1945-09-15-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
L A U A N T A I N A S Y Y S K U U N 15 PÄIVÄNÄ 194$
Viikon varrelta
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
Blm Street West, Sudbury, Ontario.
Reglstered at the Post Office Dept,
Ottawa, as second class matter:
Tilansbinnat:
1 vk. .$2.00
6 kk-
I 8 kk ^
Tbdysvaltoihin:
1 vk .....$2.50
6 kk. 1-40
( Bnomeen ja manalle olkomame:
1 vk. ...$3.00
- 6 kk. •• 1-65
IJekki ilmestyy Jokaisen viikon lau«
«ntalna 12rslvuisenä. sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
Asiamiehille myönnetään 20 prosen-
• tin palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tänään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta
40 senttiä palstatuumalta ja
' kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä
, 60 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai
klltoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan nimeen;
Vapaus. . BiWishing* Cpmpany
Limited.
Kustantaja;Ja ipainaja: Vapaus Publishing
Company Limited, 100-102 Elm
Btreet West, Sudbury, Ontario
Toimittaja A. J^äiviö.
Liekkiin aljotut kirjoitukset osoitettava:
Poiminut V I L H O SILL.AXPÄÄ
Sillä aikaa kuin kahden kaupungin
lulipalonsammuttajat vänkäilivät. ett
ä kummanko alueella valkea oU. pa,
loi poroksi suuri vaja, joka oli hnia
lähellä St. JBonifacen ja Winnlpegiii
rajaa! Nyt on winnipegiläisiä tuli-palonsammuttaijia
vastaan nostettu
syyte siitä, kun he kieltäytyivät sam-muttamasta
tulipaloa, jonka he luu-livat
olevan St. Bonifacen puolella.
Eräs Niagara Fallsin asukas ajoi
toissapäivänä gasoliiniasemalle ja halusi
tankin täyteen gasoliinia. Kun
,tämä oli teh*ty, otti hän taskustaan
kaksi uutta gasoliinikirjaa ja tarjosi
kuponkia.. Hänelle sanottiin ettei
niitä enää tarvita. "Vain niin", sa-noi
mies, " j a kun minä eilen maksoin
näistä $30."
LIEKKI
P.O. ^ox 69 Sndbnry, Out.
Kotiinpaluunilo käy ilmi tästä kuvasta. Kun amerikalaisia sotilaita
Euroopastatuova laiva läheni N em V,ar^a, tekivSt sotUaat. kaikenlaisia
temppuja iloissaan, riippuivat laivan ikkunoista, ja osoittivat
kaikella tavallaolevansailoisia katiin päästessä,än, monet^n vitosien
taistelujen jälkeen.
Chicagon ylioikeus teki äskettäin
•päätöksen, jonka mukaan 12-vuotias
."'Gärröll Hbod on oikeutettu toimi-
'"määri' riidanratkaisijaha vanhenipjen-saperheriidoissäl
Toimituksen {tuimasta
Terveisiä Kuikka junien rannalta!.
Ei niitä kukaan lähettänyt, toimme
vain tullessamme.
Hauska on suurkaupunkilaisen viettää
seitsemän kaunista -kesäpäivää
syksyllä luonnonhelmassa välkehtivän
veden partaalla. Mutta hauska ei ole
nähdä sitä JLlkcä, mitä ajan hammas,
taivaan tuulet, routa, rotat ja hiiret
ovat tehneet muutamiksi vuosiksi
oman onnensa varaan jätetyssä kotimökissä.
Hauska ei ole nähdä kaatuneita
aitoja, kentille Icnnelleitä kattopäreitä
ja maahan vajoavia huone-tönöjä.
Hauska ci ole astua vanhaan
kämppään, jonka lattia muistuttaa
ympäristön maisemia, laaksoja ja
kukkuloita, nähdä seinän vierillä rotan
reikiä ja tavata hiirenpesiä piirongin
laatikoissa ja seinillä riippuvien
vanhojen nuttujen hihoissa. Hauska
ci ole nähdä saunan kiukaan vyöryneen
lattialle ja navetan kallistuneen
jalan verran itäiselle ilmansuunnalle.
Ja niin edespäin.
