Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 7, 1951

              xioa. Siellä saivat viipyä pari päivää
ostoksia tehden. Sieltä ostettiin kaksi
hevosta ja kärryt sekä muuta tarpeellis­ta.
Perhe sijoitettiin kärr>ille ja mat­kan
viimeinen taival alkoi.
Ei minkäänlaista asuntoa ollut heille
osoitetulla paikalla. Saivat naapurissa
asua sen aikaa kun valmistui oma tupa.
'Hirsistä se tehtiin, seinänraot tukittiin
heinillä ja savella, paljas maa oli lattia­na
ja oljista katto, -diivan samoin kuin
heidän kaukaisessa kotiniaassaankin oli
tapana tehdä. Tehtiin myös avonainen
tulisija jossa voi paistaa leipää. Koko
kyläkunta oli samaa heimoa ja kaup­paan,
jossa myös oli posti, oli matkaa
melkein 30 mailia.
Kaksi vuotta kului tässä ensimmäi­sessä
asunnossa sitten alettiin rakentaa
uutta avarampaa taloa. Kylässä tehtiin
kaikki suurimmat työt talkootyönä,
niinpä uusi asunto tulikin pian valmiik­si
hyvien naapurien avulla. Rakenta­misessa
oli myöskin apuna nuori mies,
nimeltään George. Hän mielistyi O l ­gaan
eikä kauaa odotellut kun kosi tä­män
isältä. Ei siinä kyselty tytön miel­tä
ja tuskin hänellä olisi ollut mitään si­tä
vastaankaan. Sehän oli luonnon laki,
että perustettiin perhe, niinhän tekivät
(melkein kaikki. Eikä Olga ollut kos­kaan
lukenut haikeasta rakkaudesta^ jo­ka
ihmisiä kiusaa ja pakottaa elämään
yksin jos ei satu saajmaän sitä "aihoata
oikeata'*. Ja George oli miellyttävä, o i ­kea
heimonsa edustaja, tumma js rei­pasotteinen.
£i hukattu paljoa aikaa Ödottelemi-seen
vaan häät vietettiin ja nuoripari
muutti parikymmentä mailia vielä sy­vempään
korpeen. Siellä asui ennestään
eräs nuoripari, jonka luokse pääsivät
asumaan siksi aikaa kun saivat oman
asunnon valmiiksi. Yksi huone siihen
Vain tehtiin, mutta siinä oli heti laudois­ta
lattia ja katto puunkuorista. IsJi an­toi
härän ja lehmän. Härällä raivattiin
ja kjmnettiin korvesta peltoa. Rahasta
oli tiukkaa ja niinpä George karikin
suurimman osan ajasta muualla työssä,
vaikka matka olikin pitkä ja syksyllä
hän lähti metsätöihin. Olga jäi yksin
irtielkein rahatta ja koetti parhaan voin­tinsa
mukaan tehdä raskasta maatyötä
liiinkauan kun ilmat sallivat. Tähden
kylniimpänä aikana, yksin ilman apua
syntyi heidän esikoisensa, tyttö.
Maaliskuussa George palasi metsä­töistä.
Oli ostanut toisen härän ja leh­män.
Nyt yritettiin yhdessä raataa
pellolla, mutta Olgahan pitempiä päiviä
joutui tekemään. Pellolla hän o l i yhtä
kauan kuin Georgekin ja teki samaa ras­kasta
työtä. Kotona alkoi ruoan laitto
ja lapsen hoito. Eihän se ruoan laitto
Isovin pitkää aikaa ottanut kun aina
^ötiin vettä, suolaa ja perunoita. Oma­tekoisella
seulalla seulottiin kaurajauho­ja.
George makasi penkillä odottaen
ruoan valmistumista Ja ehtipä sitä jo
ärtyisästi vaatiakin. Kerran Olga tius-kasi
hänelle: >
"Saisit sinäkin jotakin tehdä kun ker­ran
yhdessä pellollakin ollaan."
