Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 17, 1948

              «iehen jalka ei ^
raa. olivat intia
losotiaan ja meisv,
a kanoottiaan mj
•'a Scotian tjeooi!
Lawrence-joen
t. Xipissing, Kur^l
ay-heimon oli J
lähempänä HiM
heimo oli asettd
kuuluivat Algonqiäl
syisen Vhdysv
Lt sotaiseen Iroqnjj
Onandogas-, Gay
tivat silloin "vBijl
1 siihen liittyi
t heimon" kansaii
hellä sijaitsevan
i metsästys- tai b|
oe-järveltä Ho!w|
i he sitten kulkirjtj
itsuivat "Toronto'.!
paamis- tai koko»]
epämääräistä aluetal
Joissakin vanb»!
vi nimellä ToraB]
1 kuin lähellä sijäl
.un metsästys ja b
in muodostui IM
vat. nimeltä Teiä
sa on nykyinen Tl-anien
ainaisen i i i
:oskaan olleet vib-n
kävi huonommal-
;itä oli runsaamm
Dsisadan alussa
;anaan nuori
okse oppimaan
skalaisille turkisö
nen valkoinenirJfiJ
oli jo kehittra
olivat hyvin
\lussa olivat in^
vvrence-jokea p
1, jossa he
a. Mutta kauiMjaj
laisten välille. ^ \
Ien Englannin n»
kot) ja se oli
isettuneet St.
in v. 1608. jaiisj
et olivatkin suin*]
lat.
valkoihoisiin
•lii tätä y5täv}rtti
a intuianit alkoö*
•lä oli varustrftafl
Qclantilaiset perustivat kauppa-ase-
^Qs^ego-nimiseen paikkaan Qnta^
[jän^en ^etelärannalle ja vaihtoivat
turkiksia, antaen enemmän ja
tavaroita kuin ranskalaiset
iloasemat. Siksi intiaanit-sivuutti-
•in ranskalaisten vaihtoasemat ja
t-it kauppansa tällä uudella asemal-f
Vaikka intiaanit mieluummin joi­kin
ranskalaista konjakkia kUin eng-
(tilaista rommia, joita aineita he kut-
U i tulivedeksi, niin molemmista tuli
naiaan ja kun he majavannahalla
sitä enemmän englantilaiselta
ppa-asemalta, niin sinne he meni-
Vaikka sinne oli pitempi riiatka,*
I heillä oli paljon aikaa, kello j a kiire
Lt heille tuntemattomia asioita. .
Ranskalaiset eivät suopeasti katsel-tatä
uutta kilpailijaa ja siksipä
[L«kan siirtomaaministeri antoi n!ää-
[ben \-aihtopaikan ja varustuksen
ieniamisesta Torontoon. Tällä pal­lia
oli joku yksityinen joskus ennem-nkm
käynyt kauppaa intiaanien kans^
[mutta vasta v. 1751 rakennettiin en-näinen
varsinainen kauppa-asema,
(a käsitti useampia rakennuksia, suu-varasto-
ja kauppahuoneen, johon
km suuret määrät intiaaneille mie­liä
ta\*aroita. Tämän kauppa-ase­in
ranskalaiset nimittivät silloisen
tomaaministerin kunniaksi - F o r t
uille, mutta sitä myöskin kutsuttiin
Toronto.
Fort Röuille ei ollut varsinaisessa
rkiiyksessä sotilasasema, vaikka siel-lolosuhteiden
pakosta täytyikin olla
(ilaita suojelemassa sitä. Intiaanit
m jo joutuneet eurooppalaisten tuo-alkoholin
orjiksi ja kun he tiesivät,
sitä oli kauppa-asemalla varastoissa
omattavat määrät, niin oli heidän
liänsä tullut kerrankin tuuma val-asema.
ryöstää sieltä tavarat, tap-ihmiset
ja sitten juoda viinat sui-
Tätä suunnitelmaa vielä kiihoi-tiin
englantilaisten puolelta kerto-
Iksella, kuinka ranskalainen^otaväki
Imatkalla hävittämään heidän kylän-
Varustuksen päällikkö de Noyelle
penkin sai ajoissa vihiä tästä suun-elmasta
ja kiireesti lähetti hakemaan
Niagaralla sijaitsevasta sotilaskes-ejta.
