Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 19, 1938

              ikkä kuusimet^.
on?^ Sanimy, sifiä
on joen varrella!"
:i; hätäisesti yli kai-
1. Kun tuo mebä
hiin ikkunasta voi
taa niin pian kun
inoi tyttö, hypätes-
"Tämä on hirveän
in metsä on joka
lähti äiti varoitta-
LAUANTAINA, MAALISKUUN 19 PÄIVÄNÄ Sivu 7
^vä paikka — oikein
iheli äiti ,astuessaän
erelle. '-Sievä paiJL-kolmannenkin
ker­iisi
siten mielestään
littaa päinvastaisen
n kerroin teille ti-ut.
Aivan joen ran-iimenen
mailia kau-e
korjataan, huraut-nkiin
maatuotteiden
i", puheli Sammy.
1 nyt sisälle."
läkin.molempiin kä-taloa
kohden. Äiti V-:^
mkr.en ja lähti hänen
[keksi^^yksinään sei- 1
tselemaan synkkiin '
1. Marraskuun ilta- Mg
lainunut metsän taa. |;J
liden latvoissa. #
.uin hätääntyen, haa
calaukun käteensä ja ^''-^
aikeen. Hänen kas­an
kalpeat.
:ödikasta!" hfuudaiiti
. kynnyksen yli si-.
iekin, Agnes?"
. ehtinyt laskea kan-tialle.
Nyt hän jo
tulen tekoa varte"
hitaasti sisään. E.
pyöri j o k i n ajatu-i
olla j o t a i n juhlallisU
isi kerran astuu mif-
Mutta ei k a i siini
n i t ä ä n . . •
, Agnes?" kysyi äil
)en häneen pyytävaä-
^ Agnes säpsähtäen.
Oletko aivan t)ii-t
i , k ä ä n t y e n k i i r e e s ö j . , , ^^
jitteri h ä n jatkoi O*
rtan k a h v i p a n n u n ta-
. p a k e t i s t a n i saarnu?
, j o n k a v a r u s t i n s^'
ihtiessämme."
tui övipieleen-tu#
telien vuoroin äitiäaA
leposohvalla ja lueskeli kaupungin
päiviilehteä, sekä ilmaisi mielipiteen­sä
huoneiden koristelustakin, saat­taen
äidin vaihtamaan yhden hubnöen
ikKLinaverhot toisiin^ luon kuvan
tuoL^ta tuonne ja tuon toisen kokb-naim
seinältä pois, ja myöntärnään^
että noin kuin Sammy haluaay ne
ova:kin paljon sievemmät! - ^
loisinaan veti Sammy Agnesin sy-
•leiivynsä, leikillisesti kiusotellen,
s^i;i V taen vaimonsa iloisesti naura-mr
;vn Toisinaan he menivät ulos lu-mten,
ja Sammy antoi Agnesin lu-miitaa-
itsensä aivan kunnollisesti.
To: inaan Sanimy lauloi Agnesin pia-nolia
säestäessä.
7 allaisten Ketkien jälkeen kulki
Aeu's kirkassilmäisenä tehtävissään.
. Iviivtta ajan kuluessa nuo hetket
h:i enivät. Hänelle jäi. yhä enern-nv-.
a aikaa katsella ulos ikkunasta,
io:,:a ei n ä h n y t muuta kuin metsää...
Ja [HO metsä.''...- varsinkin tuo joen-.-'.^.'
Taniuiii metsä . . painoi ja^ ahdisti .
h:;; .en mieltään. Se tuntui kahlehti-
\'a:- hänet. Se tuntui estävän hänen
airuiksensa liikkumasta missään
Hiii^ialla kuin "tässä pienessä ympä-
Oppii jo
hyvin jokapäiväL^
innolla verhoja m
eli tyynyjä ja tui*g
•ihin,naulailikuv^j
;ä teki kaikkea^«
u. Mestarillista^^
i osoitti kolme tert^
ssä touhussa oh
ensa, mutta hyvm J
Ä e n , sillä ä i u |
suunnittelujensa J
oUaina tottunut
''Voi Sanmry!''huudahti hän erää­nä
Kevätpäivänä. '"Kaada tuo metsä
•r\y\ heti tuosta, että minä näen joel-
• 'lei". • :,' ••: '
. Sammy oii juuri tullut pellolta päi­välliselle
ja hän oU pahalla tuulella.
'M ika sinä luulet olevasi, että minua
määräilet töitä tekemään?" ärähti
hän, heittäen hattunsa nurkkaan ja
istuutuen pöytään.