Sekös koski miiehen kunnialle, hän
ponkaisi ylös penkiltä ja sivalsi vaimo­aan
kasvoihin useita kertoja. Mutta ei
ollut Olga tottunut sellaiseen. Siitä pai­kasta
hän otti lapsen kainaloonsa ja k i i ­ruhti
ulos. ITcsi ainoa ajatus hänellä oli
mielessään, päästä kotia isän j a äidin
luo. Matka ei tuntunut tälläkertaa pit­kältä,
sillä'uhma antoi voimia.
Kun hän pimeässä saapui vanhempi­ensa
kotiin niin siellä oltiin hämmästy-lieitä.
Jos hän täällä luuli saavansa
snj^ötätuntoa niin suuri oli erehdys.
Kuultuaan miksi hän kotoaan lähti hy­myili
äiti lempeästi mitään sanomatta,
iiän oli oppinut alistumaan samanlai­seen
kohteluun, mutta isä suuttui j a hy­vä
ettei hänkin lyönyt. CWga kuuli k i m -
miansa kuinka hän on huono vaimo hy­välle
mieheJle, ja että ihme kun ei ole
fo aikaisemmin saanut kunnon selkäsau­naa.
Sen loppuyön sai hän \iettää koto­naan,
mutta aamulla aikaisin isä kyydit­si
hänet kotiaan.
George oli hy\an avuttoman ja katu­van
näköinen ja ehkä se olisi jäänj^kin
häneltä \iimeiseksi kurinpidoksi, mutta
kun Olgan isä piti pitkän ja laajan esi­telmän
kuinka naista, etenkin vaimoaan
on kohdeltava, niin tä\-tyihän hänenkin
näyttää olevansa mies ja elää muiden
heimon miesten tapaan. Sen esitelmän
sisältö oli alusta loppuun sama: "Sinä­hän
olet isäntä talossasi äläkä anna akan
hyppiä nokallesi. Jos ei akkaa kurita
etkä ota häneltä sisua pois, niin nahjus
sellainen mies pn eikä kohta saa suu­vuoroa
omassa talossaan." Isä lähti
pois,.mutta hänen kylvämänsä siemen
alkoi itää, ja niin sai Olga tottua alistu­maan
lyönteihin ja karkeisiin sanoihin.
Hänen silmänsä ayautuiyat näkemään
kuinka sorretussa asemassa naiset elivät
heidän heinionsa keskuudessa ja sitä p i ­dettiin
aivan luonnollisena. Syksyllä
taas George lähti metsätöihin eikä Olgan
ainakaan selkäsaunaa tarvinnut pelätä
ja iloisemmaksi mielikin tuli vaikka työ­tä
oli tehtävä paljon ja raskasta oli uu­den
pellon raivaaminen.
Kahdeksas talvi oli tulossa. Heillä
oli nyt neljä lasta, ylasi oli kuollut pie­nenä.
Kolmekymmentä eekkeriä oli rai­vattu
pelloksi, suurimmaksi osaksi Olgan
tekemää, kaksi Jievosta ja muutamia
lehmiäT Elämä näytti valoisalta. Odo­tettiin
juuri saapuvaksi kylän yhteistä
puimakonetta. Talkooväki oli valmiina
ja iloisena asteli George katsellen, että
kaikki olisi kunnossa t^nt^koon heti
kun kone vain tulisi. Näiden vuosien
aikana tästäkin paikasta oli tullut vilkas
asutuskeskiis. Farmeja oli jo jokapuo-lella
eikä naapureista ollut puutetta ja
samoin talkooväkeä sai kokoon helposti.
Nytkin kukin vuorollaan sai taloonsa
puimakoneen ja talkooväki samoin siir­tyi
talosta toiseen. Kaikki tulivat au­tetuiksi
ja työt ajallaan suoritetuiksi.
