1954-11-20-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
muruja
& i r j . HUDkLA R I V ER
T^ v A U X I S joki Idfrtelae laaksoa poh-jassa
j a rantamilla kasvaa tuuheita
vaahtermta. Tuosta se on saanut n i mensäkin
"Vaahterajoki*'.
O l i kaunis kesäinen {»ivä j a joki virtasi
kimmeltävän kirkkaana. Keskellä
N i i n toddlakin, Helinä on ollut naimisissa
monen monet vuodet, mutta tuo
avioliitto on eriskummallisin mitä voi
olla. Pekka, joka on hänen miehensä n i mi,
niin he ovat eläneet nuo vuodet kuin
kaksi vierasta ihmistä saman katon alla.
jokea oli lavea suvantopaikka, joka He eivät ole koskaan ymmärtäneet toi-ikaänkuin
näytti järveltä j a siinä oli nen toistaan.
sanomattoman suloinen uimapaikka, eikä
jokikaan siinä tuntunut virtaavan,
sillä se oli kuin pysähtynyt ja t>Ten
vesi loisti sanomattoman kauniilta vaahteroiden
siihen kuvastaessa.
Helinä oli juuri nauttinut sen ihanasta
kylvystä ja oli juuri saanut puetuksi,
sukien tukkaansa, johon auringon
säteet heittivät kultaista hohdettaan.
Hän ei huomaa sitä, että joku oli edempänä
seurannut häntä silmillään toisen
niemen nenästä, joka oli kivenheiton
päässä. Helinä oikein säikähtää, kun
kuulee miehen äänen takanaan sanovan:
— 'Kyllä sinun tukkasi nyt jo on a i van
hyvä, että voin esittää itseni. Minä
olen Mikko .\'iro ja sinä olet Helinä
Oksa.
—- Mbtä ihmeestä tiedätte kuka minä
olen, sillä minä en ole koskaan teitä
nähnyt? sanoo Helinä ihmeissään.
— Tuolta kyselin kuka luo uiva tyttö
on ja sain tietää sinun juuri olevan
sen tytön, j o ^ a tuttavuutta olen ha-hmmit
p i t ^ n aikaa.
— Minunko tuttavuuttani? Miksik»
sitten?
— Siksi, että olen ollut kovin ihastunut
sinun taidemaalauksiisi. Enkä o l lenkaan
ole erehtynyt kuvitellessani persoonaasi,
juuri tuollaiseksi. Olet y|itä
herttainen tyttö kuin ovat työsikin,
— Enhän minä ole mikään tyttö, e i -
vät^Lä maalaukseni ole mitään erikoisia^ *'
minä vain tuhrin niitä omaksi huvikseni.
Samalla Helinä päästää he^isc^än
naurun, joka o n ^ i n kirkasta kuin päivänpaiste
. . . Mutta samalla hänen kas>
vojensa ylitse käy varjo ja hän jää äänettömäksi,
mutta ajatus rientää omia
uomiaan.
— Kyllä minä tiedän, että olet rou-vasihminen,
mutta miksikä tuo synkeä
varjo peitti nauravia kasvojasi ja miksi
tuo äänettömyys?
— E i , ei se ollut mitään. E i niin mitään,
muistelin vain jotakin.
Tuo iltajiMiivä meni kuin siivillä lentäen.
Helinästä tuntui kuin hän ensF kertaa
elämässään olisi tavannut ymmärtäväisen
miehen. Ilta alkoi jo lähetä ja
kumpainenkin meni kotinurkilleen, mutta
sitä ennen annettiin osoitteet toisilleen
ja luvattiin kirjoittaa.
Pari viikkoa ensi kohtauksen jälkeen
Helinä sai ihanan kirjeen Mikolta. Hän
kirjoitti myöskin kotielämästään niin
suoraan ja kauniisti, sillä hänkin on s i dottu
toiseen lujilla siteillä, sillä hänen
Vaimonsa on heikkohermoisten parantolassa
ollitt jo vuosia.
Riemujen kellot alkoivat sdida Helinän
sydämessä ja elämä alkoi tumua kov
i n kauniilta ja arvokkaalta. Tuntui
kuin tuo vieras mies olisi ollut aina hänen
sydämessään, vaikka o l i vasta pa-fisen
viädcoa miehen tuntenut.