Tuota kaikkea katsellessa tulee
mieleen tuon kodin historia. Se on
Bcnncttin-aikaiticn pakopaikka kaupungin
jaloista. Se on kovalla työllä
'korpeen kohotettu. Siellä on koettu
sitä ja tätä. Siksi sitä noin ftyljättynä
rappeutuvana katselee kaihomielin.
Mutta onpa sinne tullut jotain uuttakin
— kohonnut mäelle uusi kdmp-pä,
keskitckoincn tosin vielä, mutta
maattoi siellä jo yönsä viettää ja katsella,
sen akkunoista jylhän kauniita
maisemia yli järven ja kolmelle suunnalle
niin kauas kuin kalliot myöten
antoivat. Siihen liittyy omat epämääräiset
vanhan päivöyt toiveensa.
Mutta se siitä.
Luonnollisesti saunan kiuas korjailtiin,
lämmitettiin, otettiin kuumat
löylyt ja hypcttiin sen päälle jänteen.
Allekirjoittanut on aina ollut jommoinenkin
vesieläin eikä vesi ole ennen
ollut kuumalla kylmää, mutta nyt se
oli. Missä lienee vika.
Xiin, sellaista se loma oli. Tuloksena
siitä, on nyt kuitenkin horteissa
Itusi nahka, joka toivottavasti kestää
yjkdcn vuoden.
• • »
Edward Jacobs-niminen mies oli
syyllinen moneen autovarkauteen ja
lopulla päätti h ä n antautua virkakunnalle.
Hän varasti vielä yhden auton,
jolla ajoi lähimmälle poliisiasemalle.
Sitten eräänä päivänä, ennenkuiri
Bilin taas piti lähteä, päätimme käydä
Fort Williamissa kyläilemässä.
Hauskaa meillä 'oli sielläklfl. Pelasimme
iltapäivällä bingoakin ja ajatelkaas
kun minäkin taas voitin u-seamman
kerran, niin että jo itsekin
aloin ihmetellä, että olenko se todella
minä vai mitä tämä on. Hauskasti
taas kului päivä ystävällisten ja vieraanvaraisten
tuttavien seurassa, jota
vieläkin mielihyvällä muistelemme.
• Erään kerran sitten läksimme Port
Arthuriin oikein yökuntiin. Eräs i -
säntä ja emäntä saivat meidätTiarra-tuksi
pariksi yöksi pois sieltä järven
rannalta. Isäntä varsinkin lupasi
meille yhdeksän hyvää ja kahdeksan
kaunista — -— vaikkeivat ne sitten
lopussa kaikki tulleet täytetyksi!
Saimme kuitenkin na^uttia ystävällisestä
seurasta. Kyläilimme vielä monessa
paikassa ja kaikkialla oltiin
meille h\*vin ystävällisiä ja vieraanvaraisia.
Haluaisimme sydämestämme
saada osoittaa teille kaikille sitä
samaa, jos joskus kulkisitte lännellä
päin.
Sunnuntaiksi sitten käskettiin Pekankin
tulla kämpälle syömään länneltä
tuotuja kukkopoikia. Pekka
Mary taas antoi sellaisen ilahduttavan
tiedon, että Liekin levikki on
kohonnut elokuulla täsmälleen 50.
Sinnepäin jatkukoon kilvoitus yhä.
• • *
Kuten muistatte, pari viikkoa sitten
Isoäiti lupasi lähettää meille mais-tiqjsiksi
heidiln rannan lohta ja nyt
sitä jo saimme. Saitnme ja maistelimme,
ja hyväksi tunnustimme. Eläköön
Sointulan loki ja sen taitava
kannut ta ja f
Suuri kiitos. Isoäiti. Xyt vaan jää
harkittavaksemme se pulma, josta jo
aikanaan mainitsimme, mistä löydämme
sopivan vastalahjan, joka samalla
kuvastaisi seutumme rikkautta. Tietysti
tämä johtaa . mieleen nikkelin,
mitita, mutta... No, antaahan ajan
, iukia, jospa se jndma selvenee. — AP,
tuumasi, e t t ä ovatpas kukkopajjat lentäneet
akiiasl Hyvältä ne maistuivatkin.
Meistä muuten tuntui, että
kaikki siellä järven rannalla maistui
•parerhmalta. Uerunatkin olivat niin
hyviä, ettemme koskaan ole sellaisia
saaneet. Entä sitten leipä! Silmät
olisivat vielä syöneet, mutta vatsa sanoi,
että. "täysi on", niin täytyi lopettaa.