Kun intiaanit sitten näkivät
passaan suuremman aseellisen jou- '
3. luopuivat he aikeistaan,
^on Rouille oli rakennettu paäasial-sti
tarkoituksella valloittaa intiaa-n
vaihtokauppa englantilaisilta, siksi
pä myytiinkin aina kaikkea halvem- ^
Lila kuin englantilaisten kaupassa Os­lossa.
|ae!taessaan Humber-jokea alaspäin
|iaanit huomasivat, että heille oli jo-
Pai\-ä alennusmyynti, ja niin Fort
Ne muodostui heille vakituiseksi
^|opaikaksi.
"•lianne oli kuitenkin kärjistynyt jo
PPuunsa ja aseellista yhteenottoa
'^ntilaisten ja ranskalakien välillä
^ouu välttää. Kun kesällä v. 1759
^au^t pelkäsivät, ett Torontossa
'^^•a kauppa-asema vuisi joutua
^äntilaisten käsiin, sytyttivät he sen
ja vetäytyivät Niagaralla si-
'^;aan linnoitukseen, joka sitten pit-
P"ntykscn jälkeen myöskin joutui
tutumaan.
J^^n jälkeen myöskin pian Quebec
• o^^treal antautuivat ja v. 1763 Pa-
^Imitussa rauhassa Ranska luo-
:.' ^"^I^nnille Canadan, idästä At-rannikolta
Missksippi-jocn ran-
Tähän loppui Ranskan hal-
^ <^anadassa ja puolitoista sataa
^ '^<^5tänyt ajanjakso, jolloin aika-
Maa, missä huo­mispäivä
.
. (Jatkoa ensimmäisehä sivaQta)
Mutta mitä leikkiä leikkivät nämä
kaksi stalingradilaista poikasta? Ilmei­sesti
he ovat varmoja siitä, että pitkä
vesijohtoputki ojassa voi toimia maini­osti
tykkinä.
^ Päätin koputtaa putken päätä, joka
oli suljettu poikasten vartalolla.
— Mitä te teette?
Pojan näkyvä puolikas alkoi pidetä.
Sitten hän tuli kokonaan esiin ja hie­man
epäröiden seisoi edessämme. Ajat­telin,
että illalla hänelle voi tulla jyrkkä
ristiriita äidin kanssa stalingradilaisen
kuran käyttömahdollisuuksista. ' Hän
oli noin kahdeksan \^oden vanha. Ke­nenkä
poika hän oli. sitä en tiedä. Pal­jon
mahdollista hän oli jonkun työläisen
poika kaupungista, samanlaisen kuin
saattajani Vasili.
Hän ei tekeytynyt liian ystä\iillisek-si,
ja minä olin pakoitettu toistamaan
kysymykseni:
— Mitä te leikitte?
Hän siristi silmiään. Hän taisi \-m-märtää
ääntämiseni perusteella, että mi­nä
olen ulkomaalainen. Todennäköi­sesti.
— Emme me leiki.
He eivät leiki. Mutta mitä ^he sitten
tekevät?
— Me rakennamme.
— Mutta mitä te rakennatte?
— No tietenkin . . . Traktorstroita.
"P3rysin anteeksi. Todellakin, kuinka
minä yleensä saatoin ajatella, että Sta-lingradissa
voidaan rakentaa jotain
muuta kuin Traktorstroita? Mutta
kuinka se tapahtuu?
Osoittautui, että toistaiseksi he suo­rittavat
vasta geodeettisia mittauksia.
Minä olin ollut yksinkertaisesti itse­päinen
tyhmyri epäillessäni hylätyn
putken olevan tykin. Se ei ollut tykki,
vaan teodoliitti. se sama ihmeellinen
ajoin uusiintuneet kahakat ja poltto- ja
ryöstöretket näiden kahden kilpailevan
maan välillä olivat olleet uudisasukkai­den
tuhona ja ainaisen pelon ja epävar­muuden
aiheena.
Exhibition kentällä, Dufferin kadun
alapäässä, on Toronton kaupungin v.
1878 pystyttämä muistopatsas paikalla,
jossa aikoinaan sijaitsi Fort Rouille, en­simmäinen
valkoihoisten asunto ja kaup­pa-
asema Torontossa.