Talvi mttilkylndnefialdcasineen. Helinä
oli sillä aikaa saanut avioeron ja
muutti pieneen mökkiin, jonka oli ostanut
kaupungin laidasta. Eräänä myöhäi-
|enä iltana |oi puhelin ja Helinä menee
vastaamaan. Hän kuulee sieltäi|Mikon
^ äänen, j o ^ J ^ / . v a j n kerr^,-en|emmin
etu miaiistB taatuQ s9MI kiiiB «fisin en-
&ktarm m/maOia litfÖHlailst, iPiikka
< ^ j a Buebn i i ^ sSiä sini ofet niin
paljon teisadaiflen iiiiiit naiset.
Hdinä e i vastaa mitään, sOH liänestä
tuntuu M i k k o hhikan epikiofetUvalta.
H ^ et voi käsittää miksr, mutta M i k on
pidieet eivät tunnu oikein tosflta. «Mutta
sittenkin Helinä on rakastunnt häneen
kuin nuori tyttönen. Hän koettaa
nskotella itsdleen, että Mikko puhuu
totta, mutta sittenkhi tnntuu sfltä, kuin
joku kuiskaisi korvaan: Älä usko, älä
usko kaikkea mitä M i k k o puhuu. M u t ta
Helinä uskoi kuitenkin.
Näin meni kolme pitkää vuotta ja
Mikko aina käväisi Helinän luona milloin
vai sai töistään tilaisuuden. N y t
juuri tuli tieto, että .Mikon vaimo on
kuollut, joka oli tervetullutta molemmin
puolin, sillä hänen vaimonsa oli parantumaton
mielisairas.
Hautajaisista oli kulunut jo useita
kuukausia ja Helinä odotti ratkaisua
heidän suhteelleen. Kirjeet alkoivat harventua,
eikä Mikko enää tullut tapaamaan.
Helinä kirjoitti kirjeen, mutta
kirje tuli avamattomana takaisin. Helir
nä ei tahtonut millään käsittää mitä olisi
voinut tapahtua: Kunnes . . . pikkukaupungin
naiset, kaupimgin, jossa
Mikko asui alkoivat löytää kaikenlaisia
juorun aiheita Helinästä. Juornt kulkivat
M l «hkösan
m i t t a i i U o 4^ vait
nomat edesuij
M saa H?]:r.i kiri
Joni» teonste hän tuntee \
rfan. HIn tuntee sen jo avatessaan
tei knjeean ole mitään h\väi He
lukee sen uudelleen ja uudePeen
Jnonija, paljasta juorua koko ki
. . . Sinaet rakasta ketään muuta k
itseäsi .»^ Tuo lause on kuin tuli]
jaimaia kirjoitettu Mikon kirjeessä
soi korvissa kum pahainen uni
Kuinka jÄIjon Helinä rakastikaan \l
koa, rakasti kuin nuori tyttönen ja ku
ka Mikko voi noin kirjoittaa.
Helinä katselee kirjettä kädessään
lukee sen vielä uudelleen, mutta silmi
eivät tule kyyneleet, vaikka sydämen
itkee. 'Tuntui kuii^^jotakin olisi menn
pirstoiksi rinnassa . . . Hallassa on ti
j a sinne Helinä heittää tuon kirjeen
menee laatikolle, jossa on niönia k^
meniä M i k o n kirjeitä ja heittää ne k^i{
k i liekkeihin. Sitten hän aukaisee pit
nen lipaston j a siellä on tulipunaine
kuivanut ruusu. Helinä katspo kauan ai
kaa tuota ruusua, jonka Mikko kerrai
kiinnitti hänen rintaansa sanoen: Mia;
muistelen sua kuin ruusua, mutta s^i
päälle ei saa sataa lunta', vaikka-lau
lussa toisin sanotaan. Helinä aikoo en
sin hävittää tuon ruusun, kuten kirjeet
kin, mutta painaa hellästi ruusua rin-
HÄÄKUTSU
Täten jstävälUseBtl kutsun kaikkia sidcuhUi^, yst&v^ ja tuttavia
saapttmaaxr»
E D I T H L I € H E U T ' i»
ja poikiani
E R T C J Ä S K E L Ä N
häätilaJsuuteen CUnton-haalilla. 3605 East Pendor Vancouver, B. C .
joulukuun 16 p&ivftnft 1964. kello 9 illalla. Kaikki tervetulleita!
Soitosta hucriäitii Kinnonto octlesteri.
PAPPA JASESLJC.
970 Windehnere, Vancouver, B. C.
kp tulla luoksesi huomenna?
-Sinäkö Mikko? Tietysti sinä saat
syntisimpiä ihmisiä tässä maailmassai.