Valkeni maanantaiaamu. Se oli
Työnpäivä. Silloin meidän oli määrä
mennä isolle haalille katsomaan näytelmää
''Etupihan ja takapihan kunnia".
Samalla myöskin saatoimme
Billiä, sillä hänen lomansa oli lopussa
ja täytyi taas lähteä täyttämään velvollisuuttaan.
Minulta ainakin tah-toi
juhlatunne laskea nollaan. Erota
taas pojastani ja tällaisissa oloissa,
kun^ei koskaan tiedä mitä tapahtuu.
En voinut pidättää kyyneleitä, vaikka
tiesin sen olevan heikkoutta. En
olisi halunnut tehdä poikanikaan lähtöä
ikävämmäksi, mutta hän kyllä
ymmärsi minua, tiedän sen. Sel-vittiinhän
siitä kuitenkin ja lopuksikin
menimme näytelmää katsomaan.
Ilta kului paremmin kuin luulinkaan.
Xyt kun B i l l oli taas poissa, saimme
naisväki olla yksin kämpällä. Katsellessamme
kuinka kauniisti järvi
lainehti, rupesi mielemme tekemään
soutelemaan, mutta ei ollut venettä.
Laina kuitenkiii lainasi, naapurista
veneen. Armi-täti siinä ensin pani
vähän kampoihin .sillä hän sanoi tehneensä
Atlantilla lupauksen, että jos
hän vielä pääsee kuivalle maalle, niin
ei hän ikinä laivaan tai veneeseen astu
j a tähän saakka hän on lupauksensa
pitänyt, eli lähemmäs 35 vuotta.
Me kiusoittelimme häntä ja kysyimme:
-Sinäkö se sitten olit, joka sanoi:
'Oli kuin uuesta syntynyt ois, kun
piäs sieltä Atlannin myrskyistä pois'.»"
Aikamme puhuttuamme saimmekin
.\rmi-tädin veneeseen ja sekös oli
pikku Louise-tytönkiri mieleen. Sou-dinmne
hiljalleen kauas ulapalle, ei
kuitenkaan niin kauas, etteivät ranta
ja pohlja näkyneet ,mutta silti ko|u)
Erästä miestä, sakotettiin pahanteosta
$20 tai 30 päivää, sillä hän oli
lyönyt palasiksi, peilin josta oli itseään
katsellut. Kun häneltä kysyttiin
syytä tekoonsa, sanoi mies ettei
hän tykännyt kuvasta jonka näki
peilissä.
Anthony LaPella, Camden. X. J.,
sai kolmen vuoden tuomioon kihl
vuotta lisää -kun paiskasi kiinni oikeustalon
oven kuulustelun iälkeen.
Joku "kalastaja" oli viime viikolla
vienyt kaikki kultakalat Hamiltonin
puistossa olevasta lammesta. Varastettuja
kaloja oli 60 ja niiden ano
ali noin $3 kappale.
kauas. Aallot saivat ihan veneemme
keinumaan. Vettäkin tuli veneeseen,
ei aaltojen takia vaan pohjassa olevien
reikien takia. Viimein väsyimme
soutamiseen ja veden ammentamiseen
veneestä' j a käännyimme kotirantaan.
Kahvi maistui taas niin tavattoman
hyvältä.
* * *
Olimme olleet jo kaksi viikk^oa matkalla.
Odotettiin jo, että koska se
"paanari" alkaa kysellä kotiin.
päs ollakaan, jopa otti puheeksi. En
ensin uskaltanut sanoa, että olin ajatellut
kuukauden olla matkalla. Koet
in vain muuten vitkutella, että ehtahan
tässä vielä. Lopulta, kun tayOi
mennä makuuvaunupaikkaa tiaa-maan,
täytyi päättää lähtc^äis*
Päätimme ,että lähdemme syysku
17 tai 18 p:nä, kumpana Pä^^'f
makuuvaunupaikan. Rukoilm a
kia -mailman jumalia, että saisin oi.
18 päivään, saakka ja niin kavi
saimme asemalta tielon,, etta IS P-illalla
on lähdettävä.