Jopa nousi tieltä pölypilvi ja tarkka­näköisimmät
näkivät puimakoneen siel­tä
tulevan. Monissa miehissä seurattiin
sen hidasta kulkua ja suuri oli hämmäs­tys
kun sen nähtiinkin kääntyvän naa­purin
pihaan. Silloin lähti George naa­puriin
ottamaan asiasta selvää. Eivät
olleet hyvät naapurusten välit. Mistä
lie ensin tullut pientä kaunaa, raja-ai­doista
ehkä ja kai vähän lisää tuli k a ­teudesta
ja muusta pienestä ja nyt sitten
tällainen. Naapurissa olivat talkoomie­het
jo kovasti alkamassa puintia kun
George saapui pihalle. Puimakoneen
käyttäjältä hän tiedusteli, miksi tämä
poikkesi naapuriin eikä hänen farmil­leen
niinkuin puhe oli ollut jo kauan.
Mies selitti että naapuri oli tullut häntä
tiellä vastaan ja selittänyt, ettei George
tänään konetta tarvitse kun ei ole saa­nut
väkeä, vaan jonakin myöhemmin
sovittavana päivänä, ja kehoitti kään­tymään
omaan pihaansa. Mies ei osan­nut
epäilläkään asian todenperäisyyttä
ja teki niinkuin häntä neuvottiin, George
katsoi ympärilleen ja kohtasi naapurin
vahingonilosta loistavat silmät lähellään.
Hän tempasi käteensä puim^oneen
päältä suuren jakoax^aimen j a löi sillä
voimiensa takaa naapuria päähän. S a ­nattomana
tämä kaatui maahan j a taak­seen
katsonnatta George lähti kotiaan.
Hän sanoi lyöneensä naapuria, mutta
oli hjain hiljainen ja talkooväki lähti
koteihinsa, sillä eihän heillä mitään teke­mistä
enää ollut.
Seuraavana päivänä saapui ratsupolii­si
hakemaan Georgea. Hiljaisena ja j u -
Tuna, hevosen satulaan kiinnitettynä
hän asteli tuon montakymmentä mailia
pitkän matkan lähimpään kaupunkiin,
jossa myös oikeuskuulustelun piti ta­pahtua,
Olga sai sisaren avukseen työhön ja
vain kaksi viikkoa puinti myöhästyi ja
samoin muutkin syksyn työt tulivat hy­vin
tehdyiksi. Ainahan Olga o l i yksin
tekemään raskaampiakin töitä. Oikeus-kuulusteluunkin
hänen oli mentävä
mi^utamia kertoja. Hän oli aivan tie­tämätön
englannin kielessä ja vastasi
vain mitä tulkki häneltä kysji eikä ym-märtänji:
- toisten puheista mitään.
George oli kielessä hiukan parempi, niin
että selvisi tavallisissa asioissa, mutta
tulkkia hänkin oikeudessa tarvitsi.. Tuo­mio
määrättiin ""ensin elinkautiseksi,
mutta Olgan isä oli ollut ennen koti­maassaan
jonkinlaisena kylänvanhim­pana
jakamassa oikeutta eikä ollut a i ­van
tietämätön lakip3'kälistä j a hänpä
sai asiaa pitkitetyksi niin, että tuomio
muutettiin jo 16 vuodeksi ja aina vain
hän piti juttua vireillä niin, että oli mah­dollisuutta
saada lyhyempikin tuomio.
Siskolle ilmestyi kosija ja hän muutti
pitkään matkaan niin ettei ollut enää
mahdollisuutta toisiaan tavata. Van­himmasta
tyttärestä oli Olgalle jo hiu­kan
apua, oli edes katsomassa pienem­piä,
että itse sai rauhassa tehdä ulkotöi­tä.