— Olen ajatellut, että lopetamme tämah
seurustelun muutamiksi viikoiksi, niin
saamme nähdä mitä he sitten juoruavat
. . . Olen itsekin kuin puulla päähän
lyöty, joten kirjoita sinä mitä meidän
pitäisi tehdä. • '
Paul vastasi: — Sehän on mainio ajatus.
Lopetanune seurustelun alkuunsa.
Sano niille, että tappelimme viime kerralla,
niin he uskovat, kun minua ei näy
mailla eikä halmeilla. Siitä syntyy huvittava
juoru, joka saa lentää niin pitkälle
kuH) pääsee. Teemme juoruämmH-
]e kepposen, lisäämme löylyä, jotta juoru
leviää . . . .Xlä d e huolissasi . . .
Jatkuu,
' t j l l a ^Tilasin heti äänesi, vaikka en ole
sitä kutHlut kuin yhden ainoan kerran,
mtrtta äänesf on kuin musiikkia, Hianaa
musiikkia, jonka kerran kuultuaan jää
korviin kaikumaan.
. -—, No,' huomenna sitten tavataan.
.Näkemiin! -
Helinä istuu kauan aikaa vielä puhelimen
luonla. Tuntuu kovin uskomattomalta,
että Mikko tulisi hänen luokseen,
kun hän on niin kaukana.
Xuli j o levollemenon aika, mutta uni
ei tah^tonut tulla silmiin ja tuo aamun
odotus tuntui oikein iäisyydeltä. V i h -
.dpinkin uni voitti, mutta jo heti aamun
\^ljetessa on Helinä noussut ylös. K u i n ka
tuo aamupäivä tuntuikaan pitkälle.
Jo kuului auton ääni ja se pysähtyi portaiden
eteen. Helinä rientää juoksujalkaa
ulos j a siellä on Mikko. ^
— Hyvää huomenta Helinä! Samalla
Mikko painaa tulisen suudelman Helinän
huulille . . . — Tiedätkö Helinä,
MIKA WALTARIN
SUURROMAÄNIT
SUKA WALTABI:
M I K A E L K A R V A J A L K A
786 sivua Hinta sid. $5.00
"Mikael Karvajalka" on rehevän huumorin ja ehtymättömäa
mielikuvituksen kutma suurtarina papinkokelas Mikael Karvajalan
Ja Antti Tykinvalajan seikkailuista 1520-luvun kuohuvassa
Euroopassa.
MIKA WAI,TARI:
M I K A E L H A K IM
9GS shnm H i n U sid. $5.00 m
* SUOMI>FILMIN E L O K U V I A •
j ''PIMEÄN PIRTIN HÄVITYS"
{ Lisäkuvana: " K O R K E A L L E K A N S A N K U N T O " , T U L :n
J| Liittojuhlasta vuonna 1950 esitetään
KAMINESTIQUIASSA POHXOgLAN HAALHXA
Lauantaina, mamskuun 20 p:nä klo 8.30 illaBa
k Sisi&api&sj: aikaiset TSclmpsH SSc T A N S S I A L O P U K S T
A L E K S I S K I V E N ELÄMÄKERTA
"MIMÄ ELÄN"
<Kiven osassa Rauli Tuomi)
Mika Waltarin suurromaani — kertomus Mikael {karvajalan
ja väkivahvan Antin seikkailuista islamin mailla. 'iSinuhen"
ja *lifikael Karvajalan" jälkiä seuraten tämä romaani on
saavuttanut maailmanmenestyksen.
»OKA WALTAB1: .
S I N U H E , EGYPTILÄINEN
.77» shro» Hinta sid.^.00
Bnsinunäinen suomalainen romaani, joka on saavuttanut todellisen
maailmanmoiest^csen. Ilmestynyt jo 18 maassa. Suomessa
8 painos — 109 tidiat.
