Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 8, 1944

              1944 LAUANTAIN^ HEINÄKUim a PÄIVÄNÄ
Ml
TAIDE J A KULTTUURIi
i? i K d on kie I.'
KieU on ihmisen ajatusta ptbe-^^^^^ M
aänellltien tulkki. Sen avulla ikmi-' Kielen sanat ovat sinänsiS^ vain en­nen
ilmaisee toisille toiveema Ja tar- ^l^^ kieltä puhU"
peensa, kokemuksensa ja aikomuksen- van yhteisön käyttäminä ne ovatsaa-_
sa, ilonsa ja suhmsa/ly^sti sanoen neet kukin oman merkityksens. .^ana
kaiken sen mikä Aänen^^ ihieles yhtenäinen äänne-jakso,
jolla on oma tietty merkitys. Si­ten
esim. sana "kulta" on sinänsä vain
jakso äänteitä, mutta tässä järjestyk-osoittaa
mitä se osaa, mutta myös, kansan Usemä on täytynyt kehittyä^
mitäse ei osaa. Kieli ilmaisee minkä- shistyskansaksi. ^
laisissa oloissa sitA puhuvat ihmiset Kun puhumme sivistyskielestä ajot-elävät.
Raakalaisheimoitta ei ole telemme lähinnä sitä tuon kielen «ma-yleensä
seUaisia sanoja, joita sivistys- toa^jofa käytetään astanomisen k(^
kansat tarvitsevat henkisistä asioista s:an kirjattisuudessa ja jotas^^
sen
liikkuu. ••'
Mutta kieli m myös ihmissielun
ajatustoiminnan avustaja. Onpa^^
tetty,että inhimillinen ajatus voi syn­tyä
vasta kielen välityksellä, joten il-man
sitä ei olisi mitään ajatuksia. Ai-nakcan
mikään kiinteä, selvä ajattelu
\~1t~öle mahdollista ilman kieltä. O-puhuessaan.
Eskimoille ei lähetys­saarnaaja
ole voinut pukua karitsasta,
koska heille lammas ja lampaanhoito
ovat olleet outoja asioita, vaan sen si­jaan
on tyydyttävä puhumaan hyl­keenpoikasesta:
Heimolle, joka ei tun­ne
"maanviljelystä eikä karjanhoitoa.
teellä sanotaan kirjakieleksi. Sitä lä­hellä
on yleensä n.s. sivistynyt puhe­kieli^
jota opiUista sivistystä saaneet
henkilöt käyttävät kaikkialla kielen
alueilla paikallismurteista huolimatta.
Tämä kielen muoto ikäänkuin yhtUs-sessä
lausuttuina ne muodostavat suo­tää
toisiinsa eri murrealueilla kasva-menkielen
sanan, joka on erään jalon alkukantaisesti metsästyk- neita ja eläviä ihmisiä^ jotka kaikki
metallin nimi. Jos samat äänteet lau- ^^^^ kalastuksella, hänen on vaikea sitä ymmärtävät. Sen najalla sanom-sutaan
toisessa järjestyksessä, esim.
"kaltu" niin ^in syntyneettä äänne-'
kertoa tattin seimestä.
Kun yhteisö kehitiyy, ^ekittyy sen
lemmehan itsekin voineet havaita, et- jaksolla ei sen sijaan ole mitään mer- kielikin. Kun se oppii uusia työta-ti
ajatuksemme kiteytyvät sanoiksi, kitystä, se ei ainakaan ole suomen poja, uusia elinkeinoja, uusia yhteis-vaikka
emme niitä lausuisikaan julki, kirjakieleen kuuluva sana, koska sitä kuntamuotoja, uusia henkisen elä­mme
edes niin aikoisi tehdäkään, ei ole sellaisena totuttu käyttämään., män ilmiöitä jne., se saa t.s. se joko
Toisinaan voimme jopa ajatella ää- Äänneyhtymä~**kuu'[ on suomenkie- luo, kehittää vanhoista sanoistaan tai
mn, s.o. puhua itseksemme, vaikka lessä erään taivaankappaleen nimi,
emme tarkoitakaan sanojamme kenen­kään
kuultaviksi. Sekin siten meille
osoittaa, miten läheisesti sanat liitty­vät
ajatteluumme.