Jatkuu.
d liei ]ä Copernicus
Paduan^ kuuluisassa yliopistossa toi­mi
1592-1610 muuan firenzeläinen mies
matematiikan opettajana. Hänen nimen­sä
oli Galileo Galilei. Hän oli syntynyt
Pisassa, tuossa "kaltevan tornin" kau­pungissa.
Hänen isä^^sä Vincenzo, flo-renssilainen
aatelismies tahtoi kasvat­taa
poikansa lääkäriksi, mutta Galileon
inriostus matematiikkaan oli niin suuri,
että isä salli hänen antautua tämän vai­kean
tieteen alalle onneksi koko ihmis­kunnalle.
24-vuotiaana hänet nimitet­tiin
Pisan yliopistoon matematiikan pro­fessoriksi.
Niin nuorelle miehelle oli se
tietysti suuri kunnia tuohon aikaan.
Jo nuorena oli hänellä harrastuksen-na
keksiä järjestelmiä ja lakeja luon-nonjärjestykselle,
mikä tuohon aikaan,
oli hirveätä myrkkyä ajan skolastisfilo-soofisille
opeille, joihin etupäässä kir­kolla
ja paavin opilla oli mahtava vai-'
kutus.
Hänen tieteelliset tutkimuksensa ja
teoksensa herättivät niin suuren vas­tustuksen
tieteellisissä piireissä, että
hän oli pakoitettu eroamaan toimestaan
Pisan yliopistosta 1592.
Hän matkusti. Paduaan, jossa hän
esiintyi luennoitsijana niin suurella me-enstyksellä,
että oppilaita virtasi häntä
kuulemaan kaikista silloisen tunnetun
maailman.osista. Oltuaan Paduassa 18
vuotta kutsui Pisan ruhtinas Cosmo
Kolmas hänet takaisin Pisaan ja sit­ten
Florenssiin, antaen hänelle suuri-ruhtinaallisen
matematiikon arvonimen
ja viran.
Galilei oli kuullut Jansonin valmista­masta
teleskoopista ja valmisti sellaisen
itselleen. Hän tutki koneellaan kuun
ja teki huomionsa ja mittauksensa kuun
vuorten varjoista. Hänen huomatta­vimmat
tähtilöytönsä oli Jupiterin lä­heisten
Saturnuksen tähtiryhmän. Lin­nunradan
ja auringon pilkkujen asemat.
Hänen huomionsa saivat hänet va­kuutetuksi
Copernicuksen järjestelmän
oikeudesta, siis siitä, että maa kiertää
rataansa auringon ympäri.
Tämä ei miellyttänyt paavin mun-kistoa
ja he asettivat Galileon inkvisiti-oonin
tutkittavaksi ensin 1615 ja sitten
1633. Molemmissa oikeudenkäynneissä
vaadittiin häntä kieltämään Coperni­cuksen
järjestelmä. Hän suostui siihen,
mutt^'lausui tuomion saatuaan '-maa­pallon
pyörivän sittenkin."
70-vuotiaana Tcohtasi häntä suuri su­ru.
Hänen rakastettu tyttärensä Maria
kuoli ja kaksi vuotta myöhemmin tuli
hän itse sokeaksi. Viimeiset elinvuoten­sa
vietti hän Florensissa kehitellen te-leskooppiaan.
Hänen huomattavimmat teoksensa O ;
vat: "Keskusteluja Copernicuksen ja
Ptolemaiuksen järjestelmistä". "Vuoro- ^
puhelu liikunnasta" ja "Sfäärien totuu­det."
Galileo Galilei kuoli .Arcetrissä, lä­hellä
Florensia tammik. 8 p. 1642 ja
hänen jäännöksensä sijoitettiin viimein
— katolisen kirkon suostumuksella —
Santa Groc^n kirkkoon, Firenzessä
(Florens).
Xicolaus Copernicus, josta ylempänä
mainittiin, oli syntynyt Thornissa, Puo­lassa
helmik. 19 p., 1473. Hän opetti
lääketiedettä Krakaun yliopistossa,
mutta antautui matematiikan alalle ku­ten
Galileokin myöhemmin. 1500 opetti
hän. matematiikkaa suurella menestyk­sellä
Roomassa. Palattuaan kotimaa­hansa
tehtiin hänestä Frauen^)urgin ka­tedraalin
hoitaja ja siellä ryhtyi hän
valmistamaan astronomista järjestel­määnsä.