BIIKA WALTABI:
>CUUN M A I S E MA
U s a k u v a n a : ' ' O M A K O T I K U L L A N K A L L I S " , S u o m i - F i l m in
valmistama. Esitetään
g TYÖN TEMmSLISSÄ, 314 Bay st, Pte^ Arthur, Ontario
TVferstaina, marraskuun 2S -jj^mä Ido 8
ne. lapM4 tSc
F R I S N n S H I P r i I « MS
Hinta sid. $4.25 |
K<dcodmassa on Pariisia. Berliiniä, siinä on sotaa ja rakkautta, f
f hermokiregrttä ja sen puricautumista viisaan hymyyn. Ne ova: |
meidlUi aikamme, toisen maailmansodan ja sen ihmisten, lahjo- g
matonta tilitystä. |
SfiBCA WAL'^ABI: |
^ NELJÄ PÄIVÄNLASKUA I
185 aivna Hinta sid. $2 00 |
Hurja, ällistyttä^-ä. pureva ja viehättävä kertomus — vallaton |
tarina kirjailijasta ja hänen syrjähyppyjä tekevästä 5ydämes- s
tään. m
MIKA WALTAIU: |
> T A N S S I Y L I H A U T O J E N I
282 a l m Hinia nid. $150 |
Hunnaajakeiaari Al^santeri I :n ja kauniin suomalaisen aate- g
lisneidon. Ulla UttBeisväxdin. romanttinen rakkaustarina - g
taustana Porvoon valtiopäivien juhlallinftn tapannarja — or s
valloittaut s ^ kirjana että elokavana suoinalaisen yleisön. |
T U J A T K A A 0 6 0 I T I V B L L A : |
VAPAUS HttUSHMG CO. IID. 1
SVMKmr. ONTABIO I
«k
mi
M M T i i
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 20, 1954 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1954-11-20 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki541120 |
Description
| Title | 1954-11-20-10 |
| OCR text |
muruja
& i r j . HUDkLA R I V ER
T^ v A U X I S joki Idfrtelae laaksoa poh-jassa
j a rantamilla kasvaa tuuheita
vaahtermta. Tuosta se on saanut n i mensäkin
"Vaahterajoki*'.
O l i kaunis kesäinen {»ivä j a joki virtasi
kimmeltävän kirkkaana. Keskellä
N i i n toddlakin, Helinä on ollut naimisissa
monen monet vuodet, mutta tuo
avioliitto on eriskummallisin mitä voi
olla. Pekka, joka on hänen miehensä n i mi,
niin he ovat eläneet nuo vuodet kuin
kaksi vierasta ihmistä saman katon alla.
jokea oli lavea suvantopaikka, joka He eivät ole koskaan ymmärtäneet toi-ikaänkuin
näytti järveltä j a siinä oli nen toistaan.
sanomattoman suloinen uimapaikka, eikä
jokikaan siinä tuntunut virtaavan,
sillä se oli kuin pysähtynyt ja t>Ten
vesi loisti sanomattoman kauniilta vaahteroiden
siihen kuvastaessa.
Helinä oli juuri nauttinut sen ihanasta
kylvystä ja oli juuri saanut puetuksi,
sukien tukkaansa, johon auringon
säteet heittivät kultaista hohdettaan.
Hän ei huomaa sitä, että joku oli edempänä
seurannut häntä silmillään toisen
niemen nenästä, joka oli kivenheiton
päässä. Helinä oikein säikähtää, kun
kuulee miehen äänen takanaan sanovan:
— 'Kyllä sinun tukkasi nyt jo on a i van
hyvä, että voin esittää itseni. Minä
olen Mikko .\'iro ja sinä olet Helinä
Oksa.
—- Mbtä ihmeestä tiedätte kuka minä
olen, sillä minä en ole koskaan teitä
nähnyt? sanoo Helinä ihmeissään.
— Tuolta kyselin kuka luo uiva tyttö
on ja sain tietää sinun juuri olevan
sen tytön, j o ^ a tuttavuutta olen ha-hmmit
p i t ^ n aikaa.
— Minunko tuttavuuttani? Miksik»
sitten?
— Siksi, että olen ollut kovin ihastunut
sinun taidemaalauksiisi. Enkä o l lenkaan
ole erehtynyt kuvitellessani persoonaasi,
juuri tuollaiseksi. Olet y|itä
herttainen tyttö kuin ovat työsikin,
— Enhän minä ole mikään tyttö, e i -
vät^Lä maalaukseni ole mitään erikoisia^ *'
minä vain tuhrin niitä omaksi huvikseni.
Samalla Helinä päästää he^isc^än
naurun, joka o n ^ i n kirkasta kuin päivänpaiste
. . . Mutta samalla hänen kas>
vojensa ylitse käy varjo ja hän jää äänettömäksi,
mutta ajatus rientää omia
uomiaan.
— Kyllä minä tiedän, että olet rou-vasihminen,
mutta miksikä tuo synkeä
varjo peitti nauravia kasvojasi ja miksi
tuo äänettömyys?
— E i , ei se ollut mitään. E i niin mitään,
muistelin vain jotakin.