Saimme siis vielä olla monta P;
vää. Kuljimme kaupoissa, siila P-hän
sitä jotain ostaa kotnn For^-
thurin muistoksi. Kahvipannuun,
kannen. Oli se hyvä. e^t^
. Port Arthurim.
näen, että -joltain on l ^ ^ ' " ^ " ^
pannun kansi rikki, sanon, etta
Arthurim, sieltä »1^^^ ^ ^
sain
dimme
näen
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 15, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-09-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki450915 |
Description
| Title | 1945-09-15-02 |
| OCR text | L A U A N T A I N A S Y Y S K U U N 15 PÄIVÄNÄ 194$ Viikon varrelta (Canadan suomalaisten viikkolehti) Published and printed by the Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Blm Street West, Sudbury, Ontario. Reglstered at the Post Office Dept, Ottawa, as second class matter: Tilansbinnat: 1 vk. .$2.00 6 kk- I 8 kk ^ Tbdysvaltoihin: 1 vk .....$2.50 6 kk. 1-40 ( Bnomeen ja manalle olkomame: 1 vk. ...$3.00 - 6 kk. •• 1-65 IJekki ilmestyy Jokaisen viikon lau« «ntalna 12rslvuisenä. sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta. Asiamiehille myönnetään 20 prosen- • tin palkkio. Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tänään. ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta 40 senttiä palstatuumalta ja ' kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä , 60 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai klltoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset on ostettava kustantajan nimeen; Vapaus. . BiWishing* Cpmpany Limited. Kustantaja;Ja ipainaja: Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Elm Btreet West, Sudbury, Ontario Toimittaja A. J^äiviö. Liekkiin aljotut kirjoitukset osoitettava: Poiminut V I L H O SILL.AXPÄÄ Sillä aikaa kuin kahden kaupungin lulipalonsammuttajat vänkäilivät. ett ä kummanko alueella valkea oU. pa, loi poroksi suuri vaja, joka oli hnia lähellä St. JBonifacen ja Winnlpegiii rajaa! Nyt on winnipegiläisiä tuli-palonsammuttaijia vastaan nostettu syyte siitä, kun he kieltäytyivät sam-muttamasta tulipaloa, jonka he luu-livat olevan St. Bonifacen puolella. Eräs Niagara Fallsin asukas ajoi toissapäivänä gasoliiniasemalle ja halusi tankin täyteen gasoliinia. Kun ,tämä oli teh*ty, otti hän taskustaan kaksi uutta gasoliinikirjaa ja tarjosi kuponkia.. Hänelle sanottiin ettei niitä enää tarvita. "Vain niin", sa-noi mies, " j a kun minä eilen maksoin näistä $30." LIEKKI P.O. ^ox 69 Sndbnry, Out. Kotiinpaluunilo käy ilmi tästä kuvasta. Kun amerikalaisia sotilaita Euroopastatuova laiva läheni N em V,ar^a, tekivSt sotUaat. kaikenlaisia temppuja iloissaan, riippuivat laivan ikkunoista, ja osoittivat kaikella tavallaolevansailoisia katiin päästessä,än, monet^n vitosien taistelujen jälkeen. Chicagon ylioikeus teki äskettäin •päätöksen, jonka mukaan 12-vuotias ."'Gärröll Hbod on oikeutettu toimi- '"määri' riidanratkaisijaha vanhenipjen-saperheriidoissäl Toimituksen {tuimasta Terveisiä Kuikka junien rannalta!. Ei niitä kukaan lähettänyt, toimme vain tullessamme. Hauska on suurkaupunkilaisen viettää seitsemän kaunista -kesäpäivää syksyllä luonnonhelmassa välkehtivän veden partaalla. Mutta hauska ei ole nähdä sitä JLlkcä, mitä ajan hammas, taivaan tuulet, routa, rotat ja hiiret ovat tehneet muutamiksi vuosiksi oman onnensa varaan jätetyssä kotimökissä. Hauska ei ole nähdä kaatuneita aitoja, kentille Icnnelleitä kattopäreitä ja maahan vajoavia huone-tönöjä. Hauska ci ole astua vanhaan