Näin kului. taas vuosi. Eräänä s w s -
aamuna ilmestyi pihaan vieras mies ja
tiedusteli työtä. Ainahan apu tähän a i ­kaan
hyvää oli farmilla. John oli hyvä
ja ahkera työmies. Kauaa ei Olgaii tar­vinnut
sitä ihmetellä miksi hän osasi
jiiuri'heille tulla työtä kysymään, kun
han alkoi itsestään kertoa. Hän oli ollut
vankilassa varkaudesta ja taivanniit siel­lä
Georgen. "Nyt kun hänen piti i>ois
päästä eikä oUut paikkaa mihiakä ma
nä, niin George oli nevonut hänet W
aan ja sanonut vielä:
"Tee sieUä työtä j a auta akkaa
maan lasten kanssa toimeen. Kunp--
sen vapaaksi niin maksan sinulle S"
kan. Jos taas en koskaan palaa niin r .
pea isännäksi taloon ja pidä omZ
kaikki mitä siihen kuuluu, akka ja h
set mukaanluettuina."
Syystyöt tulivat te]id\iksi ja
lähti metsätöihin. Ei hän luvannut pa
Iata eikä Olga kysynyt mitään. Häa
vain lähti eräänä aamuna ja O^a lait.
toi hänelle evästä niinkuin oli GeoigellJ
km aina laittanut. Keväällä hän kua-
'minkin palasi ja teki työtä kuin omaan­sa.
Syksyllä he vasta alkoivat elää kuin
nues ja vaimo. Georgen asiasta ei näyt-tänyt
tulevan mitään selvää ja vähitej.
Ien hänet unohdettiin.
Seuraavana syksynä John meni taas
pariksi kuukaudeksi metsätöihin. Ta­kaisin
tultuaan hän r y h t j i todella pelto-ja
viljelemään ja he saivatkin h>-\iD
. vehnäsadon. John ajoi sitä myllylle ja
rahotilla osti eläimiä ja tarpeellista ta­varaa.
Mutta hän ei voinut vastustaa
kiusausta koskea toisen tavaraan ja kun
oli hyvä tilaisuus niin hän yöllä varasti
toisten viljoja ja päivällä ne myi myllyl­le.
Samoin hän varasteli ja myi metsai
Lisäksi hän oli hyvin naisiin menevä.
Naapurit katselivat karsaasti kuinka
hän yritteli jokaista vaimoihmistä nau­ti
£.qiiuiiimiiiiuiiiiiiiuKiiiiiMiiiiiHiiiiiniiiiuiiiiiiii iiiimiiu.wt!!!Ri!i!)iitiiii!tu)itiiiiiiamiiiiiiHiitiiiiiiiiitiiiii(iiiiiiiiiittHumun!s&a!&
I K I I T O S
1 Sydämellinen kiitos teille kaikille ystävät, sukulaiset ja tuttavat, siitä sydä-
1 mellisestä ystävyyden osoituksesta ja avust^i jota saimme osaksemme, suuren
1 vahingon kohdatessa meitä tulipalon kautta.
1 Kiitollisuudella tulenmie muistamaan ne odottamattomat yllätykset, jotka
I järjestitte meille CSJ:n Nolaluun haalille kesäk. 2 p. ja uudessa kodissamme
i toukok. 31 p.
1 Kliitos kaikista lahjoista, rahasta, kukista, herkullisesta kahvipöydästä, soitta-
1 jille soitosta, CSJ:n Nolaluun osastolle haailin luovuttamisesta tilaisuuteen ja
i niille jotka ottivat osaa vaan eivät voineet saapua. Erikoinen kiitos alkuun-
I panijoille, kerääjille, iltojen emännille ja" kaikille jotka tavalla tai toisella
i autoitte meitä pääsemään eteenpäin.