Kielen muodostavat ne sanat, joita
samaan yhteisöön — samaan heimoon
tai kansaan — kuuluvat ihmiset kes­kenään
käyttävät, sekä se yhtenäinen
järjestelmä jonka kielen äänteissä, sa­nojen
muodossa ja merkityksessä se­kä
lauseiden laadussa ilmenevät omi-mutta
ruotsinkielessä kuu (kirjoite­taan
ko, lausutaan kuu) merkitsee
lehmää.
Kieli elää. Kieli, jota joku yhtei­sö
tulkkinaan käyttää, on elävä kieli.
Se yhäti kasvaa ja kehittyy ja on aina
niin tehnyt. Se on sitä puhuvan yh­teisön
sivistyksen tuote ja näyte. Se
on niiden kehityskausien tulos, jotka
tuo yhteisö on elänyt. Se osottaa,
miten kehittynyt tuo yhteisö on, se
leimaa toisesta kielestä, uusille käsit­teille
uusia nimiä, uusia sano ja. Kun­kin
kielen täytyy tai on täytynyt
kauan ja monipuolisesti kasvaa tul­lakseen
kelvolliseksi sivistyskansan
tulkiksi, sivistyskieleksi — kasvaa
rinnan itse kansan kanssa.
Sivistyskieleksi sanotaan seUaista
mekin sitä yleiskieleksi. Sivistys­kieltä
ön enemrnäh kuin paikallismur-teita
itsetajuisesti, tarkoituksettisesH
muodosteltu ja kehitetty ja niin teh­dään
jatkuvasti. Senhän onkin kyet­tävä
herkästi ja tarkasti toimimaan
yhä sivistyvän kansan tulkkina.
Vain sivistyskansalla voi siis olla
sivistyskieli, kieli kun kerran on sitä
puhuvan yhteisön sivistyksen näyte.
Maapallomme asukkaat, joita laske­taan
olevan kaksi biljoonaa, puhuvat
ainakin toista tukatta eri kieltä. Vain
pieni osa niistä on sivistyskieltä. Sel­lainen
on m.m. suomenkieli.
Enimmän on kiinankielt^ puhuvia.
oli tipahtanut kädestäni lattialle. Pi- riih. Istuin siellä tunnin yhtämittaa
dätin henkeäni, kuuntdin sekunnin, ja kun tulin pois, niin tuntui paljon
mitä oli tulossa — ja silloin se alkoi, helpommalta. Niin jatkoin tynnyris-
Juoksin keittiön akkunaan ja vapisin. ^ sä käyntiä seitsemän päivää ja tulin
Pelkäsin, vaikka koetin olla sitä itsei- siihen tulokseen, että mitä tahansa
leni myöntämättä. Olipa hyvä, ettei reumatismiin uskon kanssa urhoolli-kutäan
ollut näkemässä kasvojani. ^ sesti koettaa, niin se auttaa;
Katselin ikkunasta salamain välket- Sitten, kun rankki lakkasi käymäs­tä.
Ne löivät ristiin ja rastiin. Kuun- tä, keitm sen viinaksi ja siitä tulikin
telin jyrinää ja räjähdylcsiä. Jäät kirpeää; aina kun pojat sitä ryyppä-pieksivät
kattoa ja ikkunoita. Odotin sivät meni suu väärään.