kämppään, jonka lattia muistuttaa ympäristön maisemia, laaksoja ja kukkuloita, nähdä seinän vierillä rotan reikiä ja tavata hiirenpesiä piirongin laatikoissa ja seinillä riippuvien vanhojen nuttujen hihoissa. Hauska ci ole nähdä saunan kiukaan vyöryneen lattialle ja navetan kallistuneen jalan verran itäiselle ilmansuunnalle. Ja niin edespäin. Tuota kaikkea katsellessa tulee mieleen tuon kodin historia. Se on Bcnncttin-aikaiticn pakopaikka kaupungin jaloista. Se on kovalla työllä 'korpeen kohotettu. Siellä on koettu sitä ja tätä. Siksi sitä noin ftyljättynä rappeutuvana katselee kaihomielin. Mutta onpa sinne tullut jotain uuttakin — kohonnut mäelle uusi kdmp-pä, keskitckoincn tosin vielä, mutta maattoi siellä jo yönsä viettää ja katsella, sen akkunoista jylhän kauniita maisemia yli järven ja kolmelle suunnalle niin kauas kuin kalliot myöten antoivat. Siihen liittyy omat epämääräiset vanhan päivöyt toiveensa. Mutta se siitä. Luonnollisesti saunan kiuas korjailtiin, lämmitettiin, otettiin kuumat löylyt ja hypcttiin sen päälle jänteen. Allekirjoittanut on aina ollut jommoinenkin vesieläin eikä vesi ole ennen ollut kuumalla kylmää, mutta nyt se oli. Missä lienee vika. Xiin, sellaista se loma oli. Tuloksena siitä, on nyt kuitenkin horteissa Itusi nahka, joka toivottavasti kestää yjkdcn vuoden. • • » Edward Jacobs-niminen mies oli syyllinen moneen autovarkauteen ja lopulla päätti h ä n antautua virkakunnalle. Hän varasti vielä yhden auton, jolla ajoi lähimmälle poliisiasemalle. Sitten eräänä päivänä, ennenkuiri Bilin taas piti lähteä, päätimme käydä Fort Williamissa kyläilemässä. Hauskaa meillä 'oli sielläklfl. Pelasimme iltapäivällä bingoakin ja ajatelkaas kun minäkin taas voitin u-seamman kerran, niin että jo itsekin aloin ihmetellä, että olenko se todella minä vai mitä tämä on. Hauskasti taas kului päivä ystävällisten ja vieraanvaraisten tuttavien seurassa, jota vieläkin mielihyvällä muistelemme. • Erään kerran sitten läksimme Port Arthuriin oikein yökuntiin. Eräs i - säntä ja emäntä saivat meidätTiarra-tuksi pariksi yöksi pois sieltä järven rannalta. Isäntä varsinkin lupasi meille yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista — -— vaikkeivat ne sitten lopussa kaikki tulleet täytetyksi! Saimme kuitenkin na^uttia ystävällisestä seurasta. Kyläilimme vielä monessa paikassa ja kaikkialla oltiin meille h\*vin ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Haluaisimme sydämestämme saada osoittaa teille kaikille sitä samaa, jos joskus kulkisitte lännellä päin. Sunnuntaiksi sitten käskettiin Pekankin tulla kämpälle syömään länneltä tuotuja kukkopoikia. Pekka Mary taas antoi sellaisen ilahduttavan tiedon, että Liekin levikki on kohonnut elokuulla täsmälleen 50. Sinnepäin jatkukoon kilvoitus yhä. • • * Kuten muistatte, pari viikkoa sitten Isoäiti lupasi lähettää meille mais-tiqjsiksi heidiln rannan lohta ja nyt sitä jo saimme. Saitnme ja maistelimme, ja hyväksi tunnustimme. Eläköön Sointulan loki ja sen taitava kannut ta ja f Suuri kiitos. Isoäiti. Xyt vaan jää harkittavaksemme se pulma, josta jo aikanaan mainitsimme, mistä löydämme sopivan vastalahjan, joka samalla kuvastaisi seutumme rikkautta. Tietysti tämä johtaa . mieleen nikkelin, mitita, mutta... No, antaahan ajan , iukia, jospa se jndma selvenee. — AP, tuumasi, e t t ä ovatpas kukkopajjat lentäneet akiiasl Hyvältä ne maistuivatkin. Meistä muuten tuntui, että kaikki siellä järven rannalla maistui •parerhmalta. Uerunatkin olivat niin hyviä, ettemme koskaan ole sellaisia saaneet. Entä sitten leipä! Silmät olisivat vielä syöneet, mutta vatsa sanoi, että. "täysi on", niin täytyi lopettaa. Valkeni maanantaiaamu. Se oli Työnpäivä. Silloin meidän oli määrä mennä isolle haalille katsomaan näytelmää ''Etupihan ja takapihan kunnia". Samalla myöskin saatoimme Billiä, sillä hänen lomansa oli lopussa ja täytyi taas lähteä täyttämään velvollisuuttaan. Minulta ainakin tah-toi juhlatunne laskea nollaan. Erota taas pojastani ja tällaisissa oloissa, kun^ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. En voinut pidättää kyyneleitä, vaikka tiesin sen olevan heikkoutta. En olisi halunnut tehdä poikanikaan lähtöä ikävämmäksi, mutta hän kyllä ymmärsi minua, tiedän sen. Sel-vittiinhän siitä kuitenkin ja lopuksikin menimme näytelmää katsomaan. Ilta kului paremmin kuin luulinkaan. Xyt kun B i l l oli taas poissa, saimme naisväki olla yksin kämpällä. Katsellessamme kuinka kauniisti järvi lainehti, rupesi mielemme tekemään soutelemaan, mutta ei ollut venettä. Laina kuitenkiii lainasi, naapurista veneen. Armi-täti siinä ensin pani vähän kampoihin .sillä hän sanoi tehneensä Atlantilla lupauksen, että jos hän vielä pääsee kuivalle maalle, niin ei hän ikinä laivaan tai veneeseen astu j a tähän saakka hän on lupauksensa pitänyt, eli lähemmäs 35 vuotta. Me kiusoittelimme häntä ja kysyimme: -Sinäkö se sitten olit, joka sanoi: 'Oli kuin uuesta syntynyt ois, kun piäs sieltä Atlannin myrskyistä pois'.»" Aikamme puhuttuamme saimmekin .\rmi-tädin veneeseen ja sekös oli pikku Louise-tytönkiri mieleen. Sou-dinmne hiljalleen kauas ulapalle, ei kuitenkaan niin kauas, etteivät ranta ja pohlja näkyneet ,mutta silti ko|u) Erästä miestä, sakotettiin pahanteosta $20 tai 30 päivää, sillä hän oli lyönyt palasiksi, peilin josta oli itseään katsellut. Kun häneltä kysyttiin syytä tekoonsa, sanoi mies ettei hän tykännyt kuvasta jonka näki peilissä. Anthony LaPella, Camden. X. J., sai kolmen vuoden tuomioon kihl vuotta lisää -kun paiskasi kiinni oikeustalon oven kuulustelun iälkeen. Joku "kalastaja" oli viime viikolla vienyt kaikki kultakalat Hamiltonin puistossa olevasta lammesta. Varastettuja kaloja oli 60 ja niiden ano ali noin $3 kappale. kauas. Aallot saivat ihan veneemme keinumaan. Vettäkin tuli veneeseen, ei aaltojen takia vaan pohjassa olevien reikien takia. Viimein väsyimme soutamiseen ja veden ammentamiseen veneestä' j a käännyimme kotirantaan. Kahvi maistui taas niin tavattoman hyvältä. * * * Olimme olleet jo kaksi viikk^oa matkalla. Odotettiin jo, että koska se "paanari" alkaa kysellä kotiin. päs ollakaan, jopa otti puheeksi. En ensin uskaltanut sanoa, että olin ajatellut kuukauden olla matkalla. Koet in vain muuten vitkutella, että ehtahan tässä vielä. Lopulta, kun tayOi mennä makuuvaunupaikkaa tiaa-maan, täytyi päättää lähtc^äis* Päätimme ,että lähdemme syysku 17 tai 18 p:nä, kumpana Pä^^'f makuuvaunupaikan. Rukoilm a kia -mailman jumalia, että saisin oi. 18 päivään, saakka ja niin kavi saimme asemalta tielon,, etta IS P-illalla on lähdettävä. Saimme siis vielä olla monta P; vää. Kuljimme kaupoissa, siila P-hän sitä jotain ostaa kotnn For^- thurin muistoksi. Kahvipannuun, kannen. Oli se hyvä. e^t^ . Port Arthurim. näen, että -joltain on l ^ ^ ' " ^ " ^ pannun kansi rikki, sanon, etta Arthurim, sieltä »1^^^ ^ ^ sain dimme näen |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-09-15-02