1 Kiitollisuudella teitä kaikkia' muistaen,
I SYLVIA J A O S C A R L I N D F O R S J"A P E R H E
^ i i i m i i i i n i u i n n i i n n m i i i n i i i i n n u i i i i i i n t i n i i i i i i M i i K i i i n n n i H m i i i n i i i i i i i i i m n i i i i i i i i i i i i i i i H i i i i i i i i i i i H i im
^.MiiiinuuiiiiiiiinuiiiiiiiuiiiuitiiinnitiiiiiiiiiinniiniitiiHuniiiiiiuiiiiiiiiiHiiuiiiiiiiiiuiitHuitiiiiiitiiiiiiHiiii
} KIITOS I
I Parhain kiitos tuttavillemme, kim tulitte majan muuttomme johdosta yllät- i
I taen vierailulle kotiimme lauantaina, toukokuun 26 p:nä. |
I Sydämellinen kiitoksemme arvokkaasta lahjasta jonka saimme muistoksi |
I teiltä sekä hyvästä tarjoilusta. 1
1 * Kiitos Katrille, Oskarille, Sylville, Einolle, ArttuUe, Ainolle ja liisalle, jotka |
I kaiken tämän järjestivät. 1
I Ystävyytetme säilyy muistossamme aina. |
I KöitoUisena'teitä kaikkia muistaen, f
1 TAIMI J A O N N I I K O N E N f
I 22 ONTARIO STREET PORT ARTHUR, ONTARIO |
5 • ' • i
gguuiiiiiriiitiiniiiiiiiiiniiiiiiitiiminiiiiutiiiniiiiiiiitiiiiiiiiiiiiiiiiiiNiiiiiiiiiiiiiiiin iiiiiiiiiiiiiiiuiiiinii»niiiiiiiiiHiniiiiiuuiitiiiiuiiuiiiiiHniiiiiiiiiiiiiii>>i><"<"<>""""''^'
SBmnm«injiimimmjunmimiimHiitmmuwmHmnMtuminmimmniiimunmaMiniHiimimra immiiimiimiiniiiimimffliuso^
KIITOS
Sydämelliset kiitok^t teille .ystävät ja tuttavat siitä suuiresta ystä^T^den
osoituksesta jonka saimme teiltä kesäkuun 22 p. iltana kotimme alkamisen
muistoksL Kiitos myös niille jotka ottivat osaa lahjaan vaan eivät voineet
saapua. Monet kiitokset siitä rahalahjasta, kukista, ja hyvästä kahvitarjoi­lusta.
Kiitos asian aloittajille ja illan emännille.
Vielä kerran teitä kaikkia ^dämellisesti kiitämme,
M A R T H A J A JVEATTI A N T I LA
1 4 PEARS AVENUE ' TORONTO, ONTARIO |
SiKimraiumjimiuunauiimimniimMiiJumiHHiuuniinimmiuuiimiimiiuimmiMimumimnummHHi^
KIITOS
Tahdomme lausua teille, sukulaiset ja tuttavat, sydämelliset kiitokset siitä
tosiyllätyksestä jonka olitte järjestäneet meille, meidän uudessa kodissamme. Port
Arthurissa 26 päivä toukokuuta.
Mjrös muistitte Wäinöä hänen pitkäaikaisessa sairaudessaan ja hänen lähties­sään
Toronton sairaalaan.
Kaunis kiitos siitä kauniista lampusta ja suuresta rahalahjasta jonka jätitte
meille muistoksi, myös kahvista, kaakuista ja voileivistä. Kiitos emännät vaivois­tanne.
Erikoisesti laustmime kiitoksemme Geraldtonin tuttaville kun otitte osaa. Kiitos
myös_Mjtä runosta, joka tuli rahan mukana, jonka- mrs. Siilman lausui. Kiit^
mrs. SiUmaniUe rtmosta jonka hän oU erikoisesti kirjoittanut tätä tilaisuut
varten. Se oli niin naieltä liikuttava että vei minulta puhekyvyn.
Lausun parhaimmat kiitokset meidän kaikkien puolesta teille kaikUle. myös
niille jotka ottivat osaa vaan eivät voineet saapua.
Ttoä tilaisuus säilyy aina muistossamme. Teitä sydämellisesti kiittäen.
- IBSME..BIIXY. HILJA JA WMMÖ TOIKKA
2^ Ray Mvd. F©it ArthBT, Ontan^
Sivu SO IatsaMaiBa« Ibtg^aaktavm 7 paivasäi* ISSI