Tuo iltajiMiivä meni kuin siivillä lentäen.
Helinästä tuntui kuin hän ensF kertaa
elämässään olisi tavannut ymmärtäväisen
miehen. Ilta alkoi jo lähetä ja
kumpainenkin meni kotinurkilleen, mutta
sitä ennen annettiin osoitteet toisilleen
ja luvattiin kirjoittaa.
Pari viikkoa ensi kohtauksen jälkeen
Helinä sai ihanan kirjeen Mikolta. Hän
kirjoitti myöskin kotielämästään niin
suoraan ja kauniisti, sillä hänkin on s i dottu
toiseen lujilla siteillä, sillä hänen
Vaimonsa on heikkohermoisten parantolassa
ollitt jo vuosia.
Riemujen kellot alkoivat sdida Helinän
sydämessä ja elämä alkoi tumua kov
i n kauniilta ja arvokkaalta. Tuntui
kuin tuo vieras mies olisi ollut aina hänen
sydämessään, vaikka o l i vasta pa-fisen
viädcoa miehen tuntenut.
Talvi mttilkylndnefialdcasineen. Helinä
oli sillä aikaa saanut avioeron ja
muutti pieneen mökkiin, jonka oli ostanut
kaupungin laidasta. Eräänä myöhäi-
|enä iltana |oi puhelin ja Helinä menee
vastaamaan. Hän kuulee sieltäi|Mikon
^ äänen, j o ^ J ^ / . v a j n kerr^,-en|emmin
etu miaiistB taatuQ s9MI kiiiB «fisin en-
&ktarm m/maOia litfÖHlailst, iPiikka
< ^ j a Buebn i i ^ sSiä sini ofet niin
paljon teisadaiflen iiiiiit naiset.
Hdinä e i vastaa mitään, sOH liänestä
tuntuu M i k k o hhikan epikiofetUvalta.
H ^ et voi käsittää miksr, mutta M i k on
pidieet eivät tunnu oikein tosflta. «Mutta
sittenkin Helinä on rakastunnt häneen
kuin nuori tyttönen. Hän koettaa
nskotella itsdleen, että Mikko puhuu
totta, mutta sittenkhi tnntuu sfltä, kuin
joku kuiskaisi korvaan: Älä usko, älä
usko kaikkea mitä M i k k o puhuu. M u t ta
Helinä uskoi kuitenkin.
Näin meni kolme pitkää vuotta ja
Mikko aina käväisi Helinän luona milloin
vai sai töistään tilaisuuden. N y t
juuri tuli tieto, että .Mikon vaimo on
kuollut, joka oli tervetullutta molemmin
puolin, sillä hänen vaimonsa oli parantumaton
mielisairas.
Hautajaisista oli kulunut jo useita
kuukausia ja Helinä odotti ratkaisua
heidän suhteelleen. Kirjeet alkoivat harventua,
eikä Mikko enää tullut tapaamaan.
Helinä kirjoitti kirjeen, mutta
kirje tuli avamattomana takaisin. Helir
nä ei tahtonut millään käsittää mitä olisi
voinut tapahtua: Kunnes . . . pikkukaupungin
naiset, kaupimgin, jossa
Mikko asui alkoivat löytää kaikenlaisia
juorun aiheita Helinästä. Juornt kulkivat
M l «hkösan
m i t t a i i U o 4^ vait
nomat edesuij
M saa H?]:r.i kiri
Joni» teonste hän tuntee \
rfan. HIn tuntee sen jo avatessaan
tei knjeean ole mitään h\väi He
lukee sen uudelleen ja uudePeen
Jnonija, paljasta juorua koko ki
. . . Sinaet rakasta ketään muuta k
itseäsi .»^ Tuo lause on kuin tuli]
jaimaia kirjoitettu Mikon kirjeessä
soi korvissa kum pahainen uni
Kuinka jÄIjon Helinä rakastikaan \l
koa, rakasti kuin nuori tyttönen ja ku
ka Mikko voi noin kirjoittaa.
