Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 7, 1951

              uori
m ,
olen
KAUNOKIRJ ALLI NEN VI f KKOLEHTI
No. 27 ~ XVI vuosikeria Lauantaina, heinäkuua 7 piiväaä. 1951 o
o
o
o
4
T P S
« 3 3 4 s - ,
S O JO J i 12 >3 14
SS 16 17 J8 193021
23 33 24 3536 3728
N imipäiviä
o
o
e
o
s—Sunnuntai Turo o
9—Maanantai Ilta |
10— TUstaS . . , . . . . . . . , Saima, Saimi
11— KesMviiliko ........ Elli
o 12—Torstai . . . . . . . . . . . . , .(Hermanni
IS—Perjanftai . . . . . . . . . . . . . . . . Ilari
14—l^raantai Aliisa
^ , A ^ \\~^
i l i i
5i©miliistiii fitei
i l
4
Camdassa rakennettu juurteH jäi^^nsuurtn^^M^^ S. S. Scott Misencr nMdäan tässä kuvattuna IFe^
i<i»din kamvassa, Port W€llerissä suoritettujen riUiäiss jälkeen. Tämä laiva on rakemettu
malmin ja viljan kuljetiista varten. Tämän 654 jalkkaa pitkän aluksen rakennustyöt kestivät vain 18
kuukautta. Eräs toinen yhtiö on jo ryhtynyt rakentamaan tätä suurempaa laivaa.
Rukouksen voima
Jäin apuna
Kaksi miestä, joilla oli pitkä tuomioi­den
sarja taskuvarkaudesta, joutui -uu­delleen
pidätetyksi va^n sen vuoksi k un
lie eivät osanneet rukoilla.
Eräs salapoliisi kertoo, että hän ha­vaitsi
nämä miehet, 62-vuotiaan John
-Morrisin ja 69-A'iiotiaaii George Kanan,
•'kuljeksivan Xevv Yorkin hautausmaalla
rauistopäivä-juhlaväen keskuudessa.
Mieiet sanoivat tulleensa hautausmaalle
niko.lemaan. Kun epäilevä salapoliisi
Jialusikuulla miesten rukouksen, n i i n he
joutuivat myöntämään, etteivät he osaa-rukoilla.
, Heitä syytetään nyt
•^ungettelusta".
Erkki Savolainen:
mm Ikiiriiii o
J^staa väkivaltaa
Kum itseään
Life-julkaisun kesäkuun neljännen
P^-^-an nmnerossa julkaistaan artikkeli,
jon^a otsikkona komeilee ''Hyvä vän-
^aikainen rikos" (Good O l d Fashioned
"^e) ja sen alla julkaistussa mieltäy-
^''tavassa tarinassa kerrottiin:
'^lokuvat ovat viimeaikoina niin
m^neet sielutieteeseen, että tuntee
"^^^^ä yksinkertaisen,
^ a i k a i s e n väkivalta-aiheisen k u -
Z T ''^^"^"^^^ yksinkertaisesti v a n -
^^aiseen malliin."
• ^ U L E N aina muistamaan vuoden
toukokuun ensimmäisen päi­vän.
En siksi, että silloin olisi tapahtu­nut
jotain erikoista, vaan siksi, että s i l ­loin
ei tapahtunut oikeastaan juuri m i ­tään.
Ennen kaikkea, ympärilläni ei
näkynyt merkkiäkään isiitä ylentävästä
juhiamielestä, jonka vallassa miltei koko
maailman proletariaatti tuona kansan-välisenä
juhlapäivänään on.
Pilvettömällä taivaalla paahtoi armo­ton
aurmko ja v a i k k a ylläni oli viileän-k-
epeä amerikkalainen khakiasu, sain tä­män
tästä pyyhkiä hikeä sieltä, m'nne
nenäliinalla o l i soveliasta ulottua ottaen
huomioon, että kävelin runsaasti ihmi­siä
tulvivassa keskuspuistossa. Kaupun­k
i oli nimeltään San Pedro de Maloris
Dominikaan"en Tasavallassa. Tämä
tuskin vielä riittää kaikille suomalaisil­le
lukijoille. Lisättäköön siis, että D o ­minikaanien
Tasavalta käsittää noin %
H a i tm saaresta, joka on Suurten A n t i l -
lien saariryhmän toiseksi suurin saari.
Suuret A n t i l l i t taas näyttelevät pääosaa
maaihnankolkassa, jonka tunnemme
parhaiten Länsi-Intiana.