Hän oli ensimmäinen, joka vastoin
" vallalla olevaa ja hy\'äksyttyä käsitys­tä,
teki sen väitteen, että maa kiertää
auringon ympäri, kuten muutkin ava­ruuksien
tähdet. Useat hänen yäitteen-äs
ovat vielä tänäänkin matemaattisen
tieteen perustotuuksia. Hän selvitteli
myöskin vuodenaikain vaihtelut ja mo-
^et. yleiset lonnonjärjestyksen ihmeet,
jotka ajalleen olivat kumouksellisia uu­tuuksia.
Hänen kuuluisin teoksensa on *'Tai-vaan
kappaleitten vallankumoi-kset."
Se painettiin Xyrnbergissä 1530. Sil­loinen
paavi julisti hänelle pannatuo­mion,
SO. eroitti hänet katolisesta kir­kosta.
Hän kuoli Frauenburgissa tou-kok.
24 p. 1543.
• • *
Gallileo ei keksinyt ainoastaa.i suur­ta
teleskooppia, vaan useita muita hyö­dyllisiä
laitteita. Hän oli niitä tie iemie-biä,
jotka panivat teoriansa n^yöskin
käytäntöön.
Hän keksi mm. ensimmäisen lämpö­mittarin
ja antoi arvokkaita tietoja lai­vanrakentajillekin.
Hän keksi myös ensimmäisen pen-dyylillä
liikkuvan ajannäyttäjän, josta
myöhemmin kehittyi — kello.
Hänen suurtyönsä tieteen alalla oli
se. että hän ohjasi tieteen ajattelemaan
tehtäviään käytännöllistä elämä^ sil­mällä
pitäen ja sitä varten. Hän keksi
kompassin ja antoi ajanlaskusta mate­maattisesti
tarkan laskelman. Hänen
keksintöjensä määrän lasketaan nous­seen
satoihin.
Ei ole ihmeteltävää, että silloinen
maailma kutsui häntä Pisan kanuunak­o-
Paavillinen kirkko katsoi vaarallisim­maksi
hänen teleskooppikeksintöäan, pi­täen
sitä koko Kristuksen opin vastai­sena,
ja tuomitsi Galileon syntiseksi.
Kuka olisikaan hänen aikanaan uskonut
maapallon olevan avaruudessa liikku­van
tähden?
Ja kun Galileota vaadittiin peruutta­maan
väitöksensä maapallon kierrosta
auringon ympäri vaikeni hän, mutta
mutisi hiljaa: "Se kiertää sittenkin."
Galileo Galilein elämästä on tehty
romaaneja ja näytelmiä jopa elokuvia­kin.
'
- n
Fort Rouillcn muistopatsas.
putki, johon insinöörit katsovat suorit­taessaan
mittauksia. Insinöörit antavat
määräyksiään apulaisilleen, jotka aset­tavat
punavalkoisia merkkejä maahan.
Poikanen, joka hakkasi palikkaa maa­han,
oli apulaisena. Ojaan, jossa vef^i-johtoputki
oli, piti kohota valtava trak­toritehdas.
Tunnustan, että se oli asiallinen ja
vakuuttava selostus. Eivät edes lasten
teodoliitin jättiläismäiset mittasuhteet
voineet rikkoa sen vakuuttavuutta- Se­lostuksesta
sain tietää, että minua luul­laan
amerikkalaiseksi ja että vain sen
vuoksi minulle omistetaan niin paljon
aikaa, joka muussa tapauksessa olisi
voitu käyttää yhteiskunnallis-hyökylli-
.scen työhön.
Minä kiitin sydämellisesti ja vielä
kerran pyysin anteeksi, että käytiin vää-im
•m
r s »
.4 f
sr s- ^'<T «,
n » , \ -ii
•1
'•i
LAUANTAINA, HUHTIKUUN 17 PÄIVÄNÄ, 1948 Sivu 3
• A:. ]
*• Ml'
i
!