Helinä katselee kirjettä kädessään
lukee sen vielä uudelleen, mutta silmi
eivät tule kyyneleet, vaikka sydämen
itkee. 'Tuntui kuii^^jotakin olisi menn
pirstoiksi rinnassa . . . Hallassa on ti
j a sinne Helinä heittää tuon kirjeen
menee laatikolle, jossa on niönia k^
meniä M i k o n kirjeitä ja heittää ne k^i{
k i liekkeihin. Sitten hän aukaisee pit
nen lipaston j a siellä on tulipunaine
kuivanut ruusu. Helinä katspo kauan ai
kaa tuota ruusua, jonka Mikko kerrai
kiinnitti hänen rintaansa sanoen: Mia;
muistelen sua kuin ruusua, mutta s^i
päälle ei saa sataa lunta', vaikka-lau
lussa toisin sanotaan. Helinä aikoo en
sin hävittää tuon ruusun, kuten kirjeet
kin, mutta painaa hellästi ruusua rin-
HÄÄKUTSU
Täten jstävälUseBtl kutsun kaikkia sidcuhUi^, yst&v^ ja tuttavia
saapttmaaxr»
E D I T H L I € H E U T ' i»
ja poikiani
E R T C J Ä S K E L Ä N
häätilaJsuuteen CUnton-haalilla. 3605 East Pendor Vancouver, B. C .
joulukuun 16 p&ivftnft 1964. kello 9 illalla. Kaikki tervetulleita!
Soitosta hucriäitii Kinnonto octlesteri.
PAPPA JASESLJC.
970 Windehnere, Vancouver, B. C.
kp tulla luoksesi huomenna?
-Sinäkö Mikko? Tietysti sinä saat
syntisimpiä ihmisiä tässä maailmassai.
— Olen ajatellut, että lopetamme tämah
seurustelun muutamiksi viikoiksi, niin
saamme nähdä mitä he sitten juoruavat
. . . Olen itsekin kuin puulla päähän
lyöty, joten kirjoita sinä mitä meidän
pitäisi tehdä. • '
Paul vastasi: — Sehän on mainio ajatus.
Lopetanune seurustelun alkuunsa.
Sano niille, että tappelimme viime kerralla,
niin he uskovat, kun minua ei näy
mailla eikä halmeilla. Siitä syntyy huvittava
juoru, joka saa lentää niin pitkälle
kuH) pääsee. Teemme juoruämmH-
]e kepposen, lisäämme löylyä, jotta juoru
leviää . . . .Xlä d e huolissasi . . .
Jatkuu,
' t j l l a ^Tilasin heti äänesi, vaikka en ole
sitä kutHlut kuin yhden ainoan kerran,
mtrtta äänesf on kuin musiikkia, Hianaa
musiikkia, jonka kerran kuultuaan jää
korviin kaikumaan.
. -—, No,' huomenna sitten tavataan.
.Näkemiin! -
Helinä istuu kauan aikaa vielä puhelimen
luonla. Tuntuu kovin uskomattomalta,
että Mikko tulisi hänen luokseen,
kun hän on niin kaukana.
Xuli j o levollemenon aika, mutta uni
ei tah^tonut tulla silmiin ja tuo aamun
odotus tuntui oikein iäisyydeltä. V i h -
.dpinkin uni voitti, mutta jo heti aamun
\^ljetessa on Helinä noussut ylös. K u i n ka
tuo aamupäivä tuntuikaan pitkälle.
Jo kuului auton ääni ja se pysähtyi portaiden
eteen. Helinä rientää juoksujalkaa
ulos j a siellä on Mikko. ^
— Hyvää huomenta Helinä! Samalla
Mikko painaa tulisen suudelman Helinän
huulille . . . — Tiedätkö Helinä,
MIKA WALTARIN
SUURROMAÄNIT
SUKA WALTABI:
M I K A E L K A R V A J A L K A
786 sivua Hinta sid. $5.00
"Mikael Karvajalka" on rehevän huumorin ja ehtymättömäa
mielikuvituksen kutma suurtarina papinkokelas Mikael Karvajalan
Ja Antti Tykinvalajan seikkailuista 1520-luvun kuohuvassa
Euroopassa.
MIKA WAI,TARI:
M I K A E L H A K IM
9GS shnm H i n U sid. $5.00 m
* SUOMI>FILMIN E L O K U V I A •
j ''PIMEÄN PIRTIN HÄVITYS"
{ Lisäkuvana: " K O R K E A L L E K A N S A N K U N T O " , T U L :n
J| Liittojuhlasta vuonna 1950 esitetään
KAMINESTIQUIASSA POHXOgLAN HAALHXA
Lauantaina, mamskuun 20 p:nä klo 8.30 illaBa
k Sisi&api&sj: aikaiset TSclmpsH SSc T A N S S I A L O P U K S T
A L E K S I S K I V E N ELÄMÄKERTA
"MIMÄ ELÄN"
|
Tags
Comments
Post a Comment for 1954-11-20-10