. . . Haluan tässä vain noin Ihienoses-kieltä,
jonka avutta voi tulkita kehit- nimittäin arviolta noin 300 miljoonaa,
tyneenkin henkisen elämän ihmiöitä. Varsinaisen maailman kieli on eng-tieteen
saavutuksia, maailmankirjal- lanti, jota puhuu vähintäin 170^ mil-lisuuden
merkkiteoksia y.m.s. Ennen Joonaa ihmistä kaikissa viidessä
kuin voimfne puhua sivistyskielestä, maanosassa. "Huomattava kieli on
itse on kansan täytynyt kehittyä tie- myöskin espanja, jota puhutaan, pait-doissa
ja taidoissa niin, että sen on oi- si Espanjassa, myös Keski-'ja Etelä-lut
pakko uuden kehittyneemmän elä- Amerikassa. Euroopan valtakielet
mSn tarpeeksi ryhtyä tietoisesti kiel- ovat englannin lisäksi, venäjä, ranska,
tään viljelemään ja ennen muuta luo- saksa ja italia,
maan omakielistä kirjallisuutta, s.o. LAURI MERIKALLIO.
i initdhden ihdnnevdimo
Ennen näitä sotavuosia eräs hölly- niin muihin pikkuseikkoihin, jotka
Ennen pienenä oli sanottu, ettei uk- taan vihjaista Pohjolaiselle, että jos ei ivoodilainen reportteri päätti ryhtyä nostattavat pilven useimpien aviovai-kos-
sedälle saa irvistää, tai liän lyö se Minorka-salva näyttäisi tehoavan, ottamaan selvää jUmitähtien ihanteis- mojen otsalle.
vasten kasvoja. Muistui tuokin mie­leeni,
eikä minulla ollut halua irvis­tää
nyt paremmin kuin lapsenakaan.
Voi kuinka pieni tunnuin.olevan uh­kaavien
luonnonvoimien alla. Hen­gähdin
oikein syvään, kun kaikki oli
ohi ja olin vielä yhtenä kappaleena.
Pieniä vahinkoja tuli ympäri kau­punkia,
akkunoita särkyi monessa
paikassa, ja monelta, särkyi kauniit
^ i e n ja kukkien taimet. Mutta
myrskyn seuraukset eivät kiiitenkaan
olleet niin suuret kum olisi luullut.
tiani.
EETU.
MARKETTA.
••aikoa Pahjölais^
niin sopisi koettaa tätä minun patent- ta. Hän oli havainnut, miten monen Hän tietäisi, mistä ruokalajeista pi-,
nuoren naisen ihanteena olivat valko- dän, ja tarjoilisi lempiruokiani kysy-kankaan
sankarit, ja siksi hän arveli mättä minulta joka aamu, mitä halu-naisia
kiinnostavan, millaisia näiden aimn päivälliseksi. Ja hän huolehtisi
sankareiden naisihanteet ovat. siitä, että päivällinen aina tarjoiltai-
Hän valitsi uhreikseen kaksi tun- siin ajallaan ja että meillä aina olisi
netuinta hurmuria, nimittäin Clark runsaasti ruokavaroja jääkellarissa,
Gablen ja William Polveilin, ja tiedus- niin ettei hänen tarvitsisi hermostua,
teli heiltä, millaista naifta he pitäisi- vaikka toisinkin odottamattomia vie­vät
ihannevaimona, raita päivälliselle.
Clark Gable vastasi: Män pukeutuisi huomioonottaen
"Minun mielestäni ihanteellisen minunkin makuni, sillä minä haluai-vaimon
on oltava miehensä toveri, hy- sin ylpeiUä hänestä. Ja hänen hiuk­sensa
olisivat aina kauniit riippumatta
Se on ensimmäinen vaatimukseni, siitä, miten kaukana lähimmästä kam-sillä
olen sitä mieltä, ettei kaksi ny- paamosta asuisimme,
kyaikaista ihmistä voi ajanpitkään Ja jos meillä olisi lapsia, niin hän
tulla toimeen keskenään. Jollei heitä antaisi minun kurittaa heitä, siUoin
kiinnosta toistensa harrastukset. kun he olisivat selkäsaunan tarpeessa.