"Äidin on tultava pellolle kylvöjä
tekemään", jatkoi Sainmy, "ja siiiä
saat* jo ,9Ppia taloutta hoitamaan.
Minii kaadan metsän, sitten kun eh­din.
Huonienna tiiodaan meille kaksi
lehmää. Ne on joko sinun tai äidin
hoidettava ja lypsettävä. Minulla on
tarpeeksi työtä pellon muokkaukses­sa
ja raivaamisessa."
/Vgnes istui epäröiden pövtään.
Sammy ei ollut vielä kertaakaan pu­hunut
tuolla tavalla . . .
**Se on ymmärrettävää!" myönsi
äiti kiireesti. "Nyt kun kevät on
vihdoin tullut tulee meidän kaikkien
tehdä osamme.".
Agnes ei enää puhunut metsästä
mitään sinä kevännän. Mutta nyt en­tistä
raskaammin se tuntui häntä pai­na
va n. Hänen mielentilansa oli ta-vallista
herkempi, sillä hän oli tulossa
äidiksi, j
Hänelle jäi talouden hoito miltei
kokonaan, sillä äiti otti huolekseen
lehmät ja kylvötyöt. Toisillaan pis­täytyi
äiti keittiössä pellolta päin
neuvoja antamaan. ' ~;
Alku öli vaikeata, ja sitä elokuin­kaan
auttanut se, että Sammy kar­keasti
pilkkasi hänen taitamatto-inuuttaan.
Milloin soppa ^oli kuin
vettä, milloin paisti kuin kengän poh-
J^^l Ja äiti, aina valmis Sammyn
kanssa olemaan samaa mieltä, voi-votti,
että millainen tyttö sinä okt-k
aan kun et nyt tuotakaan osaa 1
Mutta sittenkin kuluirpäivä toi­sensa
jälkeen, ja: vähitellen harve­nivat
Sammyn pilkkasanat. Mutta
Agnesin valmistarnat ateriat tai lei­vokset
eivät koskaan tulleet niin hy­viä/
että Sammy biisi häntä niistä
ylistänyt..' • r..: >.;.•:•'^
Brittiläisessä teollisintsnäyttelyssä
on näytteillä keksintö, jolla voi oppia
lentäjäksi ilman, että sitä tarvitsee
käytännöllisesti opetella lentokoneel­la.
Kuvassa näkyvä ohjauslaite on
verrattain yksinkertainen ja on sillä
varmaankin tulevaisuudessa suurta
hyötyä lentotaidon oppimisessa.
i oli peittänyt
my päi^•änsä
hänen oli
^ r a i v a u t s c s a j
meni pois.
Vuosi, vähän töistä, kului. Pelto
oli Iaä|entutiut ja' karja .kas
Olivat nyt' lehmät vasikbiki^n, oli si­koja
ja kanoja. ^
Kerran viikossa vei Sammy maan-tuotteita
kaupunkfin' Tiet$ ei vielä
oltu korjattu. Mutta ehkä- se heti
^rjataan," kun i u lm ftnömmän äsuk-';
feaita täUe puolen j o k e i . : . .
- Työtä oli äidillä ja Agnesilla enem­män
kun kykenivät kunnolla teke­mään.
Äidin mieleen tulivat ukein­kin
entiset ajat, ja arkaillen hän ky-seli
itseltään, josko hän oli tehnyt
väärin ohjatessaan lapsensa niin ai­kaiseen
avioliittoon. Mutta hän ei
tahtonut ajatella varmaa vastausta
itselleen... Hän pakotti itsensä us­komaan,
kuten oli alussa uskonut, et­tä-
avioliitto sellaisen miehen _ kanssa
kuin Sammy, on tyttärensä onni, jä
samalla hänen itsensä. Ja hän mu­kautui
Sammyn ajatuksiin ja oli ha­lukas
vhteistoiitiintaan hänen käns-,
saan kaikissa taloutta koskevissa ky­symyksissä.
Mutta tuo yhteistoiminta herätti
Agnesissa vihamielisyyttä. Hän oli
pakoitettu viettämään aikansa sisä­töissä.
Ensimmäinen lapsensa, A l ­fred,
oli vasta voioden vanha, ja toi­nen
jo liikahteli nuoren äidin sydän-alla.
Miten siis hän voi muuta kuin
taloustöitä suorittaa?