Katsellessani ympärilleni paljasjalkai­sia
ja hetalepukuisia neekeripoikia ja
puoliverisiä, tunsin heidän vetelehtivän
apeutensa siirtyvän vastustamattomana
itseeni. Tuskinpa löytää to'sta maata,
missä vuosisatoja kestänyt sorto olisi
jättänyt selvempiä merkkejä väestöön.
5i)0 vuotta sitten näiden samojen ihmis­ten
kaukaiset kantaisät j a -äidit olivat
eläneet luonnonkansan elämää, vapaina
j a riippumattomina, kunnes eräänä päi­vänä
Kolumbuksen johtamat espanja­laiset
karavellit purjehtivat heidän ran­noilleen
ja vapaus vaihtjui orjuudeksi. •
-Eräs historian kammottavimpia totuuk­siahan
on, että löytöretket ovat miltei
poikkeuksetta vain syösseet värilisiä
kansoja länsimaisten tyrannien j a kaup-piasdynastioitten
ikeen alle. N i i n kävi
länsi-intialaisillekin, niin Kuubassa, H a i ­tissa
j a Porto Ricossa kuin muillakin
Karibian alueen pienimmillä saarilla.
Alkuperäinen intfaaniväestö tuhottiin
miltei kokonaan, jäljelläolevat ovat puo-liverisiä
tai A f r i k a n mustaihoisia.
Dominikaanien Tasavallan lähetystö
Washingtonissa jakaa auliisti maahan
Sudburyn seudulla on viikon vaihtees­sa
paljon suomalaista kansaa sen johdos­ta,
että Long Laken Suomirannalla vie­tettiin
12. laulu-, urheilu- ja osuustoi-mintajuhlat,
joissa oli paljon ohjelmaa,
joka suoritettiin yleensä onnistuneella
tavalla.
Juhlakoniitean puolesta pitämässään
tervehc\vspuheessa esitti nir. Väinö
Kuikka toivomuksen, etta ;*kaikki suo­malaiset
voisivat vIeUi jonakin piiivänä
viettää yhteiset ja suufenmoiset laulu­ja
soittojuhlat"' poli ttisista tms. seikois­ta
huolimatta, juhlan ohjelman esittä­jänä
toimnut V . K a l l i o esitti myös sa­man
toivomuksen lyhyessä englanninkie­lisessä
puheessaan.
Erikoista huomiota herätti juhlaväen
keskuudessa kansallispukujen runsaus.
Mm. montrealilaisten naiskuoro oli p u ­keutunut
kansallispukuun.
Tervehdyspuheessa esitetyn yhtenäi-syyslausunnon
johodosta olivat C S J :n
edustajat maanantaina SuomFrannalla
esittääkseen sen johdosta saman toivo­muksen
sille juhlaan osallistuneiden seu­rojen
edustajien kokoukselle, jonka piti
alkaa klo 11.30 ap. Koska kokousten
pitäminen o l i juhlahumussa viivästynyt
eivät edustajat olleet sitä tilaisuudessa
tekemään, mutta juhlakomitean puheen­johtaja
juvelikauppias .Antti Heiskanen
lupasi esittää asian myöhemmin pidettä-
»välle kokoukselle j a että asiasta anne­taan
myöhemmin kirjallinen vastaus.
M r . Heiskanen sanoi juhlien onnistu­neen
kaikin puolin hyvin.
aikoville turisteille suppeata monistetta
"Cominihan Repumlisa Brief Sketrh",
joka minullakin o l i taskussani kävelles­säni
paikan^säällä. Historiallisessa k a t ­sauksessaan
se johtaa lukijansa järkyt­tävään
sarjaan uusia j a taas uusia itse­näisyystaisteluja
j a suurvaltojen anas-tustoimenp'teitä.
Olen tutustumassa
eräänlaiseen "ei-kenenkään-maahan",
josta espanjalaiset, ranskalaiset j a b r i t ­tiläiset
hallitsijat ovat käyneet kahakoita
kuin koirat luusta. Lopuksi moniste ker-too,
että neljää vuotta lukuunottamatta,
vuosia 1861—65, jolloin maa vielä k e r - .
ran joutui Espanjan yliherruuteen, t a ­savalta
on vuodesta; 1844 säilyttänyt
riippumattomuutensa. Tuo "neljää
vuotta lukuunottamatta" on kaikessa
liikuttavuudessaan tyypillistä.
Jatkuu 6. sivulla
IS t
t. -
1'