Jos minä esimerkiksi olisin innokas puhkeamatta kyyndnn ja valituksiiti,
verkkopalloUija, niin näkisin mielellä- etten muka ymmärrä lapsia!
ni vaimoni seuraamassa kilpailuja ja Ja jos niin sattuisi, että joutuisim-osoittamassa
minulle suosiotaan. Mut- me taloudelliseen ahdinkoon, hänkes-
Kuulumisia Kuuse-lan
kuorimakäm-päitä
Kuuselan kuusien kuorimakämppä,
kuten katkaisijat keskenään kutsuvat,
kohoaa koruttomien kuusikkokorpien
keskellä. Kohnisenkynunentä koke-
Siitäpä sitten riittikin puheen^ ja nutta Kalevan kansan känsäkouraa vä toveri!
aaurunkin aihetta möTOksi päiväksi, kuorii kilvan kuusia. Koipea kaatuu
vaikka uskon, ettei ketään naitfattä- kuin kaskea, koordeja kehittyy kuin
Dut myrskyn riehuessa, kuhilaita.
2VIutta sittenkin-i-sieiläkanipaa- Kesällä kuljetaan kämpälle kaikiUa
löossa olisin halunnut olla sillä: hfet- keinoin — kanooteiUa koluten kivi-kellä!
koisia koskia, kuljetaan kuin kameli-karavaanit
kahlaten korpea kintut
-kosteana. Kylminä kuukausina kul­ku
kdiitt3o^ kunnolliseksi, kun korvet
kohmettuu. Kaupunkiin käy kulku ta Sitä en tietenkään voisi odottaa, joi- täisi koettelemukset reippaasti alino-
- kaikenlaisilla koneilla. Kämpälle Ien itse tuntisi mitään mielenkiintoa maa, vertailematta minua toisiin mie-kuuluu
Kanadan "kuuluimman kulta- hänen harrastuksiinsa, mittaisia ne hän, jotka koskaan eivät ole epäon-oa
ronjoiaiseue
J ^ V t ä ä ettäPohjoIainen tulee vfli-aofkin
järkiinsä .ja:-rupeaa ^käyttä-
«aaan oikeata lääkettä. Kerran kun kaivoksen kummallisia kumahduksia, sitten oltstvatkm.
oikein huonossa kunnossa, etten Kokit kuuluvat kanssa Kalevan Sanotaan, että nauru pidentää tkaa,
yennyt töihin, päätm ruveta cföttä- kansallisuuteen. . Kehutaan kokkia
^aan itseäni viinankeitolla... Ostin kunnon keittäjäksi.
^ sokeria, ja pak^* rusinoita "ja Korjausta kaipaisi kämpän komen-
^oin panoksen (happanemaan. Pa- to. Keskustelukerho kuuhiisi kam-päivän
kuluttua vilkaisin. Jynny- .palle. Kängit kuuluisi kutsua ko-
* -J^ijai kuinka se puhkui,-nyrkin koon, keskustelemaan kaikenlaisista
ja minä uskon, että yhteinen nauru
pidentää avioliiton ikää enemmän
kuin mikään muu. Siksi toivoisin
ihannevaimollani olevan runsaasti
huumorintajua, niin että hän pystyisi
näkemään vikojeni ja erehdysten* hul­lunkuriset
puolet.
Sitten toivoisin hänen suhtautuvan
P i u k s i a jMusiihnoaie. kysymä kenelle kämppää kos-
««m aikaa kun tarkasteUny-nimtu-k^^^^ „ t , «.i^ •
«ajatus, että luo.taitaisi oUa Jnrväa. .pa. korjata komentoa koko kämpän ymmärtämyksettä tupakantukkaanja
'^'^D^tismiin. (NfUnnyj^äi^ .savukkeenpätknn, jotka osuvat kait-
P^PäaUani-ja^sMkekSS^^-- RifUSIEN KUKISTAJA. mrnsirtj^^arhm,^ ettäUtt^aam^
nistuneet elämässään . . .
Niin, olenko ehkä liian vaativai­nen?**
' ' -1
Mitä arvelette, naiset, sopisitteko
Gäblen ihannevaimoksi? Entä BiU
Pomellin? LukekaapOr mitä kän vas­tasi:
^Ihannevaimo antaa miehen tun­tea,
että hän on yhtä tärkeä tekijä
vaimonsa elämässä häiden jälkeen
kuin ennen niitä.
Minun ihannevaimom nousisi aa-