Hän ei voinut, mutta hän kadehti
heitä, jotka voivat. Katsellessaan ik-kuriasta
pellolle kun Sammy ja äiti
yhdessä touhusivat, tai kuunnelles­saan
iltasin heidän yhteisiä suunnit­telu
jaan, juurtui tuo vihamielisyys
yhä syvemmälle hänen rintaansa.
Vihamielisyys ketä kohtaan?
Hän kysyi sitä itseltään levollisem­pina
hetkinään. Eikö hän voinut
pidättää ajatuksensa-loppuun asti
kulkua, kuten äitinsä voi. Hän tunsi,
ja antoi itsensä tuntea, katkeraa viha­mielisyyttä
omaa äitiään kohtaan.
Vaikka hänen rasittunut mielensä
ei jaksanut Selvästi^ käsittää kaikkea
sitä mistä hän kärsi, ymmärsi hän
sen kuitenkin, että hän *ei ollut kos­kaan
rakastanut Sammyä, eikä hän
koskaan Q\^\ avioliittoon Sammyn
kanssa mennyt, jos ei äiti olisi hänen
lapselliseen mieleensä vaikuttanut.
Silloin tunne mikä hänellä Sanamyä
kohtaan oli/ oli lapsen ihailu henki­löä
kohtaan, jota rakastettu äiti ylis­ti.^,''
.
Äiti oli siis syypää h^nen kärsi-myksimsä,
kärsimyksiin, jotka joh­tuivat
ymmärtämättömän ja itserak­kaan
miehen kanssa elämisestä.
Mutta nyt on liian myöhäistä sitä
ajatella. Toinen läpsi jo on tulossa.
Ja yksinpä herttaisen pikku Alfre­dinkin
vuoksi on kestettävä . . . Kun
tuo metsä tuosta jokirannasta olisi
pois, että näkisi maailmaa vähän laa­jemmin,
että voisi ajatella, muustakin
kuin tästä omasta ahtaasta elämäs­tään.
Pikku Alfred, niinkauan kun
hän oli ainoa lapsi, oli kai­ken
suosittu. Mutta sitten kun
Frank syntyi, ja huomattiin, että hän
oli aivan isänsä näköinen, jota .vas­toin
.•\lfed oli aivan kuin äitinsä,
muuttuivat mielipiteet. Isoäiti ja isä
hemmottelivat nuorempaa, ja van­hempi
jäi äidin pojaksi; Alfredissa
näki Sammy erilaisia heikkouksia,
mutta Frank oli ihmelapsi.
"Tämä nyt vielä puuttui!" ajatteh
Agnes, ja painoi kädellään kuumaa
otsaansa. "Miksi pitääkin äidin olla
kHin kaikuna Sammyn jokaiselle hen­genvedolle!
"Tuosta pojasta tuleekin mies!
sanoi Sammy kun Frank oli kolmen-
; vuotias, ja kykeni tappelussa Alfre­din
kanssa voiton viemään. "Näki-sipä
minun isäni hänet! Kyllä vanha
äijä ihailisi pojanpoikaansa!"
"Mies tulee Alfredistakin,' huu­dahti
Agne^'^kiivastuneena. "Hän ei
pure eikä potki kuten Frank, vaan
koettaa puhtaalla ja rehellisellä yor-r
mien koetuksella pitää puolensa."
Tämä oli jo vanha riidanaihe, mut­ta
siitä yhä riitti sanomista.
"Toivotaan, että molemmista tu­lee
mies", pisti väliin isoäiti. "Alä
sinä Agnes aina'kaikesta kiivastu."
"Älä sinä, ähi, sotkeennu jokaiseen
asiaan. Anna meidän joskus jotain
toimittaa kahden Sammyn kanssa'."
Sammy nauroi balveksuvasti. " S i i ­tähän
tästä elämästä olisi tullut i l -
man äitiäsi!"
"Ei mitäaii! "huudahti Agnes.-^'I1-
man äitiä ei tätä elämää meillä ollsi-kaap.
Ilnwn äitiä biisin minä vapaa
ja onnellinen ihminen!' '
Äiti ja Sammy katsoivat merkitse­västi
h3mayiUen toisiinsa, eikä kumpi­kaan
vastannut. Tämäkin oli v a i ^
riidanaihe, eikä siitä tahtonut jnuut
puhua kun Agnes, j a Agnes oli her- ;
mostunut pilalle.. Ei ole hyötyä hä­nen
kanssaan mistään enää puhella.
Hän bn aina eri mieltä kuin toiset.
