamupostissa."
Dick otti kirjeen vastaan ja riensi
nopeasti omaan huoneeseensa tutki-niaan
seri sisältöä. Kreikkalainen loi
pilkallisen katseen palvelijansa jäl­keen;
"Horbskboppi tekee sinulle Hyvää,
poikiaseni", hari virkahti itsekseen,
siii*tyeri taas työhuoneeseensa.
Kun Karo^ Parnopoulus illalla oli
aikeissa, lähteä ulos, kohtasi hän etei­sessä
Dickin, joka näj^ti perin mietti-väiseiltä.
"No, oliko kirjeessäsi hyviä uuti­sia?^'
kreikkälairien tiedusteli tyyty­väisenä.
Dick näytti omituisen neuyottOf
nilalta, topulta hä» uskalsi lausua
ajatrikserisa ilmi:
"lyskptteko, Mr. Parnopoulus, että
Mbälcbc^ voidaan laatia käsiala-ri^
lieeri perusteella?" hän virkkoi
epäröiden.
"Tietj^i' poikaseni, tietysti. Mi­kään
ei oje varmempi kuin juuri käsi-äläriä^
iieen perusteeUa tehty horos­kooppi.
Se ihriaisee ihmisen todellisen
luoritÄ: Oletko ehkä tilannut itsel-^
lesi hbrbskoppiri, poikaseni ?"
- '*Kj^ä^', Dick vastasi yhä eparöi-dtti.
"Öleri saanut horoskoopin ja
äiöri ilmbittaia muuttavani paikkaa.
MMiehsiiiibriiaatä^
velukseen..
kreikkalairieri ällistyi. ^
"Ma, niitä sinä sanot? ^-^^^^^
riiiiiitiaa paikkaa? Kehoitettiinko si:
niiä liOTbiobpissa muuttamaan to-kealalie..
"Eii lÄutta iialuan sittenkin muut­taa*^,
Dick vastasi.
'^Miitta niiksi?" kreikkalainea^J^
metteli. "Etkö ole lähettänyt feaa-aaiiä3^
ettr studioon ja saaiiut sieltä
horoskoopin...?"
«Olen k3^Uä kanut horoskoopiD,
imitta se bii^&dittu teidän käa^
n ä ^ t e ^ e ^ ^ t e e l l a . •. Enne^
ärinöin I c^
iÄtavarklMUji)iaaU