Sammy otti Frankin polvelleen ei­kä
kiinnittänyt mitä£ui huomiota sii­hen,
että Agnes meni nyyhkyttäen
toiseen huoneeseen, itkevä .Alfred p>e^
rässä. Se oli niin tavallista. Isoäiti­kin
muisti, että navetassa bn jotain
tehtävää tällä hetkellä, ja meni sinne.
Alfredin ollessa seitsemänvuotias ja
Frankin kuuden, alkoi auto kiertää
jokivarren maatiloilla hakemassa lap­sia
kouluun. Tie kaupunkiin oli jo
tasainen jä leveä. ^
Molemmat pojat aloittivat koulun-kä3mtinsä
samana vuonna'.; Taval­laan
_ se oli helpotus Agnesille, sillä_
hänellä oli nyt kolme heistä nuorem­paa
hoidettavanaan -—John, Bessie
jä Mary. Mutta toiselta puolen se
teki eUimäh entistä vaikeammaksi.;
Alfred oli auttanut häntä taloustöissä
jo useamman vuoden, ja ollut äidin
lohduttajana, joten hänen poissao­loaan
äiti kaipasi;
Mutta vaiks^ampi kestettävä oli se,
että Frank, vaikka nuorempi, oli pal­jon
etevämpi koulussa, ja puolelta
vuodelta jo pääsi toiseen luokkaan.
Alfred ei tehnyt sitä. Agnes kyllä
iloitsi siitä, että Frank oli niin vilkas.
Mutta se saattoi isän ja isoäidin on­nellisesti
pyöhkeilemään, ja sinisil­mäisen,
hyväsydämisen Alfredin kär­simään.
Koulusta kotia tullessaan noiden
-uutisten kanssa kertoi Frank ylpeänä
kotiväelleen miten oli käynyt. Kaik­kien
ihailu kohdistui häneen, varsin­kin
isän. • ,
"Kyllä sinä olet eri poika!" sanoi
isä; pörröttäen Frankin tukkaa. "Isä­si
temput osaat! Minä tein juuri sa­moin
ensimmäisenä kouluvuotenani."
Alfred seisoi syrjässä, tarkastellen
taskuveistään. Ja kun Frankin ylis­tely
yhä kävi mnokkaammaksi, loi
hän avuttoman katseen äitiinsä, ja
meni toiseen litioneeseen:
Istuessaan sängyn laidalla ja vä-
, syneenk katsellen ulos joulukuun lu­miseen
maailmaan, vaipui Alfred
omiin ajatuksiinsa ja kuuli keskuste­lun
toisesta huoneesta kuin jonain
kaukaisena huminana... Hän ajat­teli:
"Se oli niin kaunis kertomus
mikä luettiin koulussa tänään. Siinä
lasten koti oli rakkautta täynnä. Isä
ja äiti aina nauroivat Ja kertoivat sa­tuja.
Isä aina teki mitä äiti pyysi..."
Hän liikahti levottomana, ja kul­mansa
vetäytyivät lähemmäs toi­siaan.
"Miksikähän isä ei kaada tuo­ta
metsää tuosta joen rannastaä että"
äiti näkisi joelle!" Jatkoi hän ajat-teleluaan.
Samassa kuului isän vi­hainen
ääni: "Alfredilla ei ole älyä. ^
Älä ollenkaan ala häntä puplustella
tässä! Sinä Ja hän olette samanlai­sia,
ette osaa mitään ellei toinen kä­destä
pitäen näytä mitä ja miten teh-
-dä!"', •': ,
Äidin ääni nousi kiivaana vastaa­maan
isälle. '
Huokaisten nosti Alfred ikkunan
auki ja pudottautui sen kautta ulos.-
lumiselle pihamaalle. Hän juoksi
läpi metsän joen rannalle, ja siellä
kyyristyi kaatuneen puun suojaan
metsän laidassa. Hän muisti kuin
unen näköä, että hän oli joskus ollut
tässä samassa paikassa äidin kans­sa.
. - •-'
Kun hän vihdom nousi ja lähti, oli .
illan hämärä laskenut ja puiden lo­mitse
pilkistelivät kotimökin va­lot
. . . -
/ * ' •-' • ' : *.
.Kymmenen vuotta kului. Isoäiti
saatettiin viimeiseen lepoon samana
päivänä kun Alfred täytti seitsemän­toista
vuotta. Agnes ei surrut. Mut- • v
. . X-.. •-. .i- r t f i U '*
, . -^v,' .;;:C-'.;i^;-iV->f!;a.
l i i
'H;,,-."-••Sf4
I,-:-:
'••.;StPil
wm
iiliiiiiilÄSili^^ -vvv:-,-',-: ; -M